Finlex →714/1975 — Rautatiekuljetusasetus

Rautatien ja asiakkaan välisen sopimuksen ehto, joka rajoittaa asiakkaalle tämän asetuksen mukaan kuuluvia oikeuksia, ei sido asiakasta, ellei jäljempänä toisin säädetä.

Rautatie vastaa tämän asetuksen rajoissa niistä vahingoista, jotka sen oma henkilökunta tai sen kuljetusten suorittamiseen käyttämät muut henkilöt ovat tehtävissään aiheuttaneet.

Joka rikkoo 1 momentissa tarkoitettuja määräyksiä tai aiheuttaa häiriötä kulkuneuvossa tai rautatien alueella, voidaan poistaa kulkuneuvosta tai rautatien alueelta ja tarpeen vaatiessa ottaa kiinni. Kiinniottamisesta on viipymättä ilmoitettava poliisille.

Matkustajaa koskeva kuljetussopimus syntyy silloin, kun matkustaja aloittaa matkansa rautatiellä.

Matkustaja saa kuljettaa mukanaan kohtuullisen määrän käsimatkatavaraa.

Käsimatkatavarana ei saa kuljettaa tavaraa, joka vaarallisuutensa takia tai muuten voi aiheuttaa haittaa tai vahinkoa muille matkustajille tai rautatielle.

Tämän asetuksen 20, 21 ja 29 §:n säännöksiä sovelletaan myös käsimatkatavaraan.

Rautatien vastuusta niissä tapauksissa, joissa rautatien käytön johdosta matkustaja on saanut surmansa tai loukkaantunut taikka käsimatkatavara on kadonnut tai vahingoittunut, on säädetty erikseen.

Rautatie ei ole velvollinen korvaamaan matkustajalle junan myöhästymisen, junavuoron peruuttamisen tai puuttuvan jatkoyhteyden johdosta aiheutunutta vahinkoa.

Milloin rautatie asettaa kantajia käsimatkatavaran kuljettamiseksi korvausta vastaan liikennepaikan alueella, se vastaa kantajan haltuun uskotusta tavarasta niin kuin matkatavarasta.

Matkatavaraa koskeva kuljetussopimus syntyy silloin, kun rautatie ottaa matkatavaran kuljetettavaksi ja antaa siitä todistuksen.

Jos matkatavara kuljetettavaksi jätettäessä on puutteellisessa kunnossa tai siinä on selviä vahingoittumisen merkkejä, rautatiellä on velvollisuus tehdä siitä merkintä 17 §:ssä mainittuun todistukseen. Rautatien tekemä merkintä sitoo matkustajaa, jollei hän näytä sitä vääräksi. Jos matkustaja ei hyväksy merkintää, rautatie voi kieltäytyä ottamasta matkatavaraa kuljetettavaksi. Jos rautatie ei ole tehnyt edellä tarkoitettua merkintää todistukseen, matkatavaran on, jollei muuta näytetä, oletettava olleen sitä kuljetettavaksi vastaanotettaessa ulkoisesti hyvässä kunnossa.

Rautatie ei ole velvollinen ottamaan matkatavarana kuljetettavaksi rahoja, arvopapereita, asiakirjoja, jalometalleja, jalokiviä, taideteoksia tai muita erityisen arvokkaita esineitä eikä tavaroita, jotka ovat laadultaan vaarallisia tai jotka kokonsa, paljoutensa, muotonsa, painonsa tai muiden ominaisuuksiensa taikka kuntonsa tai päällyksensä puolesta eivät sovellu matkatavarana kuljetettaviksi.

Jos on perusteltua aihetta epäillä, että matkatavara sisältää sellaisia aineita tai esineitä, joiden kuljettaminen matkatavarana on kielletty, rautatiellä on oikeus matkustajan läsnä ollessa varmistautua matkatavaran laadusta. Jos matkustajaa ei tavata tai hän ei kutsusta tule saapuville, rautatie saa tutkia matkatavaran ilman matkustajan läsnäoloa. Jos viivytys saattaa aiheuttaa vaaraa, rautatie saa heti tutkia matkatavaran kutsumatta matkustajaa paikalle.

Tutkimus on mikäli mahdollista suoritettava todistajan läsnä ollessa. Tutkimuksen tuloksesta rautatien on laadittava kirjallinen selostus, jollei matkustaja ilmoita, ettei hän sitä vaadi.

Jos matkatavara, joka sisältää 20 §:n 1 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä, on vaarallisuutensa takia tai muusta syystä omiaan aiheuttamaan haittaa matkustajille tai rautatielle, saadaan se heti poistaa rautatien alueelta. Vaaralliset aineet ja esineet saadaan lisäksi hävittää tai tehdä vaarattomiksi olosuhteiden niin vaatiessa.

Matkatavara luovutetaan 17 §:ssä tarkoitettua todistusta vastaan. Rautatie ei ole velvollinen tutkimaan, onko todistuksen esittäjä sen oikea haltija.

Jollei matkustaja vaatiessaan matkatavaransa luovuttamista voi esittää matkatavaran kuljetettavaksi ottamisesta annettua todistusta, luovutetaan tavara ainoastaan ehdolla, että hän todistaa oikeutensa siihen ja antaa kuitin tavaran vastaanottamisesta. Rautatiellä on myös oikeus vaatia vakuus tavaran arvosta.

Matkatavara luovutetaan määräliikennepaikalla niin pian kuin se juna, jossa matkatavara 17 §:ssä tarkoitetun todistuksen mukaan on merkitty kuljetettavaksi, on saapunut määräliikennepaikalle ja tavara on valmis luovutettavaksi. Jollei matkatavaraa silloin voida luovuttaa, todistuksen hakijalla on oikeus pyynnöstä saada siihen merkintä ajasta, jolloin tavaraa on tiedusteltu.

Matkatavara katsotaan luovutetuksi myös, jos se on voimassa olevien määräysten mukaisesti jätetty tulli- tai muiden viranomaisten huostaan.

Jos matkatavaraa ei ole noudettu seitsemän vuorokauden kuluessa saapumisvuorokauden jälkeen, rautatien on pyydettävä vastaanottajan ohjetta siitä, miten matkatavaran suhteen on meneteltävä. Jos vastaanottaja ei anna ohjetta tai sitä ei voida hankaluudetta toteuttaa tai vastaanottajaa ei saada selville, rautatiellä on oikeus myydä matkatavara kolmen kuukauden kuluttua saapumisvuorokauden jälkeen.

Matkatavaraan sovelletaan 55 §:n 2, 3 ja 4 momentin säännöksiä.

Mitä 56 §:ssä on säädetty rautatien panttioikeudesta tavaraan, sovelletaan myös matkatavaraan.

Rautatien vastuusta matkatavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta on vastaavasti voimassa, mitä tässä asetuksessa säädetään tavarasta.

Koirien, kissojen ja muiden pienten eläinten katoamisesta aiheutuneesta tai niitä kohdanneesta vahingosta rautatie vastaa kuitenkin ainoastaan silloin, kun katoamisen tai vahingoittumisen näytetään aiheutuneen rautatien syystä.

Jollei rautatie voi luovuttaa matkatavaraa 23 §:ssä mainittuna aikana, se on velvollinen korvaamaan matkustajalle luovutuksen viivästymisestä aiheutuneen vahingon. Korvausta suoritetaan kuitenkin enintään satakaksikymmentäviisi markkaa lähetykseltä.

Koirien, kissojen ja muiden pienten eläinten luovutuksen viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta rautatie vastaa kuitenkin ainoastaan silloin, kun viivästymisen näytetään aiheutuneen rautatien syystä.

Jollei matkatavaraa luovuteta kolmen vuorokauden kuluessa siitä, kun luovutusta 23 §:n mukaisesti tiedusteltiin, voi matkustaja vaatia korvausta niin kuin matkatavara olisi kadonnut.

Muuten rautatien vastuusta matkatavaran luovutuksen viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta on vastaavasti voimassa, mitä tässä asetuksessa säädetään tavarasta.

Matkatavaran lähettäjä on vastuussa siitä vahingosta, jonka hänen lähettämänsä matkatavara aiheuttaa vaarallisen laatunsa, puutteellisen päällyksensä tai muun sellaisen syyn takia, paitsi milloin rautatie on huomannut tai sen olisi pitänyt huomata vaara otettaessa tavara kuljetettavaksi.

Mitä 71 §:n 2 momentissa on säädetty tavarasta, sovelletaan vastaavasti myös matkatavaraan.

Tavaraa koskeva kuljetussopimus syntyy silloin, kun rautatie ottaa tavaran kuljetettavaksi.

Lähettäjän on jättäessään kuljetettavaksi vaarallisia aineita tai esineitä esitettävä selvitys tavaran vaarallisuudesta.

Lähettäjän on annettava kustakin lähetyksestä rautatielle sen hyväksymän kaavan mukainen rahtikirja ja sen kaksoiskappale. Rahtikirjaan on merkittävä: (15.12.1989/1157)

Rautatiellä on oikeus määrätä, että rahtikirjaan merkitään muitakin tietoja ja että se täytetään useampana kuin kahtena kappaleena.

Rautatien on alkuperäiseen rahtikirjaan ja sen kaksoiskappaleeseen tehtävällä päivämäärällä varustetulla merkinnällä tunnustettava vastaanottaneensa tavara kuljetettavaksi.

Alkuperäinen rahtikirja jää rautatielle luovutettavaksi vastaanottajalle. Kaksoiskappale annetaan lähettäjälle.

Sen jälkeen kun rautatie on rahtikirjassa tunnustanut vastaanottaneensa tavaran kuljetettavaksi, rahtikirja on todisteena kuljetussopimuksen sisällöstä, jollei muuta näytetä.

Rahtikirja ei kuitenkaan ole todisteena umpinaisella päällyksellä varustetun kuljetettavan esineen sisällöstä. Rahtikirja ei myöskään ole todisteena lähettäjän kuormaamien tai tekemän kuljetusyksikön kollien lukumäärästä, painosta eikä sisällöstä, ellei rautatie rahtikirjaan tehtävällä merkinnällä niitä vahvista.

Jos tavara tai sen päällys on puutteellisessa kunnossa tai siinä on vahingoittumisen merkkejä, rautatiellä on velvollisuus tehdä siitä merkintä rahtikirjaan, jollei lähettäjä ole sitä tehnyt. Rautatien tekemä merkintä sitoo lähettäjää, jollei hän näytä sitä vääräksi. Jos lähettäjä ei hyväksy merkintää, rautatie voi kieltäytyä ottamasta tavaraa kuljetettavaksi. Jos rautatie ei ole tehnyt edellä tarkoitettua merkintää rahtikirjaan, tavaran ja sen päällyksen on, jollei muuta näytetä, oletettava olleen sitä kuljetettavaksi vastaanotettaessa ulkoisesti hyvässä kunnossa.

Rautatiellä on oikeus tarkastaa tavara sen selvittämiseksi, että lähetys on lähettäjän ilmoituksen mukainen ja että varotoimenpiteitä koskevat määräykset on otettu huomioon.

Kun lähetyksen sisältö tarkastetaan lähtöliikennepaikalla, on lähettäjä kutsuttava tarkastustilaisuuteen. Tarkastuksen tapahtuessa määräliikennepaikalla on vastaanottaja kutsuttava paikalle, jollei kuljetussopimuksen perusteella ole kutsuttava lähettäjää hänen sijaansa. Jollei kutsuttu saavu tarkastustilaisuuteen tai häntä ei tavata, saadaan tarkastus suorittaa ilman hänen läsnäoloaan. Jos viivytys saattaa aiheuttaa vaaraa, saadaan tarkastus suorittaa heti kutsumatta lähettäjää tai vastaanottajaa paikalle.

Kuljetuksen aikana saa rautatie tarkastaa lähetyksen sisällön vain turvallisuussyistä ja liikenteen hoidon sitä edellyttäessä. Sellainen tarkastus saadaan suorittaa ilman lähettäjän läsnäoloa.

Tarkastus on suoritettava todistajan läsnä ollessa. Tarkastuksesta laaditaan pöytäkirja, jonka allekirjoittavat tarkastuksen suorittaja, todistaja sekä tavaraan oikeutettu, jos hän on saapuvilla.

Jos lähettäjä on jättänyt tavaran kuljetettavaksi väärällä tai harhaanjohtavalla nimikkeellä tai ilmoittanut liian alhaisen painon taikka laiminlyönyt 31 §:ssä tarkoitettujen tietojen antamisen, virhe on rautatien vaatimuksesta korjattava. Jos lähettäjä ei sitä tee ja tavaraa ei tästä syystä voida haitatta kuljettaa määräliikennepaikalle tai luovuttaa siellä, rautatiellä on oikeus purkaa kuljetussopimus tai keskeyttää kuljetus. Milloin kuljetussopimus puretaan tai kuljetus keskeytetään, rautatien on heti ilmoitettava siitä tavaraan oikeutetulle.

Jos rautatie purkaa kuljetussopimuksen, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin tavaran suojaamiseksi katoamiselta, vähentymiseltä ja vahingoittumiselta, mikäli se voi ilman haittaa tapahtua tavaran sijaintipaikalla. Rautatie on velvollinen huolehtimaan tavarasta kohtuullisen ajan. Vaaralliset aineet ja esineet saadaan tehdä vaarattomiksi tai hävittää olosuhteiden niin vaatiessa.

Jos kuljetussopimus on 1 momentin perusteella purettu, rautatiellä on oikeus saada kuljetusmaksu ja mahdollinen rahtiero sekä korvaus kustannuksista sille liikennepaikalle asti, missä kuljetus on keskeytynyt. Rautatiellä on myös oikeus korvaukseen 2 momentin mukaisista toimenpiteistä.

Rautatiellä on oikeus määrätä, milloin kuljetus- ja muut maksut on suoritettava lähtöliikennepaikalla.

Milloin lähettäjä vastaa kuljetus- ja muista kuljetukseen liittyvistä maksuista, hänen on tehtävä siitä merkintä rahtikirjaan.

Jollei lähettäjän suoritettavien kuljetus- ja muiden maksujen suuruutta voida tavaraa kuljetettavaksi otettaessa määrätä, voidaan lähettäjä velvoittaa tallettamaan rautatielle lähtöliikennepaikalla maksujen vakuudeksi niitä arviolta vastaava rahamäärä.

Vastaanottajan on ennen rahtikirjan ja tavaran luovuttamista suoritettava kuljetussopimuksen mukaiset maksut, jollei rautatie ole näiden maksujen suorittamisajasta toisin määrännyt tai siitä ole toisin sovittu.

Jos vastaanottaja ei ota rahtikirjaa, lähettäjä vastaa kaikista tavarasta menevistä maksuista ja kuluista. Tätä koskeva vaatimus voidaan esittää sen jälkeen, kun tavara määräliikennepaikalla on asetettu lähettäjän käytettäväksi tai rautatie on 55 §:n säännösten nojalla myynyt tavaran, eikä myyntihinta riitä maksujen ja kulujen peittämiseen.

Jos rautatie on todennut tavaran kadonneeksi tai jollei tavara ole saapunut määräliikennepaikkaan taikka sitä ei ole luovutettu vastaanottajalle 62 §:ssä mainitun ajan kuluessa, vastaanottajalla on oikeus saattaa rautatietä vastaan voimaan kuljetussopimukseen perustuvat oikeutensa ehdolla, että hän sitä ennen on täyttänyt kuljetussopimuksen mukaiset velvollisuutensa.

Jos rautatie on jättänyt tavaran voimassa olevien määräysten mukaisesti tulli- tai muun viranomaisen huostaan, katsotaan tavara luovutetuksi.

Samoin katsotaan tavara luovutetuksi, kun se tämän luvun säännösten mukaan on pantu varastoon tai annettu kolmannen henkilön huostaan.

Vaikka vastaanottaja on ottanut rahtikirjan ja maksanut kustannukset, hänellä on oikeus kieltäytyä ottamasta tavaraa siinä tapauksessa, ettei rautatie suorita hänen pyytämäänsä tarkastusta sen selvittämiseksi, onko tavara vahingoittunut tai vähentynyt.

Lähettäjä saa asettaa lähetykselle jälkivaatimuksen enintään tavaran täyteen arvoon saakka, jollei rautatie joidenkin tavaralaatujen osalta toisin määrää. Tavaraa ei saa luovuttaa vastaanottajalle ennen kuin hän on suorittanut jälkivaatimusmäärän rautatielle. Rautatien kantama jälkivaatimusmäärä on viivytyksettä suoritettava lähettäjälle tai hänen osoittamalleen henkilölle.

Jollei 47 ja 48 §:stä muuta johdu, lähettäjällä on oikeus muuttaa kuljetussopimusta määräämällä, että

Rautatie voi suostua myös muunlaiseen kuljetussopimuksen muuttamiseen.

Milloin lähettäjä haluaa muuttaa kuljetussopimusta, hänen on esitettävä rahtikirjan kaksoiskappale tai muulla tavoin näytettävä oikeutensa tavaraan.

Jos lähettäjä 44 §:n nojalla on määrännyt kuljetuksen keskeytettäväksi tai tavaran luovutuksen lykättäväksi, mutta ei kahden päivän kuluessa anna jatkotoimenpiteistä sellaista määräystä, jota rautatie on velvollinen noudattamaan, rautatiellä on oikeus hänen lukuunsa ja vastuullaan purkaa tavara ja panna se varastoon tai antaa kolmannen henkilön huostaan. Rautatiellä on myös oikeus myydä tavara noutamatta jätetyn tavaran myymisestä 55 §:ssä annettujen säännösten mukaisesti. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitettu kuukauden määräaika luetaan tällöin siitä päivästä, jona uusi määräys viimeistään olisi ollut annettava.

Sen jälkeen kun vastaanottaja on ottanut rahtikirjan tai saattanut voimaan 40 §: n mukaisen oikeutensa, rautatie ei saa noudattaa lähettäjän antamia kuljetussopimuksen muutosta koskevia määräyksiä.

Rautatie ei ole velvollinen noudattamaan 44 §:n mukaista määräystä, jos siitä seuraisi lähetyksen jakaminen tai se tuottaisi rautatieliikenteelle häiriötä taikka määräliikennepaikan muuttamista koskevan määräyksen täytäntöönpano olisi ristiriidassa tulli- tai muun viranomaisen antaman määräyksen kanssa.

Rautatiellä on oikeus katsoa muutosta koskeva määräys rauenneeksi, jos sen täytäntöönpano ei ole mahdollista enää silloin, kun määräys toimitetaan sille liikennepaikalle, jonka olisi huolehdittava sen täytäntöönpanosta.

Jollei muutosta koskevaa määräystä voida noudattaa 1 tai 2 momentissa mainitusta syystä, rautatien on heti ilmoitettava siitä lähettäjälle.

Rautatiellä on oikeus periä korvaus kuljetussopimuksen muuttamisesta aiheutuvista kustannuksista, jollei muuttaminen ole aiheutunut rautatien virheestä tai laiminlyönnistä.

Jos tavaran kuljettaminen estyy lähettäjästä riippumattomasta syystä, rautatie on velvollinen ryhtymään lähettäjän edun mukaisiin toimenpiteisiin tavaran kuljettamiseksi määräpaikkaan. Jos tätä ei voida tehdä, rautatien on ilmoitettava siitä lähettäjälle ja pyydettävä hänen ohjeitaan.

Mikäli lähettäjän antamat ohjeet muuttavat kuljetussopimusta, noudatetaan 44 ja 45 §:n säännöksiä.

Jos tavaran luovuttaminen vastaanottajalle estyy eikä tämä ole ottanut rahtikirjaa tai saattanut 40 §:n nojalla voimaan hänelle kuuluvia oikeuksia, rautatien on ilmoitettava siitä lähettäjälle ja pyydettävä hänen ohjeitaan.

Jollei lähettäjä voi esittää rahtikirjan kaksoiskappaletta tai muutoin näyttää oikeuttaan tavaraan, voidaan hänen antamaansa ohjetta noudattaa vain siinä tapauksessa, että vastaanottaja kieltäytyy ottamasta tavaraa vastaan.

Jollei lähettäjä viikon kuluessa siitä, kun hänelle on lähetetty 50 tai 51 §:n mukainen pyyntö, anna sellaista ohjetta, jota rautatie on velvollinen noudattamaan, rautatiellä on oikeus lähettäjän lukuun ja hänen vastuullaan panna tavara varastoon tai antaa se kolmannen henkilön huostaan. Tätä oikeutta rautatiellä ei kuitenkaan ole siinä tapauksessa, että tavaran kuljettamista tai luovuttamista kohtaava este on aiheutunut rautatiestä.

Jos tavaran kuljettamista tai luovuttamista kohdannut este lakkaa ennen lähettäjän ohjeen saapumista, on ensiksi mainitussa tapauksessa kuljettamista jatkettava ja jälkimmäisessä tapauksessa tavara luovutettava vastaanottajalle. Rautatien on ilmoitettava tästä lähettäjälle.

Jollei tavaraa ole noudettu kahden päivän kuluessa siitä, kun vastaanottaja on ottanut rahtikirjan, rautatiellä on oikeus vastaanottajan lukuun ja hänen vastuullaan panna tavara varastoon tai antaa se kolmannen henkilön huostaan. Tätä oikeutta rautatiellä ei kuitenkaan ole, jos tavaran noutamatta jättäminen on aiheutunut rautatiestä.

Edellä 1 momentissa mainittuun aikaan ei lueta pyhäpäivää, itsenäisyyspäivää, vapunpäivä, joulu- ja juhannusaattoa eikä arkilauantaita.

Jollei tavaraa ole noudettu kuukauden kuluessa 52 tai 54 §:ssä säädetyn ajan päättymisestä, eikä tämä ole johtunut rautatiestä, rautatiellä on oikeus myydä tavara.

Jos on kysymys vaarallisista aineista tai esineistä taikka tavara on helposti pilaantuvaa tai sen tila muusta syystä antaa siihen aihetta taikka tavaran hoidosta aiheutuvat kustannukset eivät ole kohtuullisessa suhteessa sen arvoon, rautatiellä on oikeus olosuhteista riippuen heti myydä tai hävittää se.

Tavara on myytävä julkisella huutokaupalla tai, jollei se vaikeuksitta käy päinsä, muulla luotettavalla tavalla. Rautatien on mikäli mahdollista hyvissä ajoin ilmoitettava myynnin ajasta ja paikasta tavaraan oikeutetulle.

Myyntihinta, vähennettynä tavaraa rasittavilla maksuilla ja myyntikuluilla, on pidettävä tavaraan oikeutetun saatavana yhden vuoden ajan. Sen jälkeen se kuuluu rautatielle.

Rautatie on vastuussa tavaran katoamisesta, vähenemisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana samoin kuin sen luovuttamisen viivästymisestä.

Rautatie ei kuitenkaan ole 57 §:ssä tarkoitetussa vastuussa, jos katoaminen, vähentyminen, vahingoittuminen tai viivästyminen on johtunut:

Rautatie ei myöskään ole 57 §:ssä tarkoitetussa vastuussa, jos tavaran katoaminen, vähentyminen tai vahingoittuminen on aiheutunut sellaisesta erityisestä vaarasta, jonka syynä on jokin seuraavista seikoista:

Milloin katoaminen, vähentyminen tai vahingoittuminen on saattanut johtua jostakin 1 momentissa mainitusta syystä, sen oletetaan aiheutuneen siitä, jollei muuta näytetä tai saateta todennäköiseksi. Tällaista olettamusta ei kuitenkaan saa tehdä 1 momentin 1 kohdassa mainitussa tapauksessa, jos on kysymys tavallista suuremmasta vähentymisestä tai kokonaisen kuljetusesineen katoamisesta eikä 3 ja 4 kohdassa mainitussa tapauksessa, jos rautatie on valvonut kuormaamista tai purkamista.

Jos tavara olisi pitänyt sopimuksen mukaan kuljettaa lämmitys- tai jäähdytysvaunussa, rautatie voi vapautua vastuusta 1 momentin 5 kohdan perusteella vain, jos se näyttää ryhtyneensä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka olosuhteisiin nähden ovat olleet tarpeen tavaran suojaamiseksi kylmyyttä tai lämpöä vastaan.

Jos tavaran katoamisen, vähentymisen tai vahingoittumisen näytetään johtuneen osaksi sellaisesta syystä, josta rautatie ei ole vastuussa, on vahingonkorvaus sen mukaan soviteltava.

Milloin kuljetussopimus 37 §:n mukaisesti on purettu, rautatie on 57 §:n mukaisesta vastuusta vapaa, jollei tavaran katoaminen, vähentyminen tai vahingoittuminen ole johtunut rautatien virheestä tai laiminlyönnistä.

Tavaran katoamisesta tai vähentymisestä suoritetaan korvausta sen käyvän hinnan mukaan, joka tavaralla oli lähtöliikennepaikalla rautatien ottaessa tavaran kuljetettavakseen, tai tämän puuttuessa sen yleisen arvon mukaan, joka samalla tai samanlaatuisella tavaralla oli lähtöliikennepaikalla otettaessa tavara kuljetettavaksi.

Rautatiellä on oikeus rajoittaa vastuunsa kahteensataan markkaan kilolta puuttuvasta kokonaispainosta.

Edellä 1 momentissa mainitun korvauksen lisäksi korvataan puuttuvasta tavarasta suoritetut rahti- ja tullimaksut sekä muut tavaran kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset.

Tavaran vahingoittumisesta suoritetaan korvaus, jonka suuruus lasketaan siten, että 63 §:n 1 momentin mukaan määrätystä vahingoittumattoman tavaran arvosta vähennetään vahingoittuneen tavaran todettu arvo ja näin saatuun arvoon lisätään rahti- ja tullimaksut sekä muut kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset. Korvaus ei kuitenkaan saa ylittää sitä määrää, joka olisi ollut suoritettava, jos koko lähetys tai vahingoittunut osa siitä olisi kadonnut.

Rautatiellä on oikeus rajoittaa vastuunsa tavaran luovuttamisen viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta kuljetusmaksun kaksinkertaiseen määrään.

Luovutuksen viivästymisestä aiheutunutta korvausta ei suoriteta tavaran katoamiseen perustuvan korvauksen ohella. Milloin vain osa lähetyksestä on kadonnut, suoritetaan korvaus viivästymisestä siltä lähetyksen osalta, joka ei ole kadonnut. Jos tavara on vahingoittunut, suoritetaan korvaus viivästymisestä tavaran vahingoittumisesta suoritettavan korvauksen ohella.

Tavaran vähentymisestä, vahingoittumisesta ja luovuttamisen viivästymisestä suoritettavien korvausten kokonaismäärä ei saa ylittää sitä määrää, joka olisi maksettu lähetyksen kokonaan kadotessa.

Jos rautatie on aiheuttanut tavaran katoamisen, vähentymisen, vahingoittumisen taikka tavaran luovuttamisen viivästymisen tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, rautatien on suoritettava täysi korvaus vahingosta. Viivästymisestä suoritetaan kuitenkin enintään 28 ja 65 §:ssä mainitut enimmäismäärät kaksinkertaisina.

Jos rautatien ja tavaraan oikeutetun välillä on tehty sopimus aikaisemman kuljetussopimuksen mukaiseen kuljetukseen liittyvästä jatkokuljetuksesta ilman välillä tapahtuvaa tavaran luovuttamista ja sen jälkeen todetaan tavaran vähentyneen tai vahingoittuneen, tavaraan oikeutetulla on oikeus katsoa vähentymisen tai vahingoittumisen tapahtuneen jatkokuljetusta koskevan sopimuksen tekemisen jälkeen.

Milloin rautatie on noudattanut lähettäjän ohjetta tai määräystä, vaikkei tämä ole voinut näyttää oikeuttaan tavaraan, rautatie on vastuussa vastaanottajalle siten aiheutetusta vahingosta, jos oikeus tavaraan oli siirtynyt hänelle.

Jos rautatie luovuttaa vastaanottajalle tavaran perimättä sille asetettua jälkivaatimusmäärää, rautatie on velvollinen korvaamaan lähettäjälle jälkivaatimusmäärän, kuitenkin enintään tavaran täyteen arvoon saakka.

Rautatiellä on oikeus saada maksamansa korvausmäärä vastaanottajalta.

Milloin rautatie tämän luvun säännösten perusteella antaa tavaran kolmannen henkilön huostaan, rautatie on vastuussa siitä, että tämä valitaan asianmukaisella huolellisuudella.

Lähettäjä on vastuussa vahingosta, jonka tavara aiheuttaa vaarallisen laatunsa tai puutteellisen päällyksensä taikka pakkauksensa takia tahi, milloin lähettäjä on huolehtinut tavaran kuormaamisesta, virheellisen kuormaamisen johdosta tai muusta siihen verrattavasta syystä, paitsi milloin rautatie on huomannut tai sen olisi pitänyt huomata vaara otettaessa tavara kuljetettavaksi.

Jos rautatie vasta tavaran kuljetettavaksi ottamisen jälkeen on huomannut tai sen olisi pitänyt huomata vaara, mutta se ei ole ryhtynyt kohtuuden mukaan sille kuuluvaan toimenpiteeseen vaaran torjumiseksi tai vahingon rajoittamiseksi, lähettäjä ei ole vastuussa siitä vahingosta joka tällaisella toimenpiteellä olisi voitu välttää.

Lähettäjä on vastuussa vahingosta, joka aiheutuu lähettäjän rahtikirjassa ilmoittaman tiedon tai selvityksen virheellisyydestä, epäselvyydestä taikka merkitsemisestä muuhun kuin sille tarkoitettuun paikkaan.

Oikeus hakea takaisinmaksua kokonaan tai osaksi käyttämättömästä matkalipusta on matkalipun haltijalla.

Oikeus vaatia korvausta matkatavaraa koskevan kuljetussopimuksen perusteella on matkustajalla.

Tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta taikka luovuttamisen viivästymisestä on lähettäjällä oikeus esittää korvausvaatimus rautatietä vastaan, kunnes vastaanottaja on ottanut rahtikirjan tai saattanut oikeutensa voimaan 40 §:n mukaisesti. Tämän jälkeen ainoastaan vastaanottajalla on siihen oikeus.

Oikeus vaatia jälkivaatimusmäärä maksettavaksi on lähettäjällä.

Tavaran kuljetussopimuksen perusteella suoritetun maksun palauttamista voi vaatia vain se, joka on maksun suorittanut.

Muistutus matkatavaran tai tavaran vähentymisestä tai vahingoittumisesta on, jollei rautatie ole vähentymistä tai vahingoittumista jo todennut, puhevallan menettämisen uhalla tehtävä 79 §:ssä mainituin poikkeuksin viimeistään tavaraa vastaanotettaessa ja jätettävä tavara rautatien tarkastettavaksi.

Jos muistutus on tehty, rautatie on velvollinen heti tarkastamaan tavaran. Muistutuksen tekijälle on varattava tilaisuus olla läsnä tarkastuksessa, mikäli se voi tapahtua tarkastusta viivästyttämättä. Milloin vähentyminen tai vahingoittuminen, josta rautatie on vastuussa, ei ole suurempi kuin mitä rautatie ennen tarkastusta on todennut, tavaraan oikeutetun on korvattava rautatielle tarkastuksesta aiheutuneet kustannukset.

Vaikka matkatavara tai tavara on vastaanotettu muistutuksetta, voidaan korvausvaatimus esittää kuitenkin sellaisesta vähentymisestä tai vahingoittumisesta, jota vastaanotettaessa ei ole voitu havaita, jos muistutus tehdään kymmenen päivän kuluessa tavaran luovuttamisesta. Rautatiellä on oikeus vaatia, että vaatimuksen esittäjä näyttää vähentymisen tai vahingon syntyneen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana.

Matkatavaran tai tavaran luovuttamisen viivästymisestä on puhevallan menettämisen uhalla tehtävä muistutus kuukauden kuluessa luovuttamisesta.

Milloin rautatie on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella, rautatie ei voi vedota siihen, ettei 78–80 §:ssä tarkoitettua muistutusta ole tehty.

Tähän asetukseen ja kuljetussopimukseen perustuva kanne rautatietä vastaan on pantava vireille vuoden tai, milloin on kysymys rautatien tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttamasta vahingosta, kolmen vuoden kuluessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu määräaika lasketaan, milloin kysymyksessä on:

Tähän asetukseen ja kuljetussopimukseen perustuva kuljetusmaksun ja muiden kuljetukseen liittyvien maksujen suorittamista sekä vahingon korvaamista koskeva kanne asiakasta vastaan on pantava vireille vuoden kuluessa matkatavaran tai tavaran kuljetettavaksi ottamisesta tai, milloin on kysymys matkustajan kuljettamisesta, matkalipun hinnan tai muun maksun suorittamisesta.

Milloin kannevalta 78–80 §:n tai 82 §:n säännösten noudattamatta jättämisen johdosta on menetetty, vaadetta ei sen jälkeen voida saattaa voimaan vastakanteella eikä kuittauksella. Jos rautatie on menettänyt kannevaltansa laiminlyömällä 83 §:n säännöksen noudattamisen, vaadetta asiakasta vastaan ei myöskään voida saattaa voimaan vastakanteella eikä kuittauksella.

Jos usea rautatieliikenteenharjoittaja suorittaa kuljetuksen saman kuljetussopimuksen perusteella, jokainen liikenteenharjoittaja on kuljetussopimuksen mukaisesti vastuussa kuljetuksesta kokonaisuudessaan. Liikenteenharjoittajan vastuu alkaa silloin, kun se ottaa matkatavaran tai tavaran haltuunsa.

Tämän asetuksen mukaista kannetta, joka perustuu 85 §:ssä tarkoitettuun kuljetussopimukseen, voidaan 87 §:ssä mainittua poikkeusta lukuunottamatta ajaa sitä rautatieliikenteenharjoittajaa vastaan, joka kuljetussopimuksen mukaan on suorittanut tai jonka olisi tullut suorittaa ensimmäinen tai viimeinen kuljetusosuus taikka jonka suorittaman kuljetuksen aikana kanteen perusteena oleva tapahtuma on sattunut.

Jälkivaatimusta koskevaa kannetta voidaan ajaa ainoastaan viimeisen kuljetusosuuden suorittanutta rautatieliikenteenharjoittajaa vastaan.

Kuljetussopimuksen perusteella suoritetun maksun palauttamista koskevaa kannetta voidaan ajaa sitä rautatieliikenteenharjoittajaa vastaan, jolle tai jonka lukuun maksu on suoritettu.

Sen jälkeen kun kanne on pantu vireille jotakin 86 §:ssä tai 87 §:n 2 momentissa mainittua rautatieliikenteenharjoittajaa vastaan, ei kannetta samassa asiassa voida panna vireille muuta sellaista liikenteenharjoittajaa vastaan.

Rautatieliikenteenharjoittajalla, joka tämän asetuksen mukaan on suorittanut korvausta matkatavaran tai tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta taikka luovuttamisen viivästymisestä, on vahingon aiheuttaneeseen rautatieliikenteenharjoittajaan kohdistuva takautumisoikeus, jollei ole toisin sovittu. Jollei saada selville, mikä liikenteenharjoittaja on vahingon aiheuttanut, on korvausmäärä jaettava tariffikilometrien suhteessa kaikkien kuljetukseen osallistuneiden kesken lukuunottamatta sitä, joka näyttää, ettei se ole aiheuttanut vahinkoa.

Jos joltakin rautatieliikenteenharjoittajalta ei saada sen osuutta korvausmäärästä, jaetaan tämä osuus tariffikilometrien suhteessa muiden kuljetukseen osallistuneiden kesken.

Tämän asetuksen mukaisesta kuljetussopimuksesta aiheutuvat riita-asiat käsitellään yleisessä tuomioistuimessa. Rautatiellä on kuitenkin oikeus sopia asiakkaan kanssa siitä, että riita-asia jätetään välimiesten ratkaistavaksi.

Milloin tavaran epätavallisen tai vaarallisen laadun taikka sen tilan tahi erityisten kuljetusolosuhteiden vuoksi on kohtuullista, rautatie saa sopia lähettäjän tai vastaanottajan kanssa siitä, että lähettäjä tai vastaanottaja luopuu hänelle 5 ja 6 luvun säännösten mukaan kuuluvasta oikeudestaan.

Milloin kohtuus tai erityiset syyt vaativat, rautatie voi poiketa asiakkaan eduksi 3–6 luvun säännöksistä.

Jos rautatien ja muuta kuin rautatieliikennettä harjoittavien yritysten tai laitosten välisessä yhdysliikenteessä noudatetaan tämän asetuksen vastuuta koskevia säännöksiä, sovelletaan myös niitä säännöksiä, joita vastuusta rautatieliikenteenharjoittajien välisessä yhdysliikenteessä on 85 ja 89 §:ssä.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1976. Sillä kumotaan 26 päivänä huhtikuuta 1929 annettu valtionrautateiden liikennesäännön sisältävä asetus (233/29) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.