Finlex →378/1940 — Perintö- ja lahjaverolaki

Joka perintönä, testamentilla tai lahjana saa omaisuutta, on velvollinen suorittamaan siitä valtiolle veroa sen mukaan, kuin tässä laissa säädetään.

Perintönä saatuna omaisuutena pidetään myös perintökaaren 8 luvussa tarkoitettua avustusta ja hyvitystä.

Tässä laissa säädettyä veroa ei suoriteta kruununperinnöstä eikä sellaisesta omaisuudesta, joka yhdistyksen sääntöjen mukaan sen toiminnan lakattua on siirtynyt toiselle, taikka joka testamentilla tai lahjana on annettu valtiolle tai sen laitokselle, maakunnalle, kunnalle, kuntayhtymälle, seurakunnalle tai muulle uskonnolliselle yhdyskunnalle sekä armeliaisuus- tai opetuslaitokselle. Sama olkoon voimassa myös omaisuudesta, joka on annettu aatteelliselle yhdistykselle tai muulle yhteisölle, laitokselle tai säätiölle, jolla, sen tarkoittamatta toiminnallaan tuottaa siihen osallisille taloudellisia etuja, on tieteellinen, taiteellinen, kansanvalistusta, maanpuolustusta tai kotimaista elinkeinoelämää edistävä tahi muu yleishyödyllinen tarkoitus.

Perintö- tai lahjaveroa ei suoriteta myöskään testamentilla tai lahjana saadusta elinkautisesta nautintaoikeudesta, eläkkeestä taikka muusta elinkaudeksi tai määrävuosiksi jollekin testamentilla tai lahjana annetusta etuudesta.

Hallituksella on oikeus myöntää vastavuoroisuuden perusteella poikkeuksia siitä, mitä tässä laissa säädetään velvollisuudesta suorittaa veroa sellaisesta irtaimesta omaisuudesta, jonka ulkomaalainen kuollessaan on jättänyt jälkeensä taikka jonka ulkomaalainen on lahjana saanut.

Perintöveroa suoritetaan, kun omaisuus perintönä tai testamentilla siirtyy toiselle:

Perintövero, joka 1 momentin 2 kohdassa mainitusta omaisuudesta on muussa maassa maksettu, saadaan vähentää täällä samasta omaisuudesta suoritettavasta perintöverosta.

Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä tai hänen perheellään on täällä varsinainen asuntonsa taikka jos hän jatkuvasti täällä oleskelee yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua jatkuvana.

Milloin perinnönjättäjänä on Suomessa olevaan vieraan vallan lähetystöön tai lähetettyyn konsulivirastoon kuuluva henkilö, hänen perheensä jäsen tai palvelijansa, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, sovelletaan perintöön kuuluvaan omaisuuteen tämän pykälän säännöksiä ainoastaan kiinteän omaisuuden ja sen käyttöä varten tarpeellisen irtaimiston osalta.

Perintöveroa on suoritettava:

Suomessa asuvan henkilön saamasta muusta kuin 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuudesta suoritettavasta perintöverosta vähennetään samasta perinnöstä tai testamenttisaannosta vieraalle valtiolle suoritettujen verojen määrä (ulkomaisen veron hyvitys). Tämä hyvitys ei saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa yhtä suurta osaa perintöverosta kuin vieraasta valtiosta saadun omaisuuden arvo on Suomessa perintöveron perusteena olevan omaisuuden arvosta.

Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti.

Jos omaisuutta saa perintönä tai testamentilla henkilö, joka palvelee vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa siihen rinnastettavassa edustustossa tai lähetetyn konsulin virastossa taikka on Suomessa Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön palveluksessa tai tällaisen henkilön perheenjäsen tai yksityinen palvelija ja jos hän ei ole Suomen kansalainen, hän on velvollinen suorittamaan perintöveroa ainoastaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuudesta.

Velvollisuus suorittaa perintöveroa alkaa, 7 §:ssä mainituin poikkeuksin, sekä perillisen että testamentinsaajan osalta perinnönjättäjän kuolemasta.

Perintöveroa määrättäessä on vero pantava perillisten suoritettavaksi siitä omaisuusuudesta, josta ei sitä ennen ole esitetty kirjallista testamenttia tai todistusta siitä, että omaisuudesta tehty suullinen testamentti on valvottu tai ilmoitettu valvottavaksi taikka että perilliset ovat sellaisen testamentin hyväksyneet. Siitä omaisuudesta, josta sellainen testamentti tai todistus on esitetty, pannaan vero testamentinsaajan maksettavaksi.

Perintöveroa määrättäessä on vero pantava perillisten suoritettavaksi siitä omaisuudesta, josta ei sitä ennen ole esitetty kirjallista testamenttia tai todistusta siitä, että omaisuudesta tehty suullinen testamentti on annettu perilliselle tiedoksi taikka että perilliset ovat sellaisen testamentin hyväksyneet. Siitä omaisuudesta, josta sellainen testamentti tai todistus on esitetty, pannaan vero testamentin saajan maksettavaksi.

Sellaisesta omaisuudesta, joka omistus- tai muunlaisella oikeudella tulee perilliselle tai testamentinsaajalle määrättyjen ehtojen täyttyessä tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu. Omaisuudesta, joka purkavin ehdoin saadaan, on vero kohta suoritettava.

Perintöveroa on suoritettava myös perittävän kuoleman johdosta kuolinpesälle tai edunsaajalle maksettavasta henkilövakuutuksen nojalla saadusta vakuutuskorvauksesta sekä vastaavissa olosuhteissa maksetusta vakuutuskorvaukseen verrattavasta taloudellisesta tuesta, jonka valtio, kunta tai muu julkisoikeudellinen yhteisö tai eläkelaitos suorittaa. Siltä osin kuin vakuutuskorvaus tai taloudellinen tuki on tuloverotuksessa veronalaista tuloa, se on kuitenkin perintöverosta vapaa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu vakuutuskorvaus tai sellaiseen verrattava taloudellinen tuki on perintöverosta vapaa siltä osin kuin kunkin edunsaajan tai perillisen saama samasta kuolemantapauksesta johtuva vakuutuskorvaus ja taloudellinen tuki on enintään 35 000 euroa. Jos edunsaajana on leski, verosta vapaaksi osaksi katsotaan puolet tai kuitenkin vähintään 35 000 euroa lesken edunsaajamääräyksen nojalla saamien vakuutuskorvausten ja taloudellisen tuen yhteismäärästä.

Sen estämättä, mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään, perintöveroa on suoritettava vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvän kuolemanvaravakuutuksen perusteella saadun vakuutuskorvauksen koko määrästä eläkevakuutuksen säästösummaan saakka. Säästösumman ylittävään vakuutuskorvaukseen sovelletaan, mitä 2 momentissa säädetään.

Perintöveroa ei ole suoritettava perinnönjättäjän omassa tai hänen perheensä käytössä olleesta tavanomaisesta koti-irtaimistosta siltä osin kuin sen arvo on enintään 4 000 euroa.

Perintöveroa ei ole suoritettava perinnönjättäjän omassa tai hänen perheensä käytössä olleesta tavanomaisesta koti-irtaimistosta siltä osin kuin sen arvo on enintään 7 500 euroa.

Perintöveroa ei ole suoritettava perinnönjättäjän omassa tai hänen perheensä käytössä olleesta tavanomaisesta koti-irtaimistosta siltä osin kuin sen arvo on enintään 4 000 euroa.

Perintöveroa ei ole suoritettava perinnönjättäjän omassa tai hänen perheensä käytössä olleesta tavanomaisesta koti-irtaimistosta siltä osin kuin sen arvo on enintään 7 500 euroa.

Jos aviopuolisot ovat tehneet keskinäisen testamentin sellaisin ehdoin, että jälkeen jääneen puolison ei voida katsoa saaneen omistusoikeutta toisen puolison yksityiseen omaisuuteen tahi pesänosuuteen, älköön jälkeen jäänyt olko velvollinen maksamaan veroa testamentilla saamastaan etuudesta.

Perinnönjättäjän aviopuoliso ei ole velvollinen suorittamaan perintöveroa myöskään perintökaaren 3 luvun 1 a §:ssä tarkoitetusta oikeudesta pitää kuolleen puolison jäämistö jakamattomana hallinnassaan.

Perintöveron perusteeksi pannaan se käypä arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.

Kuolinpesän omaisuuden arvosta saadaan vähentää vainajan hautaamisesta sekä perunkirjoituksesta ja hautakiven hankkimisesta ja pystyttämisestä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, samoin kuin velat, joihin luetaan myös kuolinpesästä menevät, perinnönjättäjän elinaikaan kohdistuvat verot ja maksut. Perintöveroa ei kuitenkaan saa vähentää.

Verovelvolliselle tulevan omaisuuden arvosta saadaan niin ikään vähentää sellaisten velvoitusten arvo, joiden nojalla verovelvollisen tulee kertakaikkiaan tahi aika-ajoin toimittaa toiselle rahanarvoinen suoritus taikka antaa toisen jollakin tavoin käyttää hyväkseen verovelvollisen omaisuutta, mikäli tämä ei saa siitä vastiketta. Perinnönjättäjän puolison saaman perintökaaren 3 luvun 1 a §:ssä tarkoitetun hallintaoikeuden arvo saadaan vähentää verovelvolliselle tulevan omaisuuden arvosta siltä osin kuin hallintaoikeus koskee perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettua asuntoa ja asuntoirtaimistoa.

Suomessa veronalaisista varoista ei vähennetä sellaisia velkoja, velvoitteita ja 2 momentissa tarkoitettuja kustannuksia, jotka kohdistuvat omaisuuteen, joka ei ole Suomessa veronalaista. Veloista, velvoitteista ja kustannuksista, jotka eivät kohdistu tiettyyn omaisuuteen, vähennetään Suomessa veronalaisista varoista se suhteellinen osa, joka vastaa Suomessa veronalaisten varojen osuutta koko jäämistön arvosta.

Kuolinpesälle tai verovelvolliselle tulevasta omaisuudesta vähennetään tuloverolain 36 §:n 2 momentin tai 34 a §:n 7 momentin nojalla tuloksi luetusta vakuutuskorvauksesta tai pitkäaikaissäästämissopimuksen säästövaroista menevä vero.

Omaisuus arvioidaan niiden perusteiden mukaan, jotka ovat voimassa omaisuuden arvioimisesta tulo- ja omaisuusverotuksessa.

Sellaisen velvoituksen arvo, joka 9 §:n 3 momentin mukaan saadaan vähentää vero velvolliselle tulevan omaisuuden arvosta, määrätään vastaavan oikeuden arvioimisperusteen mukaan.

Koroton saaminen, joka ei ole verovelvollisuuden alkaessa erääntynyt, arvostetaan 9 §:n 1 momentista poiketen siihen arvoon, joka sillä on verovelvollisuuden alkaessa laskettuna kahdeksan prosentin korkokannan mukaan ja ottaen lukuun vain täydet vuodet.

Verovelvollisen jäljellä olevaksi eliniäksi tarkoitetun nautintaoikeuden, eläkkeen ja muun edun arvo lasketaan kertomalla edusta saatavan vuositulon määrä etuun oikeutetun henkilön iän mukaan määräytyvällä kertoimella seuraavasti:

Verovelvolliselle määrävuosiksi tuleva etuus arvostetaan siihen pääoma-arvoon, joka sillä on verovelvollisuuden alkaessa laskettuna etuuden voimassaoloajasta jäljellä olevien täysien vuosien luvun ja 8 prosentin korkokannan mukaan.

Kuolinpesästä tulevien osuuksien saajat luetaan kahteen veroluokkaan:

Ottolapsella tarkoitetaan myös sellaista kasvattilasta, joka ennen ottolapsista annetun lain voimaantulemista ja ennenkuin on täyttänyt kolme vuotta, on joutunut kasvattivanhempiensa hoitoon ja sen jälkeen näiltä saanut saman hoidon kuin oma lapsi.

Jos perinnönjättäjään ja hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa eläneeseen henkilöön sovelletaan kuolinvuodelta toimitettavassa tuloverotuksessa tuloverolain (1535/92) 7 §:n 3 momentin puolisoita koskevia säännöksiä, luetaan perinnönjättäjän kanssa elänyt henkilö I veroluokkaan.

Edellä 1 momenttia sovellettaessa keskenään ylenevässä tai alenevassa polvessa olevina pidetään myös ottolapsisuhteessa olevia.

Kun osuuden arvo ei ole suurempi kuin 1,000 markkaa, saa siitä ennen veron määräämistä vähentää:

Jos perinnönjättäjä, maan ollessa sodassa tai sitä vastaavassa tilanteessa, on sotilaallisen toiminnan yhteydessä kaatunut tai muuten saanut surmansa taikka myöhemmin kahden vuoden aikana kuollut edellä tarkoitetun sotilaallisen toiminnan johdosta saamaansa vammaan tai tautiin, on perintö, kun perinnönsaajana on perinnönjättäjän lapsi tai ottolapsi taikka aviopuoliso, tällaisen omaisuuden kohdalta verovapaa 200,000 markan määrään asti osuutta kohti, jolloin 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainittuja vähennyksiä ei verovelvollisen hyväksi lasketa.

Jos jäämistöön kuuluu perinnönjättäjän kotiin kuuluneita huone- ja talouskaluja, vaatteita sekä muuta asuntoirtaimistoa, on perintö, kun perinnönsaajana on perinnönjättäjän lapsi tai ottolapsi taikka aviopuoliso, vielä lisäksi tällaisen omaisuuden kohdalta verovapaa 20,000 markan määrään asti osuutta kohti.

Veronalaisesta perintöosuudesta saavat vähentää:

Edellä 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa keskenään alenevassa polvessa olevina pidetään myös ottolapsisuhteessa olevia.

Kun perintöosuus tai sen 12 §:n mukaan laskettu jäännös ei nouse 20,000 markkaan, on se verosta vapaa.

Kun perintöosuus tai sen 12 §:n mukaan laskettu jäännös ei nouse 20 000 euroon, se on verosta vapaa.

Kun perintöosuus tai sen 12 §:n mukaan laskettu jäännös ei nouse 30 000 euroon, se on verosta vapaa.

Kun perintöosuus tai sen 12 §:n mukaan laskettu jäännös ei nouse 20,000 markkaan, on se verosta vapaa.

Kun perintöosuus tai sen 12 §:n mukaan laskettu jäännös ei nouse 20 000 euroon, se on verosta vapaa.

Kun perintöosuus tai sen 12 §:n mukaan laskettu jäännös ei nouse 30 000 euroon, se on verosta vapaa.

Perintöveroa maksetaan:

Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan:

Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Perintöveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Jos omaisuus testamentilla tulee yhteisesti kahdelle tai useammalle henkilölle, jotka ovat erilaisessa sukulaisuussuhteessa testamentintekijään, määrätään vero sen henkilön sukulaisuuden mukaan, joka on kaukaisinta sukua. Aviopuolisoille tulleesta omaisuudesta lasketaan vero läheisempää sukua olevan henkilön mukaan.

Milloin omaisuus on tuleva kahdelle tai useammalle henkilölle siten, että se, sitten kuin toisen oikeus on lakannut, siirtyy toiselle, määrätään myöhemmän omaisuudensaajan suoritettava vero hänen ja perinnönjättäjän välisen sukulaisuussuhteen mukaan.

Perintöveroa määrättäessä on otettava lukuun myös sellainen lahja, jonka perinnönjättäjä on antanut perilliselle tai testamentinsaajalle ehdolla, että lahjansaaja saa lahjan haltuunsa vasta antajan kuolleessa.

Sama olkoon lakina myötäjäisistä ja sellaisesta pesästä annetusta omaisuudesta, joka lain mukaan on perinnönjaossa otettava lukuun, niin myös muusta lahjasta, jonka perillinen tai testamentinsaaja on saanut perinnönjättäjältä kahden viimeisen vuoden kuluessa ennen hänen kuolemaansa ja joka ei 19 §:n 2 tai 3 kohdan mukaan ole lahjaverosta vapaa. Perintöverosta vähennettäköön kuitenkin sen lahjaveron määrä, mikä omaisuudesta on suoritettu, sekä kiinteistön lainhuudatusta haettaessa maksettu leimavero, ellei sitä aikaisemmin ole lahjaverosta vähennetty.

Perintöverotusta toimitettaessa pesän varoihin on lisättävä:

Perintöverosta vähennetään 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa se lahjavero, joka aikaisemmin on suoritettu, ja se varainsiirtovero, joka on maksettu kiinteistön lainhuutoa haettaessa, jollei sitä ole aikaisemmin vähennetty lahjaverosta. Perintöveron määrän ylittävää lahjaveron osaa ei palauteta.

Milloin samasta omaisuudesta olisi kahden tai useamman, kahden vuoden kuluessa sattuneen kuolemantapauksen johdosta suoritettava perintöveroa, on siitä maksettava veroa vain kerran, sen sukulaisuussuhteen mukaan, mikä näissä tapauksissa on kaukaisin.

Lahjaveroa suoritetaan, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle:

Lahjavero, minkä muualla kuin Suomessa asuva henkilö on tällä olevasta irtaimesta omaisuudesta suorittanut siellä, missä hän asuu, taikka joka 1 momentin 2 kohdassa mainitusta omaisuudesta on muualla kuin Suomessa maksettu, saadaan vähentää siitä lahjaverosta, mikä täällä on samasta omaisuudesta suoritettava.

Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaksi.

Suomessa olevaan vieraan vallan lähetystöön tai lähetettyyn konsulivirastoon kuuluvan henkilön, hänen perheensä jäsenen tai palvelijansa, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, antamaan lahjaan kuuluvaan omaisuuteen kohdistuvan lahjaveron määräämisessä noudatetaan vastaavasti, mitä 4 §:n 4 momentissa on säädetty perintöverosta.

Lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle:

Suomessa asuvan henkilön saamasta muusta kuin 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuudesta suoritettavasta lahjaverosta vähennetään samasta lahjasta vieraalle valtiolle suoritettujen verojen määrä (ulkomaisen veron hyvitys). Tämä hyvitys ei saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa yhtä suurta osaa lahjaverosta kuin vieraasta valtiosta saadun omaisuuden arvo on Suomessa lahjaveron perusteena olevan omaisuuden arvosta.

Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaksi.

Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti.

Jos omaisuutta saa lahjana henkilö, joka palvelee vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa siihen rinnastettavassa edustustossa tai lähetetyn konsulinvirastossa taikka on Suomessa Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön palveluksessa tahi tällaisen henkilön perheenjäsen tai yksityinen palvelija ja jos hän ei ole Suomen kansalainen, hän on velvollinen suorittamaan lahjaveroa ainoastaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuudesta.

Lahjana pidetään myös vakuutuksesta edunsaajamääräyksen nojalla vastikkeetta saatua vakuutuskorvausta.

Vakuutuskorvausta ei katsota lahjaksi siltä osin kuin se on tuloverotuksessa edunsaajan veronalaista tuloa.

Lahjaveroa ei suoriteta:

Velvollisuus suorittaa lahjaveroa alkaa, kun lahjansaaja on saanut lahjan haltuunsa. Milloin alaikäinen on vanhemmiltaan saanut veronalaisen lahjan, katsotaan verovelvollisuuden alkavan silloin, kun lahjoitus on tehty.

Jos lahjansaaja on kahden vuoden kuluessa ennen verovelvollisuuden alkamista saanut samalta antajalta yhden tai useampia verotettavia lahjoja, on nekin veroa määrättäessä otettava lukuun. Verosta on kuitenkin vähennettävä se lahjavero, mikä aikaisemmista lahjoista jo on suoritettu.

Eri antajilta saadut lahjat on erikseen verotettava.

Lahjaveroa ei suoriteta:

Lahjaveroa ei suoriteta:

Lahjaveroa ei suoriteta:

Velvollisuus suorittaa lahjaveroa alkaa, kun lahjansaaja on saanut lahjan haltuunsa. Milloin alaikäinen on vanhemmiltaan saanut veronalaisen lahjan, katsotaan verovelvollisuuden alkavan silloin, kun lahjoitus on tehty.

Jos lahjansaaja on kahden vuoden kuluessa ennen verovelvollisuuden alkamista saanut samalta antajalta yhden tai useampia verotettavia lahjoja, on nekin veroa määrättäessä otettava lukuun. Verosta on kuitenkin vähennettävä se lahjavero, mikä aikaisemmista lahjoista jo on suoritettu.

Eri antajilta saadut lahjat on erikseen verotettava.

Lahjaveroa ei suoriteta:

Lahjaveroa ei suoriteta:

Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Lahjaveroa maksetaan II veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Velvollisuus suorittaa lahjaveroa alkaa, kun lahjansaaja on saanut lahjan haltuunsa. Milloin alaikäinen on vanhemmiltaan saanut veronalaisen lahjan, katsotaan verovelvollisuuden alkavan silloin, kun lahjoitus on tehty.

Jos lahjansaaja on kolmen vuoden kuluessa ennen verovelvollisuuden alkamista saanut samalta antajalta yhden tai useampia verotettavia lahjoja, on nekin veroa määrättäessä otettava lukuun. Verosta on kuitenkin vähennettävä se lahjavero, joka aikaisemmista lahjoista on jo suoritettu.

Eri antajilta saadut lahjat on erikseen verotettava.

Mitä edellä 9, 10, 11, 14 ja 15 §:ssä on säädetty perinnöstä ja testamentista, on soveltuvilta kohdin vastaavasti voimassa lahjasta.

Mitä 9–11 ja 15 §:ssä säädetään perinnöstä ja testamentista, koskee myös lahjaa.

Jos tuloverotuksessa on sovellettu tuloverolain 47 §:n 1 momentin säännöstä, jonka perusteella omaisuuden hankintameno on laskettu lahjoittajan hankintamenosta, omaisuuden arvosta vähennetään tuloverotuksessa luovutusvoitosta maksuunpantu vero. Omaisuuden arvosta vähennetään kuitenkin enintään se veron määrä, joka luovutusvoitosta olisi määrätty, jos luovutushintana olisi ollut lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo.

Vero perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta määrätään siinä kunnassa, missä perinnönjättäjä kuollessaan vakinaisesti asui.

Milloin omaisuus on tuleva kahdelle tai useammalle henkilölle siten, että se, sitten kuin toisen oikeus on lakannut, siirtyy toiselle, on kuitenkin myöhemmän haltijan suoritettava vero määrättävä siellä, missä edellinen haltija asuu tai kuollessaan asui.

Lahjasta määrätään vero siinä kunnassa, missä lahjanantaja asui verovelvollisuuden alkaessa.

Milloin 22 tai 23 §:n säännöksiä ei käy soveltaminen, on vero määrättävä siinä kassa, missä verotettava omaisuus verovelvollisuuden alkaessa suurimmalta osaltaan oli, taikka, jollei se ollut tässä maassa, missä verovelvollinen veroa määrättäessä asuu.

Verovuosi on kalenterivuosi, jona perinnönjättäjä on kuollut, lahjansaaja on saanut lahjan haltuunsa tai verovelvollisuus on muutoin alkanut.

Perintöveron määrääminen toimitetaan perinnönjättäjän jäämistöstä laaditun perukirjan johdolla.

Niissä tapauksissa, jotka mainitaan 22 §:n 2 momentissa, on veroa määrättäessä otettava huomioon myös edellisen haltijan tai osuutta rasittavan oikeuden haltijan jäämistöstä laadittu perukirja.

Milloin lainmukainen perinnönjako jo on toimitettu, olkoon jakokirja perukirjan ohella ohjeena veroa määrättäessä.

Perintöverotus toimitetaan perinnönjättäjän jäämistöstä laaditun perukirjan ja, jos perinnönjako on jo toimitettu, lisäksi jakokirjan perusteella.

Edellä 22 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa on verotusta toimitettaessa otettava huomioon myös edellisen haltijan tai osuutta rasittavan oikeuden haltijan jäämistöstä laadittu perukirja.

Verohallinto voi kuolinpesän osakkaan ennen verotuksen toimittamista tekemästä hakemuksesta lykätä perintöverotuksen toimittamisen määräajaksi, kuitenkin enintään vuodeksi perukirjan Verohallinnolle jättämiselle säädetyn ajan päättymisestä, jos hakemuksen tueksi esitetään painavia syitä. Tällaisena syynä on muun muassa pidettävä perinnönjaon toimittamista pesässä, johon sisältyvän maatilan tai muun yrityksen toimintaa jatketaan kuolinpesän tai sen osakkaiden lukuun, kun kysymyksessä ei ole kuolinpesän kokonaisvaroihin nähden vähäinen varallisuuserä.

Jos perinnönjättäjä kuollessaan ei asunut Suomessa, taikka jos velvollisuus suorittaa perintöveroa alkaa myöhemmin, kuin 5 §:ssä on säädetty, eikä veron määräämistä ole toimitettava sen mukaan, kuin 25 §:n 2 momentissa on säädetty, on verovelvollisen tahi, kun hän ei ole Suomessa, sen, jolla on kuolinpesä hallussaan, annettava veron määräämisen ohjeeksi veroilmoitus.

Perintöverotuksen toimittamista varten on perintökaaren 20 luvussa tarkoitetun pesän ilmoittajan annettava kehotuksetta perinnönjättäjän jälkeen laadittu perukirja. Edellä 22 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa on annettava myös edellisen haltijan tai osuutta rasittavan oikeuden haltijan jäämistöstä laadittu perukirja.

Verovelvollisen on annettava veroilmoitus, jos perinnönjättäjän jälkeen ei ole laadittava perukirjaa tai jos velvollisuus suorittaa perintöveroa muissa kuin 22 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa alkaa myöhemmin kuin 5 §:ssä säädetään.

Jos verovelvollinen ei asu Suomessa, velvollinen antamaan veroilmoituksen on se, jolla on kuolinpesä hallussaan.

Lahjavero määrätään verovelvollisen annettavan veroilmoituksen perustella.

Lahjaverotuksen toimittamista varten on lahjansaajan annettava kehotuksetta lahjaveroilmoitus.

Jos lahjasta ei ole 19 §:n nojalla suoritettava veroa, veroilmoitusta ei ole annettava, ellei sitä erikseen vaadita.

Perukirjaan on merkittävä, missä perinnänjättäjä kuollessaan vakaisesti asui, ja sen oheen on liitettävä sellainen ote kirkonkirjasta tai siviilirekisteristä, joka osoittaa vainajan oikeudenomistajat. Perukirjassa on myös mainittava nimi, toimi, kotipaikka ja asunto-osoite, joka pesästä saa omaisuutta, sekä niin ikään mainittava, kuka pesänhoitajana ottaa vastaan perintöveroasiaa koskevia ilmoituksia.

Perukirjassa on mainittava, kuka pesänhoitajana ottaa vastaan perintöverotusta koskevia ilmoituksia ja tiedusteluja.

Perukirjassa on myös mainittava, onko perilliselle tai testamentinsaajalle annettu sellaista omaisuutta, joka 16 §:n mukaan on otettava lukuun perintöveroa määrättäessä, ja tällaisen omaisuuden laatu ja arvo. Perukirjassa on myös mainittava 7 a §:ssä tarkoitettujen etuuksien saajat ja määrät.

Verohallinto antaa tarkemmat määräykset siitä, mitä asiakirjoja verotuksen toimittamista varten on annettava. Verohallinto voi myös määrätä, että perintö- tai lahjaverotusta varten annettavat tiedot tulee antaa Verohallinnon vahvistamaa lomaketta käyttäen.

Vakuutusyhtiön tai muun etuuden maksajan on ilmoitettava maksamistaan 7 a tai 18 a §:ssä tarkoitetuista etuuksista Verohallinnolle. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset ilmoituksen ajankohdasta, sisällöstä ja tavasta.

Vakuutusyhtiön tai muun etuuden maksajan on ilmoitettava maksamistaan 7 a tai 18 a §:ssä tarkoitetuista etuuksista Verohallinnolle. Tiedot on tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018) 6 ja 8 §:n mukaisesti talletettava tulorekisteriin. Tietojen antamiseen sovelletaan mainittua lakia. Tiedot katsotaan annetuiksi Verohallinnolle silloin, kun ne on annettu Tulorekisteriyksikölle.

Kaikki sellaiset kirjoitukset ja asiakirjat, mitkä ovat tarpeelliset pesän tilan selville saamiseksi, on perukirjaan otettava tai siihen jäljennöksinä liitettävä.

Pesän omaisuudesta tehdyn luettelon jälkeen, jossa omaisuus on säädettyjen perusteiden mukaan arvioitu, mainittakoon perukirjassa, onko perilliselle tai testamentinsaajalle annettu sellaista omaisuutta, joka 16 §:n mukaan on otettava lukuun perintöveroa määrättäessä, niin myös sen omaisuuden laatu ja arvo.

Milloin omaisuudesta suoritettava perintövero on määrättävä muun henkilön kuin perinnönjättäjän jäämistöstä laaditun perukirjan nojalla, on tähän perukirjaan erikseen merkittävä myös sanottu omaisuus ja sen arvo, niin myös kenen siitä on perintöveroa suoritettava.

Perukirja on annettava kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta Verohallinnolle.

Verohallinto voi ilmoittaa käräjäoikeudelle perunkirjoituksen toimittamisen laiminlyönnistä.

Jos vainaja on muussa Suomen kunnassa, kuin missä hän kuollessaan asui, jättänyt jälkeensä omaisuutta, josta toimitetaan eri perunkirjoitus, on siitä tehtävä merkintä asuinpaikassa laadittavaan perukirjaan.

Veroilmoitus on annettava Verohallinnolle kolmen kuukauden kuluessa verovelvollisuuden alkamisesta.

Veroilmoituksessa on mainittava verovelvollisen nimi, toimi, kotipaikka ja asuntoosoite sekä sen nimi ja kotipaikka, jolta omaisuus on saatu, heidiin välisensä sukulaisuussuhde sekä omaisuuden laatu ja säädettyjen perusteiden mukaan laskettu arvo, niin myös sellainen omaisuus, joka 16 §:n ja 20 §:n 2 momentin mukaan on veroa määrättäessä otettava lukuun.

Ilmoituksen oheen on liitettävä alkuperäisinä tai oikeiksi todistettuina jäljennöksinä ne asiakirjat, joista verovelvollisuuden perusteena olevat seikat selviävät, sekä, jos määrättävästä verosta on vähennettävä jo suoritettu vero, selvitys tästä verosta.

Verohallinto toimittaa perintö- ja lahjaverotuksen. Se myös oikaisee havaitsemansa 40 tai 41 §:ssä tarkoitetun virheen.

Verotus katsotaan toimitetuksi päivänä, jona Verohallinto on käsitellyt asian. Verotuksen toimittamispäivän tulee ilmetä verotusasiakirjoista.

3 momentti on kumottu L:lla 30.12.1999/1346.

Verotettavan perintöosuuden tai lahjan arvo vahvistetaan täysin sadoin euroin siten, että ylimenevät eurot jätetään ottamatta huomioon.

Verohallinto toimittaa perintö- ja lahjaverotuksen. Se myös oikaisee havaitsemansa 40 tai 41 §:ssä tarkoitetun virheen.

Perintö- ja lahjaverotus on toimitettava tai oikaisu on suoritettava kolmen vuoden kuluessa verovuoden päättymisestä. Verotus katsotaan toimitetuksi ja verotuksen oikaisu suoritetuksi määräajassa, jos Verohallinnon päätös siitä on tehty ennen tässä laissa säädettyjen määräaikojen päättymistä.

Verohallinto voi kuolinpesän osakkaan tai lahjansaajan ennen verotuksen toimittamista tekemästä hakemuksesta lykätä perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisen määräajaksi, kuitenkin niin, että verotus on toimitettava 10 vuoden kuluessa verovuoden päättymisestä.

Verotettavan perintöosuuden tai lahjan arvo vahvistetaan täysin sadoin euroin siten, että ylimenevät eurot jätetään ottamatta huomioon.

Veron määräämisen toimittavat, perintöverolautakuntana, tulo- ja omaisuusverotusta varten asetetun verotuslautakunnan puheenjohtaja ja lääninhallituksen asiamieheksi määrätty jäsen sekä se verotuslautakunnan muista lääninhallituksen asettamista jäsenistä, jonka lääninhallitus, vuodeksi kerrallaan, siihen toimeen määrää. Puheenjohtajana perintöverolautakunnassa on verotuslautakunnan puheenjohtaja.

Milloin verotuslautakunnan puheenjohtaja tai lääninhallituksen asiamies on estynyt ottamasta osaa perintöveroasiain käsittelyyn, astuu hänen tilalleen hänen varamiehensä verotuslautakunnassa. Esteen sattuessa lääninhallituksen määräämälle perintöverolautakunnan jäsenelle kutsuttakoon hänen tilalleen se lääninhallituksen asettamista verotuslautakunnan jäsenistä tai varamiehistä, jonka lääninhallitus on määrännyt hänen varamiehekseen.

Jos verotuslautakunnassa, paitsi puheenjohtajaa, on ainoastaan kaksi jäsentä, toimii se myös perintöverolautakuntana.

Lääninhallituksen verotuslautakuntaan asettama jäsen tai varamies älköön kieltäytykö perintöverolautakunnan jäsenyydestä tai varajäsenyydestä.

Kuolinpesän osakas, erityisjälkisäädöksen saaja ja eloonjäänyt puoliso, silloinkin kun hän ei ole kuolinpesän osakas, sekä näiden lailliset edustajat, perunkirjoituksen toimittajat ja se, joka on ilmoittanut pesän tai hoitaa sitä, samoin kuin lahjanantaja ja -saaja ovat velvolliset Verohallinnon kehotuksesta antamaan kaikki pesää tai lahjaa koskevat tiedot ja selvitykset sekä esittämään tarkastettaviksi kaikki pesää tai lahjaa koskevat asiakirjat.

Perukirja on kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta kaksin kappalein toimitettava asianomaisen perintöverolautakunnan puheenjohtajalle. Jos vainaja on muualla jättänyt jälkeensä omaisuutta, josta on toimitettu eri perunkirjoitus, annettakoon siinä. laadittu perukirja samassa ajassa tästä perunkirjoituksesta lukien sen lautakunnan puheenjohtajalle, jonka tulee määrätä vero. Milloin perinnönjako jo on toimitettu, liitettäköön jakokirja perukirjan oheen.

Perintöverolautakunnan puheenjohtajan tulee viipymättä ilmoittaa asianomaiselle raastuvanoikeudelle tai kihlakunnantuomarille päivä, jona perintöveroasia on ratkaistu, taikka että perukirjan toimittaminen puheenjohtajalle on laiminlyöty.

Verotus on toimitettava huolellisesti ja ottaen huomioon sekä valtion että verovelvollisen edun.

Verotus toimitetaan perukirjan, veroilmoituksen, lahjaveroilmoituksen, sivulliselta tiedonantovelvolliselta saatujen tietojen ja asiassa saadun muun selvityksen perusteella ottaen huomioon tasapuolisesti valtion ja verovelvollisen etu.

Verotusta toimittaessaan Verohallinnon on tutkittava saamansa tiedot ja selvitykset tavalla, joka asian laatu, laajuus, verovelvollisten yhdenmukainen kohtelu ja verovalvonnan tarpeet huomioon ottaen on perusteltua.

Jos perinnönjakosopimukselle, luovutustoimelle tai muulle perintö- tai lahjaverotukseen vaikuttavalle oikeustoimelle on annettu sellainen oikeudellinen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että perintö- tai lahjaverosta vapauduttaisiin, on perintö- tai lahjaverotuksessa meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksenmukaisesti.

Asian automaattiseen ratkaisemiseen sovelletaan, mitä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 26 f §:ssä säädetään.

Sen lisäksi, mitä verotusmenettelystä annetun lain 26 f §:ssä säädetään, perunkirjoituksen toimittamisajan pidentämistä koskeva asia voidaan hallintolain 53 f §:n 1 momentissa säädetystä poiketen ratkaista automaattisesti myös, jos luonnollisen henkilön vaatimusta ei hyväksytä.

Veroilmoitus on kaksin kappalein toimitettava asianomaisen perintöverolautakunnan puheenjohtajalle kolmen kuukauden kuluessa verovelvollisuuden alkamisesta.

Jos perukirjaa tai veroilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei voida panna oikaistunakaan verotuksen perusteeksi, on verotus toimitettava arvioimalla (arvioverotus).

Arvioverotus sillä perusteella, että perukirjaa tai veroilmoitusta ei ole annettu, voidaan toimittaa 10 vuoden kuluessa perintö- tai lahjaverovelvollisuuden alkamisesta.

Perintöverolautakunnan puheenjohtajan tulee, saatuaan perukirjan tai veroilmoituksen, valmistavasti tarkastaa tahi muulla lautakunnan jäseniä tarkastuttaa, onko verotettava omaisuus siihen täydellisesti merkitty ja oikein arvioitu sekä ovatko muut siinä olevat tiedot oikeat ja täydelliset. Jos lisäselvitystä tarvitaan, on tarkastuksen toimittajan se hankittava.

Muussa kunnassa olevasta omaisuudesta annetut tiedot lähettäköön perintöverolautakunnan puheenjohtaja, milloin tarpeelliseksi katsoo, sen kunnan perintöverolautakunnalle tarkastettavaksi.

Jos perintö- tai lahjaverotusta toimitettaessa harkitaan verotuksen toimittamista arvioimalla tai muun olennaisen poikkeaman tekemistä perukirjaan tai veroilmoitukseen, on 26 tai 27 §:ssä tarkoitetulle ilmoittamisvelvolliselle tai pesänhoitajalle, mikäli mahdollista, varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi ennen verotuksen toimittamista.

Jos perintö- tai lahjaverotusta toimitettaessa harkitaan verotuksen toimittamista arvioimalla tai muun olennaisen poikkeaman tekemistä perukirjaan tai veroilmoitukseen, on 26 tai 27 §:ssä tarkoitetulle ilmoittamisvelvolliselle tai pesänhoitajalle, mikäli mahdollista, varattava tilaisuus antaa asiassa selvitys ennen verotuksen toimittamista.

Joka toimittaa 35 §:n 1 momentissa säädetyn valmistavan tarkastuksen, laatikoon myös ehdotuksen sen veron määrästä, mikä verovelvollisten on suoritettava. Kun tehdään ehdotus siitä verosta, joka on maksettava kuolinpesästä tulevasta osuudesta, noudatettakoon, mitä laissa ja veroa määrättäessä huomioon otettavassa testamentissa on pesän jakamisesta määrätty. Jos perinnönjako jo on säädetyssä järjestyksessä toimitettu, pidettäköön tätä perusteena, mikäli siinä eloon jääneelle aviopuolisolle ei ole avio-oikeuden nojalla tahi naima- tai etuosana annettu enempää, kuin hänelle laillisesti on tuleva.

Veroa on korotettava (veronkorotus):

Veronkorotus voidaan määrätä sellaisellekin verovelvolliselle, joka ei ole ollut 26 §:n mukaan ilmoittamisvelvollinen mutta jonka on katsottava ilmeisesti olleen tietoinen perukirjan, veroilmoituksen tai muun tiedon virheellisyydestä.

Jos 1 momentissa tarkoitettu virheellisyys on koskenut vain tiettyä perinnön, testamentin tai lahjan osaa, on veronkorotus määrättävä vain tämän osan aiheuttamasta veron lisääntymisestä.

Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos perukirja, veroilmoitus tai muu ilmoitus taikka muu säädetty tieto, asiakirja tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta. Veronkorotus voidaan määrätä myös sellaiselle ilmoittamisvelvolliselle, joka ei ole verovelvollinen.

Veronkorotusta ei kuitenkaan määrätä sen johdosta, että perukirjassa tai veroilmoituksessa on jätetty ilmoittamatta velka, vähennys tai muu verotuksessa verovelvollisen hyväksi vaikuttava tieto, ellei kyse ole 36 a §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta.

Veronkorotus jätetään määräämättä sellaiselle verovelvolliselle, joka ei ole ollut 26 §:n mukaan ilmoittamisvelvollinen ja jonka ei voida katsoa ilmeisesti olleen tietoinen perukirjan, veroilmoituksen tai muun tiedon virheellisyydestä.

Veronkorotus jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi 36 a §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.

Veronkorotus on 10 prosenttia lisääntyneen veron määrästä.

Veronkorotus on kuitenkin vähintään 15 prosenttia ja enintään 50 prosenttia lisääntyneen veron määrästä, jos:

Arvioverotuksessa veronkorotus on 25 prosenttia lisääntyneen veron määrästä.

Jos kyse on verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 26 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tulkinnanvaraisesta tai epäselvästä asiasta tai 1 momentin mukainen veronkorotus on muusta erityisestä syystä kohtuuton, veronkorotus on 5 prosenttia lisääntyneen veron määrästä.

Veronkorotus on 2 prosenttia lisääntyneen veron määrästä, jos verovelvollinen oma-aloitteisesti vaatii virheen korjaamista myöhemmin kuin 60 päivän kuluttua perukirjan tai veroilmoituksen antamiselle säädetystä määräpäivästä ja on täyttänyt selvittämisvelvollisuutensa.

Luonnolliselle henkilölle määrättävä veronkorotus on kuitenkin vähintään 75 euroa ja muulle verovelvolliselle vähintään 150 euroa.

Veronkorotus määrätään I veroluokan asteikon perusteella lasketusta lisääntyneen veron määrästä.

Verohallinto määrää ilmoittamisvelvolliselle veronkorotuksen sijasta myöhästymismaksun, jos ilmoittamisvelvollinen antaa perukirjan tai veroilmoituksen taikka korjaa oma-aloitteisesti muun 36 §:ssä tarkoitetun laiminlyönnin 60 päivän kuluessa perukirjan tai veroilmoituksen antamiselle säädetystä määräpäivästä.

Myöhästymismaksua ei kuitenkaan määrätä sen johdosta, että perukirjassa tai veroilmoituksessa on jätetty ilmoittamatta velka, vähennys tai muu verotuksessa verovelvollisen hyväksi vaikuttava tieto, ellei kyse ole 36 a §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta.

Luonnolliselle henkilölle määrättävä myöhästymismaksu on 50 euroa perukirjalta tai veroilmoitukselta ja muulle ilmoittamisvelvolliselle 100 euroa perukirjalta tai veroilmoitukselta.

Ilmoittamisvelvolliselle on varattava tilaisuus selvityksen antamiseen ennen myöhästymismaksun määräämistä, jos se on erityisestä syystä tarpeen.

Myöhästymismaksu jätetään määräämättä, jos perukirjan tai veroilmoituksen antaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä, laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy.

Ne, jotka kuolinpesästä saavat omaisuutta, tai heidän lailliset edustajansa sekä perunkirjoituksen toimittajat ja se, joka on pesän ilmoittanut tai sitä hoitaa, niin myös lahjansaaja ovat velvolliset, perintöverolautakunnan tai sen jäsenen kehoituksesta, antamaan kaikki pesää tai lahjaa koskevat tiedot ja selvitykset.

Asianomaisen papiston sekä muiden viranomaisten tulee niin ikään pyydettäessä antaa tarvittavat tiedot.

Perintöverolautakunnan puheenjohtaja on, jos perintöverolautakunta niin päättää, oikeutettu vaatimaan pesän ilmoittajan valallassa vahvistamaan perukirjassa ilmoittamansa tiedot oikeiksi, kuten siitä perintökaaren 9 luvun 1 §:ssä on säädetty.

Kun Verohallinto on toimittanut verotuksen, on sille, jolle on maksuunpantu perintö- tai lahjaveroa, lähetettävä verolippu ja annettava selvitys verotuksen perusteista sekä ohjeet siitä, miten verotukseen voidaan hakea muutosta.

Jos verovelvollisen osoitetta tai olinpaikkaa ei tiedetä, toimitetaan häntä koskevat 1 momentissa mainitut asiakirjat 28 §:n 1 momentissa tarkoitetulle pesänhoitajalle.

Perintöverolautakunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta, lääninhallituksen määrättävinä kuukausina, kaupungissa neljäkertaa ja maalla kahdesti vuodessa sinä aikana ja siinä paikassa, minkä puheenjohtaja määrää. Lääninhallituksella on valta määrätä, että lautakunta voi jollakin paikkakunnalla kokoontua harvemmin tai useammin, kuin edellä on sanottu.

Jos perintöverotuksen toimittamisen jälkeen kuolinpesään ilmaantuu uusia varoja tai velkoja, on perintökaaren 20 luvun 10 §:ssä tarkoitettu täydennys- tai oikaisukirja annettava Verohallinnolle kuukauden kuluessa sen laatimisesta.

Kun perintöverotus toimitetaan veroilmoituksen nojalla, on uusista varoista ja veloista annettava Verohallinnolle veroilmoitus kolmen kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun niitä on ilmaantunut pesään.

Jos perintö- tai lahjaverotuksen perusteet ovat verotuksen toimittamisen jälkeen muutoin muuttuneet, on se verovelvollinen, jonka perintö- tai lahjaveron määrä nousisi, kolmen kuukauden kuluessa sanotusta syystä tiedon saatuaan velvollinen ilmoittamaan asiasta Verohallinnolle, jollei joku muu osakas tai lahjansaaja jo ole ilmoittanut asiasta.

Perintöverolautakunnan tulee hankkia tarpeelliseksi katsomansa lisäselvitys ja määrätä vero, tunnollisesti harkittuaan, mitä verotettavasta omaisuudesta sekä muista asiaan kuuluvista seikoista on selville käynyt tai tiedetään. Erimielisyyden sattuessa tulee päätökseksi se mielipide, jota kaksi jäsentä kannattaa.

Edellä 38 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa verotus voidaan toimittaa uudelleen 10 vuoden kuluessa perintö- tai lahjaverovelvollisuuden alkamisesta ja noudattaen muutoin soveltuvin osin, mitä 40 ja 41 §:ssä säädetään.

Jos purkavin ehdoin saadun omaisuuden saaja ehdon täyttyessä joutuu luovuttamaan omaisuuden viiden vuoden kuluessa siitä, kun hän sen sai, on aikaisemmin maksettu vero palautettava 41 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Verovelvollisen on tehtävä tätä koskeva ilmoitus Verohallinnolle kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden luovuttamisesta.

Verohallinto voi kirjallisesta hakemuksesta antaa perintö- tai lahjaveroa koskevan ennakkoratkaisun.

Lahjaverosta ennakkoratkaisua voi hakea sekä luovuttaja että luovutuksensaaja. Perintöverosta ennakkoratkaisua voi hakea perinnönjättäjän kuoleman jälkeen kuolinpesän osakas, erityisjälkisäädöksen saaja ja eloonjäänyt puoliso, silloinkin kun tämä ei ole kuolinpesän osakas.

3 momentti on kumottu L:lla 11.6.2010/523.

Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on verovelvollisen vaatimuksesta sitovana noudatettava siten kuin ennakkoratkaisussa määrätään.

Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä Verohallinnossa, hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä.

Perintöverolautakunnan kokouksissa on puheenjohtajan pidettävä pöytäkirjaa, johon merkitään kunkin verovelvollisen suoritettavaksi määrätty vero, lautakunnassa toimitetut äänestykset sekä, milloin veroa määrättäessä on poikettu verotusta varten annetuista tiedoista, syyt siihen, niin myös mitä muuten katsotaan tarpeelliseksi. Pöytäkirja on viipymättä lautakunnan tai kahden sen jäsenen tarkistettava.

Jos verovelvolliselle laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen johdosta, että asiaa ei ole joltakin osalta tutkittu, on hänen sitä aiheuttamattaan jäänyt panematta säädetty vero tai osa siitä, on verotus oikaistava, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu (veronoikaisu verovelvollisen vahingoksi).

Jos verottamatta jääminen on tapahtunut sen takia, että verovelvollinen tai muu ilmoitusvelvollinen on antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän perukirjan tai veroilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, on veronoikaisua tehtäessä veroa lisäksi korotettava siten kuin 36 §:ssä säädetään.

Veronoikaisu verovelvollisen vahingoksi voidaan tehdä perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisvuotta seuraavien kahden vuoden kuluessa. Edellä 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa oikaisu voidaan kuitenkin tehdä verotuksen toimittamisvuotta seuraavien viiden vuoden kuluessa.

Ennen oikaisun tekemistä verovelvolliselle on, mikäli mahdollista, varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa.

Jos verovelvollinen on jäänyt osaksi tai kokonaan verottamatta tai hänelle on muuten jäänyt määräämättä säädetty vero, Verohallinto oikaisee verotusta verovelvollisen vahingoksi siten kuin verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 56 §:n 1, 3 ja 4 momentissa säädetään.

Kun vero on määrätty, tulee perintöverolautakunnan puheenjohtajan kirjoittaa perukirjan tai veroilmoituksen kumpaankin kappaleeseen laskelma, joka osoittaa kunkin verovelvollisen suoritettavaksi määrätyn veron ja verojen yhteenlasketun määrän, sekä päivä, jona asia on lautakunnassa ratkaistu. Jos kuolinpesästä ei ole veroa suoritettava, tehtäköön siitäkin merkintä perukirjaan tai veroilmoitukseen.

Jos verovelvolliselle on virheen johdosta pantu liikaa veroa, on verotus oikaistava, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu (veronoikaisu verovelvollisen hyväksi).

Veronoikaisu verovelvollisen hyväksi voidaan tehdä perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisvuotta seuraavien viiden vuoden kuluessa.

Jos verotuksessa on virhe, jonka johdosta verovelvolliselle on määrätty liikaa veroa, Verohallinto oikaisee verotusta verovelvollisen hyväksi siten kuin verotusmenettelystä annetun lain 55 §:n 1, 3 ja 4 momentissa säädetään.

Veronoikaisun katsotaan tapahtuneen määräajassa, jos Verohallinnon päätös oikaisusta on tehty ennen määräajan päättymistä.

Verohallinto voi jatkaa 31 §:ssä säädettyä verotuksen toimittamisaikaa tai verotuksen oikaisuaikaa yhdellä vuodella siten kuin verotusmenettelystä annetun lain 56 a §:n 1, 2 ja 4 momentissa säädetään. Mitä verotusmenettelystä annetun lain 56 a §:n 1 momentin 2 kohdassa verovelvollisesta säädetään, sovelletaan myös tämän lain 26 §:ssä tarkoitettuun ilmoittamisvelvolliseen.

Verohallinto voi toimittaa verotuksen tai oikaista verotusta verovelvollisen vahingoksi 31 §:ssä säädetyn määräajan estämättä kuuden vuoden kuluessa verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta siten kuin verotusmenettelystä annetun lain 56 b §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään.

Verohallinto voi toimittaa verotuksen tai oikaista verotusta verovelvollisen vahingoksi 31 §:ssä säädetyn määräajan estämättä vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana syyttäjä on nostanut syytteen rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–3 §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa siten kuin verotusmenettelystä annetun lain 56 c §:ssä säädetään.

Asioista jotka koskevat perintö tai lahjaveron määräämistä, on perintöverolautakunnassa laadittava perintö ja lahjaveroluettelo, jossa mainitaan:

Tilastollisia ynnä muita tarkoituksia varten on veroluetteloon otettava tarvittavat lisätiedot, sen mukaan kuin siitä valtioneuvoston päätöksellä määrätään.

Verotuksen oikaisulautakunta ratkaisee verotusta koskevat 43 §:ssä tarkoitetut oikaisuvaatimukset.

Verohallinto voi kuitenkin ratkaista verovelvollisen tekemän 43 §:ssä tarkoitetun oikaisuvaatimuksen silloin, kun esitetty vaatimus hyväksytään.

Perintöverolautakunnan puheenjohtajan tulee veroluettelon mukaisesti kirjoituttaa kullekin, jonka suoritettavaksi on määrätty perintö- tai lahjaveroa, verolippu, johon on merkittävä:

Verovelvollinen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saa hakea muutosta verotuksen oikaisulautakunnalta kirjallisella oikaisuvaatimuksella, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Muutosta ei kuitenkaan saa hakea 25 §:n 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen.

Perintö- ja lahjaverotusta koskeva oikaisuvaatimus tehdään verotuksen oikaisulautakunnalle. Oikaisuvaatimus on toimitettava määräajassa Verohallinnolle.

Verovelvollisen on tehtävä oikaisuvaatimus viiden vuoden kuluessa perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisvuotta seuraavan vuoden alusta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön on tehtävä oikaisuvaatimus kuuden kuukauden kuluessa verotuksen toimittamispäivästä.

Veronoikaisua ja muutoksenhakuviranomaisen uudelleen toimitettavaksi palauttamasta verotusta koskevasta Verohallinnon päätöksestä saadaan kuitenkin edellä säädetyn määräajan estämättä tehdä oikaisuvaatimus 60 päivän kuluessa päivästä, jona muutoksenhakuun oikeutettu on saanut päätöksestä tiedon. Päätös voidaan antaa tiedoksi saantitodistusmenettelyä käyttämättä, jolloin se katsotaan saadun tiedoksi seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu postin kuljetettavaksi, jollei muuta näytetä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön määräaika lasketaan päätöksen tekemisestä.

Oikaisuvaatimus on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.

Verovelvollinen, ennakkoratkaisun hakija sekä Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea muutosta verotukseen tai ennakkoratkaisuun siten kuin verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään. Muutosta ei kuitenkaan saa hakea 31 §:n 3 momentissa tarkoitettuun verotuksen toimittamisen lykkäämistä koskevaan päätökseen.

Muutoksenhakua koskevia määräaikoja laskettaessa verovuodella tarkoitetaan 24 §:ssä säädettyä verovuotta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön on tehtävä oikaisuvaatimus 60 päivän kuluessa verotuksen toimittamis- tai oikaisupäivästä.

Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen ja ennakkoratkaisuun haetaan muutosta valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä perinnönjättäjä kuollessaan asui tai lahjanantaja lahjaverovelvollisuuden alkaessa asui taikka varallisuuden luovuttaja asuu. Jos mikään hallinto-oikeus ei olisi toimivaltainen käsittelemään valitusta, muutosta haetaan Helsingin hallinto-oikeudelta.

Perukirjan molemmat kappaleet ja veroilmoituksen toinen kappale sekä veroliput on perintöverolautakunnan puheenjohtajan toimesta neljäntoista päivän aikana pidettävä asianomaisen pesänhoitajan tahi veroilmoituksen antajan saatavina. Tästä on ilmoitettava, niinkuin julkisista kuulutuksista on säädetty, ja lisäksi kirjeellisesti pesänhoitajalle tai veroilmoituksen antajalle. Lääninhallituksella on kuitenkin valta määrätä, että kaupungeissa ja suuremmissa maalaiskunnissa tästä ilmoitetaan sillä tavoin, kuin asianomaisen kunnan kunnallisten ilmoitusten julkaisemisesta on voimassa.

Puheenjohtajan tulee myös verovelvollisen pyynnöstä antaa hänen kohdaltaan ote lautakunnan pöytäkirjasta ja veroluettelosta.

Edellä 43 §:stä säädetystä poiketen 39 a §:ssä tarkoitettuun ennakkoratkaisuun haetaan valittamalla muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä perinnönjättäjä kuollessaan asui tai varallisuuden luovuttaja asuu. Jos mikään hallinto-oikeus ei olisi toimivaltainen käsittelemään ennakkoratkaisusta tehtävää valitusta, muutosta haetaan Helsingin hallinto-oikeudelta. Valitusoikeus on ennakkoratkaisun hakijalla ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa hallinto-oikeudelle tai Verohallinnolle. Verohallinnon on viipymättä lähetettävä sille toimitettu valituskirjelmä ja verotusta koskevat asiakirjat hallinto-oikeudelle.

Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa ennakkoratkaisun tiedoksisaannista. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön määräaika lasketaan päätöksen tekemisestä.

Päätökseen, jolla ennakkoratkaisu on jätetty antamatta, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Veroluettelosta tulee perintöverolautakunnan kuukauden kuluessa verotuksen päättymisestä lääninkonttorille lähettää, sen välityksellä asianomaiselle veronkantoviranomaiselle toimitettavaksi, veroluettelon ote, josta näkyvät 42 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa mainitut tiedot.

Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen verovelvollinen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saa hakea valittamalla muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä perinnönjättäjä kuollessaan tai lahjanantaja lahjaverovelvollisuuden alkaessa asui. Jos mikään hallinto-oikeus ei olisi toimivaltainen käsittelemään valitusta, muutosta haetaan Helsingin hallinto-oikeudelta.

Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa hallinto-oikeudelle tai Verohallinnolle. Verohallinnon on viipymättä lähetettävä sille toimitettu valituskirjelmä ja verotusta koskevat asiakirjat hallinto-oikeudelle.

Verovelvollisen valitusaika on viisi vuotta perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisvuotta seuraavan vuoden alusta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusaika on kuusi kuukautta verotuksen toimittamispäivästä. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä saadaan kuitenkin näiden määräaikojen estämättä valittaa 60 päivän aikana sen päivän jälkeen, jona muutoksenhakuun oikeutettu on saanut tiedon päätöksestä. Päätös voidaan antaa tiedoksi saantitodistusmenettelyä käyttämättä, jolloin se katsotaan saadun tiedoksi seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu postin kuljetettavaksi, jollei muuta näytetä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusaika lasketaan päätöksen tekemisestä.

Joka on tyytymätön perintöverolautakunnan häntä koskevaan päätökseen, saa siitä valittaa perintöverotarkastuslautakunnalle kolmenkymmenen päivän kuluessa 44 §:n 1 momentissa säädetyn ajan jälkeen. Lääninhallituksen asiamiehellä on oikeus hakea muutosta perintöverolautakunnan päätökseen kuudenkymmenen päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jolloin lautakunnan päätös tehtiin.

Valituskirja toimitettakoon 1 momentissa mainitussa ajassa perintöverolautakunnan puheenjohtajalle tahi muulle valituksia vastaanottamaan määrätylle henkilölle. Puheenjohtajan on valituskirjaan merkittävä, milloin ja kuka sen on hänelle toimittanut, sekä, suotuaan asianhaarain mukaan lääninhallituksen asiamiehelle tai verovelvolliselle tilaisuuden selityksen antamiseen lyhyen määräajan kuluessa, viipymättä lähetettävä valituskirja siihen liitettyine asiakirjoineen ynnä selityksineen perintöverotarkastuslautakunnalle. Asiakirjoihin on puheenjohtajan pantava valitusta koskevalta kohdalta ote perintöverolautakunnan pöytäkirjasta ja veroluettelosta, jollei niitä ole valitukseen liitetty, sekä selitys 44 §:n 1 momentissa säädetystä määrä ajasta ynnä lautakunnan lausunto asiasta.

Valitusta käsittelevän hallintotuomioistuimen tulee varata verovelvollisen tekemästä valituksesta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle tilaisuus vastineen ja tarvittaessa vastaselityksen antamiseen.

Sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölain 34 §:n 2 momentissa säädetään asian ratkaisemisesta asianosaista kuulematta, hallintotuomioistuin voi ratkaista valituksen kuulematta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä, jos veron määrä voi verovelvollisen valituksen johdosta muuttua enintään 3 000 euroa.

Perintöverotarkastuslautakuntana toimivat tulo- ja omaisuusverotusta varten asetetun tarkastuslautakunnan puheenjohtaja valtiovarainministeriön määräämä lautakunnan jäsen sekä se lautakunnan muista jäsenistä, jonka lääninhallitus, vuodeksi kerrallaan, siihen toimeen määrää. Puheenjohtajana on tarkastuslautakunnan puheenjohtaja. Esteen sattuessa astuvat puheenjohtajan ja valtiovarainministeriön tarkastuslautakuntaan määräämiin jäsenen tilalle heidän varamiehensä tarkastuslautakunnassa sekä perintöverotarkastuslautakunnan kolmannen jäsenen tilalle lääninhallituksen tälle tarkastuslautakunnan jäsenistä määräämä varamies.

Perintöverotarkastuslautakunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta kahdesti vuodessa, lääninhallituksen määrättävinä kuukausina, sinä aikana ja siinä paikassa, minkä puheenjohtaja määrää. Lautakunnan päätöksestä on valittajalle annettava jäljennös.

Muuten on perintöverotarkastuslautakuntaan vastaavasti sovellettava, mitä edellä on perintöverolautakunnasta säädetty.

Valitus, jonka verovelvollinen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö tekee hallinto-oikeudelle ja joka olisi tullut osoittaa oikaisuvaatimuksena verotuksen oikaisulautakunnalle, käsitellään oikaisuvaatimuksena. Valituksen tutkimatta jättämisestä ei tällöin tehdä päätöstä.

Perintöverotarkastuslautakunnan päätöksestä on sillä, jota päätös koskee, sekä valtiovarainministeriön määräämällä lautakunnan jäsenellä oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituskirja ynnä selvitys siitä, minä päivänä valittajalle on annettu päätöksestä tieto, on kuudenkymmenen päivän kuluessa mainitun päivän jälkeen annettava perintöverotarkastuslautakunnan puheenjohtajalle tai muulle valituksia vastaanottamaan määrätylle henkilölle, jonka tulee valituskirjaan merkitä sen antopäivä sekä lähettää valituskirja asiakirjoineen ynnä asiaa käsiteltäessä kertyneet asiakirjat korkeimpaan hallintooikeuteen. Samalla toimitettakoon mainittuun oikeuteen valittajan kohdalta ote perintöverotarkastuslautakunnan pöytäkirjasta, jollei sitä ole pantu valituksen oheen, sekä, milloin lautakunnan puheenjohtaja katsoo tarpeelliseksi, hänen lautakunnan puolesta valituksesta antamansa selitys.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhaussa noudatetaan tällöin, mitä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 70 ja 71 §:ssä säädetään. Valitusaika hallinto-oikeuden ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä on kuitenkin 30 päivää tiedoksisaamisesta. Valtion puolesta on valitusoikeus Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä.

Jos perintö- tai lahjaverotusta koskevassa asiassa, josta on valitettu perintöverotarkastuslautakuntaan, asia joltakin osaltaan on jäänyt tutkimatta tai verotuksessa on sovellettu vääriä veroperusteita taikka verotus muuten on olennaisesti väärin toimitettu, voidaan asia kokonaisuudessaankin palauttaa perintöverolautakunnalle uuden verotuksen toimittamista varten.

Jos perintö- tai lahjaverotusta koskevassa asiassa, josta on tehty oikaisuvaatimus verotuksen oikaisulautakunnalle tai haettu muutosta hallinto-oikeudelta, asia joltakin osaltaan on jäänyt tutkimatta tai verotuksessa on sovellettu vääriä perusteita taikka verotus on muutoin toimitettu olennaisesti väärin, voidaan asia kokonaisuudessaankin palauttaa Verohallinnolle tai verotuksen oikaisulautakunnalle uuden verotuksen toimittamista tai päätöksen tekemistä varten.

Se, jonka maksettavaksi on laittomasti määrätty perintö tai lahjaveroa, saakoon, jollei samaa asiaa jo ole ratkaistu perintöverotarkastuslautakunnan tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä, valittaa sen läänin lääninhallitukselle, missä veron maksuunpano on toimitettu.

Jos verotusta on muutettu toisen verovelvollisen verotukseen vaikuttavalla tavalla, Verohallinto oikaisee veronoikaisuin myös tämän verovelvollisen verotusta muutosta vastaavasti (seurannaismuutos), jollei oikaisun tekeminen ole erityisestä syystä kohtuutonta. Seurannaismuutos voidaan tehdä, vaikka veronoikaisun edellytykset puuttuvat.

Verovelvolliselle on, mikäli mahdollista, ennen oikaisun tekemistä varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta.

Perukirja on, olipa perintöveroa suoritettava tai ei, kaksin kappalein annettava oikeuteen kaupungissa kahden kuukauden kuluessa siitä, kun perintöveroasia on perintöverolautakunnassa ratkaistu, ja maalla siinä yleisessä istunnossa, joka kahden kuukauden kuluttua sen jälkeen ensiksi pidetään.

Jos viranomainen on oikaisuvaatimukseen tai valitukseen antamallaan päätöksellä määrännyt jonkun verovelvolliseksi tai muuttanut verotusta koskevaa päätöstä, on muutoksen tehneen viranomaisen vahvistettava muutoksen peruste. Jäljennös korkeimman hallinto-oikeuden tai hallinto-oikeuden edellä tarkoitetusta päätöksestä on lähetettävä hallinto-oikeudelle ja Verohallinnolle. Verohallinto oikaisee verotuksen edellä tarkoitetun päätöksen perusteella noudattaen soveltuvin osin, mitä veronoikaisusta säädetään.

Jos vero on päätöksen perusteella poistettu tai sitä on alennettu, on asianomaiselle palautettava takaisin liikaa maksettu määrä ja sille säädetty korko maksupäivästä takaisinmaksupäivään.

Jos joku on määrätty verovelvolliseksi tai veroa on päätöksen perusteella korotettu, verovelvolliselle on annettava verolippu ja perittävä maksamaton vero sekä sille edellä 2 momentin nojalla ehkä maksettu korko.

Veronkantoviranomaisena on maalaiskunnassa ja kauppalassa kruununvouti sekä kaupungissa maistraatti.

Valtioneuvoston päätöksellä voidaan kuitenkin määrätä, että veronkanto on posti- ja lennätinlaitoksen toimitettava, ja valtiovarainministeriö voi antaa veronkannon myös pankkien ja säästöpankkien sekä osuuskassojen toimitettavaksi.

Perintö- tai lahjaveron kanto, perintä ja palauttaminen toimitetaan siten kuin veronkantolaissa (611/78) säädetään taikka sen nojalla säädetään tai määrätään, ellei jäljempänä toisin säädetä.

Vero on maksettava, vaikka verotus ei olisikaan saanut lainvoimaa.

Eräpäivän jälkeen maksamatta olevalle verolle on suoritettava viivekorkoa siten kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995) säädetään, kuitenkin siten, että viivekorolla ei ole mainitun lain 4 §:ssä tarkoitettua kolmen euron vähimmäismäärää.

Perintö ja lahjavero on suoritettava neljän kuukauden aikana veron määräämisestä lukien ja sen mukaan, kuin valtioneuvosto siitä tarkemmin päättää, mikäli 62 §:n mukaan ei ole myönnetty maksuajan pitennystä taikka 63 §:n nojalla veroa ole vähennetty.

Vero on maksettava, vaikka verotus ei olisikaan saanut lainvoimaa.

Tarkempia määräyksiä perintö ja lahjaveron suorittamistavasta annetaan valtioneuvoston päätöksellä.

Veronlisäyksestä, joka on suoritettava veroa kantoajan jälkeen maksettaessa, on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Jos vero on perintöverotarkastuslautakunnan tahi korkeimman hallinto-oikeuden lainvoimaisella päätöksellä poistettu tai alennettu, ja jos verovelvollinen on suorittanut enemmän, kuin hänen olisi ollut maksettava, on lääninrahaston asianomaisen hakemuksesta suoritettava takaisin liiaksi kannettu määrä ynnä sille korkoa kantopäivästä takaisinmaksupäivään Suomen Pankin viimeksi mainittuna päivänä voimassa olevan alimman diskonttokoron mukaan.

Milloin veroa on koroitettu tai uusi vero on määrätty, sovellettakoon puuttuvan määrän kantamiseen vastaavasti, mitä 59 §:n 2 momentissa säädetään.

Perintö- tai lahjaverosta jätetään verovelvollisen Verohallinnolle ennen verotuksen toimittamista tekemästä pyynnöstä osa maksuunpanematta, jos:

Maksuunpanematta jätettävän veron osan laskemiseksi vähennetään tämän lain mukaan määrätystä verosta vero, joka perintöosuudesta tai lahjasta olisi määrättävä, jos maatilan maatalousmaa ja sitä vastaava CAP-maatilatukioikeus, rakennukset, rakennelmat, koneet, kalusto ja laitteet sekä niihin kohdistuvat velat samoin kuin muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluva yritysvarallisuus arvostettaisiin määrään, joka vastaa 40 prosenttia verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitettavassa tai toimitetussa tuloverotuksessa noudatettavien tai noudatettujen, varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 3 ja 4 luvun mukaisten perusteiden mukaisesta määrästä. Osakeyhtiön yritysvarallisuus arvostetaan määrään, joka vastaa 40 prosenttia mainitun lain 4 ja 5 §:n mukaisten perusteiden mukaan lasketusta määrästä.

Varat, joita ei lueta nettovarallisuuteen, arvostetaan seuraavasti:

Edellä 2 momentissa tarkoitettu erotus tai, jos se on suurempi kuin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun perintö- ja lahjaveron 850 euron ylimenevä osa, viimeksi mainittu määrä jätetään maksuunpanematta.

Jos maatilan, muun yrityksen tai sen osan luovutus 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on osittain vastikkeellinen ja vastike on enemmän kuin 50 prosenttia käyvästä arvosta, maatilaan, muuhun yritykseen tai sen osaan kohdistuva lahjavero jätetään kokonaan maksuunpanematta.

Jos verovelvollinen luovuttaa pääosan maatilasta, muusta yrityksestä tai sellaisen osasta, josta on myönnetty 2 tai 3 momentissa tarkoitettu huojennus, ennen kuin viisi vuotta on kulunut perintö- tai lahjaverotuksen toimittamispäivästä, verovelvollisen maksettavaksi pannaan tämän pykälän nojalla maksuunpanematta jätetty vero korotettuna 20 prosentilla.

Verovelvollisen on tehtävä 6 momentissa tarkoitettua luovutusta koskeva ilmoitus Verohallinnolle kolmen kuukauden kuluessa omaisuuden luovuttamisesta. Maksuunpanossa noudatetaan soveltuvin osin, mitä 40 §:ssä säädetään.

Edellä 2 momenttia sovellettaessa maatalousmaa ja samalla luovutettava maatalousmaata vastaava CAP-maatilatukioikeus arvostetaan yhdessä määrään, joka vastaa 40 prosenttia maatalousmaan varallisuusverotuksessa noudatetusta arvosta.

Jos maatilasta, muusta yrityksestä tai niiden osasta määrätyn perintö- tai lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on 1 700 euroa tai enemmän ja jos 55 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainitut edellytykset ovat olemassa, tämän veron osan maksuaikaa pidennetään verovelvollisen ennen verotuksen toimittamista Verohallinnolle tekemästä pyynnöstä.

Vero, jonka maksamiseen on myönnetty pidennystä 1 momentin mukaan, kannetaan yhtä suurina, vähintään 850 euron määräisinä vuotuiserinä enintään kymmenen vuoden aikana. Tarkempia säännöksiä veron kantamisesta erissä annetaan valtiovarainministeriön asetuksella. Pidennetyltä maksuajalta ei peritä korkoa.

Vero, jonka maksamiseen on myönnetty pidennystä 1 momentin mukaan, kannetaan yhtä suurina, vähintään 850 euron suuruisina vuotuiserinä enintään viiden vuoden aikana sen mukaan kuin valtiovarainministeriön asetuksella tarkemmin säädetään. Pidennetyltä maksuajalta ei peritä korkoa.

Useamman kuin viiden vuoden aikana kannettava vero vanhentuu verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) 20 §:stä poiketen kymmenen vuoden kuluttua laskettuna sitä seuranneen vuoden alusta, jona vero on määrätty.

Jos verovelvollinen luovuttaa pääasiallisen osan edellä tarkoitetusta maatilasta, muusta yrityksestä tai sellaisen osasta, Verohallinto määrää kaikki vielä tällöin maksamatta olevat maksuerät kannettaviksi seuraavan kantoerän yhteydessä.

Edellä 55 ja 56 §:ssä tarkoitetaan maatilan tai muun yrityksen osalla myös vähintään yhtä kymmenesosaa maatilan tai yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista tai osuuksista.

Jos kuolinpesän osuuksista 56 §:ssä mainitusta syystä olisi yhteensä suoritettava enemmän veroa, kuin on määrätty, olkoon se pesänosakas, jonka osalle on määrätty pienempi vero, kuin hänelle olisi tuleva, velvollinen kuuden kuukauden kuluessa sanotusta syystä tiedon saatuansa tekemään asiasta perintöverolautakunnalle ilmoituksen, jollei joku muu osakas jo ole selaista ilmoitusta tahi 56 §:ssä mainittua hakemusta lautakunnalle antanut.

Rangaistus perintö- ja lahjaveron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain 29 luvun 1–3 §:ssä.

Veronjärjestelystä tehdyn hakemuksen johdosta taikka milloin perintöverolautakunta tehdystä ilmoituksesta, verotuksessa havaitun virheellisyyden takia tai muutoin on saanut tiedon veronjärjestelyn aiheesta ja katsoo valtion edun järjestelyä vaativan, on pesänosuuksista suoritettava vero saadun selvityksen ja aikaisemman verolaskelman perustella uudelleen määrättävä 4 luvussa säädetyssä järjestyksessä.

Se, joka on maksanut suuremman veron, kuin hänen osalleen veronjärjestelyn mukaan on tuleva, osoitettakoon verolipulla saamaan lääninrahastosta liikamaksu takaisin. Sille, jonka tulee suorittaa lisää veroa tai joka ei ennen ole perintöveroa maksanut, tulee perintöverolautakunnan puheenjohtajan kirjoituttaa verolippu hänen suoritettavakseen tulevasta verosta, ja vero on asiaomaisen veronkantoviranomaisen toimesta häneltä kannettava. Valitusaika on näissä tapauksissa luettava pesänosakkaalle siitä, kun verolippu on hänelle annettu, ja lääninhallituksen asiamiehelle perintöverolautakunnan päätöksen antamispäivästä.

Mikäli tässä laissa ei toisin säädetä, soveltuvin osin noudatetaan, mitä verotusmenettelystä annetun lain 2 ja 3 luvuissa, 4 luvun 26 a–26 d ja 51 §:ssä sekä 11 luvussa säädetään.

Jos tässä laissa ei toisin säädetä, noudatetaan, mitä verotusmenettelystä annetun lain 2 ja 3 luvussa, 26, 26 a–26 d ja 51 §:ssä sekä 11 luvussa säädetään.

Jos omaisuus, jonka joku on saanut purkavin ehdoin, tämän ehdon täyttyessä joutuu häneltä pois viiden vuoden kuluessa siitä, kuin hän omaisuuden sai, olkoon oikeutettu 56 §:ssä ja 59 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä saamaan suorittamansa veron takaisin.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1940, ja sillä kumotaan 30 päivänä joulukuuta 1921 annettu perintö- ja lahjaverolaki. (29.4.1994/318)

Tätä lakia sovelletaan niihinkin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, mutta joita ei ole vielä lopullisesti ratkaistu, paitsi että 12 §:n 2 momentin säännöstä on sovellettava 7 päivänä lokakuuta 1939 tai sen jälkeen; kuitenkin kaikkiin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut niin, että veron määrä, paitsi 12 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa, on laskettava niiden säännösten mukaan, jotka olivat voimassa verovelvollisuuden alkaessa. (29.4.1994/318)

Jos perintö- tai lahjaveroasia on tammikuun 1 päivän 1938 jälkeen ratkaistu lainvoiman saaneella päätöksellä, on verovelvollinen oikeutettu asianomaiselle verotuslautakunnalle tehtävällä kirjallisella ilmoituksella saattamaan asian uuden käsittelyn alaiseksi, jolloin tätä lakia on sovellettava myös veron määrään nähden. Jos verovelvollinen näin on joutunut suorittamaan enemmän veroa, kuin mitä hänelle tämän lain mukaan on tuleva, suoritettakoon hänelle valtionvaroista takaisin liikaa maksamansa määrä sekä sille korkoa sen mukaisesti, kuin 55 §:ssä on säädetty. (29.4.1994/318)