Lukuohje ja menetelmäkuvaus
Tämä sivu esittää yksittäisen säädöksen ajantasaisen version. Vihreä laatikko näyttää säännöksen voimaantulopäivän, sininen muutossäädöksen ja punainen kumotun säännöksen.
Valitse päivämääräväli suodattimesta nähdäksesi, mitkä säännökset olivat voimassa tiettynä ajanjaksona. Näytä kumotut -valinta hallitsee kumottujen säännösten näkyvyyttä. Aiemmat sanamuodot -painikkeesta näet pykälän historian.
Muutossäädökset (198)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Valtiolle on suoritettava leimaveroa tämän lain säännösten mukaan.
2 §
Leimaveron suorittamisesta ovat vapaat, sen lisäksi mitä jäljempänä säädetään, valtio ja valtion laitokset, lukuunottamatta valtion liikelaitoksista annetussa laissa (627/87) tarkoitettuja liikelaitoksia, kansaneläkelaitos, Kera Oy, Teollisen Kehitysyhteistyön Rahasto Oy, Suomen Pankki, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto ja valtion vakuusrahasto sekä virka-asioissa valtion viranomaiset.
Leimaveron suorittamisesta ovat vapaat, sen lisäksi mitä jäljempänä säädetään, valtio ja valtion laitokset sekä kansaneläkelaitos ynnä virka-asioissa valtion viranomaiset.
2§
Leimaveron suorittamisesta ovat vapaat, sen lisäksi mitä jäljempänä säädetään, valtio ja valtion laitokset sekä kansaneläkelaitos ynnä virka-asioissa valtion viranomaiset.
3 §
Tämän lain säännöksistä poiketen noudatettakoon, mitä vieraiden valtioiden kanssa tehdyissä sopimuksissa toisin määrätään.
2 luku
Viranomaisten toimituskirjat
4§
Viranomaiset, joiden toimituskirjoista leimaveroa on suoritettava, luetaan leiman määrän puolesta kuuteen ryhmään seuraavasti:
1 ryhmä:
Tasavallan presidentti, tasavallan presidentin kanslia, valtioneuvosto, valtioneuvoston kanslia, ministeriöt, oikeuskanslerin virasto, eduskunnan oikeusasiamiehen virasto, korkein oikeus ja korkein hallintooikeus.
2 ryhmä:
Hovioikeudet, sotaylioikeus, vakuutusoikeus ja merisotasaalisoikeus.
3 ryhmä:
Valtionsyyttäjät, lääninhallitukset, valtiollinen poliisi, lääkintöhallitus, valtiokonttori, tullihallitus, revisiolaitos, sotatalouden tarkastus, tuomiokapitulit, kreikkalaiskatolinen kirkollishallitus, kouluhallitus, valtionarkisto, maakunta-arkistot, sotaarkisto, maanmittaushallitus, maataloushallitus, metsätieteellinen tutkimuslaitos, ilmatieteellinen keskuslaitos, tie- ja vesirakennushallitus, rakennushallitus, vesistötoimikunta, merenkulkuhallitus, patentti- ja rekisterihallitus, valtion tapaturmatoimisto, rautatiehallitus, posti- ja lennätinhallitus sekä metsähallitus.
4 ryhmä:
Poliisilaitokset, tullitoimistot, maanmittauskonttorit ja metsähallituksen piirikuntakonttorit.
5 ryhmä:
Kihlakunnan-, maanjako-, raastuvan-, järjestys- ja sotaoikeudet sekä niiden puheenjohtajat, maistraatit, paitsi milloin maistraatti toimii ulosottomiehenä, sekä julkiset notaarit.
6 ryhmä:
Maanmittausinsinöörit, kruununvoudit, henkikirjoittajat, nimismiehet, apulaisnimismiehet, kaupunginviskaalit, kaupunginvoudit ja muut ulosmittauksen toimittajat sekä rakennustarkastajat ja rakennuslautakunnat, joista säädetään asemakaavalain 63 §:ssä.
5 §
1–2 momentit on kumottu L:lla 23.12.1981/1007.
Edellä 4 §:n 1―4 ryhmiin kuuluvain viranomaisten toimituskirjoista suoritetaan ainoastaan leimaveroa.
3 momentti on kumottu L:lla 3.12.1993/1080.
Milloin todistuksesta, joka valtionarkistosta tai maakunta-arkistosta annetaan sinne talletetun, seurakunnalle kuuluvan asiakirjan perusteella, kirkkolain nojalla on suoritettava lunastusta, kannetaan tämä leimamerkkejä käyttämällä.
6§
Mikäli ei tässä laissa toisin säädetä, on kuhunkin 4 §:ssä mainittuun ryhmään kuuluvan viranomaisen antamat toimituskirjat varustettava leimalla seuraavin määrin:
1) päätös, tuomio, diaaritodistus, haaste tai muu toimituskirja, eri paperille tai viranomaiselle annettuun asiakirjaan kirjoitettu, sekä pöytäkirjanote, joka voimassa olevain säännösten mukaan on varsinaisena toimituskirjana annettava asianosaiselle, paitsi 2 kohdassa mainittu, kultakin arkin lehdeltä:
1 ryhmässä 100 markkaa
2 ryhmässä 80 markkaa
3 ryhmässä 60 markkaa
4 ryhmässä 40 markkaa
5 ryhmässä 20 markkaa
6 ryhmässä 10 markkaa
2) jäljennös toimituskirjasta tai muusta viranomaisen hallussa säilytetystä asiakirjasta, välipäätös, joka on viranomaiselle annettuun asiakirjaan kirjoitettu tai liitetty eikä sisällä määräystä takavarikosta tai muusta virka-aputoimesta, sekä muunlainen kuin 1 kohdassa mainittu ote toimitus- tai muusta asiakirjasta, kultakin lehdeltä:
1―2 ryhmässä 40 markkaa
3―4 ryhmässä 25 markkaa
5―6 ryhmässä 10 markkaa
7§
Edellä 6 §:ssä säädetty leima on suoritettava, milloin kullakin täyteen kirjoitetulla sivulla on vähintään kaksikymmentäneljä tai standardikokoisella paperilla vähintään kaksikymmentä riviä ja jokaisella rivillä keskimäärin ainakin kaksikymmentä tavua.
Edellä 1 momentissa säädettyyn leimamaksuun on lisättävä viisikymmentä sadalta, milloin kullekin täydelle sivulle kirjoitetaan vähintään kolmekymmentäkuusi tai standardikokoiselle paperille vähintään kolmekymmentä riviä.
8§
Lehtiluvun mukaan suoritettavan leimaveron lisäksi on tässä pykälässä mainitut asiakirjat varustettava lisäleimalla seuraavin määrin:
1 ryhmässä:
tuomiot ja päätökset nostojutuissa 700 markkaa;
päätökset verotusta tahi valtiolle tai kunnalle tulevain maksujen maksuunpanoa koskevissa valitusasioissa: milloin vaatimus koskee verotuksen tahi maksuunpanon alentamista vähintään 7,000 markan määrällä tai vähintään 800 veroäyrillä, 500 markkaa, muulloin 200 markkaa;
päätökset muissa valitusasioissa: ministeriön päätökset 200 markkaa sekä muiden viranomaisten 700 markkaa;
päätökset erivapaushakemuksiin, jos ne koskevat virkavuosien lukemista tai oikeutta päästä oppilaaksi oppilaitokseen, 200 markkaa, muut 450 markkaa;
päätökset, joilla ulkomaalaiselle myönnetään lupa kuulua yhtiömiehenä kauppayhtiöön tai henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä kommandiittiyhtiöön taikka osakeyhtiön tai osuuskunnan hallitukseen tahi toimia näiden prokuristina tai toimihenkilönä, 500 markkaa;
päätökset muihin, edellä mainitsemattomiin hakemuksiin, joihin ei sisälly erivapausanomusta, 200 markkaa; sekä
jäljennökset 40 markkaa.
2 ryhmässä:
tuomiot ja päätökset haastetuissa, vedotuissa, alistetuissa ja valitusasioissa sekä pöytäkirjanotteet, jotka vedotuissa asioissa tarvitaan muutoksenhakua varten, 200 markkaa;
jäljennökset 40 markkaa.
3 ryhmässä:
päätökset ja sijoituskirjat sekä kuulutukset perinnöksiestosta tai asukasoikeuden hakemisesta kruununtaloon, 50 markkaa;
jäljennökset 20 markkaa.
9§
Edellä 8 §:ssa säädetystä lisäleimasta vapaa on viranomaiselle annettuun asiakirjaan kirjoitettu tai liitetty päätös sekä tasavallan presidentin eri toimituskirjana antama hylkäämispäätös.
Oikeuskanslerinvirastossa ja eduskunnan oikeusasiamiehen virastossa otetaan leimaveroa ainoastaan diaaritodistuksista, otteista ja jäljennöksistä.
10 §
Seuraavista toimituskirjoista on suoritettava leimaveroa seuraavin määrin:
Apteekkilupa apteekin arvioidun tuottoisuuden mukaan luvan myöntävän viranomaisen harkinnan mukaan vähintään 4 200 ja enintään 70 000 markkaa.
Ajokortti, poliisilaitoksen antama 100 markkaa ja nimismiehen antama 75 markkaa. Kun henkilölle, jolla on ajokortti, myönnetään oikeus muunlaisen moottoriajoneuvon kuljettamiseen kuin mihin ajokortti oikeuttaa, varustettakoon sellainen ajokorttiin kirjoitettava lisäys, poliisilaitoksen antama 50 markan ja nimismiehen antama 30 markan leimalla.
Avoin kirje tai muu asiakirja, jollaarvonimi todellisen viran sitä seuraamatta annetaan:
Apteekkioikeuskirja tai päätös, jolla apteekkierioikeuden siirto hyväksytään, apteekin arvioidun tuottoisuuden mukaan, valtioneuvoston harkinnasta riippuen: a) kun apteekkioikeus annetaan, vähintään 4,000 ja enintään 100,000 markkaa; b) kun erioikeus kanta-apteekkiin siirretään edellisen ja uuden haltijan kesken tehdyn sopimuksen nojalla, vähintään 30,000 ja enintään 300,000 markkaa.
henkilölle, joka on päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon, valtioneuvoston määräysten mukaan vähintään 120 ja enintään 115 000 markkaa;
henkilölle, joka ei ole päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon, valtioneuvoston määräysten mukaan vähintään 175 ja enintään 460 000 markkaa.
Leimaveroa ei ole kuitenkaan suoritettava avoimesta kirjeestä, jolla Suomen kunniakonsuliedustajalle annetaan pääkonsulin tai konsulin arvonimi.
Avoin kirje tai muu asiakirja, jolla arvonimi, todellisen viran sitä seuraamatta, annetaan:
henkilölle, jolla on valtion, kunnan tai kirkollinen vakinainen virka tai toimi, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 100 ja enintään 25,000 markkaa;
henkilölle, jolla ei ole 1 kohdassa mainittua virkaa tai tointa, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 200 ja enintään 50,000 markkaa.
Kaivoskirja harkinnan mukaan vähintään 580 ja enintään 5 800 markkaa.
Henkilöllisyystodistus ulkomaalaiselle matkaa varten ulkomaille, enintään kuudeksi kuukaudeksi 75 markkaa, enintään vuodeksi 150 markkaa.
Kaivoslaissa tarkoitetun varausilmoituksenhyväksyminen 1 000 markkaa kultakin varausalueelta.
Kansalaiskirja, kansalaisoikeuden saamiseksi, jos hakija ei ole aikaisemmin ollut Suomen kansalainen eikä nauti täällä turvapaikkaoikeutta, hänen tuloistaan ja varallisuudestaan riippuen, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 1,000 ja enintään 15,000 markkaa.
Päätös, jolla myönnetään:
Karttajäljennös tai -ote, maanmittaushallituksen, maanmittauskonttorin tai toimitusmaanmittarin antama, jos jäljennöksen tai otteen lunastus on korkeintaan 50 markkaa, 10 markkaa, sekä kultakin 50 markan määrältä tai sen osalta, millä lunastus ylittää 50 markkaa, lisäksi 10 markkaa.
1 kohta on kumottu L:lla 26.7.1996/548.
Ajokortti, poliisilaitoksen antama 100 markkaa ja nimismiehen antama 75 markkaa. Kun henkilölle, jolla on ajokortti, myönnetään oikeus muunlaisen moottoriajoneuvon kuljettamiseen kuin mihin ajokortti oikeuttaa, varustettakoon sellainen ajokorttiin kirjoitettava lisäys, poliisilaitoksen antama 50 markan ja nimismiehen antama 30 markan leimalla.
Valtauskirja, luvan myöntävän viranomaisen harkinnan mukaan vähintään 600 markkaa ja enintään 2 500 markkaa.
Seuraavat toimituskirjat tai viranomaiselle esitettyyn asiakirjaan merkityt lupa todistukset, mikäli ne eivät ole leimaverosta vapaat, on 6 ja 8 §:ssä säädetyn leiman sijasta varustettava leimalla seuraavin määrin:
Ajokortti, poliisilaitoksen antama 100 markkaa ja nimismiehen antama 75 markkaa. Kun henkilölle, jolla on ajokortti, myönnetään oikeus muunlaisen moottoriajoneuvon kuljettamiseen kuin mihin ajokortti oikeuttaa, varustettakoon sellainen ajokorttiin kirjoitettava lisäys, poliisilaitoksen antama 50 markan ja nimismiehen antama 30 markan leimalla.
Apteekkioikeuskirja tai päätös, jolla apteekkierioikeuden siirto hyväksytään, apteekin arvioidun tuottoisuuden mukaan, valtioneuvoston harkinnasta riippuen: a) kun apteekkioikeus annetaan, vähintään 4,000 ja enintään 100,000 markkaa; b) kun erioikeus kanta-apteekkiin siirretään edellisen ja uuden haltijan kesken tehdyn sopimuksen nojalla, vähintään 30,000 ja enintään 300,000 markkaa.
Avoin kirje tai muu asiakirja, jolla arvonimi, todellisen viran sitä seuraamatta, annetaan:
henkilölle, jolla on valtion, kunnan tai kirkollinen vakinainen virka tai toimi, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 100 ja enintään 25,000 markkaa;
henkilölle, jolla ei ole 1 kohdassa mainittua virkaa tai tointa, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 200 ja enintään 50,000 markkaa.
Henkilöllisyystodistus ulkomaalaiselle matkaa varten ulkomaille, enintään kuudeksi kuukaudeksi 75 markkaa, enintään vuodeksi 150 markkaa.
Kansalaiskirja, kansalaisoikeuden saamiseksi, jos hakija ei ole aikaisemmin ollut Suomen kansalainen eikä nauti täällä turvapaikkaoikeutta, hänen tuloistaan ja varallisuudestaan riippuen, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 1,000 ja enintään 15,000 markkaa.
Karttajäljennös tai -ote, maanmittaushallituksen, maanmittauskonttorin tai toimitusmaanmittarin antama, jos jäljennöksen tai otteen lunastus on korkeintaan 50 markkaa, 10 markkaa, sekä kultakin 50 markan määrältä tai sen osalta, millä lunastus ylittää 50 markkaa, lisäksi 10 markkaa.
Katsastuskirja, moottoriajoneuvojen katsastusmiehen antama, milloin on katsastettu:
omnibusauto tai seka-auto, 150 markkaa;
kuorma-auto, 125 markkaa;
muu auto tai traktori, 100 markkaa;
moottoripyörä sivuvaunuineen, 50 markkaa;
moottoripyörä ilman sivuvaunua, 40 markkaa.
Kauppamatkustajalle annettava todistus, niinkuin 66―68 §:ssä säädetään. Kuljettajatutkintotodistus, moottoriajoneuvojen katsastusmiehen antama:
ammattiajoa varten 100 markkaa;
yksityisajos varten 75 markkaa.
Maahantulolupa, joka Suomessa merkitään ulkomaalaisen passiin tai passin sijasta hyväksyttyyn henkilöllisyystodistukseen, vastavuoroisuudesta riippuen, harkinnan mukaan enintään 1.000 markkaa.
Matkakortti, poliisilaitoksen antama 20 markkaa ja nimismiehen antama 10 markkaa.
Oleskelukirja ulkomaalaelle sekä päätös, jolla ulkomaalaisen siihen perustuva oleskelulupa pitennetään, vastavuoroisuudesta riippuen, harkinnan mukaan enintään 1,000 markkaa.
Oleskeluluvan pitennys, joka Suomessa merkitään ulkomaalaisen passiin tai passin sijasta hyväksyttyyn henkilöllisyystodistukseen, vastavuoroisuudesta riippuen, harkinnan mukaan enintään 1,000 markkaa.
Passi, joka Suomessa annetaan Suomen kansalaiselle matkaa varten ulkomaille enintään kuudeksi kuukaudeksi 75 markkaa, enintään vuodeksi 150 markkaa, pitemmäksi ajaksi 300 markkaa; ja sen lisäksi kultakin vieraskieliseltä passitekstiltä 20 markkaa.
Patenttikirja 500 markkaa.
Perintökirja, tilan arvosta riippuen, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 100 ja enintään 5,000 markkaa.
Päätös, pöytäkirjanote tai muu toimituskirja, jolla myönnetään lupa tai oikeus:
1) höyrykattilan tai höyryastian käyttämiseen:
laivan höyrykattilasta tai kattilalaitoksesta 75 markkaa, jos kattilalaitoksen tulipinta on enintään 100 m 2 ; 150 markkaa, jos tulipinta on enintään 200 m 2 ; ja 300 markkaa, jos tulipinta on suurempi kuin 200 m 2 ;
maahöyrykattilasta, paitsi sellaisesta, jota käytetään yksinomaan maataloudessa, sekä höyryastiasta 75 markkaa, jos kattilan tulipinta on enintään 100 m 2 tai astian tilavuus enintään 1,000 litraa; 150 markkaa, jos kattilan tulipinta on enintään 200 m 2 tai astian tilavuus enintään 3,000 litraa; ja 300 markkaa, jos kattilan tulipinta tai astian tilavuus on suurempi;
2) ulkomaalaiselle tai ulkomaiselle yhteisölle taikka sellaiselle suomalaiselle yhteisölle, jonka oikeus omistaa ja hallita kiinteätä omaisuutta on harkinnasta riippuva,
omistaa ja hallita kiinteätä omaisuutta Suomessa, harkinnasta riippuen vähintään 1,000 ja enintään 20,000 markkaa;
omistaa osakkeita suomalaisessa osakeyhtiössä, harkinnasta riippuen vähintään 500 ja enintään 10,000 markkaa;
ulkomaalaiselle taikka ulkomaiselle yhtymälle tai laitokselle muiden kuin 4, 8, 10 tai 11 kohdassa mainittujen elinkeinojen harjoittamiseen tai liikkeen haaraosaston perustamiseen, vähintään 1,000 markkaa ja enintään 20,000 markkaa lääninhallituksen harkinnan mukaan;
4) a) pankkiliikkeen harjoittamiseen pankin osakepääoman suuruuden mukaan, 10,000 markkaa kultakin täydeltä tai alkavalta 1,000,000 markan määrältä, kuitenkin enintään 300,000 markkaa;
pankin sivukonttorin avaamiseen, 7,000 markkaa kustakin sivukonttorista; ja
säästöpankin sivukonttorin avaamiseen, 700 markkaa kustakin sellaisesta konttorista;
vakuutusliikkeen harjoittamiseen 100,000 markkaa;
denaturoitujen alkoholipitoisten valmisteiden maahantuontiin harkinnasta riippuen vähintään 20 ja enintään 300 markkaa;
hirven metsästämiseen muualla kuin Petsamon kihlakunnassa, 300 markkaa kultakin hirveltä, jonka kaatamiseen lupa annetaan;
ravintola-, ruokala- ja kahvila- sekä hotelli-, matkustajakoti- ja yömajaliikkeen harjoittamiseen, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 500 ja enintään 30,000 markkaa; milloin tällainen liike on siirtynyt aviopuolisolle, jälkeläiselle, isälle tai äidille, kuitenkin 6 §:n mukaan;
ravintolan, ruokalan tai kahvilan aukioloajan taika tarjoilun pitentämiseen, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 300 ja enintään 4,000 markkaa kultakin kalenterikuukaudelta tai sen osalta;
yleisen tanssin tai kabaree-esitysten taikka molempien näiden toimeenpanemiseen ravintolassa tai kahvilassa sekä revyy-, varietee-, illusioniteatteri-, sirkus- ja tivoliesityksiin, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 500 ja enintään 15,000 markkaa kultakin kalenterikuukaudelta tai sen osalta;
11) yleisiin huvituksiin:
huvitusta varten valmistetun, maksua vastaan käytettävänä olevan raha-automaatin tai muun sellaisen laitteen pitämiseen, jonka käyttämisestä voi saada voittona rahaa;
maksua vastaan huvitusta varten järjestetyn muunlaisen kuin edellisessä kohdassa mainitun automaatin pitämiseen;
maaliinammunnan, nuolen- tai renkaanheiton tahi muun niihin verrattavan ajanvietteen tai kilpailun toimeenpanemiseen taikka taitavuus- tai onnenpelin tahi muun niihin verrattavan laitteen pitämiseen;
karusellin tai muun sellaisen laitteen pitämiseen;
posetiivinsoiton tai muun sellaisen ulkoilmasoiton tai -laulun harjoittamiseen taikka
ammattimaisiin taitovoimistelu, voimaja urheiluesityksiin, nyrkkeilyesityksiin ja kilpailuihin, joissa esiintyy ammattinyrkkeilijöitä, ammattimaiseen eläinten ja vahakuvaston näyttämiseen, näytäntöihin, joita ammattimaisen tarjoilun harjoittaja toimeenpanee sellaisen tarjoilun yhteydessä, naamaisiin ja karnevaalitanssiaisiin sekä muihin sellaisiin yllämainittuihin verrattaviin ansiotarkoituksessa järjestettyihin tilaisuuksiin, joiden ei voida katsoa palvelevan yksinomaan aatteellisia, tieteellisiä tahi taiteellisia tarkoitusperiä,
valtioneuvoston määräysten mukaan kustakin erikseen vähintään 100 ja enintään 1,000 markkaa kalenterikuukaudelta tai sen osalta.
Kun lupa 11 kohdassa mainituissa tapauksissa myönnetään sellaiseksi määräajaksi, joka sisältyy siihen aikaa, miltä sama vero jo on toisella paikkakunnalla suoritettu, on päätös leimattava 6 §:ssä säädettyyn määrään.
Pankin tai muun yhteisön hakemuksen ne johdosta annetusta päätöksestä, milloin se julkaistaan asetuskokoelmassa, on sen lisäksi, mitä ehkä on maksettava tämän pykälän päätös-nimikkeen 4 kohdan mukaan, suoritettava leimaveroa 450 markkaa kultakin sekä suomen- että ruotsinkielisen asetuskokoelman sivulta, jolle päätös on painettu.
Rekisteriote, kultakin arkilta.
alusrekisteristä 40 markkaa;
kaupparekisteristä, jos ote annetaan patentti- ja rekisterihallituksesta, 60 markkaa, muuten 40 markkaa;
maarekisteristä 40 markkaa;
säätiörekisteristä 50 markkaa;
avustuskassarekisteristä 30 markkaa;
uskonnollisten yhdyskuntain rekisteristä 20 markkaa; sekä
yhdistysrekisteristä 20 markkaa.
Tavarapassitus 20 markkaa.
Todistus, erityisenä toimituskirjana annettu tai viranomaiselle esitettyyn asiakirjaan kirjoitettu:
notariaattitodistus, joka koskee allekirjoitusta, varallisuussuhteita, tavaran alkuperää, todistuksen voimassaoloajan pitentämistä tai muita asioita: jos se annetaan ulkoasiainministeriöstä, 60 markkaa; sekä jos sen antaa tuomari, julkinen notaari, kruununvouti, henkikirjoittaja, nimismies, apulaisnimismies, kaupunginvouti tai kaupunginviskaali, 25 markkaa;
protestitodistus 25 markkaa;
todistus jäljennökseen, joka viranomaiselle tuodaan oikeaksi todistamista varten, kultakin oikeaksi todistetun jäljennöksen lehdeltä tai sen osalta 10 markkaa; sekä
muumainen todistus: poliisilaitoksen 25 markkaa; muun 4 §:ssä mainitun viranomaisen antama leimataan kuten saman viranomaisen päätös, ei kuitenkaan lisäleimalla.
Työlupa, joka Suomessa merkitään ulkomaalaisen passiin, passin sijasta hyväksyttyyn henkilöllisyystodistukseen tai Suomessa annettuun oleskelukirjaan, vastavuoroisuudesta riippuen, harkinnan mukaan enintään 500 markkaa.
Valokopio, jonka koko on 36 X 25 cm, 20 markkaa lehdeltä sekä valokopio, jonka koko on 25 X 13 cm tai tätä pienempi, 10 markkaa lehdeltä. Milloin valokopion koko on suurempi kuin 36 X 25 cm, on leimaveroa suoritettava 2 markkaa kultakin neliödesimetriltä tai sen osalta, kuitenkin vähintään 150 markkaa silta- ja lossipiirustuksista, joita voidaan käyttää työpiirustuksina uusissakin rakennustöissä, ja vähintään 25 markkaa muista, piirustuksista, joita yleensä voidaan käyttää vain asiakirjojen täydentämiseen.
Valtauskirja 500 markkaa tai, milloin se annetaan ulkomaalaiselle tai ulkomaiselle yhteisölle taikka sellaiselle suomalaiselle yhteisölle, jonka oikeus omistaa ja hallita kiinteätä omaisuutta on harkinnasta riippuva, 1,000 markkaa.
10§
Seuraavat toimituskirjat tai viranomaiselle esitettyyn asiakirjaan merkityt lupa todistukset, mikäli ne eivät ole leimaverosta vapaat, on 6 ja 8 §:ssä säädetyn leiman sijasta varustettava leimalla seuraavin määrin:
Ajokortti, poliisilaitoksen antama 100 markkaa ja nimismiehen antama 75 markkaa. Kun henkilölle, jolla on ajokortti, myönnetään oikeus muunlaisen moottoriajoneuvon kuljettamiseen kuin mihin ajokortti oikeuttaa, varustettakoon sellainen ajokorttiin kirjoitettava lisäys, poliisilaitoksen antama 50 markan ja nimismiehen antama 30 markan leimalla.
Apteekkioikeuskirja tai päätös, jolla apteekkierioikeuden siirto hyväksytään, apteekin arvioidun tuottoisuuden mukaan, valtioneuvoston harkinnasta riippuen: a) kun apteekkioikeus annetaan, vähintään 4,000 ja enintään 100,000 markkaa; b) kun erioikeus kanta-apteekkiin siirretään edellisen ja uuden haltijan kesken tehdyn sopimuksen nojalla, vähintään 30,000 ja enintään 300,000 markkaa.
Avoin kirje tai muu asiakirja, jolla arvonimi, todellisen viran sitä seuraamatta, annetaan:
henkilölle, jolla on valtion, kunnan tai kirkollinen vakinainen virka tai toimi, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 100 ja enintään 25,000 markkaa;
henkilölle, jolla ei ole 1 kohdassa mainittua virkaa tai tointa, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 200 ja enintään 50,000 markkaa.
Henkilöllisyystodistus ulkomaalaiselle matkaa varten ulkomaille, enintään kuudeksi kuukaudeksi 75 markkaa, enintään vuodeksi 150 markkaa.
Kansalaiskirja, kansalaisoikeuden saamiseksi, jos hakija ei ole aikaisemmin ollut Suomen kansalainen eikä nauti täällä turvapaikkaoikeutta, hänen tuloistaan ja varallisuudestaan riippuen, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 1,000 ja enintään 15,000 markkaa.
Karttajäljennös tai -ote, maanmittaushallituksen, maanmittauskonttorin tai toimitusmaanmittarin antama, jos jäljennöksen tai otteen lunastus on korkeintaan 50 markkaa, 10 markkaa, sekä kultakin 50 markan määrältä tai sen osalta, millä lunastus ylittää 50 markkaa, lisäksi 10 markkaa.
Katsastuskirja, moottoriajoneuvojen katsastusmiehen antama, milloin on katsastettu:
omnibusauto tai seka-auto, 150 markkaa;
kuorma-auto, 125 markkaa;
muu auto tai traktori, 100 markkaa;
moottoripyörä sivuvaunuineen, 50 markkaa;
moottoripyörä ilman sivuvaunua, 40 markkaa.
Kauppamatkustajalle annettava todistus, niinkuin 66―68 §:ssä säädetään. Kuljettajatutkintotodistus, moottoriajoneuvojen katsastusmiehen antama:
ammattiajoa varten 100 markkaa;
yksityisajos varten 75 markkaa.
Maahantulolupa, joka Suomessa merkitään ulkomaalaisen passiin tai passin sijasta hyväksyttyyn henkilöllisyystodistukseen, vastavuoroisuudesta riippuen, harkinnan mukaan enintään 1.000 markkaa.
Matkakortti, poliisilaitoksen antama 20 markkaa ja nimismiehen antama 10 markkaa.
Oleskelukirja ulkomaalaelle sekä päätös, jolla ulkomaalaisen siihen perustuva oleskelulupa pitennetään, vastavuoroisuudesta riippuen, harkinnan mukaan enintään 1,000 markkaa.
Oleskeluluvan pitennys, joka Suomessa merkitään ulkomaalaisen passiin tai passin sijasta hyväksyttyyn henkilöllisyystodistukseen, vastavuoroisuudesta riippuen, harkinnan mukaan enintään 1,000 markkaa.
Passi, joka Suomessa annetaan Suomen kansalaiselle matkaa varten ulkomaille enintään kuudeksi kuukaudeksi 75 markkaa, enintään vuodeksi 150 markkaa, pitemmäksi ajaksi 300 markkaa; ja sen lisäksi kultakin vieraskieliseltä passitekstiltä 20 markkaa.
Patenttikirja 500 markkaa.
Perintökirja, tilan arvosta riippuen, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 100 ja enintään 5,000 markkaa.
Päätös, pöytäkirjanote tai muu toimituskirja, jolla myönnetään lupa tai oikeus:
1) höyrykattilan tai höyryastian käyttämiseen:
laivan höyrykattilasta tai kattilalaitoksesta 75 markkaa, jos kattilalaitoksen tulipinta on enintään 100 m 2 ; 150 markkaa, jos tulipinta on enintään 200 m 2 ; ja 300 markkaa, jos tulipinta on suurempi kuin 200 m 2 ;
maahöyrykattilasta, paitsi sellaisesta, jota käytetään yksinomaan maataloudessa, sekä höyryastiasta 75 markkaa, jos kattilan tulipinta on enintään 100 m 2 tai astian tilavuus enintään 1,000 litraa; 150 markkaa, jos kattilan tulipinta on enintään 200 m 2 tai astian tilavuus enintään 3,000 litraa; ja 300 markkaa, jos kattilan tulipinta tai astian tilavuus on suurempi;
2) ulkomaalaiselle tai ulkomaiselle yhteisölle taikka sellaiselle suomalaiselle yhteisölle, jonka oikeus omistaa ja hallita kiinteätä omaisuutta on harkinnasta riippuva,
omistaa ja hallita kiinteätä omaisuutta Suomessa, harkinnasta riippuen vähintään 1,000 ja enintään 20,000 markkaa;
omistaa osakkeita suomalaisessa osakeyhtiössä, harkinnasta riippuen vähintään 500 ja enintään 10,000 markkaa;
ulkomaalaiselle taikka ulkomaiselle yhtymälle tai laitokselle muiden kuin 4, 8, 10 tai 11 kohdassa mainittujen elinkeinojen harjoittamiseen tai liikkeen haaraosaston perustamiseen, vähintään 1,000 markkaa ja enintään 20,000 markkaa lääninhallituksen harkinnan mukaan;
4) a) pankkiliikkeen harjoittamiseen pankin osakepääoman suuruuden mukaan, 10,000 markkaa kultakin täydeltä tai alkavalta 1,000,000 markan määrältä, kuitenkin enintään 300,000 markkaa;
pankin sivukonttorin avaamiseen, 7,000 markkaa kustakin sivukonttorista; ja
säästöpankin sivukonttorin avaamiseen, 700 markkaa kustakin sellaisesta konttorista;
vakuutusliikkeen harjoittamiseen 100,000 markkaa;
denaturoitujen alkoholipitoisten valmisteiden maahantuontiin harkinnasta riippuen vähintään 20 ja enintään 300 markkaa;
hirven metsästämiseen muualla kuin Petsamon kihlakunnassa, 300 markkaa kultakin hirveltä, jonka kaatamiseen lupa annetaan;
ravintola-, ruokala- ja kahvila- sekä hotelli-, matkustajakoti- ja yömajaliikkeen harjoittamiseen, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 500 ja enintään 30,000 markkaa; milloin tällainen liike on siirtynyt aviopuolisolle, jälkeläiselle, isälle tai äidille, kuitenkin 6 §:n mukaan;
ravintolan, ruokalan tai kahvilan aukioloajan taika tarjoilun pitentämiseen, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 300 ja enintään 4,000 markkaa kultakin kalenterikuukaudelta tai sen osalta;
yleisen tanssin tai kabaree-esitysten taikka molempien näiden toimeenpanemiseen ravintolassa tai kahvilassa sekä revyy-, varietee-, illusioniteatteri-, sirkus- ja tivoliesityksiin, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 500 ja enintään 15,000 markkaa kultakin kalenterikuukaudelta tai sen osalta;
11) yleisiin huvituksiin:
huvitusta varten valmistetun, maksua vastaan käytettävänä olevan raha-automaatin tai muun sellaisen laitteen pitämiseen, jonka käyttämisestä voi saada voittona rahaa;
maksua vastaan huvitusta varten järjestetyn muunlaisen kuin edellisessä kohdassa mainitun automaatin pitämiseen;
maaliinammunnan, nuolen- tai renkaanheiton tahi muun niihin verrattavan ajanvietteen tai kilpailun toimeenpanemiseen taikka taitavuus- tai onnenpelin tahi muun niihin verrattavan laitteen pitämiseen;
karusellin tai muun sellaisen laitteen pitämiseen;
posetiivinsoiton tai muun sellaisen ulkoilmasoiton tai -laulun harjoittamiseen taikka
ammattimaisiin taitovoimistelu, voimaja urheiluesityksiin, nyrkkeilyesityksiin ja kilpailuihin, joissa esiintyy ammattinyrkkeilijöitä, ammattimaiseen eläinten ja vahakuvaston näyttämiseen, näytäntöihin, joita ammattimaisen tarjoilun harjoittaja toimeenpanee sellaisen tarjoilun yhteydessä, naamaisiin ja karnevaalitanssiaisiin sekä muihin sellaisiin yllämainittuihin verrattaviin ansiotarkoituksessa järjestettyihin tilaisuuksiin, joiden ei voida katsoa palvelevan yksinomaan aatteellisia, tieteellisiä tahi taiteellisia tarkoitusperiä,
valtioneuvoston määräysten mukaan kustakin erikseen vähintään 100 ja enintään 1,000 markkaa kalenterikuukaudelta tai sen osalta.
Kun lupa 11 kohdassa mainituissa tapauksissa myönnetään sellaiseksi määräajaksi, joka sisältyy siihen aikaa, miltä sama vero jo on toisella paikkakunnalla suoritettu, on päätös leimattava 6 §:ssä säädettyyn määrään.
Pankin tai muun yhteisön hakemuksen ne johdosta annetusta päätöksestä, milloin se julkaistaan asetuskokoelmassa, on sen lisäksi, mitä ehkä on maksettava tämän pykälän päätös-nimikkeen 4 kohdan mukaan, suoritettava leimaveroa 450 markkaa kultakin sekä suomen- että ruotsinkielisen asetuskokoelman sivulta, jolle päätös on painettu.
Rekisteriote, kultakin arkilta.
alusrekisteristä 40 markkaa;
kaupparekisteristä, jos ote annetaan patentti- ja rekisterihallituksesta, 60 markkaa, muuten 40 markkaa;
maarekisteristä 40 markkaa;
säätiörekisteristä 50 markkaa;
avustuskassarekisteristä 30 markkaa;
uskonnollisten yhdyskuntain rekisteristä 20 markkaa; sekä
yhdistysrekisteristä 20 markkaa.
Tavarapassitus 20 markkaa.
Todistus, erityisenä toimituskirjana annettu tai viranomaiselle esitettyyn asiakirjaan kirjoitettu:
notariaattitodistus, joka koskee allekirjoitusta, varallisuussuhteita, tavaran alkuperää, todistuksen voimassaoloajan pitentämistä tai muita asioita: jos se annetaan ulkoasiainministeriöstä, 60 markkaa; sekä jos sen antaa tuomari, julkinen notaari, kruununvouti, henkikirjoittaja, nimismies, apulaisnimismies, kaupunginvouti tai kaupunginviskaali, 25 markkaa;
protestitodistus 25 markkaa;
todistus jäljennökseen, joka viranomaiselle tuodaan oikeaksi todistamista varten, kultakin oikeaksi todistetun jäljennöksen lehdeltä tai sen osalta 10 markkaa; sekä
muumainen todistus: poliisilaitoksen 25 markkaa; muun 4 §:ssä mainitun viranomaisen antama leimataan kuten saman viranomaisen päätös, ei kuitenkaan lisäleimalla.
Työlupa, joka Suomessa merkitään ulkomaalaisen passiin, passin sijasta hyväksyttyyn henkilöllisyystodistukseen tai Suomessa annettuun oleskelukirjaan, vastavuoroisuudesta riippuen, harkinnan mukaan enintään 500 markkaa.
Valokopio, jonka koko on 36 X 25 cm, 20 markkaa lehdeltä sekä valokopio, jonka koko on 25 X 13 cm tai tätä pienempi, 10 markkaa lehdeltä. Milloin valokopion koko on suurempi kuin 36 X 25 cm, on leimaveroa suoritettava 2 markkaa kultakin neliödesimetriltä tai sen osalta, kuitenkin vähintään 150 markkaa silta- ja lossipiirustuksista, joita voidaan käyttää työpiirustuksina uusissakin rakennustöissä, ja vähintään 25 markkaa muista, piirustuksista, joita yleensä voidaan käyttää vain asiakirjojen täydentämiseen.
Valtauskirja 500 markkaa tai, milloin se annetaan ulkomaalaiselle tai ulkomaiselle yhteisölle taikka sellaiselle suomalaiselle yhteisölle, jonka oikeus omistaa ja hallita kiinteätä omaisuutta on harkinnasta riippuva, 1,000 markkaa.
11§
Toimituskirjoista säädetyn leimaveron suorittamisesta ovat vapaat
holhouslautakunta ja metsänhoitolautakunta;
suojeluskuntajärjestö, suojeluskuntapiirit ja suojeluskunnat;
vieraan valtion tuomioistuin, viranomainen ja kansalainen sekä kansainvälinen elin asioissa, joita käsitellään soveltaen säännöksiä Suomen ja ulkomaan viranomaisten yhteistoiminnasta oikeudenkäynnissa, ulkomaan tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanosta, Suomen ja ulkomaan viranomaisten keskinäisestä avusta asiakirjoja tiedoksi annettaessa, todistelusta ulkomaan viranomaisen edessä rikosasioissa, ulkomaan viranomaiselle rikosasioissa annettavasta virka-avusta, eräille kansainvälisille elimille annettavasta virka-avusta tai sellaisten elinten toimivallasta;
uskottu mies toimeensa määrättäessä sekä päämiehensä puolesta ajamassaan asiassa, milloin päämiehellä ei tiedetä Suomessa olevan sellaisia varoja joista leimavero voitaisiin suorittaa: sekä
varattomaksi asianmukaisesti todistettu henkilö hänen etuaan tai oikeuttaan koskevissa asioissa.
12§
Leimaverosta ovat vapaat toimituskirjat:
rikosasioissa, jotka ovat virallisen syytteen alaiset, kun virallinen syyttäjä niissä on tehnyt rangaistus- tai muun vaatimuksen taikka kun sellaista asiaa on virallisen syyttäjän aloitteesta oikeudessa käsitelty, ei kuitenkaan korkeimmassa oikeudessa, hovioikeuksissa eikä sotaylioikeudessa 8 §:ssä säädetystä lisäleimasta, paitsi milloin toimituskirja on annettava sen asian johdosta vangittuna olevalle tahi asevelvollisuuslain nojalla sotapalvelukseen kutsutulle henkilölle;
tilimuistutus-, kurinpito- ja virkasyyteasioissa; sekä
asioissa, jotka koskevat:
valtiolle, maakunnalle, kunnalle, seurakunnalle tai kunnalliselle tahi rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle tulevan veron tai maksun tahi sen laskemisessa käytettävän perusteen määräämistä, taikka sellaisen veron tai maksun maksuunpanoa tai ulosmittausta, taikka maksuajan pitennystä tai muuta helpotusta sen suorittamisessa, taikka takaisinmaksua, ei kuitenkaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ellei valtiolle suoritettavaa veroa koskeva valitus johda alemman viranomaisen päätöksen kumoamiseen taikka muuttamiseen verovelvollisen eduksi, eikä asioissa, joissa tullietuuden saamiseksi on annettu hakemus tullin peruuttamisesta tai joissa pyydetään ennakkotietoa maahan tuotavalle tavaralle pantavasta tullista;
asevelvollisuutta, työvelvollisuutta, kansanhuoltoa, väestönsuojelua tai sotilasmajoitusta, sotalaitokselle annettavia luontoissuorituksia taikka luvan saantia kansalaisille yleensä kuuluvain oikeuksien tai vapauksien käyttämiseen, milloin sotatilasta annetun lain tahi tasavallan suojelulain nojalla annettu niitä rajoittava säännös sitä edellyttää;
köyhäinhoitoa, lastensuojelua, perhelisäavustuksia, irtolais-, alkoholisti- tai työttömyyshuoltoa, äitiys- tai sokeainavustusta taikka sterilisointia;
armahdusta;
eduskunnan, kirkolliskokouksen tai Ahvenanmaan maakuntapäiväin jäsenten, kunnan valtuutettujen taikka niiden valitsijamiesten valitsemista, jotka toimittavat tasavallan presidentin vaalin;
asutus- tai vuokra-alueiden lunastamislainsäädäntöä, valtion virkatalojen vuokraamista tai luovuttamista taikka maatilan lohkomista tilattomaan väestöön kuuluville tai niihin verrattaville henkilöille, ei kuitenkaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ellei valitus johda alemman viranomaisen päätöksen kumoamiseen tai muuttamiseen verovelvollisen eduksi;
valtion varoilla tuettavaa yleishyödyllistä asunnonrakennustoimintaa, lukuun ottamatta sitä varten tarvittavaa osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hyväksymistä yleishyödylliseksi yhtymäksi:
sellaisten saantojen lainhuutoa, joita koskevat luovutuskirjat 30 §:n 2 kohdan mukaan ovat leimaverosta vapaat, taikka sellaisten lainojen myöntämistä tai kiinnittämistä, joiden saamistodisteet 51 §:n mukaan ovat vapaat sanotusta verosta;
keskinäisen eläin- tai kalastusvakuutusyhdistyksen yhdistysjärjestyksen, karjanjalostusta varten perustetun siitoseläinosuuskunnan, maataloudellisen koneosuuskunnan, kalastuskunnan tai kalastushoitoyhtymän tahi eläke- tai muun avustuskassan sääntöjen taikka työsääntöjen vahvistamista;
työntekijän tapaturmavakuutusta koskevain säännösten johdosta suoritettavaa korvausta tai maksua, niin myös vamman tai sairauden johdosta muissakin tapauksissa vakuutusyhtiön tai valtion annettavaa korvausta tahi huoltoa;
polttohautausta tai muuta poliisin antamaa hautauslupaa;
sotatilasta tai sen varalta annettujen säännösten mukaan valtion varoista suoritettavaa korvausta taikka sellaista hankintaa tai myyntiä, joka toimitetaan valtion laitoksille tahi jonka nämä toimittavat, ei kuitenkaan oikeudenkäynnissa, niin myös sodasta johtuneiden poikkeuksellisten olojen vuoksi menetetyn määräajan takaisin saamista;
valtion, kunnan tai kirkollisen viran tahi toimen täyttämistä pysyväisesti tai väliaikaisesti tahi virkavapautta tai virkaeroa sellaisesta virasta tai toimesta;
valtion, kunnan tai kirkollisessa palveluksessa olevan tahi olleen henkilön oikeutta virkavuosien lukemiseen taikka virkasuhteesta johtuvia palkka-, eläke-, armovuosi- tai muita etuja;
valtion varoista myönnettävää matkatai muuta apurahaa tahi luontoisavustusta taikka avustusta huoltotoimintaa tai sen edistämistä varten;
valtion vastuunalaisuutta virkamiehen aikaansaamasta vahingosta tarkoittavaa hakemusta:
posti-, lennätin-, kanava- tahi valtion rautatie-, satama-, lento-, puhelin-, radio-, laiva- tai autoliikennettä, ei kuitenkaan oikeudenkäynnissä;
niin myös
toimituskirjat jotka lunastuksetta annetaan sellaisesta virastosta tai tuomioistuimesta, jossa lunastusta yleensä otetaan;
toimituskirjat kunnallisissa ja kirkollisissa asioissa, jotka lain mukaan alistetaan valtion viranomaisen vahvistettavaksi;
asianosaiselle tämän pyytämättä annettu ote tai jäljennös toimituskirjasta tai muusta viranomaisen hallussa säilytettavästä, asiakirjasta;
jäljennös, joka oikeudesta annetaan rikosasiassa laaditusta pöytäkirjasta, sen mukaisesti, mitä toimituskirjasta edellä 1 kohdassa on säädetty;
päätös, jolla myönnetään lupa yömajan pitämiseen hyväntekeväisessä tarkoituksessa taikka rekisteröidylle aatteelliselle yhdistykselle tahi yksinomaan yleishyödyllistä tarkoitusta palvelevalle yhtymälle tai laitokselle lupa toimeenpanemansa huvitilaisuuden yhteydessä järjestää nuolen- tai renkaanheittoa tahi muuta siihen verrattavaa ajanvietettä;
ote tai jäljennös, joka tarvitaan sellaista tilan osittamista varten, jota edellä 8 kohdassa tarkoitetaan, tahi edellä 10 kohdassa mainittuja asioita varten, niin myös maanmittausinsinöörin antama jäljennös toimitusasiakirjasta:
ote, jäljennös tai todistus, joka tarvitaan valtion, kunnan tahi kirkollisen viran tai toimen taikka valtion, kunnan tai kirkollisesta virasta tai toimesta johtuvan eläkkeen tai muun edun hakemista varten;
ote, jäljennös tai todistus, joka kunnalle tai seurakunnalle annetaan sille kuuluvasta, valtionarkistoon tai maakunta-arkistoon talletetusta asiakirjasta, niin myös todistus, joka tällaisen seurakunnalle kuuluvan asiakirjan perusteella muille annetaan;
maanmittaushallituksen vakaustoimiston antama tarkastustodistus;
patentti- ja rekisterihallituksen patentti- ja tavaramerkkiasiassa sekä kaupparekisteriin tehdyn ilmoituksen johdosta annettu välipäätös;
todistus, jonka viranomainen julkisena kaupanvahvistajana merkitsee kiinteistön luovuttamisesta tehtyihin asiakirjoihin;
todistus, jonka 4 §:ssä mainittuun 5 tai 6 ryhmään kuuluva viranomainen kirjoittaa hänelle annettuun asiakirjaan, lukuun ottamatta veronalaista notariaattitodistusta ja oikeaksi todistettavaa jäljennöstä, viranomaiselle esitettävään opintotodistukseen tai -kirjaan erityisten säännösten mukaan kirjoitettava todistus, poliisiviranomaisen antama lupatodistus moottoriajoneuvolla tehtävää määrättyä tai tilapäistä matkaa varten, todistus, joka merkitään passiin, matkakorttiin, oleskelukirjaan tai rajan poikki kulkemista varten annettuun lupatodistukseen, lukuun ottamatta esteettömyysmerkintää, joka tehdään passiin ulkomaille matkustamista varten, todistus määrätylle valtakunnan raja-alueelle tai muulle erikseen määrätylle alueelle matkustamista taikka siellä oleskelua tai liikkumista varten, sotatilasta annetun lain tai tasavallan suojelulain nojalla annettuun säännökseen tai määräykseen perustuva poliisi-, sotilastai muun viranomaisen antama todistus, henkilöllisyyden toteamiseksi annettu todistus, sekä todistus talousspriin ostoa varten;
tullipassi;
valtion kanssa tehty sopimus;
diplomaatti- ja virkapassi;
maahantulolupaa, oleskelukirjaa, oleskelulupaa, passia ja työlupaa koskeva hylkäämis- tai peruuttamispäätös; sekä
avoin kirje, jolla Suomen kunniakonsuliedustajalle joka ei ole Suomen kansalainen, annetaan pääkonsulin tai konsulin arvonimi, niin myös avoin kirje, jolla ulkoasiainhallinnossa palvelevalle palvelusaikanaan käytettäväksi annetaan arvonimi, vastaavan viran sitä seuraamatta, milloin valtioneuvosto määrää sen leimatta annettavaksi.
12 luku
Leimojen käyttäminen ja leimaveron suorittamisen valvonta
69 §
Leimaveron alaiseen asiakirjaan on:
kiinnitettävä veron maksamisen todentava maksukuitti; taikka
leimattava veron määrän mukainen leimapainanne.
Asiakirja, joka tämän lain mukaan on leimaveron alainen, paitsi huvitilaisuuden pääsylippu, varustettakoon leimamerkeillä.
Suoritettava leimavero määräytyy täysin markoin siten, että markkojen yli menevät pennit jätetään ottamatta lukuun. Leimaveron määrää laskettaessa otetaan käytettävä peruste kuitenkin lukuun pennin tarkkuudella.
Jos suoritettavan leimaveron suuruista leimamerkkiä ei ole eikä määrää voida pienemmillä merkeillä tasan suorittaa, käytettäköön lähinnä pienempää leimaa.
70 §
Leimavero maksetaan rahana valtiovarainministeriön määräämään maksupaikkaan, jollei tässä laissa toisin säädetä.
Jos asiakirjasta on suoritettava leimaveroa enemmän kuin 5,000 markkaa, voidaan vero maksaa rahassa lääninrahastoon. Tässä tapauksessa on asianmukainen kuittaus suorituksesta kirjoitettava leimaveron alaiseen asiakirjaan. Jollei asiakirjaa ole lääninrahastossa esitetty, on maksusta annettu erillinen kuitti asiakirjaan kiinnitettävä sen toimesta, jonka 73―76 §:n mukaan tulee pitää huolta leimaveron suorituksista.
Verohallitus antaa tarkemmat määräykset suoritusten maksamisesta leimattavaan asiakirjaan tehtävästä kuittausmerkinnästä tai asiakirjaan kiinnitettävästä erillisestä kuitista sekä muista menettelyn yksityiskohdista.
Valtiovarainministeriö voi muissakin tapauksissa hakemuksesta sallia leimaveron suorittamisen rahassa lääninrahastoon.
Lääninverovirasto voi hakemuksesta myöntää luvan leimata asiakirjoja leimaverokoneella. Verohallitus hyväksyy tähän tarkoitukseen käytettävät koneet sekä antaa määräykset koneiden myyntiin, käyttöön ja huoltoon liittyvistä lupaehdoista, leimaverokoneiden käytöstä ja kertyneen leimaveron määräajoin tapahtuvasta suorittamisesta lääninverovirastolle.
Niin ikään voi valtiovarainministeriö hakemuksesta ja määräämillään ehdoilla sallia, että asiakirjat leimamerkillä varustamisen sijasta leimataan sitä varten hyväksytyllä koneella ja kertynyt leimavero määräajoin suoritetaan lääninrahastoon.
70§
Jos asiakirjasta on suoritettava leimaveroa enemmän kuin 5,000 markkaa, voidaan vero maksaa rahassa lääninrahastoon. Tässä tapauksessa on asianmukainen kuittaus suorituksesta kirjoitettava leimaveron alaiseen asiakirjaan. Jollei asiakirjaa ole lääninrahastossa esitetty, on maksusta annettu erillinen kuitti asiakirjaan kiinnitettävä sen toimesta, jonka 73―76 §:n mukaan tulee pitää huolta leimaveron suorituksista.
Valtiovarainministeriö voi muissakin tapauksissa hakemuksesta sallia leimaveron suorittamisen rahassa lääninrahastoon.
Niin ikään voi valtiovarainministeriö hakemuksesta ja määräämillään ehdoilla sallia, että asiakirjat leimamerkillä varustamisen sijasta leimataan sitä varten hyväksytyllä koneella ja kertynyt leimavero määräajoin suoritetaan lääninrahastoon.
70 a §
Jos 70 §:n 3 momentissa tarkoitettua leimaveroa ei ole suoritettu lääninverovirastolle määräajassa, lääninverovirasto maksuunpanee laiminlyödyn määrän sen maksettavaksi, jolle on myönnetty lupa leimata asiakirjoja leimaverokoneella.
Jos leimavero on jätetty suorittamatta tai se on suoritettu määräajan jälkeen, sille maksuunpannaan veronlisäys sen mukaan kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/95) säädetään.
3 momentti on kumottu L:lla 18.12.1995/1564.
71 §
Milloin asiallisen sallitaan oikeudelle tai virastolle pääkirjan asemasta esittää tai antaa oikeaksi todistettu jäljennös, on samalla, jollei pääkirjaa esitetä asianmukaisesti leimattuna, ulosottolain 2 luvun 13 §:ssä säädetyllä tavalla todistettava, että pääkirja on varustettu leimalla ja mihin määrään sekä että leima on asianmukaisesti tehty kelpaamattomaksi. Jos tätä ei noudateta taikka jos jotakin on laiminlyöty pääkirjan asianmukaiseen leimaamiseen nähden, varustettakoon jäljennös leimalla, kuten pääkirjasta on säädetty, tai sillä leimamäärällä, joka pääkirjasta puuttuu.
72 §
Jos toimituskirja on varmennettava, tulee varmentajan määrätä, paljonko siitä on leimaveroa suoritettava, ja vastatkoon hän tästä toimenpiteestään. Kirjaaja tai muu virkamies, joka toimituskirjan antaa asialliselle, on vastuunalainen siitä, että toimituskirja varustetaan varmentajan määräämällä leimalla. Muissa tapauksissa vastatkoon toimituskirjan leimaamisesta se virkamies, joka on toimituskirjan antanut.
Siitä viranomaisesta, jonka asiana on määrätä harkinnasta riippuva leimavero, säädetään 10 §:ssä tai sen soveltamisesta annettavissa määräyksissä.
73§
Osakekirjojen ja obligatioiden varustamisesta leimamerkillä tai sen syyn merkitsemisestä, minkä vuoksi leimaaminen on jätetty toimittamatta, vastatkoot sen yhteisön hallituksen jäsenet, joka osakekirjat tai obligatiot antaa, taikka, jos leimaamisen valvonta yhteisön päätöksen mukaan on annettu yhdelle tai useammalle heistä, nämä jäsenet.
74 §
Vekselistä ja leimaveron alaisesta velkakirjasta tai muusta asiakirjasta suoritettavasta leimaverosta on vastuussa vekselin, velkakirjan tai muun asiakirjan antaja. Jokainen, joka hankkimansa oikeuden todisteeksi vastaanottaa vekselin tai asiakirjan tai joka sellaisen siirtää taikka esittää vekselin hyväksyttäväksi tai maksettavaksi, vastaa kuitenkin myös siitä, että leimaverovelvollisuus täytetään asianmukaisesti.
Vekselin ja leimaveron alaisen velka- tai muun asiakirjan leimamerkillä varustamisesta pitäköön huolta vekselin tahi velkatai asiakirjan antaja. Vastatkoon kuitenkin myös jokainen, joka hankkimansa oikeuden todistukseksi vastaanottaa vekselin tai asiakirjan taika joka sellaisen siirtää tahi vekselin hyväksyttäväksi tai maksettavaksi esittää, siitä, että leimaamisvelvollisuus asianmukaisesti täytetään.
Lääninverovirasto valvoo vekselin ja velka-asiakirjan leimaamisvelvollisuutta koskevien tämän lain säännösten noudattamista.
Lääninverovirastolle on vaadittaessa esitettävä valvontaa varten tarvittavat asiakirjat ja muu tarpeellinen selvitys.
75 §
Kiinteistöä koskevaan kauppakirjaan tai muuhun sellaiseen asiakirjaan, josta viranomaiselle annettaessa tai näytettäessä on suoritettava leimaveroa, on asiakirjan antaja tai esittäjä velvollinen kiinnittämään veron maksamisen todentavan maksukuitin.
Kiinteistöä koskevan kauppakirjan tai muun sellaisen asiakirjan, joka viranomaiselle annettaessa tai näytettäessä on leimattava, varustakoon leimamerkillä asiakirjan antaja tai esittäjä.
75§
Kiinteistöä koskevan kauppakirjan tai muun sellaisen asiakirjan, joka viranomaiselle annettaessa tai näytettäessä on leimattava, varustakoon leimamerkillä asiakirjan antaja tai esittäjä.
76 §
Asiakirjaan, josta viranomaiselle annettaessa tai näytettäessä on suoritettava leimaveroa, on asiakirjan antaja tai esittäjä velvollinen kiinnittämään veron maksamisen todentavan maksukuitin.
Virkamies, joka vastaanottaa yksityisen asiakirjan, joka viranomaiselle annettaessa tai muulloin on leimamerkillä varustettava, vastatkoon siitä, että asiakirja on leimattu kutakin eri tapausta varten säädettyyn määräää. Viranomaiselle postitse lähetetty asiakirja, joka ei ole riittävästi leimamerkeillä varustettu, palautetaan käsiteltäväksi ottamatta lähettäjälle takaisin, niinkuin, siitä on erikseen säädetty.
76§
Virkamies, joka vastaanottaa yksityisen asiakirjan, joka viranomaiselle annettaessa tai muulloin on leimamerkillä varustettava, vastatkoon siitä, että asiakirja on leimattu kutakin eri tapausta varten säädettyyn määräää. Viranomaiselle postitse lähetetty asiakirja, joka ei ole riittävästi leimamerkeillä varustettu, palautetaan käsiteltäväksi ottamatta lähettäjälle takaisin, niinkuin, siitä on erikseen säädetty.
Virkamies tai raha-arpajaistoimiston virkailija, joka asianomaiselle suorittaa rahaarpojen tai palkinto-obligatioiden arvonnassa langenneen voiton, vastatkoon siitä, että raha-arvasta, obligatiosta tai muusta asiakirjasta, jota vastaan voitto maksetaan, suoritetaan 59 §:n 1 momentissa säädetty leimavero.
77 §
Se, joka 72 ja 76 §:n mukaan vastaa siitä, että leimavero on oikein suoritettu, on velvollinen suorittamaan valtiolle korvausta perimättä jätetystä leimaverosta vahingonkorvauslain (412/74) mukaan. Tämä velvollisuus on silloinkin, kun valtion puolesta ei ole valitettu 92 §:n mukaan.
Se, joka 72, 73 ja 76 §:n mukaan on vastuunalainen siitä, että leimavero on, oikein suoritettu olkoon velvollinen valtiolle korvaamaan perimättä jätetyn leimaveron silloinkin, kun valtion puolesta ei ole valitettu 92 §:n mukaan eikä hän ole syypää rangaistavaan tekoon.
77§
Se, joka 72, 73 ja 76 §:n mukaan on vastuunalainen siitä, että leimavero on, oikein suoritettu olkoon velvollinen valtiolle korvaamaan perimättä jätetyn leimaveron silloinkin, kun valtion puolesta ei ole valitettu 92 §:n mukaan eikä hän ole syypää rangaistavaan tekoon.
78 §
Viranomaisen on vastaanottaessaan asiakirjan, johon on kiinnitetty veron maksamisen todentava maksukuitti, tehtävä kuittiin leimasinta käyttäen tai musteella kirjoittaen merkintä ""mitätön"" tai ""kelpaamaton"" sekä päivämäärä, jolloin tämä tehdään.
Leimamerkki, jolla toimitus- tai muu asiakirja on varustettava, on heti tehtävä kelpaamattomaksi merkitsemällä siihen leimasinta käyttäen, tai musteella kirjoittaen sana ,,mitätön'' tai ,,kelpaamaton'' ynnä päivä, jolloin tämä tehdään.
Se, joka 74 §:n mukaan on vastuussa leimaveron suorittamisesta, vastaa myös siitä, että asiakirjaan kiinnitettyyn veron maksamisen todentavaan maksukuittiin tehdään 1 momentissa tarkoitetut merkinnät.
Se, jonka 73 ja 74 §:n mukaan tulee vastata siitä, että yksityinen asiakirja on asianmukaisesti leimamerkillä varustettu vastatkoon myös siitä, että merkki tehdään yllämainitulla tavalla kelpaamattomaksi. Leimamerkki, joka kiinnitetään yksityiseen asiakirjaan, kun se annetaan viranomaiselle, tai viranomaisen toimituskirjaan, on sen virkamiehen tehtävä kelpaamattomaksi, joka asiallisilta vastaanottaa tai heille antaa asiakirjoja.
78§
Leimamerkki, jolla toimitus- tai muu asiakirja on varustettava, on heti tehtävä kelpaamattomaksi merkitsemällä siihen leimasinta käyttäen, tai musteella kirjoittaen sana ,,mitätön'' tai ,,kelpaamaton'' ynnä päivä, jolloin tämä tehdään.
Se, jonka 73 ja 74 §:n mukaan tulee vastata siitä, että yksityinen asiakirja on asianmukaisesti leimamerkillä varustettu vastatkoon myös siitä, että merkki tehdään yllämainitulla tavalla kelpaamattomaksi. Leimamerkki, joka kiinnitetään yksityiseen asiakirjaan, kun se annetaan viranomaiselle, tai viranomaisen toimituskirjaan, on sen virkamiehen tehtävä kelpaamattomaksi, joka asiallisilta vastaanottaa tai heille antaa asiakirjoja.
79 §
Jos vekselissä, velkakirjassa tai muussa asiakirjassa mainittu arvo, jona perusteella leimavero on suoritettäva, on ilmaistu ulkomaan rahassa, on tämä arvo asiakirjaa rahassa Suomen Pankin silloin voimassa olevan myyntikurssin mukaan.
80§
Kun lainhuutoa haetaan, on, jollei kauppakirja koske sekä kiinteää että irtainta omaisuutta, oikeudelle myöskin esitettävä kiinteistön ohella samalle ostajalle myytyä irtaimistoa koskeva kauppakirja taikka, jollei sellaista ole laadittu, hakijan kirjallinen ilmoitus irtaimiston kauppahinnasta tai kirjallinen vakuutus siitä, ettei irtaimistoa ole mainitulla tavalla myyty. Samoin on meneteltävä muissakin tapauksissa, milloin asiakirja on leimattava, kuten 16―32 §:ssä on säädetty.
81§
Jos lainhuutoa ei ole haettu yhden vuoden kuluessa siitä ajankohdasta lukien, jota ennen lainhuutoa olisi ollut haettava, on saannosta 16―25 §:n mukaan suoritettava leimavero, sitten kuin lääninkonttori sen on maksuunpannut, säädettyine korotuksineen ulosotettava siltä, joka puheena olevassa luovutuksessa oli omaisuuden vastaanottaja.
Milloin leimavero tai osa siitä on 1 momentissa mainitulla tavalla ulosotettu, on saantokirja lainhuutoa haettaessa varustettava leimalla ainoastaan, mikäli osa leimaverosta tai sen korotuksesta vielä on suorittamatta tahi mikäli korotuksen määrä on myöhemmin lisääntynyt.
Edellä säädettyä leimaveron maksuunpanoa varten tulee maistraatin ja henkikirjoittajan aina tammikuun kuluessa lähettää lääninkonitorille ilmoitus niistä kaupanvahvistajan vahvistamista kiinteistön saannoista, joiden lainhuudatus edellisen vuoden kuluessa on laiminlyöty.
82§
Kun kaupparekisteriin ilmoitetaan osakeyhtiö tai osakepääoman korotus, on postilaitoksen todistuksella näytettävä, että sieltä on ostettu annettavien osakekirjojen leimaamiseen tarvittava määrä tällaiseen tarkoitukseen käytettävää lajia olevia leimamerkkejä. Milloin valtiovarainministeriö on sallinut osakekirjojen leimaamiseen tarvittavan leimaveron määrän suorittamisen rahassa lääninrahastoon, on sanottua kaupparekisteri-ilmoitusta tehtäessä veron suoritus näytettävä lääninrahaston todistuksella.
Kun kaupparekisteriin tehdään ilmoitus yhtiöjärjestyksen sellaisesta muutoksesta, että asunto-osakeyhtiö tai asunto-osuuskunta muodostetaan muunlaiseksi osakeyhtiöksi tai osuuskunnaksi, on samalla esitettävä selvitys sitä, että luovutuskirja, jolla kiinteistö on siirretty asunto-osakeyhtiölle tai asuntoosuuskunnalle, on asiaan kuuluvalta osalta varustettu leimalla sen mukaan, kuin 18 §:ssä on säädetty sen tapauksen varalta, että kotimainen osakeyhtiö tai osuuskunta on kiinteistön vastaanottajana.
83§
Milloin osakeyhtiölle päätetään hankkia varoja 34 ja 35 §:ssä mainitulla tavalla, on asiasta laadittava pöytäkirja tai sopimuskirja. Tämä asiakirja on säädettyyn määrään leimattuna kolmen kuukauden kuluessa siitä, kuin asiaa koskeva päätös tai sopimus on tehty, näytettävä kruununvoudille tai julkiselle notaarille, jonka tulee siitä kirjoittaa asiakirjaan todistus.
84§
Leimavero, joka on suoritettava arvopapereita myytäessä arvopaperipörssin välityksellä, kannetaan siten, että pörssinjohto kuukausittain laatii kunkin pörssinjäsenen pörssivaihtoa osoittavan laskelman ja varustaa sen leimamerkillä puoleen 55 § 1 momentin 1 kohdassa säädetystä määrästä. Leimavero on pörssinjäsenen maksettava. Pörssinjohto on kuitenkin oikeutettu suorittamaan rahassa sen kannettavana olleen leimaveron lääninrahastoon. Tällöin tulee suorituksen tapahtua kuukausittain, kahdenkymmenenviiden päivän kuluessa kunkin kuukauden päätyttyä.
85§
Kun arvopaperien myynti tai vaihto tapahtuu ilman arvopaperipörssin välitystä, on, milloin molemmat sopimuksentekijät ovat arvopaperikauppiaita, kumpaisenkin laadittava luovutuksesta laskelma, joka on varustettava leimamerkeillä puoleen 55 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitusta määrästä. Muissa tapauksissa on, jos toinen sopimuksentekijä on arvopaperikauppias taikka jos luovutus tapahtuu huutokaupalla joko pörssihuoneistossa tai muualla tahi muuten kolmannen henkilön välityksellä, arvopaperikauppiaan, huutokaupantoimittajan tai välittäjän, mutta muuten arvopapereita myytäessä myyjän ja vaihdettaessa jommankumman sopimuksentekijöistä laadittava luovutuksesta laskelma. Sen, joka on velvollinen laatimaan laskelman, on varustettava se viimeksi mainitussa lainkohdassa säädettyyn täyteen määrään leimamerkeillä.
Jos se, jonka 1 momentin mukaan on laadittava säädetyllä leimamerkillä varustettu laskelma, laiminlyö tämän velvollisuutensa, tulee toisen sopimuksentekijän tai, jos luovutus on tapahtunut kolmannen henkilön välityksellä, sopimuksentekijäin täyttää, mitä sanotussa momentissa on säädetty.
86§
Arvopaperikauppiaalla tarkoitetaan sellaista henkilöä, yhtiötä tai muuta yhteisöä, joka yksinomaan tai muun toiminnan ohella harjoittaa arvopaperien kauppaa tai vaihtoa omaan lukuunsa tai komissiotoimin taikka välittää sellaista kauppaa tai vaihtoa.
Arvopaperikauppiaan tulee, ennen kuin aloittaa toimintansa, tehdä siitä kirjallinen ilmoitus pankkitarkastusvirastolle, niin ikään liikkeen lopettamisesta.
Liiketoiminnastaan arvopaperikauppiaan on pidettävä tarpeellista kirjaa ja päiväkirjaa sekä vaadittaessa esitettävä asianomaiselle valvontaviranomaiselle valvontaa varten tarvittavat asia- ja tilikirjat ynnä muu tarpeellinen selvitys.
87§
Jokainen, joka arvopaperien myynnin tai vaihdon tapahtuessa ilman arvopaperipörssin välitystä on ollut sopimuksen tekijänä, on velvollinen kahden kuukauden kuluessa myynnin tai vaihdon tapahtumisesta asianomaiselle tulo- ja omaisuusverolautakunnan puheenjohtajalle näyttämään 85 §:n 1 tai 2 momentissa mainitun laskelman.
Milloin 1 momentissa tarkoitettu myynti tai vaihto on tapahtunut kolmannen henkilön välityksellä, on välittäjä velvollinen tulo- ja omaisuusverotuslautakunnan puheenjohtajan kehoituksesta näyttämään tälle arvopaperien myynnistä tai vaihdosta laatimansa laskelman.
88§
Kun osakkeen tai osuustodistuksen siirtyminen ilmoitetaan osakeyhtiön, osuuskunnan tai muun taloudellisen yhteisön osaketai osuustodistusluetteloon merkittäväksi, älköön siirtoa, milloin ilmoituksen tekijä on saanut osakkeen tai osuustodistuksen myynnin tai vaihdon kautta, luetteloon merkittäkö, ellei ilmoituksen tekijä esitä selvitystä siitä, että siitä siirrosta, jolla hän on osakkeen tai osuustodistuksen saanut, on säädetty leimavero suoritettu.
Edellä 1 momentissa mainituista luetteloon merkityistä siirroista suoritettavasta leimaverosta on myös yhteisön hallitus vastuussa.
89§
Joka toimeenpanee huvitilaisuuden, josta leimaveroa on suoritettava, on velvollinen siinä kävijälle, paitsi 65 §:n 5 kohdassa mainitun vapaalipun saajille, antamaan valtion toimesta valmistetun pääsylipun, jossa ilmoitettu pääsymaksu on ainakin yhtä suuri kuin se määrä, joka lipusta, n. s. etuostossa tapahtuvaa korotusta lukuunottamatta, on suoritettu.
Pääsylipuista suorittaa huvien toimeenpanija valtiolle ainoastaan säädetyn leimaveron. Tätä älköön pääsylipussa mainitun hinnan lisäksi huvivierailta perittäkö. Todistettavasti myymättä jääneet pääsyliput lunastetaan, takaisin suorittamalla niistä maksettu leimavero.
90 §
Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että leimaverosta vapauduttaisiin, on verotuksessa maksuunpanoineen meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.
Valtiovarainministeriö voi hakemuksesta sallia huvitilaisuuden toimeenpanijan valtion toimesta valmistettujen lippujen sijasta käyttää sellaisella koneella valmistettuja pääsylippuja, joka luotettavasti osoittaa veronalaisten lippujen lukumäärän ja hinnan. Kertynyt leimavero on tällaisessa tapauksessa määräajoin suoritettava rahassa lääninrahastoon.
90§
Valtiovarainministeriö voi hakemuksesta sallia huvitilaisuuden toimeenpanijan valtion toimesta valmistettujen lippujen sijasta käyttää sellaisella koneella valmistettuja pääsylippuja, joka luotettavasti osoittaa veronalaisten lippujen lukumäärän ja hinnan. Kertynyt leimavero on tällaisessa tapauksessa määräajoin suoritettava rahassa lääninrahastoon.
13 luku
Ennakkotieto, muutoksenhaku ja leimaveron takaisinmaksu (28.6.1994/519)
91 §
Lääninverovirasto voi kirjallisesta hakemuksesta antaa ennakkoratkaisun velvollisuudesta suorittaa leimaveroa. Ennakkoratkaisun antaa sen läänin lääninverovirasto, jonka alueella hakijan kotikunta on, tai mikäli tällä ei ole kotikuntaa Suomessa, Uudenmaan lääninverovirasto.
Hakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.
Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on hakijan vaatimuksesta sitovana noudatettava siten kuin ennakkoratkaisussa määrätään.
Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä lääninverovirastossa, lääninoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä.
92 §
Viranomaisen leimaveron suorittamisvelvollisuutta tai suoritettavan leimaveron määrää koskevaan päätökseen saa hakea muutosta lääninverovirastolta kirjallisella oikaisuvaatimuksella, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu tai jäljempänä muuta säädetä. Oikaisuvaatimus on tehtävä sille lääninverovirastolle, jonka toimialueella päätös on tehty. Oikaisuvaatimukseen on liitettävä päätös, johon haetaan muutosta, alkuperäisenä tai viran puolesta oikeaksi todistettuna jäljennöksenä. Lääninveroviraston on oikaisuvaatimuksen johdosta pyydettävä lausunto viranomaiselta, jonka tekemää päätöstä oikaisuvaatimus koskee.
Viraston, oikeuden tai virkamiehen, paitsi 2 momentissa mainitun, toimenpiteestä, mikäli, se koskee leimaveron suorittamisvelvollisuutta tai maksettavan leimaveron määrää, on asianomaisella oikeus valittaa lääninhallitukselle. Joka ei tyydy päätökseen, jonka lääninhallitus on antanut sellaiseen valitukseen tahi jolla lääninhallitus muussa tapauksessa on leimaveron määrännyt, saa valittaa siitä korkeimpaan hallintooikeuteen kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä päivästä, jona päätös on tiedoksi saatu, sitä päivää lukuun ottamatta.
Oikaisuvaatimus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona leimavero on suoritettu tai olisi ollut suoritettava.
Tasavallan presidentin kansliapäällikön, valtioneuvoston ja sen kanslian sekä ministeriöiden, niin myös valtioneuvoston, oikeuskanslerinviraston, eduskunnan oikeusasiamiehen viraston, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöiden toimenpiteistä leimaveroa koskevissa asioissa voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Tämän lain 94–98 §:ssä tai 98 b §:n 2 momentissa tarkoitetuissa asioissa annettuihin päätöksiin ei saa hakea muutosta oikaisuvaatimuksin.
Valitus voidaan tehdä myöskin valtion edun valvomiseksi. Valtion puhevaltaa käyttää silloin valtiovarainministeriö.
92§
Viraston, oikeuden tai virkamiehen, paitsi 2 momentissa mainitun, toimenpiteestä, mikäli, se koskee leimaveron suorittamisvelvollisuutta tai maksettavan leimaveron määrää, on asianomaisella oikeus valittaa lääninhallitukselle. Joka ei tyydy päätökseen, jonka lääninhallitus on antanut sellaiseen valitukseen tahi jolla lääninhallitus muussa tapauksessa on leimaveron määrännyt, saa valittaa siitä korkeimpaan hallintooikeuteen kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä päivästä, jona päätös on tiedoksi saatu, sitä päivää lukuun ottamatta.
Tasavallan presidentin kansliapäällikön, valtioneuvoston ja sen kanslian sekä ministeriöiden, niin myös valtioneuvoston, oikeuskanslerinviraston, eduskunnan oikeusasiamiehen viraston, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöiden toimenpiteistä leimaveroa koskevissa asioissa voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Valitus voidaan tehdä myöskin valtion edun valvomiseksi. Valtion puhevaltaa käyttää silloin valtiovarainministeriö.
92 a §
Jos lääninverovirasto on oikaisuvaatimukseen antamallaan päätöksellä muuttanut viranomaisen tekemää päätöstä, on lääninveroviraston päätöksen saatua lainvoiman suoritettava liikaa maksettu vero takaisin, noudattaen soveltuvin osin mitä 98 §:ssä säädetään, tai maksuunpantava vero.
93 §
Oikaisuvaatimus ja valitus voidaan tehdä myös valtion edun valvomiseksi. Valtion puolesta on valitusoikeus veroasiamiehellä.
Sellaisissa tapauksissa, joita varten valitusaikaa ei ole edellä säädetty, ei valitusta oteta tutkittavaksi, jollei sitä ole tehty kolmen vuoden kuluessa siitä, kuin puheena oleva toimituskirja on lunastettu tai asiakirja annettu viranomaiselle tahi leimavero muulla tavoin suoritettu.
93§
Sellaisissa tapauksissa, joita varten valitusaikaa ei ole edellä säädetty, ei valitusta oteta tutkittavaksi, jollei sitä ole tehty kolmen vuoden kuluessa siitä, kuin puheena oleva toimituskirja on lunastettu tai asiakirja annettu viranomaiselle tahi leimavero muulla tavoin suoritettu.
94 §
Jos viranomainen on tilittänyt leimaverokonetta käyttäen kannettavaa leimaveroa aiheettomasti, lääninverovirasto suorittaa veron hakemuksesta takaisin tai määrää sen vähennettäväksi myöhemmistä tilityksistä. Sama koskee myös allekirjoitettua ja leimattua toimituskirjaa, jota varattomuuden tähden ei ole lunastettu tai muun laillisen syyn takia ole annettu asianomaiselle.
Leimamerkistä, joka virastossa on pilaantunut taikka erehdyksestä käytetty, sekä allekirjoitetusta ja leimatusta toimituskirjasta, jota varattomuuden tähden ei ole lunastettu tai muun laillisen syyn takia ei ole pois annettu, suoritettakoon leimavero takaisin, kun leimamerkit ja toimituskirja lähetetään lääninkonttorille.
94§
Leimamerkistä, joka virastossa on pilaantunut taikka erehdyksestä käytetty, sekä allekirjoitetusta ja leimatusta toimituskirjasta, jota varattomuuden tähden ei ole lunastettu tai muun laillisen syyn takia ei ole pois annettu, suoritettakoon leimavero takaisin, kun leimamerkit ja toimituskirja lähetetään lääninkonttorille.
Jos leimamerkki on viranomaisen hallussa tahi asiakirjaan kiinnitettynä ennen asiakirjan lunastamista todistettavasti tuhoutunut, suoritettakoon leimavero niin ikään takaisin.
95 §
Jos yksityinen henkilö tai yhteisö erehdyksessä on suorittanut aiheettomasti tai liikaa leimaveroa, on asianomaisella oikeus hakemuksesta saada lääninverovirastolta leimavero tai liikaa suoritettu veromäärä takaisin.
Jos yksityinen henkilö tai yhteisö erehdyksestä on käyttänyt leimamerkkiä, kun sitä ei olisi tarvittu, taikka korkeampaa leimaa, kuin on säädetty, on asianomaisella oikeus hakemuksesta saada lääninhallitukselta leimavero tai liikaa suoritettu veromäärä takaisin.
Sama oikeus on asianomaisella, jos kauppa-, vaihto- tai muu sopimus taikka muu oikeustoimi, joka on leimaveron maksuunpanon perusteena, on kokonaan tai osittain peruuntunut tai käynyt mitättömäksi.
Sama oikeus olkoon asianomaisella, milloin kauppa-, vaihto- tai muu sopimus taikka muu oikeustoimi, joka on leimaveron maksuunpanon perusteena, on käynyt osaksi tai kokonaan mitättömäksi.
3 momentti on kumottu L:lla 15.8.1980/608.
95§
Jos yksityinen henkilö tai yhteisö erehdyksestä on käyttänyt leimamerkkiä, kun sitä ei olisi tarvittu, taikka korkeampaa leimaa, kuin on säädetty, on asianomaisella oikeus hakemuksesta saada lääninhallitukselta leimavero tai liikaa suoritettu veromäärä takaisin.
Sama oikeus olkoon asianomaisella, milloin kauppa-, vaihto- tai muu sopimus taikka muu oikeustoimi, joka on leimaveron maksuunpanon perusteena, on käynyt osaksi tai kokonaan mitättömäksi.
96§
Kun yksityisen henkilön tai yhteisön ostama leimamerkki on pilaantunut tai jäänyt käyttämättä, suorittakoon lääninhallitus hakemuksesta takaisin leimamerkin määrän, jos leimamerkki ja, milloin on kysymys osakekirjojen leimaamiseen hankitusta leimamerkistä, myöskin postilaitoksen näiden merkkien ostosta antama todistus hakemuksen mukana lääninhallitukselle toimitetaan.
97 §
Jos kiinnitettyä velkakirjaa vastaan, joka on asetettu kiinnitysluottolaitokselle, pankille tai muulle luottoja myöntävälle laitokselle, ei ole annettu lainaa, lainan hakijalla on oikeus asianomaisen laitoksen antaman todistuksen nojalla ja näytettyään, että kiinnitys on kuoletettu, saada lääninverovirastolta suoritettu leimavero takaisin.
Jos kiinnitettyä velkakirjaa vastaan, joka on asetettu kiinteistöluottolaitokselle, pankille, säästöpankille tai muulle yleiselle laitokselle, lainaa ei ole annettu, olkoon lainanhakijalla oikeus asianomaisen laitoksen antaman todistuksen nojalla ja näytettyään, että kiinnitys on kuoletettu, lääninhallitukselta saada suoritettu leimavero takaisin.
97§
Jos kiinnitettyä velkakirjaa vastaan, joka on asetettu kiinteistöluottolaitokselle, pankille, säästöpankille tai muulle yleiselle laitokselle, lainaa ei ole annettu, olkoon lainanhakijalla oikeus asianomaisen laitoksen antaman todistuksen nojalla ja näytettyään, että kiinnitys on kuoletettu, lääninhallitukselta saada suoritettu leimavero takaisin.
98 §
Jos suoritettu leimavero on ylemmän viranomaisen toimesta poistettu tai sitä on alennettu tai jos perintö- ja lahjaveroa on lainvoiman saaneella päätöksellä vahvistettuun määrään suoritettu sellaisesta omistusoikeuden siirrosta, josta 16, 17, 19–27 ja 29–30 c §:n mukaan on myöskin maksettu leimaveroa, on lääninveroviraston suoritettava hakemuksesta liikaa maksettu leimavero takaisin. Palautukselle maksetaan säädetty korko takaisinmaksupäivään laskettuna siitä päivästä, jolloin väärin leimattu asiakirja on annettu viranomaiselle tai leimavero on muutoin suoritettu.
Milloin suoritettu leimavero on ylemmän viranomaisen toimesta poistettu tai sitä on alennettu taikka milloin perintö- ja lahjaveroa on lainvoiman saaneella päätöksellä vahvistettuun määrään suoritettu sellaisesta omistusoikeuden siirrosta, josta 16―32 §:n mukaan on myöskin maksettu leimaveroa, on lääninhallituksen asianomaisen pyynnöstä suoritettava liikaa maksettu leimavero takaisin sekä korkoa siitä päivästä, jolloin väärin leimattu asiakirja on annettu viranomaiselle tai leimavero on muuten suoritettu, veromäärän takaisinmaksupäivään saakka Suomen Pankin viimeksi mainittuna päivänä ottaman alimman diskonttokoron mukaan.
2 momentti on kumottu L:lla 26.7.1996/545.
98§
Milloin suoritettu leimavero on ylemmän viranomaisen toimesta poistettu tai sitä on alennettu taikka milloin perintö- ja lahjaveroa on lainvoiman saaneella päätöksellä vahvistettuun määrään suoritettu sellaisesta omistusoikeuden siirrosta, josta 16―32 §:n mukaan on myöskin maksettu leimaveroa, on lääninhallituksen asianomaisen pyynnöstä suoritettava liikaa maksettu leimavero takaisin sekä korkoa siitä päivästä, jolloin väärin leimattu asiakirja on annettu viranomaiselle tai leimavero on muuten suoritettu, veromäärän takaisinmaksupäivään saakka Suomen Pankin viimeksi mainittuna päivänä ottaman alimman diskonttokoron mukaan.
98 a §
Edellä 91 ja 92 sekä 94–98 §:ssä tarkoitettuihin lääninveroviraston päätöksiin haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen. Päätökseen, jolla ennakkoratkaisu on jätetty antamatta, ei saa hakea muutosta valittamalla. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa lääninverovirastoon tai lääninoikeuteen.
Valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Veroasiamiehen valitusaika lasketaan päätöksen tekemisestä.
Lääninveroviraston tulee varata veroasiamiehen tekemästä valituksesta asianosaiselle ja asianosaisen tekemästä valituksesta veroasiamiehelle tilaisuus vastineen ja tarvittaessa myös vastaselityksen antamiseen. Valituskirjelmä asiakirjoineen, joihin on liitettävä myös lääninveroviraston lausunto, on viipymättä lähetettävä lääninoikeudelle.
98 b §
Lääninoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhaussa noudatetaan tällöin, mitä verotusmenettelystä annetun lain (1558/95) 70 ja 71 §:ssä säädetään. Valitusaika lääninoikeuden ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä on kuitenkin 30 päivää tiedoksisaamisesta.
Valtioneuvoston ja sen kanslian sekä ministeriöiden ja näiden esittelijöiden toimenpiteistä leimaveroa koskevissa asioissa voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusaika on kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jona leimavero on suoritettu tai olisi ollut suoritettava.
99 §
Verohallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa leimaveroa, veronkorotusta, veronlisäystä, viivästyskorkoa ja jäämämaksua, viivekorkoa sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa taikka poistaa ne kokonaan.
Kun päätöksestä tai pöytäkirjanotteesta, jolla on myönnetty tai vahvistettu jokin lupa tai oikeus, tämän lain mukaan on suoritettava leimaveroa, voi valtiovarainministeriö, milloin on erityisiä syitä, hakemuksesta määrätä, että lääninhallituksen on suoritettava maksettu veromäärä taikka kohtuulliseksi katsottu osa siitä verovelvolliselle takaisin, taikka vastaavasti poistaa tai vähentää maksamatta oleva veromäärä.
Valtiovarainministeriö voi ottaa 1 momentissa tarkoitetun periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.
Yhteisölle, laitokselle tai säätiölle, jonka varat käytetään yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen, voi valtiovarainministeriö hakemuksesta muutoinkin myöntää helpotusta tai vapautuksen leimaveron suorittamisesta.
Veronkantoviranomainen voi erityisistä syistä hakemuksesta myöntää maksuunpannun leimaveron suorittamisen lykkäystä. Verohallitus voi erityisistä syistä ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Veronkantoviranomainen ja verohallitus myöntävät lykkäyksen valtiovarainministeriön määräämin ehdoin. Valtiovarainministeriö voi niin ikään ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Ministeriö määrää tällöin lykkäysehdot hakemukseen antamassaan päätöksessä.
Tämän pykälän nojalla annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.
99§
Kun päätöksestä tai pöytäkirjanotteesta, jolla on myönnetty tai vahvistettu jokin lupa tai oikeus, tämän lain mukaan on suoritettava leimaveroa, voi valtiovarainministeriö, milloin on erityisiä syitä, hakemuksesta määrätä, että lääninhallituksen on suoritettava maksettu veromäärä taikka kohtuulliseksi katsottu osa siitä verovelvolliselle takaisin, taikka vastaavasti poistaa tai vähentää maksamatta oleva veromäärä.
Yhteisölle, laitokselle tai säätiölle, jonka varat käytetään yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen, voi valtiovarainministeriö hakemuksesta muutoinkin myöntää helpotusta tai vapautuksen leimaveron suorittamisesta.
14 luku
Erinäisiä säännöksiä
100 §
Rangaistus leimaveron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä on säädetty rikoslain 29 luvun 1–3 §:ssä.
Joka vilpillisesti pidättää tai yrittää pidättää valtiolta leimaveroa, rangaistakoon, niinkuin rikoslaissa säädetään, ja olkoon sen ohessa velvollinen suorittamaan kolminkertaisena sen veron, jonka hän pidätti tai yritti pidättää, kuitenkin vähintään 100 markkaa.
100§
Joka vilpillisesti pidättää tai yrittää pidättää valtiolta leimaveroa, rangaistakoon, niinkuin rikoslaissa säädetään, ja olkoon sen ohessa velvollinen suorittamaan kolminkertaisena sen veron, jonka hän pidätti tai yritti pidättää, kuitenkin vähintään 100 markkaa.
Huvitilaisuudesta suoritettavan veron vilpilliseksi pidättämiseksi on katsottava myös pääsymaksun ottaminen joko kokonaan tai osaksi korotetun ohjelma-, puvustotai virvokemaksun muodossa tahi niiden maksujen yhteydessä taikka muulla sellaisella välillisellä tavalla.
100 a §
Jos veroa ei ole suoritettu 26 tai 87 §:ssä säädetyssä ajassa, suorittamatta jääneelleverolle on maksettava veronlisäystä sen mukaan kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa säädetään.
100 b §
Leimaveron palauttamisessa sekä lääninverovirastolle maksettavan leimaveron kannossa, perinnässä ja tilittämisessä noudatetaan veronkantolain säännöksiä, jollei tässä laissa tai sen nojalla ole toisin säädetty.
101 §
Jos joku muu kuin asianomainen virkamies muulla tavoin kuin 100 tai 101 b §:ssä on mainittu, rikkoo tämän lain säännöksiä taikka niiden soveltamisesta annettuja määräyksiä, hänet on tuomittava sakkoon. Hänet voidaan myös velvoittaa sakon tai vankeuden uhalla täyttämään velvollisuutensa taikka, jos se ei enää ole mahdollista, korvaamaan valtiolle määrä, joka leimaveroa on jäänyt suorittamatta.
Jos joku muu kuin asianomainen virkamies muulla tavoin, kuin 100 §:ssä on mainittu, rikkoo tämän lain säännöksiä taikka niiden soveltamisesta annettuja määräyksiä, rangaistakoon enintään kahdellasadalla päiväsakolla. Hänet voidaan myös velvoittaa sakon tai vankeuden uhalla täyttämään velvollisuutensa taikka, jos se ei enää ole mahdollista korvaamaan valtiolle se määrä, mikä leimaveroa on jäänyt suorittamatta.
101§
Jos joku muu kuin asianomainen virkamies muulla tavoin, kuin 100 §:ssä on mainittu, rikkoo tämän lain säännöksiä taikka niiden soveltamisesta annettuja määräyksiä, rangaistakoon enintään kahdellasadalla päiväsakolla. Hänet voidaan myös velvoittaa sakon tai vankeuden uhalla täyttämään velvollisuutensa taikka, jos se ei enää ole mahdollista korvaamaan valtiolle se määrä, mikä leimaveroa on jäänyt suorittamatta.
102 §
Valtioneuvosto antaa tarkemmat määräykset tämän lain soveltamisesta.
103 §
Tämä laki, jolla kumotaan leimaverolaki 28 päivältä joulukuuta 1929, tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1943.
1/1946
244/1948
Tämä laki tulee voimaan 10 päivänä huhtikuuta 1948.
597/1950
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1951.
264/1951
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä toukokuuta 1951.
402/1954
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1954.
135/1955
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1955. Sillä, joka on maksanut toimituskirjasta tahi otteesta tai jäljennöksestä tai muusta asiakirjasta taikka leimaverolain 13 §:n mukaan leimaveroa, jota hän ei olisi ollut velvollinen suorittamaan, mikäli edellä sanotun 12 §:n 10 kohdan tämän lain mukainen muutos olisi tullut voimaan 1 päivänä joulukuuta 1954, on oikeus hakemuksesta, joka on tehtävä lääninhallitukselle sillä tavoin ja siinä ajassa, kuin leimaverolain 92 ja 93 §:ssä on valituksesta säädetty, saada takaisin maksamansa leimavero leimaverolain 98 §:ssä säädettyine korkoineen. Ellei sanottua veroa ole maksettu, älköön sitä perittäkö.
218/1955
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1956.
271/1959
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1959 ja sillä kumotaan 6 päivänä elokuuta 1943 annetun leimaverolain 60 §:n 1 momentin 1, 3, 4, 5 ja 6 kohta, sellaisina kuin ne ovat 15 päivänä joulukuuta 1950 annetussa laissa, 61 §, sellaisena kuin se on 25 päivänä maaliskuuta 1948 annetussa laissa, ja 65 §:n 4 kohta, sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1949 annetussa laissa.
479/1959
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1960.
511/1961
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1962.
606/1962
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1963.
366/1964
736/1965
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966. Milloin ilmoitus moottoriajoneuvorekisteriin on, sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään, tehtävä lääninhallitukselle vielä mainitun päivän jälkeen, on ilmoitus varustettava leimalla 14 §:n ilmoitusta moottoriajoneuvorekisteriin koskevan nimikkeen mukaisesti, sellaisena kuin se on 5 päivänä joulukuuta 1957 annetussa laissa (385/57).
747/1968
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1969.
890/1969
854/1970
860/1970
235/1971
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1971.
492/1971
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1971.
776/1971
344/1972
734/1972
832/1972
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1973.
273/1973
645/1973
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1974.
938/1973
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1974.
998/1973
270/1974
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1974.
425/1974
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1974.
1029/1974
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1975.
1050/1974
Milloin luovutuksesta, joka tämän lain mukaan olisi leimaverosta vapaa, on vero suoritettu, maksaa lääninhallitus hakemuksesta veron takaisin.
533/1975
694/1975
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1976.
Tämä laki ei koske ennen lain voimaantulopäivää tehtyjä kiinteistönkauppoja.
1004/1975
547/1976
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1976.
89/1977
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1977.
512/1977
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1977.
862/1977
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1978.
393/1978
416/1978
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1978.
620/1978
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979.
Lääninhallituksessa lain voimaan tullessa ratkaisematta olevat 81 §:ssä tarkoitettua maksuunpanoa koskevat asiat siirretään lääninveroviraston ratkaistaviksi.
Pörssinjohdon tilitettävä 84 §:ssä tarkoitettu leimavero joulukuulta 1978 on suoritettava lääninveroviraston postisiirtotilille viimeistään 25 päivänä tammikuuta 1979. Arvopaperien myynnistä tai vaihdosta johtuvan leimaveron maksuunpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös aikaisempiin veron maksamisen laiminlyönteihin kuitenkin siten, että veronlisäystä peritään vasta lain voimaantulosta lukien.
Huvi- ja viihdetilaisuuden pääsy- tai osanottomaksusta suoritettavan leimaveron maksuunpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös aikaisemmin tapahtuneisiin veron maksamisen laiminlyönteihin kuitenkin siten, että lain voimaantuloa edeltäneeltä ajalta peritään korkoa ja lain voimaantulosta lukien veronlisäystä.
Lääninhallituksessa lain voimaan tullessa vireillä olevat 94-98 §:ssä tarkoitetut hakemukset siirretään lääninveroviraston ratkaistaviksi.
664/1978
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979.
916/1978
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979. Lakia sovelletaan sellaiseen lainhuudatus- tai kiinnitysasiassa annettuun pöytäkirjanotteeseen, jonka sisältämä päätös on tehty sanottuna päivänä tai sen jälkeen.
1039/1978
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1979.
1093/1978
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979.
113/1979
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980.
174/1979
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1979 ja sen 87 §:n 1 momenttia sovelletaan, kun tässä lainkohdassa tarkoitettu määräaika päättyy 1 päivänä tammikuuta 1979 tai sen jälkeen.
366/1979
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1979, mutta ei koske korvausta sitä ennen aiheutetusta vahingosta.
522/1979
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1979.
419/1980
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1980, kuitenkin niin, että lain 12 §:n 1 momentin 57 kohdassa tarkoitetut jäljennökset ja otteet annetaan leimaverotta vasta tämän lain voimaantulon jälkeen tapahtuvista rekisteröimisistä.
608/1980
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1981.
Ennen tämän lain voimaantuloa toimeenpannusta huvitilaisuudesta suoritettavaan veroon sovelletaan kuten silloin voimassa ollutta lakia.
851/1980
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1981. Lakia sovelletaan sellaiseen toimituskirjaan, jonka sisältämä päätös on tehty sanottuna päivänä tai sen jälkeen.
Lain 65 b §:n 1 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran anniskelusopimukseen, joka on voimassa 1 päivänä tammikuuta 1981 tai tulee voimaan sen jälkeen.
1007/1981
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982.
291/1982
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1982.
HE 78/81, vvvk.miet. 5/82, svk.miet. 10/82
472/1982
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1982.
HE 69/82, vvvk.miet. 34/82, svk.miet. 96/82
617/1982
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1982.
HE 103/81, vvvk.miet. 29/82, svk.miet. 82/82
808/1983
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1983.
HE 62/83, vvvk.miet. 19/83, svk.miet. 35/83
467/1984
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1984. Sitä sovelletaan arvopapereiden luovutukseen, joka tapahtuu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 57/84, vvvk.miet. 32/84, svk.miet. 51/84
612/1984
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1984.
HE 34/84, mmvk.miet. 6/84, svk.miet. 86/84
870/1984
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1985.
HE 161/84, lvk.miet. 6/84, svk.miet. 128/84
885/1984
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1985.
HE 196/84, vvvk.miet. 79/84, svk.miet. 151/84
979/1984
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1985. Lain 55 §:ää sovelletaan arvopapereiden luovutukseen, joka tapahtuu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 140/84, vvvk.miet. 89/84, svk.miet. 176/84
945/1985
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986. Lakia sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa olleessa muodossaan leimaveroon, joka on suoritettu vuosina 1982-1985 tapahtuneesta luovutuksesta, sekä tällä lailla muutetussa muodossaan leimaveroon, joka suoritetaan vuosina 1986-1989 tapahtuneesta luovutuksesta.
HE 124/85, vvvk.miet. 51/85, svk.miet. 124/85
542/1986
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1986.
HE 74/86, vvvk.miet. 28/86, svk.miet. 78/86
963/1986
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987. Lain 55 §:ää sovelletaan niihin arvopapereiden myynteihin, jotka tapahtuvat lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 121/86, vvvk.miet. 71/86, svk.miet. 153/86
286/1987
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987.
HE 145/86, lvk.miet. 8/86, svk.miet. 136/86
456/1987
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
HE 14/85, lvk.miet. 9/86, svk.miet. 230/86
585/1987
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1987.
HE 9/87, vvvk.miet. 10/87, svk.miet. 15/87
591/1987
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1987.
HE 18/87, vvvk.miet. 6/87, svk.miet. 13/87
976/1987
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.
HE 71/87, pankkivk.miet. 1/87, svk.miet. 103/87
1118/1987
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988. Lakia sovelletaan sellaiseen toimituskirjaan, jonka sisältämä päätös on tehty sanottuna päivänä tai sen jälkeen.
HE 61/87, vvvk.miet. 54/87, svk.miet. 131/87
305/1988
Tämä laki tulee voimaan 16 päivänä huhtikuuta 1988.
HE 14/88, vvvk.miet. 8/88, svk.miet. 20/88
1021/1988
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989. Lakia sovelletaan sellaiseen toimituskirjaan, jonka sisältämä päätös on tehty sanottuna päivänä tai sen jälkeen.
HE 117/88, vvvk.miet. 44/88, svk.miet. 100/88
1196/1988
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
HE 205/88, vvvk.miet. 90/88, svk.miet. 210/88
263/1989
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1989.
HE 65/88, toisen lvk.miet. 12/88, svk.miet. 157/88
463/1989
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1989. Sitä sovelletaan niihin kiinteän omaisuuden luovutuksiin ja kaupungissa olevaa vuokratonttia rakennuksineen koskeviin luovutuksiin sekä arvopaperien luovutuksiin, jotka tapahtuvat lain voimaantulon jälkeen.
HE 20/89, VaVM 11/89, SuVM 33/89
812/1989
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.
HE 58/88, LaVM 7/89, SuVM 84/89
50/1990
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1990.
HE 186/89, VaVM 83/89, SuVM 213/89
786/1990
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
HE 66/88, LaVM 6/90, SuVM 56/90
1167/1990
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
Lakia sovelletaan niihin kiinteän omaisuuden ja kaupungissa olevaa vuokratonttia rakennuksineen koskeviin luovutuksiin ja asunto-osakkeiden ja -osuuksien luovutuksiin, jotka tapahtuvat 1 päivänä marraskuuta 1990 tai sen jälkeen. Leimavero, joka ennen lain voimaantulopäivää on maksettu marraskuun 1 päivän 1990 ja lain voimaantulopäivän välisenä aikana tehdystä luovutuksesta, palautetaan lääninverovirastolle tehdystä hakemuksesta.
Vuosina 1990–1995 katsotaan 30 §:n 1 momentin 8 kohdassa ja 5 momentissa ja 57 b §:ssä tarkoitettujen aikaisempaa omistusta koskevien edellytysten täyttyvän, jos luovutuksensaajalla ei omaisuuden hankintavuonna tai viitenä sitä edeltäneenä vuonna ole ollut omistuksessaan vähintään puolta asuinrakennuksesta tai asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista tai osuuksista. Vuodesta 1996 alkaen katsotaan edellytysten täyttyvän, jos luovutuksensaajalla ei vuoden 1989 jälkeen ole ollut omistuksessaan vähintään puolta asuinrakennuksesta tai asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista tai osuuksista.
Lain 98 a §:ää sovelletaan myös lain voimaan tullessa vireillä oleviin 94–98 §:ssä tarkoitettuihin lääninveroviraston päätöksistä tehtyihin valituksiin.
HE 243/90, VaVM 73/90, SuVM 234/90
1333/1990
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
Sen estämättä, mitä 30 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa ja 51 §:n 1 momentissa on säädetty, on maatilalain (188/77) tai asutuslainsäädännön mukaisiin tarkoituksiin tapahtunut luovutus tai luovutus vastaanottajalle, joka on saanut näiden mukaisen maanosto- tai sisarosuuslainan, sekä maatilalain tai asutuslainsäädännön mukaan annettua lainaa koskeva saamistodiste leimaverosta vapaa lainhuutoa haettaessa ja saamistodistetta annettaessa tai kiinnitystä haettaessa myös lain voimaantulon jälkeen.
HE 244/90, VaVM 82/90, SuVM 263/90
236/1991
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1991.
HE 61/90, toisen lvk.miet. 12/90, SuVM 166/90
923/1991
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991. Lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen tapahtuneisiin kiinteistön vaihtoihin.
HE 1/91, VaVM 2/91
1555/1991
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992. Lakia sovelletaan sellaiseen toimituskirjaan, jonka sisältämä päätös on tehty lain tultua voimaan.
HE 80/91, VaVM 30/91
375/1992
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1992.
Lakia sovelletaan niihin arvopapereiden luovutuksiin ja niihin johdannaistoimiin, jotka tapahtuvat lain tultua voimaan.
HE 20/92, vvvk.miet. 11/92
376/1992
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1992.
Lakia sovelletaan niihin sijoitusrahastolain mukaisen osuustodistuksen luovutuksiin, jotka tapahtuvat lain tultua voimaan.
HE 3/92, VaVM 10/92
383/1992
Tämä laki tulee voimaan 30 päivänä huhtikuuta 1992.
HE 32/92, TaVM 13/92
922/1992
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1992
Lakia sovelletaan niihin arvopapereiden luovutuksiin, jotka tapahtuvat lain tultua voimaan.
HE 102/92, VaVM 35/92
923/1992
Tämä laki tulee voimaan 22 päivänä lokakuuta 1992.
Lakia sovelletaan niihin sopimuksiin, jotka on tehty lain tultua voimaan. Leimavero, joka ennen lain voimaantuloa on suoritettu tässä laissa tarkoitetusta 1 päivänä tammikuuta 1992 tai sen jälkeen tehdystä sopimuksesta, palautetaan lääninverovirastolle tehdystä hakemuksesta asianomaiselle.
HE 104/92, VaVM 36/92
1033/1992
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993. Lain 14 §:n kaupparekisteriin tehtävää ilmoitusta koskeva nimike kumotaan kuitenkin vasta 1 päivänä syyskuuta 1993.
HE 152/92, TaVM 35/92
1322/1992
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.
HE 224/92, VaVM 58/92
1630/1992
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.
HE 280/92, VaVM 60/92
620/1993
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1993
Tämän lain 50 b §:n 2 kohtaa sovelletaan myös ennen tämän lain voimaantuloa annettuihin saamistodisteisiin.
HE 30/93, VaVM 30/93
622/1993
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 1993.
Tätä lakia sovelletaan vuosina 1993–1995 maksuvaikeuksissa oleville asuntovelallisille myönnettävästä korkotuesta annetussa laissa tarkoitetuissa järjestelyissä laadittuun velkakirjaan.
HE 55/93, YmVM 6/93
730/1993
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1993.
HE 65/93, VaVM 26/93
1080/1993
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Ennen 1 päivää maaliskuuta 1994 leimavero voidaan kuitenkin suorittaa myös leimamerkkejä käyttämällä.
Lääninverovirasto suorittaa käyttämättä jääneen tai pilaantuneen leimamerkin määrän hakemuksesta takaisin, jos hakemus on tehty viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1994.
HE 141/93, VaVM 46/93
1202/1993
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 177/93, YmVM 13/93
1263/1993
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Vuosina 1990–1993 tapahtuneista luovutuksista suoritettuun leimaveroon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 199/93, VaVM 61/93
519/1994
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1994.
Leimavero, joka ennen tämän lain voimaantuloa on maksettu opintotukilaissa (65/94) tarkoitettua opintolainaa koskevasta saamistodisteesta, palautetaan lainansaajalle lääninverovirastolle tehdystä hakemuksesta. Opintovuodeksi 1993–1994 myönnettyjä lainoja koskeviin velkakirjoihin sovelletaan kuitenkin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 58/94, VaVM 21/94
616/1994
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.
Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.
HE 68/94, VaVM 24/94
706/1994
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1994.
Lakia sovelletaan haettaessa muutosta tämän lain voimaantulon jälkeen annettuun lääninoikeuden päätökseen.
HE 143/93, LaVM 11/94
1229/1994
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1999.
Lakia sovelletaan lain voimassaoloaikana annettuihin saamistodisteisiin.
HE 277/94, VaVM 69/94
254/1995
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1995.
HE 243/94, MmVM 35/94
650/1995
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.
HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94
1243/1995
Tämä laki tulee voimaan 6 päivänä marraskuuta 1995.
Lain 50 ja 51 b §:ää sovelletaan lain voimaantulon jälkeen annettuihin saamistodisteisiin. Suomen Vientiluotto Oy:lle annettuihin velkakirjoihin sovelletaan kuitenkin ennen lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä, jos sitoumus lainan myöntämiseen on annettu ennen 1 päivää heinäkuuta 1995.
HE 52/95, VaVM 13/95, EV 62/95
1536/1995
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Tämän lain 47 b §:n 1 momentin 3 kohtaa ei kuitenkaan sovelleta sopimuksiin, jotka on annettu kahdeksan kuukauden aikana lain voimaantulon jälkeen.
(26.7.1996/549)
HE 167/95, TaVM 22/95, EV 122/95
1564/1995
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
HE 131/95, VaVM 37/95, EV 124/95
1738/1995
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Lakia sovelletaan niihin liiketoiminnan siirtoihin, jotka tapahtuvat 1 päivänä tammikuuta 1996 tai sen jälkeen.
HE 177/95, VaVM 49/95, EV 172/95
545/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
HE 46/96, VaVM 20/96, EV 105/96
548/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1996.
Lakia sovelletaan päätöksiin, lainasopimuksiin ja arvopapereiden luovutuksiin, jotka on tehty, annettu tai tapahtuneet lain voimaantulon jälkeen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen leimaverolain 55 §:n 1 momentin mukainen arvopaperinvälittäjien yhteisön ylläpitämällä listalla olevien sopimusmarkkina-arvopaperien leimaverovapaus lakkaa kuuden kuukauden kuluttua tämän lain voimaantulosta.
HE 57/96, VaVM 18/96, EV 94/96
549/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1996.
HE 57/96, VaVM 18/96, EV 94/96
932/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
Ennen tämän lain voimaantuloa kiinnitettyyn haltija- tai määrännäisvelkakirjaan ja siitä suoritettuun leimaveroon sovelletaan tämän lain panttikirjaa ja kiinnitystä haettaessa suoritettavaa leimaveroa koskevia säännöksiä. Ennen tämän lain voimaantuloa kiinnitettyyn tavalliseen velkakirjaan tai muuhun saamistodisteeseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Leimaveroa ei ole suoritettava, kun kiinnitetty velkakirja tai muu saamistodiste maakaaren voimaanpanosta annetun lain (541/95) mukaisesti vaihdetaan panttikirjaan. Leimavero on kuitenkin suoritettava, jos kiinnitetystä velkakirjasta tai muusta saamistodisteesta ei ole aiemmin suoritettu leimaveroa 51 tai 51 a §:n nojalla ja panttikirja annetaan muulle kuin 51 tai 51 a §:ssä tarkoitetun lainan myöntäjälle.
Kiinnitetyn velkakirjan sijaan annettuun panttikirjaan tehdään merkintä velkakirjasta suoritetusta leimaverosta.
HE 121/1996, VaVM 34/1996, EV 167/1996
1240/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.
HE 223/1997, TaVM 35/1997, EV 220/1997
420/1998
Tämä laki tulee voimaan 24 päivänä kesäkuuta 1998.
Verovirasto palauttaa hakemuksesta leimaveron, jonka suorittamisvelvollisuus on syntynyt tällä lailla kumottujen säännösten perusteella 29 päivänä huhtikuuta 1998 tai sen jälkeen. Palautettavalle määrälle ei suoriteta korkoa.
HE 43/1998, VaVM 9/1998, EV 45/1998
1346/1999
HE 149/1999, VaVM 30/1999, HaVL 10/1999, EV 131/1999