Finlex →53/1977 — Suhdannetalletuslaki

Suhdannetalletus, joka saa, ellei 4 §:stä muuta johdu, olla enintään 20 penniä veroäyriltä, määrätään talletusvelvolliselle viimeksi toimitetussa kunnallisverotuksessa liiketulosta sekä koti- että muussa kunnassa pantujen veroäyrien perusteella sen mukaan kuin valtioneuvosto tarkemmin määrää. Suhdannetalletusta luonnolliselle henkilölle määrättäessä jätetään kuitenkin ne veroäyrit lukuun ottamatta, jotka on pantu liiketulon siitä osasta, jota on pidettävä kohtuullisena korvauksena talletusvelvollisen ja hänen puolisonsa liikkeessään suorittamasta työstä.

Valtioneuvosto vahvistaa veroäyriltä suoritettavan pennimäärän.

Edellä 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulle yhtiölle, kuolinpesälle ja yhtymälle määrätään suhdannetalletus tällaisen talletusvelvollisen eri tulolähteistä saamien, viimeksi toimitetussa kunnallisverotuksessa verotuksen perusteeksi vahvistettujen liiketulojen yhteismäärän perusteella. Suhdannetalletus on tällöin yhtä monta prosenttia talletusvelvolliselle sanotussa kunnallisverotuksessa vahvistetusta liiketulosta kuin valtioneuvoston vahvistama pennimäärä on maksuunpannulta veroäyriltä. Mitä jäljempänä 4 §:n 2 momentissa on säädetty talletusvelvollisen veroäyriltä suoritettavasta pennimäärästä, koskee vastaavasti tässä momentissa tarkoitettua edellä mainittua prosenttilukua.

Talletettava määrä kannetaan kuukausittain yhtä suurina erinä valtioneuvoston määräämänä kantojaksona, jonka on oltava vähintään 12 ja enintään 18 kuukautta. Valtioneuvosto voi kuitenkin määrätä, että talletettavan määrän kanto lopetetaan kesken kantojakson, jolloin erääntymättömiä eriä ei kanneta.

Valtioneuvosto voi päättää, että tiettyyn toimialaan kuuluvasta tai tietyllä alueella harjoitetusta liiketoiminnasta kertyneistä veroäyreistä määrättävä suhdannetalletus on alempi tai korkeampi kuin valtioneuvoston 3 §:n 2 momentin nojalla vahvistama yleisesti suhdannetalletuksena veroäyriltä suoritettava pennimäärä. Veroäyriltä suoritettavaa pennimäärää ei kuitenkaan tällöin saa vahvistaa 30 penniä suuremmaksi. Valtioneuvosto voi niin ikään määrätä, että suhdannetalletusta ei tarvitse suorittaa tiettyyn toimialaan kuuluvasta tai tietyllä alueella harjoitetusta liiketoiminnasta kertyneiden veroäyrien perusteella.

Suhdannetalletuksesta maksetaan talletusvelvolliselle valtion varoista 3 prosentin vuotuinen korko.

Korko suoritetaan kullekin palautettavalle erälle sen erääntymispäivästä takaisinmaksupäivään. Mikäli talletus on suoritettu erääntymispäivän jälkeen, lasketaan korko talletuksen kullekin erälle siitä päivästä, jona erä on kokonaan suoritettu, takaisinmaksupäivään.

Suomen Pankki maksaa valtiolle 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tilillä olevista varoista 3 prosentin vuotuisen koron.

Verojohtajan, jonka on viimeksi toimitetussa verotuksessa ollut määrättävä talletusvelvolliselle valtionvero, on määrättävä suhdannetalletuksen määrä noudattaen soveltuvin osin, mitä ennakkoperintälaissa on ennakonkannossa suoritettavan ennakon määräämisestä säädetty.

Milloin talletusvelvollinen on ennen kantojakson alkamista tai sen aikana 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lopettanut liiketoimintansa tai hänen omaisuutensa on luovutettu konkurssiin, on verojohtajan hakemuksesta määrättävä, että suhdannetalletuksena suoritetut erät on palautettava ja että maksamatta olevat erät on lyhennettävä siten kuin veron lyhentämisestä on säädetty.

Jos 3 §:ssä tarkoitettu suhdannetalletuksen määrä on pienempi kuin 200 markkaa, ei suhdannetalletusta määrätä suoritettavaksi.

Suhdannetalletuksen kukin erä määrätään täysin markoin siten, että talletusmäärän päättyessä penneihin ne jätetään lukuun ottamatta.

Jos talletettavan määrän maksaminen määräaikana laiminlyödään, on talletusvelvollisen suoritettava erääntyneelle maksamattomalle määrälle 20 prosentin suuruinen sakkomaksu, joka jää valtiolle. Sakkomaksu lasketaan niin kuin vuotuinen korko erääntymispäivästä maksupäivään. Sakkomaksusta ja sen perimisestä on voimassa, mitä veronlisäyksestä on säädetty.

Talletusvelvollinen ei saa verotuksessa vähentää veronalaisesta tulostaan 1 momentissa tarkoitettua sakkomaksua.

Jos suhdannetalletus laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen johdosta on jäänyt osaksi tai kokonaan määräämättä tai talletus on määrätty aiheetta tai sitä on määrätty liikaa, on talletuksen määränneen verojohtajan oikaistava virhe. Jos talletus on jäänyt osaksi tai kokonaan määräämättä, on oikaisu tehtävä kolmen kuukauden kuluessa suhdannetalletuksen kantojakson alkamisesta ja muutoin kolmen kuukauden kuluessa kantojakson päättymisestä.

Mikäli tässä laissa ei ole muuta säädetty, noudatetaan suhdannetalletuksen määräämisessä talletettavan määrän maksuunpanossa, kannossa, jäämäperinnässä, tileissä lyhentämisessä, tileistä poistamisessa ja vuositilin tekemisessä, muutoin soveltuvin osin, mitä ennakkoperintälaissa ja sen nojalla on ennakosta säädetty. Suhdannetalletukseen ei kuitenkaan sovelleta, mitä ennakon uudelleen määräämisestä on säädetty.

Mitä verojen ulosotosta ja veronkuittauksesta on säädetty, sovelletaan tämän lain nojalla suoritettavaan suhdannetalletukseen ja 8 ja 15 §:ssä tarkoitettuun korkoon sekä 12 §:ssä tarkoitettuun sakkomaksuun.

Jos talletusvelvollinen on 4 §:ssä tarkoitetun kantojakson aikana tehnyt Suomen Pankkiin investointirahastoista annetussa laissa (309/64) tarkoitetun investointitalletuksen, on verojohtajan hakemuksesta alennettava suhdannetalletusta investointitalletuksen määrällä.

Valtiovarainministeriö tai sen määräämänä verohallitus voi erityisen painavista syistä hakemuksesta vapauttaa talletusvelvollisen suorittamasta suhdannetalletusta tai sille määrättyä sakkomaksua.