Lukuohje ja menetelmäkuvaus
Tämä sivu esittää yksittäisen säädöksen ajantasaisen version. Vihreä laatikko näyttää säännöksen voimaantulopäivän, sininen muutossäädöksen ja punainen kumotun säännöksen.
Valitse päivämääräväli suodattimesta nähdäksesi, mitkä säännökset olivat voimassa tiettynä ajanjaksona. Näytä kumotut -valinta hallitsee kumottujen säännösten näkyvyyttä. Aiemmat sanamuodot -painikkeesta näet pykälän historian.
Muutossäädökset (73)
| Säädös | Voimaan | Huomautus | Muutoskohtia |
|---|---|---|---|
| 493/1978 | |||
| 743/1975 | |||
| 366/1978 | |||
| 1180/1994 | työel.maksun ja tyött.vak.maksun määrää kosk. STMp | ||
| 89/1981 | |||
| 179/1981 | |||
| 695/1981 | 2 | ||
| 1275/1999 | muutt. 2 §:ää | ||
| 1610/1995 | työel.maksun ja tyött.vak.maksun määrää kosk. STMp | ||
| 835/1985 | |||
| 505/1969 | |||
| 576/1970 | 3 | ||
| 721/1969 | |||
| 1067/1975 | |||
| 1113/1987 | |||
| 720/1983 | |||
| 630/1981 | |||
| 788/1970 | 2 | ||
| 630/1973 | 2 | ||
| 916/1974 | 7 | ||
| 53/1968 | |||
| 154/1979 | |||
| 1046/1986 | |||
| 983/1986 | |||
| 89/1978 | |||
| 343/1967 | |||
| 538/1964 | |||
| 229/1964 | |||
| 741/1966 | 8 | ||
| 266/1975 | 1 | ||
| 159/1977 | |||
| 1554/1993 | TEL ja työttöm.vak.maksun määrää kosk. STMp | ||
| 202/1972 | |||
| 553/1974 | |||
| 811/1986 | 3 | ||
| 33/1985 | |||
| 233/1972 | 1 | ||
| 30/1966 | 4 | ||
| 985/1978 | 2 | ||
| 270/1982 | |||
| 243/1980 | |||
| 807/1987 | |||
| 715/1970 | |||
| 1314/1989 | 1990-10-01 | osin 1.1.1990 ja 1.1.1991 | 2 |
| 1325/1990 | 1991-01-01 | 6 | |
| 413/1991 | 1991-03-01 | 1 | |
| 717/1991 | 1991-07-01 | 3 | |
| 992/1991 | 1991-10-01 | 5 | |
| 1701/1991 | 1991-12-31 | muutt. 42 §:ää | |
| 1603/1991 | 1992-01-01 | lis. 9 §:ään 5 mom:n, sovell. v:lta 1992 | |
| 471/1992 | 1992-07-01 | muutt. 17 ja 17 a §:ää | 3 |
| 793/1992 | 1992-10-01 | 1 | |
| 1147/1992 | 1992-12-01 | 3 | |
| 1492/1993 | 1994-01-01 | lis. 3 a §:n | 2 |
| 1624/1993 | 1994-01-01 | muutt. 9, 13, 14 ja 15 §:ää | 1 |
| 650/1994 | 1994-08-01 | muutt. 8 ja 9 §:ää | |
| 1409/1994 | 1995-01-01 | kum. 7 §:n | 1 |
| 420/1995 | 1995-04-01 | 5 | |
| 1511/1995 | 1996-01-01 | muutt. 9, 10 ja 44 a §:ää | 6 |
| 1215/1996 | 1997-01-01 | 29 | |
| 684/1997 | 1997-08-01 | 2 §:n 6 mom. voimassa 1.10.1997-31.12.1999. | 2 |
| 734/1998 | 1999-01-01 | muutt. 3 §:ää | 1 |
| 1045/1998 | 1999-01-01 | muutt. 40 ja 41 §, lis. 40 a § | 10 |
| 1294/2000 | 2001-01-01 | muutt. 2 §:ää | 1 |
| 511/2001 | 2001-07-01 | kum. 8 § ja 9 §:n 2 momentti | 1 |
| 710/2001 | 2001-08-15 | muutt. 9 ja 10 §:ää | 2 |
| 799/2001 | 2001-10-01 | muutt. 18 §:ää | |
| 731/2001 | 2002-01-01 | kum. 39, 42 ja 43 § | 2 |
| 958/2001 | 2002-01-01 | muutt. 6 §:ää ja 7 a § | 3 |
| 696/2002 | 2002-10-01 | 6 | |
| 1154/2002 | 2003-01-01 | 13 | |
| 1325/2003 | 2004-01-01 | kum. 20 §:n 1 mom. | 1 |
| 47/2004 | 2004-02-01 | lis. 42 § | 2 |
Sosiaaliministerin esittelystä säädetään 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain (364/63) 77 §:n nojalla:
1 luku
Sairaanhoidon sekä raskaus- ja synnytyskustannusten korvaaminen
1 §
Lääkärin antamana hoitona pidetään hoitoa, jonka on antanut henkilö, jolla on oikeus harjoittaa lääkärintointa Suomessa. Vastaavasti pidetään hammaslääkärin antamana hoitona hoitoa, jonka on antanut henkilö, jolla on oikeus harjoittaa hammaslääkärintointa Suomessa.
Lääkärin antamana hoitona pidetään sellaisen henkilön antamaa hoitoa, jonka lääkintöhallitus on julistanut laillistetuksi lääkäriksi tai joka on saanut siltä oikeuden harjoittaa lääkärintointa taikka luvan toimia väliaikaisesti lääkärin viran tai toimen hoitajana. Vastaavasti pidetään hammaslääkärin antamana hoitona sellaisen henkilön antamaa hoitoa, jonka lääkintähallitus on julistanut laillistetuksi hammaslääkäriksi tai joka on saanut siltä oikeuden harjoittaa hammaslääkärintointa taikka luvan toimia väliaikaisesti hammaslääkärin viran tai toimen hoitajana.
Lääkärin palkkiona pidetään myös sitä maksua, joka potilaalta erikseen peritään sairaalassa lääkärin antamasta hoidosta.
2 §
Sairausvakuutuslain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna laitoksena pidetään yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettua yksityistä palvelujen tuottajaa.
sen lisäksi, mitä 1auutoin on säädetty, lääkintöhallituksen hyväksymänä laboratoriona tai röntgenlaitoksena pidetään myös sairaalan laboratorio- tai röntgenosastoa.
Sairausvakuutuslain 8 §:n 1 momentissa mainitut lääkärin samalla kertaa määräämät tutkimukset korvataan tämän määräyksen perusteella, sikäli kuin ne koskevat vakuutetun terveydentilan selvittämistä määräyksen antamisen ajankohtana.
Sairausvakuutuslain 8 §:n 1 momentissa mainitulla samalla kertaa suoritetulla tutkimuksella tarkoitetaan laboratorio- ja röntgentutkimuksia, jotka perustuvat lääkärin samalla kertaa antamiin määräyksiin ja koskevat vakuutetun terveydentilan selvittämistä määräyksen antamisen ajankohtana.
Lääkärin samalla kertaa määräämä hoito tai hoidon vaikutuksen seuraamiseksi välttämätön tutkimus korvataan tämän määräyksen perusteella enintään viideltätoista hoito- tai tutkimuskerralta, sikäli kuin hoito on annettu tai tutkimus on suoritettu kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisestä hoito- tai tutkimuskerrasta lukien. Hoito- ja tutkimuskerralla tarkoitetaan yhden päivän aikana suoritettuja hoito- ja tutkimustoimenpiteitä.
Mikäli ei muuta näytetä, katsotaan, jos vakuutettu on lääkärin määräyksestä otettu sairaanhoitolaitoksen vuodeosastolle, ne tutkimukset ja hoitotoimenpiteet, jotka on suoritettu viikon kuluessa ensimmäisestä tutkimus- tai hoitotoimenpiteestä lukien, korvausta laskettaessa samalla kertaa määrätyiksi.
Suun ja hampaiden tutkimukseen ja hoitoon liittyvät hammaslääkärin samaan määräykseen perustuvat irrallisten kokoproteesien valmistus- ja huoltotoimenpiteet korvataan siten kuin erikseen säädetään, jos ne on suoritettu kahden vuoden kuluessa hammaslääkärin antamasta hoitomääräyksestä.
Sairausvakuutuslain 5 b §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta hammaslääkärin suorittamasta suun ja hampaiden tutkimuksesta maksetaan korvausta taksan mukaisesta määrästä enintään 20 minuuttia kestävältä toimenpiteeltä.
3 §
Vakuutetun on osoitettava sairausvakuutuslain 9 §:ssä tarkoitettu sairaus ja lääkkeen tai kliinisen ravintovalmisteen tarve sairaalatutkimukseen perustuvalla tai erikoislääkärin tai potilasta pitkäaikaisesti hoitavan muun lääkärin antamalla todistuksella. Jos tällainen todistus ei ole hankaluudetta saatavissa, paikallistoimisto voi hyväksyä muunkin lääkärin antaman, perusteelliseen tutkimukseen perustuvan todistuksen.
Sairausvakuutuslain 9 §:ssä tarkoitettuna vaikeana ja pitkäaikaisena sairautena pidetään:
aivolisäkkeen etulohkon toiminnanvajavuutta (hypopituitarismus),
vesitystautia (diabetes - insipidus),
sokeritautia (diabetes mellitus),
kilpirauhasen toiminnanvajavuutta (hypothyreosis),
lisämunuaisten toiminnanvajavuutta (insufficientia corticoadrenalis),
lisäkilpirauhasten toiminnanvajavuutta (hypoparathyreoidismus),
näivetysveritautia (anaemia peniciosa),
halvausmaista lihasheikkoutta (myasthenia gravis),
keskushermoston pesäkekovettumatautia (sclerosis disseminata),
täristyshalvausta (parkinsonismus),
kaatumatautia (epilepsia),
jakomielitautia (schizophrenia),
kiihkomasennusmielisairautta (psychosis manicodepressiva),
vaihdevuotismielenhäiriötä (psychosis ex involutione),
harhamielisairautta (paranoia et status paranoides),
vanhuuden mielisairautta (psychosis senilis),
esivanhuuden mielisairautta (psychosis praesenilis),
aivovaltimon kovetustaudin aiheuttamaa mielisairautta (psychosis cum arteriosclerosi cerebri),
vajaamielisyyttä (oligophrenia),
viherkaihia (glaucoma),
sydämen toiminnanvajavuutta (insufficientia cordis),
nivelreumaa (arthritis rheumatoides),
selkärankareumaa (spondylarthritis ancylopoetica),
nisäsyöpää (careinoma mammae),
eturauhassyöpää (carcinoma prostatae),
26 valkoveritautia eli verisyöpää (leucaemia) sekä
27 pahanlaatuista imusolmukekasvaintautia (lymphogranulomatosis maligna).
Sairausvakuutuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettujen merkittävien ja kalliiden lääkkeiden tarve on aina osoitettava kansaneläkelaitoksen päättämällä erillisselvityksellä.
Edellä 1 momentin 12―18 kohdassa mainittua sairautta pidetään kuitenkin vaikeana ja pitkäaikaisena vasta vakuutetun oltua sen johdosta lääkärin hoidossa yhden vuoden.
3§
Sairausvakuutuslain 9 §:ssä tarkoitettuna vaikeana ja pitkäaikaisena sairautena pidetään:
aivolisäkkeen etulohkon toiminnanvajavuutta (hypopituitarismus),
vesitystautia (diabetes - insipidus),
sokeritautia (diabetes mellitus),
kilpirauhasen toiminnanvajavuutta (hypothyreosis),
lisämunuaisten toiminnanvajavuutta (insufficientia corticoadrenalis),
lisäkilpirauhasten toiminnanvajavuutta (hypoparathyreoidismus),
näivetysveritautia (anaemia peniciosa),
halvausmaista lihasheikkoutta (myasthenia gravis),
keskushermoston pesäkekovettumatautia (sclerosis disseminata),
täristyshalvausta (parkinsonismus),
kaatumatautia (epilepsia),
jakomielitautia (schizophrenia),
kiihkomasennusmielisairautta (psychosis manicodepressiva),
vaihdevuotismielenhäiriötä (psychosis ex involutione),
harhamielisairautta (paranoia et status paranoides),
vanhuuden mielisairautta (psychosis senilis),
esivanhuuden mielisairautta (psychosis praesenilis),
aivovaltimon kovetustaudin aiheuttamaa mielisairautta (psychosis cum arteriosclerosi cerebri),
vajaamielisyyttä (oligophrenia),
viherkaihia (glaucoma),
sydämen toiminnanvajavuutta (insufficientia cordis),
nivelreumaa (arthritis rheumatoides),
selkärankareumaa (spondylarthritis ancylopoetica),
nisäsyöpää (careinoma mammae),
eturauhassyöpää (carcinoma prostatae),
26 valkoveritautia eli verisyöpää (leucaemia) sekä
27 pahanlaatuista imusolmukekasvaintautia (lymphogranulomatosis maligna).
Edellä 1 momentin 12―18 kohdassa mainittua sairautta pidetään kuitenkin vaikeana ja pitkäaikaisena vasta vakuutetun oltua sen johdosta lääkärin hoidossa yhden vuoden.
Vakuutetun on sairaalatutkimukseen perustuvalla tai erikoislääkärin antamalla todistuksella osoitettava 1 momentissa tarkoitettu sairaus ja lääkehoidon tarve. Jos tällainen todistus ei ole hankaluudetta saatavissa, sairausvakuutustoimikunta voi hyväksyä muunkin lääkärin antaman perusteelliseen tutkimukseen pohjautuvan todistuksen.
3 a §
Sairausvakuutuslain 5 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta hapesta ja verestä sekä apteekissa valmistetuista lääkkeistä aiheutuneista kustannuksista suoritetaan korvaus peritystä hinnasta.
4 §
Sosiaali- ja terveysministeriö määrää sairausvakuutuslain 7 §:ssä mainittuja tarkoituksia varten lääkärien yleistaksan ja erikoistaksan perusteet.
sosiaaliministeriö vahvistaa sairausvakuutuslain 7 ja 8 §:ssä mainittuja tarkoituksia varten lääkärien yleistaksan ja erikoistaksan sekä laboratorio- ja röntgentaksan.
Lääkärin perimään palkkioon sovelletaan yleistaksaa, kuitenkin siten, että jos hoidon on antanut erikoislääkärin oikeudet saanut lääkäri ja hoito on kuulunut hänen erikoisalaansa, sovelletaan erikoistaksaa.
Sairausvakuutuslain 7 §:n 1 momentissa ja 8 §:n 1 momentissa tarkoitettujen taksojen perusteita määrättäessä ja taksoja vahvistettaessa on otettava huomioon tutkimus- tai hoitotoimenpiteen laatu sekä sen vaatima työ ja aiheuttama kustannus. Sen lisäksi perusteista on käytävä ilmi kutakin toimenpideryhmää koskevan taksan enimmäismäärä. Ennen perusteiden määräämistä ja taksojen vahvistamista on sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskukselle ja terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle sekä lääkäreitä edustavalle järjestölle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. Lisäksi on kansaneläkelaitosta kuultava ennen perusteiden määräämistä.
Taksoja vahvistettaessa on otettava huomioon tutkimuksen tai hoitotoimenpiteen laatu sekä sen vaatima työ ja aiheuttamat kustannukset. Taksat on vahvistettava sellaisiksi, että ne lähimain vastaavat yleisimmin perittäviä palkkioita. Ennen taksojen vahvistamista on lääkintöhallitukselle, kansaneläkelaitokselle ja lääkäreitä edustavalle.järjestölle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen.
Sairausvakuutuslain 11 a §:ssä tarkoitettujen sairaanhoidon ja sairaankuljetuksen taksojen perusteet on määrättävä ja taksat vahvistettava ryhmittäin käyttäen perusteena terveyskeskuksessa perittävistä maksuista ja korvauksista annetun asetuksen (206/72) mukaista jaottelua. Ennen perusteiden määräämistä ja taksojen vahvistamista on sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskukselle ja oikeusturvakeskukselle sekä kuntien keskusjärjestöille varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. Lisäksi on kansaneläkelaitosta kuultava ennen perusteiden määräämistä.
4§
sosiaaliministeriö vahvistaa sairausvakuutuslain 7 ja 8 §:ssä mainittuja tarkoituksia varten lääkärien yleistaksan ja erikoistaksan sekä laboratorio- ja röntgentaksan.
Lääkärin perimään palkkioon sovelletaan yleistaksaa, kuitenkin siten, että jos hoidon on antanut erikoislääkärin oikeudet saanut lääkäri ja hoito on kuulunut hänen erikoisalaansa, sovelletaan erikoistaksaa.
Taksoja vahvistettaessa on otettava huomioon tutkimuksen tai hoitotoimenpiteen laatu sekä sen vaatima työ ja aiheuttamat kustannukset. Taksat on vahvistettava sellaisiksi, että ne lähimain vastaavat yleisimmin perittäviä palkkioita. Ennen taksojen vahvistamista on lääkintöhallitukselle, kansaneläkelaitokselle ja lääkäreitä edustavalle.järjestölle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen.
5 §
Sairausvakuutuslaissa tarkoitettuna asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneena henkilönä pidetään sitä, jonka terveydenhuollon oikeusturvakeskus on sairaanhoitajana, terveydenhoitajana, kätilönä, fysioterapeuttina, laboratorionhoitajana tai erikoishammasteknikkona merkinnyt terveydenhuoltohenkilöstöstä pitämäänsä luetteloon.
Sairausvakuutuslain 8 §:ssä tarkoitettuna asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneena henkilönä pidetään sitä, jonka lääkintöhallitus on sairaanhoitajana, kätilönä tai lääkintävoimistelijana merkinnyt sairaanhoitotoimen harjoittajista pitämäänsä luetteloon.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa on sanottu, pidetään asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneena henkilönä psykologia hänen suorittaessaan lääkärin määräämään tutkimukseen tai hoitoon liittyvänä testausta tai muuta siihen verrattavaa psykologista tutkimusta.
Psykologisen tutkimuksen suorittajan tulee olla laillistettu psykologi.
Psykologilla tarkoitetaan henkilöä, joka on suorittanut filosofian tai kasvatustieteiden kandidaatin tutkinnon taikka näitä vastaavan muun tutkinnon ja jolla on arvosana laudatur psykologiassa, jos hän tutkinnon suoritettuaan vähintään kolmen vuoden käytännöllisellä kokemuksella on osoittanut saavuttaneensa riittävän perehtyneisyyden 2 momentissa tarkoitettujen tutkimusten suorittamiseen.
4 momentti on kumottu A:lla 21.1.1966/30.
Jos vakuutetulle, hänen saadakseen lääkärin määräämää hoitoa 1 momentissa tarkoitetun henkilön luona tai hänen tullessaan lääkärin määräämään tutkimukseen 1 ja 2 momentissa tarkoitetun henkilön luokse, aiheutuu tästä matkakuluja, korvataan ne sairausvakuutuslain mukaisesti.
6 §
Fysikaaliseksi hoidoksi katsotaan lääkärin määräämä fysikaalinen liikuntahoito ja siihen liittyvä tarpeellinen esikäsittely sekä lääkärin määräämä muu fysikaalinen hoito. Fysikaalinen hoito korvataan kuitenkin vain, mikäli hoidon on antanut lääkintävoimistelija tai hoito on annettu fysikaalista hoitoa antamaan hyväksytyssä lääketieteellisessä laboratoriossa.
Fysikaaliseksi hoidoksi katsotaan lääkärin määräämä, asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneen henkilön vakuutetulle sairauden tilan parantamiseksi antama fysikaalinen liikuntahoito sekä sellainen muu fysikaalinen hoito, jota on annettu erikoislääkärin määräyksen perusteella liikuntahoidon yhteydessä fysikaalista hoitoa antamaan hyväksytyssä lääketieteellisessä laboratoriossa, edellyttäen, että hoitoa vaativa sairaus on kuulunut hoidon määränneen lääkärin erikoisalaan.
Fysikaalisen hoidon aiheuttamista kustannuksista taikka, jos ne ylittävät kansaneläkelaitoksen vahvistaman taksan, tämän mukaisista määristä korvataan kolme neljännestä siltä osin kuin kustannukset tai taksan mukaiset määrät ylittävät sairausvakuutuslain 8 §:n 1 momentissa säädetyn rahamäärän hoitomääräystä kohden. Saman lääkärinmääräyksen perusteella korvataan fysikaalista hoitoa kuitenkin enintään viideltätoista hoitokerralta, sikäli kuin hoito on annettu kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisestä hoitokerrasta lukien.
Fysikaalisen hoidon aiheuttamista kustannuksista taikka, jos ne ylittävät sosiaaliministeriön vahvistaman taksan, tämän mukaisista määristä korvataan kolme neljännestä siltä osin kuin kustannukset tai taksan mukaiset määrät ylittävät kuusi markkaa hoitomääräystä kohti. Saman lääkärinmääräyksen perusteella korvataan fysikaalista hoitoa kuitenkin enintään kahden viikon ajalta.
7§
Jos vakuutettu muissa kuin sairausvakuutuslain 25 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa on sairastunut tai joutunut raskauden tai synnytyksen johdosta hoidon tarpeeseen ulkomailla taikka matkustanut ulkomaille saamaan hoitoa, korvataan hänelle ulkomailla annettu hoito enintään siihen määrään asti, mikä olisi jouduttu maksamaan, jos tarpeellinen hoito olisi annettu Suomessa, kuitenkin siten, ettei matkakustannuksia korvata.
7 a §
Yöpymisrahaa suoritetaan, jos vakuutettu, hänen tarvitsemansa saattaja tai sairausvakuutuslain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuutetun perheenjäsen, holhooja tai muu tähän verrattava henkilö on matkan aikana joutunut yöpymään majoitusliikkeessä taikka tutkimus- tai hoitolaitoksen potilaita varten järjestetyssä majoituspaikassa kello 22 ja 7 välisenä aikana vähintään neljän tunnin ajan, 20,18 euroa henkilöltä vuorokaudessa, kuitenkin enintään todellisia, tarpeellisia majoittumiskustannuksia vastaava määrä.
7 b §
Suoritettaessa korvausta saaristo-oloissa vesitse tehdystä matkasta aiheutuneista kustannuksista on otettava huomioon tästä ja saariston erityisolosuhteista, kuten kiinteän tieyhteyden sekä liikenne- ja kuljetuspalvelujen puuttumisesta samoin kuin sääolosuhteista aiheutuvat lisäkustannukset.
2 luku
Päiväraha sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainraha sekä erityishoitoraha (29.12.1989/1314)
8§
Työtulolla tarkoitetaan palkkatuloa, Maa- ja metsauml;talouden hyväksi tehdyn työn arvoa sekä sitä osaa ammatti- ja liiketulosta, jota on pidettävä kohtuullisena korvauksena vakuutetun ammatissaan ja liikkeessään suorittamasta työstä.
Palkkatulolla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, osapalkkiota sekä muuta etuutta tai korvausta, joka suoritetaan virasta tai toimesta, samoin kuin työstä, tehtävästä taikka palveluksesta, jonka tulon tai palkan saaja korvausta vastaan on sitoutunut työn tai tehtävän antajalle tekemään ja jossa tulon tai palkan saajaa ei ole, maatalouden harjoittajaa lukuun ottamatta, pidettävä itsenäisenä alinkeinon-, liikkeen- tai ammatinharjoittajana.
9 §
Päiväraha on määrättävä työkyvyttömyyden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettujen työtulojen ja yrittäjien eläkelain ja maatalousyrittäjien eläkelain mukaisen kyseisen vuoden työtulojen perusteella. Jos kuitenkin vakuutettu sinä verovuonna, jolta työtulot edellä sanotun mukaan on otettava päivärahan määräämisen perusteeksi, on tullut oikeutetuksi sairausvakuutuslain 27 §:n 6 momentissa tarkoitettuun eläkkeeseen, päiväraha määrätään edellisen verovuoden työtulojen perusteella edellyttäen, että mainittu työtulo on suurempi kuin työkyvyttömyyden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettu työtulo. Erityisäitiysrahaa, äitiysrahaa ja äidille maksettavaa vanhempainrahaa sekä osittaista vanhempainrahaa määrättäessä katsotaan erityisäitiysraha- tai äitiysrahaoikeuden alkamisajankohdan, isyysrahaa ja isän vanhempainrahaa sekä osittaista vanhempainrahaa määrättäessä isyys- tai isän vanhempainrahaoikeuden taikka isän osittaisen vanhempainrahaoikeuden alkamisajankohdan sekä erityishoitorahaa määrättäessä erityishoitorahaoikeuden alkamisajankohdan vastaavan työkyvyttömyyden alkamista.
Päiväraha on määrättävä niiden viimeksi toimitettua verotusta edellisen kalenterivuoden työtulojen perusteella, jotka on todettu mainitussa verotuksessa.
9§
Päiväraha on määrättävä niiden viimeksi toimitettua verotusta edellisen kalenterivuoden työtulojen perusteella, jotka on todettu mainitussa verotuksessa.
Sairausvakuutustoimikunnan on, mikäli sairausvakuutuslain 17 §:stä ei muuta johdu, vahvistettava päivärahan määrä sen työtulon mukaan, jonka perusteella tulo- ja omaisuusverolain 28 §:n 1 momentin 11 kohdassa tarkoitettu vähennys määrätään, kuitenkin siten, että merimiesverolaissa tarkoitetun merimiehen osalta päiväraha määrätään merimiesverokonttorin kansaneläkelaitokselle lähettämästä viimeisestä merimiesveroluettelon otteesta ilmenevän merimiestulon perusteella.
Verotoimiston on kunakin vuonna viipymättä ja viimeistään verotusvuoden loppuun mennessä lähetettävä asianomaiselle sairausvakuutustoimistolle kunnittain verovelvollisista aakkosellinen luettelo, jossa on mainittava heidän sinä vuonna toimitetussa verotuksessa todetut työtulonsa.
Vakuutetulle myönnetty päiväraha tarkistetaan 3 momentissa tarkoitetusta luettelosta ilmenevän työtulon mukaiseksi seuraavan tammikuun alusta lukien.
10 §
Jos vakuutettu haluaa saada päivärahan työkyvyttömyyden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettujen työtulojen ja kyseisen vuoden yrittäjien eläkelain tai maatalousyrittäjien eläkelain mukaisten työtulojen edellyttämää määrää suurempana, hänen on esitettävä kansaneläkelaitokselle työtulojaan koskeva selvitys kuudelta sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden alkamista edeltäneeltä viimeiseltä kuukaudelta, jona aikana hän on ollut Suomessa vakuutettuna sairausvakuutuslain mukaan. Yrittäjien eläkelain tai maatalousyrittäjien eläkelain nojalla vakuutetun henkilön tulee esittää mainittu selvitys kyseisten lakien mukaan vahvistetusta työtulosta sekä muusta kuin omasta yritystoiminnasta saadusta työtulosta. Milloin vakuutetulla ammatin vaihtumisen vuoksi tai muusta sen kaltaisesta syystä on ollut työtuloja vain osalta edellä tarkoitettua aikaa, mutta sanottujen työtulojen on kuitenkin katsottava olleen jatkuvia kansaneläkelaitoksen on arvioitava, huomioon ottaen ajan, johon tulot ovat kohdistuneet, mitä on pidettävä vakuutetun työtuloina kuudelta kuukaudelta. Jos luotettavasti selvitetyksi katsottava työtulo, sen jälkeen kun kuuden kuukauden tulo on kerrottu kahdella, on 20 prosenttia suurempi kuin verotuksessa todettu sairausvakuutuslain 76 §:n 1 momentin mukaisesti tarkistettu työtulojen määrä, on tämä tulo pantava päivärahan määräämisen perusteeksi.
Jos vakuutettu haluaa saada päivärahan verotuksessa todettujen työtulojen edellyttämää määrää suurempana, hänen on esitettävä sairausvakuutustoimikunnalle työtulojaan koskeva selvitys kuudelta sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden alkamista edeltäneeltä viimeiseltä kuukaudelta. Mikäli luotettavasti selvitetyksi katsottava tulo kerrottuna kahdella on verotuksessa todettua työtulojen määrää kaksikymmentä sadalta suurempi, on tämä tulo pantava päivärahan määräämisen perusteeksi.
Jos vakuutettu sairausvakuutuslain 17 §:n 2 momentissa mainituilla perusteilla haluaa saada päivärahan verotuksessa todettujen 1 momentissa mainitulla tavalla määrättyjen tulojen edellyttämää määrää suurempana, hänen on esitettävä kansaneläkelaitokselle työtulojaan koskeva selvitys työkyvyttömyyden alkamisvuodelta ja sitä edeltäneeltä kalenterivuodelta, ei kuitenkaan pidemmältä ajalta kuin lähimmältä sellaiselta ajalta, jonka aikana hän on ollut työssä kuusi kuukautta. Jos luotettavasti selvitetyksi katsottava tulo kerrottuna kahdella on 20 prosenttia suurempi kuin verotuksessa todettu sairausvakuutuslain 76 §:n 1 momentin mukaisesti tarkistettu työtulojen määrä, on tämä tulo pantava päivärahan määräämisen perusteeksi.
Edellä 2 momentissa tarkoitettuun työssäoloaikaan rinnastetaan aika, jonka vakuutettu on ollut työstä poissa muusta kuin sairausvakuutuslain 17 §:n 2 momentissa mainitusta syystä.
11 §
Sairausvakuutuslain 30 §:n 5 momentissa tarkoitetussa jälkitarkastuksessa on suoritettava tarpeellinen tutkimus äidin terveydentilan selvittämiseksi ja mahdollisten synnytysvaurioiden toteamiseksi. Lääkärin on myös pyrittävä huolehtimaan siitä, että äiti osoitetaan asianmukaiseen hoitoon, jos tarkastuksessa todetaan sairaustila tai synnytysvaurio.
Sairausvakuutuslain 30 §:n 4 momentissa tarkoitetussa jälkitarkastuksessa on suoritettava tarpeellinen tutkimus äidin terveydentilan selvittämiseksi ja mahdollisten synnytysvaurioiden toteamiseksi. Lääkärin on myös pyrittävä huolehtimaan siitä, että vakuutettu osoitetaan asianmukaiseen hoitoon, jos tarkastuksessa todetaan sairaustila tai synnytysvaurio.
11§
Sairausvakuutuslain 30 §:n 4 momentissa tarkoitetussa jälkitarkastuksessa on suoritettava tarpeellinen tutkimus äidin terveydentilan selvittämiseksi ja mahdollisten synnytysvaurioiden toteamiseksi. Lääkärin on myös pyrittävä huolehtimaan siitä, että vakuutettu osoitetaan asianmukaiseen hoitoon, jos tarkastuksessa todetaan sairaustila tai synnytysvaurio.
11 a §
Sairausvakuutuslain 23 g §:n 1 momentissa tarkoitettuja kemiallisia aineita ovat anestesiakaasut, lyijy, elohopea, orgaaniset liuottimet, sytostaatit, hiilimonoksidi eli häkä ja syöpäsairauden vaaraa aiheuttavat aineet sekä muut näihin verrattavat aineet. Säteilyä on ionisoiva säteily mukaan lukien radionuklidit ja muu haitalliseksi osoitettu säteily. Tarttuvia tauteja ovat toksoplasmoosi, listerioosi, vihurirokko, herpes, vesirokko, hepatiitti, sytomegalotulehdus ja HIV-tartunta sekä muut näihin verrattavat taudit.
12§
Ulkomailla oleskeleva vakuutettu on oikeutettu saamaan päivä ja äitiysrahaa saman perusteen mukaan kuin Suomessa.
12 a §
Sairausvakuutuslain 4 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna korvauksena ansion menetyksestä henkilöllä on oikeus saada 8 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun työtulon ja päivärahan erotus. Korvaus määrätään sen työtulon perusteella, jonka henkilö olisi saanut, jollei häntä olisi määrätty tartuntatautilain (583/86) nojalla olemaan poissa ansiotyöstään tai eristettäväksi.
3 luku
Sairausvakuutuskortti
13 §
Jokaisella vakuutetulla tulee olla sairausvakuutuskortti, josta käy ilmi vakuutetun sosiaaliturvatunnus, vakuutetun suku- ja etunimet, syntymäaika ja kotipaikka. Kortin antaa vakuutetulle hänen kotipaikkakuntansa paikallistoimisto, kuitenkin siten, että 15 §:n 1 momentissa tarkoitetulle vakuutetulle antaa sairausvakuutuskortin Helsingin paikallistoimisto ja työpaikkakassan jäsenelle työpaikkakassa. Saadakseen sairausvakuutuskortin vakuutetun on toimitettava paikallistoimistolle rekisteriviranomaisen antama virkatodistus, jollei kansaneläkelaitos tai sen antaman määräyksen perusteella paikallistoimisto ole hankkinut sitä vastaavaa rekisterikorttia viran puolesta. Virkatodistuksesta tai rekisterikortista tulee käydä ilmi vakuutetun henkilötiedot.
jokaisella vakuutetulla tulee olla sairausvakuutuskortti, josta käy ilmi kortin numero (vakuutetun sosiaaliturvatunnus), vakuutetun suku- ja etunimet, syntymäaika ja kotipaikka. Kortin antaa vakuutetulle hänen kotipaikkakuntansa sairausvakuutustoimisto, kuitenkin siten, että 15 §:n 1 momentissa tarkoitetulle vakuutetulle antaa sairausvakuutuskortin Helsingin sairausvakuutustoimisto ja työpaikkakassan jäsenelle työpaikkakassa Saadakseen sairausvakuutuskortin vakuutetun on toimitettava sairausvakuutustoimistolle rekisteriviranomaisen antama virkatodistus, josta tulee käydä ilmi vakuutetun henkilötiedot ja sairausvakuutuslain 18 §:ssä tarkoitettujen huollettavien nimet ja syntymäajat.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, sairausvakuutustoimiston on merkittävä korttiin, sairastaako vakuutettu 3 §:ssä mainittua vaikeaa ja pitkäaikaista sairautta sekä ne muut tiedot, jotka kansaneläkelaitos määrää korttiin merkittäväksi.
Jokaisen 16 vuotta täyttäneen vakuutetun on merkittävä korttiinsa omakätinen nimikirjoituksensa.
Kansaneläkelaitos vahvistaa sairausvakuutuskortin muodon ja antaa asiassa tarvittaessa tarkempia määräyksiä.
4 luku
Etuuksien hakeminen ja maksaminen
14 §
Vakuutetun on haettava sairausvakuutuslain mukaisia etuuksia kirjallisesti paikallistoimistosta. Etuutta hakiessaan vakuutetun on vaadittaessa esitettävä sairausvakuutuskorttinsa.
Vakuutetun on muissa kuin 15 §:ssä mainituissa tapauksissa haettava sairausvakuutuslain mukaisia etuuksia kirjallisesti kotipaikkakuntansa sairausvakuutustoimikunnalta. Etuutta hakiessaan vakuutetun on vaadittaessa esitettävä sairausvakuutuskorttinsa.
Hakiessaan korvausta sairaanhoidosta taikka raskaudesta tai synnytyksestä aiheutuneista kustannuksista vakuutetun on esitettävä:
luotettava selvitys kustannuksista;
luotettava selvitys kustannuksista;
tarpeellinen selvitys sairaudesta, raskaudesta tai synnytyksestä; sekä
tarpeellinen selvitys sairaudesta, raskaudesta tai synnytyksestä; sekä
paikallistoimiston tarpeelliseksi katsoma muu selvitys.
sairausvakuutustoimikunnan tai -toimiston tarpeelliseksi katsoma muu selvitys.
Hakiessaan korvausta sairaanhoidosta taikka raskaudesta tai synnytyksestä aiheutuneista kustannuksista vakuutetun on esitettävä:
luotettava selvitys kustannuksista;
tarpeellinen selvitys sairaudesta, raskaudesta tai synnytyksestä; sekä
sairausvakuutustoimikunnan tai -toimiston tarpeelliseksi katsoma muu selvitys.
Päivärahaa, erityisäitiysrahaa, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa ja osittaista vanhempainrahaa sekä erityishoitorahaa koskevassa hakemuksessa vakuutetun on ilmoitettava henkilötietonsa sekä ne muut tiedot, jotka kansaneläkelaitos hakemuslomaketta vahvistaessaan määrää siihen merkittäviksi. Hakemukseen on lisäksi liitettävä tarpeellinen selvitys sairaudesta ja työkyvyttömyyden alkamisajankohdasta.
Päivä ja äitiysrahaa koskevassa hakemuksessa vakuutetun on ilmoitettava henkilötietonsa ja sairausvakuutuslain 18 §:n 1 momentissa tarkoitettujen huollettavien lukumäärä sekä ne muut tiedot, jotka kansaneläkelaitos hakemuslomaketta vahvistaessaan määrää siihen merkittäviksi. Hakemukseen on lisäksi liitettävä tarpeellinen selvitys sairaudesta ja työkyvyttömyyden alkamisajankohdasta.
Äitiys-, isyys- tai vanhempainrahan taikka osittaisen vanhempainrahan saamiseksi vakuutetun on lääkärin tai terveyskeskuksen todistuksella osoitettava, että raskaus on kestänyt vähintään sairausvakuutuslain 21 §:n 2 momentissa säädetyn ajan. Vanhempainrahan tai osittaisen vanhempainrahan maksamisen edellytyksenä lapsen äidille tai isälle on, että kansaneläkelaitoksen toimistoon on toimitettu todistus sairausvakuutuslain 30 §:ssä tarkoitetusta jälkitarkastuksesta. Erityishoitorahan saamiseksi vakuutetun on esitettävä kansaneläkelaitoksen toimiston tarpeelliseksi katsoma selvitys.
Erityisäitiysrahaa koskevaan hakemukseen on liitettävä todistus raskaudesta ja työnantajan työterveyshuoltoa toteuttavan lääkärin työpaikkaselvitykseen perustuva lausunto sairausvakuutuslain 23 g §:n 1 momentissa tarkoitetusta vaarasta. Jos tällaista lausuntoa ei ole hankaluudetta saatavissa, on hakemukseen liitettävä muun vakuutetun työolosuhteet tuntevan lääkärin vastaava lausunto. Lisäksi hakemukseen on liitettävä työnantajan selvitys siitä, ettei työntekijää ole voitu siirtää muihin tehtäviin siten kuin työsopimuslain (320/70) 32 §:n 2 momentissa on tarkoitettu ja, että työntekijä on poissa työstä. Sairausvakuutuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetussa työssä olevan on lääkärin lausunnon lisäksi esitettävä vastaava luotettava selvitys työolosuhteistaan ja työstä poissaolostaan.
Haettaessa korvausta sairausvakuutuslain 4 a §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta ansion menetyksestä on esitettävä:
terveyslautakunnan tai lääninoikeuden päätös työstä poissaolosta tai eristämisestä;
työnantajan ilmoitus tai muu luotettava selvitys palkan määrästä tai muusta 12 a §:ssä tarkoitetusta työtulosta; ja
paikallistoimiston tarvitsema muu selvitys.
Jollei luotettavaa selvitystä ansion menetyksestä ole saatavissa, korvaus määrätään sen työtulon mukaan, joka on vahvistettu päivärahan perusteeksi.
15§
Sairausvakuutuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun vakuutetun on haettava sairausvakuutuslain mukaista etuutta Helsingin sairausvakuutustoimikunnalta ja voidaan hakemus tällöin antaa myös ulkomailla olevaan Suomen diplomaattiseen edustustoon tai lähetetyn konsulin virastoon, jonka tulee viipymättä toimittaa se Helsingin sairausvakuutustoimistoon.
jos vakuutettu tilapäisesti oleskelee muulla kuin kotipaikkakunnallaan ja jos hänelle sinä aikana aiheutuu sairausvakuutuslain mukaan korvattavia kustannuksia, vakuutettu voi tehdä sairaanhoidosta taikka raskaudesta tai synnytyksestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista koskevan hakemuksensa myös oleskelupaikkakuntansa sairausvakuutustoimikunnalle, jonka tulee käsitellä hakemus ja suorittaa vakuutetulle tuleva korvaus. Niin ikään vakuutettu voi antaa muutakin sairausvakuutuslain mukaista etuutta koskevan hakemuksensa oleskelupaikkakuntansa sairausvakuutustoimistoon, jonka tulee toimittaa se vakuutetun kotipaikkakunnan sairausvakuutustoimistoon.
16§
Saadakseen päivärahaa vakuutetun, hänen valtuuttamansa asiamiehen tai muun edustajan tulee sen lisäksi, mitä 14 §:n 3 momentissa -on säädetty, kolmen päivän kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta lukien tätä päivää kuitenkaan lukuun ottamatta ilmoittaa sairastumisesta sairausvakuutustoimistoon. Tää tarkoitettu ilmoitus voidaan tehdä myös puhelimen välityksellä.
Jos 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus laiminlyödään eikä vakuutettu voi luotettavasti osoittaa sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden alkamisajankohtaa, katsotaan työkyvyttömyyden alkaneen aikaisintaan sinä ajankohtana, jolloin sairausvakuutustoimisto sai tiedon sairastumisesta.
17 §
Päiväraha suoritetaan maksukausittain jälkikäteen siten, että ensimmäinen maksuerä käsittää kuusi ensimmäistä arkipäivää päivärahaoikeuden alkamisesta ja kukin seuraava maksuerä 25 arkipäivää. Jos työkyvyttömyys ei kestä maksukautta, päiväraha suoritetaan työkyvyttömyyden päätyttyä.
Päiväraha suoritetaan maksukausittain jälkikäteen siten, että ensimmäinen erä maksetaan viikon kuluttua päivärahaoikeuden alkamisesta ja seuraavat erät kahden viikon väliajoin. Jos työkyvyttömyys ei kestä maksukautta, päiväraha suoritetaan työkyvyttömyyden päätyttyä.
Vakuutetun, jolle on myönnetty päiväraha, tulee saadakseen edelleen päivärahaa esittää kultakin maksukaudelta kansaneläkelaitoksen vahvistamalle lomakkeelle kirjoitettu ilmoitus tai muu selvitys siitä, onko hän ollut sinä maksukautena poissa työstä sekä, jos paikallistoimisto niin määrää, uusi lääkärintodistus työkyvyttömyydestään. Jos vakuutetun työkyvyttömyys on ilmeinen, paikallistoimiston ei tarvitse vaatia mainittuja selvityksiä.
Vakuutetun, jolle on myönnetty päiväraha, tulee saadakseen edelleen päivärahaa esittää kultakin maksukaudelta kansaneläkelaitoksen vahvistamalle lomakkeelle kirjoitettu ilmoitus tai muu selvitys siitä, onko hän ollut sinä maksukautena poissa työstä sekä, jos toimikunta niin määrää, uusi lääkärintodistus työkyvyttömyydestään. Jos vakuutetun työkyvyttömyys on ilmeinen, toimikunnan ei tarvitse vaatia mainittuja selvityksiä.
17 a §
Työpaikkakassan kassankokous voi kahden kolmasosan äänten enemmistöllä tehdä päätöksen päivärahan maksamisesta palkanmaksukausittain 17 §:n mukaisesta maksukaudesta poikkeavasti.
18 §
Erityisäitiysraha sekä äitiys- ja vanhempainraha suoritetaan maksukausittain jälkikäteen enintään 25 arkipäivän erissä. Äitiysrahan ensimmäinen erä on kuitenkin 30 arkipäivää. Jos raskaus on muussa kuin sairausvakuutuslain 23 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetussa tapauksessa päättynyt aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa äitiysrahan ensimmäinen erä maksetaan 30 arkipäivän kuluttua raskauden päättymisestä. Myös isyysraha maksetaan maksukausittain jälkikäteen enintään neljältä yhdenjaksoiselta 1–18 arkipäivän pituiselta kaudelta äitiys- ja vanhempainrahakauden aikana, kuitenkin enintään yhteensä 18 arkipäivältä sekä lisäksi yhdeltä yhdenjaksoiselta 1–12 arkipäivän pituiselta kaudelta välittömästi vanhempainrahakauden päätyttyä. Samoin erityishoitoraha maksetaan maksukausittain jälkikäteen soveltaen kuitenkin mitä 17 §:ssä säädetään päivärahan maksamisesta.
Äitiysrahaa hakevan vakuutetun on lääkärin tai kunnallisen äitiysneuvolan antamalla todistuksella osoitettava raskautensa kestäneen vähintään 180 päivää.
Vakuutetun, jolle on myönnetty erityisäitiysraha, tulee saadakseen sitä edelleen esittää kultakin maksukaudelta kansaneläkelaitoksen vahvistamalle lomakkeelle kirjoitettu ilmoitus tai muu selvitys siitä, onko hän ollut sinä maksukautena poissa työstä. Jos vakuutetun oikeus erityisäitiysrahaan on ilmeinen, paikallistoimiston ei tarvitse vaatia mainittuja selvityksiä.
Vakuutetulla on oikeus nostaa äitiysrahan ensimmäinen kolmannes kahdeksantenatoista arkipäivänä ennen laskettua synnytysaikaa, toinen kolmannes toimitettuaan sairausvakuutustoimistoon todistuksen synnytyksestä ja kolmas kolmannes toimitettuaan sairausvakuutustoimistoon jälkitarkastuksesta todistuksen. Jos synnytys on tapahtunut ennen edellä mainittua kahdeksantoista päivän määräaikaa, suoritetaan ensimmäinen kolmannes välittömästi.
Jos vanhempainrahan maksaminen isälle alkaa tai päättyy kesken äidin vanhempainrahan maksukauden, vanhempainraha maksetaan äidille vajaalta maksukaudelta. Vanhempainrahaa ei makseta isälle 12 arkipäivää lyhyemmältä ajalta ilman erityistä syytä. (19.4.1991/717)
Vanhempainrahakauden jakamisesta sopiminen vanhempien kesken on selvitettävä vanhempainrahaa koskevassa hakemuksessa. Osittaista vanhempainrahaa haettaessa on molempien vanhempien hakemuksiin lisäksi liitettävä vakuutetun työnantajansa kanssa osa-aikatyöstä tekemä työsopimus, josta ilmenee sovittu työaikajärjestely sekä osa-aikatyöstä maksettava palkka. Yrittäjävanhemman on esitettävä luotettava selvitys omassa yrityksessä tehdyn työn vähenemisestä 40-60 prosenttiin aiemmasta ja vastaavasta tulojen alenemisesta. Isyysrahaa tai isän vanhempainrahaa koskevassa hakemuksessa on lisäksi selvitettävä ne ajat, jotka isä hoitaa lasta eikä ole ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä. Isän on ilmoitettava välittömästi kansaneläkelaitoksen toimistoon, jos hän ei enää osallistu lapsen hoitoon.
Jos vakuutettu ryhtyy äitiysraha-, erityisäitiysraha- tai vanhempainrahakaudella ansio- tai muuhun kodin ulkopuolella suoritettavaan työhön, hänen on ilmoitettava tästä kansaneläkelaitoksen toimistoon hyvissä ajoin ennen työhön ryhtymistä. Samoin ilmoitus on tehtävä, jos vanhempainraha maksetaan molempien vanhempien työssäoloajalta isälle. Vakuutetun on ilmoitettava välittömästi myös muista erityisäitiysrahan sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan sekä osittaisen vanhempainrahan maksamiseen vaikuttavista muutoksista. Kansaneläkelaitoksen toimisto voi myös määrätä vakuutetun esittämään näistä selvityksen.
6 momentti on kumottu L:lla 9.8.2002/696.
18§
Äitiysrahaa hakevan vakuutetun on lääkärin tai kunnallisen äitiysneuvolan antamalla todistuksella osoitettava raskautensa kestäneen vähintään 180 päivää.
Vakuutetulla on oikeus nostaa äitiysrahan ensimmäinen kolmannes kahdeksantenatoista arkipäivänä ennen laskettua synnytysaikaa, toinen kolmannes toimitettuaan sairausvakuutustoimistoon todistuksen synnytyksestä ja kolmas kolmannes toimitettuaan sairausvakuutustoimistoon jälkitarkastuksesta todistuksen. Jos synnytys on tapahtunut ennen edellä mainittua kahdeksantoista päivän määräaikaa, suoritetaan ensimmäinen kolmannes välittömästi.
18 a §
Haettaessa vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa sillä perusteella, että vakuutettu on ottanut lapsen hoitoonsa tarkoituksenaan ottaa hänet ottolapsekseen, vakuutetun on esitettävä tästä sosiaalilautakunnan tai lapseksiottamisesta annetun lain (153/85) 17 §:n 2 momentissa tarkoitetun ottolapsitoimiston antama todistus. Hakemuksessa on selvitettävä ajat, jotka vakuutettu osallistuu lapsen hoitoon eikä ole ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä. Lapsen hoidon keskeytymisestä on ilmoitettava välittömästi kansaneläkelaitoksen toimistoon. Muilta osin ilmoitusvelvollisuudesta ja vanhempainrahan sekä osittaisen vanhempainrahan maksamisesta on voimassa, mitä 18 §:ssä on säädetty.
Jos lapsen äiti luovuttaa pois lapsensa tarkoituksenaan antaa hänet ottolapseksi tai lapsi on otettu lastensuojelulain mukaisesti huostaan eikä äiti osallistu lapsen hoitoon, on sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun kunnan toimielimen tai edellä 1 momentissa mainitun toimiston maksutta ilmoitettava tästä viipymättä kansaneläkelaitoksen toimistoon.
18 b §
Jos lapsen äiti on tullut sairauden johdosta kykenemättömäksi hoitamaan lastaan sairausvakuutuslain 23 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai hän on kuollut, vanhempainraha maksetaan lapsen isälle maksukausittain jälkikäteen 25 arkipäivän erissä äidin sairastumispäivää ja sitä seuraavien yhdeksää arkipäivää seuraavasta tai äidin kuolinpäivää seuraavasta arkipäivästä lukien. Tällöin ilmoitus vanhempainrahan maksamiseksi isälle on tehtävä kirjallisesti viipymättä kansaneläkelaitoksen toimistoon. Muilta osin ilmoitusvelvollisuudesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 18 §:ssä on säädetty.
Jos lapsen isä ei vastaa lapsen huollosta, on lapsen huollosta vastaavasta vakuutetusta soveltuvin osin voimassa, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty lapsen isästä. Jos sairausvakuutuslain 21 §:n 4 momentissa tarkoitettu vakuutettu kuolee vanhempainrahakauden aikana, sovelletaan vakuutetun puolisoon tai muuhun lapsen huollosta vastaavaan vakuutettuun, mitä tässä pykälässä on säädetty lapsen isästä.
Jos lapsen isä luovuttaa pois lapsensa tarkoituksenaan antaa hänet ottolapseksi, on sosiaalilautakunnan tai 18 a §:n 1 momentissa mainitun toimiston maksutta ilmoitettava tästä viipymättä kansaneläkelaitoksen toimistoon.
19 §
1 momentti on kumottu A:lla 24.3.1995/420.
Sairausvakuutuslain mukaista etuutta ei makseta siltä ajalta, jonka vakuutettu on mielisairaslain (187/52) 34 §:n 2 momentin tai 35 §:n 1 momentin nojalla sairaalassa taikka lastensuojelulain (52/36) nojalla kasvatuslaitoksessa, eikä siltä ajalta, jonka vakuutettu on työlaitoksessa, pakkotyössä tai pakkolaitoksessa. Samoin on meneteltävä muussa valtion tal kunnan omistamassa tahi valtionapua saavassa julkisessa huoltolaitoksessa hoidettavan vakuutetun osalta, joka laitoshoitoon kuuluvana saa edellä tarkoitetun etuuden.
2–3 momentit on kumottu L:lla 9.8.2002/696.
Jos vakuutettu, joka saa päivä tai äitiysrahaa, alkaa kärsiä välittömästi tuomittua vapausrangaistusta tai otetaan 1 momentissa tarkoitettuun sairaalaan tai laitokseen, vankilan, sairaalan tai laitoksen johtajan tulee viipymättä ilmoittaa siitä vakuutetun kotipaikkakunnan sairausvakuutustoimistoon.
19§
Sairausvakuutuslain mukaista etuutta ei makseta siltä ajalta, jonka vakuutettu on mielisairaslain (187/52) 34 §:n 2 momentin tai 35 §:n 1 momentin nojalla sairaalassa taikka lastensuojelulain (52/36) nojalla kasvatuslaitoksessa, eikä siltä ajalta, jonka vakuutettu on työlaitoksessa, pakkotyössä tai pakkolaitoksessa. Samoin on meneteltävä muussa valtion tal kunnan omistamassa tahi valtionapua saavassa julkisessa huoltolaitoksessa hoidettavan vakuutetun osalta, joka laitoshoitoon kuuluvana saa edellä tarkoitetun etuuden.
Jos vakuutettu, joka saa päivä tai äitiysrahaa, alkaa kärsiä välittömästi tuomittua vapausrangaistusta tai otetaan 1 momentissa tarkoitettuun sairaalaan tai laitokseen, vankilan, sairaalan tai laitoksen johtajan tulee viipymättä ilmoittaa siitä vakuutetun kotipaikkakunnan sairausvakuutustoimistoon.
20 §
1 momentti on kumottu L:lla 30.12.2003/1325.
Alaikäisellä vakuutetulla, joka on täyttänyt 16 vuotta, on oikeus myös itse hakea ja nostaa hänelle tuleva sairausvakuutuslain mukainen korvaus.
Jos korvauksen saaja kuolee, kuolinpesän hoitaja on oikeutettu kuolinpesän puolesta hakemaan ja nostamaan korvauksen.
21 §
Jos vakuutettu on määrätty sairausvakuutuslain 31 §:n 1 momentin mukaisesti tutkimukseen, on hänellä oikeus saada korvaus tutkimuksesta aiheutuneista kustannuksista sekä matkakustannusten korvausta, päivärahaa, yömatkarahaa ja majoittumiskorvausta sen mukaan kuin kansaneläkelaitos määrää. Jos vakuutettu välttämättä on tarvinnut saattajan, korvataan hänelle matkasta aiheutuneet kustannukset samojen perusteiden mukaan kuin vakuutetulle.
Sairausvakuutustoimikunnan on ennen sairausvakuutuslain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antamista kuultava asiassa asianomaista asiantuntijalääkäriä. Jos vakuutettu määrätään tutkimukseen, suoritetaan hänelle korvaus tutkimuksesta aiheutuneista kustannuksista ja matkakustannuksista sekä matkapäivärahaa.
Sitä aikaa, jonka vakuutettu on tutkimuksia varten ollut otettuna sairaalaan, ei lueta päivärahaan, yömatkarahaan eikä majoittumiskorvaukseen oikeuttavaksi ajaksi.
Matkakustannukset korvataan sen mukaan, paljonko kustannuksia olisi aiheutunut lyhintä tietä ja halvinta matkustustapaa käyttäen, kuitenkin enintään todelliseen määräänsä.
Paikallistoimiston on ennen 1 momentissa mainitun määräyksen antamista kuultava asiassa asianomaista asiantuntijalääkäriä.
Jos vakuutetun matka on kestänyt vähintään kuusi tuntia, suoritetaan hänelle päivä rahaa. Päivärahaa ei kuitenkaan suoriteta siltä päivältä, jona vakuutettu tämän matkan aikana on ollut tutkimuksia varten otettuna sairaalaan vähintään 12 tuntia.
21§
Sairausvakuutustoimikunnan on ennen sairausvakuutuslain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antamista kuultava asiassa asianomaista asiantuntijalääkäriä. Jos vakuutettu määrätään tutkimukseen, suoritetaan hänelle korvaus tutkimuksesta aiheutuneista kustannuksista ja matkakustannuksista sekä matkapäivärahaa.
Matkakustannukset korvataan sen mukaan, paljonko kustannuksia olisi aiheutunut lyhintä tietä ja halvinta matkustustapaa käyttäen, kuitenkin enintään todelliseen määräänsä.
Jos vakuutetun matka on kestänyt vähintään kuusi tuntia, suoritetaan hänelle päivä rahaa. Päivärahaa ei kuitenkaan suoriteta siltä päivältä, jona vakuutettu tämän matkan aikana on ollut tutkimuksia varten otettuna sairaalaan vähintään 12 tuntia.
Päiväraha määrätään valtion virkamatkojen halvimman matkustusluokan mukaan.
22 §
Vakuutetulla katsotaan olevan varsinaisen asuntonsa ja kotinsa siinä kunnassa, missä hän tosiasiallisesti asuu.
22 a §
Sairausvakuutuslain 30 b §:ssä mainitusta kunnan tilityksestä tulee käydä ilmi lain 29 §:n 2 momentissa tarkoitettujen korvausten määräämiseksi tarvittavat tiedot.
5 luku
Paikallishallinto
23§
Sairausvakuutustoimiston tehtävänä on:
ottaa vastaan sairausvakuutustoimikunnalle tai -toimistolle osoitetut hakemukset, ilmoitukset ja kirjelmät sekä sairausvakuutuslain 53 §:n 2 momentissa tarkoitetut valituskirjelmät sekä tehdä niihin merkinnät vastaanottopäivästä;
valmistella toimikunnan käsiteltäviksi tulevat asiat;
suorittaa kansaneläkelaitoksen ja sairausvakuutustoimikunnan antamien ohjeiden mukaisesti korvauksen saajien olojen tarkkailua sekä ryhtyä niihin toimenpiteisiin, joihin valvontaa suoritettaessa ilmenneet seikat antavat aihetta;
pitää vakuutetuista kortistoa, josta tulee käydä ilmi ainakin vakuutetun henkilötiedot, perhesuhteet ja työtulot sekä hänelle myönnetyt päivä ja äitiysrahat; sekä
suorittaa muut kansaneläkelaitoksen tai aluetoimiston määräämät tehtävät.
24§
Sairausvakuutustoimiston johtajan tehtävänä on:
johtaa toimiston toimintaa ja valvoa, että sen tehtävät tulevat asianmukaisesti ja viivytyksettä hoidetuiksi;
kutsua kokoon sairausvakuutustoimikunta sekä huolehtia asioiden esittelystä ja pöytäkirjan pitämisestä toimikunnassa;
allekirjoittaa toimikunnan päätökset ja muut toimituskirjat; sekä
suorittaa muut hänelle määrätyt tehtävät.
Mitä 1 momentin 2―4 kohdassa on sanottu, koskee myös sellaista toimikunnan puheenjohtajaa, joka ei ole toimiston johtaja.
25§
Sairausvakuutustoimikunnan kokouksissa
pidettävään pöytäkirjaan on merkittävä:
kokouksen päivämäärä, sen alkamis- ja päättymisaika sekä kokouspaikka;
kokouksessa saapuvilla olleet jäsenet;
kokouksessa käsitellyt asiat, siinä tehdyt päätökset ja suoritetut äänestykset sekä eriävät mielipiteet; sekä
esteellisyydet ja muut tarpeellisiksi katsotut seikat.
26§
Sairausvakuutustoimikunnan puheenjohtajalta vaaditaan, että hänellä on tuomarin virkaan oikeuttava tutkinto tai muu toimeen sopiva yliopistossa tai korkeakoulussa suoritettu loppututkinto tahi yliopistossa, Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa tai muussa korkeakoulussa suoritettu toimeen soveltuva tutkinto ja riittävä sosiaalilainsäädännön tuntemus.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, voidaan sairausvakuutustoimikunnan puheenjohtajaksi nimittää myös sairausvakuutuslain voimaantullessa kansaneläkelaitoksen päätoimisessa palveluksessa oleva kansaneläkelaitoksen piiriasiamies tai muu toimihenkilö, jos hän kansaneläkelaitoksen toimeenpanemilla kursseilla on osoittanut omaavansa riittävät edellytykset toimia sairausvakuutustoimikunnan puheenjohtajana ja sairausvakuutustoimiston johtajana.
Sairausvakuutustoimikunnan puheenjohtajan ja hänen henkilökohtaisen varamiehensä, joka toimii toimikunnan varapuheenjohtajana, nimittää kansaneläkelaitoksen hallitus aluetoimiston johtajan annettua asiasta lausuntonsa.
27 §
Kansaneläkelaitoksen tulee ennen marraskuun loppua antaa kirjallinen päätös sairausvakuutuslain 61 §:n 3 momentin mukaisesti sairausvakuutusrahaston varoista seuraavana vuonna työpaikkakassan käytettäväksi tulevan ennakon määrästä. Sen suuruutta vahvistettaessa on kassan sairausvakuutuslain mukaisien etuuksien suorittamiseen tarvittavaa määrää korotettava kassan maksuvalmiuden turvaamiseksi yhdellä kymmenesosalla etuuksien määrästä. Kassan on päätöstä varten annettava tarvittavat tiedot kansaneläkelaitokselle lokakuun loppuun mennessä.
Sairausvakuutuslain 61 §:n 3 momentissa. tarkoitettuja vakuutusteknillisten laskelmien perusteita vahvistaessaan sosiaaliministerin tulee kiinnittää huomiota ainakin kassan ja sen määrään ja sen odotettavissa olevaan kehitykseen, jäsenten sukupuoleen, siviilisäätyyn ja palkkaukseen, jäsenistön ikärakenteeseen sekä sen henkilöryhmän sairastavuuteen, joka on verrattavissa kassan jäsenistöön. Laskelmien perusteet tarkistetaan vähintään viisivuotiskausittain.
Kansaneläkelaitoksen tulee kunkin vuoden tammikuun aikana pitää huolta siitä, että työpaikkakassan käytettävänä on 1 momentin mukainen kassan maksuvalmiuden turvaamiseksi tarkoitettu määrä sekä kunkin kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä suorittaa kassalle sellainen määrä, että sen yhdessä kassan etuuksien suorittamista varten aikaisemmin saamien, käyttämättä olevien määrien kanssa katsotaan riittävän saman kuukauden aikana maksettaviin etuuksiin. Jos kassan saamat määrät eivät riitä sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien suorittamiseen, kansaneläkelaitos antaa kassalle viipymättä tarvittavan määrän. Jos ennakon mukainen vuotuismäärä osoittautuu liian pieneksi tai suureksi, on ennakon määrää tarkistettava vastaavasti. Lisäksi kansaneläkelaitoksen tulee kunkin kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä suorittaa kassalle yksi kahdestoistaosa kassan hallintokuluja varten vahvistetusta määrästä.
Vakuutusteknillisen laskelman tekemistä varten kassan on vuosittain elokuun loppuun mennessä annettava kansaneläkelaitokselle tarpeelliset tiedot laskelmaan vaikuttavista seikoista. Kansaneläkelaitoksen tulee ennen marraskuun loppua laatia sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti kullekin kassalle vakuutusteknillinen laskelma sekä tämän laskelman mukaisesti vahvistaa sen suorituksen määrä, joka kassalle on seuraavana vuonna tuleva. Tästä ratkaisustaan kansaneläkelaitoksen on viipymättä annettava kassalle kirjallinen päätös.
Kassan on annettava 2 momentin mukaisia suorituksia ja ennakon tarkistamista varten tarpeelliset tiedot kansaneläkelaitokselle. Kassan tulee niin ikään antaa kansaneläkelaitokselle sen pitämää sairausvakuutustilastoa varten tarvittavat tiedot.
Jos kassan vastuu on kalenterivuoden aikana muuttunut sen johdosta, että kassin jäsenmäärässä tai sairauskustannuksiin vaikuttavissa tekijöissä on tapahtunut olennaisia 1auutoksia, joita ei ole otettu huomioon 2 momentissa tarkoitettua laskelma tehtäessä, tarkistetaan sanottuun vuoteen kohdistuva laskelma vastaavasti seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä. Kassan on toimitettava tätä varten selvitys edellä tarkoitetuista muutoksista kansaneläkelaitokselle sanotun vuoden loppuun mennessä. Tarkistuksen tapahduttua kansaneläkelaitoksen tulee viipymättä suorittaa kassalle siitä aiheutuva lisäsuoritus. Kassan tulee palauttaa kansaneläkelaitokselle tarkistuksen mukaisesti liikaa saamansa määrä sanottua vuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.
27§
Sairausvakuutuslain 61 §:n 3 momentissa. tarkoitettuja vakuutusteknillisten laskelmien perusteita vahvistaessaan sosiaaliministerin tulee kiinnittää huomiota ainakin kassan ja sen määrään ja sen odotettavissa olevaan kehitykseen, jäsenten sukupuoleen, siviilisäätyyn ja palkkaukseen, jäsenistön ikärakenteeseen sekä sen henkilöryhmän sairastavuuteen, joka on verrattavissa kassan jäsenistöön. Laskelmien perusteet tarkistetaan vähintään viisivuotiskausittain.
Vakuutusteknillisen laskelman tekemistä varten kassan on vuosittain elokuun loppuun mennessä annettava kansaneläkelaitokselle tarpeelliset tiedot laskelmaan vaikuttavista seikoista. Kansaneläkelaitoksen tulee ennen marraskuun loppua laatia sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti kullekin kassalle vakuutusteknillinen laskelma sekä tämän laskelman mukaisesti vahvistaa sen suorituksen määrä, joka kassalle on seuraavana vuonna tuleva. Tästä ratkaisustaan kansaneläkelaitoksen on viipymättä annettava kassalle kirjallinen päätös.
Jos kassan vastuu on kalenterivuoden aikana muuttunut sen johdosta, että kassin jäsenmäärässä tai sairauskustannuksiin vaikuttavissa tekijöissä on tapahtunut olennaisia 1auutoksia, joita ei ole otettu huomioon 2 momentissa tarkoitettua laskelma tehtäessä, tarkistetaan sanottuun vuoteen kohdistuva laskelma vastaavasti seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä. Kassan on toimitettava tätä varten selvitys edellä tarkoitetuista muutoksista kansaneläkelaitokselle sanotun vuoden loppuun mennessä. Tarkistuksen tapahduttua kansaneläkelaitoksen tulee viipymättä suorittaa kassalle siitä aiheutuva lisäsuoritus. Kassan tulee palauttaa kansaneläkelaitokselle tarkistuksen mukaisesti liikaa saamansa määrä sanottua vuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.
Kansaneläkelaitos suorittaa sairausvakuutusrahaston varoista työpaikkakassalle kunkin kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä määrän, joka vastaa kahdettatoista osaa kassalle tulevasta vuotuismäärästä, kuitenkin siten, että jos kassan saamat ennakot eivät riitä sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien suorittamiseen, kansaneläkelaitos maksaa kassalle jäljellä olevasta 2 momentissa mainitusta vuotuismäärästä tarpeellisen osan.
28 §
Työpaikkakassan tulee tehdä kultakin kalenterivuodelta seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä tilitys kansaneläkelaitokselta 27 §:n mukaisesti sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien suorittamista varten saamistaan varoista ja palauttaa liikaa saamansa määrä helmikuun loppuun mennessä. Mikäli kassan saamat varat eivät ole riittäneet sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin, kansaneläkelaitos suorittaa puuttuvan osan samoin helmikuun loppuun mennessä.
Jos työpaikkakassan sairausvakuutuslain mukaiset menot jonakin vuonna ovat nousseet vakuutusteknillisen laskelman edellyttämää määrää suuremmiksi ja sen osoitetaan johtuvan sairausvakuutuslain 61 §:n 4 momentissa mainitusta syystä, kassan tulee viipymättä tehdä kansaneläkelaitokselle lisäsuoritusta koskeva hakemus ja esittää tarpeelliset selvitykset sairausvakuutuslain mukaisten kustannusten määrästä. Kassan osoitettua oikeutensa lisäsuorituksen saamiseen, kansaneläkelaitoksen tulee maksaa kassalle määrä, jonka sen arvioidaan vielä sinä vuonna tarvitsevan sairausvakuutuslain mukaisiin menoihin. Kassan tulee kalenterivuotta seuraavan vuoden helmikuun 15 päivään mennessä tehdä tilitys saamistaan suorituksista ja palauttaa mahdollisesti liikaa saamansa määrä seuraavan maaliskuun loppuun mennessä. Mikäli kassan saama lisäsuorituskaan ei ole riittänyt peittämään kassan sairausvakuutuslain mukaisia menoja, kansaneläkelaitos suorittaa puuttuvan osan samoin maaliskuun loppuun mennessä. Jos vasta kalenterivuoden päätyttyä havaitaan, etteivät kasan varat ole riittäneet sairausvakuutuslain mukaisiin menoihin, kassan tulee helmikuun 15 päivään mennessä esittää selvitys kassan sairausvakuutuslain mukaisista menoista. Kansaneläkelaitoksen tulee maaliskuun loppuun mennessä suorittaa puuttuva osa kassalle.
Hallintokuluihin tuleva määrä tarkistetaan sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.
Työpaikkakassan on annettava sen esittämien selvitysten tarkistamiseksi tai muutoin tarpeelliset tiedot kansaneläkelaitokselle. Kassan tulee niin ikään antaa kansaneläkelaitokselle sen pitämää sairausvakuutustilastoa varten tarvittavat tiedot.
28§
Jos työpaikkakassan sairausvakuutuslain mukaiset menot jonakin vuonna ovat nousseet vakuutusteknillisen laskelman edellyttämää määrää suuremmiksi ja sen osoitetaan johtuvan sairausvakuutuslain 61 §:n 4 momentissa mainitusta syystä, kassan tulee viipymättä tehdä kansaneläkelaitokselle lisäsuoritusta koskeva hakemus ja esittää tarpeelliset selvitykset sairausvakuutuslain mukaisten kustannusten määrästä. Kassan osoitettua oikeutensa lisäsuorituksen saamiseen, kansaneläkelaitoksen tulee maksaa kassalle määrä, jonka sen arvioidaan vielä sinä vuonna tarvitsevan sairausvakuutuslain mukaisiin menoihin. Kassan tulee kalenterivuotta seuraavan vuoden helmikuun 15 päivään mennessä tehdä tilitys saamistaan suorituksista ja palauttaa mahdollisesti liikaa saamansa määrä seuraavan maaliskuun loppuun mennessä. Mikäli kassan saama lisäsuorituskaan ei ole riittänyt peittämään kassan sairausvakuutuslain mukaisia menoja, kansaneläkelaitos suorittaa puuttuvan osan samoin maaliskuun loppuun mennessä. Jos vasta kalenterivuoden päätyttyä havaitaan, etteivät kasan varat ole riittäneet sairausvakuutuslain mukaisiin menoihin, kassan tulee helmikuun 15 päivään mennessä esittää selvitys kassan sairausvakuutuslain mukaisista menoista. Kansaneläkelaitoksen tulee maaliskuun loppuun mennessä suorittaa puuttuva osa kassalle.
Työpaikkakassan on annettava sen esittämien selvitysten tarkistamiseksi tai muutoin tarpeelliset tiedot kansaneläkelaitokselle. Kassan tulee niin ikään antaa kansaneläkelaitokselle sen pitämää sairausvakuutustilastoa varten tarvittavat tiedot.
29 §
Hyväksyessään avustuskassalain (471/42) alaisen avustuskassan sairausvakuutuslain mukaiseksi työpaikkakassaksi kansaneläkelaitoksen tulee samalla määrätä se ajankohta, jona kassan sairausvakuutuslain mukaisen toiminnan tulee alkaa. Tätä ajankohtaa ei saa määrätä kolmea kuukautta myöhemmäksi hyväksymispäätöksen antamisesta, kuitenkin siten, että kassan toiminta voi alkaa aikaisintaan siitä hetkestä, jolloin se on merkitty avustuskassalain mukaiseen rekisteriin.
Sairausvakuutuslain mukaisen toimintansa aloittavan kassan tulee saadakseen lain 61 §:n 3 momentissa tarkoitetun suorituksen toimittaa kansaneläkelaitokseen ennen toimintansa alkamista 27 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot. Nämä saatuaan kansaneläkelaitoksen tulee viipymättä antaa kirjallinen päätös kassan käytettäväksi tulevan ennakon määrästä. Ennakon suorittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 27 §:n 2 momentissa on säädetty.
Uuden kassan tulee, saadakseen sairausvakuutuslain 61 §:n 3 momentissa tarkoitetun suorituksen, kuukauden kuluessa siitä, kun se on hyväksytty työpaikkakassaksi, toimittaa kansaneläkelaitokseen edellä 27 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot. Nämä saatuaan kansaneläkelaitoksen tulee viipymättä laatia vakuutusteknillinen laskelma ja vahvistaa kassalle tulevan suorituksen määrä sekä antaa tästä ratkaisustaan kassalle kirjallinen päätös.
6 luku
Aluehallinto
30§
Maa jaetaan viiteen sairausvakuutusalueeseen, joissa kussakin on aluetoimisto.
Aluetoimiston tehtävänä on sen lisäksi, mitä sairausvakuutuslaissa on säädetty:
ohjata ja valvoa sairausvakuutustoimistoissa suoritettavaa asioiden valmistelua ja käsittelyä sekä tällöin erityisesti valvoa voimassa olevien säännösten yhdenmukaista soveltamista toimikunnissa ja toimistoissa;
ryhtyä toimenpiteisiin havaittujen virheellisyyksien oikaisemiseksi;
tehdä kansaneläkelaitokselle esityksiä sairausvakuutustoimistojen ja -toimikuntien toiminnassa havaittujen puutteiden ja epäkohtien poistamiseksi; sekä
suorittaa muut tehtävät, jotka kansaneläkelaitos sille määrää.
31§
Aluetoimistossa on yleinen toimisto, sosiaalilääketieteellinen toimisto ja tarkastustoimisto.
sosiaalilääketieteellisen toimisten tulee erityisesti valvoa yhtenäisten sosiaalilääketieteellisten perusteiden noudattamista sairausvakuutustoimikunnissa ja -toimistoissa. Toi1aistossa on tarpeellinen määrä asiantuntijalääkäreitä.
Tarkastustoimistossa on tarpeellinen määrä aluetarkastajia, joiden tulee ohjata sairausvakuutustoimistojen toimintaa sekä suorittaa niissä varojen ja hallinnon tarkastusta.
32§
Asiantuntijalääkärin tulee toimia lääketieteellisenä asiantuntijana sairausvakuutusta koskevissa asioissa sekä edistää alueellaan sairausvakuutusviranomaisten ja lääkärien välistä yhteistoimintaa. Sosiaalilääketieteellisen toimiston päälliköksi määrättävän asiantuntijalääkärin tulee toimia aluetoimiston sijaitsemispaikkakunnalla ja muiden siten, että kussakin keskussairaalapiirissä on ainakin yksi asiantuntijalääkäri.
Aluetarkastajalta vaaditaan, että hänellä on yliopistossa tai korkeakoulussa suoritettu loppututkinto tahi yliopistossa tai Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa suoritettu toimeen soveltuva tutkinto ja riittävä perehtyneisyys sosiaalilainsäädäntöön. Sen estämättä, mitä tässä on säädetty, voidaan aluetarkastajaksi nimittää myös sairausvakuutuslain voimaantullessa kansaneläkelaitoksen palveluksessa oleva kansaneläkelaitoksen piiritarkastaja.
33§
Aluetoimiston johtajan tulee valvoa sairausvakuutuksen toteuttamista alueellaan ja huolehtia siitä, että aluetoimisto joutuisasti suorittaa sille määrätyt tehtävät.
Aluetoimiston johtaja myöntää sairausvakuutustoimiston johtajalle ja hänen varamiehelleen sekä aluetoimiston toimihenkilölle virkavapauden sekä hyväksyy näiden matkalaskut, sen mukaan kuin kansaneläkelaitos tarkemmin määrää. Niin ikään aluetoimiston johtaja myöntää muulle sairausvakuutustoimiston toimihenkilölle virkavapauden ja hyväksyy tämän matkalaskun, jollei kansaneläkelaitos ole uskonut näitä tehtäviä sairasvakuutustoimiston johtajalle. Aluetoimiston johtajan asiana tai, jos kansaneläkelaitos on uskonut tämän sairausvakuutustoimiston johtajalle, hänen asianaan on myös päättää sairausvakuutustoimistossa tarvittavista toimitustarvikkeista noudattaen kansaneläkelaitoksen asiassa antamia määräyksiä.
Aluetoimiston johtaja nimittää toimeensa ne akietoii1iistoii toimihenkilöt ja työntekijät, joiden nimittäminen ei 36 §:n mukaan kuulu kansaneläkelaitoksen hallitukselle.
34 §
Sairausvakuutuslautakunnan puheenjohtajan tehtävänä on:
kutsua kokoon sairausvakuutuslautakunta sekä huolehtia asioiden esittelystä ja pöytäkirjan pitämisestä lautakunnassa; ja
huolehtia siitä, että asiat lautakunnassa joutuisasti käsitellään sekä että lautakunnan päätökset viipymättä toimitetaan hakijalle ja sairausvakuutustoimistolle.
Sosiaalivakuutuslautakunnan kokouksista pidettävään pöytäkirjaan on merkittävä:
kokouksen päivämäärä, sen alkamis- ja päättymisaika sekä kokouspaikka;
kokouksessa saapuvilla olleet jäsenet;
kokouksessa käsitellyt asiat, siinä tehdyt päätökset ja suoritetut äänestykset sekä eriävät mielipiteet; sekä
esteellisyydet ja muut tarpeellisiksi katsotut seikat.
Sairausvakuutuslautakunnan kokouksissa pidettävästä pöytäkirjasta on vastaavasti voimassa, mitä sairausvakuutustoimikunnan pöytäkirjasta 25 §:ssä on säädetty.
Sairausvakuutuslautakunnassa on yksi tai useampia esittelijöitä, joiden tulee olla suorittanut oikeustieteen kandidaatin tai sitä vastaavan aikaisemman lainopillisen tutkinnon.
Sairausvakuutuslautakunnan päätöksen allekirjoittaa esittelijä, joka myös toimii lautakunnan sihteerinä.
7 luku
Keskushallinto
35§
Sairausvakuutusasioiden käsittelyä varten kansaneläkelaitoksessa on sairausvakuutusosasto, jossa voi olla toimistoja. Osastopäällikön nimittää toimeensa ja siitä vapauttaa kansaneläkelaitoksen lisätty hallitus.
36§
Kansaneläkelaitoksen lisätty hallitus vahvistaa sairausvakuutuslain 42 §:n 1 momentissa tarkoitetun jaon sairausvakuutuspiireihin ja määrää aluetoimistojen sijaintipaikkakunnat.
Lisätyn hallituksen asiana on nimittää toimeensa ja siitä vapauttaa aluetoimiston johtaja. Niinikään lisätyn hallituksen tulee vahvistaa sairausvakuutuslautakunnan työjärjestys sekä määrätä lautakunnan jäsenten palkkiot ja matkakustannusten korvaamisen perusteet samoin kuin kansaneläkelaitokselle 47 §:n mukaisesti sairausvakuutusrahastosta suoritettava määrä.
Kansaneläkelaitoksen hallitus nimittää toimeensa aluetoimiston toimistopäällikön, aluetarkastajan ja sairausvakuutuslautakunnan esittelijän, viimeksi mainitun kuitenkin lautakunnan ehdollepanon perusteella. Kansanelelaitoksen hallitukselle kuuluu niin ikään asiantuntijalääkärin nimittäminen. Tässä mainitut toimihenkilöt vapauttaa toimestaan kansaneläkelaitoksen hallitus. Sairausvakuutuslautakunnan esittelijä voidaan kuitenkin vapauttaa vasta sen jälkeen, kun lautakunta on antanut asiasta lausuntonsa.
Aluetoimiston johtajalla ja yleisen toimiston toimistopäälliköllä tulee olla tuomarin virkaan vaadittava kelpoisuus sekä tarkastustoimiston toimistopäälliköllä toimeen sopiva yliopistossa tai muussa korkeakoulussa suoritettu loppututkinto.
37 §
Sairausvakuutusasiain neuvottelukunnan tehtävänä on:
edistää ja kehittää sairausvakuutuksen toteuttamiseen osallistuvien keskinäistä yhteistyötä;
edistää ja kehittää sairausvakuutuksen toteuttamiseen osallistuvien keskinäistä yhteistyötä;
tehdä kansaneläkelaitoksen hallitukselle esityksiä ja antaa sille lausuntoja sairausvakuutusta koskevien selvitysten ja tutkimusten suorittamiseksi; sekä
tehdä valtioneuvoston vahvistamien perusteiden mukaan vuosittain esitys kansaneläkelaitoksen hallitukselle sairausvakuutuslain 60 §:n 2 momentissa mainittujen varojen käyttämisestä sairauksien ehkäisemistä ja vakuutettujen kuntouttamista tarkoittavaan toimintaan;
tehdä kansaneläkelaitoksen hallitukselle esityksiä ja antaa sille lausuntoja sairausvakuutuslain soveltamista ja sairausvakuutuksen kehittämistä koskevista asioista.
tehdä kansaneläkelaitoksen hallitukselle esityksiä sairausvakuutusta koskevien selvitysten ja tutkimusten suorittamiseksi; sekä
Sairausvakuutusasiain neuvottelukunnan tehtävänä on:
edistää ja kehittää sairausvakuutuksen toteuttamiseen osallistuvien keskinäistä yhteistyötä;
tehdä valtioneuvoston vahvistamien perusteiden mukaan vuosittain esitys kansaneläkelaitoksen hallitukselle sairausvakuutuslain 60 §:n 2 momentissa mainittujen varojen käyttämisestä sairauksien ehkäisemistä ja vakuutettujen kuntouttamista tarkoittavaan toimintaan;
tehdä kansaneläkelaitoksen hallitukselle esityksiä sairausvakuutusta koskevien selvitysten ja tutkimusten suorittamiseksi; sekä
tehdä kansaneläkelaitoksen hallitukselle esityksiä ja antaa sille lausuntoja sairausvakuutuslain soveltamista ja sairausvakuutuksen kehittämistä koskevista asioista.
Neuvottelukunnalla on oikeus ottaa sihteeri sekä kuulla asiantuntijoita. Sihteerille ja asiantuntijoille maksettavat palkkiot vahvistaa kansaneläkelaitoksen hallitus neuvottelukunnan esityksestä.
Neuvottelukunnan toiminnasta johtuvat kustannukset suoritetaan sairausvakuutusrahaston varoista.
38 §
Sairausvakuutukseen liittyvien lääketieteellisten kysymysten käsittelyä varten kansaneläkelaitoksen hallitus asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan sosiaalilääketieteellisen neuvottelukunnan, jossa on puheenjohtaja ja enintään viisitoista jäsentä. Neuvottelukunnassa tulee olla edustettuina sairausvakuutuksen toteuttamisen kannalta tärkeimmät lääketieteen erikoisalat sekä riittävä määrä sairausvakuutuksen käytännölliseen toteuttamiseen perehtyneitä lääkäreitä. Jäseniä määrättäessä on huolehdittava siitä, että terveydenhuollon oikeusturvakeskus, Helsingin, Turun ja Oulun yliopiston lääketieteelliset tiedekunnat ja lääkäreitä edustava järjestö tulevat neuvottelukunnassa edustetuiksi.
Sairausvakuutukseen liittyvien lääketieteellisten kysymysten käsittelyä varten kansaneläkelaitoksen hallitus asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan sosiaalilääketieteellisen neuvottelukunnan, jossa on puheenjohtaja ja enintään viisitoista jäsentä. Neuvottelukunnassa tulee olla edustettuina sairausvakuutuksen toteuttamisen kannalta tärkeimmät lääketieteen erikoisalat sekä riittävä määrä sairausvakuutuksen käytännölliseen toteuttamiseen perehtyneitä lääkäreitä. Jäseniä määrättäessä on huolehdittava siitä, että lääkintöhallitus, Helsingin, Turun ja Oulun yliopiston lääketieteelliset tiedekunnat ja lääkäreitä edustava järjestö tulevat neuvottelukunnassa edustetuiksi.
Neuvottelukunta voi jakaantua jaostoihin. Jaostojen työnjaosta päättää kansaneläkelaitoksen hallitus neuvottelukunnan esityksestä.
Neuvottelukunnalla on oikeus ottaa itselleen sihteeri ja kuulla asiantuntijoita. Kansaneläkelaitoksen hallitus vahvistaa neuvottelukunnan puheenjohtajalle, jäsenille, sihteerille ja asiantuntijoille maksettavan palkkion. Neuvottelukunnan toiminnasta johtuvat kustannukset suoritetaan sairausvakuutusrahaston varoista.
39§
Oikean ja yhdenmukaisen käytännön aikaansaamiseksi kansaneläkelaitoksen tulee antaa yleisiä neuvoja ja ohjeita sairausvakuutustoimikunnille ja -toimistoille sairausvakuutuslain mukaisten asioiden ratkaisemista varten.
Kansaneläkelaitoksen tulee valvoa aluetoimistojen, sairausvakuutustoimikuntien ja -toimistojen toimintaa sekä suorittaa niissä tarkastuksia.
Kansaneläkelaitoksen tulee pitää tilastoa sairausvakuutuksen alalta.
40 §
Kansaneläkelaitoksen on vuosittain viimeistään kesäkuun 15 päivänä lähetettävä asianomaiselle ministeriölle arvio sairausvakuutusrahastoon seuraavana vuonna suoritettavan sairausvakuutuslain 59 §:n 1 momentin mukaisen valtion takuusuorituksen määrästä. Arviota tulee tarkistaa, jos sen perusteet ovat olennaisesti muuttuneet.
Kansaneläkelaitoksen tulee kunakin vuonna ennen heinäkuun loppua lähettää sosiaaliministeriölle perusteltu arvio valtion seuraavana vuonna sairausvakuutusrahastoon suoritettavasta määrästä.
Valtio suorittaa sairausvakuutuslain 59 §:n 1 momentin mukaisena takuusuorituksen ennakkona määrän, joka vastaa yhtä kahdestoistaosaa valtion kyseisenä vuonna suoritettavaksi arvioidusta määrästä. Ennakko tulee välittömästi tarkistaa, jos sen määrä on olennaisesti muuttunut. Sairausvakuutusrahaston rahoituksen turvaamiseksi tai, jos vuotuinen ennakko olennaisesti muuttuu, ennakko voidaan jaksottaa edellä säädetystä poiketen.
Sosiaaliministeriön tulee suorittaa sairausvakuutuslain 59 §:ssä edellytetty ennakko sairausvakuutusrahastoon kunkin kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä.
Asianomaisen ministeriön tulee suorittaa 2 momentissa tarkoitettu takuusuorituksen ennakko sairausvakuutusrahastoon kunkin kuukauden ensimmäisenä päivänä.
40§
Kansaneläkelaitoksen tulee kunakin vuonna ennen heinäkuun loppua lähettää sosiaaliministeriölle perusteltu arvio valtion seuraavana vuonna sairausvakuutusrahastoon suoritettavasta määrästä.
Sosiaaliministeriön tulee suorittaa sairausvakuutuslain 59 §:ssä edellytetty ennakko sairausvakuutusrahastoon kunkin kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä.
40 a §
Sairausvakuutuslain 59 §:n 1 momentin mukaisen valtion takuusuorituksen määrä vahvistetaan kansaneläkelaitoksen tilinpäätöksen yhteydessä. Tilinpäätöksen vahvistamisen jälkeen asianomaiselle ministeriölle toimitetaan laskelma valtion takuusuorituksen määrästä. Maksettujen ennakoiden ja vahvistetun määrän erotus maksetaan tai palautetaan tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan kuukauden aikana.
41 §
Valtio suorittaa sairausvakuutuslain 59 §:n 2 momentin mukaisena ennakkona sairausvakuutusrahastoon kuukausittain määrän, joka vastaa yhtä kahdestoistaosaa kyseisenä vuonna suoritettavaksi arvioidusta äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoista sekä erityishoitorahoista aiheutuvien vähimmäispäivärahakustannusten määrästä.
Vuosittain on sairausvakuutusrahaston tilinpäätöksen yhteydessä selvitettävä sairausvakuutuslain 59 §:n mukaan valtion maksettava määrä. Jos valtion suoritettava osuus ei ole tullut kokonaisuudessaan suoritetuksi edellä 40 §:ssä tarkoitetuilla ennakoilla, on valtion suoritettava puuttuva osa sairausvakuutusrahastoon kansaneläkelaitoksen valtuutettujen suorittamaa rahaston tilinpäätöksen vahvistamista ensiksi seuraavan kalenterikuukauden kuluessa. saman ajan kuluessa on liikaa maksettu määrä palautettava takaisin valtiolle.
Asianomaisen ministeriön tulee suorittaa 1 momentissa tarkoitettu valtion osuuden ennakko sairausvakuutusrahastoon kunkin kuukauden (maksukuukausi) ensimmäisenä päivänä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua lisäsuotusta vaatiessaan tai liikasuoritusta palauttaessaan kansaneläkelaitoksen on lähetettävä sosiaaliministeriölle laskelma valtion sairausvakuutuslain 59 §:n mukaisen osuuden määrästä. Kansaneläkelaitoksen on annettava laskelman tarkistamiseksi tarvittavat tai muutoin tarpeelliset tiedot sosiaaliministeriölle.
Kansaneläkelaitoksen tulee ilmoittaa asianomaiselle ministeriölle kunakin kuukautena maksettu äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoista sekä erityishoitorahoista aiheutuneiden vähimmäispäivärahakustannusten määrä maksukuukautta seuraavan toisen kuukauden 15 päivään mennessä. Tämän määrän ja suoritetun ennakon erotus otetaan huomioon maksukuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ennakon suorituksen yhteydessä.
41§
Vuosittain on sairausvakuutusrahaston tilinpäätöksen yhteydessä selvitettävä sairausvakuutuslain 59 §:n mukaan valtion maksettava määrä. Jos valtion suoritettava osuus ei ole tullut kokonaisuudessaan suoritetuksi edellä 40 §:ssä tarkoitetuilla ennakoilla, on valtion suoritettava puuttuva osa sairausvakuutusrahastoon kansaneläkelaitoksen valtuutettujen suorittamaa rahaston tilinpäätöksen vahvistamista ensiksi seuraavan kalenterikuukauden kuluessa. saman ajan kuluessa on liikaa maksettu määrä palautettava takaisin valtiolle.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua lisäsuotusta vaatiessaan tai liikasuoritusta palauttaessaan kansaneläkelaitoksen on lähetettävä sosiaaliministeriölle laskelma valtion sairausvakuutuslain 59 §:n mukaisen osuuden määrästä. Kansaneläkelaitoksen on annettava laskelman tarkistamiseksi tarvittavat tai muutoin tarpeelliset tiedot sosiaaliministeriölle.
42 §
Verohallinto tilittää rajoitetusti verovelvollisilta perityt sairausvakuutusmaksut samoin kuin sairausvakuutuslain 34 §:n 3 momentissa tarkoitetun osuuden lähdeveron tuotosta Kansaneläkelaitokselle sairausvakuutusmaksujen ja lähdeveron kertymisvuotta seuraavan vuoden kesäkuun vakuutusmaksutilityksen yhteydessä.
Sairausvakuutusrahaston varoilla hankittu sijoitusomaisuus kirjataan tileihin hankintaarvoon. Jos omaisuuden arvon kuitenkin on rahanarvon muuttumisen, pääomatappion vaaran tai muun syyn takia katsottava pysyvästi muuttuneen, korjataan tiliarvoa vastaavasti.
42§
Sairausvakuutusrahaston varoilla hankittu sijoitusomaisuus kirjataan tileihin hankintaarvoon. Jos omaisuuden arvon kuitenkin on rahanarvon muuttumisen, pääomatappion vaaran tai muun syyn takia katsottava pysyvästi muuttuneen, korjataan tiliarvoa vastaavasti.
43§
Mikäli etuuksia ei makseta sairausvakuutustoimiston käteiskassasta rahassa, niiden suorittamisessa on mahdollisuuksien mukaan käytettävä postisiirtoliikettä.
Mikäli etuuksia suoritetaan sairausvakuutuslain 48 §:n 2 momentissa mainituilla shekeillä, kansaneläkelaitoksen tulee tehdä rahalaitosten kanssa tarpeelliset sopimukset shekkien lunastamisesta. Kansaneläkelaitos vahvistaa shekkilomakkeen muodon.
8 luku
Erinäisiä säännöksiä
44 §
Sosiaalivakuutuslautakunnan puheenjohtajan ja jäsenen tulee ennen toimeen ryhtymistään vannoa yleisessä alioikeudessa säädetty virka- ja tuomarinvala sekä työpaikkakassan hallituksen puheenjohtajan ja jäsenen säädetty virkavala, jollei hän ole sellaista valaa aikaisemmin vannonut.
Sairausvakuutustoimikunnan puheenjohtajan ja jäsenen tulee ennen toimeen ryhtymistään yleisessä alioikeudessa vannoa säädetty virkavala sekä sairausvakuutuslautakunnan puheenjohtajan ja jäsenen säädetty virka- ja tuomarinvala, jollei hän ole sellaista valaa aikaisemmin vannonut.
44§
Sairausvakuutustoimikunnan puheenjohtajan ja jäsenen tulee ennen toimeen ryhtymistään yleisessä alioikeudessa vannoa säädetty virkavala sekä sairausvakuutuslautakunnan puheenjohtajan ja jäsenen säädetty virka- ja tuomarinvala, jollei hän ole sellaista valaa aikaisemmin vannonut.
44 a §
Paikallistoimiston tulee toimittaa sairausvakuutuslain 27 §:n 4 momentissa tarkoitettu ilmoitus muun korvauksen myöntäjälle eläketurvakeskuksen välityksellä välittömästi sen jälkeen, kun sanotussa momentissa säädetty 150 suorituspäivää on täyttynyt. Samalla tulee paikallistoimiston tiedottaa vakuutetulle annetusta ilmoituksesta sekä kuntoutusmahdollisuuksista ja muun korvauksen hakemisesta.
Kuntoutusmahdollisuuksista ja muun korvauksen hakemisesta ei kuitenkaan tiedoteta, jos
työkyvyttömyys ilmeisesti päättyy kuukauden kuluessa 150 suorituspäivän päättymisestä;
vakuutettu on hakenut ammatillista kuntoutusta tai siihen liittyvää lääkinnällistä kuntoutusta; tai
vakuutettu on hakenut sairausvakuutuslain 15 §:n 5 momentin mukaista kuntoutusrahaa tai ansionmenetyskorvausta.
Kuntoutusmahdollisuuksista ja muun korvauksen hakemisesta on kuitenkin tiedotettava välittömästi, jos työkyvyttömyys jatkuu tai kuntoutusta tai kuntoutusrahaa koskeva hakemus hylätään.
45§
Vakuutetulle, joka verovuoden aikana on saanut kansaneläkettä, kansaneläkelaitos toimittaa todistuksen liitettäväksi veroilmoitukseen. Kansaneläkelaitos voi myös lähettää todistuksen suoraan asianomaisen veropiirin verojohtajalle.
Jos sairausvakuutuslain 34 §:ssä tarkoitetun yhtiön tai yhtymän osakkaan osuudesta ei ole selvitystä, lasketaan vakuutusmaksua määrättäessä hänen osakseen osakkaiden lukumäärän mukainen osuus yhtiön tai yhtymän veroäyreistä.
46 §
Sairausvakuutuslautakunnan on, mikäli asia jää sen päätöksen varaan, palautettava asiakirjavihko takaisin asianomaiseen sairausvakuutustoimistoon siellä säilytettäväksi. Jos asia saatetaan edelleen tarkastuslautakunnan tutkittavaksi, sairausvakuutuslautakunnan tulee viipymättä lähettää asiakirjavihko ja ote pöytäkirjastaan edelleen tarkastuslautakunnalle.
47 §
Jos työsuojelutoimikunnan tai sen puuttuessa työsuojeluvaltuutetun sairausvakuutuslain 29 a §:n 2 momentissa tarkoitettu lausunto työterveyshuollon tai muun terveydenhuollon järjestämisestä tai toteuttamisesta on kielteinen, on kansaneläkelaitoksen varattava työterveyslaitokselle mahdollisuus lausunnon antamiseen asiassa ennen korvaushakemuksen ratkaisemista.
Valtioneuvoston asiana on vahvistaa ne yleiset perusteet, joiden mukaan sairausvakuutuslain 59 §:ssä tarkoitettu osa kansaneläkelaitoksen yleisistä hallinto- ja käyttökustannuksista korvataan sairausvakuutusrahastosta.
47§
Valtioneuvoston asiana on vahvistaa ne yleiset perusteet, joiden mukaan sairausvakuutuslain 59 §:ssä tarkoitettu osa kansaneläkelaitoksen yleisistä hallinto- ja käyttökustannuksista korvataan sairausvakuutusrahastosta.
48§
Jos työnantaja maksaa vakuutetulle palkkaa siltä ajalta, jolta tällä olisi oikeus saada päivä tai äitiysrahaa, työnantajan tulee viipymättä palkan maksettuaan ilmoittaa siitä asianomaiseen sairausvakuutustoimistoon.
49 §
Jos paikallistoimisto on päättänyt sairausvakuutuslain 68 §:n 2 tai 4 momentin nojalla hankittavaksi selvitystä sairaalalta tai muulta sairaanhoitolaitokselta taikka lääkäriltä, tulee selvityksen hankkimisen tapahtua aluetoimiston välityksellä.
Jos sairausvakuutustoimikunta on päättänyt sairausvakuutuslain 68 §:n 2 tai 3 momentin nojalla hankittavaksi selvitystä sairaalalta tai muulta sairaanhoitolaitokselta taikka lääkäriltä, tulee selvityksen hankkimisen tapahtua aluetoimiston välityksellä.
49§
Jos sairausvakuutustoimikunta on päättänyt sairausvakuutuslain 68 §:n 2 tai 3 momentin nojalla hankittavaksi selvitystä sairaalalta tai muulta sairaanhoitolaitokselta taikka lääkäriltä, tulee selvityksen hankkimisen tapahtua aluetoimiston välityksellä.
49 a §
Sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien maksamisesta kertyneitä tilitositteita kansaneläkelaitos on velvollinen säilyttämään kolme vuotta sen tilivuoden päättymisestä, jonka tileihin tositteet kuuluvat.
50 §
Mitä tässä asetuksessa säädetään kansaneläkelaitoksesta ja sen paikallistoimistosta, on soveltuvin osin voimassa myös työpaikkakassasta ja sen hallituksesta.
Mitä tässä asetuksessa säädetään sairausvakuutustoimistosta ja -toimikunnasta, on soveltuvin osin voimassa myös työpaikkakassasta ja sen hallituksesta.
50§
Mitä tässä asetuksessa säädetään sairausvakuutustoimistosta ja -toimikunnasta, on soveltuvin osin voimassa myös työpaikkakassasta ja sen hallituksesta.
51 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1964, kuitenkin siten, että kansaneläkelaitoksen tulee viipymättä ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sairausvakuutuksen toimeenpanoa varten. Niiden kustannusten yleiset perusteet, jotka sairausvakuutuslain voimaantulosta annetun lain (365/63) 6 §:n 2 momentin mukaan korvataan valtion varoista, vahvistaa valtioneuvosto.
Verotoimistojen on 1 päivään elokuuta 1964 mennessä lähetettävä sairausvakuutustoimistoille 9 §:n 3 momentissa tarkoitetut luettelot vuonna 1963 toimitetusta verotuksesta.
229/1964
538/1964
Tämän asetuksen 2 §:n 1 momentti tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1964.
30/1966
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1966.
741/1966
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1967.
576/1970
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1970.
788/1970
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1971.
233/1972
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1972.
630/1973
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1973.
916/1974
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1975.
266/1975
743/1975
1067/1975
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1976, kuitenkin siten, että 8 §:n 1 ja 2 momenttia sekä 9 §:n 2 momenttia sovelletaan päivärahaan, joka kohdistuu vuoden 1977 jälkeiseen aikaan.
159/1977
493/1978
985/1978
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979 ja sitä sovelletaan sen voimaantulosta lukien järjestettävään tai toteutettavaan toimintaan.
89/1981
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1981.
630/1981
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982.
Jos äidille maksettavan äitiysrahan maksukausi kohdistuu osaksi tämän asetuksen voimaantuloa edeltävään ja osaksi sen jälkeiseen aikaan, maksukausi päättyy 31 päivänä joulukuuta 1981. Tällöin äidin äitiysrahan maksuerien lukumäärä ja maksukauteen sisältyvien arkipäivien lukumäärä voi poiketa siitä, mitä tämän asetuksen 18 §: ssa on säädetty.
695/1981
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1981
720/1983
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.
33/1985
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1985.
Tätä asetusta sovelletaan äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan maksukausiin, jotka alkavat 1 päivänä helmikuuta 1985 tai sen jälkeen.
835/1985
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.
811/1986
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.
983/1986
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.
1046/1986
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.
807/1987
Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä marraskuuta 1987.
1113/1987
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.
1314/1989
Tämän asetuksen 16 § kumotaan ja 19 § tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990. Asetus tulee muilta osin voimaan 1 päivänä lokakuuta 1990, kuitenkin siten, että 40 §:n 2 momentin mukaisena valtion osuuden ennakkona erityishoitorahoista suoritetaan loka-, marras- ja joulukuussa 1990 yksi kolmasosa valtion sinä vuonna suoritettavaksi arvioidusta määrästä. Asetuksen 41 §:n 2 momentin säännös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991 siten, että sitä sovelletaan ensimmäisen kerran tammikuussa 1991 suoritettavaa ennakkoerää maksettaessa.
1325/1990
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
Tätä asetusta sovelletaan äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan maksukausiin, jotka alkavat 1 päivänä tammikuuta 1991 tai sen jälkeen.
413/1991
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1991.
717/1991
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991.
992/1991
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.
1603/1991
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992, ja sitä sovelletaan vuodelta 1990 toimitetussa verotuksessa todettuihin työtuloihin.
1701/1991
Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 1991.
471/1992
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1992. Asetusta sovelletaan päivärahaan, jota on haettu sanottuna päivänä tai sen jälkeen. Jos oikeus päivärahaan on alkanut ennen 1 päivää heinäkuuta 1992 ja jatkuu sen jälkeen, asetusta sovelletaan ensimmäisestä sanottuna päivänä tai sen jälkeen alkavasta maksukaudesta riippumatta siitä, milloin päivärahaa on haettu.
793/1992
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1992.
1147/1992
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1992.
1492/1993
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
ETA-sopimuksen liite II: neuvoston direktiivi (89/105/ETY)
1554/1993
1624/1993
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
650/1994
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1994.
1180/1994
1409/1994
420/1995
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.
1511/1995
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996. Asetuksen 10 §:n 2 momenttia sovelletaan, jos työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen alkaa asetuksen tultua voimaan.
1610/1995
1215/1996
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
684/1997
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1997. Asetuksen 2 §:n 6 momentti tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä lokakuuta 1997 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1999.
734/1998
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
1045/1998
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
1275/1999
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000, ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2000.
1294/2000
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
511/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2001.
Lain 33 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 määrättävään vakuutetun sairausvakuutusmaksuun. Lain 33 §:n 3 ja 4 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä sairausvakuutusmaksua vuodelta 2003 kuitenkin siten, että ennakkoperinnässä näitä säännöksiä noudatetaan ensimmäisen kerran vuonna 2004.
Jos työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen alkaa 1 päivän heinäkuuta 2001 ja 31 päivän joulukuuta 2003 välisenä aikana, 16 §:n 2 momentissa tarkoitettua eläkelakien mukaista työtuloa sovelletaan sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan perusteena arvioitaessa työtuloja sairausvakuutuslain 17 §:ssä ja sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 10 §:ssä säädetyllä tavalla.
Tällä lailla kumotaan 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutusasetuksen 8 § ja 9 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat 8 § asetuksissa 630/1973, 1067/1975 ja 650/1994 sekä 9 §:n 2 momentti asetuksessa 1215/1996.
Tämän lain 16 §:ssä säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1996 vahvistettua työntekijäin eläkelain 9 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua indeksilukua.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 55/2001, StVM 11/2001, EV 48/2001
710/2001
Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2001 ja sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2001 lukien.
731/2001
HE 10/2001, StVM 20/2001, EV 88/2001
799/2001
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2001.
958/2001
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002
Ennen tämän asetuksen voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
696/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002.
Tällä lailla kumotaan 1 päivänä marraskuuta 1963 annetun sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 13 a §, 18 §:n 6 momentti, 19 §:n 2 ja 3 momentti sekä 24, 45 ja 48 §, sellaisina kuin niistä ovat 13 a § asetuksessa 30/1966, 18 §:n 6 momentti ja 48 § asetuksessa 717/1991, 19 §:n 2 momentti asetuksessa 420/1995 ja 3 momentti asetuksessa 1314/1989 sekä 24 § asetuksessa 1325/1990.
HE 9/2002, StVM 16/2002, EV 96/2002
1154/2002
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
1325/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
Tällä lailla kumotaan 1 päivänä marraskuuta 1963 annetun sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 20 §:n 1 momentti.
HE 160/2003, StVM 29/2003, EV 125/2003
47/2004
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2004.
Asetusta sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2004 ja sen jälkeen suoritettaviin sairausvakuutusmaksuihin ja lähdeveroihin.