Finlex →482/1957 — Asetus yleisistä teistä

Tie- ja vesirakennushallituksen tulee pitää luetteloa yleisistä teistä. Luetteloon on merkittävä erikseen maantiet ja paikallistiet ja, kunkin tien osalta, milloin se on luovutettu yleiseen liikenteeseen. Luettelosta tulee myös käydä ilmi, onko tie valtatie, kantatie, vain tietynlaista liikennettä varten tarkoitettu ajotie, polku tai erityinen talvitie. Luetteloon on erityisten talviteiden kohdalle merkittävä ne tiet, joita yleisistä teistä annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan erityisen talvitien järjestämisen takia ei tarvita yleiseen liikenteeseen. Luettelossa, joka voidaan laatia tieosittain, on lisäksi mainittava tienpitäjä, tien tai tieosan pituus ja, mikäli tie ei ole vain yhden kunnan alueella, sen pituus eri kunnissa.

Tie- ja vesirakennushallituksessa on myös pidettävä luetteloa tien liitännäisalueista ja tienpitoa varten perustetuista oikeuksista ottaa tienpitoainetta ja käyttää yksityistä tietä.

Aloite uuden yleisen tien rakentamisesta on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle. Aloitekirjelmään on liitettävä vähintään mittakaavaan 1: 400 000 laadittu kartta, jolle ehdotettu tie ja sen ympäristössä oleva tieverkko on havainnollisesti merkitty.

Tie- ja vesirakennushallituksen tulee aloitteen johdosta hankkia lausunto lääninhallitukselta, jonka asiana on aloitteesta kuulla asianomaista kuntaa, ellei kunta ole aloitteen tekijänä, sekä tarvittaessa hankkia lausuntoja muiltakin viranomaisilta ja järjestöiltä taikka kutsua niitä, joita asia koskee, neuvottelemaan siitä.

Jos kunta yleisistä teistä annetun lain 95 §:n 1 momentin nojalla on päättänyt ottaa osaksi tai kokonaan vastatakseen tienpidon kustannuksista tietyn maantien osalta tai sitoutua vastaamaan paikallistien tienpidosta aiheutuvista kustannuksista suuremmassa määrin, kuin se lain mukaan on velvollinen, on siitä ilmoitettava kunnan antamassa lausunnossa tai, jos kunta on aloitteen tekijänä, aloitekirjelmässä.

Saatuaan lääninhallituksen ja kunnan lausunnon sekä 6 §:n mukaisesti mahdollisesti hankitun muun selvityksen tie- ja vesirakennushallitus voi määrätä laadittavaksi tiesuunnitelman aloitteen tarkoittaman tien rakentamista varten.

Milloin tie- ja vesirakennushallitus katsoo, ettei aloitteen tarkoittamalla tiellä tulisi olemaan yleisistä teistä annetun lain 7 tai 8 §:ssä säädettyjä edellytyksiä tai ettei tiehankkeen toteuttamiseen ajankohtaan nähden tai muutoin ilmeisesti ole taloudellisia mahdollisuuksia, tie- ja vesirakennushallitus voi määrätä, että aloitetta koskeva tutkimus siirretään myöhäisempään ajankohtaan, tai päättää, että aloitteen annetaan raueta. Milloin sekä kunta että lääninhallitus ovat puoltaneet paikallistien rakentamista koskevan aloitteen toteuttamista, tie- ja vesirakennushallituksen tulee alistaa aloitteen raukeamista koskeva päätöksensä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ratkaistavaksi.

Milloin tie- ja vesirakennushallitus, katsoessaan 2 momentin säännösten mukaisesti olevan syytä antaa maantien rakentamista koskevan aloitteen raueta, kuitenkin pitää mahdollisena, että aloitteen tarkoittaman tien rakentamiselle paikallistieksi tulisi olemaan yleisistä teistä annetun lain 8 §:ssä säädetyt edellytykset, tie- ja vesirakennushallitus voi palauttaa aloitteen ja siihen liittyvän selvityksen lääninhallitukselle edelleen käsiteltäväksi paikallistien rakentamista koskevana kysymyksenä.

Tiesuunnitelmaa varten tarpeelliset tutkimukset suoritetaan ja tiesuunnitelma laaditaan tie- ja vesirakennushallituksen toimesta, mikäli 25―32 §:stä ei muuta johdu.

Tiesuunnitelmaan liitettävässä kustannusarviossa on erikseen mainittava tietyöstä ja yleisistä teistä annetun lain 9 luvussa säädetyistä korvauksista johtuviksi arvioidut kustannukset.

Tien suunnitteluun liittyvistä kysymyksistä on tarpeen mukaan neuvoteltava lääninhallituksen sekä rakennus-, maanmittaus, metsä- ja maataloushallinnon viranomaisten ja muiden sellaisten viranomaisten kanssa, joiden toimialaa tien tekeminen koskee.

Tiesuunnan lopullisen tutkimuksen aloittamisesta on ilmoitettava tielautakunnan puheenjohtajalle, sekä kuuluttamalla tai muulla sopivaksi katsottavalla tavalla asianomaisille maanomistajille ja muille, joiden etua tai oikeutta tien tekeminen saattaa koskea, ja näillä on oikeus olla tutkimuksessa saapuvilla sekä lausua mielensä asiasta.

Tiesuunnitelmasta on hankittava asianomaisten lääninhallitusten ja kuntien lausunnot sekä varattava niille, joiden oikeutta tai etua suunnitelma koskee, tilaisuus muistutusten tekemiseen suunnitelman johdosta.

Kunnan on ennen lausunnon antamista 1 momentissa säädetyssä tarkoituksessa pidettävä suunnitelma yleisesti nähtävänä neljäntoista päivän aikana. Muistutukset suunnitelmaa vastaan on lääninhallitukselle osoitettuina toimitettava kunnallishallitukselle seitsemän päivän kuluessa suunnitelman nähtävänäolon päättymisestä lukien. Suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sekä muistutusten tekemistavasta ja -ajasta on kunnan toimesta ja kustannuksella kuulutettava samassa järjestyksessä kuin kunnalliset ilmoitukset asianomaisessa kunnassa saatetaan tiedoksi.

Kunnan on toimitettava lausuntonsa tiesuunnitelmasta ja sitä vastaan tehdyistä muistutuksista sekä jätetyt muistutuskirjelmät lääninhallitukselle, joka toimittaa ne omine lausuntoineen edelleen tie- ja vesirakennushallitukselle.

Jos tie- ja vesirakennushallitus havaitsee, että kunnassa yleisesti nähtävänä olleesta tiesuunnitelmasta on tarpeen tehdä vaihtoehtoinen tai muutettu suunnitelma, joka tien suuntaukseen nähden tai paikallistien ollessa kysymyksessä muutoinkin olennaisessa kohdin poikkeaa aikaisemmasta suunnitelmasta, on vaihtoehtoisen tai muutetun suunnitelman osalta noudatettava, mitä edellä 14 §:ssä on sanottu.

Jos tiesuunnitelma koskee lyhyehkön tien rakentamista tai muutoin sellaista tien tekemistä, joka ei sanottavasti muuta paikallisia liikenneoloja, tie- ja vesirakennushallitus voi olosuhteiden mukaan määrätä noudatettavaksi yksinkertaisempaa menettelyä kuin edellä 13 ja 14 §:ssä on sanottu. Kuitenkin on, jollei tiesuunnitelmaa 14 §:n mukaisesti panna kunnassa yleisesti nähtäväksi, kiinteistön omistajalle tai haltijalle muulla tavoin varattava tilaisuus muistutusten tekemiseen ja, jos suunnitelma koskee paikallistietä, kuntaa kuultava.

Uuden tien rakentamista koskevan tiesuunnitelman vahvistaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö tie- ja vesirakennushallituksen esityksestä. Tie- ja vesirakennushallituksen on sitä varten toimitettava suunnitelma ja asian käsittelyssä hankittu selvitys ministeriölle.

Tiesuunnitelman, joka koskee tien parantamista, vahvistaa tie- ja vesirakennushallitus. Jos kuitenkin lääninhallitus tai, kun kysymys on paikallistiestä, lääninhallitus tai asianomainen kunta olennaisessa kohdin on eri mieltä tiesuunnitelmasta tie- ja vesirakennushallituksen kanssa, taikka jos tie sitä parannettaessa muutetaan kulkemaan uutta suuntaa siten, että vanha tie pääosaltaan on tarpeen säilyttää yleisenä tienä, on suunnitelma alistettava ministeriön vahvistettavaksi. Erityisistä syistä voi tie- ja vesirakennushallitus muissakin tapauksissa alistaa parannussuunnitelman ministeriön vahvistettavaksi.

Tiesuunnitelman vahvistamiseen liittyvät asiakirjat toimitetaan tie- ja vesirakennushallitukselle, jonka tulee päätöksestä antaa tieto lääninhallitukselle, asianomaisille kunnille sekä, jos asian laatu tämän vaatii, muillekin viranomaisille. Tarpeen mukaan tulee tie- ja vesirakennushallituksen tiedonantoonsa liittää jäljennös tiesuunnitelmasta.

Tiesuunnitelman asiakirjat säilytetään tie- ja vesirakennushallituksessa.

Jos vahvistettua tiesuunnitelmaa on tarpeen muuttaa, on vastaavasti noudatettava, mitä uudesta tiesuunnitelmasta edellä on säädetty. Kuitenkin voi tie- ja vesirakennushallitus tehdä vahvistettuun tiesuunnitelmaan sellaisia tiehankkeeseen nähden pienehköjä muutoksia, jotka suunnitelman toteuttamisen yhteydessä harkitaan tarpeellisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi.

Tien tekemisestä päättää, mikäli 25― 32 §:stä ei muuta johdu, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Milloin tie- ja vesirakennushallituksen käytettäväksi tulo- ja menoarviossa on tällaiseen tarkoitukseen osoitettu varoja, päättää tien tekemisestä sanottu viranomainen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tiepäätöstä älköön niissä tapauksissa, joissa tiesuunnitelman laatiminen on tarpeen, tehtäkö ennenkuin suunnitelman vahvistamista koskeva päätös on saanut lain voiman, paitsi jos työ on kiireellisesti aloitettava ja, milloin suunnitelman vahvistaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, valtioneuvosto yleisistä teistä annetun lain 107 §:n 3 momentin mukaisesti on määrännyt suunnitelman täytäntöönpantavaksi.

Tieviranomaiselle annetut maanomistajien tai kunnan sitoumukset osallistumisesta tienpidon kustannuksiin on liitettävä tiepäätöksen antamista koskevaan tie- ja vesirakennushallituksen esitykseen. Tien tekemisestä johtuvien kustannusten korvausperusteiden selvittämisestä eräissä tapauksissa ennenkuin tiepäätös tehdään, säädetään 49 §:ssä.

Tiepäätös on annettava tiedoksi tie- ja vesirakennushallitukselle, jollei päätös ole sen tekemä, sekä, milloin päätös koskee paikallistietä, myös asianomaiselle kunnalle. Jos tiepäätöksestä on valitettu, on valitusviranomaisen annettava tieto päätöksestään sille viranomaiselle, jonka päätöksestä on valitettu.

Kun rakennus- tai parannustyön alaisena ollut tie tai sen sellainen osa, joka tarkoituksenmukaisesti voidaan luovuttaa yleiseen liikenteeseen, on valmistunut, on tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinöörin, jos tienpitäjänä on ollut tie- ja vesirakennushallitus, taikka muussa tapauksessa sen, jonka toimesta rakennustyö on tehty, ilmoitettava asiasta tie- ja vesirakennushallitukselle. Tämän on, toimitettuaan tarvittaessa tarkastuksen, määrättävä, mistä päivästä tie on luovutettava yleiseen liikenteeseen ja tehtävä tästä aiheutuvat muutokset yleisten teiden luetteloon. Jollei tien kunnossapito kuulu tie- ja vesirakennushallitukselle, on tämän ilmoitettava luovuttamisesta sille, joka tienpitäjänä tulee huolehtimaan tien kunnossapidosta.

Jos kysymys on sellaisen tien rakentamisesta tai parantamisesta, joka on kokonaan tai osaksi kaupungin tai kauppalan alueella, kaupunki tai kauppala voi sovittuaan asiasta tie- ja vesirakennushallituksen kanssa kustannuksellaan laadituttaa ehdotuksen tiesuunnitelmaksi, joka on toimitettava tie- ja vesirakennushallitukselle. Sittenkun tie- ja vesirakennushallitus on tarkastanut ehdotuksen ja tehnyt siihen ehkä tarpeelliseksi katsomansa muutokset, on suunnitelma edelleen käsiteltävä siten kuin tässä luvussa tiesuunnitelmasta on säädetty.

Tien liitännäisalueen perustamista koskevassa, lääninhallitukselle tehtävässä hakemuksessa on selvitettävä se tarkoitus, mitä varten liitännäisalue on tarpeen. Hakemukseen on liitettävä kaksin kappalein kartta liitännäisalueeksi tarvittavasta alueesta ja siinä on ilmoitettava alueen omistajat sekä onko ja kenellä nautinta- tai rasiteoikeus tahi muu siihen verrattava erityinen oikeus alueeseen. Jos hakemus koskee tienpitoa varten tarpeellista erityistä rakennusaluetta, on, mikäli alueen luovutuksesta ei ole sovittu, lisäksi esitettävä selvitystä siitä, onko ja millä ehdoilla paikkakunnalla vapaaehtoisella sopimuksella saatavissa sellaisia alueita, jotka soveltuvat kysymyksessä olevaan tarkoitukseen.

Lääninhallituksen on hakemuksen johdosta kuultava niitä, joiden oikeutta hakemus koskee ja, jollei hakemus ole tie- ja vesirakennushallituksen tekemä, sanottua viranomaista sekä, jos liitännäisalue tulisi kuulumaan paikallistiehen, myös asianomaista kuntaa.

Mitä 33 §:ssä on sanottu, on soveltuvin kohdin noudatettava, kun tienpitäjälle on tarpeen saada oikeus tietyltä alueelta ottaa tienpitoainetta rajoitettuun määrään tai oikeus tienpitoa varten tarvittavaan yksityiseen tiehen eikä oikeudesta ole määrätty tiesuunnitelmassa.

Päätöksessään, joka koskee 1 momentissa mainittua oikeutta tienpitoaineen ottamiseen, lääninhallitus voi määrätä, että tienpitoaineen ottamispaikasta on rajoitettu osa varattava tienpitäjän yksinomaisesti käytettäväksi, kunnes vahvistettu määrä tienpitoainetta on otettu. Tällainen alue on tienpitäjän toimesta tarpeen mukaan erotettava aitaamalla tai muulla selvästi havaittavalla tavalla.

Kun lääninhallitus on perustanut oikeuden käyttää yksityistä tietä, on siitä ilmoitettava maanmittauskonttorille merkinnän tekemistä varten maarekisteriin.

Kysymyksen paikallistien muuttamisesta maantieksi tai maantien muuttamisesta paikallistieksi sekä yleisen tien lakkauttamisesta voi tie- ja vesirakennushallitus tai asianomainen kunta panna vireille. Kunnan on toimitettava aloitteensa tie- ja vesirakennushallitukselle. Tie- ja vesirakennushallituksen tulee ennen esityksen tekemistä hankkia asiasta lausunto lääninhallitukselta, jonka on kuultava asianomaista kuntaa, jollei tämä ole aloitetta tehnyt tai siihen yhtynyt.

Paikallistien muuttamisesta maantieksi ja maantien muuttamisesta paikallistieksi sekä tien lakkauttamisesta yleisistä teistä annetun lain 33 §:n 1 momentin edellyttämässä tapauksessa päättää kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Tie muuttuu päätöksessä edellytetyksi maantieksi tai paikallistieksi taikka lakkaa olemasta yleinen tie päätöksessä määrätyn kalenterivuoden alusta lukien, jollei päätöksestä muuta johdu. Päätöksestä, joka koskee yleisen tien lakkauttamista, tulee käydä ilmi, määrätäänkö lakkautettavan tien aluetta käytettäväksi muuhun tietarkoitukseen.

Edellä 1 momentissa mainitusta päätöksestä on erikseen annettava tieto maanmittauskonttorille siitä aiheutuvien merkintöjen tekemistä varten maarekisteriin sekä 18 §:ssä mainituille viranomaisille.

Sen lisäksi, mitä yleisistä teistä annetun lain 106 §:ssä on tien lakkauttamispäätöksen antamisesta julkipanon jälkeen säädetty, on lakkauttamispäätös siltä osin, kuin tien aluetta ei ole määrätty käytettäväksi muuhun tietarkoitukseen, tie- ja vesirakennushallituksen toimesta julkisesti kuuluttamalla saatettava asianomaisten tiedoksi oikeudesta entiseen tiealueeseen 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain (245/54) 1 §:n 1 momentissa säädetyssä tarkoituksessa.

Aloite yksityisen tien muuttamisesta paikallistieksi tai maantieksi on tehtävä tie- ja vesirakennushallitukselle ja on siihen liitettävä sellainen kartta kuin 5 §:ssä on sanottu, luettelo yksityisen tien osakkaista sekä tiealueen ja tietä varten tarvittavien tienpitoaineen ottopaikkojen omistajista ja haltijoista, ilmoitus yksityisen tien tienpitoa varten mahdollisesti valitusta toimielimestä ja saatavissa oleva selvitys tien perustamisesta sekä tietä ja tiealuetta koskevista muista seikoista.

Milloin tiesuunnitelmaa laadittaessa havaitaan tarpeelliseksi, että rakennettavaan tai parannettavaan tiehen liittyvistä tai liitettävistä yksityisistä teistä on annettava yleisistä teistä annetun lain 50 §:ssä mainittuja yksityisten teiden järjestelyä koskevia määräyksiä, on sanotun pykälän 3 momentissa tarkoitettu suunnitelma järjestelyn toimittamista varten laadittava tiesuunnitelman yhteydessä ja soveltuvin osin noudatettava, mitä tämän asetuksen 11―16 §:ssä on tiesuunnitelmasta säädetty.

Lääninhallituksen tulee antaessaan lausuntonsa 1 momentissa tarkoitetuista suunnitelmista erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että se myöhemmin tulee antamaan päätöksen yksityisten teiden järjestelystä. Tämä päätös on annettava viipymättä sen jälkeen, kun vahvistettu tiesuunnitelma on saanut lain voiman.

Jos olosuhteet lääninhallituksen lausunnon antamisen jälkeen ovat siten muuttuneet tai asiassa muutoin on ilmennyt sellaisia seikkoja, että vahvistettua tiesuunnitelmaa olisi yksityisten teiden järjestelyn vuoksi muutettava, tulee lääninhallituksen tehdä tästä esitys tie- ja vesirakennushallitukselle ennen 2 momentissa tarkoitetun päätöksen antamista.

Milloin 41 §:ssä tarkoitettu yksityisten teiden järjestely tulee kysymykseen sellaisessa tapauksessa, jolloin yleistä tietä tai sen osaa varten ei ole laadittu tiesuunnitelmaa, on lääninhallitukselle tehtävään hakemukseen liitettävä yleisistä teistä annetun lain 50 §:n 3 momentissa mainittu suunnitelma sekä tarpeen mukaan arvio sen toteuttamiskustannuksista. Mikäli yksityisten teiden yksityiskohtaista järjestelyä ei pidetä tarpeellisena, voidaan suunnitelmassa määrätä vain yksityisten teiden liittymiskohdat yleiseen tiehen tai kieltää yksityisen tien liittäminen yleiseen tiehen ilman lääninhallituksen lupaa taikka antaa muita näihin verrattavia määräyksiä pääsyn järjestämisestä yleiselle tielle. Jos hakemuksen tekee muu kuin tieviranomainen, on lääninhallituksen hankittava sen johdosta tieviranomaisen lausunto.

Ennenkuin lääninhallitus antaa hakemuksen johdosta päätöksensä, on asiassa kuultava kysymykseen tulevia kiinteistön omistajia ja haltijoita sekä tarpeen mukaan myös kuntaa.

Edellä 41―42 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa tulee lääninhallituksen päätöksestä, jollei se yksinomaan käsitä yleisistä teistä annetun lain 50 §:n 1 momentissa mainittua kieltoa liittää yksityistä tietä yleiseen tiehen ilman lääninhallituksen lupaa, tarpeen mukaan käydä selville järjestelyn alaisen yksityisen tien sijainti, leveys ja, mikäli mahdollista, sen rakennustapa ja määräaika, jonka kuluessa se on rakennettava, sekä kysymykseen tuleva liittymiskohta yleiseen tiehen, jollei sellaista ole jo 41 §:n mukaisesti yleisen tien tiesuunnitelmassa määrätty.

Päätöksestä on todisteellisesti annettava tieto niille kiinteistön omistajille ja haltijoille, joita asia koskee, sekä toimitettava päätöksestä jäljennös tienpitoviranomaiselle ja, jos asian laatu sitä vaatii, myös muille viranomaisille.

Tienpitoviranomainen voi ottaa yleisistä teistä annetun lain 35 ja 50 §:ssä tarkoitetun tietyön suorittaakseen, milloin se harkitsee tämän tarkoituksenmukaisemmaksi kuin työn jättämisen kiinteistönomistajan tehtäväksi saman lain 66 §:n mukaista korvausta vastaan.

Kun lääninhallitus on antanut päätöksen yksityisten teiden järjestelystä ja saanut tienpitäjän ilmoituksen tiehankkeen toteuttamisesta, on sen tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin tietoimituksen pitämiseksi yleisistä teistä annetun lain 51 §:n mukaisesti.

Yleisistä teistä annetun lain 33 §:n 2 momentin perusteella lakkaavan tien alue tai sen osa voidaan tiesuunnitelmassa määrätä käytettäväksi muihin tietarkoituksiin. Sellainen lakkaavan tien alue tai sen osa, josta edellä tarkoitettua määräystä ei tiesuunnitelmassa ole annettu tai jota määräys ei koske, jää tieviranomaiseen määräysvaltaan. Hakemuksesta tai omasta aloitteestaan tieviranomainen voi päätöksellään luopua tällaisestä alueesta tai määrätä sen muihin tietarkoituksiin käytettäväksi. Milloin tiellä pidetään tietoimitus, alueen käyttö tietarkoituksiin ja tieoikeus lakkaa tietoimituksen päättyessä, jollei tieviranomainen sitä ennen ole antanut tässä momentissa mainittua määräystä alueen käyttämisestä muihin tietarkoituksiin. Tällaisen määräyksen antamisesta on ilmoitettava tietoimituksessa.

Kun tienparannustyö on kokonaan tai 24 §:ssä tarkoitetulta osaltaan valmistunut ja tie luovutettu liikenteeseen, on siitä, miltä osin entisen tiealueen käyttö tietarkoituksiin ja tieoikeus samalla lakkaa, joko kuulutettava 71 §:ssä sanotulla tavalla tai todisteellisesti ilmoitettava maalaiskunnassa niille maanomistajille, jotka omistavat viereisen alueen, sekä kaupungissa ja kauppalassa asianomaiselle kunnalle. Samoin on meneteltävä silloin, kun 1 momentissa mainittu määräys tai päätös maan käytön lakkauttamisesta tietarkoitukseen annetaan tai tietoimitus pidetään vasta sen jälkeen, kun tie on luovutettu liikenteeseen.

Maan käytön lakkaamisesta on lisäksi ilmoitettava maanmittauskonttorille.

Liitännäisalueen lakkauttamisesta tai käytöstä muihin tietarkoituksiin päättää tie- ja vesirakennushallitus. Liitännäisalueen lakkauttamista koskevasta päätöksestä tulee tie- ja vesirakennushallituksen kuuluttaa tai antaa asianomaisille tieto siten, kuin 46 §:n 2 momentissa on säädetty, sekä lisäksi ilmoittaa päätöksestään maanmittauskonttorille.

Yleisistä teistä annetun lain 85 §:n 2 momentissa tarkoitettujen paikallisteiden kunnossapidon kustannusten määräämiseksi on tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinöörin toimesta seuraavan vuoden tulo- ja menoarvioehdotusta varten laadittava tiemestaripiireittäin työsuunnitelma ja siihen liittyvä kustannusarvio tarpeellisiksi osoittautuvista yleisten teiden kunnossapitotöistä. Työsuunnitelmasta tulee käydä ilmi tiemestaripiirin hoidossa olevien maanteiden sekä erikseen kussakin siihen kuuluvassa kunnassa tiemestaripiirin hoidossa olevien paikallisteiden suunnitellut kunnossapitotyöt ja niiden arvioidut kustannukset. Työsuunnitelmaa laadittaessa on paikallisteiden kunnossapidosta tarpeen mukaan neuvoteltava kunnan tieviranomaisten kanssa.

Sittenkun valtion tulo- ja menoarvio on vahvistettu ja tie- ja vesirakennushallitus on osoittanut varat valtion hoidossa olevien tie- ja vesirakennuspiirin yleisten teiden kunnossapitoa varten, piiri-insinöörin on laadittujen työsuunnitelmien pohjalta ja ottamalla huomioon ne muutokset, jotka saattavat käydä tarpeellisiksi muun muassa siitä syystä, ettei varoja ole osoitettu työsuunnitelmien edellyttämää määrää, vahvistettava työsuunnitelma. Kunnalle on annettava sen alueella olevien paikallisteiden kunnossapidon osalta tieto vahvistetusta työsuunnitelmasta ja arvioiduista kustannuksista sekä siitä, miten monta prosenttia nämä kustannukset ovat tiemestaripiirin kaikkien yleisten teiden vahvistetun työsuunnitelman kustannusarviosta.

Milloin kunta tienpitäjänä huolehtii maantien tai paikallistien tekemisestä, tulee sen, sittenkun tiepäätös on annettu ja tie- ja vesirakennushallitus siitä kunnalle ilmoittanut, laatia ja tie- ja vesirakennushallituksen hyväksyttäväksi toimittaa tietyön suoritusohjelma. Samalla tulee kunnan, saadakseen yleisistä teistä annetun lain 94 §:n 3 momentin mukaista ennakkokorvausta, antaa tie- ja vesirakennushallitukselle sitä koskeva hakemus sekä paikallistien tekemisen ollessa kysymyksessä ilmoittaa, minkä määrän kunta on talousarviossaan varannut varoja kysymyksessä olevan tien tekemiseen.

Kunnalle maksetaan paikallistien tekemisestä ennakkokorvausta valtion varoista sitä mukaa, kuin työ tie- ja vesirakennushallituksen hyväksymän suoritusohjelman mukaisesti edistyy. Ennakkokorvausta voidaan maksaa vain valtion vastattavaksi tulevan korvauksen osalta ja saa se kulloinkin olla enintään niin suuri osa tämän korvauksen hyväksytystä tai arvioidusta kokonaismäärästä, kuin mitä kunnan talousarviossa tarkoitukseen varattu määräraha on kunnan vastattavaksi jäävien kustannusten arvioidusta kokonaismäärästä.

Valtion huolehtiessa tienpitäjänä paikallistien tekemisestä tulee tie- ja vesirakennushallituksen hyvissä ajoin ilmoittaa kunnalle talousarvioon ottamista varten, miten suuriksi seuraavana vuonna tien tekemisestä kunnan maksettavaksi tulevien korvausten arvioidaan nousevan.

Jos paikallistien tekeminen jakaantuu kahden tai useamman vuoden osalle, määrätään tienpitäjälle tien tekemisestä tuleva korvaus kunakin vuonna suoritetun työn osalta sinä vuonna sovellettavien, yleisistä teistä annetun lain 87 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti.

Yleisistä teistä annetun lain 94 §:n 1 momentissa mainitut, kuntien suoritettaviksi tulevat korvaukset on vahvistettava jäljestäpäin kultakin vuodelta niin pian kuin niiden määrä on selvitetty. Jos joitakin niistä kustannuseristä, jotka korvausta vahvistettaessa olisi otettava huomioon, ei silloin vielä voida suuruudeltaan määrätä, voidaan korvaus niiden osalta vahvistaa myöhemmin.

Päätöksessä, jolla korvaukset on vahvistettu, on asetettava määräaika, jonka kuluessa korvaukset on lääninkonttorille maksettava, ja on päätös saatettava kunnan tiedoksi virkateitse. Lääninkonttorin asiana on huolehtia siitä, että tässä mainitut korvaukset lääninhallitukselle lähetetyn luettelon mukaisesti ja, sen mukaan kuin erikseen säädetään, maksun ehkä viivästyessä niille laskettavat korot peritään kunnalta.

Edellä mainitun lain 94 §:n 2 momentissa tarkoitetut korvaukset on tie- ja vesirakennushallituksen toimesta kunnille maksettava niin pian kuin ne on selvitetty ja vahvistettu. Näitäkin korvauksia koskeva päätös on saatettava kunnan tiedoksi virkateitse.

Yleisen tien ja valtion rautatien tasoristeys sorastuksen leveydeltä ja yhteinen silta kunnossapidetään rautatielaitoksen toimesta sen käytettävissä olevilla varoilla.

Edellä 1 momentissa mainitun yhteisen sillan vartioimisesta ja kunnossapidosta suoritetaan siltä osin kuin nämä aiheutuvat tieliikenteestä, rautatielaitokselle korvausta tienpitovaroista todellisten kustannusten mukaan, jollei toisin ole sovittu tai määrätty.

Kunnallishallituksen on ilmoitettava tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinöörille ja lääninhallitukselle tielautakunnan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja muiden jäsenten nimet sekä puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan osoitteet. Jos kunnanhallitus lääninhallituksen määräyksestä toimii tielautakuntana, on siitä ilmoitettava piiri-insinöörille.

Mitä tässä asetuksessa on säädetty tielautakunnasta, on, milloin on kysymys kaupungista tai kauppalasta, sovellettava yleisistä teistä annetun lain 99 §:ssä mainittuun viranomaiseen.

Määrättäessä yleisistä teistä annetun lain 87 §:n perusteella kunnan suoritettavaksi tulevan korvauksen suuruutta, otetaan kunnan asukasmäärä huomioon sen suuruisena kuin se henkikirjoituksen mukaan oli tammikuun 1 päivänä sinä vuonna, jota korvaus koskee.

Jos paikallistiellä olevan lauttayhteyden perustamisesta tai ylläpitämisestä aiheutuu poikkeuksellisen suuria kustannuksia, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö voi tie- ja vesirakennushallituksen tai asianomaisen kunnan esityksestä päättää kannettavaksi lautan käyttämisestä lauttamaksun ja määrätä sen perusteet ja kantamistavan, ottamalla huomioon, mitä yleisistä teistä annetun lain 18 §:ssä säädetään.

Milloin yleisistä teistä annetun lain 29 §:n 3 momentin nojalla haltuunotettavalta alueelta ennen tietoimituksen pitämistä tulee poistettavaksi rakennus, varasto, laitteita, kasvavaa satoa tai muuta kasvillisuutta, eikä alueen luovuttamisesta ja tien tekemisestä aiheutuvasta vahingosta ja haitasta suoritettavasta korvauksesta ole sovittu, on, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi, korvauksen myöhemmin tapahtuvaa arviointia varten toimitettava paikalla katselmus tien alle jäävän maan sekä tietyön takia poistettavan omaisuuden laadun ja kunnon toteamiseksi.

Katselmuksen toimittaa piiri-insinööri tai hänen määräämänsä henkilö yhdessä tielautakunnan puheenjohtajan ja piiri-insinöörin nimeämän esteettömän asiantuntijan kanssa, ja on asianomaisille kiinteistön omistajille ja haltijoille varattava tilaisuus tulla katselmuksessa kuulluiksi.

Ennenkuin tienpitäjä ryhtyy toimenpiteisiin haltuunotetulla alueella olevan omaisuuden poistamiseksi, on asiasta, mikäli mahdollista, ilmoitettava asianomaiselle kiinteistön omistajalle ja haltijalle ja, milloin omaisuuden poistamisesta ei päästä sopimukseen, tarvittaessa asetettava kohtuullinen ja tietyön suorituksen kannalta sopiva määräaika, jonka päätyttyä omaisuus poistetaan tienpitäjän toimesta.

Paikallistien muuttamista maantieksi, maantien muuttamista paikallistieksi, yksityisen tien muuttamista yleiseksi ja yleisen tien lakkauttamista koskevista hakemuksista ja esityksistä on tie- ja vesirakennushallituksen vuosittain laadittava yhdistelmä ja toimitettava se oman lausuntonsa ja kertyneiden asiakirjojen ohella kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle.

Erityisistä syistä voi tie- ja vesirakennushallitus tehdä edellä 1 momentissa mainittuja asioita koskevan esityksen erillisenäkin.

Yleisistä teistä annetun lain 106 §:n mukaan julkipanon jälkeen annettavista päätöksistä on ilmoitus pantava, mikäli päätöksen antajana on kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, valtioneuvoston ja muussa tapauksessa päätöksen antaneen viraston ilmoitustaululle.