Finlex →179/1970 — Asetus ortodoksisesta kirkkokunnasta

Sen valvomiseksi, että lapsi saatetaan kasteelle, niin kuin 1 §:ssä on määrätty, on syntymiset viipymättä ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa syntymisestä lukien ilmoitettava joko sen seurakunnan kirkkoherralle, johon lapsen äiti kuuluu tahi, jos vanhemmat ovat sopineet siitä, että lapsi seuraa isää, sen seurakunnan kirkkoherralle, johon isä kuuluu, tahi asianomaiselle matkapapille taikka sen kirkkokuntaan kuuluvan seurakunnan kirkkoherralle, jonka alueella lapsi on syntynyt. Ilmoitusvelvollisuus kuuluu lapsen vanhemmille tahi, jos he ovat kuolleet tai laillisesti estyneitä, niille, jotka olivat läsnä lapsen syntyessä.

Kullakin seurakunnalla on määrätty opetusministeriön vahvistama alue.

Karjalan hiippakunnan piispanistuin on Kuopion kaupungissa ja piispa on arvoltaan arkkipiispa, käyttäen arvonimessään hiippakuntansa nimeä lisäyksellä ""ja koko Suomen"".

Oulun hiippakunnan piispanistuin on Oulun Kaupungissa ja piispa käyttää arvonimeä ""Oulun metropoliitta"".

Hiippakuntajako voidaan muuttaa kirkolliskokouksen esityksestä.

Kun tehdään esitys seurakunnan jakamisesta, muuttamisesta tai lakkauttamisesta tahi uuden seurakunnan perustamisesta, alistakoon kirkollishallitus, jos se katsoo esityksen ansaitsevan huomiota ja sitten kun asianomaista seurakuntaa tai seurakuntia on siitä kuultu, asian opetusministeriön ratkaistavaksi. Tällaisen esityksen voi myös kirkollishallitus omasta aloitteestaan tehdä.

Valvontapiirien luvun ja alueet vahvistaa opetusministeriö kirkollishallituksen esityksestä.

Menettelyä, joka on säädetty 10 §:n 1 momentissa, on noudatettava myös, kun nostetaan kysymys hengellisen viran tai toimen perustamisesta, lakkauttamisesta tai muuttamisesta.

Seurakunnasta voidaan, mikäli erityisiä syitä on, osittain itsenäisesti hoidettavaksi erottaa kappeliseurakunta, jolla on tarkkaan määrätty alueensa. Tällainen kappeliseurakunta hoitaa asioitaan sen mukaan kuin sen perustamista koskevassa opetusministerin päätöksessä on tarkemmin määrätty sekä soveltuvilta kohdin noudattamalla tämän asetuksen säännöksiä.

Julkiset jumalanpalvelukset on toimitettava kirkollisten sääntöjen mukaan sunnuntai- ja juhlapäivinä sekä niinä muina päivinä ja niinä aikoina, joina ne on määrätty pidettäväksi.

Julkisten jumalanpalvelusten toimittamiseen ottakoot mahdollisuuden mukaan osaa kaikki seurakunnan papiston jäsenet.

Julkisia jumalanpalveluksia toimitettakoon, paitsi seurakunnan pääkirkossa, myöskin muissa seurakunnan alueella olevissa kirkoissa, rukoushuoneissa ja tarvittaessa muissakin sopivissa paikoissa.

Papin on annettava seurakuntalaisille kristillistä opetusta sekä kirkossa että muualla seurakunnassa. Saarna kuulukoon osana jumalanpalvelukseen ainakin sunnuntaipäivinä. Papiston on myös pidettävä seurakunnan eri osissa hartaushetkiä, raamatunselityksiä ja muita hengellisiä valistustilaisuuksia sekä tällöin olosuhteitten mukaan kuulusteltava seurakuntalaisten kristinopin taitoa.

Kaikissa seurakunnissa pidettäköön kristinoppikouluja, joihin kutsutaan kaikki viisitoista vuotta täyttäneet ja joissa heitä ohjataan uskonopin ja kirkollisen elämän tuntemiseen vahvistetun opetussuunnitelman mukaisesti.

Muuta seurakunnallista nuoriso- ja valistustoimintaa harjoitettakoon seurakunnissa, huomioon ottaen työn kasvatuksellisen tärkeyden, mahdollisuuksien mukaan ja yhteistyössä kirkkokunnan valistusjärjestöjen kanssa.

Avioliittoon vihkiminen toimitetaan kirkossa tai rukoushuoneessa. Jos vihittävät asuvat niistä kaukana, tahi jos siihen muutoin on erityistä syytä, voidaan vihkiminen toimittaa myöskin muussa sopivassa paikassa.

Kaikki papilliset toimitukset suorittaa omassa seurakunnassaan seurakunnan pappi. Jos erityinen tarve vaatii tai seurakunnan pappi on estynyt taikka seurakuntalainen tahi seurakunnassa oleskeleva vieraan seurakunnan jäsen nimenomaan sitä pyytää, saa papillisia toimituksia suorittaa vieraankin seurakunnan pappi, hankittuaan siihen mahdollisuuden mukaan asianomaisen seurakunnan kirkkoherran suostumuksen.

Edellä 20 §:ssä mainituin edellytyksin tulee seurakunnan palveluksessa olla kaksi tai useampia kanttoreita.

Papiston avuksi voidaan kirkolliskokouksen tarkemmin määrittelemin edellytyksin ilman vakinaiseen virkaan vaadittavaa täyttä pätevyyttä vihkiä seurakuntiin diakoneja ja pappeja, jotka haluavat harrastuksesta osallistua seurakunnan jumalanpalveluksiin ja muuhun toimintaan. Pappeudesta osallisina he kuuluvat seurakunnan papistoon myös 173 §:ssä mainituin oikeuksin ja rajoituksin, mutta eivät itseoikeutettuina seurakunnan hallinnollisiin elimiin. Papiston puutteen takia voidaan tällainen pappi tai diakoni omasta suostumuksestaan ja kirkollishallituksen harkinnan mukaan määrätä väliaikaisesti hoitamaan myös vakinaista papin tai diakonin virkaa.

Seurakunnalla on oikeus perustaa papiston avuksi opetus- ja valistustyöhön ylimääräisen papin, seurakuntalehtorin tai nuoriso-ohjaajan toimia, joiden ohjesäännöt seurakunta hyväksyy ja alistaa kirkollishallituksen vahvistettavaksi. Tällaisen toimen haltijan vaali on alistettava hiippakunnan piispan vahvistettavaksi.

Kirkkoherran tulee vastata siitä, että yhteinen jumalanpalvelus, sakramentit ja muut pyhät menot toimitetaan kirkollisten sääntöjen mukaan, huolehtia seurakuntansa uskonnollisesta kasvattamisesta, pitää huolta seurakunnan yksityisten jäsenten sielunhoidosta, valvoa uskonnonopetusta kouluissa sekä pitää yllä kristillistä järjestystä seurakunnassa.

Kirkkoherra valvokoon kirkolle kuuluvan kiinteän ja irtaimen omaisuuden hallintoa, käyttämistä ja hoitoa lain ja seurakunnan päätösten mukaan kuin myös että kirkon- tai rukoushuoneen isännöitsijä, seurakunnan rahastonhoitaja ja muu henkilö, joille seurakunta on uskonut rahavarojen hoidon, oikein täyttävät velvollisuutensa.

Seurakunnassa, jossa on enemmän kuin yksi papinvirka, tulee pappien jakaa työ keskenään kirkollishallituksen hyväksymällä tavalla, kuitenkin niin, ettei loukata seurakunnan jäsenen oikeutta käyttää kirkolliseen toimitukseen sitä pappia, jota hän haluaa, ja että työn johto jää kirkkoherralle.

Kirkkoherra tehköön joka vuosi seurakunnan toisten pappien kanssa työnjakokirjan. Jos ilmaantuu erimielisyyttä, ratkaiskoon kirkollishallitus asian. Jos joku on estynyt täyttämästä velvollisuuttaan jaon mukaan, määrätköön kirkkoherra, kuinka silloin on meneteltävä.

Pappi suorittakoon tehtävänsä asian vaatimalla huolella älköönkä kiireellisissä tapauksissa viivytelkö.

Seurakunnan pappien tulee osallistua seurakunnassa harjoitettavaan diakonityöhön, jonka tarkoituksena on hengellisen ja aineellisen avun antaminen hädänalaisille. Sitä varten seurakunnanneuvosto hyväksyy ohjesäännön, joka on alistettava kirkollishallituksen tutkittavaksi ja vahvistettavaksi.

Kirkkoherranvirastossa säilytetään sitä paitsi papiston virkataloja sekä kirkon tai seurakunnan kiinteää omaisuutta koskevat asiakirjat ja kartat, talojen piirustukset, seurakunnankokousten, seurakunnanvaltuuston ja seurakunnanneuvoston alkuperäiset pöytäkirjat ja muut seurakunnan yhteiset asiakirjat, joiden kaikkien pitää olla asianmukaisessa kunnossa.

Diakoni on papin apuna jumalanpalvelusten ja sakramenttien toimittamisessa, saarnatoimessa, diakoniatyössä sekä kirkkoherranviraston hoidossa.

Kanttori toimittaa hänelle jumalanpalveluksissa kuuluvat tehtävät sekä johtaa ja opettaa kirkkolaulua seurakunnassa, osallistuu kirkkoherran antamien ohjeiden mukaisesti seurakunnan nuoriso- ja valistustyöhön mahdollisuuksien mukaan, osallistuu kirkkoherranviraston hoitoon ja suorittaa muutkin vahvistetun ohjesääntönsä määräämät tehtävät.

Papin, diakonin ja kanttorin viran täyttämistä koskevaan hakemukseen on liitettävä: (27.11.1987/894)

Seurakuntalehtorin toimen hakemukseen on liitettävä:

Jollei hakijain joukossa ole riittävää määrää virkaan kelpoisia eikä viran menestykselliseen hoitoon kykeneviä henkilöitä, esitetään pienempi luku ehdokkaita kuin edellä on sanottu.

Vaalintoimittaja saa kirkkokunnan varoista matkakustannusten korvausta ja päivärahaa samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijalle.

Vaaliin ovat oikeutetut ottamaan osaa kaikki ne, joilla on äänioikeus seurakunnankokouksessa.

Vaalissa on jokaisella äänioikeutetulla yksi ääni. Valtakirjalla ei saa äänestää.

Vaalin toimittamista avustamaan valitaan tule toimituksen alkaessa kaksi seurakunnan edustajaa vaaliavustajiksi, jotka silloin kun vaali toimitetaan useassa paikassa, toimivat vaaliavustajina myös näissä paikoissa.

Vaalin tulos valitusosoituksineen on vaalitoimituksen päätyttyä julistettava.

Jos vaali suoritetaan 41 §:n 2 momentin nojalla usealla paikkakunnalla, aloitetaan ja päätetään vaalitoimitus seurakunnan pääkirkossa.

Sivutoimiset papit, diakonit ja kanttorit nimittää piispa seurakunnanvaltuustoa kuultuaan ilman edellä tässä luvussa säädettyä haku- ja valintamenettelyä.

Jos papiston jäsen tai kanttori on ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä säilyttänyt aikaisemman lain mukaisen palkkausoikeutensa, johon kuuluu oikeus luontoisetuihin, hänen peruspalkkansa määräytyy valtion virkamiesten palkkausluokkien mukaan seuraavasti: kirkkoherran ja muun papin A 14 palkkausluokan mukaan, diakonin A 11 palkkausluokan mukaan ja kanttorin A 10 palkkausluokan mukaan. Kirkollishallitus voi määrätä kirkkoherran palkkausluokan enintään kahta palkkausluokkaa suuremmaksi, jos seurakunnassa on useampia vakinaisia papin virkoja.

Seurakunnanvaltuusto voi erityisistä syistä myöntää 1 momentissa tarkoitetulle viranhaltijalle henkilökohtaisena palkanlisänä enintään yhden palkkausluokan korotuksen. Lisäksi kirkollishallitus voi seurakunnanvaltuuston esityksestä myöntää 1 momentissa tarkoitetulle viranhaltijalle yhden palkkausluokan korotuksen seurakuntatyössä tarpeellisen vieraan kielen taidosta taikka viranhoitoa edistävästä yliopistossa tai korkeakoulussa suoritetusta loppututkinnosta.

3 momentti on kumottu A:lla 21.3.2002/210.

Kalliinpaikanlisää maksetaan samojen perusteiden mukaan kuin valtion viran tai toimen haltijoille.

Kirkollishallitus voi seurakunnanneuvoston esityksestä myöntää viranhaltijalle henkilökohtaisen palkanlisän sen palkkauksen lisäksi, joka muodostuu 54 §:n 1–5 momentin mukaisesta peruspalkasta ja siihen kuuluvista lisistä.

Edellä 54 a §:ssä tarkoitettujen viranhaltijoiden peruspalkat määräytyvät 1 päivänä maaliskuuta 2005 voimaan tulleiden valtion virkamiesten A-palkkaustaulukoiden mukaan korotettuina 1,4 prosentilla.

Edellä 55 ja 56 §:ssä tarkoitetut ikä- ja kalliinpaikanlisät maksetaan seurakuntien viranhaltijoille uusien palkkausjärjestelmien kattavasta toteutuksesta valtionhallinnossa 14 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn virka- ja työehtosopimuksen nojalla lakanneiden valtion virkamiesten palkkausperusteiden mukaisesti.

Virka-asuntoon kuuluu 57 §:ssä mainittujen huonetilojen lisäksi kylmä ja lämmin ruokakomero, kellari- ja tarpeellinen polttoainevarastotila sekä käymälä. Virka- asuntoon kuuluu lisäksi kaivo tai vesi- ja viemärijohdot, sauna pukeutumishuoneineen ja pesutupineen tai kylpyhuone sekä milloin seurakunnanvaltuusto niin päättää ja se on tarpeen vaatima, autotalli viran haltijan autoa varten. Milloin viranhaltijan asunnot ovat samassa rakennuksessa tai lähellä toisiaan, älköön kuitenkaan vaadittako kullekin erikseen saunaa, vaan on heillä oikeus yhteisen saunan ja pesutuvan käyttöön vuorollaan.

Jos jokin edellä mainituista luontoiseduista puuttuu, on se korvattava rahalla niiden hintaperusteiden mukaan, mitkä opetusministeriö kirkollishallituksen esityksestä määrää kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Jos virka-asuntoon ennestään on kuulunut pienehkö maa-alue tahi jos sellaisen hankkiminen harkitaan tarpeelliseksi, saakoon viranhaltija nauttia senkin hyväkseen.

Mikäli viranhaltijalla aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla on edellä mainittua suuremmat asunto- tai muut luontoisedut, on hänellä oikeus pitää ne niin kauan kuin hän pysyy siinä virassa, missä hän on tämän asetuksen tullessa voimaan.

Edellä 53 §:ssä mainituista luontoiseduista päättää seurakunnanvaltuusto.

Osa-aikaisen ja sivutoimisen viran palkkaus määrätään virkaa perustettaessa tai muutettaessa niin suureksi osaksi tässä luvussa säädetystä palkkauksesta, mikä hänen keskimääräinen työmääränsä tarkoitetaan olevan kokoaikaisen viranhaltijan työmäärästä. Sivutoimisesta virasta voidaan myös määrätä maksettavaksi tuntipalkka, joka saadaan jakamalla kokoaikaisen viran kuukausipalkka sadallakuudellakymmenelläkolmella.

Viranhaltijalle kuuluu lainmukainen kotitarvekalastusoikeus seurakunnan omistamissa kalavesissä.

Koevuosien päätyttyä hiippakunnan piispa kirkollishallitusta ja seurakunnanvaltuustoa kuultuaan vahvistaa vaalin tai myöntää asianomaiselle koeajan pitennystä, mikäli hän on sellaista anonut, taikka virka julistetaan uudelleen haettavaksi.

Rahapalkat maksetaan seurakuntarahastosta kuukausittain kunkin kuukauden alussa.

Virkaa tai tointa väliaikaisena tai viransijaisena hoitamaan määrätyn palkkaus suoritetaan kuitenkin kuukausittain jälkikäteen kuukauden viimeisenä arkipäivänä taikka työjakson tai palvelussuhteen päättyessä. Jos kuukauden viimeinen arkipäivä on lauantai, suoritetaan palkkaus edellisenä arkipäivänä.

Kirkollishallitus myöntää virkavapautta enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Papiston ja kanttorin virkamatkoista suoritetaan seurakunnan varoista matkakustannusten korvausta samojen perusteiden mukaan kuin valtion virkamiehille.

Jos papiston jäsenelle tai kanttorille on hankittu puhelin seurakunnan varoilla tai hän on omilla varoillaan hankkinut puhelimen, voidaan sellaisesta puhelimesta ja sen käytöstä virantoimituksessa aiheutuvat hyväksyttävät maksut suorittaa seurakunnan varoista.

Matkamääräyksistä ja 2 momentissa tarkoitettujen puhelinten hankkimisesta ja käytöstä antaa yleiset määräykset kirkollishallitus.

Ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain §:ssä tarkoitetun eläkkeen perusteena olevaa palkkaa laskettaessa luontoiseduista otetaan huomioon vain vapaa asunto lämpöineen kirkolliskokouksen vahvistamien perusteiden mukaan.

Eläkkeen myöntää kirkollishallitus, ja se suoritetaan kirkkokunnan keskusrahastosta kuukausittain kunkin kuukauden 15 päivänä.

Valitusoikeus kirkollishallituksen eläkettä koskevassa asiassa tekemästä päätöksestä on eläkkeen hakijalla tai saajalla.

Jos eläkkeen saaja määrätään viransijaisena tai toistaiseksi hoitamaan valtion, kirkon tai seurakunnan virkaa tai tointa ja hän saa tästä palkkaa, määrää kirkollishallitus, onko ja kuinka paljon hänen eläkkeestään tämän johdosta pidätettävä.

Kirkollishallitus voi, milloin edellytyksiä täyden vakinaisen eläkkeen saamiseen ei ole, erityisistä syistä myöntää kirkolliskokouksen tarkoitukseen vahvistaman määrärahan puitteissa ylimääräisen eläkkeen edellyttäen, että anojan toimeentulo on eläkkeestä riippuvainen.

Seurakunnan maaomaisuuden käyttöä varten on seurakunnanvaltuuston hyväksyttävä suunnitelma, joka on alistettava kirkollishallituksen vahvistettavaksi.

Seurakunnan metsää seurakunnan on hoidettava ja seurakunnan omiin tarpeisiin sekä sen talouden tukemiseksi käytettävä vahvistetun metsätaloussuunnitelman ja metsätalouden tarkastuksissa annettujen määräysten mukaisesti. Kunnes metsätaloussuunnitelma on ehditty vahvistaa, saa seurakunta myydä metsää vain kirkollishallituksen luvalla. Lupaa ei tarvitse pyytää, jos vuotuinen hakkuu ei ylitä metsän verotusarvojen perusteella laskettua vuotuista puuntuottoa ja jos se suoritetaan metsänhoitolautakunnan hyväksymän leimauksen mukaisesti.

Maahan kaatuneita puita, kantoja, suoturvetta, hiekkaa, kiveä ja muuta sellaista vähempiarvoista luonnontuotetta seurakunnanneuvosto saa harkintansa mukaan myydä.

Seurakunnanvaltuusto päättää, miten seurakunnan kiinteistöjen ja virka-asuntojen hankkimisesta sekä kunnossapidosta aiheutuvat menot on suoritettava. Tässä tarkoituksessa se saa, jos katsoo tarpeelliseksi, perustaa virkatalorahaston, josta mainitut menot on maksettava.

Seurakunnanneuvoston tulee valvoa kiinteistöjen ja virka-asuntojen kuntoa ja hoitoa, apunaan kiinteistölautakunta.

Viranhaltijan vaihtuessa on virkatalon tai virka-asunnon ja siihen liittyvien muiden luontoisetujen kunto seurakunnanneuvoston toimesta tarkastettava. Jos lähtijä on tehnyt seurakunnanneuvoston luvalla virkatalossa tai virka-asunnossa parannuksia taikka huolimattomuudesta aiheuttanut rappiota, tulee seurakunnan ensiksi mainitussa tapauksessa suorittaa lähtijälle ja, milloin rappiota on aiheutettu, lähtijän seurakunnalle kohtuullinen korvaus. Jos lähtijän ja seurakunnan välillä syntyy erimielisyyttä, on asia jätettävä taloudellisessa katselmuksessa ratkaistavaksi.

Katselmuslautakunnan puheenjohtajan tulee todistettavasti kutsua viranhaltija ja seurakunnanneuvosto ainakin yhden jäsenensä edustamana taloudelliseen katselmukseen vähintään neljätoista päivää ennen katselmusta. Katselmuslautakunnan puheenjohtajan tulee katselmuksesta samassa ajassa antaa myös vuokramiehelle todisteellinen tieto.

Todistettavasti kutsutun asianomaisen poissaolo ei estä toimituksen pitämistä.

Katselmustoimituksesta on laadittava pöytäkirja. Jos lautakunta on määrännyt parannuksia tai korjauksia suoritettaviksi taikka korvauksia maksettaviksi, tulee lautakunnan antaa siitä päätös valitusosoituksineen.

Kustannukset taloudellisesta katselmuksesta suoritetaan seurakuntarahastosta, jollei viranhaltijan harkita aiheettomasti pyytäneen katselmusta, jolloin hänet voidaan velvoittaa kustannusten maksamiseen.

Katselmuslautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet saavat matkakustannusten korvausta ja päivärahaa samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijoille sekä lisäksi palkkion kirkollishallituksen vahvistamien perusteiden mukaan.

Lähtö ja tulokatselmuksen vuokra-alueella toimittaa tuomarin vastuulla seurakunnanneuvoston määräämänä aikana lautakunta, johon kuuluu kolme maanviljelykseen perehtynyttä henkilöä. Näistä vuokra-alueelta lähtijä ja sille tulija valitsevat kumpikin yhden ja kirkollishallitus kolmannen, joka toimii puheenjohtajana. Seurakunnanneuvoston tulee katselmuksen ajasta antaa todistettavasti tieto lähtijälle ja tulijalle viimeistään neljätoista päivää ennen toimitusta.

Jos lautakunnan jäsen jää toimitukseen tulematta, tulee asianosaisen heti valita toinen jäsen hänen sijaansa. Jos asianomainen ei ole valinnut jäsentä, kutsuvat saapuville tulleet katselmusmiehet sopivan henkilön katselmusmieheksi. Asianosaisen tai viranhaltijan poissaolo ei ole esteenä katselmuksen toimittamiselle.

Katselmustoimituksen päätyttyä on lautakunnan julistettava päätös ja siinä tarpeen mukaan määrättävä tehtävistä parannuksista ja suoritettavista korvauksista sekä annettava valitusosoitus.

Lautakunnan puheenjohtajalle ja jäsenille tulevasta matkakustannusten korvauksesta, päivärahasta ja palkkiosta olkoon voimassa mitä 83 §:ssä on sanottu, mitkä kustannukset puheenjohtajan osalta suorittaa seurakunta sekä jäsenen osalta se asianosainen, joka on hänet valinnut.

Seurakunnanneuvosto ja muut asianosaiset voivat kirjallisesti sopia siitä, että katselmus jätetään pitämättä.

Joka ei tyydy 84 §:ssä mainitun lautakunnan päätökseen, saa hakea siihen muutosta paikkakunnan alioikeudessa, johon hänen on puhevaltansa menettämisen uhalla haastettava vastapuolensa kolmenkymmenen päivän kuluessa lautakunnan päätöksen julistamisesta, sitä päivää lukuunottamatta. Lautakunnan lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin ulosottolaissa säädetään välitystuomiosta.

Jos valitus koskee sitä, että lautakunnan ja sen on ollut esteellinen tai että katselmustoimituksessa on menetelty virheellisesti, ja tuomioistuin sen johdosta kumoaa lautakunnan päätöksen, tulee tuomioistuimen määrätä uusi katselmus toimitettavaksi. Sellaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta.

Matkapappien ja heidän apunaan toimivien kanttorien luvun määrää valtioneuvosto heidän palkkaukseensa osoitettujen varojen rajoissa samalla vahvistaen heidän asuinpaikkansa ja toimipiirinsä.

Piirissään matkustaessaan on matkapapin merkittävä hallussaan oleviin kastettujen kirjaan, vihkimisluetteloon ja kuolleiden kirjaan kaikki suorittamansa toimitukset ja lähetettävä asianomaisille kirkkoherranvirastoille heti matkan päätyttyä kirkonkirjoihin merkitsemistä varten tarvittavat tiedot näistä toimituksista kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa toimituksen suorittamisesta.

Seurakunnanvaltuuston asiana on:

Seurakunnanvaltuuston puheenjohtajana on kirkkoherra tahi, kun hän on estynyt, valtuuston vuodeksi kerrallaan keskuudestaan valitsema varapuheenjohtaja.

Määrätty puheenjohtaja saa matkakustannusten korvausta ja päivärahaa seurakunnalta samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijalle. (31.8.1978/672)

Seurakunnanvaltuustoon valitaan jäseniä seurakunnassa, jonka jäsenmäärä on

Seurakunnanvaltuusto päättää, missä paikoissa ja minä aikoina vaalitoimitus tapahtuu sekä milloin vaalien tulos julistetaan. Äänestäjä saa antaa äänensä siinä äänestyspaikassa, jossa haluaa.

Jos seurakunta on jaettu vaalialueisiin, vaalilautakunta vahvistaa vaalivuoden tammikuun 1 päivän väestötilaston perusteella kultakin vaalialueelta valittavien lukumäärän. Lukumäärät julkaistaan seurakunnanvaltuuston määräämällä tavalla viimeistään 60 päivää ennen vaalitoimitusta.

Kaksi seurakunnan äänioikeutettua jäsentä saa asettaa ehdokkaita seurakunnanvaltuustoon.

Ehdokasasettelu tapahtuu kirjallisesti. Asiakirjassa saadaan asettaa enintään niin monta ehdokasta kuin on valittavia.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut asiakirjat on annettava kirkkoherranvirastoon vaalivuonna viimeistään 30 päivää ennen vaalitoimituksen alkamista.

Vaalilautakunta laatii 93 b §:n mukaisesti laadittujen ja annettujen asiakirjojen perusteella ehdokasluettelon. Ehdokkaat numeroidaan arvan perusteella alkaen numerosta 2.

Ehdokasluettelo, ilmoitus äänestyspaikoista ja -ajoista sekä siitä, milloin vaalien tulos julistetaan, on viimeistään 14 päivää ennen vaalitoimituksen alkamista asetettava seurakunnan ilmoitustaululle nähtäväksi. Seurakunnanvaltuusto voi päättää, että asiakirjat julkaistaan muullakin tavalla.

Vaalit toimittaa vähintään kaksi vaalilautakunnan valitsemaa vaalintoimittajaa. Heillä on oikeus varoituksen jälkeen poistaa äänestyspaikalta se, joka häiritsee vaalitoimitusta. Jos syntyy epäjärjestystä, jota he eivät saa lopetetuksi, vaalitoimitus on keskeytettävä.

Äänestyspaikalla on oltava tilaisuus äänestää niin, että vaalisalaisuus säilyy. Äänestyspaikalle on asetettava nähtäväksi ainakin yksi kappale ehdokasluetteloa ja varattava riittävästi vaalilippuja.

Äänestys tapahtuu siten, että äänestäjä merkitsee vaalilippuun enintään niin monen ehdokkaan numeron, kuin on valittavia. Lippuun ei saa tehdä muita merkintöjä.

Tämän jälkeen äänestäjän tulee antaa vaalilippu kokoon taitettuna vaalintoimittajalle leimattavaksi seurakunnan leimalla ja panna se sitten vaaliuurnaan. Vaalintoimittajan on tarkastettava äänestäjän äänioikeus ja tehtävä äänivaltaisten luetteloon merkintä äänestämisestä.

Äänestyksen päätyttyä vaalilautakunta laskee äänet ja vahvistaa vaalien tuloksen. Äänten mennessä tasan ratkaisee arpa.

Vaalien tulos valitusosoituksineen julkaistaan seurakunnanvaltuuston päättämällä tavalla ja asetetaan 30 päivän ajaksi nähtäväksi seurakunnan ilmoitustaululle.

Jos vaaleista valitetaan, valittu pysyy kuitenkin toimessaan kunnes valitus on ratkaistu ja, jos uudet vaalit määrätään toimitettavaksi, kunnes niiden tulos on julistettu.

Jos seurakunnanvaltuuston jäsenten luku vaaleissa tai vaalikauden aikana jää 92 §:n 1 momentissa säädettyä pienemmäksi, hiippakunnan piispa voi määrätä toimitettavaksi täydennysvaalit.

Jos vaaleja tai niihin liittyviä toimenpiteitä ei ole toimitettu tässä luvussa säädettyinä aikoina, piispa voi määrätä uuden ajan niitä varten. Piispa voi myös määrätä toimitettavaksi uudet vaalit, jos seurakunnan aluetta olennaisesti muutetaan.

Jos perustetaan uusi seurakunta, seurakunnanvaltuuston jäsenten vaalit on toimitettava ennen seurakuntajaon muutoksen voimaantuloa piispan määrääminä päivinä niissä seurakunnissa, joiden jäseniä tulee muutoksen perusteella siirtymään uuden seurakunnan jäseniksi. Piispa määrää näitä vaaleja varten vaalilautakunnan jäsenet ja vahvistaa vaaleissa käytettävän leiman. Vaaleissa käytettävät äänivaltaisten luettelot vahvistetaan erikseen kussakin edellä mainitussa seurakunnassa.

Tämän pykälän perusteella valittujen toimikausi kestää vaalikauden loppuun.

Seurakunnanvaltuusto on päätösvaltainen, kun saapuvilla on enemmän kuin puolet kaikista jäsenistä.

Seurakunnanvaltuusto voi harkintansa mukaan määrätä jäsenilleen kokouspalkkiota ja matkakustannusten korvausta päivärahoineen.

Seurakunnanvaltuuston kokoukset ovat julkisia, jollei valtuusto jonkin erityisen asiankohdalta toisin päätä.

Kutsun seurakunnanvaltuuston kokoukseen antaa kirkkoherra tai määrätty puheenjohtaja kirjallisesti; ja on kutsu, jossa on mainittava kokouksen aika ja paikka sekä käsiteltävät asiat, ilmoitettava seurakunnanvaltuuston jäsenten tiedoksi vähintään neljätoista päivää ennen kokousta seurakunnan ilmoitustaululla sekä muulla seurakunnanvaltuuston ehkä määräämällä tavalla.

Kiireellistä käsittelyä vaativaa asiaa varten saatetaan kokous pitää, jos kutsu on julkaistu seitsemän päivää ennen kokousta. Älköön siinä kuitenkaan tehtäkö päätöstä verotuksesta tai muusta maksusta. (27.11.1987/894)

Älköön seurakunnanvaltuustossa otettako päätettäväksi asiaa, jollei valtuusto julista sitä kiireelliseksi kolmeneljäsosan äänten enemmistöllä läsnäolevista, ennenkuin sitä on tarpeen mukaisesti valmistellut seurakunnanneuvosto tai eri valiokunta, jolle seurakunnanvaltuusto on uskonut asian valmistavan käsittelyn.

Puheenjohtajan tulee esittää asiat keskusteltavaksi ja johtaa keskusteluja. Asiaa, jota ei ole kutsussa mainittu, älköön otettako päätettäväksi.

Kun keskustelu asiassa on lopetettu, esittäköön puheenjohtaja seurakunnanvaltuustolle kysymyksen tai kysymyksiä sen ratkaisua varten, muodostaen kunkin kysymyksensä niin, että siihen voidaan vastata joko myöntävästi tai kieltävästi. Vastauksen saatuaan ilmoittakoon puheenjohtaja, mikä hänen käsityksensä mukaan on tullut päätökseksi, ja ilmoittakoon, jollei äänestystä pyydetä, hyväksytyn mielipiteen seurakunnanvaltuuston päätöksenä.

Jos äänestystä pyydetään, on se toimitettava avoimena.

Äänestettäessä on kullakin jäsenellä yksi ääni. Se mielipide, jota useimmat jäsenet kannattavat, olkoon valtuuston päätös. Jos kumpikin mielipide saa saman verran ääniä, tulee se mielipide, johon puheenjohtaja yhtyy, päätökseksi, paitsi vaaleissa, joissa arpa ratkaisee.

Vaali on, jos joku seurakunnanvaltuuston jäsen sitä vaatii, toimitettava umpilipuin.

Seurakunnanvaltuusto kokoontukoon myöskin hiippakunnan piispan tai kirkollishallituksen kehotuksesta.

Äänivaltainen seurakunnan jäsen voi niin ikään puheenjohtajalta anoa seurakunnanvaltuuston kokoonkutsumista erityistä ilmoittamaansa asiaa varten. Jos asia ei siedä viivytystä, älköön puheenjohtaja sitä kieltäkö. Jos pyyntö hylätään, olkoon tähän tyytymättömällä valta valittaa siitä kirkollishallitukseen kolmenkymmenen päivän kuluessa hylkäyspäätöksen antamisesta. Hylkäyspäätös on annettava kirjallisesti, jos sitä vaaditaan.

Edellä 102 §:ssä mainituissa kahdessa seurakunnanvaltuuston kokouksessa on käsiteltävä seuraavat asiat:

Seurakunnanvaltuuston kokouksessa pidetään pöytäkirjaa, johon merkitään asiat, äänestykset eri mielipiteitten ilmaantuessa ja päätökset.

Sillä, joka on ollut valtuuston kokouksessa käsiteltyä asiaa päättämässä, olkoon oikeus heti ilmoittaa vastalause tehtyä päätöstä vastaan. Jos vastalauseen tekijä tahtoo saada vastalauseensa perusteltuna pöytäkirjaan liitetyksi, antakoon sen kirjallisesti laadittuna pöytäkirjanpitäjälle viimeistään kolmen päivän kuluessa kokouksen pitämisestä.

Pöytäkirjan allekirjoittavat puheenjohtaja ja pöytäkirjanpitäjä.

Tehtyä päätöstä älköön muutettako tarkistuksessa.

Jokaisesta seurakunnanvaltuuston kokouksen pöytäkirjasta on puheenjohtajan toimesta annettava tarpeellinen ote seurakunnanneuvostolle tahi niille muille elimille tai henkilöille, joille valtuusto on uskonut päätöksensä toimeenpanon.

Kutsu seurakunnankokoukseen annetaan kuuluttamalla niin kuin 97 §:ssä säädetään kutsusta seurakunnanvaltuuston kokoukseen sekä julkilukemalla se vähintään neljätoista päivää ennen kokousta sunnuntaijumalanpalveluksen päätyttyä seurakunnan pääkirkossa; ja noudatettakoon soveltuvin kohdin seurakunnankokouksen puheenjohtajasta ja asioiden käsittelystä seurakunnankokouksessa, seurakunnankokouksen pöytäkirjan pidosta, pöytäkirjan tarkistuksesta, seurakunnankokouksen päätöksen toimeenpanosta ja valituksista, mitä seurakunnanvaltuustosta 91, 99, 100, 101, 105 ja 106 §:ssä on säädetty.

Järjestystä seurakunnankokouksessa valvoo puheenjohtaja. Hän voi varoituksen jälkeen käskeä pois jokaisen, joka väkivaltaisesti tai meluten häiritsee yleistä rauhaa ja järjestystä. Jos syntyy epäjärjestystä, jota puheenjohtaja ei kykene hillitsemään, on hänellä valta lopettaa kokous.

Seurakunnanneuvoston puheenjohtajana on kirkkoherra tahi, jos hän on estynyt, seurakunnanneuvoston keskuudestaan vuodeksi kerrallaan valitsema varapuheenjohtaja.

Seurakunnanneuvosto kokoontuu puheenjohtajan kutsusta niin usein kuin hän sen havaitsee tarpeelliseksi tahi vähintään puolet jäsenistä sitä anoo.

Älköön mitään asiaa otettako seurakunnanneuvostossa käsiteltäväksi, ellei enemmän kuin puolet sen jäsenten koko lukumäärästä ole saapuvilla sekä näiden joukossa useampia valittuja kuin itseoikeutettuja.

Päätöstä tehtäessä on kullakin jäsenellä yksi ääni. Jos äänet jakaantuvat tasan, tulee päätökseksi se mielipide, jota puheenjohtaja kannattaa.

Seurakunnanneuvoston asiana on:

Seurakunnanneuvosto hoitaa seurakunnan omaisuutta ja rahavaroja seurakunnanvaltuuston antamien ohjeiden mukaan.

Seurakunnanneuvoston apuna seurakunnan omistaman tai hallitseman kiinteän omaisuuden hoitoa ja kunnossapitoa varten tulee kussakin seurakunnassa olla kiinteistölautakunta.

Huolenpito kirkon omaisuudesta kuuluu lähinnä sitä varten valitulle kirkonisännöitsijälle, jonka toimintaa seurakunnanneuvosto valvoo.

Kirkonisännöitsijä tekee tilin kirkon rahavarojen ja muun omaisuuden hoidosta seurakunnanneuvostolle toimitettavaksi seurakunnanvaltuustolle.

Kiinteistölautakunta ja kirkonisännöitsijä toimivat ohjesääntöjensä mukaan, jotka seurakunnanvaltuusto laatii ja alistaa kirkollishallituksen tutkittavaksi ja vahvistettavaksi.

Mitä edellä on säädetty kirkonisännöitsijän tehtävistä, koskee soveltuvin osin myös rukoushuoneen isännöitsijöitä.

Seurakunnan omaisuuden ja rahavarojen lähintä hoitoa varten voi seurakunnanvaltuusto ottaa erityisen taloudenhoitajan tai rahastonhoitajan, joka toimii valtuuston hyväksymän ohjesäännön ja seurakunnanneuvoston antamien tarkempien ohjeiden mukaan.

Seurakunnanneuvoston kokouksissa kirjoittaa pöytäkirjan seurakunnanneuvoston valitsema pöytäkirjanpitäjä ja allekirjoittaa sen yhdessä puheenjohtajan kanssa.

Seurakunnanneuvoston pöytäkirja on tarkistettava joka kokoukselta joko sen lopussa tai seuraavassa kokouksessa.

Seurakunnanneuvosto voi kuitenkin, joka kerraksi erikseen, uskoa tarkistamisen kahdelle tai useammalle jäsenelleen yhdessä puheenjohtajan kanssa.

Seurakunnanneuvoston puheenjohtajan asiana on ottaa vastaan kaikki seurakunnanneuvostolle saapuneet kirjeet ja muut "kirjalliset esitykset sekä hoitaa seurakunnanneuvoston asiakirjat.

Seurakunnanneuvoston puheenjohtajana kirkkoherra on yksin oikeutettu kirjoittamaan seurakunnan nimen paitsi milloin seurakunnanneuvosto katsoo tarpeelliseksi valtuuttaa siihen jonkun muun henkilön erityistä asiaa varten.

Työjärjestyksen laatiminen seurakunnanneuvostoa varten, kun sellainen katsotaan tarpeelliseksi, ja tehtäväin jakaminen jäsenten kesken on seurakunnanneuvoston omana asiana.

Seurakunnanneuvoston jäsen samoin kuin jokainen muu seurakunnan tai kirkon omaisuuden jatkuvaa hoitoa varten tai tietyn tehtävän suorittamiseksi asetettu toimihenkilö vastaa siitä vahingosta, jonka hän tehtävässään on tahallisesti tahi huolimattomuudesta aiheuttanut. Jos vahinko on useampien tuottama, vastatkoon he siitä yhteisvastuullisesti.

Jokaista seurakuntaa varten on kalenterivuosittain hyväksyttävä talousarvio.

Talousarvioon otetaan ne menot, jotka jo tehtyjen päätösten mukaan on seuraavan vuoden kuluessa suoritettava sekä ne, jotka niiden lisäksi katsotaan tarpeellisiksi samana vuonna.

Talousarviossa on lueteltava sekä ne tulot, jotka ovat tahi joiden katsotaan olevan samaksi vuodeksi odotettavissa että erikseen ne rahaerät, jotka on koottava verotuksella.

Talousarvion laatii seurakunnanneuvosto, jolle seurakunnan talouden tai varojen hoitoa varten asetetut elimet ovat velvolliset toimittamaan ehdotuksensa, niin aikaisin, että se voidaan käsitellä 103 §:ssä mainitussa seurakunnanvaltuuston kokouksessa.

Seurakunta voi erityistä tarkoitusta varten, milloin se harkitaan välttämättömäksi, myöntää maksuja useammaksi vuodeksi kerrallaan.

Seurakunnan varojen hoidosta ja käyttämisestä pitää seurakunnanneuvosto seurakunnanvaltuuston antamien ja kirkollishallituksen vahvistamien ohjeiden mukaan tilikirjoja, jotka päätetään kalenterivuosittain ja kolmen kuukauden kuluessa vuoden loputtua jätetään tarkastettavaksi.

Tarkastuksen toimittaa vähintään kaksi seurakunnanvaltuuston valitsemaa tilintarkastajaa, jotka tehtävänsä suoritettuaan antavat siitä kertomuksen seurakunnanvaltuustolle.

Jos tilintarkastajat tekevät tileistä jonkin muistutuksen, tulee seurakunnanneuvoston viivyttelemättä antaa selitys muistutuksen johdosta, niin että se voidaan yhdessä tilintarkastajain kertomuksen kanssa esittää siinä seurakunnanvaltuuston kokouksessa, jossa 103 §:n mukaan on päätettävä vastuuvapaudesta.

Ote tileistä on kehotuksesta lähetettävä kirkollishallitukselle sen määräämässä laajuudessa.

Piirien valvojaksi määrää hiippakunnan piispa enintään vuodeksi vuodeksi kerrallaan luottamusta ja kunnioitusta nauttivan sekä muutoinkin tehtävään sopivan piirin papin.

Piispan virkakelpoisuudesta on voimassa, mitä siitä on määrätty kirkon kanoneissa ja muissa kirkollisissa säännöissä.

Piispa vihkii virkoihinsa tämän asetuksen mukaisesti valitut papiston jäsenet.

Joka vuosi toimittaa piispa virallisen tarkastuksen niin monessa seurakunnassa, että viiden vuoden kuluessa kaikki hiippakunnan seurakunnat tulevat tarkastetuiksi. Jos erityiset asianhaarat sitä vaativat, voi piispa pitää virallisen tarkastuksen jossakin seurakunnassa lyhyemmänkin ajan kuluttua.

Jos piispalla on este, määrätköön hän piirinvalvojan puolestaan toimittamaan tarkastuksen.

Tarkastusmatkalla seuraa piispaa asianomaisen piirin valvoja ja kirkkokunnan taloudenhoitaja sekä arkkipiispan sihteeri tai muu tehtävään määrätty diakoni, joka pitää pöytäkirjaa tarkastustilaisuuksissa. Sellaiseen seurakuntaan tehtävällä tarkastusmatkalla, jonka kirkkoherra on piirin valvoja, seuraa piispaa valvojan sijasta kirkollishallituksen pappisjäsen tai muu piispan määräämä pappi. Muut valvontapiirin papit ovat velvolliset kukin vuorollaan ottamaan osaa piispan tarkastusmatkoihin, jos piispa sitä vaatii.

Kirkkoherran on annettava piispalle hyvissä ajoin ennen tarkastusta kirkollishallituksen vahvistamien ohjeiden mukaisesti laadittu kirjallinen kertomus seurakunnastaan, sen uskonnollissiveellisestä elämästä ynnä siitä, miten on pantu täytäntöön edellisessä piispantarkastuksessa tai muutoin asianmukaisesti annetut määräykset. Jos kirkkoherra tämän lisäksi tahtoo saattaa jonkin erityisen asian piispan tietoon ja tarkastuksessa käsiteltäväksi, tehköön siitä erikseen kirjallisen ilmoituksen.

Kirkon ja seurakunnan omaisuus on myös tarkastettava seurakunnanneuvoston edustajain ja kirkonisännöitsijän läsnä ollessa.

Tarvittaessa voi piispa toimittaa tai toimituttaa 2 ja 3 momentissa mainitun tarkastuksen erillään varsinaisesta piispantarkastuksesta.

Seurakunnan yleisen tarkastuksen toimittaa piispa sitä varten määrättynä aikana seurakunnan kirkossa. Tähän tilaisuuteen kutsutaan kaikki seurakuntalaiset. Tarkastuksen edellä toimittaa piispa jumalanpalveluksen.

Tarkastuksessa ottaa piispa seurakunnan kanssa keskusteltavaksi kirkkoherran kertomuksessa esitetyt asiat sekä myös ne, jotka seurakunnan puolelta mahdollisesti esitetään. Sen ohessa piispa ottaa selvää niistä toimenpiteistä, joihin seurakunnan uskonollissiveellisen kasvatuksen edistämiseksi on ryhdytty ja tiedustelee, onko seurakuntaan ilmaantunut harhaoppia, riitaisuutta tai epäjärjestystä kirkollisissa asioissa, miten köyhäin ja sairaiden hoidosta seurakunnan taholta huolehditaan, mikä saattaa olla syynä uskonnosta luopumiseen, jos semmoista yleisesti on tapahtunut, onko muistuttamista kirkon ja seurakunnan talouden hoitamista vastaan sekä mitä piispa seurakunnallisen hoidon kannalta muuten katsoo tarpeelliseksi.

Tarkastuksen yhteydessä toimitetaan, missä olosuhteet niin sallivat, saapuvilla olevien pappien avulla seurakunnan, varsinkin lasten ja nuorten kanssa keskustelu kristinopin kysymyksistä. Muutoinkin on tarkastuksessa kiinnitettävä erityistä huomiota kristilliseen kasvatukseen ja opetukseen seurakunnan alueella.

Kussakin asiassa, mikä tarkastuksessa tulee esiin, menetelköön piispa asian laadun mukaan ja kehottakoon panemaan täytäntöön kaikki, mitä seurakunnan hallinnosta ja hoidosta on säädetty noudatettavaksi tai siitä johtuu.

Asia, josta voi seurata syyte, ilmoitettakoon asianhaarain mukaan joko kirkollishallitukselle tai lääninhallitukselle.

Tarkastustilaisuudessa pidetään pöytäkirjaa ja siihen merkitään kaikki se, mikä tarkastuksessa tulee esille. Kun piispa, piirin valvoja, kirkko kunnan taloudenhoitaja sekä arkkipiispan sihteeri tai muu tehtävään määrätty diakoni ja kirkkoherra ovat allekirjoittaneet pöytäkirjan, jätetään siitä piispan oikeaksi todistama jäljennös seurakunnan arkistoon ja alkuperäinen lähetetään kuukauden kuluessa tarkastuksen päättymisestä kirkollishallitukselle.

Paitsi tässä asetuksessa mainittuja virallisia tarkastuksia tehköön piispa eri seurakuntiin paimenmatkoja, milloin hän harkitsee sen tarpeelliseksi. Tällaiselle matkalle ottaa piispa tarvittaessa avukseen arkkipiispan sihteerin tai muun diakonin.

Sen lisäksi, mitä laissa tai tässä asetuksessa muutoin on arkkipiispan tehtäväksi säädetty, tulee hänen pitää silmällä, että kirkollista hallintoa johdetaan lainmukaisesti sekä myös valvoa uskonnollista kasvatusta ja jumaluusopillista opetusta pappisseminaarissa.

Arkkipiispan asiana on niissä rajoissa, jotka voimassa oleva lainsäädäntö asettaa ja mikäli siihen tarvittavia varoja on käytettävissä, määrätä kirkkokunnan edustamisesta, milloin on kysymys sen suhteista muihin kirkkokuntiin.

Vaalitoimituksen edellä pidetään liturgiapalvelus, minkä jälkeen vaali toimitetaan kirkossa.

Vaalissa äänestää kukin yhtä 149 §:ssä tarkoitettua ehdokasta, ja valituksi tulee se, joka on saanut enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Jos ensimmäisessä äänestyksessä ei yksikään ehdokkaista saa sellaista enemmistöä, toimitetaan toinen äänestys kolmesta ehdokkaasta, jotka ensimmäisessä äänestyksessä saivat enimmän ääniä. Jos toisessakaan äänestyksessä ei kukaan saa yli puolta äänimäärää, toimitetaan uusi äänestys niiden kahden ehdokkaan kesken, jotka toisessa äänestyksessä saivat enimmät äänet. Jos äänimäärä jakaantuu tasan, ratkaisee vaalin arpa.

Vaalitoimituksen pöytäkirjan allekirjoittaa puheenjohtaja sekä iältään vanhin pappis- ja maallikkoedustaja ja sen varmentaa kirkolliskokouksen sihteeri.

Piispa, joka virka on lakkautettu tahi joka pyynnöstä on saanut eron virastaan, kuuluu jäsenenä piispainkokoukseen ja voidaan valita jäseneksi kirkolliseen ylioikeuteen sekä määrätä väliaikaisesti hoitamaan piispan tehtäviä.

Kirkkokunnan toimeenpanevana hallinnollisena elimenä on kirkollishallitus.

Kirkollishallitus edustaa kirkkokuntaa muissa kuin 147 §:n 2 momentissa mainitussa tapauksessa, mikäli kirkollisista säännöistä ei muuta johdu.

Kirkollishallituksen dogmaattisista ja kanonisista asioista tekemät päätökset alistetaan piispainkokouksen tutkittaviksi ja vahvistettaviksi.

Jos kirkkoherra ja seurakunta eivät voi sopia virastotyön hoidosta, ratkaisee kirkollishallitus asian molempia asianosaisia kuultuaan.

Piispainkokouksen tehtävänä on:

Pöytäkirjaa pitää arkkipiispan sihteeri.

Jollei piispainkokous katso voivansa vahvistaa kirkolliskokouksen 167 §:n 2 kohdassa tarkoitettua päätöstä, on asia palautettava kirkolliskokouksen uudelleen käsiteltäväksi. Jollei piispainkokous senkään jälkeen voi vahvistaa kirkolliskokouksen päätöstä, katsotaan se rauenneeksi.

Kirkolliskokouksella on seuraavat tehtävät:

Ylimääräisiä kirkolliskokouksia pidetään piispojen valitsemista varten ja muulloinkin, milloin maan hallitus tai kirkollishallitus katsoo sen tarpeelliseksi taikka kaksi kolmasosaa kirkolliskokouksen varsinaisista jäsenistä pyytää sitä kirkollishallitukselta.

Kirkolliskokouksen kutsuu koolle arkkipiispa tai, jos arkkipiispaa ei ole tai hän on estynyt, toisen hiippakunnan piispa. Jollei piispaa ole, olkoon koollekutsuminen kirkollishallituksen asiana.

Kirkolliskokouksen ajan ja paikan määrääkirkollishallitus, jollei edellinen kirkolliskokous ole tehnyt päätöstä siitä.

Kirkolliskokous kestää enintään viisitoista arkipäivää.

Maan hallituksen edustajan määräämistä varten kirkollishallitus ilmoittaa opetusministeriölle hyvissä ajoin kirkolliskokouksen ajan ja paikan.

Jokaisessa vaaleja varten annettavassa lipussa on oleva niin monta nimeä kuin hiippakunnasta on valittava edustajia. Jos vaalilipussa on vähemmän nimiä kuin edustajia on valittava, luettakoon äänet niiden hyväksi, joille ne on annettu. Jos vaalilipussa on sellaisen henkilön nimi, joka ei ole vaalikelpoinen, pidettäköön vaalilippua ainoastaan siltä osalta kelpaamattomana. Jos vaalilipussa on useampia vaalikelpoisten nimiä kuin edustajia on valittava, tulee vaalien toimitusmiesten, ennen kuin lippu otetaan lukuun äänten laskemisessa, siitä poistaa järjestyksessä viimeisinä olevista nimistä niin monta kuin on tarpeen oikean lukumäärän saavuttamiseksi. Ennen äänten laskemista on lähetettyjen vaalilippujen kuoret avattava ja liput pantava kokouksessa annettujen lippujen joukkoon.

Pöytäkirjaan on merkittävä kunkin saama äänimäärä, ja on pöytäkirja toimitusmiesten allekirjoitettava.

Jos vaalitoimituksen puheenjohtaja katsoo, että joku, joka on tahtonut antaa tahi on lähettänyt vaalilipun, ei ole vaalioikeutettu, otettakoon kuitenkin vaalilippu vastaan, ja se on sitten avaamatta lähetettävä kirkollishallitukselle.

Sitten kun muistutusten tekemistä varten määrätty aika on kulunut umpeen, on kirkollishallituksen tarkastettava suoritettujen vaalien laillisuus ja niissä ääniä saaneiden vaalikelpoisuus sekä ratkaistava tehdyt muistutukset. Jos vaalilippu on vastaanotettu 180 §:n 5 momentin mukaisesti, tutkikoon kirkollishallitus lipun antaneen tahi lähettäneen henkilön vaalioikeuden, ja ottakoon, jos vaalioikeus on häneltä laittomasti kielletty, lipussa olevat nimet lukuun.

Tutkittuaan vaalien laillisuuden ja niissä. ääniä saaneiden vaalikelpoisuuden sekä ratkaistuaan muistutukset kirkollishallitus voi määrätä asianomaisessa valvontapiirissä toimitettavaksi uuden vaalin tai täytevaalin tai oikaista vaalin tuloksen.

Jos kirkollishallituksessa vaalien tulosta laskettaessa havaitaan, että useat ovat saaneet yhtä monta ääntä, ratkaisee arpa, kenelle heistä etusija on annettava.

Sen estämättä, mitä edellä 4–6 momentissa on säädetty, on noudatettava 177 §:n 1 momentin säännöstä papiston ja kanttorien edustajien vähimmäismäärästä.

Valitsijat ja heidän varamiehensä valitaan seurakunnittain myös kappeliseurakunnissa.

Kukin seurakunta, jonka jäsenluku on enintään 1 000, on oikeutettu valitsemaan yhden valitsijan, seurakunta, jonka jäsenluku on 1 001 –3 000, kaksi valitsijaa ja seurakunta, jonka jäsenluku on 3 001–5 000, kolme valitsijaa, sekä sitä suurempi seurakunta,tämän lisäksi yhden valitsijan kutakin alkavaa 3 000 hengen jäsenlukumäärää kohti.

Valitsijan vaalia suoritettaessa valitkoon kukin seurakunta saman määrän varamiehiä kuin varsinaisia on valittu.

Jos välimatkojen hankaluuden tai muiden pätevien syiden takia näyttää tarpeelliselta oikeuttaa jonkin seurakunnan valitsijat, henkilökohtaisen saapumisen sijasta, toimittamaan kokoukseen vaaliliput, tehköön kirkollishallitus, joko asianomaisen seurakunnan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan asiasta päätöksen.

Valitsijain ja varamiesten vaalit toimittaa seurakunnanvaltuusto.

Valitukset valitsijan vaaleista tehdään kirkollishallitukselle samassa järjestyksessä kuin seurakunnanvaltuuston päätöksistä. Jos kirkollishallitus kumoaa vaalit joko kokonaan tahi vain yhden tai useamman valitsijan osalta, määrätköön kirkollishallitus samalla kokonaan uuden tai täytevaalin toimitettavaksi, josta noudatettakoon mitä kiireellisten asiain käsittelystä seurakunnanvaltuustossa on säädetty.

Niin pian kuin valitsijain vaalit ovat saaneet lainvoiman, toimittaa kirkkoherra seurakunnan valitsemille valitsijoille ja varamiehille tiedon vaaleista ja edustajainvaalien ajasta sekä antaa heille valtakirjaksi seurakunnanvaltuuston pöytäkirjasta otteen, mikä valitsijain on esitettävä 187 §:n 3 momentissa mainitussa vaalitoimituksessa.

Vaalikokouksen avaa iältään vanhin valitsija, minkä jälkeen valitsijat valitsevat keskuudestaan puheenjohtajan ja pöytäkirjanpitäjän yhdessä toimittamaan valin. Jos valitsijat tahtovat esittää ehdokkaita, olkoon se sallittu. Yhden tai useamman valitsijan poissaolo älköön estäkö vaalintoimittamista.

Jos jonkin seurakunnan valitsijat ovat saaneet oikeuden 187 §:n mukaisesti toimittaa vaalilippunsa kokoukseen, on ne toimitettava viimeistään vaalia edeltävänä päivänä sen paikkakunnan kirkkoherranvirastolle, jossa vaalit pidetään, ja kirkkoherranviraston on ne toimitettava vaalipaikalle vaalitoimituksen alkuun.

Vaalilipun pätevyydestä ja kokoukseen tulleitten vapaalippujen käsittelystä on voimassa, mitä 180 §:n 3, 4 ja 5 momentissa sanotaan. Äänten mennessä tasan ratkaisee arpa.

Valitsijain matkakustannukset suorittavat asianomaiset seurakunnat.

Valitsijain toimittaman vaalin pöytäkirja on tarkistettava vaalitoimituksessa. Valitsijain puheenjohtaja lähettäköön vaalipöytäkirjan yhdessä kaikkien valitsijain valtakirjain ynnä muiden asiassa kertyneiden asiakirjain kanssa kirkollishallitukselle.

Vaalioikeutetulla henkilöllä on oikeus seitsemän päivän kuluessa vaalipäivästä tehdä kirkollishallitukselle muistutus asianomaisessa vaalipiirissä valitun edustajan vaalikelpoisuutta tai vaalitoimituksen laillisuutta vastaan.

Sitten kun muistutusten tekemistä varten määrätty aika on kulunut umpeen, on kirkollishallituksen tarkastettava vaalien laillisuus ja valittujen vaalikelpoisuus sekä, ratkaistuaan tehdyt muistutukset, ryhdyttävä tarvittaessa 182 §:n 2 momentissa mainittuihin toimenpiteisiin.

Tarkastettuaan ja oikaistuaan vaalien tulokset ja sitten kun kirkollishallituksen ehkä määräämät uudet vaalit tai täytevaalit, joista on soveltuvasti voimassa 190 ja 191 §:ssä olevat määräykset, on toimitettu, antaa kirkollishallitus maallikkoedustajille valtakirjat.

Siitä, miten on meneteltävä, jos joku valituista on estynyt suorittamasta edustajan tehtäväänsä, noudatettakoon vastaavasti, mitä papiston edustajista 182 §:n 6 momentissa on säädetty.

Kirkolliskokouksen valittujen edustajien valtuudet kestävät, kunnes uudet edustajat on valittu ja valtakirjat annettu heille.

Kirkolliskokouksen jäsenet saavat osanotostaan kokoukseen kirkkokunnan keskusrahastosta kokouspalkkiota, matkakustannusten korvausta ja päivärahaa sen mukaan kuin kirkolliskokous määrää.

Älköön varsinaista kirkolliskokousta määrättäkö alkamaan ennen 1 päivää kesäkuuta. Kutsu siihen on annettava viimeistään neljäkuukautta ennen kirkolliskokouksen alkua.

Ylimääräisen kirkolliskokouksen kokoonkutsumisesta annettakoon tieto edustajille viimeistään kuukautta ennen ylimääräisen kirkolliskokouksen alkua.

Ylimääräisessä kirkolliskokouksessa älköön otettako käsiteltäväksi muita asioita kuin niitä, joita varten ylimääräinen kirkolliskokous on kutsuttu koolle tai jotka maan hallitus tai kirkollishallitus esittää käsiteltäväksi.

Kirkolliskokous asettaa valmisteluvaliokunnan, jonka jäsenmäärän se vahvistaa ja jonka toimiaika kestää seuraavan varsinaisen kirkolliskokouksen loppuun saakka. Valiokunnan tehtävänä on ennen seuraavaa varsinaista tai ylimääräistä kirkolliskokousta valmistaa ne asiat, jotka kirkollishallitus sitä varten lähettää valiokunnalle, ryhmittää kokouksen käsiteltäväksi annetut asiat, ehdottaa kokoukselle valiokuntia sekä mihin niistä asia olisi valmistelua varten lähetettävä, niin myös antaa kustakin tällaisesta asiasta lausuntonsa, milloin valmistusvaliokunnalla on tilaisuutta siihen.

Samalla kun kirkollishallitus ilmoittaa seurakuntien tietoon kirkolliskokouksen ajan ja paikan, määrää se myös ajan, mihin asti kirkollishallitukselle saadaan lähettää kirkolliskokouksen käsiteltäväksi esitettäviä asioita, sekä antaa tiedoksi ne asiat, jotka kirkollishallitus itse katsoo tarpeelliseksi esittää.

Ne asiat, joita seurakunnat ehdottavat kirkolliskokouksen käsiteltäviksi, esittää seurakunnanvaltuusto.

Kaikissa kirkolliskokouksen käsiteltäviksi tarkoitetuissa asioissa on asian esittäjän toimitettava kustakin asiasta erikseen kirkollishallitukselle kirjallinen esitys, joka sisältää perustelut ja ehdotuksen.

Niitä esityksiä, joita ei ole perusteltu tai jotka eivät sisällä ehdotusta, sekä niitä, jotka ovat kirkollishallitukselle saapuneet 198 §:ssä mainitun määräajan jälkeen, älköön kirkollishallitus saattako kirkolliskokouksen käsiteltäviksi, jollei siihen ole erityisiä syitä.

Kirkollishallitukselta saamastaan aineistosta laatii valmisteluvaliokunta luettelon merkiten jokaisen asian kohdalle, kuka tahi kutka ovat sen esittäneet. Valiokunta julkaisee luettelon viimeistään kuukautta ennen kirkolliskokousta kirkollishallituksen välityksellä seurakunnille lähetettävällä kiertokirjeellä, ja, jos on tarpeen, muulla sopivaksi katsomallaan tavalla.

Jos joku kirkolliskokouksen jäsen haluaa tehdä uusia esityksiä kirkolliskokoukselle, on hänellä siihen oikeus. Tällainen esitys, josta on voimassa 200 §:ssä mainitut määräykset, on viimeistään kolmantena päivänä kirkolliskokouksen avaamisen jälkeen annettava kirkolliskokoukselle puhemiehistön välityksellä. Älköön esitystä kuitenkaan otettako päätettäväksi samassa kirkolliskokouksessa, jossa se esitetään, ellei sitä vaadi kolme neljäsosaa kirkolliskokouksen jäsenistä, vaan lykättäköön se valmisteltavaksi seuraavan kirkolliskokouksen valmisteluvaliokuntaan.

Luettelo, josta mainitaan 201 §:ssä, esitetään seurakunnanvaltuuston kokouksessa ja voi seurakunnanvaltuusto, keskusteltuaan luettelossa mainituista asioista, antaa ohjeita edustajille. Ohjeet, jotka toimitetaan vaalipiirin edustajille pöytäkirjanottein, eivät ole heitä sitovia.

Kirkolliskokous aloitetaan ja päätetään jumalanpalveluksella.

Kirkolliskokouksen avaa kirkkokunnan arkkipiispa tai, jos arkkipiispaa ei ole tai hän on estynyt, virassa vanhin piispa tai, kaikkien piispojen estyneinä ollessa, kirkollishallituksen pappisjäsen.

Kirkollishallitus ottaa valmisteluvaliokunnan ehdotuksesta ennen kirkolliskokousta kokoukseen yhden tai useamman sihteerin.

Aakkosellinen luettelo niistä kirkolliskokouksen edustajista, joiden valtakirjat on tarkastettu, annetaan kirkolliskokoukselle sen alkamispäivänä.

Edustaja, joka saapuu kirkolliskokoukseen sen alettua, saa ottaa osaa kirkolliskokouksen työhön sen jälkeen, kun hän on esittänyt puheenjohtajalle hyväksytyn valtakirjansa.

Jos edustaja ei saavu ajoissa kirkolliskokoukseen, tai jos hän kirkolliskokouksen luvatta jää pois istunnosta eikä hänellä ole hyväksyttävää estettä, voi kirkolliskokous tuomita hänet menettämään koko palkkionsa tai osan siitä. Jos edustaja ei ole ottanut ojentuakseen tästä, voi kirkolliskokous julistaa hänet tehtävänsä menettäneeksi.

Kirkolliskokouksen esimiehenä on kirkkokunnan arkkipiispa tai, jos arkkipiispaa ei ole tai hän on estynyt, virassa vanhin piispa tai, kaikkien piispojen estyneenä ollessa, kirkollishallituksen pappisjäsen.

Kirkolliskokouksen esimies on samalla sen puheenjohtaja. Muut piispat ovat kokouksen varapuheenjohtajia. Mikäli kirkolliskokous katsoo useampia varapuheenjohtajia tarvittavan, valitsee nämä kirkolliskokous keskuudestaan kunkin varsinaisen tai ylimääräisen kirkolliskokouksen ajaksi.

Kirkolliskokous on päätösvaltainen, kun kaksi kolmannesta sen jäsenistä on saapuvilla.

Kirkolliskokouksen edustaja on velvollinen toiminnassaan noudattamaan oikeutta ja totuutta sekä maan lakeja ja asetuksia, niin myös kirkkokunnassa voimassa olevia muita säännöksiä.

Milloin kirkolliskokouksen aikana tehdään muistutus edustajan kelpoisuutta vastaan, on se kirkolliskokouksen tutkittava, jollei sama asia ole vaalista valittamalla saatettu tai vielä saatettavissa kirkollishallituksen ratkaistavaksi.

Se, jonka edustajanoikeutta vastaan on tehty muistutus, pysyy edustajantehtävässään, kunnes hänet ehkä on julistettu edustajankelpoisuutta vailla olevaksi.

Kirkolliskokouksen istunnot ovat julkisia, jollei kirkolliskokous jonkin tapauksen varalta toisin määrää.

Kirkolliskokouksen ja sen valiokuntien työjärjestyksen sekä muutokset siihen, vahvistaa kirkolliskokous, sitten kun valmisteluvaliokunta on antanut asiasta lausunnon.

Älköön mitään asiaa otettako käsiteltäväksi, ennen kuin asianomainen valiokunta on valmistanut sen, älköönkä valiokunnan lausuntoa otettako käsiteltäväksi samassa istunnossa, jossa se esitetään, vaan pantakoon se pöydälle johonkin seuraavaan istuntoon.

Hallituksen edustajalla on oikeus kirkolliskokouksessa osallistua keskusteluihin, mutta ei päätösten tekoon, ellei hän samalla ole kirkolliskokouksen jäsen.

Äänestyksessä on kullakin kokouksen jäsenellä yksi ääni.

Niissä tapauksissa, joissa päätökseen vaaditaan määräenemmistö samoin kuin vaaleissa, on äänestys toimitettava umpilipuin, jollei kirkolliskokous ole yksimielinen päätöksestä tai vaalista. Muissa tapauksissa, milloin ilmaantuu erimielisyyttä, käytetään avointa äänestystä, paitsi milloin pyydetään lippuäänestystä.

Äänestyksessä tulee jäljempänä mainituin poikkeuksin kokouksen päätökseksi se mielipide, jota useimmat kannattavat. Äänten mennessä tasan, tulee päätökseksi se mielipide, johon kirkolliskokouksen esimies yhtyy, paitsi lippuäänestyksessä, jolloin arpa ratkaisee.

Jos asia tarkoittaa kirkkokuntaa koskevan lain tai asetuksen muuttamista, älköön siitä tehtäkö kirkolliskokouksen päätöstä, ellei kaksi kolmasosaa saapuvilla olevista edustajista julista sitä kiireelliseksi ja ellei samanlainen enemmistö hyväksy muutosta. Muussa tapauksessa katsotaan asia rauenneeksi.

Jos kirkolliskokous kirkollishallituksen tai asiaa valmistaneen valiokunnan ehdotuksesta kahdella kolmasosalla annetuista äänistä julistaa jonkin muun kuin 2 momentissa mainitun asian peruskysymykseksi sekä samalla enemmistöllä hyväksyy säännöksen siitä, älköön tästä asiasta myöhemmin uutta tai muutettua säännöstä katsottako hyväksytyksi kirkolliskokouksessa, ellei päätöstä kannata vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Mitä 2 momentissa on säädetty päätöksen kiireelliseksi julistamiseen vaadittavasta määräenemmistöstä, älköön sovellettako, milloin hallitus on pyytänyt lausuntoa sanotussa momentissa mainitusta asiasta, mutta on kirkolliskokouksen katsottava antaneen puoltavan lausunnon hallituksen ehdotuksesta vain siinä tapauksessa, että ehdotusta on kannattanut sellainen enemmistö kuin edellä on sanottu.

Kirkollishallituksen jäsenten ja varajäsenten vaalissa tulee valituksi se, joka ensimmäisessä äänestyksessä saa vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Jos ensimmäisessä äänestyksessä ei kukaan saa sanottua äänimäärää, toimitetaan uusi äänestys. Jos toisellakaan kerralla kukaan ei saa mainittua äänimäärää, toimitetaan kolmas äänestys niiden kahden ehdokkaan välillä, jotka toisessa äänestyksessä ovat saaneet enimmät äänet, ja valituksi tulee se, joka kolmannessa äänestyksessä saa enimmät äänet.

Kirkolliskokouksen päätösten tarkistaminen on tarkistusvaliokunnan asiana. Jollei tarkistusvaliokunta ole jostakin päätöksen sanamuodosta yksimielinen, palautuu päätös tarkistamista varten täysistuntoon. Päätökset ja muut toimituskirjat allekirjoittavat kirkolliskokouksen esimies ja varapuheenjohtaja sekä varmentaa sihteeri.

Kirkolliskokouksen pöytäkirjan allekirjoittavat kirkolliskokouksen esimies, varapuheenjohtajat, tarkistusvaliokunta ja sihteeri. Kirkollishallitus lähettää valmisteluvaliokunnalle yhden allekirjoitetun kirkolliskokouksen pöytäkirjan.

Muut kirkolliskokouksen päätökset lähetetään kirkollishallitukselle asian aiheuttamia toimenpiteitä varten.

Kirkkokunnan keskusrahastoa hoitaa kirkollishallitus, jonka asiana on pitää huolta rahastoon tulevien maksujen perimisestä, siitä maksettavien menojen suorittamisesta sekä rahojen tallettamisesta ja tilittämisestä.

Jos keskusrahastoon kertyy varoja melkoisesti enemmän kuin kirkkokunnan yleisiin menoihin tarvitaan, siirretään osa ylijäämästä kirkolliskokouksen päätöksen mukaan pohjarahastoon.

Keskusrahaston muut varat säilytetään kuten 219 §:ssä pohjarahastosta on sanottu. Kuitenkin voidaan rahastosta myöskin myöntää lainoja seurakunnille, kunnille, yhdistyksille ja yksityisillekin varmaa kiinteistökiinnitystä tahi täysin vakavaraisia takuita vastaan kirkollishallituksen laatiman ja kirkolliskokouksen vahvistaman rahaston lainausohjesäännön mukaan.

Maksuja suoritetaan keskusrahastosta ainoastaan kirkollishallituksen päätöksen mukaan kirkollishallituksen laatiman ja kirkolliskokouksen vahvistaman talousarvion rahoissa.

Kunkin kalenterivuoden päätyttyä ennen huhtikuun 1 päivää kirkollishallitus valmistaa tilit ja kertomuksen rahaston hoidosta kirkolliskokouksen asettamille tilintarkastajille. Tarkastettuaan tilit jättävät tilintarkastajat ne ennen 1 päivää kesäkuuta tilintarkastuskertomuksineen kirkollishallitukselle, joka toimittaa ne ennen vuoden loppua valmisteluvaliokunnan kautta varsinaiselle kirkolliskokoukselle.

Kirkolliskokous voi hyväksyä keskusrahastolle taloussäännön ja tilintarkastussäännön.

Helsingin, Turun ja Vaasan seurakuntien kirkkoherroilla olkoon ruotsin kielessä tyydyttävä suullinen taito, jollei opetusministeriö siitä toisin määrää.

Mitä tässä pykälässä on sanottu, ei koske tämän asetuksen voimaan tullessa olevaa viran tai toimen haltijaa, niin kauan kuin hän pysyy siinä virassa tai toimessa.

Tutkinnot tämän asetuksen mukaan vaadittavasta kielitaidosta on suoritettava suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamiseksi suoritettavista tutkinnoista annetussa asetuksessa (313/22) mainitussa järjestyksessä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tutkintoa suomen kielen taidon osoittamiseksi ei vaadita siltä, joka on suorittanut loppututkinnon ortodoksisessa pappisseminaarissa.

Tarkempia ohjeita tämän asetuksen papiston palkkausta ja eläkettä koskevien säännösten soveltamisesta antaa tarvittaessa opetusministeriö.

Papiston palkkausta koskevia tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kussakin seurakunnassa vasta seurakunnan luokan vahvistamisesta lähinnä seuraavan kuukauden alusta.

Tällä asetuksella kumotaan

Lainoppineen asessorin virka voidaan täyttää ensimmäisellä kerralla sitä haettavaksi julistamatta.

Papiston jäsen, joka on nimitetty tai koeajaksi määrätty ennen tämän asetuksen voimaantuloa, säilyttää siihen saakka voimassa olleiden säännösten mukaisen palkkausoikeutensa, jos hän kolmen kuukauden kuluessa seurakuntaluokan vahvistamisesta kirjallisesti ilmoittaa seurakunnanneuvostolle sitä haluavansa, Jos entiseen palkkausjärjestelmään jäänyt viranhaltija haluaa siirtyä myöhemmin tässä asetuksessa tarkoitettuun uuteen palkkausjärjestelmään, on hänellä siihen oikeus kalenterivuoden alusta lukien, mikäli hän on tehnyt siitä kirjallisen ilmoituksen seurakunnanneuvostolle viimeistään kolme kuukautta ennen sanottua ajankohtaa.