Finlex →39-087/1889 — Laki rangaistusten täytäntöönpanosta

Tätä lakia sovelletaan vankeusrangaistuksen ja sakon muuntorangaistuksen suorittamiseen.

Rangaistuslaitoksia ovat vankilat, avolaitokset ja nuorisovankilat.

Avolaitoksina toimivat avovankilat, työsiirtolat ja muut rangaistuslaitokset tai niiden osastot, jotka rikosseuraamusvirasto on määrännyt toimimaan avolaitoksina.

Rangaistuslaitoksista ja niiden nimistä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Rangaistuslaitoksen olot on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vastaamaan yhteiskunnassa yleensä vallitsevia elinoloja.

Rangaistuksen täytäntöönpano on järjestettävä siten, että rangaistuksena on pelkästään vapaudenmenetys. Muita rajoituksia voidaan käyttää siinä määrin kuin laitoksessa pitämisen varmuus ja laitoksen järjestys vaativat.

Rangaistus on pantava täytäntöön siten, ettei se tarpeettomasti vaikeuta vaan mahdollisuuksien mukaan edistää vangin sijoittumista yhteiskuntaan.

Vapaudenmenetyksestä aiheutuvia haittoja on mahdollisuuksien mukaan ehkäistävä.

Vankeja on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja heidän ihmisarvoaan kunnioittaen.

Vankeja ei saa perusteettomasti asettaa keskenään eri asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella.

Nuorelle rikoksentekijälle tuomittua rangaistusta täytäntöönpantaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota vangin iästä ja kehitysvaiheesta johtuviin erityistarpeisiin.

Vankia on kuultava asumista ja työhön tai muuhun toimintaan sijoittamista sekä muuta hänen kohteluaan koskevaa tärkeää päätöstä tehtäessä.

Asiat, jotka tämän lain tai sen nojalla annetun valtioneuvoston tai oikeusministeriön asetuksen taikka niiden nojalla annetun määräyksen mukaan ratkaisee rangaistuslaitoksen johtaja, voidaan rikosseuraamusviraston päätöksellä antaa myös laitoksen muun virkamiehen ratkaistavaksi sen mukaan kuin laitoksen työjärjestyksessä määrätään. Kurinpitoa, lain 2 luvun 9 b §:n 2 momentissa tarkoitettua henkilönkatsastusta, rahavarojen säilyttämistä ja 3 luvun 9 §:n 2 momentin nojalla tapahtuvaa vangin erillään pitämistä koskevassa asiassa päätösvaltaa ei kuitenkaan voida siirtää.

Rangaistuslaitoksen virkamiehen muusta päätösvallasta määrätään tarvittaessa rikosseuraamusviraston ohjeiden mukaan laitoksen työjärjestyksessä.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä:

Täydentäviä säännöksiä 1 momentissa mainituista asioista annetaan tarvittaessa oikeusministeriön asetuksella.

Vankeusrangaistukseen tai sakon muuntorangaistukseen tuomittu on viipymättä tuomion saatua lainvoiman toimitettava suorittamaan rangaistustaan. Rangaistuslaitoksiin saapuvien määrän vaihtelun tasoittamiseksi rikosseuraamusvirasto voi antaa määräyksiä siitä, minä päivänä rangaistuslaitokset ottavat vastaan rangaistukseen tuomittuja. Täytäntöönpanon alkaminen ei kuitenkaan tästä syystä saa siirtyä yli neljää kuukautta tuomion lainvoimaiseksi tulosta.

Jos tuomittu on asian takia vangittuna ja tyytyy tuomioon siltä osin kuin hänet on tuomittu vankeusrangaistukseen tai muuten määrätty suorittamaan vankeusrangaistusta, saadaan rangaistuksen täytäntöönpano hänen suostumuksellaan aloittaa heti, vaikka tuomittu muilta osin tai toinen asianosainen valittaa tuomiosta. Aika, jonka tuomittu on ennen lainvoimaisen tuomion täytäntöönpantavaksi tulemista suorittanut rangaistusta, on tällöin luettava hänen hyväkseen.

Jos tuomitun on rangaistuslaitoksessa samalla kertaa suoritettava useita määräaikaisia vankeusrangaistuksia, joita ei ole toisiinsa yhdistettävä tai joista ei ole muodostettava yhteistä vankeusrangaistusta, ja niiden ohella tai erikseen sakon muuntorangaistuksia, rangaistuslaitoksen johtajan on laskettava ne yhteen täysin määrin. Määräaikaisen vankeusrangaistuksen yhteenlaskettu aika ei saa olla pitempi kuin kaksikymmentä vuotta eikä sakon muuntorangaistuksen pitempi kuin yhdeksänkymmentä päivää. Kun vankeusrangaistus ja sakon muuntorangaistus on laskettu yhteen, tuomitun on katsottava ensin suorittavan sakon muuntorangaistuksen.

Elinkautinen vankeusrangaistus käsittää kaikki vankeusrangaistukset, sakon muuntorangaistukset ja arestirangaistukset.

Jos täytäntöönpantavana on yhdistetty tai yhteinen vankeusrangaistus, johon sisältyvä rangaistus on ollut aikaisemmin täytäntöönpantavana, tai tuomitun vastapuolen muutoksenhakuvaatimuksen perusteella pidentynyt rangaistus, joka on aikaisemmin ollut täytäntöönpantavana silloisen tuomion perusteella lyhyempänä, suoritettava rangaistus on täytäntöönpantavana olevan ja aikaisemmin täytäntöönpantavana olleen rangaistuksen erotus.

Jos täytäntöön pantavana olevan vankeusrangaistuksen ja toisesta rikoksesta tuomittavan vankeusrangaistuksen sijasta tuomitaan yhteinen yhdyskuntapalvelurangaistus, vankeusrangaistuksen täytäntöönpano on lopetettava välittömästi, kun tieto yhteisestä rangaistuksesta on saatu.

Jos tuomittu on vakavan sairauden tai vaikean vamman takia sellaisessa tilassa, että hänen hoitonsa vaarantuisi rangaistuslaitokseen toimittamisesta, taikka mielisairas, rikosseuraamusviraston on lykättävä rangaistuksen täytäntöönpanon aloittaminen, kunnes tuomittu on toipunut. Jos tuomittu kuitenkin jo on rangaistus- tai pakkolaitoksessa taikka vankeinhoitoviranomaisten toimesta laitoksen ulkopuolella hoidettavana, kun rangaistuksen täytäntöönpano voisi alkaa, rangaistus saadaan panna täytäntöön.

Jos vanki on jatkuvasti vakavan sairauden tai vaikean vamman takia hengenvaarassa tai erikoishoitoa vaativassa tilassa taikka mielisairas ja hänen hoitamisensa vankeinhoitoviranomaisten toimesta olisi erityisen vaikeaa, rikosseuraamusvirasto voi rangaistuslaitoksen johtajan esityksestä tai häntä kuultuaan laskea vangin vapaaksi laitoksen ulkopuolella hoidettavaksi.

Jos 2 momentissa tarkoitettu vapaaksi laskettu henkilö toipuu ennen tänäkin aikana jatkuvaksi katsottavan rangaistusajan päättymistä, hänet on toimitettava suorittamaan rangaistuksen jäljellä olevaa osaa.

Vankeusrangaistukseen tai sakon muuntorangaistukseen tuomitulle naiselle, joka on raskaana, voidaan myöntää lykkäystä rangaistuksen täytäntöönpanoon, kunnes hän on toipunut synnytyksestä.

Vangin pieni lapsi voidaan ottaa hoidettavaksi rangaistuslaitokseen, jos se on lapsen edun mukaista ja vanki itse sitä haluaa.

Tuomitulle on hakemuksesta tai hänen suostumuksellaan myönnettävä lykkäystä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon, jos rangaistuksen välittömästi tapahtuva täytäntöönpano aiheuttaisi poikkeuksellisia ja huomattavia menetyksiä tai vaikeuksia tuomitulle, hänen perheelleen tai työnantajalleen taikka yhteiskunnalle. Lykkäystä ei saa myöntää, jos tuomittu on asian vuoksi vangittuna tai on perusteltua aihetta olettaa hänen pakoilevan täytäntöönpanoa taikka jos rangaistuksen välitöntä täytäntöönpanoa puoltavat näkökohdat ovat haittoihin verrattuina olennaisesti merkittävämmät.

Täytäntöönpanon lykkäys on peruutettava, jos sen myöntämisen jälkeen ilmenee paon vaara tai jos lykkäyksen edellytyksiä ei muutoin enää ole olemassa. Täytäntöönpanon lykkäyksen peruutuksesta päättää lykkäyksen myöntänyt viranomainen.

Enintään yhden vuoden lykkäyksen rangaistuksen täytäntöönpanoon 1 c §:ssä tarkoitetuilla perusteilla myöntää täytäntöönpanoviranomaisena toimiva ulosottomies. Aika lasketaan siitä, kun täytäntöönpanokirja on saapunut ulosottomiehelle. Rikosseuraamusvirasto voi 1 c §:ssä tarkoitetuilla perusteilla edelleen lykätä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloittamista enintään yhdellä vuodella kerrallaan, jos se on yleisen edun mukaista.

Ulosottomies voi 1 c §:ssä tarkoitetulla perusteella lykätä sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpanotoimenpiteiden loppuunsaattamista enintään kolmella kuukaudella siitä, kun täytäntöönpanokirja on saapunut ulosottomiehelle tai, jollei muuntorangaistuksen täytäntöönpanoon voida tuolloin ryhtyä, kun täytäntöönpanon este on lakannut.

Jos ulosottomies ei myönnä lykkäystä täytäntöönpanoon, tulee kielteinen päätös välittömästi alistaa rikosseuraamusviraston ratkaistavaksi. Alistaa tulee myös sellainen päätös, jolla on myönnetty anottua lyhyempi, alle kolmen kuukauden lykkäys. Oikeusministeriö antaa tarkemmat ohjeet alistusmenettelystä. Kielteistä päätöstä ei kuitenkaan alisteta, jos:

Rangaistuksen täytäntöönpanon lykkäystä tai lykkäyksen peruuttamista koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Jos vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten tai tutkintavangiksi rangaistuslaitokseen tulevalla on suoritettavanaan muuntorangaistus tai jos muuntorangaistuksen täytäntöönpanoa varten sinne tulevan suoritettavana on toinen muuntorangaistus tai rangaistuslaitoksessa olevan vangin suoritettavaksi tulee muuntorangaistus, rangaistuslaitoksen johtaja saa sakon maksamista varten lykätä suoritettavan muuntorangaistuksen täytäntöönpanon alkamista enintään kahdella kuukaudella täytäntöönpanokirjan saapumisesta rangaistuslaitokseen. Lykkäystä ei saa kuitenkaan myöntää niin pitkäksi ajaksi, että sanotun muuntorangaistuksen täytäntöönpanoa ei voitaisi aloittaa ennen vangin rangaistuslaitoksesta vapautumista.

Sen lisäksi, mitä sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 35 §:ssä säädetään muuntorangaistukseen tuomitun oikeudesta maksaa sakkonsa muuntorangaistuksen määräämisen jälkeen, rangaistuslaitokseen muuntorangaistuksen täytäntöönpanoa varten saapuneella on oikeus viiden seuraavan arkipäivän kuluessa maksaa muunnetuista sakoista suorittamatta oleva rahamäärä kokonaan. Jos täytäntöönpantavana on useita muuntorangaistuksia, sakotetulla on oikeus maksaa sakkonsa yhdenkin muuntorangaistuksen osalta. Rahamäärän maksamalla tuomittu vapautuu suorittamasta kysymyksessä olevaa muuntorangaistusta enemmälti.

Jos sakotettu on päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollosta annettujen säännösten nojalla hoidettavana huoltolassa tai muussa sitä vastaavassa hoitolaitoksessa, sakon sijasta määrättyä muuntorangaistusta ei ole pantava täytäntöön sinä aikana, jolloin sakotettu on laitoksessa.

Jos sakotettu on ollut hoidettavana 1 momentissa tarkoitetussa hoitolaitoksessa, ulosottomiehen on sakotetun pyynnöstä lykättävä muuntorangaistuksen täytäntöönpanon alkamista siihen saakka kunnes kolme kuukautta on kulunut sakotetun päästämisestä laitoksesta. Täytäntöönpanoon saadaan kuitenkin ryhtyä, jos on ilmeistä, että sakotettu on hakeutunut hoitolaitokseen välttääkseen muuntorangaistuksen täytäntöönpanoa tai että sakotettu ei tule täytäntöönpanon lykkäyksestä huolimatta maksamaan sakkoaan, taikka jos muuntorangaistuksen täytäntöönpanoon muuten on erittäin painavia syitä.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädettyä on vastaavasti sovellettava lastensuojelua koskevan lainsäädännön nojalla lastensuojelulaitokseen sijoitettuun henkilöön.

Määräaikaisen vankeusrangaistuksen aika lasketaan vuosien ja kuukausien osalta kalenteriajan mukaan. Tuomioon mahdollisesti sisältyvät päivät lisätään näin saatuun aikaan. Täysin päivin tuomittu vankeusrangaistus muunnetaan kuukausiksi siten, että kolmekymmentä päivää luetaan yhdeksi kuukaudeksi. Sakon muuntorangaistuksen aika lasketaan aina päiväluvun mukaan.

Jos tuomittu ei ole asian takia vangittuna, rangaistus luetaan alkavaksi sinä päivänä, jona hän menettää vapautensa rangaistuksen täytäntöönpanoa varten taikka hänen muusta syystä tapahtunut vapaudenmenetyksensä jatkuu vain hänen toimittamisekseen rangaistuslaitokseen tai, jos hän jo muusta syystä on rangaistuslaitoksessa, tuomio tulee täytäntöönpanokelpoiseksi.

Jos tuomittu on asian takia vangittuna, rangaistusaika luetaan alkavaksi sinä päivänä, jona täytäntöönpanon perusteena oleva tuomio on julistettu tai annettu. Jos tuomittu vangituksi määräämisen perusteella menettää vapautensa myöhemmin kuin edellä tarkoitettuna rangaistusajan laskemisen alkamisajankohtana, rangaistusaika luetaan alkavaksi sinä päivänä, jona vapaudenmenetys tapahtuu.

Jos vapausrangaistuksen aika on määrätty vuosin tai kuukausin, tuomittu on päästettävä vapaaksi sinä päivänä, joka numerolleen vastaa sitä, josta ajanlaskeminen alkaa, taikka, jos vastaavaa numeroa ei ole siinä kuukaudessa, johon laskeminen päättyy, sen kuukauden viimeisenä päivänä.

Rikoslain (39/1889) 6 luvun 13 §:ssä tarkoitettu vapaudenmenetystä vastaava vähennys otetaan rangaistuksen täytäntöönpanossa huomioon sen pituisena kuin tuomioistuimen päätöksessä on määrätty. Samaa kalenteriaikaa koskeva vähennys otetaan huomioon vain kerran. Jos tuomittu on päätöksessä mainittuna kalenteriaikana suorittanut vankeusrangaistusta tai sakon muuntorangaistusta, vähennystä ei tältä ajalta ole laskettava.

Jos rangaistuksen täytäntöönpanon alkaminen on viivästynyt tai täytäntöönpano keskeytynyt vangin syyttä, rikosseuraamusviraston tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtajan on määrättävä, onko tähän kulunut aika kokonaan, osaksi tai lainkaan luettava rangaistusajaksi.

Vanki saadaan rikosseuraamusviraston tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtajan toimesta toimittaa rangaistuslaitoksen ulkopuolelle sairaalaan tai vastaavaan laitokseen hoidettavaksi tai tutkittavaksi.

Jos vangin on oltava henkilökohtaisesti saapuvilla tuomioistuimessa siellä vireillä olevan asian takia taikka tuomioistuin tai sen puheenjohtaja muuten katsoo vangin henkilökohtaisen läsnäolon tarpeelliseksi eikä asian käsittelyä haitatta voida siirtää kunnes vanki on vapautunut, tuomioistuimen tai sen puheenjohtajan on kutsuttava vanki kuultavaksi tuomioistuimeen. Tuomioistuimeen kutsumista koskevaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Jos vanki kutsutaan kuultavaksi muuhun viranomaiseen kuin tuomioistuimeen, rikosseuraamusviraston on päätettävä, päästetäänkö vanki tämän takia rangaistuslaitoksen ulkopuolelle.

Tässä pykälässä tarkoitetusta syystä rangaistuslaitoksen ulkopuolella olevalle vangille on järjestettävä tarpeellinen valvonta. Aika, jonka vanki on rangaistuslaitoksen ulkopuolella, luetaan rangaistusajaksi.

Rikosseuraamusvirasto tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtaja voi antaa vangille luvan poistua lyhyeksi ajaksi rangaistuslaitoksesta, jos siihen on tärkeä syy tai jos sitä rangaistusajan pituuden takia on pidettävä muuten perusteltuna. Tarvittaessa hänelle voidaan määrätä saattaja.

Jos vanki ei palaa rangaistuslaitokseen lupaehdoissa määrättynä päivänä, määrätyn päivän ja todellisen paluupäivän tai kiinniottopäivän välistä aikaa ei lueta rangaistusajaksi mainitut päivät mukaan lukien. Jos vanki on rikkonut poistumisluvan ehtoja, se voidaan ottaa huomioon uuden poistumisluvan myöntämistä harkittaessa tai sen ehtoja määrättäessä.

Jos vanki karkaa, rangaistusajaksi ei lueta aikaa sen päivän alusta, jolloin hän karkasi, sen päivän loppuun, jolloin hän palasi rangaistuslaitokseen.

Luotettavaksi katsottava vanki, jolla on päihdeongelma tai jolla voidaan olettaa olevan erityisiä vaikeuksia selviytyä vapaudessa, voidaan sijoittaa määräajaksi rangaistuslaitoksen ulkopuoliseen laitokseen tai vastaavaan yksikköön, jossa hän osallistuu päihdehuoltoon tai hänen selviytymismahdollisuuksiaan parantavaan muuhun tavoitteelliseen toimintaan. Luvan ehdoksi voidaan asettaa, että vanki pyydettäessä antaa virtsa- tai sylkinäytteen taikka suorittaa puhalluskokeen. Sijoituksen ehtona on myös, että vanki suostuu siihen, että ulkopuolinen laitos tai vastaava yksikkö saa ilmoittaa vankilalle ehtojen rikkomisesta.

Jos vanki ei noudata hänelle asetettuja ehtoja, sijoitusmääräys voidaan peruuttaa. Jos vangilla on voimassa oleva avolaitosmääräys, se voidaan peruuttaa. Jos ehtojen rikkominen on vakava, vangille voidaan lisäksi määrätä 2 luvun 10 §:ssä tarkoitettu kurinpitorangaistus. Rangaistusajaksi lukemisessa noudatetaan, mitä 2 luvun 3 c §:ssä säädetään.

Vangin sijoittamisesta rangaistuslaitoksen ulkopuolelle päättää rikosseuraamusvirasto tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtaja. Tarkemmat säännökset sijoittamisesta tehtävästä sopimuksesta ja sen ehdoista annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Vangeille on varattava mahdollisuus osallistua rangaistuslaitoksessa järjestettäviin jumalanpalveluksiin, hartaushetkiin, ja muihin hengellisiin tilaisuuksiin sekä puhutella omaan uskontokuntaansa kuuluvaa sielunhoitajaa tai muuta uskontokunnan edustajaa.

Vangeille on mahdollisuuksien mukaan annettava tilaisuus henkilökohtaisia asioitaan koskeviin yksityisiin keskusteluihin sopivan henkilön kanssa.

Rangaistuslaitoksessa on järjestettävä sopivaa ammattikoulutusta ja muutakin tarpeelliseksi katsottua opetusta.

Vangeille on varattava tilaisuus harjoittaa vapaa-aikana opintoja, askartelua ja harrastustoimintaa.

Vankien käytettävissä on oltava tieto- ja kaunokirjallisuutta sisältävä kirjasto. Vangeilla on oikeus kohtuullisessa määrin ottaa vastaan ja omalla kustannuksellaan hankkia kirjallisuutta ja lehtiä sekä johtajan suostumuksella askartelussa ja harrastustoiminnassa tarvittavia välineitä. Vangeille on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus radio- ja televisio-ohjelman seuraamiseen.

Johtaja voi antaa vangeille luvan osallistua laitoksen ulkopuolella järjestettävään tilaisuuteen tarpeellisen valvonnan alaisena.

Vangilla on oikeus pitää hallussaan kohtuullinen määrä henkilökohtaisia käyttöesineitään. Muu omaisuus, joka vangilla on mukanaan tullessaan rangaistuslaitokseen tai joka on sinne tullut rangaistusajan kuluessa, on otettava rangaistuslaitoksen toimesta säilytettäväksi vangin vapaaksi pääsyyn saakka. Jos omaisuus saattaa helposti pilaantua tai jos sitä on muuten erityisen vaikeata säilyttää, se on lähetettävä vangin kustannuksella hänen osoittamaansa paikkaan tai myytävä. Pilaantunut tavara on todistajan läsnä ollessa hävitettävä.

Vangin rahavarojen hallussapidosta ja käytöstä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Vangin hallusta tai muualta laitoksen tiloista löydetyt, hänelle kuuluvat luvattomat rahavarat voidaan ottaa laitoksessa säilytettäväksi siihen asti, kun vanki vapautuu. Asiasta päättää rangaistuslaitoksen johtaja.

Jos vangin muualla oleva omaisuus tarvitsee hoitoa eikä vanki voi itse huolehtia asiasta, on johtajan ilmoitettava siitä vangin kotikunnan sosiaalilautakunnalle, jonka on ryhdyttävä toimiin omaisuuden hoitamiseksi. Tarvittaessa sosiaalilautakunta voi pyytää uskotun miehen määräämistä omaisuuden hoitamista varten.

Rangaistuslaitoksen toimesta on järjestettävä vangeille mahdollisuus ostaa elintarvikkeita ja muuta henkilökohtaiseen käyttöön sopivaa tavaraa.

Rangaistuslaitoksessa on vangille annettava asianmukainen vaatetus. Vangin on annettava käyttää omia vaatteitaan, jos ne ovat hyvässä kunnossa ja jos siitä ei voida olettaa olevan ilmeistä karkaamisvaaraa. Tuomioistuimessa vangilla on oikeus esiintyä pukeutuneena muuhun kuin vangin pukuun.

Vangin on saatava päivittäin oleskella ulkona ja harjoittaa sopivaa liikuntaa. Vangin terveydestä on muutenkin pidettävä huoltoa.

Sairasta tai vammautunutta vankia on asianmukaisesti hoidettava ja kuntoutettava.

Vangille on annettava hampaanhoitoa, milloin se on välttämätöntä sairauden hoitamiseksi tai huomattavan vahingon estämiseksi.

Rangaistuslaitoksen johtaja tai hänen määräämänsä virkamies saa tarkastaa vangilta peräisin olevat ja vangille saapuneet posti- ja muut lähetykset. Kirjeitä ei saa lukea, ellei se ole tarpeen rikoksen estämiseksi tai ellei ole erityistä syytä epäillä kirjeenvaihto-oikeutta väärinkäytettävän. Kirje tai lähetys, jota edellä mainitusta syystä tai 6 §:n 1 momentin johdosta ei toimiteta perille, on palautettava lähettäjälle tai annettava vangille hänen päästessään vapaaksi, ellei lähetyksen laatu ole siihen esteenä.

Vangin ja rangaistuslaitoksen toimintaa valvovan viranomaisen tai ihmisoikeuksien valvontaelimen, jolle vangilla kansainvälisten sopimusten mukaan on valitus- tai kanteluoikeus, välinen kirjeenvaihto on tarkastamatta viipymättä toimitettava perille. Vangin hänen asiamiehenään toimivalle asianajajalle tai yleiselle oikeusavustajalle osoittama kirje on tarkastamatta viipymättä toimitettava perille.

Vangille voidaan antaa lupa olla puhelinyhteydessä laitoksen ulkopuolelle. Puhelimen käytöstä peritään enintään siitä aiheutuneita kustannuksia vastaava maksu. Vangin puhelua saadaan kuunnella, jos se on tarpeen rikoksen estämiseksi tai jos on erityistä syytä epäillä väärinkäytöksiä. Puhelun kuuntelemisesta on ennen kuuntelemisen alkamista ilmoitettava vangille ja sille, johon hän on puhelimitse yhteydessä. Rangaistuslaitoksen toimintaa valvovan viranomaisen taikka vangin asiamiehenä toimivan asianajajan tai yleisen oikeusavustajan ja vangin välistä puhelua ei saa kuunnella.

4 momentti on kumottu L:lla 31.1.1995/128.

Vangilla on oikeus vastaanottaa vieraita valvonnan alaisena siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Lähiomaisten ja vangin asiamiehenä toimivan asianajajan tai yleisen oikeusavustajan sekä, jos valvontaa muusta syystä ei katsota tarpeelliseksi, muidenkin vierailut voidaan sallia ilman valvontaa.

Jos on perusteltua aihetta epäillä väärinkäytöksiä, vierailun ehdoksi voidaan asettaa, että vankia tapaamaan tullut henkilö suostuu henkilöntarkastukseen sen tutkimiseksi, mitä hänellä on vaatteissaan tai muuten yllään. Henkilöntarkastus tulee suorittaa hienotunteisesti, eikä siitä saa aiheutua vierailijalle enempää haittaa kuin tarkastuksen toteuttaminen välttämättä vaatii.

Jos vierailija kieltäytyy henkilöntarkastuksesta, vierailu voidaan järjestää erityisen valvotuissa olosuhteissa tai tarvittaessa evätä. Vangin asiamiehenä toimivan asianajajan tai yleisen oikeusavustajan vierailua ei kuitenkaan saa evätä.

Jos vierailijan on todettu kuljettaneen tai yrittäneen kuljettaa huumeita, muita päihteitä tai luvattomia esineitä vankilaan, johtaja voi antaa vierailijalle olosuhteisiin nähden kohtuullisen, enintään kuuden kuukauden pituisen kiellon vierailla vankilassa. Tapaamiskielto voidaan tarvittaessa uusia. Tapaamiskieltoa ei saa antaa lähiomaiselle taikka vangin asiamiehenä toimivalle asianajajalle tai yleiselle oikeusavustajalle eikä silloin, kun tapaaminen voidaan laitoksen järjestystä vaarantamatta järjestää 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Vangille voidaan todistajan läsnä ollessa tehdä henkilöntarkastus, jos se on tarpeen karkaamisen ehkäisemiseksi tai järjestyksen säilyttämiseksi taikka jos vankia epäillään luvattomien esineiden tai aineiden hallussapidosta. Henkilöntarkastuksen suorittamisesta päättää rangaistuslaitoksen johtaja, laitoksen päivystävä virkamies, valvonnan esimiestehtävissä toimiva taikka muu laitoksen tai sen osaston valvonnasta työjärjestyksen perusteella vastuussa oleva virkamies. Rangaistuslaitoksessa, sen osastolla tai muussa tilassa voidaan suorittaa erityistarkastus, jos se on tarpeen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai luvattomien esineiden tai aineiden löytämiseksi. Jos rangaistuslaitoksen osastolla tai muussa tilassa suoritetaan erityistarkastus, henkilöntarkastus saadaan toimittaa kaikille osastolle sijoitetuille tai tarkastettavassa tilassa oleskeleville vangeille. Erityistarkastuksen suorittamisesta päättää rangaistuslaitoksen johtaja, vartiopäällikkö tai laitoksen päivystävä virkamies.

Rangaistuslaitoksen johtaja voi päättää, että vangille tehdään rikoksen selvittämiseksi henkilönkatsastus, jos tätä todennäköisin syin epäillään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta taikka huumausaineen käyttörikoksesta. Jos henkilönkatsastuksen suorittaa muu kuin terveydenhuoltohenkilöstöön kuuluva, läsnä on oltava todistaja. Muutoin henkilönkatsastuksen toimittamisessa noudatetaan, mitä pakkokeinolain (450/1987) 5 luvun 12 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Jos on syytä epäillä vangin olevan alkoholin tai muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen, rangaistuslaitoksen johtaja voi pakkokeinolain säännösten estämättä päättää, että vangin on annettava virtsa- tai sylkinäyte taikka suoritettava puhalluskoe. Lisäksi valvomattoman tapaamisen, poistumis-, opinto- ja siviilityöluvan sekä laitoksen ulkopuolella järjestettävään tilaisuuteen osallistumisen ehdoksi voidaan asettaa, että vangin on vaadittaessa annettava virtsa- tai sylkinäyte taikka suoritettava puhalluskoe. Näytteen antamisesta tai kokeen suorittamisesta ei saa aiheutua tarpeetonta haittaa tutkittavalle. Vangilta, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy virtsa- tai sylkinäytteen antamisesta taikka puhalluskokeen suorittamisesta, voidaan ottaa verinäyte.

Rangaistuslaitoksessa voi olla osastoja vangeille, jotka sitoutuvat olemaan käyttämättä alkoholia ja muita päihdyttäviä aineita sekä pyydettäessä antamaan virtsa- tai sylkinäytteen taikka suorittamaan puhalluskokeen. Vanki, joka rikkoo sitoumuksensa, poistetaan osastolta. Rikosseuraamusviraston päätöksellä koko rangaistuslaitos voidaan määrätä toimimaan tällaisena yksikkönä.

Vanki saadaan eristää muista vangeista, jos on perusteltua aihetta epäillä, että hänellä rangaistuslaitoksessa tai sinne tullessaan on kehossaan päihteitä tai muita luvattomia aineita tai esineitä.

Eristämisestä päättää rangaistuslaitoksen johtaja. Vanki saadaan pitää eristettynä, kunnes päihteet tai muut luvattomat aineet tai esineet ovat poistuneet hänen elimistöstään tai kunnes eristämiseen ei enää muuten ole aihetta. Eristäminen ei kuitenkaan saa kestää pitempään kuin seitsemän vuorokautta. Jos eristämisestä aiheutuu vaaraa vangin terveydelle, eristäminen on keskeytettävä.

Lääkärin tulee mahdollisimman pian tutkia, voiko vangin eristämisestä aiheutua vaaraa tämän terveydelle. Eristetyn terveydentilaa on muutoinkin tarkoin seurattava.

Rangaistuslaitokseen pääsyn edellytykseksi voidaan asettaa kulkeminen metallinilmaisimen kautta.

Rangaistuslaitoksessa tai sen alueella voidaan räjähdysaineiden ja päihdyttävien aineiden löytämiseksi tarkastaa siellä olevia henkilöitä käyttäen tähän tarkoitukseen soveltuvia apuvälineitä tai koulutettua koiraa.

Jos vanki rikkoo vankilan järjestystä tai poistumisluvan, siviilityöluvan tai opintoluvan ehtoja taikka tekee laitoksessa rikoksen, josta yleisen lain mukaan tulevan seuraamuksen arvioidaan olevan sakkoa (järjestysrikkomus), voidaan vangille, jollei muistutusta pidetä riittävänä, määrätä kurinpitorangaistuksena:

Oikeuksien menetys voi koskea osallistumista vapaa-ajan toimintaan, tavaran ostoa ja hallussapitoa laitoksessa sekä rahavarojen käyttöä. Näitä oikeuksia voidaan määrätä menetettäväksi tai vähennettäväksi erikseen tai yksinäisyyden ohessa. Yksinäisyyteen voidaan liittää myös kirjaston käyttöä, radio- ja televisio-ohjelmien seuraamista sekä askartelu- ja harrastustoimintaa koskevia rajoituksia. Oikeuksien menetyksen on etupäässä kohdistuttava niihin oikeuksiin, joiden väärinkäytön vuoksi kurinpitomenettelyyn on ryhdytty.

Vangille, joka on syyllistynyt kahteen tai useampaan järjestysrikkomukseen, on määrättävä niistä yhtenäinen rangaistus.

Muu kurinpitorangaistus kuin varoitus voidaan määrätä ehdollisena vähintään yhden ja enintään kolmen kuukauden koeajaksi. Jollei vanki koeaikana tee uutta järjestysrikkomusta, rangaistus raukeaa. Jos koeaikana tehdystä järjestysrikkomuksesta määrätään kurinpitorangaistus, on samalla päätettävä, pannaanko aikaisempi kurinpitorangaistus täytäntöön.

Rangaistuslaitoksen johtaja päättää vangin rankaisemisesta varoituksella, oikeuksien menetyksellä enintään 30 vuorokauden ajaksi tai yksinäisyydellä enintään 20 vuorokauden ajaksi taikka, jollei edellä mainittuja rangaistuksia pidetä riittävinä, suoritetun ajan menetyksellä. Suoritetun ajan menetyksen yhteenlaskettu aika ei saa ylittää puolta rangaistusajasta eikä 90 päivää. Johtaja päättää myös ehdollisena määrätyn kurinpitorangaistuksen täytäntöönpanosta vangin koeaikana tekemän uuden järjestysrikkomuksen vuoksi.

Jos vankia on yhtäjaksoisesti pidetty yksinäisyydessä 20 vuorokautta, yksinäisyysrangaistus voidaan panna täytäntöön aikaisintaan seitsemän vuorokauden kuluttua mainitun ajan päättymisestä.

Jos vanki tuomitaan tuomioistuimessa rangaistukseen rikoksesta, josta hänelle on määrätty kurinpitorangaistus, kurinpitorangaistus raukeaa siltä osin kuin sitä ei ole pantu täytäntöön.

Ennen kuin kurinpitorangaistus määrätään, on vankia kuultava.

Rikkomuksesta tiedon saatuaan johtajan on viipymättä tutkittava asia yhdessä jonkun esteettömän henkilön kanssa.

Kurinpitorangaistuksista on johtajan tai hänen määräämänsä virkamiehen pidettävä kurinpitopäiväkirjaa.

Vangin rikkomusta tutkittaessa ja päätöstä kurinpitorangaistuksen määräämisestä odotettaessa saadaan vankia johtajan tai hänen määräämänsä virkamiehen päätöksellä säilyttää yksinäishuoneessa, milloin se järjestyksen turvaamiseksi vankilassa tai muusta erityisestä syystä on tarpeen. Säilyttämisaika ei kuitenkaan saa ylittää seitsemää vuorokautta.

Aika, jonka vanki 1 momentin mukaan on ollut säilytettävänä yksinäishuoneessa, on kohtuuden mukaan otettava huomioon vähennyksenä kurinpitorangaistusta määrättäessä.

Vankia ei saa kahlehtia, ellei se ole tarpeen karkaamisen estämiseksi kuljetuksen aikana tai sellaisen väkivaltaisuuden hillitsemiseksi, jota ei ole saatu estetyksi muilla keinoin ja josta saattaa aiheutua vaaraa vangin itsensä tai muiden henkilöiden turvallisuudelle taikka huomattavaa vahinkoa omaisuudelle. Kahlehtimista ei ole jatkettava kauemmin kuin on välttämätöntä. Kun vanki on kuultavana tuomioistuimessa, kahleet on poistettava. Väkivaltaisuuden hillitsemiseksi voidaan vanki kahlehtimisen sijasta vankilassa sijoittaa tarkoituksenmukaisesti järjestettyyn yksinäishuoneeseen.

Kahlehtimisesta ja yksinäishuoneeseen sijoittamisesta päättää rangaistuslaitoksessa johtaja sekä kahlehtimisesta laitoksen ulkopuolella se virkamies, jonka asiana vangin valvonta on.

Jos kahlehtiminen tai yksinäishuoneeseen sijoittaminen on tarpeen vangin väkivaltaisuuden hillitsemiseksi, mahdollisuuksien mukaan on kuultava lääkäriä. Mainituista toimenpiteistä on viipymättä ilmoitettava rangaistuslaitoksen johtajalle.

Kahlehtiminen ja yksinäishuoneeseen sijoittaminen sekä niiden syy on merkittävä kurinpitopäiväkirjaan.

Rikoslain 12 ja 13 luvussa tarkoitetusta rikoksesta rangaistusta suorittavalla vangilla (valtiollinen vanki) on sama oikeus ravinnon hankkimiseen laitoksen ulkopuolelta kuin tutkintavangilla. Valtiollinen vanki ei ole velvollinen osallistumaan työntekoon eikä laitoksessa annettavaan opetukseen tai neuvontaan. Mahdollisuuksien mukaan on osallistumiseen kuitenkin varattava vangille tilaisuus.

Jos vanki yrittää karata tai tekee vastarintaa vartijalle taikka muulle, jonka tehtävänä on estää karkaaminen tai joka on ohjaamassa vankia järjestykseen, on tällä oikeus käyttää sellaisia karkaamisen estämiseksi tai järjestyksen ylläpitämiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan olosuhteisiin nähden pitää puolustettavina. Laki on sama, jos kysymyksessä olevissa tapauksissa vastarintaa tekee joku muu kuin vanki.

Sillä, joka 1 momentissa mainitun henkilön pyynnöstä tai tämän suostumuksella avustaa tässä tarkoitetun virkatehtävän suorittamisessa, on oikeus sellaisten karkaamisen estämiseksi tai järjestyksen ylläpitämiseksi tarpeellisten voimakeinojen käyttämiseen, joita voidaan olosuhteisiin nähden pitää puolustettavina.

Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.

Vangin vapauttamisesta ja laitoksesta poistumisesta sekä poistumislupaa koskevasta ratkaisusta saadaan ilmoittaa asianomistajalle tai muulle henkilölle, jos vangin käyttäytymisen tai hänen esittämiensä uhkausten johdosta on perusteltua syytä epäillä, että vanki syyllistyy tämän tai tälle läheisen henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaan rikokseen.

Ilmoitus on tehtävä hienotunteisuutta noudattaen. Ilmoitusta ei saa tehdä vastoin 1 momentissa tarkoitetun, vaarassa olevan henkilön ilmaisemaa tahtoa.

Ilmoittamisesta päättää rikosseuraamusvirasto tai rangaistuslaitoksen johtaja.

Määräajaksi vankeusrangaistukseen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan, tuomioistuimen rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tekemä vähennys mukaan luettuna, kaksi kolmannesta, tai jos ehdonalaiseen vapauteen päästämiseen on erityisiä syitä, puolet siitä, kummassakin tapauksessa kuitenkin vähintään 14 päivää. Erityisenä syynä pidetään sitä, ettei vanki rikoksen tekopäivää edeltäneiden kolmen vuoden aikana ole suorittanut rangaistuslaitoksessa vankeusrangaistusta eikä ollut eristettynä pakkolaitoksessa.

Harkittaessa kysymystä vangin päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen on otettava huomioon hänen rikoksensa laatu ja syyt, hänen aikaisempi elämänsä ja käyttäytymisensä rangaistuslaitoksessa sekä ne olosuhteet, joihin hän vapaaksi päästyään joutuu, sekä selvitys siitä, että hänellä on rehellinen toimeentulo, ja voidaanko mainittujen seikkojen tai muiden syiden perusteella olettaa hänen vastaisuudessa elävän nuhteettomasti. Jos vanki on aikaisemmin päästetty ehdonalaiseen vapauteen, on lisäksi otettava huomioon ehdonalaisen vapauden menettämisen syy. Vangin ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskeva kysymys voidaan ratkaista jo ennakolta ja asettaa samalla ehdoksi, että vanki ennen vapauttamista esittää vankilanjohtajalle hyväksyttävän selvityksen toimeentulostaan ehdonalaisessa vapaudessa ja käyttäytyy rangaistuslaitoksessa moitteettomasti. Samalla voidaan määrätä muita ehtoja, jotka vangin on täytettävä päästäkseen ehdonalaiseen vapauteen.

Ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä päättää rikosseuraamusvirasto tai sen ohjeiden mukaan vankilan johtaja. Johtajan päätös, jonka mukaan vankia ei ole päästettävä ehdonalaiseen vapauteen kuukauden kuluessa siitä, jolloin hänet rikosseuraamusviraston ohjeiden mukaan voidaan aikaisintaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, on saatettava rikosseuraamusviraston ratkaistavaksi. Rikosseuraamusvirasto voi määrätä, että johtajan päätös on saatettava rikosseuraamusviraston ratkaistavaksi muissakin tapauksissa.

Käsitellessään ehdonalaista vapauttamista koskevaa asiaa johtajan on varattava vangille tilaisuus tulla kuulluksi. Johtajan on liitettävä rikosseuraamusvirastoon toimitettaviin asiakirjoihin selostus vangin asian käsittelyssä esittämästä lausumasta. Ehdonalaista vapauttamista koskeva kielteinen päätös on perusteltava.

Ehdonalaiseen vapauteen päästetty on koeaikana valvonnan alainen, jollei rikosseuraamusvirasto tai sen antamien ohjeiden mukaan vankilan johtaja koeajan lyhyyden tai muun erityisen syyn takia toisin päätä. Valvonnan tarkoituksena on estää ehdonalaiseen vapauteen päästettyä tekemästä uutta rikosta ja tukea valvottavaa tämän pyrkiessä elämään nuhteettomasti.

Valvojaksi voidaan määrätä sopivaksi katsottu henkilö. Jollei sellaista valvojaa ole määrätty, toimii valvojana poliisipiirin päällikkö.

Kun vanki päästetään ehdonalaiseen vapauteen, vankilanjohtaja antaa hänelle vapauspassin, johon on merkittävä koeaika sekä se, onko hän koeaikana valvonnan alainen, ja ne muut määräykset, joita hänen on koeaikana noudatettava.

Valvonta on järjestettävä niin, ettei se tarpeettomasti häiritse ehdonalaiseen vapauteen päästetyn ansiotyötä eikä herätä yleistä huomiota.

Ehdonalaiseen vapauteen päästetyn on:

Jos ehdonalaiseen vapauteen päästetty jättää noudattamatta tai muutoin rikkoo 1 momentin säännöksiä tai sen nojalla annettuja määräyksiä (käytösrikkomus), tuomioistuin voi julistaa ehdonalaisen vapauden menetetyksi. Jos vapaaksi päästetty, joka ei ole valvonnan alainen, rikkoo 1 momentin 3 kohdan säännöksiä tai hänelle 6 kohdan mukaisesti annettuja määräyksiä, rikosseuraamusvirasto voi asettaa hänet jäljellä olevaksi koeajaksi valvonnan alaiseksi.

Jos ehdonalaiseen vapauteen päästetty on vähintään kuusi kuukautta kestäneenä valvonta-aikana osoittanut hyvää käytöstä ja on perusteltua aihetta otaksua, ettei valvonnan jatkaminen ole tarpeen, rikosseuraamusvirasto voi valvojan esityksestä lakkauttaa valvonnan.

Milloin valvoja tai pakkokeinolain 1 luvun 6 §:n 1 kohdassa tarkoitettu pidättämiseen oikeutettu virkamies katsoo, että ehdonalaiseen vapauteen päästetyn tulee käytösrikkomuksen johdosta menettää ehdonalainen vapautensa, hänen on tehtävä menettämistä koskeva vaatimus kirjallisena tämän asuinpaikkakunnan yleiselle alioikeudelle. Erityisestä syystä pidättämiseen oikeutettu virkamies saa päättää vapaaksi päästetyn ottamisesta säilöön. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on tällöin tehtävä menettämistä koskeva vaatimus edellä mainitulle tai säilyttämispaikkakunnan yleiselle alioikeudelle viipymättä ja viimeistään säilöönottamista seuraavana arkipäivänä. Säilöönottamisesta sekä tuomioistuinkäsittelyn ajasta ja paikasta on ilmoitettava valvojalle. Vaatimus ja ilmoitus saadaan tehdä suullisesti tai puhelimitse. Näin tehty vaatimus on vahvistettava kirjallisesti.

Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on valvojan pyynnöstä toimitettava käytösrikkomuksen selvittämiseksi tutkinta. Jos vapaaksi päästetty on otettu säilöön, tutkinta toimitetaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen aloitteesta.

Jos vapaaksi päästetty ei ole valvonnan alainen, pidättämiseen oikeutettu virkamies voi tehdä rikosseuraamusvirastolle esityksen vapaaksi päästetyn asettamisesta valvontaan, jollei ole riittäviä syitä ehdonalaisen vapauden menettämiseen.

Milloin vapaaksi päästetty on tehnyt uuden rikoksen, tulee sen oikeuden, joka siitä tuomitsee, samalla määrätä, onko hän sen johdosta menettänyt ehdonalaisen vapautensa vai eikö. (20.4.1990/349)

Jos ehdonalaisesti vapautettu on koeaikana laiminlyönyt noudattaa niitä määräyksiä, joita hänelle on annettu, tai sinä aikana tehnyt uuden rikoksen, voidaan koeajan päätyttyäkin tässä pykälässä säädetyin tavoin määrätä ehdonalainen vapaus menetetyksi, ei kuitenkaan muun syyn kuin uuden rikoksen johdosta enää sen jälkeen, kuin koeajan päättymisestä on kulunut yksi vuosi. (20.4.1990/349)

Tuomioistuimen on otettava 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu ehdonalaisen vapauden menettämistä koskeva vaatimus käsiteltäväksi viipymättä. Jos vaatimus koskee säilöön otettua vastaajaa, vaatimus on otettava käsiteltäväksi viimeistään viikon kuluttua säilöönottamisesta. Säilöön otettua koskevan vaatimuksen käsittely saadaan lykätä vain erityisestä syystä ja enintään viikolla. Säilöönottaminen jatkuu seuraavaan käsittelyyn, jollei tuomioistuin toisin määrää.

Vaatimuksen tekijän on oltava vaatimusta käsiteltäessä läsnä tuomioistuimessa. Pidättämiseen oikeutettu virkamies voi kuitenkin olla läsnä määräämänsä virkamiehen edustamana ja valvoja valtuuttamansa asiamiehen edustamana. Jos vaatimuksen on tehnyt pidättämiseen oikeutettu virkamies, valvoja voi olla läsnä käsittelyssä itse tai asiamiehen edustamana tai toimittaa tuomioistuimelle kirjallisen lausuntonsa vaatimuksen johdosta. Vastaajan on oltava läsnä henkilökohtaisesti.

Jos tuomioistuin päättää, että vastaaja menettää ehdonalaisen vapautensa, vastaaja on, jollei tuomioistuin erityisistä syistä toisin päätä, määrättävä heti toimitettavaksi vankilaan suorittamaan jäännösrangaistustaan, jos hän tyytyy päätökseen, tai muussa tapauksessa säilytettäväksi, kunnes asiasta toisin määrätään tai kunnes säilössäpito on kestänyt jäännösrangaistusta vastaavan ajan. Jos vapaaksi päästetty on ennen päätöksen antamista ollut säilöön otettuna, tuomioistuimen on määrättävä vapaudenmenetysaikaa vastaava aika, joka on vähennettävä jäännösrangaistuksesta.

Jos vaatimus ehdonalaisen vapauden menettämisestä hylätään, säilöön otettu on määrättävä heti päästettäväksi vapaaksi.

Muutoin 15 a §:n 1 momentissa tarkoitettua vaatimusta käsiteltäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa on säädetty.

Ehdonalaisen vapautensa menettänyt on toimitettava vankilaan suorittamaan sitä rangaistusta, joka oli jäljellä, kun hänet päästettiin vapaaksi (jäännösrangaistus).

Vanki, joka suorittaa yksinomaan jäännösrangaistusta, voidaan päästää uudelleen ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan jäännösrangaistusta vähintään yhden kuukauden.

Vanki, joka jäännösrangaistuksen lisäksi suorittaa muuta vankeusrangaistusta, voidaan päästää uudelleen ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan yhteenlaskettua rangaistusta ajan, joka vastaa 13 §:n 1 momentissa säädettyä osaa mainitusta muusta rangaistuksesta, sekä sen lisäksi yhden kuukauden, kuitenkin enintään jäännösrangaistuksen määrän.

Jos vanki on päästetty ehdonalaiseen vapauteen eikä ole sitä, sen mukaan kuin 15 §:ssä on säädetty, menettänyt, katsottakoon hänen täydellisesti kärsineen vapausrangaistuksensa, kun koeaika on kulunut umpeen.

Koeaika on jäännösrangaistuksen pituinen, kuitenkin vähintään kolme kuukautta ja enintään kolme vuotta.

Kun vanki päästetään rangaistuslaitoksesta ehdonalaisesti vapaaksi, on vapauspassin ohella hänen rahansa ja muu omaisuutensa hänelle annettava. Jos rahaa on enemmän, kuin mitä harkitaan kuluvan matkalla vangin kotiin tai elatuspaikkaan sekä hänen elämiseensä ja välttämättömiin tarpeisiinsa siellä ensi aikoina, on loput rahoista lähetettävä vangin asuntopaikkakunnan huoltolautakunnalle vähitellen hänelle annettavaksi.

Ehdonalaisesti vapautettuja koskevista toimenpiteistä säädetään myös Suomen ja muiden pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa 20 päivänä kesäkuuta 1963 annetussa laissa (326/63).

Kun vanki ehdottomasti päästetään rangaistuslaitoksesta vapaaksi; antakoon johtaja hänelle siitä todistuksen ja samalla myös hänen rahansa ja muun omaisuutensa.

Vankeusrangaistus pannaan täytäntöön vankilassa tässä luvussa säädetyllä tavalla taikka avolaitoksessa tai nuorisovankilassa, niin kuin 4 ja 5 luvussa säädetään.

Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta eräissä tapauksissa Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa on säädetty erikseen.

Vankeja sijoitettaessa ja ryhmitettäessä on otettava huomioon kotipaikka, ikä, terveydentila, oletettava sopeutuminen laitoksen olosuhteisiin, ammattitaito ja työkyky, ammattikoulutuksen ja muun opetuksen tarve sekä muut yksilölliset ominaisuudet.

Miehet ja naiset on pidettävä eri asunto-osastoissa ja mahdollisuuksien mukaan eri laitoksissa.

Rangaistuslaitoksessa voi olla valvonnan asteeltaan ja toimintatavoiltaan erilaisia osastoja. Osastoilla tulee olla päiväjärjestys, jonka johtaja vahvistaa.

Osastolle sijoittamisesta päättää rangaistuslaitoksen johtaja. Osastolle sijoittamista koskevaa päätöstä tehtäessä on otettava huomioon vangin yksilölliset ominaisuudet, hänen mahdollisuutensa täyttää osallistumisvelvollisuutensa sekä laitosjärjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen.

Rikosseuraamusviraston päätöksellä voidaan rangaistuslaitokseen turvallisuussyistä perustaa muusta laitoksesta eristetty osasto (varmuusosasto).

Vanki voidaan sijoittaa varmuusosastolle, jos:

Vanki voidaan sijoittaa varmuusosastolle myös, jos sijoitus on perusteltu hänen oman turvallisuutensa takaamiseksi.

Vangin sijoittamisesta varmuusosastolle päättää rikosseuraamusvirasto rangaistuslaitoksen johtajan esityksestä tai tätä kuultuaan. Sijoittamisen perusteet on ilmoitettava vangille, jollei ilmoittamisesta aiheudu vaaraa toisen henkilön terveydelle tai turvallisuudelle taikka haittaa rikoksen tutkimiselle.

Varmuusosastolle sijoittamista ei saa jatkaa kauemmin kuin se on välttämätöntä. Päätös vangin sijoittamisesta varmuusosastolle ja sen perusteet on otettava uudelleen harkittavaksi väliajoin, joiden pituus saa olla enintään kolme kuukautta.

Osastolle sijoitetun vangin terveydestä on pidettävä erityistä huolta ja hänen terveydentilaansa on muutoinkin seurattava.

Vangille annetaan mahdollisuus täyttää osallistumisvelvollisuutensa varmuusosastolle soveltuvissa toiminnoissa sekä ottaa osaa vapaa-ajan toimintaan.

Varmuusosastolle sijoitetun vangin oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin sijoittaminen välttämättä vaatii. Osaston järjestyksen turvaamiseksi vangin oikeutta pitää hallussaan omaisuutta voidaan rajoittaa.

Vangilta peräisin olevat ja vangille saapuneet posti- ja muut lähetykset saadaan tarkastaa ja lukea, jos siihen on syytä. Jos kirjettä ei toimiteta perille, noudatetaan, mitä 2 luvun 9 §:n 1 momentissa säädetään. Lisäksi noudatetaan 2 luvun 9 §:n 2 momentin säännöksiä. Puhelimen käytön ehtona on, että vanki suostuu siihen, että hänen puhelunsa voidaan kuuntelun lisäksi tallentaa. Muilta osin puhelujen kuuntelussa sovelletaan 2 luvun 9 §:n 3 momentin säännöksiä.

Vangin oikeutta tavata muita kuin lähiomaisiaan taikka hänen asiamiehenään toimivaa asianajajaa tai yleistä oikeusavustajaa voidaan rajoittaa, jos on perusteltu syy epäillä väärinkäytöksiä.

Varmuusosastolle kuljetaan metallinilmaisimen läpi ja osastolle tulevat voidaan tarkastaa. Jos on perusteltua aihetta epäillä väärinkäytöksiä, osastolle pääsyn tai vangin tapaamisen ehdoksi voidaan asettaa, että henkilö suostuu henkilöntarkastukseen sen tutkimiseksi, mitä hänellä on vaatteissaan tai muutoin yllään.

Kun vanki on saapunut vankilaan, hänet on todistajan läsnä ollessa tarkastettava. Järjestyksen vaatiessa vanki voidaan tarkastaa muulloinkin. Tällöin tarkastus on mahdollisuuksien mukaan tehtävä todistajan läsnä ollessa. Vankien käytössä olevia tiloja ja heidän hallussaan olevaa omaisuutta voidaan tarkastaa tarpeen vaatiessa. Esineet, jotka ovat omiaan aiheuttamaan haittaa laitoksen siisteydelle, järjestykselle tai turvallisuudelle, voidaan ottaa laitoksessa säilytettäviksi tai lähettää vangin osoittamaan paikkaan laitoksen ulkopuolelle. Vankilan tilojen valvonnasta ja suljettuna pitämisestä päättää laitoksen johtaja.

Vangit on sijoitettava asumaan yksinäis- tai yhteishuoneisiin noudattaen mahdollisuuksien mukaan vankien omia toivomuksia. Vanki saadaan kuitenkin pitää muista vangeista erillään siten kuin 9 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Valtiollista vankia ei ole vastoin tahtoaan pantava yhteen sellaisen vangin kanssa, joka suorittaa rangaistusta muusta rikoksesta.

Luotettaviksi katsottavien vankien asunto- ja työhuoneiden ovet voidaan pitää lukitsemattomina.

Vangin on noudatettava järjestystä ja puhtautta rangaistuslaitoksessa ja sen ulkopuolella.

Vanki on rangaistusaikanaan velvollinen tekemään varsinaisena työaikana työtä tai osallistumaan koulutukseen taikka muuhun rangaistuslaitoksen järjestämään tai hyväksymään toimintaan. Osallistumisesta työhön, koulutukseen tai muuhun toimintaan päättää laitoksen johtaja.

Vanki on kokonaan tai osittain vapautettava osallistumisvelvollisuudesta, jos hänen terveydentilansa tai muu tärkeä syy niin vaatii. Osallistumisvelvollisuudesta vapauttamisesta päättää johtaja.

Vangin on osallistuttava rangaistuslaitoksen päiväjärjestyksen mukaisiin puhtaanapito- ja muihin vastaaviin taloustöihin.

Varsinaisena työaikana vangin on tehtävä työtä valtion lukuun (vankityö) tai omaan lukuunsa sellaista hyväksyttävää työtä, joka haitatta soveltuu rangaistuslaitoksessa vangin omilla tai hänen käyttöönsä annetuilla välineillä tehtäväksi(oma työ).

Luotettavaksi katsottava vanki saa rikosseuraamusviraston tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtajan luvalla varsinaisena työaikana tehdä työtä vapaudessa, työpaikassa sopivasti valvottuna (siviilityö). Virkarikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta suorittavalle ei kuitenkaan voida myöntää lupaa siviilityönä hoitaa julkista virkaa tai tointa.

Jos vanki ei palaa rangaistuslaitokseen lupaehdoissa määrättynä päivänä, määrätyn päivän ja todellisen paluupäivän tai kiinniottopäivän välistä aikaa ei lueta rangaistusajaksi mainitut päivät mukaan lukien.

Vangille on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä sellaista hänen taipumuksiaan vastaavaa työtä tai muuta toimintaa, joka on omiaan ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoa tai muuten edistämään hänen mahdollisuuksiaan tulla toimeen yhteiskunnassa.

Rikosseuraamusvirasto tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtaja voi antaa vangille, jonka henkilökohtaista läsnäoloa ulkopuolisessa oppilaitoksessa voidaan pitää perusteltuna opintojen harjoittamisen tai koulunkäynnin takia, luvan poistua sitä varten rangaistuslaitoksesta.

Aika, jonka vanki 1 momentissa tarkoitetun luvan nojalla on rangaistuslaitoksen ulkopuolella, luetaan rangaistusajaksi, jos vanki on noudattanut luvan ehtoja. Muussa tapauksessa rikosseuraamusviraston tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtajan on määrättävä, luetaanko aika kokonaan tai osaksi rangaistusajaksi vai jätetäänkö se kokonaan rangaistusajaksi lukematta.

Jos vanki ei palaa rangaistuslaitokseen lupaehdoissa määrättynä päivänä, määrätyn päivän ja todellisen paluupäivän tai kiinniottopäivän välistä aikaa ei lueta rangaistusajaksi mainitut päivät mukaan lukien.

Vanki saa viettää vapaa-aikansa yhdessä muiden vankien kanssa, jollei johtaja järjestyksen säilymisen tai muun asetuksessa säädettävän syyn takia päätä toisin. Vangille, joka tahtoo viettää vapaa-aikansa yksin, on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus siihen.

Vanki saadaan kuitenkin pitää erillään muista vangeista, jos se on välttämätöntä

Vangin erillään pitämisestä päättää rangaistuslaitoksen johtaja. Vangin erillään pitämisestä päätettäessä ja tällaisen päätöksen toimeenpanoa valvottaessa johtajan tulee toimia yhteistyössä vankilan lääkärin kanssa. Erillään pitämistä ei saa jatkaa kauemmin kuin se toimenpiteen tarkoitukseen nähden on välttämätöntä. Erilleen sijoitetulle vangille muutoin kuuluvia oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin mitä hänen erilleen sijoittamisestaan välttämättä aiheutuu. Erillään pitämisen välttämättömyys on otettava uudelleen harkittavaksi väliajoin, joiden pituus saa olla enintään kuukausi.

Vapaa-aikanaan vanki saa omaan lukuunsa tehdä sellaista työtä, joka haitatta soveltuu rangaistuslaitoksessa vangin omilla tai hänen käyttöönsä annetuilla välineillä tehtäväksi (vapaa-ajan työ).(13.2.1987/128)

Vanki voidaan pitää erillään muista vangeista hänen omasta pyynnöstään, jos siihen on perusteltu syy. Omasta pyynnöstään erillään pidettävän oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin mitä erillään pitämisestä välttämättä aiheutuu. Erillään pidettävälle on pyrittävä järjestämään työtä, koulutusta tai muuta toimintaa, joka soveltuu osaston päiväjärjestykseen.

Vangille, joka tekee työtä tai osallistuu koulutukseen taikka muuhun laitoksen järjestämään tai hyväksymään toimintaan, maksetaan työrahaa.

Vangille, joka on vapautettu osallistumisvelvollisuudesta, maksetaan käyttörahaa.

Työ- ja käyttöraha voidaan maksaa eri suuruisina oikeusministeriön vahvistamien perusteiden mukaan. Työ- ja käyttöraha voidaan jättää kokonaan tai osittain maksamatta, jos sitä voidaan pitää perusteltuna vangin muulta viranomaiselta saaman tuen tai muun erityisen syyn vuoksi. Oikeusministeriöllä on myös mahdollisuus määrätä, että vangeilta voidaan näissä tapauksissa periä korvauksena ylläpito- ja ruokakustannuksista oikeusministeriön vahvistama määrä.

Omaa työtä tai siviilityötä tekevän vangin on maksettava laitokselle korvaukseksi ruoka- ja ylläpitomenoista oikeusministeriön vahvistama keskimääräisiä kustannuksia vastaava määrä.

Vanki, joka jättää korvauksen määräaikana suorittamatta, on siirrettävä tekemään vankityötä.

Omassa työssä tarvittavat aineet vangin on itse kustannettava.

Työ- ja käyttörahasta sekä 11 §:ssä säädetyn korvauksen perimisen jälkeen vangille omasta työstä jäävästä samoin kuin vapaa-ajan työstä vangille tilitetystä tulosta, sitten kun siitä on tehty laissa säädetty pidätys veron ennakkoperintää varten, voidaan pidättää vapaudessa menestymistä edistävää tarkoitusta varten oikeusministeriön vahvistama määrä, kuitenkin enintään puolet. Loppuosa on vähintään kerran kuukaudessa annettava vangin omaan käyttöön.

Työ- ja käyttörahaa sekä omasta ja vapaa-ajan työstä saatua tuloa ei saa ulosmitata sinä aikana, jona rangaistuksen täytäntöönpano rangaistuslaitoksessa jatkuu, eikä kolmen kuukauden kuluessa vapautumisen jälkeen.

Mitä edellä tässä luvussa on säädetty vankeudesta, koskee myös sakon muuntorangaistusta, jollei siitä ole erikseen säädetty.

Avolaitos on pysyvä laitos (avovankila) taikka määrättyä työtä tai muuten ajallisesti rajoitettua käyttöä varten perustettu laitos(työsiirtola).

Avolaitos on hallinnollisesti jonkin vankilan tai suoraan rikosseuraamusviraston alainen sen mukaan kuin oikeusministeriö määrää.

Rikosseuraamusvirasto voi määrätä suoritettavaksi avolaitoksessa sakon muuntorangaistuksen ja enintään kahden vuoden pituisen yhdestä tai useammasta rikoksesta tuomitun vankeusrangaistuksen ja sellaiseen rangaistukseen yhteenlasketun sakon muuntorangaistuksen. Edellytyksenä avolaitokseen määräämiselle on, että tuomittu soveltuu avolaitokseen ja sen toimintaan, eikä ole syytä olettaa hänen luvatta poistuvan laitoksesta.

Vankilassa tai nuorisovankilassa rangaistustaan suorittavan vangin rikosseuraamusvirasto voi määrätä siirrettäväksi avolaitokseen määräajaksi tai rangaistuksen jäljellä olevaa osaa suorittamaan, jos se on vankeinhoidollisista syistä tarkoituksenmukaista. Alle 18-vuotiaan vangin siirtämisen tulee olla hänen etunsa mukaista, vaikka häntä ei voitaisi pitää erillään aikuisista vangeista. Määräyksen voi rikosseuraamusviraston vahvistamien perusteiden mukaan antaa myös rangaistuslaitoksen johtaja.

Jos avolaitoksessa oleva vanki osoittautuu mielenlaatunsa, käyttäytymisensä tai ruumiillisen kuntonsa puolesta sopimattomaksi avolaitokseen, rikosseuraamusvirasto voi vankilan johtajan tai vastaavasti avolaitoksen esimiehen esityksestä taikka johtajaa tai esimiestä kuultuaan määrätä hänet siirrettäväksi vankilaan tai nuorisovankilaan. Avolaitosaika luetaan tällöin rangaistusajaksi.

Avolaitokseen määrätyn on käytettävä omia vaatteitaan. Rikosseuraamusvirasto voi kuitenkin määrätä, että avovankiloissa tai joissakin niistä noudatetaan, mitä vangin vaatetuksesta 2 luvun 7 §:ssä säädetään.

Avolaitoksessa olevan vapautta on rajoitettava vain siinä määrin kuin järjestyksen ylläpitäminen ja hyvän työkurin noudattaminen vaativat.

Avolaitoksessa oleva on velvollinen tekemään varsinaisena työaikana työtä valtion lukuun tai osallistumaan koulutukseen taikka muuhun avolaitoksen järjestämään tai hyväksymään toimintaan.

Avolaitoksessa oleva on kokonaan tai osittain vapautettava osallistumisvelvollisuudesta, jos hänen terveydentilansa tai muu tärkeä syy niin vaatii. Osallistumisvelvollisuudesta vapauttamisesta päättää johtaja.

Valtion lukuun tehtävästä työstä on maksettava käypä palkka. Koulutukseen taikka muuhun laitoksen järjestämään tai hyväksymään toimintaan osallistuville maksetaan toimintarahaa. Oikeusministeriö päättää palkan ja toimintarahan perusteista ja määrästä.

Palkasta ja toimintarahasta on tehtävä laissa säädetty pidätys veron ennakkoperintää varten. Avolaitoksessa olevan on suoritettava palkasta laitokselle korvaus ylläpitomenoista ja ruokakustannuksista siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Jäljelle jäävä osa on mahdollisen ulosmittauksen jälkeen vähintään kaksi kertaa kuukaudessa annettava avolaitoksessa olevan omaan käyttöön.

Avolaitoksessa rangaistustaan suorittavan elatuksen varassa olevan aviopuolison ja lasten elatukseen sekä tuomiolla määrätyn tai sopimuksella vahvistetun elatusavun maksamiseen on laitoksen johtajan tehtävä pidätys. Laitoksen maksamasta tulosta pidätetään, sitten kun 2 momentissa tarkoitetut korvaukset on suoritettu, enintään puolet ja toimitetaan se elatukseen oikeutetuille, kullekin yhtä paljon. Jos tulo on ulosmittauksen kohteena, elatukseen oikeutetuille toimitettava määrä lasketaan siitä osasta tuloa, joka on jäänyt jäljelle ulosmittauksen jälkeen. Elatusavun maksamiseen pidätetyn määrän johtaja voi toimittaa sosiaalilautakunnalle elatusapuun oikeutetulle edelleen toimitettavaksi.

Avolaitoksessa olevalle, joka on vapautettu osallistumisvelvollisuudesta, maksetaan käyttörahaa noudattaen soveltuvin osin, mitä 3 luvun 10 §:ssä säädetään.

Oikeusministeriön päätöksellä voidaan määrätä, että toimintaraha tai käyttöraha voidaan jättää kokonaan tai osittain maksamatta, jos sen maksaminen vangin muulta viranomaiselta saama tuki huomioon ottaen taikka muista erityisistä syistä ei ole tarpeen. Oikeusministeriöllä on myös mahdollisuus määrätä, että avolaitoksissa olevilta voidaan näissä tapauksissa periä korvausta ylläpito- ja ruokakustannuksista oikeusministeriön vahvistama määrä.

Avolaitoksessa oleva, joka tekee siellä järjestysrikkomuksen tai poistuu sieltä luvatta taikka rikkoo poistumisluvan, siviilityöluvan tai opintoluvan ehtoja, voidaan toimittaa vankilaan tai nuorisovankilaan suorittamaan rangaistustaan, ja rangaistuslaitoksen johtaja voi määrätä hänelle 2 luvun 10 §:n mukaisen kurinpitorangaistuksen.

Vaikka rikkomuksen seuraamuksena ei ole siirto vankilaan tai nuorisovankilaan, avolaitoksessa olevalle voidaan määrätä 2 luvun 10 §:n mukainen kurinpitorangaistus. Ehdottomana määrätyn yksinäisyyden täytäntöönpanon ajaksi avolaitoksessa oleva voidaan siirtää vankilaan tai nuorisovankilaan.

Aika, jonka vanki on ollut luvatta poissa avolaitoksesta, luetaan rangaistusajaksi noudattaen mitä 2 luvun 3 c §:ssä säädetään.

Avolaitokseen määrätty, joka on pätevättä syyttä jäänyt saapumatta sinne määräaikana, on toimitettava vankilaan tai nuorisovankilaan suorittamaan rangaistustaan. Avolaitoksesta ehdonalaiseen vapauteen päästetty, joka on määrätty menettämään ehdonalaisen vapautensa, on myös toimitettava vankilaan tai nuorisovankilaan jäännösrangaistustaan suorittamaan, niin kuin 2 luvun 16 §:ssä säädetään.

Jollei erikseen ole säädetty toisin, on avolaitoksessa suoritettavaan rangaistukseen sovellettava, mitä vankeusrangaistuksesta on säädetty.

Nuorisovankilassa kärsivät rangaistusta tällaiseen vankilaan nuorista rikoksentekijöistä 31 päivänä toukokuuta 1940 annetun lain nojalla määrätyt vangit.

Nuorisovankila on erityinen laitos tai laitoksen osasto.

Nuorisovankilassa rangaistusta suorittavat vangit on ensi sijassa määrättävä tekemään sellaista työtä, johon voidaan yhdistää koulutus vangin kykyjä ja taipumuksia vastaavaan ammattiin.

Vangille, joka ei käytä omia vaatteitaan, on annettava työaikana käytettäväksi sopiva vaatetus, joka ei eroa vastaavassa työssä yleisesti käytössä olevista työpuvuista. Jollei vanki vapaa-aikana käytä omia vaatteitaan, on vankilan annettava käytettäväksi sopiva vapaa-ajan vaatetus.

Vankia on opastuksella ja neuvonnalla ohjattava vapauduttuaan sijoittumaan kykyjään ja taipumuksiaan vastaaviin tehtäviin. Ohjauksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota opintojen harjoittamiseen, ammatinvalintaan, kansalaiskasvatukseen sekä työllisyys- ja asuntokysymyksiin ja muihin vapautumisen jälkeen ilmaantuviin ongelmiin.

Vanki voidaan päästää nuorisovankilasta ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan, tuomioistuimen rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tekemä vähennys mukaan luettuna, kolmanneksen.

Vangin vapauttamisesta samoin kuin ehdonalaisessa vapaudessa olevan vangin valvonnasta ja siitä, mitä vangin tulee ehdonalaisessa vapaudessa noudattaa, on muuten voimassa, mitä 2 luvussa säädetään. Ehdonalaiseen vapauteen päästetyn vangin valvojaksi voidaan kuitenkin, varsinkin jos vanki on kahdeksaatoista vuotta nuorempi, määrätä myös sosiaalilautakunta.

Jollei erikseen ole säädetty toisin, on rangaistuksen täytäntöönpanossa nuorisovankilassa noudatettava, mitä vankeusrangaistuksesta on säädetty.

Vangilla on oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla:

Muutosta haetaan valittamalla käräjäoikeuteen. Toimivaltainen on sen paikkakunnan käräjäoikeus, jonka tuomiopiirin alueella 1 §:ssä tarkoitettu päätös on tehty. Käräjäoikeus, jossa on vireillä muutoksenhakemus, voi siirtää asian järjestysrikkomuksen tekopaikan tai vangin sijoituspaikan käräjäoikeuteen taikka muuhun käräjäoikeuteen, joka katsotaan esitettävään selvitykseen, käsittelystä aiheutuviin kustannuksiin tai muihin seikkoihin nähden soveliaaksi.

Käräjäoikeus on päätösvaltainen, kun siinä on yksin puheenjohtaja. Istunto voidaan pitää myös muuna aikana ja muussa paikassa kuin yleisen alioikeuden istunnosta säädetään.

Käräjäoikeus voi tässä laissa tarkoitettuja asioita käsitellessään myöntää oikeusapua niin kuin oikeusapulaissa (257/2002) säädetään. Kirjallista selvitystä taloudellisista oloista ei tarvitse esittää, ellei käräjäoikeus toisin määrää.

Valitus on tehtävä kirjallisesti viikon kuluessa siitä, kun päätös valitusosoituksineen on annettu vangille tiedoksi. Valituskirjelmä toimitetaan rangaistuslaitoksen johtajalle.

Johtajan on viipymättä toimitettava valituskirjelmä käräjäoikeuden kansliaan sekä liitettävä siihen jäljennökset kertyneestä asiakirja-aineistosta ja oma selvityksensä. Kun rikosseuraamusvirasto tekee päätöksen ehdonalaisen vapautumisen lykkäämisestä, asiakirja-aineiston ja selvityksen toimittaa rikosseuraamusvirasto. Asiakirjoja käräjäoikeudelle toimitettaessa on ilmoitettava, milloin valituskirjelmä on saapunut.

Valitus tulee vireille käräjäoikeudessa silloin, kun 2 momentissa tarkoitetut asiakirjat saapuvat tuomioistuimen kansliaan. Tuomioistuimen on viivytyksettä annettava valittajalle ja päätöksen tekijälle tieto käsittelyn ajasta ja paikasta sekä valittajan poissaolon seurauksista.

Jos vanki on toimittanut valituskirjelmän määräajassa suoraan toimivaltaiseen tuomioistuimeen, hän ei menetä puhevaltaansa.

Jos asianosainen laillisen esteen vuoksi tai muusta hyväksyttävästä syystä ei voi määräajassa hakea muutosta, käräjäoikeus asettaa hakemuksesta uuden määräajan valituksen tekemistä varten.

Uutta määräaikaa on pyydettävä käräjäoikeudelta kirjallisella hakemuksella, joka on toimitettava viikon kuluessa esteen päättymisestä rangaistuslaitoksen johtajalle. Hakemukseen on liitettävä selvitys esteestä tai muusta hakemuksen perusteena olevasta syystä.

Jos vanki on toimittanut valituskirjelmän uudessa määräajassa suoraan toimivaltaiseen tuomioistuimeen, hän ei menetä puhevaltaansa.

Valitus ei keskeytä 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen täytäntöönpanoa, ellei tuomioistuin toisin määrää.

Kun tehdään 1 §:n 1 momentin mukainen päätös, vangille on samalla annettava kirjallinen valitusosoitus, jossa on mainittava muutoksenhakutuomioistuin ja määräpäivä valituksen jättämiselle sekä selostettava, mitä valitusta tehtäessä on noudatettava.

Rangaistuslaitoksen johtajan tulee huolehtia siitä, että vangilla on mahdollisuus laatia valituskirjelmä ja että hän voi osallistua valituksen käsittelyyn tuomioistuimessa.

Päätöksen tekijän tai häntä edustavan virkamiehen on oltava läsnä käräjäoikeudessa valitusta käsiteltäessä. Valituksen tekijällä on oikeus olla läsnä käräjäoikeudessa. Valitus voidaan käsitellä valituksen tekijän poissaolosta huolimatta, jollei käräjäoikeus pidä hänen henkilökohtaista kuulemistaan tarpeellisena.

Käräjäoikeuden on huolehdittava siitä, että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi. Valitusasia on käsiteltävä kiireellisenä.

Asian käsittelystä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasiassa säädetään.

Käräjäoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.