Finlex →66/1972 — Kansanterveyslaki

Kansanterveystyöllä tarkoitetaan yksilöön ja hänen elinympäristöönsä kohdistuvaa terveydenhoitoa ja yksilön sairaanhoitoa sekä niihin liittyvää toimintaa, jonka tarkoituksena on väestön terveydentilan ylläpitäminen ja edistäminen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta kansanterveystyöstä, yksilön elinympäristöön kohdistuvaa terveydenhoitoa ja siihen liittyvää toimintaa lukuun ottamatta, josta on säädetty erikseen, on voimassa, mitä tässä laissa säädetään, jollei muussa laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä ole toisin säädetty tai määrätty.

Kansanterveystyöllä tarkoitetaan yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuvaa terveyden edistämistä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy mukaan lukien sekä yksilön sairaanhoitoa. Kansanterveystyön sisällöstä säädetään terveydenhuoltolaissa (1326/2010). Kansanterveystyöstä voidaan käyttää myös nimitystä perusterveydenhuolto.

Kansanterveystyön ylin johto, ohjaus ja valvonta kuuluu lääkintöhallitukselle.

Kansanterveystyön yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle.

Aluehallintovirasto ohjaa ja valvoo kansanterveystyötä toimialueellaan.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ohjaa sosiaali- ja terveysministeriön alaisena aluehallintovirastojen toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi kansanterveystyön ohjauksessa ja valvonnassa. Lisäksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ohjaa ja valvoo kansanterveystyötä erityisesti silloin, kun kysymyksessä ovat:

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja aluehallintovirastojen tarkemmasta työnjaosta ohjauksessa ja valvonnassa voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.

Kansanterveystyötä läänin alueella ohjaa ja valvoo lääkintöhallituksen alaisena lääninhallitus.

Lääninhallituksen apuna voi olla kansanterveystyötä koskevien yleisten ja laajakantoisten kysymysten käsittelyä varten neuvottelukunta, josta säädetään asetuksella.

Kansanterveystyön asiantuntijalaitoksina toimivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos ja Säteilyturvakeskus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta säädetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annetussa laissa (668/2008). Säteilyturvakeskuksesta säädetään säteilyturvakeskuksesta annetussa laissa (1069/1983) ja Työterveyslaitoksesta työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetussa laissa (159/1978).

Kansanterveyden laaja-alaista kehittämistä varten toimii asianomaisen ministeriön yhteydessä kansanterveyden neuvottelukunta. Neuvottelukunnan kokoonpanosta, asettamisesta ja tehtävistä säädetään asetuksella.

Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin laaja-alaista kehittämistä varten toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunta. Neuvottelukunnan kokoonpanosta, asettamisesta ja tehtävistä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Kunnan on pidettävä huolta kansanterveystyöstä sen mukaan kuin tässä laissa tai muutoin säädetään tai määrätään.

Kunnat voivat yhdessä huolehtia kansanterveystyöstä perustamalla tätä tehtävää varten kuntayhtymän. Kunta voi toisen kunnan kanssa sopia myös siitä, että tämä hoitaa osan kansanterveystyön toiminnoista.

3 momentti on kumottu L:lla 3.8.1992/746.

Jos tämän lain mukainen tehtävä on annettu kuntayhtymän tehtäväksi, sen hoidettavaksi on annettava myös kansanterveystyötä koskevien muiden lakien mukaiset tehtävät. Tästä poiketen jäsenkunta voi päätöksensä mukaisesti hoitaa ympäristöterveydenhuollon tai työterveyshuollon tehtävät muullakin tavalla itse tai alueellisesti yhteistyössä muiden kuntien tai kuntayhtymien kanssa.

Mitä tässä laissa säädetään kunnasta, kunnanvaltuustosta ja kunnan asukkaasta, sovelletaan vastaavasti kuntayhtymään ja sen toimielimiin sekä jäsenkunnan asukkaaseen.

Kunnassa on terveyslautakunta, jonka sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, on huolehdittava niistä tehtävistä, jotka muissa laeissa on säädetty kunnan terveydenhoitolautakunnan tehtäväksi.

Milloin kansanterveystyöstä huolehtii kuntainliitto, sen on asetettava terveyslautakunta yhteisesti jäsenkuntia varten, jolloin jäsenkunnassa ei ole muuta terveyslautakuntaa.

Terveyslautakunta jakaantuu yleiseen osastoon ja valvontaosastoon.

Milloin kunnan väkiluvun vuoksi tai muusta syystä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, voidaan 20 §:ssä tarkoitetussa ohjesäännössä määrätä, että terveyslautakunta jakaantuu osastoihin toisin kuin edellä on sanottu tai että lautakunta toimii jakamattomana taikka että kansanterveystyön hallinto kunnassa järjestetään toisin kuin tässä laissa on säädetty.

Kansanterveystyön toimeenpanoon tämän lain mukaan kuuluvista tehtävistä sekä niistä tehtävistä, jotka muussa laissa säädetään terveyslautakunnan tai terveydenhoitolautakunnan taikka muun vastaavan toimielimen tehtäväksi, huolehtii yksi tai useampi kunnan määräämä monijäseninen toimielin.

Jos kansanterveystyöstä huolehtii kuntayhtymä, sen on asetettava 1 momentissa tarkoitettu toimielin yhteisesti jäsenkuntia varten.

Valtion virkamies, jonka tehtäviin kuuluu kansanterveystyön ohjaus ja valvonta, ei ole virka-alueellaan vaalikelpoinen terveyslautakuntaan.

Valtion virkamies, jonka tehtäviin kuuluu kansanterveystyön ohjaus ja valvonta, ei ole virka-alueellaan vaalikelpoinen 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toimielimeen.

Kansanterveystyötä ohjaavalla ja valvovalla valtion viranomaisella on oikeus ilmoittamaansa asiaa varten vaatia, että terveyslautakunta tai sen osasto kutsutaan koolle. Kokouksessa on viranomaisella tai sen määräämällä edustajalla oikeus olla saapuvilla ja ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekoon.

Terveyslautakunnalla on oikeus saada tehtäviensä hoitamista varten tarvitsemiaan tietoja valtion ja seurakunnan sekä kunnallisilta viran. omaisilta ja kaikilta niiltä, jotka suorittavat kansanterveystyötä, mikäli salassapitovelvollisuutta koskevista säännöksistä ei muuta johdu.

Edellä 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla toimielimellä on oikeus saada tehtävänsä hoitamista varten tarvitsemiaan tietoja valtion, seurakunnan ja kunnallisilta viranomaisilta, 14 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa työnantajalta sekä kaikilta niiltä, jotka suorittavat kansanterveystyötä, jollei salassapitovelvollisuutta koskevista säännöksistä muuta johdu.

Terveyslautakunnan alaisella viranhaltijalla on oikeus suorittaa toimialaansa kuuluvia tarkastuksia kaikkialla, missä on aihetta epäillä ilmenevän terveydellistä vaaraa tai haittaa. Asunnontarkastuksesta on kuitenkin säädetty erikseen.

Edellä 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen alaisella viranhaltijalla on oikeus suorittaa toimialaansa kuuluvia tarkastuksia kaikkialla, missä on aihetta epäillä ilmenevän terveydellistä vaaraa tai haittaa. Asunnontarkastuksesta säädetään kuitenkin erikseen.

Terveyslautakunnan tulee antaa lääkintöhallitukselle ja lääninhallitukselle tietoja kunnan suorittamasta kansanterveystyöstä sekä laatia siitä kalenterivuosittain lääkintöhallituksen vahvistaman kaavan mukainen vuosikertomus, josta on toimintavuotta seuraavan huhtikuun loppuun mennessä lähetettävä kappaleet lääkintöhallitukselle ja lääninhallitukselle.

Kansanterveystyöhön kuuluvina velvollisuuksina 19 §:ssä tarkoitetun toimintasuunnitelman rajoissa kunnan tulee:

Kunnan asukkaalla tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla on kunnassa väestökirjalain (141/69) 9 §:n perusteella määräytyvä kotipaikka. Henkilön asuin- ja kotikunnalla tarkoitetaan kuntaa, jonka asukas hän on.

Kunnan asukkaalla tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jonka kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on. Henkilön asuin- ja kotikunnalla tarkoitetaan kuntaa, jonka asukas hän on. Kunnan asukkaaseen rinnastetaan tässä laissa myös kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolla on ulkomaalaislain (301/2004) 78 §:n 1 tai 2 momentissa taikka 3 momentin 1, 2, 4, 5 tai 7 kohdassa taikka 79 §:n 1 momentin 1, 2 tai 6 kohdassa tarkoitettu työnteko-oikeus ja jolla on Suomessa voimassa oleva työ-, virka- tai muu palvelussuhde tai joka on vähintään kuusi kuukautta kestäneen työ-, virka- tai muun palvelussuhteen päätyttyä rekisteröity työttömäksi työnhakijaksi. Kunnan asukkaaseen rinnastetaan tässä laissa myös kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolle on myönnetty ulkomaalaislain 81 §:n nojalla mainitun lain 3 §:n 26 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin sininen kortti, sekä tällaisen henkilön ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitetut perheenjäsenet.

Kunnan asukkaalla tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jonka kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on. Henkilön asuin- ja kotikunnalla tarkoitetaan kuntaa, jonka asukas hän on. Kunnan asukkaaseen rinnastetaan tässä laissa myös kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolla on ulkomaalaislain (301/2004) 78 §:n 1 tai 2 momentissa taikka 3 momentin 1, 2, 4, 5 tai 7 kohdassa taikka 79 §:n 1 momentin 1, 2 tai 6 kohdassa tarkoitettu työnteko-oikeus ja jolla on Suomessa voimassa oleva työ-, virka- tai muu palvelussuhde tai joka on vähintään kuusi kuukautta kestäneen työ-, virka- tai muun palvelussuhteen päätyttyä rekisteröity työttömäksi työnhakijaksi. Kunnan asukkaaseen rinnastetaan tätä lakia sovellettaessa myös kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolle on myönnetty ulkomaalaislain 81 §:n nojalla mainitun lain 3 §:n 26 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin sininen kortti, sekä tällaisen henkilön ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitetut perheenjäsenet. Lisäksi kunnan asukkaaseen rinnastetaan tätä lakia sovellettaessa kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolla on kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijöinä työskentelyä varten annetun lain (907/2017) mukainen kausityöhön oikeuttava lupa tai henkilö, jolla on kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä annetun lain (908/2017) mukainen lupa.

Kunnan asukkaalla tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jonka kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on. Henkilön asuin- ja kotikunnalla tarkoitetaan kuntaa, jonka asukas hän on. Kunnan asukkaaseen rinnastetaan tässä laissa myös kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolla on ulkomaalaislain (301/2004) 78 §:n 1 tai 2 momentissa taikka 3 momentin 1, 2, 5 tai 7 kohdassa taikka 79 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu työnteko-oikeus ja jolla on Suomessa voimassa oleva työ-, virka- tai muu palvelussuhde tai joka on vähintään kuusi kuukautta kestäneen työ-, virka- tai muun palvelussuhteen päätyttyä rekisteröity työttömäksi työnhakijaksi. Kunnan asukkaaseen rinnastetaan tässä laissa myös kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolle on myönnetty ulkomaalaislain 81 §:n nojalla mainitun lain 3 §:n 26 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin sininen kortti, sekä tällaisen henkilön ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitetut perheenjäsenet. Lisäksi kunnan asukkaaseen rinnastetaan tätä lakia sovellettaessa kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolla on kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijöinä työskentelyä varten annetun lain (907/2017) mukainen kausityöhön oikeuttava lupa tai kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä annetun lain (908/2017) mukainen lupa sekä tutkija ja työsuhteessa oleva henkilö, jolla on kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella annetun lain (719/2018) mukainen lupa tai toisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämä vastaava lupa.

Edellä 14 §:n 1 momentin 1-5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten tulee kunnalla olla terveyskeskus. Sen toimintoja voidaan tarpeen mukaan sijoittaa sivuvastaanotoille tai järjestää liikkuvien toimintayksiköiden avulla.

Kunta voi 1 momentissa tarkoitettujen toimintojen lisäksi antaa terveyskeskuksen hoidettavaksi kunnalle muissa laeissa säädettyjä kansanterveystyöhön kuuluvia tehtäviä.

Kunta voi myös tehdä lääkintöhallituksen suostumuksella työnantajien ja muiden kuin 14 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen oppilaitosten kanssa sopimuksen työnantajalle tai oppilaitokselle kuuluvan terveydenhuollon suorittamisesta kunnan terveyskeskuksen toimesta.

Terveydenhuoltolain 13–22 ja 24–29 §:ssä tarkoitettuja toimintoja varten tulee kunnalla olla terveyskeskus. Sen toimintoja voidaan tarpeen mukaan sijoittaa sivuvastaanotoille tai järjestää liikkuvien toimintayksiköiden avulla.

Kunta voi 1 momentissa tarkoitettujen toimintojen lisäksi antaa terveyskeskuksen hoidettavaksi kunnalle muissa laeissa säädettyjä kansanterveystyöhön kuuluvia tehtäviä.

Kunta voi myös tehdä muiden kuin terveydenhuoltolain 16–17 §:ssä tarkoitettujen oppilaitosten kanssa sopimuksen oppilaitokselle kuuluvan terveydenhuollon suorittamisesta kunnan terveyskeskuksen toimesta.

Terveyslautakunnan on kunakin vuonna laadittava 14 §:ssä tarkoitettua kansanterveystyötä varten viittä seuraavaa kalenterivuotta varten toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelman tulee soveltua valtioneuvoston 3 §:n nojalla vahvistamaan valtakunnalliseen suunnitelmaan. Toimintasuunnitelman tulee, sen mukaan kuin asetuksella säädetään, sisältää yksityiskohtainen selonteko kunnan kansanterveystyön laajuudesta, toimintatavoista ja toimintaan liittyvistä perustamis- ja käyttökustannuksista. Toimintasuunnitelman hyväksyy kunnallisvaltuusto ja vahvistaa lääkintöhallitus, jolle suunnitelma on alistettava valtioneuvoston 3 §:n nojalla määräämässä ajassa. Suunnitelmasta on ennen sen vahvistamista hankittava lääninhallituksen lausunto.

Toimintasuunnitelma tulee vahvistaa muuttamatta, kuitenkin siten, että siihen voidaan tehdä oikaisunluonteisia korjauksia. Jos toimintasuunnitelma on lain tai asetuksen vastainen tai jos se ei sovellu valtioneuvoston vahvistamaan valtakunnalliseen suunnitelmaan taikka on muutoin epätarkoituksenmukainen, se on palautettava uudelleen käsiteltäväksi. Mikäli lääkintöhallitus katsoo, ettei valtuuston uuttakaan tai päätöstä voida edellä sanotulla perusteella vahvistaa, on asia alistettava valtioneuvoston päätettäväksi.

Muutettaessa vahvistettua toimintasuunnitelmaa valtioneuvoston vahvistaman valtakunnallisen suunnitelman muutoksen johdosta tai muusta syystä, on noudatettava, mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty toimintasuunnitelman laatimisesta, hyväksymisestä ja vahvistamisesta.

Kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annettua lakia (733/1992) sekä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia (1704/2009), jollei lailla toisin säädetä.

Kansanterveystyön ohjesäännössä on tarkemmin määrättävä kansanterveystyön hallinnon järjestämisestä kunnassa.

Ohjesääntöön on otettava muun ohella määräykset terveyskeskuksen lääkärien velvollisuudesta antaa poliisiviranomaisen pyytämää virkaapua oikeuslääkeopillisten tutkimusten suorittamiseksi elävän henkilön kliinisen tutkimuksen ja vainajan ulkonaisen ruumiintarkastuksen osalta samoin kuin heidän velvollisuudestaan toimia lääkärinä asevelvollisten tarkastuksissa kutsuntaviranomaisten pyydettyä sitä terveyslautakunnalta.

Ohjesäännön ja siihen tehtävän muutoksen hyväksyy kunnallisvaltuusto ja vahvistaa lääkintöhallitus. Vahvistamisen osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä 19 §:n 2 momentissa on säädetty, kuitenkin siten, ettei asiaa ole alistettava valtioneuvoston vaan sosiaali- ja terveysministeriön päätettäväksi.

Edellä 14 §:ssä tarkoitetut kunnan velvollisuuteen kuuluvat terveydenhuoltopalvelukset ovat niiden käyttäjille maksuttomia kuitenkin niin, että asetuksella voidaan määrätä potilaalta perittäväksi korvaus sairaankuljetuksesta, hoitoon käytetyistä aineista ja terveyskeskuksen toimesta hankituista apuvälineistä sekä potilaan ylläpidosta terveyskeskuksessa.

Milloin terveyskeskuksen sairaansijalla on hoidettavana potilas, joka ei ole terveyskeskusta ylläpitävän kunnan asukas, on sen terveyskeskuksen, jota potilaan asuin- ja kotikunta ylläpitää, korvattava potilaan sairaanhoito.

Ulkomaalaisen, jolla ei ole 14 §:n 2 momentin tarkoittamaa kotipaikkaa Suomessa, tutkimuksesta ja hoidosta terveyskeskuksessa tai sen sairaansijoilla aiheutuneet kustannukset korvataan terveyskeskusta ylläpitävälle kunnalle valtion varoista.

Lääkintöhallitus voi tehdä terveyskeskusta ylläpitävän kunnan kanssa sopimuksen puolustuslaitoksen taikka muun valtion laitoksen potilaiden hoitamisesta terveyskeskuksessa. Jollei sopimusta saada aikaan, sosiaali- ja terveysministeriö voi velvoittaa kunnan ottamaan näitä potilaita terveyskeskuksessa tai sen sairaansijoilla hoidettaviksi siinä määrin kuin kunnan oma tarve huomioon ottaen on mahdollista. Näiden potilaiden hoitokustannusten korvaus on kunnalle suoritettava valtion varoista.

Jollei muuta ole sovittu, lasketaan 22, 23 ja 24 §:ssä tarkoitettu korvaus siten, että terveyskeskuksen edellisen varainhoitovuoden varsinaisten menojen kokonaismäärästä, johon lisätään 4 prosenttia käyttöomaisuuden arvon vähentymisen korvauksena, vähennetään potilaiden tutkimus- ja hoitomaksut ja käyttökustannuksiin saatava valtionapu sen määräisenä kuin se saadaan korvattavien kustannusten osalta sekä muut varsinaiset tulot. Tuloihin ei kuitenkaan lueta kuntien maksuosuuksia sekä valtion ja muiden terveyskeskusten samoin kuin kuntien tämän pykälän mukaan suoritettavia kustannusten korvauksia. Erotus jaetaan terveyskeskuksen sairaansijojen osalta hoitopäivien ja terveyskeskuksen muiden toimintojen tutkimus- jahoitokäyntien kokonaisluvulla. Tämän jälkeen näin saatu määrä kerrotaan kysymyksessä olevan potilaan hoitopäivien tai tutkimus- ja hoitokäyntien luvulla. Saatuun määrään lisätään kutakin hoitopäivää tai tutkimus- ja hoitokäyntiä kohti tutkimus- ja hoitomaksun määrä, milloin tätä maksua ei potilaalta peritä vaikka se tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaan olisi voitu periä.

Milloin 14 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulle oppilaalle, joka ei ole terveyskeskusta ylläpitävän kunnan asukas, on hankittu mainitussa lainkohdassa tarkoitettu erikoistutkimus, on sen terveyskeskuksen, jota oppilaan asuin- ja kotikunta ylläpitää, suoritettava terveyskeskukselle korvaus tutkimuksesta, mukaan luettuna lääkärin tai erikoislääkärin määräämät laboratorio-, röntgen- ja muut tutkimukset samoin kuin oppilaan ja mahdollisesti tarvitun saattajan matkasta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset.

Terveyskeskuksen tarpeellisiin perustamis- ja käyttökustannuksiin annetaan valtionapua kuntakohtaisesti yleisen kuntien kantokykyluokituksen mukaan seuraavasti:

Valtionavun perusteena olevia käyttökustannuksia laskettaessa vähennetään kokonaiskustannuksista potilaalta terveyskeskuksen vastaanotolla perittävä tutkimus- ja hoitomaksu kuin myös se osa näistä, joka sairausvakuutuslain nojalla on terveyskeskukselle korvattu. Lisäksi vähennetään henkilökunnalta perittävät luontoissuoritusten vastikkeet ja ne korvaukset, jotka toisen kunnan tai kuntainliiton taikka valtion on suoritettava, sekä muut varsinaiset tulot, ei kuitenkaan potilaalta perittäviä muita kuin edellä tarkoitettuja maksuja, rahoitustuloja eikä tuloja toiminnasta, jonka kustannuksiin valtionapua ei suoriteta.

Milloin terveyskeskus huolehtii 5 §:n 4 momentissa ja 15 §:n 2 momentissa tarkoitetusta toiminnasta, on siitä aiheutuviin kustannuksiin annettavasta valtionavusta voimassa, mitä erikseen on säädetty.

Edellä 15 §:n 3 momentissa tarkoitettuun toimintaan ei anneta valtionapua.

Terveyskeskuksen perustamiskustannusten osalta, mukaan luettuina myös kustannustason noususta ja muista hyväksyttävistä syistä aiheutuvat lisäkustannukset, käytetään valtionavun myöntämisen perusteena sitä kantokykyluokitusta, joka oli voimassa sinä vuonna, jona perustamistyöt tai -hankinnat hyväksyttiin valtionavun suorittamista koskevaan yleiseen suunnitelmaan.

Määrättäessä kuntainliiton valtionapua perustamiskustannuksiin katsotaan jäsenkunnan osuudeksi sen varaamien sairaansijojen edellyttämä osuus perustamiskustannusten kokonaismäärästä.

Terveyskeskuksen toimitiloja ei saa ottaa käyttöön, ennen kuin lääkintöhallitus on hyväksynyt ne tarkoitukseensa ja, mikäli on kysymys sairaansijoista, vahvistanut niiden lukumäärän.

Milloin lääkintöhallitus pitää sitä tarpeellisena, kunta on velvollinen määräämään kansanterveystyötä tekevän viranhaltijan osallistumaan tämän toimialaa koskevaan lääkintöhallituksen järjestämään tai hyväksymään täydennyskoulutukseen, kuitenkin vähintään kerran kymmenessä vuodessa.

1 momentti on kumottu L:lla 30.12.2010/1327.

Ympäristöterveydenhuollon toiminnasta vastaavalla johtajalla on oltava alalle soveltuva korkeakoulututkinto. Johtajalla tulee olla myös riittävä kokemus ja asiantuntemus ympäristöterveydenhuollon toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä.

Terveyslautakunnan jäsenet ja sen alaiset virka- tai työsopimussuhteessa olevat henkilöt eivät saa luvatta ilmaista yksityistä tai perheen salaisuutta, josta he asemansa perusteella ovat saaneet tietää.

Salassapitovelvollisuuden rikkomisesta rangaistaan sakolla tai vankeudella enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teosta ole muussa laissa ankarampaa rangaistusta säädetty. Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirasto voivat tarkastaa kunnan ja kuntayhtymän tässä laissa ja terveydenhuoltolaissa tarkoitetun toiminnan sekä toiminnan järjestämisessä käytettävät toimintayksiköt ja toimitilat silloin, kun tarkastuksen tekemiseen on perusteltu syy. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi lisäksi perustellusta syystä määrätä aluehallintoviraston tekemään tarkastuksen. Tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta.

Tarkastaja on päästettävä kaikkiin toimipaikan tiloihin. Tarkastuksessa on salassapitosäännösten estämättä esitettävä kaikki tarkastajan pyytämät asiakirjat, jotka ovat välttämättömiä tarkastuksen toimittamiseksi. Lisäksi tarkastajalle on salassapitosäännösten estämättä annettava maksutta hänen pyytämänsä jäljennökset tarkastuksen toimittamiseksi tarpeellisista asiakirjoista. Tarkastajalla on myös oikeus ottaa valokuvia tarkastuksen aikana. Tarkastajan apuna voi olla tarkastuksen toteuttamiseksi tarpeellisia asiantuntijoita.

Poliisin on tarvittaessa annettava Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ja aluehallintovirastolle virka-apua tarkastuksen suorittamiseksi.

Tarkastuksesta on pidettävä pöytäkirjaa.

Tarkastuksessa erityisesti huomioon otettavista asioista ja tarkastusmenettelyn tarkemmasta sisällöstä sekä tarkastuksessa pidettävästä pöytäkirjasta ja sen säilyttämisestä ja säilyttämisajasta voidaan tarvittaessa säätää valtioneuvoston asetuksella.

Jos terveyskeskuksen toiminnassa ei noudateta voimassa olevia säännöksiä tai määräyksiä taikka vahvistettua toimintasuunnitelmaa tahi jos siinä ilmenee epäkohtia eikä korjausta ole asetetussa määräajassa tapahtunut, lääkintöhallitus voi keskeyttää valtionavun suorittamisen tai lopettaa sen ennakon maksamisen. Milloin terveydenhuollollisista syistä on välttämätöntä, lääkintöhallitus voi määrätä toiminnan keskeytettäväksi joko osaksi tai kokonaan, kunnes korjaus on saatu aikaan.

Jos kansanterveystyön järjestämisessä tai toteuttamisessa havaitaan potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai muita epäkohtia taikka toiminta on muutoin tämän lain tai terveydenhuoltolain vastaista, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto tai aluehallintovirasto voi antaa määräyksen puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Määräystä annettaessa on asetettava määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet on suoritettava. Jos potilasturvallisuus sitä edellyttää, toiminta voidaan määrätä välittömästi keskeytettäväksi taikka toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö kieltää välittömästi.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto tai aluehallintovirasto voi velvoittaa kunnan tai kuntayhtymän noudattamaan 1 momentissa tarkoitettua määräystä sakon uhalla tai uhalla, että toiminta keskeytetään, taikka että toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö kielletään.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja aluehallintoviraston päätöstä toiminnan keskeyttämisestä taikka toimintayksikön, sen osan tai laitteen käytön kieltämisestä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Mitä tässä pykälässä säädetään, ei koske lääkelaissa (395/1987) tarkoitettua toimintaa, jonka valvonnasta vastaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus. Jos Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto tai aluehallintovirasto on valvonnassaan havainnut lääkehuoltoa koskevia puutteita tai muita epäkohtia, niistä on ilmoitettava Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle.

Jos terveyskeskuksen kiinteää tai irtainta omaisuutta, jonka perustamiskustannukset on osaksi tai kokonaan rahoitettu valtion varoin, luovutetaan toiselle omistajalle muutoin kuin tämän lain voimaanpanosta annetun lain (67/ 72) perusteella tai jos omaisuuden käyttö tässä laissa tarkoitettuun toimintaan lopetetaan tai sen käyttötarkoitusta muutetaan niin, ettei lääkintöhallitus voi hyväksyä sitä tässä laissa tarkoitetuksi toiminnaksi, valtioneuvosto voi päättää, että sanottu omaisuus lunastetaan valtiolle valtioneuvoston määräämästä kohtuullisesta arviohinnasta. Suoritettua valtionapua on tällöin sitä vastaavalta osalta pidettävä lunastushinnan suorituksena. Päätös on tehtävä ja annettava tiedoksi vuoden kuluessa siitä, kun muutoksesta on omistajan puolesta ilmoitettu lääkintöhallitukselle tai tämä on muutoksen todennut ja ilmoittanut siitä omistajalle.

Milloin lääkintöhallitus on antanut suostumuksensa 1 momentissa mainittuun muutokseen, lunastusoikeutta ei ole. Valtiolle on kuitenkin tällöin suoritettava, jollei valtioneuvosto myönnä siitä osittaista tai täyttä vapautusta, sen suuruinen osa omaisuuden arvosta mikä vastaa perustamiskustannuksista valtion varoin rahoitetun määrän suhteellista osuutta sanotuista kustannuksista.

Milloin 1 momentissa tarkoitettu luovutus tapahtuu toiselle kunnalle tai kuntainliitolle, jolle suoritetaan valtionapu vastaaviin perustamiskustannuksiin, voidaan tämä valtionapu ja valtiolle 2 momentin nojalla suoritettava määrä kuitata siltä osin kuin ne kattavat toisensa.

Jos kansanterveystyön ohjauksen ja valvonnan yhteydessä todetaan, että kunta tai kuntayhtymä on tämän lain tai terveydenhuoltolain mukaista toimintaa järjestäessään tai toteuttaessaan menetellyt virheellisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, voi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirasto antaa kunnalle tai kuntayhtymälle tai virheellisestä toiminnasta vastuussa olevalle viran- tai toimenhaltijalle huomautuksen vastaisen varalle.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirasto voivat, jos asia ei anna aihetta huomautukseen tai muihin toimenpiteisiin, kiinnittää valvottavan huomiota toiminnan asianmukaiseen järjestämiseen ja hyvän hallintotavan noudattamiseen.

Tässä pykälässä tarkoitettuun Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tai aluehallintoviraston antamaan huomautukseen ja huomion kiinnittämiseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Kunta ja kuntayhtymä on velvollinen antamaan tämän lain ja terveydenhuoltolain mukaisesta toiminnastaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ja aluehallintovirastolle ohjaus- ja valvontatehtävän toteuttamiseksi tarpeelliseksi katsottavia tietoja ja selvityksiä.

Edellä 44 §:ssä mainitun omaisuuden arvo vahvistetaan alueiden, rakennusten ja niiden irtaimiston kohdalta arvioimalla hankintakustannukset arvioimisen ajankohtana ja vähentämällä kohtuullinen arvon ja käyttöarvon alentuminen.

Omaisuuden arvon ja suoritettavan korvauksen vahvistaa toimikunta, jossa on sosiaali- ja terveysministeriön määräämä puheenjohtaja ja neljä jäsentä. Jäsenistä määrää lääkintöhallitus kaksi ja asianomainen kunta tai kuntainliitto kaksi.

Terveyslautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninhallitukselle kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta, milloin laissa tai asetuksessa on muutoksenhausta säädetty toisin tai kielletty muutoksenhaku, ei myöskään milloin päätös kunnallislain (642/48) mukaan voidaan alistaa kunnallistai liittohallituksen tutkittavaksi.

Edellä 45 §:ssä tarkoitetun toimikunnan päätökseen saadaan hakea muutosta valittamalla lääninhallitukselle kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta.

Muutoksenhausta lääninhallituksen päätökseen on säädetty erikseen.

Muutosta 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen haetaan valittamalla hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta, milloin laissa tai asetuksessa on muutoksenhausta säädetty toisin tai kielletty muutoksenhaku, ei myöskään milloin päätös kuntalain (365/1995) mukaan voidaan alistaa kunnallis- tai liittohallituksen tutkittavaksi

Terveyslautakunnan päätös voidaan panna täytäntöön, ennen kuin se on saanut lainvoiman, siten kuin kunnallislain 209 §:ssä säädetään. Sanotun säännöksen estämättä voidaan päätös muutoksenhausta huolimatta panna täytäntöön, jos se on laadultaan sellainen, että se on viivytyksettä täytäntöönpantava, tai jos päätöksen voimaantulemista ei voida terveydenhoidollisista syistä siirtää tuonnemmaksi ja terveyslautakunta on määrännyt päätöksen heti täytäntöönpantavaksi.

Edellä 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätös saadaan panna täytäntöön, ennen kuin se on saanut lainvoiman, siten kuin kuntalain 98 §:ssä säädetään. Sanotun säännöksen estämättä voidaan päätös muutoksenhausta huolimatta panna täytäntöön, jos se on laadultaan sellainen, että se on viivytyksettä täytäntöönpantava, tai jos päätöksen voimaantulemista ei voida terveydenhoidollisista syistä siirtää tuonnemmaksi ja toimielin on määrännyt päätöksen heti täytäntöönpantavaksi.

Tämän lain säännöksistä voidaan poiketa Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella.

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämän lain voimaanpanosta säädetään erikseen lailla.

Tämän lain tullessa voimaan kumotaan yleisestä lääkärinhoidosta 9 päivänä maaliskuuta 1951 annettu laki (141/51), kunnallisista terveyssisarista 31 päivänä maaliskuuta 1944 annettu laki (220/74), kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista 31 päivänä maaliskuuta 1944 annettu laki (224/44), kunnankätilöistä 31 päivänä maaliskuuta 1944 annettu laki (223/ 44), 27 päivänä elokuuta 1965 annetun terveydenhoitolain (469/65) 7–9, 87 ja 88 §, kansakoulujen lääkärintoimesta 31 päivänä lokakuuta 1952 annettu laki (362/52) ja kansakoulujen hammaslääkärintoimesta 17 päivänä toukokuuta 1956 annettu laki (297/56), kaikki niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.

3 momentti on kumottu L:lla 17.9.1982/684.