Finlex →16/1974 — Luopumiseläkelaki

Jos maatilan tai sen osan omistaja luopuu maatalouden rakenteen parantamiseksi tässä laissa säädetyllä tavalla pysyvästi maatalouden harjoittamisesta, voidaan hänelle ja hänen aviopuolisolleen, joka pysyvästi luopuu harjoittamasta maataloutta, maksaa luopumiseläkettä sen mukaan kuin jäljempänä säädetään. Näitä henkilöitä nimitetään tässä laissa luopujiksi.

Luopumisen katsotaan tapahtuneen maatalouden rakenteen parantamiseksi, jos se edistää jatkamiskelpoisten maatilojen muodostumista tai jos sen seurauksena maataloustuotannosta poistuu peltoa.

Maatilasta voidaan luopua myös 6 §:n 1 momentin 4 tai 5 kohdassa mainittuun tarkoitukseen.

Maatilaa pidetään jatkamiskelpoisena, jos sillä maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 5 §:n 2 momentin mukaan on taloudelliset edellytykset kannattavan toiminnan harjoittamiseen.

Eläkkeen saamisen edellytyksenä on:

2–3 momentit on kumottu L:lla 28.12.1979/1032.

Sovellettaessa 2 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöstä katsotaan luopujan jatkaneen maatilatalouden harjoittamista myös sen ajan,

Edellä 1 momentin 1 kohdassa mainituin edellytyksin katsotaan luopujan myös jatkaneen maatilalla asumista siten kuin 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään. Asumista koskevasta vaatimuksesta voidaan muutoinkin luopua, jos siihen on erityisiä syitä.

Luopujalla ei ole oikeutta luopumiseläkkeeseen, jos hänelle tai hänen aviopuolisolleen on myönnetty luopumiskorvauksesta annetun lain (19/74) mukainen luopumiskorvaus tai maatalousyrittäjien eläkelain 6 a §:ssä ( / ) tarkoitettu sukupolvenvaihdoseläke taikka jos sanotulla henkilöllä on vireillä luopumiskorvauksen tai sukupolvenvaihdoseläkkeen saamista tarkoittava hakemus.

Luopujalla ei ole oikeutta luopumiseläkkeeseen, jos hänelle tai hänen puolisolleen on myönnetty maatalousyrittäjien eläkelain 6 a §:ssä (219/74) tai maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkelaissa (1317/90) tarkoitettu sukupolvenvaihdoseläke taikka jos sanotulla henkilöllä on vireillä sukupolvenvaihdoseläkkeen saamista tarkoittava hakemus.

Luopuja on oikeutettu eläkkeeseen vain, jos luopumisen kohteena oleva maatila käsittää vähintään kaksi hehtaaria maataloustuotantoon käytettyä peltoa.

Jos luopujalla tai luopujina olevilla aviopuolisoilla on omistuksessaan kaksi tai useampia maatiloja, on luopumiseläkkeen saamisen edellytyksenä, että maatalouden harjoittamisesta luovutaan tässä laissa tarkoitetuin tavoin kaikilla näillä tiloilla. Vaikka luopuja omistaa vain osan maatilasta, on eläkkeen saamisen edellytyksenä, ellei maatilaa ole viljelty sovintojaon perusteella, että luopumistoimenpiteet kohdistetaan koko maatilaan.

Milloin luopuja omistaa osuuden sellaisesta maatilasta, jolla hän ei harjoita yrittäjänä maataloutta, on hänen luovuttava sanotusta osuudestaan saadakseen luopumiseläkkeen muuhun maatilaan kohdistuneiden luopumistoimenpiteidensä perusteella.

Tässä laissa tarkoitettu maatalousmaa määritellään ja sen pinta-ala lasketaan soveltuvin osin samojen perusteiden mukaan, jotka on säädetty maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) 2 §:n 2 momentissa ja 20 §:ssä sekä niiden nojalla annetuissa säännöksissä.

Maatalousmaana ei oteta huomioon aluetta, joka on hankittu tai muutoin kuin perintönä saatu kolmena viime vuotena ennen luopumista.

Maatilan omistajan katsotaan luopuneen tässä laissa tarkoitetuin tavoin maatalouden harjoittamisesta, jos hän luovuttaa maatilansa

Niin ikään katsotaan maatilan omistajan luopuneen tässä laissa tarkoitetuin tavoin maatalouden harjoittamisesta, jos hän:

Jos luopujana on omistajan aviopuoliso, on hänen eläkkeensä saamisen ehtona, että myös hän allekirjoittaa 2 momentin mukaan annettavat sitoumukset.

Omistajan katsotaan luopuneen tässä laissa tarkoitetuin tavoin maatalouden harjoittamisesta, jos hän on luovuttanut maataan 1 momentin tai 2 momentin 1 kohdan mukaisesti yksityiselle, viljelijälle, mutta luovutus estyy sen vuoksi, että kunta käyttää etuostolain (608/77) mukaista oikeuttaan lunastaa luovutettu kiinteistö.

Maatilan omistajalla on oikeus luopuessaan jättää maatilastaan omistukseensa tai hallintaansa talouskeskuksen käsittävä alue sekä puutarha- ja peltoalue omassa taloudessa tarvittavien perunoiden sekä puutarha- ja kasvitarhatuotteiden viljelemistä varten. Niin ikään hän voi pidättää itselleen ja perheensä jäsenille oikeuden asua luovutetulla maatilalla sijaitsevassa asuinrakennuksessa sekä oikeuden käyttää muitakin tilalla olevia rakennuksia. Asetuksella säädetään tarkemmin, mihin tarkoituksiin saadaan käyttää talousrakennuksia sekä metsityssitoumuksen ja maataloustuotannosta luopumissitoumuksen estämättä peltoa.

Tämän ohella omistajalla on oikeus, jollei toimenpide haittaa tilan maatilataloudellisesti tarkoituksenmukaista luovuttamista, pidättää tilasta

Maatilahallituksen suostumuksella voidaan 6 §:n tilan luovuttamista koskevista säännöksistä poiketa, jos alue, jota poikkeus koskee, on tilan luovuttamisen kannalta epäolennainen.

Yksityisellä viljelijällä tarkoitetaan tässä laissa ammatikseen maataloutta harjoittavaa viljelijää, joka täyttää maaseutuelinkeinojen rahoituslain 5 §:n 3 ja 4 momentissa säädetyt tuen saamisen henkilökohtaiset edellytykset.

Maatilalla tarkoitetaan yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta. Tilanosalla tarkoitetaan tilan määräosaa ja määräalaa. Erillistä, pelkästään metsämaata käsittävää tilaa ei pidetä maatilana.

Tätä lakia sovellettaessa katsotaan luopumisen tapahtuneen sinä ajankohtana, jona luovutuskirja on allekirjoitettu tai, jos kysymyksessä on metsitys, kun metsityssitoumus on asetuksella säädettävällä tavalla annettu asianomaisen maatalouspiirin maataloustoimistolle.

Oikeutta luopumiseläkkeeseen ei ole, jos luopuja on 19 päivän lokakuuta 1973 jälkeen muutoin kuin maatilahallitukselle tai lisäalueeksi yksityiselle viljelijälle luovuttanut maatilastaan niin olennaisen osan, että luovutusta on pidettävä tilan pirstomisena.

Tätä lakia sovellettaessa katsotaan luopumisen tapahtuneen sinä ajankohtana, jona luovutuskirja on allekirjoitettu taikka metsitys- tai maataloustuotannosta luopumissitoumus on toimitettu maataloussihteerille tai maaseutupiirille.

Oikeutta luopumiseläkkeeseen ei ole, jos luopumisen kohteena oleva maatila on viimeisen kolmen vuoden aikana ennen luopumista pirstottu siten, että maatilan omistaja ei voisi maaseutuelinkeinolain 12 §:n säännös huomioon ottaen saada maaseutuelinkeinolain mukaista tukea.

Luopumiseläkkeenä maksetaan täyttä luopumiseläkettä tai vähennettyä luopumiseläkettä. Vähennettyä luopumiseläkettä suoritetaan luopujalle, joka on täyttänyt 65 vuotta taikka joka saa kansaneläkelain (568/2007) tai kansaneläkelain voimaanpanosta annetun lain (569/2007) mukaista työttömyyseläkettä, yksilöllistä varhaiseläkettä, vähintään kuudeksi kuukaudeksi myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä.

Täysi luopumiseläke muutetaan vähennetyksi eläkkeeksi:

Jos luopumiseläkkeen saajalle myönnetty 1 momentissa tarkoitettu kansaneläke lakkaa, muutetaan vähennetty luopumiseläke täydeksi eläkkeeksi kansaneläkkeen lakkaamista seuraavan kuukauden alusta lukien.

Edellä 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun luovutuksensaajaan noudatetaan soveltuvin osin, mitä maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 13, 28, 29 ja 32 §:ssä säädetään. Luopumiseläkkeen pääoma-arvoa laskettaessa otetaan tällöin huomioon se luopumiseläke, jota maksetaan 2 momentissa tarkoitetun luovutusajankohdan jälkeen. Pääoma-arvo määrätään sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.

Täyden luopumiseläkkeen määrä kuukaudessa on luovutetun tai metsitetyn maatalousmaan hehtaaria kohden 390 markkaa ensimmäiseltä kolmelta hehtaarilta, 130 markkaa seuraavilta kolmelta hehtaarilta ja sen jälkeen 35 markkaa hehtaarilta. Maatalousmaan hehtaareja tällöin laskettaessa otetaan huomioon ne osat maatilasta, jotka on luovutettu 6 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetuin tavoin tai joista on tehty metsityssitoumus. Edellä säädetyt markkamäärät tarkistetaan yleisten palkka- ja hintatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan siten kuin työntekijäin eläkelain (395/61) 9 §:ssä on säädetty.

Milloin luopumiseläkkeen saajia on kaksi tai useampia, määrätään heille yhteinen luopumiseläke, joka on määrätään 50 prosenttia suurempi kuin 1 momentin mukainen eläke, jos eläkkeen saajia on kaksi, ja 100 prosenttia suurempi, jos heitä on kolme tai useampia. Yhteinen luopumiseläke jaetaan, jollei erityistä syytä muuhun ole, tasan sen saajien kesken.

Jos osan maatilasta omistaa henkilö, joka ei saa luopumiseläkettä ja joka ei ole luopumiseläkkeen saajan aviopuoliso, jätetään hänen omistamaansa osuutta vastaava maatalousmaan ala huomioon ottamatta luopumiseläkettä määrättäessä. Jos tilan omistaa leski yhdessä sellaisen lapsensa kanssa, joka luopumisen tapahtuessa ei ole täyttänyt 18 vuotta, otetaan tämän lapsen osuus huomioon lesken luopumiseläkettä laskettaessa.

Sellaisen eläkkeensaajan vähennetyn luopumiseläkkeen määrä, jonka luopumiseläke alkaa vähennettynä eläkkeenä, on 60 prosenttia hänen täyden luopumiseläkkeensä määrästä. Muutoin vähennetyn luopumiseläkkeen määrä on 40 prosenttia eläkkeensaajan täydestä luopumiseläkkeestä.

Luopumiseläkettä on haettava vuoden kuluessa luopumisen tapahtumisesta uhalla, että oikeus eläkkeen saamiseen on muuten menetetty. Erityisen painavista syistä voidaan eläke kuitenkin myöntää myöhästyneenkin hakemuksen perusteella.

Luopumiseläkettä suoritetaan maatilan tai sen osan hallinnan siirtymisestä tai, jos eläkkeen perusteena on metsitys- tai maataloustuotannosta luopumissitoumus, siitä kun luopuja sitoumuksen mukaisesti lakkasi viljelemästä peltojaan, ei kuitenkaan ennen kuin hän on lopettanut maatalouden harjoittamisen.

Eläkettä ei makseta kuitenkaan vuotta pitemmältä ajalta ennen eläkkeen hakemista tai omistusoikeuden siirtymistä.

Jos eläkettä tämän pykälän mukaisesti tulisi suoritettavaksi vajaalta kalenterikuukaudelta, eläkettä ei kuitenkaan tältä kuukaudelta makseta.

Jos jatkamiskelpoinen maatila, jota koskee maataloustuotannosta luopumissitoumus, luovutetaan kokonaisuudessaan kuuden vuoden kuluttua eläkkeen alkamisesta, kuitenkin ennen vuotta 2011, henkilölle, joka täyttää maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkelain 10 §:ssä tarkoitetut jatkajaa koskevat edellytykset ja joka antaa saman lain 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua sitoumusta vastaavan sitoumuksen luovutettavaa maatilaa koskevana, voidaan luopumiseläkkeen maksamista jatkaa. Sitoumuksen antajaan nähden on soveltuvin osin noudatettava, mitä maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkelain 31, 32 ja 34 §:ssä säädetään jatkajasta.

Laskettaessa 1 momentissa tarkoitetulta jatkajalta maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkelain 32 §:n mukaisesti perittävää luopumiseläkkeen pääoma- arvoa, otetaan huomioon se luopumiseläke, joka maksetaan 1 momentissa tarkoitetun luovutuksen jälkeen. Sanotun pääoma-arvon laskemisen perusteet vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö.

Tässä laissa säädetyt markkamäärät ja luopumiseläkkeet tarkistetaan kunkin kalenterivuoden alusta elinkustannusindeksin muutoksia vastaavasti siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Jos luopuja ryhtyy harjoittamaan maataloustuotantoa omaan tai yhteiseen lukuun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla antamansa maataloustuotannosta luopumissitoumuksen vastaisesti suuremmassa laajuudessa kuin 6 a §:n 1 momentissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa säädetään, lakkautetaan luopumiseläke siitä lukien, kun lakkauttamisen aiheuttavaan toimintaan ryhdyttiin. Luopumiseläkettä ei lakkauteta, jos luopuja luovuttaa tai vuokraa alueen, josta hän on antanut 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun myyntirajoitussitoumuksen, tai jos hän käyttää mainittua aluetta muuhun tarkoitukseen kuin maatalouden harjoittamiseen omaan tai yhteiseen lukuun.

Jos luopuja ryhtyy harjoittamaan maataloustuotantoa siten, että maataloustuotannosta luopumissitoumuksen laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä taikka painavat kohtuusnäkökohdat sitä muutoin puoltavat, voidaan eläke lakkauttaa osaksi tai määräajaksi taikka päättää, että eläke maksetaan entisen suuruisena.

Oikeus luopumiseläkkeen saamiseen lakkaa eläkkeensaajan kuolinpäivää seuraavan kuukauden alusta.

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat maatilahallitus, maatalouspiirien maataloustoimistot ja kunnalliset maatalouslautakunnat sekä maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitettu maatalousyrittäjien eläkelaitos, jota jäljempänä sanotaan eläkelaitokseksi.

Ahvenanmaan maakunnassa huolehtii maatilahallitukselle ja maatalouspiirien maataloustoimistoille tässä laissa säädetyistä tehtävistä Ahvenanmaan maakuntahallitus, ellei joidenkin tehtävien osalta asetuksella toisin säädetä.

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat maa- ja metsätalousministeriö, Maaseutuvirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset sekä maatalousyrittäjän eläkelaissa tarkoitettu Maatalousyrittäjien eläkelaitos, jäljempänä eläkelaitos.

Ahvenanmaan maakunnassa huolehtii Maaseutuvirastolle sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille tässä laissa säädetyistä tehtävistä Ahvenanmaan maakuntahallitus.

Maataloussihteerin on annettava eläkelaitokselle lausuntonsa siitä, ovatko 1 §:n 2 momentissa, 1 a §:ssä, 6 §:ssä, 6 a §:ssä, 6 b §:ssä ja 7 §:n 2 momentissa tarkoitetut luopumiseläkkeen saamisen edellytykset olemassa. Sanotun lausunnon antaminen on kuitenkin maatilahallituksen määräämissä tapauksissa maaseutupiirin asiana.

Jos eläkelaitos katsoo, että maataloussihteeri tai maaseutupiiri on lausunnossaan 1 momentissa tarkoitettujen eläkkeen saamisen edellytysten osalta soveltanut lakia ilmeisen väärin tai että asia on selvästi tulkinnanvarainen, eläkelaitoksen tulee alistaa maataloussihteerin eläkehakemuksesta antama lausunto maaseutupiirille ja vastaavasti maaseutupiirin lausunto maatilahallitukselle.

Maatalousviranomainen antaa eläkelaitokselle lausuntonsa myös siitä, ovatko muutkin kuin 1 momentissa tarkoitetut eläkkeen saamisen edellytykset olemassa.

Eläkehakemuksen ratkaisemisesta sekä muista luopumiseläkkeen määräämiseen ja maksatukseen liittyvistä tehtävistä huolehtii eläkelaitos.

Eläkelaitoksella, eläkelautakunnalla ja vakuutusoikeudella ei ole oikeutta poiketa ratkaisussaan maataloussihteerin, maaseutupiirin tai maatilahallituksen lausunnosta siltä osin kuin se koskee 1 §:n 2 momentissa, 1 a §:ssä, 6 §:ssä, 6 a §:ssä, 6 b §:ssä ja 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuja eläkkeen saamisen edellytyksiä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten asiana on eläkelaitoksen ohella valvoa, että luopumiseläkkeensaaja pidättyy tässä laissa tarkoitetulla tavalla maatalouden harjoittamisesta ja että 6 §:n 2 momentissa, 8 §:n 2 momentissa ja 12 a §:n 1 momentissa tarkoitetut sitoumukset täytetään.

Eläkehakemus voidaan käsitellä ja eläke myöntää ennen luopumista ehdollisena. Perusteena pidetään tällöin luovutusta koskevaa maatilahallituksen ostotarjousta, luonnosta luovutuskirjaksi, jonka eläkkeen hakija ja luovutuksensaaja ovat allekirjoittaneet, taikka metsitys- tai maataloustuotannosta luopumissitoumusta. Eläkkeen suorittamisen edellytyksenä on, että ostotarjouksen tai luonnoksen mukainen luovutuskirja, edellä tarkoitettu sitoumus taikka niiden virallisesti oikeaksi todistettu jäljennös toimitetaan eläkelaitokselle.

Kun eläkehakemusta ratkaistaan 1 momentin mukaisesti, pidetään 2 §:n 1 kohdassa ja 2 b §:n 1 momentin 5 kohdassa sekä 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuna luopumishetkenä sitä ajankohtaa, jona kysymyksessä oleva asiakirja on allekirjoitettu.

Luopumiseläkkeen saajalla on oikeus saada eläkelaitokselta sitova ennakkopäätös siitä, aiheuttaako hänen tai luopumisen kohteena olevan tilan omistajan suunnittelema toimenpide eläkkeen lakkauttamisen 13 §:n mukaan.

Edellä 17 §:ssä tarkoitettu ehdollinen päätös raukeaa, jos luovutuskirjaa, metsitys- tai maataloustuotannosta luopumissitoumusta tai niiden jäljennöstä ei ole toimitettu eläkelaitokselle kuuden kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta.

Valtioneuvoston tulee, ottaen huomioon maataloustuotteiden ylituotannossa vallitseva tilanne ja muut asiaan vaikuttavat seikat, antaa kutakin kalenterivuotta varten tarkemmat ohjeet siitä, kummalle 1 §:n 2 momentissa mainituista tarkoitusperistä on annettava pääpaino ja miten ne muutoin on otettava tätä lakia sovellettaessa huomioon. Valtioneuvosto voi asettaa muitakin kuin tässä laissa säädettyjä luovutuksensaajaa ja luopumisen kohteena olevan tilan vastaista käyttöä koskevia ehtoja ja rajoituksia.

Niin ikään voi valtioneuvosto, ottaen huomioon mitä 1 momentissa on säädetty, antaa maatilahallitukselle yleisiä ohjeita 18 §:n 1 ja 2 momentin soveltamisesta.

Luopumiseläkkeistä aiheutuneet kustannukset maksetaan valtion varoista. Tämän lain mukaisesta toiminnasta eläkelaitokselle aiheutuneet hoitokulut yhdistetään sen muun toiminnan hoitokuluihin ja korvataan eläkelaitokselle siten kuin maatalousyrittäjän eläkelain mukaisista hoitokuluista on säädetty.

Valtion tulee, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, suorittaa kunakin vuotena ennakkona määrä, joka vastaa 1 momentin mukaisesti valtion suoritettavaksi arvioitua määrää.

1–3 momentit on kumottu L:lla 31.1.2014/75.

Eläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta siten kuin työntekijän eläkelaissa (395/2006) ja hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Päätökseen ei kuitenkaan saa hakea valittamalla muutosta, jos eläkelaitos on hylännyt eläkehakemuksen sillä perusteella, että 1 §:n 2 momentissa, 1 a §:ssä, 6 §:ssä, 6 a §:ssä, 6 b §:ssä tai 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuja luopumiseläkkeen saamisen edellytyksiä ei ole olemassa.

Eläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta siten kuin työntekijän eläkelaissa (395/2006) ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.

Päätökseen ei kuitenkaan saa hakea valittamalla muutosta, jos eläkelaitos on hylännyt eläkehakemuksen sillä perusteella, että 1 §:n 2 momentissa, 1 a, 6, 6 a tai 6 b §:ssä tai 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuja luopumiseläkkeen saamisen edellytyksiä ei ole olemassa.

Eläkelaitoksen on säilytettävä luopumiseläkkeen käsittelyyn liittyvät asiakirjat ja tiedot luopujan elinajan ja viisi sen jälkeistä vuotta. Jos luopumiseläke on saman luopumisen perusteella myönnetty useammalle luopujalle, kaikki samaa luopumista koskevat asiakirjat ja tiedot on säilytettävä kaikkien luopujien elinajan ja viisi sen jälkeistä vuotta.

Valitusasiaa koskevien asiakirjojen säilyttämiseen sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 218 §:n 5 kohdassa säädetään, jollei asiakirjoja ole tämän pykälän 1 momentin nojalla säilytettävä pidemmän ajan.

Tässä laissa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn ei sovelleta, mitä luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään.

Jollei tästä laista muuta seuraa, on luopumiseläkkeestä soveltuvin osin lisäksi vastaavasti voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 16-21 a §:ssä ja 22 §:ssä sekä maatalousyrittäjien eläkelain 16-18 §:ssä ja 19 §:n 3 momentissa on säädetty.

Työntekijäin eläkelain 17 §:n 2 momentin säännöksiä sovellettaessa eläketurvakeskus rinnastetaan sanotussa lainkohdassa tarkoitettuun valtion viranomaiseen.

Sen estämättä, mitä työntekijäin eläkelain, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62), maatalousyrittäjien eläkelain ja yrittäjien eläkelain (468/69) nojalla annetuissa asetuksissa on säädetty eläkelaitosten toimivallasta, huolehtii sanotuissa asetuksissa tarkoitetun eläkehakemuksen ratkaisemisesta, eläkkeen maksamisesta ja eläkkeeseen liittyvistä eläkelaitoksen muista tehtävistä maatalousyrittäjien eläkelaitos, milloin eläkkeen hakija saa eläkettä hakiessaan luopumiseläkettä.

Jollei tästä laista muuta johdu, luopumiseläkkeeseen sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 98–100 ja 103 §:ssä, 105 §:n 2 momentissa, 112 §:n 1 momentissa, 113 §:n 3 momentissa, 115 ja 116 §:ssä, 119 §:n 1 ja 2 momentissa, 120 §:n 2, 4 ja 5 momentissa, 121 ja 122 §:ssä, 124 §:n 1 momentissa, 125–128, 130 ja 132 §:ssä, 133 §:n 1 ja 4 momentissa, 134–140 ja 191 §:ssä, 192 §:n 1 momentissa, 196, 198, 202, 204 ja 205 §:ssä, 206 §:n 1 momentin 1 kohdassa, 208 §:n 1 ja 3 momentissa, 209 §:ssä, 210 §:n 1, 3 ja 4 momentissa sekä 216 ja 217 §:ssä sekä maatalousyrittäjän eläkelain 103 §:n 1 momentissa, 114 ja 116–124 §:ssä, 125 §:n 2 momentissa, 126–132, 134, 143 ja 145 §:ssä sekä 146 §:n 1 momentissa säädetään.

Sen estämättä, mitä työntekijän eläkelaissa, maatalousyrittäjän eläkelaissa ja yrittäjän eläkelaissa (1272/2006) säädetään eläkelaitosten toimivallasta, huolehtii eläkehakemuksen ratkaisemisesta, eläkkeen maksamisesta ja eläkkeeseen liittyvistä eläkelaitoksen muista tehtävistä Maatalousyrittäjien eläkelaitos, jos eläkkeen hakija saa eläkettä hakiessaan luopumiseläkettä.

Jos luopumisen kohteena olevan maatilan peltoalasta on voimassa

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tätä lakia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1974 lukien.

Maatilahallituksen ja eläkelaitoksen on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin lain täytäntöönpanoa varten. Tästä eläkelaitokselle aiheutuneet kulut korvataan valtion varoista.

Lain 22 §:n 3 momentissa tarkoitettu ennakko suoritetaan ensimmäiseltä kalenterivuodelta kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.