Finlex →122-001/1919 — Laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta

Tässä laissa säädetyin ehdoin saa laillista ja hyvän tavan mukaista elinkeinoa harjoittaa:

Patentti- ja rekisterihallitus voi myöntää luvan harjoittaa elinkeinoa myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle luonnolliselle henkilölle sekä ulkomaiselle yhteisölle ja säätiölle. Tällainen lupa tarvitaan myös elinkeinon harjoittamiseen avoimen yhtiön yhtiömiehenä tai kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä, jollei vähintään yksi avoimen yhtiön yhtiömies tai kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ole 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai suomalainen yhteisö tai säätiö taikka sellainen ulkomainen yhteisö tai säätiö, joka on perustettu jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Edellä 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädettyjä ehtoja ei kuitenkaan sovelleta, jos niistä on määrätty toisin Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa.

Sivuliikkeellä tarkoitetaan tässä laissa ulkomaisen yhteisön tai säätiön osaa, joka harjoittaa Suomessa tässä maassa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta käsin jatkuvaa liike- tai ammattitoimintaa ulkomaisen yhteisön tai säätiön nimiin ja lukuun.

Vakuutusyhtiön sekä luotto- ja rahoituslaitoksen sivuliikkeestä säädetään erikseen.

Seuraavien elinkeinojen harjoittamisesta säädetään erikseen lailla tai asetuksella: (14.6.1985/484)

Luvallisen elinkeinon harjoittaminen ilman muita apulaisia kuin aviopuolisoa tai suoraan etenevää polvea olevia vajavaltaisia jälkeläisiä, ja siinä liikehuoneistoa, konttoria tai erityistä myyntipaikkaa pitämättä, on sallittu ilman eri ilmoitusta tai lupaa. Tämä itsensä elättämisen oikeus on silläkin, joka ei hallitse itseään ja omaisuuttaan.

Siltä, joka tahtoo harjoittaa kauppaa tai muuta samantapaista liikettä liikehuoneistossa, konttorissa tai senkaltaisessa erityisessä myyntipaikassa taikka toimia laivanisäntänä tai laivanisännistöyhtiön pääisäntänä taikka muussa elinkeinotoiminnassaan apulaisenaan käyttää muita kuin aviopuolisoaan tai suoraan etenevää polvea olevia vajavaltaisia jälkeläisiään, vaaditaan, että hän hallitsee itseään ja omaisuuttaan.

Viimeksi mainitun ehdon estämättä on vajavaltainen oikeutettu harjoittamaan elinkeinoa, niin kuin 1 momentissa sanotaan, jos holhooja siihen suostuu, sekä, milloin holhooja vain tuomioistuimen luvalla saa holhotin puolesta harjoittaa elinkeinoa, hankkii siihen tuomioistuimen luvan.

Elinkeinonharjoittajalla on oltava edustaja, jolla on oikeus ottaa vastaan haasteita ja muita tiedoksiantoja elinkeinonharjoittajan puolesta. Edustajan kotipaikan on oltava Suomessa. Jos elinkeinonharjoittaja on ulkomainen yhteisö tai säätiö, joka on perustettu Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, edustajan asuinpaikan on oltava Euroopan talousalueella. Vajaavaltainen tai konkurssissa oleva ei voi olla edustajana. Luonnollisen henkilön, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella, sekä suomalaisen yhteisön ja säätiön, jolla on yhteisöstä tai säätiöstä pidettävään rekisteriin merkitty toiminimenkirjoittaja tai muu edustaja, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella, ei kuitenkaan tarvitse asettaa erillistä edustajaa. Edustaja on ilmoitettava merkittäväksi kaupparekisteriin. Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, haaste ja muu tiedoksianto katsotaan elinkeinonharjoittajalle toimitetuksi, kun se on annettu tiedoksi edustajalle.

Mitä 3 momentissa säädetään velvollisuudesta asettaa edustaja, ei kuitenkaan koske laivanisäntää eikä laivanisännistöyhtiön pääisäntää.

Luonnollisen henkilön, joka on hankkinut luvan harjoittaa 3 §:ssä mainittua elinkeinoa tai aikoo harjoittaa 6 §:ssä tarkoitettua elinkeinoa, samoin kuin ulkomaisen yhteisön ja säätiön on ennen toiminnan alkamista tehtävä kaupparekisterilaissa säädetty perusilmoitus. Ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske laivanisäntää eikä laivanisännistöyhtiön pääisäntää.

Velvollisuudesta ilmoittaa elinkeinoa harjoittava suomalainen yhteisö ja säätiö kaupparekisteriin merkittäväksi säädetään erikseen.

Opetus- ja rangaistuslaitoksia sekä vaivaishoito- ja muita kuntain tahi seurakuntain laitoksia älköön kiellettäkö avonaisessa puodissa myyskentelemästä tuotteita, jotka niissä tai niiden silmälläpidon alaisina on valmistettu tai muuten kuuluvat niiden toimialaan. Ennen kaupan aloittamista on siitä kuten tehtävä ilmoitus, niinkun tässä luvussa on säädetty, ja on silloin myöskin kaupanhoitaja ilmoitettava.

Tässä luvussa olevien säännösten estämättä olkoon maalaiskansalla ja maatilain haltijoilla oikeus, ilman erityistä ilmoitusta, itse tahi muiden avulla sekä kaupungissa että maalla pitää kaupan kaikkea, mitä heidän tiloiltaan saadaan taikka mitä he tai heidän kotiväkensä kotiteollisuudella valmistavat.

Jos teollisuuslaitoksen käyttövoimana on vesi, höyry, kaasu, sähkö tahi muu luonnonvoima, on sekä laitoksen rakentamisessa että käyttövoimaa käytettäessä noudatettava, mitä siitä on säädetty.

Siitä, mitä ammattityössä on varteen otettava työntekijäin ja työpaikan lähellä asuvien suojelemiseksi, on erittäin säädetty.

Eri maksua maalaiskansan ja maatilain, haltijain kaupanpidosta yleisellä myyntipaikalla ei saa määrätä, paitsi milloin siinä käytetään kauppakojua, myymäläpöytää tai erotettua myyntipakkaa, jolloin siitä on suoritettava säädetyt maksut kunnalle tai muulle myyntipaikan haltijalle.

Asianomaisesti vahvistetulla järjestysohjeella voidaan jälleenmyyjiltä tarpeen mukaan rajoittaa maalaistavarain osto-oikeutta.

Tämä laki tulee noudatettavaksi marraskuun 1 päivänä 1919.