Lukuohje ja menetelmäkuvaus
Tämä sivu esittää yksittäisen säädöksen ajantasaisen version. Vihreä laatikko näyttää säännöksen voimaantulopäivän, sininen muutossäädöksen ja punainen kumotun säännöksen.
Valitse päivämääräväli suodattimesta nähdäksesi, mitkä säännökset olivat voimassa tiettynä ajanjaksona. Näytä kumotut -valinta hallitsee kumottujen säännösten näkyvyyttä. Aiemmat sanamuodot -painikkeesta näet pykälän historian.
Muutossäädökset (6)
| Säädös | Voimaan | Huomautus | Muutoskohtia |
|---|---|---|---|
| 978/1979 | |||
| 1253/1988 | (sovell. vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksess... | ||
| 611/1979 | |||
| 660/1989 | 46 | ||
| 536/1982 | |||
| 1366/1991 | 1992-01-01 | 9§ 2a kohta, 12,4 § V:1.1.1992-31.12.1993 | 14 |
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Suhdannevaihtelujen tasoittamiseksi voidaan tehdä investointivarauksia, joihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
Investointivarausta ei kuitenkaan saa tehdä tilikaudelta, joka on päättynyt 1 päivänä tammikuuta 1992 tai sen jälkeen.
2 §
Investointivarauksella tarkoitetaan verovelvollisen kirjanpidossa olevaa varausta, joka muodostetaan viimeistään tilinpäätöksen vahvistamisena yhteydessä. Investointivarauksen saa tehdä elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (360/68) tarkoitettua elinkeinotoimintaa harjoittava verovelvollinen, joka pitää suoriteperusteen mukaista kahdenkertaista kirjanpitoa.
Investointivarauksella tarkoitetaan verovelvollisen kirjanpidossa olevaa varausta, joka muodostetaan tilinpäätöksen yhteydessä. Investointivarauksen saa tehdä liiketoimintaa harjoittava verovelvollinen.
2 §.
Investointivarauksella tarkoitetaan verovelvollisen kirjanpidossa olevaa varausta, joka muodostetaan tilinpäätöksen yhteydessä. Investointivarauksen saa tehdä liiketoimintaa harjoittava verovelvollinen.
3 §
Investointivaraus saa olla enintään 20 prosenttia verovelvollisen tilikauden voitosta sellaisena kuin se on ennen varauksen tekemistä ja välittömien verojen vähentämistä. Pienempää kuin 30 000 markan investointivarausta ei kuitenkaan saa tehdä.
Investointivaraus saa olla enintään 50 prosenttia verovelvollisen tilikauden voitosta ennen varauksen tekemistä. Valtioneuvosto voi kuitenkin päättää, että määrätyn tilikauden voitosta tehtävä investointivaraus saa olla suurempikin, kuitenkin enintään 80 prosenttia tilikauden voitosta.
Verovelvollisella ei ole oikeutta tehdä investointivarausta siltä tilikaudelta, jonka aikana hän on käyttänyt investointivarausta tai nostanut investointitalletuksen.
Verovelvollisella ei ole oikeutta tehdä investointivarausta siltä tilikaudelta, jolloin hän on käyttänyt investointivaraustaan. Valtioneuvosto voi kuitenkin päättää, että investointivaraus saadaan tehdä myös tilikaudelta, jona varausta on käytetty.
3 §.
Investointivaraus saa olla enintään 50 prosenttia verovelvollisen tilikauden voitosta ennen varauksen tekemistä. Valtioneuvosto voi kuitenkin päättää, että määrätyn tilikauden voitosta tehtävä investointivaraus saa olla suurempikin, kuitenkin enintään 80 prosenttia tilikauden voitosta.
Verovelvollisella ei ole oikeutta tehdä investointivarausta siltä tilikaudelta, jolloin hän on käyttänyt investointivaraustaan. Valtioneuvosto voi kuitenkin päättää, että investointivaraus saadaan tehdä myös tilikaudelta, jona varausta on käytetty.
4 §
Investointivarauksen tehneen verovelvollisen on tehtävä talletus erityiselle sulkutilinä hoidettavalle tilille Suomen Pankkiin (investointitalletus).
5 §
Investointitalletuksen suuruus on 50 prosenttia investointivarauksen määrästä.
Investointitalletuksen suuruus on vähintään 50 prosenttia investointivarauksen määrästä.
Investointitalletus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jonka voitosta investointivaraus on tehty. Talletus katsotaan tehdyksi, kun se on talletettu Suomen Pankkiin tai annettu pankkiin Suomen Pankkiin siirrettäväksi.
Investointitalletus on tehtävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jonka voitosta investointivaraus on tehty. Talletus katsotaan tehdyksi, kun se on talletettu Suomen Pankkiin tai annettu pankkiin Suomen Pankkiin siirrettäväksi.
5 §.
Investointitalletuksen suuruus on vähintään 50 prosenttia investointivarauksen määrästä.
Investointitalletus on tehtävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jonka voitosta investointivaraus on tehty. Talletus katsotaan tehdyksi, kun se on talletettu Suomen Pankkiin tai annettu pankkiin Suomen Pankkiin siirrettäväksi.
Valtioneuvosto voi päättää, että verovelvollisella, joka on tehnyt määräajaksi 1 momentissa säädettyä vähimmäismäärää suuremman investointitalletuksen, on oikeus tehdä päätöksessä mainitulta verovuodelta toimitettavassa verotuksessa ylimääräinen vähennys, jonka suuruus on enintään 12 prosenttia siitä määrästä, jolla talletus ylittää 1 momentissa säädetyn vähimmäismäärän.
6 §
Suomen Pankki maksaa sulkutilillä olevalle investointitalletukselle vuotuisen koron, jonka suuruus on Suomen Pankin peruskorko vähennettynä kahdella ja puolella prosenttiyksiköllä.
Suomen Pankki maksaa sulkutilillä olevalle talletukselle vuotuisen koron, jonka suuruus on vähintään puolet liikepankkien keskuspankkiluoton peruskoron määrästä.
Korko suoritetaan investointitalletusta nostettaessa ja maksetaan erikseen kullekin nostettavalle erälle.
Korko suoritetaan talletusta nostettaessa ja maksetaan erikseen kullekin nostettavalle erälle.
6 §.
Suomen Pankki maksaa sulkutilillä olevalle talletukselle vuotuisen koron, jonka suuruus on vähintään puolet liikepankkien keskuspankkiluoton peruskoron määrästä.
Korko suoritetaan talletusta nostettaessa ja maksetaan erikseen kullekin nostettavalle erälle.
Investointitalletukselle maksettua korkoa ei valtion- ja kunnallisverotuksessa pidetä veronalaisena tulona eikä investointitalletusta varallisuuden perusteella toimitettavassa verotuksessa veronalaisina varoina.
7 §
Verovelvollinen saa nostaa sellaisen talletuksen, jota vastaava investointivaraus on tehty tilikaudelta, jolle valtioneuvosto on antanut käyttöluvan. Talletusta nostettaessa on esitettävä 11 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa valtiovarainministeriön lupa investointivarauksen käyttämiseen sekä muissa tapauksissa verovelvollisen kotipaikan verotoimiston verotuksen toimittamisen jälkeen antama todistus vastaavasta investointivarauksesta.
Investointitalletus saadaan nostaa, kun investointivarausta on käytetty tai tullaan käyttämään jäljempänä tässä laissa säädetyllä tavalla. Luvan investointitalletuksen nostamiseen antaa verohallitus.
Verotoimisto antaa verovelvolliselle todistuksen investointitalletuksen nosto- oikeudesta 21 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Verovelvollinen saa esittämällä 1 momentissa tarkoitetun todistuksen nostaa talletuksen, jota vastaavaa varausta ei ole verotuksessa hyväksytty, samoin kuin tekemänsä talletuksen siltä osin kuin talletuksen määrä ylittää 50 prosenttia verotuksessa hyväksytystä investointivarauksesta.
Aikaisemmin tehdyt investointitalletukset on nostettava ennen myöhemmin tehtyjä.
Aikaisemmin tehdyt investointitalletukset on nostettava ennen myöhemmin tehtyjä.
Investointitalletuksen tekemisestä ja nostamisesta tulee Suomen Pankin tehdä ilmoitus verohallitukselle.
Investointitalletuksen nostamisesta tulee Suomen Pankin tehdä ilmoitus verovelvollisen kotikunnan verotoimistoon.
Verohallituksen luvalla saadaan nostaa 5 §:n 1 momentissa säädetyn talletuksen vähimmäismäärän ylittävä osa talletuksesta kuitenkin 5 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa vasta asetetun määräajan kuluttua loppuun.
7 §.
Investointitalletus saadaan nostaa, kun investointivarausta on käytetty tai tullaan käyttämään jäljempänä tässä laissa säädetyllä tavalla. Luvan investointitalletuksen nostamiseen antaa verohallitus.
Aikaisemmin tehdyt investointitalletukset on nostettava ennen myöhemmin tehtyjä.
Investointitalletuksen tekemisestä ja nostamisesta tulee Suomen Pankin tehdä ilmoitus verohallitukselle.
Verohallituksen luvalla saadaan nostaa 5 §:n 1 momentissa säädetyn talletuksen vähimmäismäärän ylittävä osa talletuksesta kuitenkin 5 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa vasta asetetun määräajan kuluttua loppuun.
7 a §
Jos investointitalletusta on käytetty suhdannetalletuslain 17 §:n 1 momentin mukaan suhdannetalletuksen alentamiseen, mutta talletuksen perusteena olevaa investointivarausta ei ole verotuksessa hyväksytty vähennettäväksi, katsotaan talletus suhdannetalletukseksi.
8 §
Investointivarausta saadaan käyttää valtioneuvoston määräämänä aikana (käyttöajanjakso). Valtioneuvoston päätös voi sisältää joko luvan(käyttölupa) tai velvoituksen(käyttövelvoitus) investointivarauksen käyttämiseen. Päätöksessä määrätään, miltä tilikausilta tehtyjä investointivarauksia käyttölupa tai käyttövelvoitus koskee.
Käyttölupapäätöksessä valtioneuvosto voi rajoittaa investointivarauksen käytön alueellisesti tai toimialoittain taikka käyttötarkoituksen mukaan. Käyttövelvoituspäätöksessä valtioneuvosto voi ainoastaan päättää, että investointivarausta on käytettävä jäljempänä 9 ja 10 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin, ja käyttöajanjaksoksi on määrättävä vähintään yksi vuosi.
Sen estämättä mitä 1 momentissa on säädetty, saadaan investointivarausta kuitenkin käyttää viiden vuoden kuluttua edellisen käyttöajanjakson päättymisestä taikka, jollei käyttölupaa tai käyttövelvoitusta ole annettu, sen tilikauden päättymisestä, jolta investointivaraus tehtiin.
Sen estämättä mitä 1 momentissa on säädetty, saadaan investointivaraus kuitenkin käyttää 9 ja 10 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin viiden vuoden kuluttua edellisen käyttöajanjakson päättymisestä taikka, jollei käyttölupaa tai käyttövelvoitusta ole annettu, siitä ajankohdasta, jolloin investointivaraus tehtiin
9 §
Investointivarausta saadaan käyttää:
elinkeinotoiminnan kuluvan käyttöomaisuuden, ei kuitenkaan henkilöautojen, hankintaan, perusparannuksiin ja suurehkoihin korjauksiin;
kotimaassa valmistetun kuluvan käyttöomaisuuden, kuten koneiden, kaluston, laitteiden tai alusten hankintaan, verovelvollisen liiketoiminnassa käytettävän rakennuksen sekä tien, rautatien tai viemärin rakentamiseen samoin kuin kuluvan käyttöomaisuuden perusparannuksiin ja suurehkoihin korjauksiin; sekä
verovelvollisen elinkeinotoiminnassa käytettävän rakennuksen, rakennelman, tien, rautatien, sillan, laiturin, padon, altaan ja viemärin rakentamiseen, perusparannuksiin ja suurehkoihin korjauksiin;
tutkimus- ja tuotekehittelytoiminnasta, työvoiman koulutuksesta, työsuojelutoimenpiteistä, verovelvollisen tuotteiden viennin edistämisestä tai ympäristön suojelemisesta aiheutuviin menoihin.
verovelvollisen elinkeinotoiminnassa käytettävän osakehuoneiston ja vuokrahuoneiston perusparannuksiin;
tutkimus- ja tuotekehitystoiminnasta, työvoiman koulutuksesta, työsuojelutoimenpiteistä, verovelvollisen tuotteiden viennin edistämisestä tai ympäristön suojelemisesta aiheutuviin menoihin; sekä
tarhaturkiseläinten rehun hankkimisesta aiheutuviin välittömiin menoihin.
Investointivarausta saadaan käyttää:
kotimaassa valmistetun kuluvan käyttöomaisuuden, kuten koneiden, kaluston, laitteiden tai alusten hankintaan, verovelvollisen liiketoiminnassa käytettävän rakennuksen sekä tien, rautatien tai viemärin rakentamiseen samoin kuin kuluvan käyttöomaisuuden perusparannuksiin ja suurehkoihin korjauksiin; sekä
tutkimus- ja tuotekehittelytoiminnasta, työvoiman koulutuksesta, työsuojelutoimenpiteistä, verovelvollisen tuotteiden viennin edistämisestä tai ympäristön suojelemisesta aiheutuviin menoihin.
9 §.
Investointivarausta saadaan käyttää:
kotimaassa valmistetun kuluvan käyttöomaisuuden, kuten koneiden, kaluston, laitteiden tai alusten hankintaan, verovelvollisen liiketoiminnassa käytettävän rakennuksen sekä tien, rautatien tai viemärin rakentamiseen samoin kuin kuluvan käyttöomaisuuden perusparannuksiin ja suurehkoihin korjauksiin; sekä
tutkimus- ja tuotekehittelytoiminnasta, työvoiman koulutuksesta, työsuojelutoimenpiteistä, verovelvollisen tuotteiden viennin edistämisestä tai ympäristön suojelemisesta aiheutuviin menoihin.
10 §
Yhteisö saa käyttää investointivarausta myös yleisesti verovelvolliseen osakeyhtiöön tai osuuskuntaan sijoitettavan osake- tai osuuspääoman suorittamiseen, jos osakeyhtiö tai osuuskunta käyttää suoritetun määrän 9 §:ssä mainittuun tarkoitukseen. Kyseessä olevan osakeyhtiön tai osuuskunnan tulee antaa suostumuksensa investointivarauksen tällaiseen käyttöön.
Investointivarausta saadaan myös käyttää kotimaiseen osakeyhtiöön tai osuuskuntaan niitä perustettaessa tai laajennettaessa sijoitetun osake- tai osuuspääoman suorittamiseen. Tällöin kuitenkin edellytetään, että osakeyhtiön tai osuuskunnan toimintaa yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaan on pidettävä teollisuuden kilpailukyvyn parantamisen tai kansantalouden rakennemuutoksen kannalta tärkeänä. Kyseessä olevan osakeyhtiön tai osuuskunnan tulee antaa suostumuksensa investointivarauksen tällaiseen käyttöön.
10 §.
Investointivarausta saadaan myös käyttää kotimaiseen osakeyhtiöön tai osuuskuntaan niitä perustettaessa tai laajennettaessa sijoitetun osake- tai osuuspääoman suorittamiseen. Tällöin kuitenkin edellytetään, että osakeyhtiön tai osuuskunnan toimintaa yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaan on pidettävä teollisuuden kilpailukyvyn parantamisen tai kansantalouden rakennemuutoksen kannalta tärkeänä. Kyseessä olevan osakeyhtiön tai osuuskunnan tulee antaa suostumuksensa investointivarauksen tällaiseen käyttöön.
Valtiovarainministeriö ratkaisee hankittuaan teollisuuden kehittämislautakunnan lausunnon, onko osakeyhtiötä tai osuuskuntaa pidettävä sellaisena kuin 1 momentissa tarkoitetaan.
10 a §
Jos verovelvollinen on nostanut investointitalletuksen eikä ole käyttänyt investointivarausta 9 tai 10 §:ssä mainittuun tarkoitukseen, nostettua talletusta vastaava investointivaraus luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jonka aikana talletus on nostettu.
11 §
Valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä ja asettamillaan ehdoilla myöntää hakemuksesta verovelvolliselle luvan käyttää investointivarausta myös silloin, kun varausta ei voida käyttää valtioneuvoston 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen nojalla. Samoin valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä hakemuksesta vapauttaa verovelvollisen osittain tai kokonaan käyttövelvoituksesta.
Valtioneuvoston erikseen antaman päätöksen perusteella voidaan investointivarausta käyttää verovelvollisen valmistamien hyödykkeiden valmistuksesta johtuneisiin menoihin. Tällöin saadaan varausta käyttää enintään määrä, jolla verovelvollisen vaihto-omaisuuteen luettavan tällaisen omaisuuden hankintameno valtioneuvoston määräämänä ajankohtana ylittää verovelvollisella kolmen edellisen tilikauden päättyessä keskimäärin olleen tällaisen omaisuuden hankintamenon tai edellisen tilikauden päättyessä olleen vastaavan hankintamenon. sen mukaan kumpi viimeksi mainituista hankintamenon määristä on suurempi.
Ennen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä valtiovarainministeriö voi pyytää asiasta lausunnon teollisuuden kehittämislautakunnalta.
Valtioneuvoston 1 momentin nojalla antaman päätöksen osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä käyttöluvan nojalla tapahtuvasta investointivarauksen käytöstä on säädetty.
11 §.
Valtioneuvoston erikseen antaman päätöksen perusteella voidaan investointivarausta käyttää verovelvollisen valmistamien hyödykkeiden valmistuksesta johtuneisiin menoihin. Tällöin saadaan varausta käyttää enintään määrä, jolla verovelvollisen vaihto-omaisuuteen luettavan tällaisen omaisuuden hankintameno valtioneuvoston määräämänä ajankohtana ylittää verovelvollisella kolmen edellisen tilikauden päättyessä keskimäärin olleen tällaisen omaisuuden hankintamenon tai edellisen tilikauden päättyessä olleen vastaavan hankintamenon. sen mukaan kumpi viimeksi mainituista hankintamenon määristä on suurempi.
Valtioneuvoston 1 momentin nojalla antaman päätöksen osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä käyttöluvan nojalla tapahtuvasta investointivarauksen käytöstä on säädetty.
12 §
Investointivarausta saadaan käyttää 9 §:n 1, 2 ja 3 kohdassa mainittuun tarkoitukseen, kun hankittava käyttöomaisuus toimitetaan tai tilataan tai kun rakennuksen tai rakennelman rakentaminen tai tie-, rautatie-, silta-, laituri-, pato-, allas- tai viemärityö aloitetaan käyttöajanjakson aikana. Jos tilattu käyttöomaisuus toimitetaan tai jos rakennustyö tai muu edellä tarkoitettu työ tehdään käyttöajanjakson jälkeen, saadaan investointivarausta käyttää vain niihin menoihin, joiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt käyttöajanjakson aikana.
Valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä ja asettamillaan ehdoilla myöntää verovelvolliselle hakemuksesta luvan käyttää investointivarausta 9 §:n 1 kohdassa mainittuun tarkoitukseen myös silloin, kun varausta ei voida käyttää valtioneuvoston 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen nojalla. Samoin valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä hakemuksesta vapauttaa verovelvollisen osittain tai kokonaan käyttövelvoituksesta.
Jos tietyltä tilikaudelta tehdyn investointivarauksen käyttöajanjakso alkaa ennen aikaisemmilta tilikausilta tehtyjen investointivarausten käyttöajanjakson päättymistä tai välittömästi sen jälkeen, voidaan kuitenkin myöhemmältä tilikaudelta tehtyä investointivarausta käyttää myös aikaisemman käyttöajanjakson aikana tilatun käyttöomaisuuden tai aloitetun rakennuksen tai rakennelman tai tien, rautatien, sillan, laiturin, padon, altaan taikka viemärin hankintamenon kattamiseen.
Verohallituksen suostumuksella voidaan investointivarausta käyttää myös ulkomailla valmistettujen koneiden, kaluston, laitteiden tai muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenon kattamiseen, jos ne ovat tarpeelliset 9 §:n 1 kohdassa tarkoitetun investoinnin toteuttamiselle, tai jos niiden hankinnalla olennaisesti edistetään työllisyyttä.
Investointivarausta saadaan käyttää muihin 9 §:ssä tarkoitettuihin menoihin kuin käyttöomaisuuden hankinta- ja perusparannusmenoihin ja suurehkoihin korjausmenoihin ainoastaan, jos menon suorittamisvelvollisuus on syntynyt käyttöajanjakson aikana.
Ennen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä valtiovarainministeriön on hankittava asiasta lausunto teollisuuden kehittämislautakunnalta.
12 §.
Valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä ja asettamillaan ehdoilla myöntää verovelvolliselle hakemuksesta luvan käyttää investointivarausta 9 §:n 1 kohdassa mainittuun tarkoitukseen myös silloin, kun varausta ei voida käyttää valtioneuvoston 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen nojalla. Samoin valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä hakemuksesta vapauttaa verovelvollisen osittain tai kokonaan käyttövelvoituksesta.
Verohallituksen suostumuksella voidaan investointivarausta käyttää myös ulkomailla valmistettujen koneiden, kaluston, laitteiden tai muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenon kattamiseen, jos ne ovat tarpeelliset 9 §:n 1 kohdassa tarkoitetun investoinnin toteuttamiselle, tai jos niiden hankinnalla olennaisesti edistetään työllisyyttä.
Ennen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä valtiovarainministeriön on hankittava asiasta lausunto teollisuuden kehittämislautakunnalta.
13 §
Investointivarausta saadaan käyttää 10 §:ssä mainittuun tarkoitukseen siltä osin kuin osake- tai osuuspääoma maksetaan käyttöajanjakson aikana.
Investointivarausta saadaan käyttää 9 §:n 1 kohdassa mainittuun tarkoitukseen, kun rakennuksen rakentaminen tai tie-, rautatie- tahi viemärityö aloitetaan taikka hankittava käyttöomaisuus toimitetaan tai tilataan käyttöajanjakson aikana. Jos rakennustyö tai muu edellä tarkoitettu työ tai tilatun käyttöomaisuuden toimittaminen tapahtuu käyttöajanjakson jälkeen, saadaan investointivarausta käyttää vain niihin menoihin, joiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt käyttöajanjakson aikana.
Osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka osakas tai jäsen on suorittanut sen osake-tai osuuspääomaa investointivaraustaan käyttäen, on käytettävä suoritettu määrä 9 §:n 1, 2 tai 3–5 kohdassa mainittuun tarkoitukseen viimeistään osake- tai osuuspääoman maksamisvuotta seuraavana verovuonna.
Investointivarausta saadaan käyttää muihin menoihin kuin käyttöomaisuuden hankintamenoihin ainoastaan, jos menon suorittamisvelvollisuus on syntynyt käyttöajanjakson aikana.
Verohallitus voi hakemuksesta erityisistä syistä pidentää 2 momentissa tarkoitettua määräaikaa.
Osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka osakas tai jäsen on suorittanut sen osake- tai osuuspääomaa investointivaraustaan käyttäen, on käytettävä suoritettu määrä investointitalletuksen nostovuonna tai sitä seuraavana vuonna hankkimansa, 9 §:n 1 kohdassa tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenon kattamiseen.
13 §.
Investointivarausta saadaan käyttää 9 §:n 1 kohdassa mainittuun tarkoitukseen, kun rakennuksen rakentaminen tai tie-, rautatie- tahi viemärityö aloitetaan taikka hankittava käyttöomaisuus toimitetaan tai tilataan käyttöajanjakson aikana. Jos rakennustyö tai muu edellä tarkoitettu työ tai tilatun käyttöomaisuuden toimittaminen tapahtuu käyttöajanjakson jälkeen, saadaan investointivarausta käyttää vain niihin menoihin, joiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt käyttöajanjakson aikana.
Investointivarausta saadaan käyttää muihin menoihin kuin käyttöomaisuuden hankintamenoihin ainoastaan, jos menon suorittamisvelvollisuus on syntynyt käyttöajanjakson aikana.
Osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka osakas tai jäsen on suorittanut sen osake- tai osuuspääomaa investointivaraustaan käyttäen, on käytettävä suoritettu määrä investointitalletuksen nostovuonna tai sitä seuraavana vuonna hankkimansa, 9 §:n 1 kohdassa tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenon kattamiseen.
Verohallitus voi hakemuksesta erityisistä syistä pidentää 3 momentissa tarkoitettua käyttöomaisuuden hankkimiselle säädettyä määräaikaa.
14 §
Investointivaraus vähennetään valtion- ja kunnallisverotuksessa verovelvollisen elinkeinotulolähteen tulosta. Jos verovelvollisella on sekä liiketulolähde että ammattitulolähteitä, vähennetään investointivaraus sen tai niiden elinkeinotulolähteiden tulosta, josta tai joista verovelvollinen vaatii sen vähennettäväksi.
Verovelvollisella on oikeus valtion- ja kunnallisverotuksessa vähentää investointivaraus veronalaisesta tulostaan.
Tulona, jonka perusteella ratkaistaan, onko toimitettava verotuslain (482/58) 72 §:n 2 momentissa tarkoitettu harkintaverotus, pidetään tulolähteen tuloa, josta on vähennetty investointivaraus.
Investointivaraus vähennetään verovelvollisen liiketulolähteen tulosta. Jos verovelvollisella on kaksi tai useampia eri tulolähteinä pidettäviä liikkeitä, vähennetään investointivaraus sen tai niiden liiketulolähteiden tulosta, josta tai joista verovelvollinen vaatii sen vähennettäväksi.
14 §.
Verovelvollisella on oikeus valtion- ja kunnallisverotuksessa vähentää investointivaraus veronalaisesta tulostaan.
Investointivaraus vähennetään verovelvollisen liiketulolähteen tulosta. Jos verovelvollisella on kaksi tai useampia eri tulolähteinä pidettäviä liikkeitä, vähennetään investointivaraus sen tai niiden liiketulolähteiden tulosta, josta tai joista verovelvollinen vaatii sen vähennettäväksi.
Tulona, jonka perusteella ratkaistaan, onko toimitettava verotuslain 72 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu harkintaverotus, pidetään tulolähteen tuloa, josta on vähennetty investointivaraus. Investointivaraus saadaan vähentää harkinnalla vahvistetusta määrästä, ei kuitenkaan enempää kuin yksi viidesosa viimeksi mainitusta määrästä.
VerotusL on kumottu L:lla verotusmenettelystä 1558/1995.
15 §
Meno tai sen osa, joka on katettu investointivarausta käyttäen, ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.
Jos investointivarausta on käytetty käyttöomaisuuden hankintamenon tai muun sellaisen menon kattamiseen, joka verotuksessa vähennetään vuosittain tehtävin poistoin, hyväksytään poistot hankintamenon tai muun edellä tarkoitetun menon ja investointivarauksesta sen kattamiseen käytetyn määrän erotuksesta.
Osakeyhtiön tai osuuskunnan suorittama 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu hankintameno tai sen osa ei ole sen verotuksessa vähennyskelpoinen.
Osakeyhtiön tai osuuskunnan suorittama 13 §:n 3 momentissa tarkoitettu hankintameno tai sen osa ei ole sen verotuksessa vähennyskelpoinen.
16 §
Luovutettaessa yli 5 vuotta omistettuja 9 §:n 2 a kohdassa tarkoitettuja käyttöomaisuuteen kuuluvia osakkeita, luetaan käytetyn investointivarauksen määrä luovutusvuonna verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi. Osakkeiden hankintameno on tällöin vähennyskelpoinen siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa säädetään.
Verovelvollisella, joka käyttää investointivarausta käyttöluvan tai valtiovarainministeriön 12 §:n 1 momentin nojalla antaman päätöksen mukaisesti 9 tai 10 §:ssä mainittuun tarkoitukseen, on oikeus tehdä siltä verovuodelta, jonka aikana investointivarausta käytetään, veronalaisesta tulosta ylimääräinen vähennys (investointivähennys), jonka suuruus on kolme prosenttia käytetystä investointivarauksesta. Valtioneuvosto voi korottaa investointivähennyksen tiettynä käyttöajanjaksona tai sen osana enintään kymmeneksi prosentiksi. Korotus voidaan vahvistaa eri suuruiseksi eri toimialoilla ja maan eri osissa.
16 §.
Verovelvollisella, joka käyttää investointivarausta käyttöluvan tai valtiovarainministeriön 12 §:n 1 momentin nojalla antaman päätöksen mukaisesti 9 tai 10 §:ssä mainittuun tarkoitukseen, on oikeus tehdä siltä verovuodelta, jonka aikana investointivarausta käytetään, veronalaisesta tulosta ylimääräinen vähennys (investointivähennys), jonka suuruus on kolme prosenttia käytetystä investointivarauksesta. Valtioneuvosto voi korottaa investointivähennyksen tiettynä käyttöajanjaksona tai sen osana enintään kymmeneksi prosentiksi. Korotus voidaan vahvistaa eri suuruiseksi eri toimialoilla ja maan eri osissa.
Investointivähennys otetaan huomioon vahvistettaessa tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetussa laissa (362/68) tarkoitettua verovelvollisen tappiota.
17 §
Jos verovelvollinen on kunnallisverotuksessa vaatinut investointivarauksen määrän vähentämistä tietyn tai tiettyjen elinkeinotulolähteiden tulosta, tämä ei ole esteenä investointivarauksen käyttämiseen muussa elinkeinotulolähteessä.
Jos verovelvollinen on kunnallisverotuksessa vaatinut investointivarauksen määrän vähentämistä tietyn tai tiettyjen liiketulolähteiden tulosta, mutta käyttää investointivarausta muussa tulolähteessä, on tällä tavoin käytetty varauksen määrä kunnallisverotuksessa lisättävä ensiksi mainittujen tulolähteiden veronalaiseksi tuloksi varauksen käyttövuotena. Näin lisätty määrä saadaan varauksen käyttövuotena vähentää kunnallisverotuksessa sen tulolähteen tulosta, jossa investointivarausta käytetään, noudattaen soveltuvin osin mitä 14 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.
17 §.
Jos verovelvollinen on kunnallisverotuksessa vaatinut investointivarauksen määrän vähentämistä tietyn tai tiettyjen liiketulolähteiden tulosta, mutta käyttää investointivarausta muussa tulolähteessä, on tällä tavoin käytetty varauksen määrä kunnallisverotuksessa lisättävä ensiksi mainittujen tulolähteiden veronalaiseksi tuloksi varauksen käyttövuotena. Näin lisätty määrä saadaan varauksen käyttövuotena vähentää kunnallisverotuksessa sen tulolähteen tulosta, jossa investointivarausta käytetään, noudattaen soveltuvin osin mitä 14 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.
18 §
Jos verovelvollinen ei ole käyttänyt investointivarausta tai sitä ei ole luettu verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi viimeistään verovuonna 1997, luetaan käyttämättä tai tuloksi lukematta jätetty osa investointivarausta verovelvollisen verovuoden 1997 veronalaiseksi tuloksi. Käyttämätön tai tuloksi lukematta jätetty investointivaraus tai sen osa luetaan sen tulolähteen tuloksi, jonka tulosta se on vähennetty. Jos tätä tulolähdettä ei asianomaisena verovuonna enää ole, luetaan käyttämätön tai tuloksi lukematta jätetty investointivaraus tai sen osa verovelvollisen lakannutta tulolähdettä lähinnä vastaavan tulolähteen tuloksi. Verovelvollisella on oikeus nostaa investointitalletuksesta se osa, joka vastaa tuloksi luettua investointivarauksen osaa.
Jos verovelvollinen ei ole käyttänyt investointivaraustaan käyttövelvoituksen mukaisesti, luetaan käyttämättä jätetty osa investointivarausta verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi siltä verovuodelta, jona laiminlyönnin todetaan tapahtuneen. Verovelvollisella on tällöin oikeus nostaa investointitalletuksestaan se osa, joka vastaa tuloksi luettua investointivarauksen osaa. Näin nostetulle määrälle ei suoriteta korkoa.
2 momentti on kumottu L:lla 21.11.1991/1366.
Jos verovelvollinen, joka on nostanut investointitalletuksen, ei ole käyttänyt investointivarausta ilmoittamaansa tarkoitukseen, luetaan se mainittuun tarkoitukseen käyttämättä jätetty investointivarauksen määrä, jota vastaava talletus on nostettu, korotettuna 5 prosentilla, veronalaiseksi tuloksi kuten 1 momentissa on säädetty. Verovelvollisen on lisäksi suoritettava tätä tuloa vastaavalle veronosalle 10 prosentin suuruinen vuotuinen korko siitä päivästä lukien, jolloin näin nostettu talletus tehtiin. Verovelvollisen sen verovuoden liiketoiminnan tuloa, jonka tuotoksi investointivaraus tai sen osa on luettu, ei saa vahvistaa tuotoksi luetun varauksen määrää pienemmäksi.
Jos osakeyhtiö tai osuuskunta, jonka osakas tai jäsen on suorittanut sen osake- tai osuuspääomaa investointivaraustaan käyttäen, ei ole käyttänyt suoritettua määrää tässä laissa säädetyllä tavalla, luetaan käyttämättä jätetty määrä korotettuna 30 prosentilla osakeyhtiön tai osuuskunnan maksamisvuotta seuraavan verovuoden veronalaiseksi tuloksi tai jos verohallitus 13 §:n 3 momentin nojalla on pidentänyt 13 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräaikaa, sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona määrä viimeistään olisi pitänyt käyttää.
18 §.
Jos verovelvollinen ei ole käyttänyt investointivaraustaan käyttövelvoituksen mukaisesti, luetaan käyttämättä jätetty osa investointivarausta verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi siltä verovuodelta, jona laiminlyönnin todetaan tapahtuneen. Verovelvollisella on tällöin oikeus nostaa investointitalletuksestaan se osa, joka vastaa tuloksi luettua investointivarauksen osaa. Näin nostetulle määrälle ei suoriteta korkoa.
Jos verovelvollinen, joka on nostanut investointitalletuksen, ei ole käyttänyt investointivarausta ilmoittamaansa tarkoitukseen, luetaan se mainittuun tarkoitukseen käyttämättä jätetty investointivarauksen määrä, jota vastaava talletus on nostettu, korotettuna 5 prosentilla, veronalaiseksi tuloksi kuten 1 momentissa on säädetty. Verovelvollisen on lisäksi suoritettava tätä tuloa vastaavalle veronosalle 10 prosentin suuruinen vuotuinen korko siitä päivästä lukien, jolloin näin nostettu talletus tehtiin. Verovelvollisen sen verovuoden liiketoiminnan tuloa, jonka tuotoksi investointivaraus tai sen osa on luettu, ei saa vahvistaa tuotoksi luetun varauksen määrää pienemmäksi.
19 §
Verovelvollisen, joka on tehnyt investointivarauksen, on veroilmoituksensa yhteydessä annettava selvitys varauksen määrästä ja investointitalletuksesta.
Verovelvollisen, joka verovuoden aikana on käyttänyt investointivarausta tai nostanut investointitalletuksen tai sen osan, on annettava selvitys varauksen käytöstä ja investointitalletuksen nostamisesta.
20 §
Ennen 8 §:ssä mainitun päätöksen antamista on Suomen Pankin johtokunnalle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen asiasta, jollei se ole tehnyt asiasta esitystä.
Ennen 3, 5, 8, 11 ja 16 §:ssä mainittujen valtioneuvoston päätösten antamista on hankittava Suomen Pankin johtokunnan lausunto, jollei johtokunta ole tehnyt esitystä asiassa.
20 §.
Ennen 3, 5, 8, 11 ja 16 §:ssä mainittujen valtioneuvoston päätösten antamista on hankittava Suomen Pankin johtokunnan lausunto, jollei johtokunta ole tehnyt esitystä asiassa.
21 §
Jos yhteisö tai yhtymä puretaan tai jos muu verovelvollinen lopettaa elinkeinotoimintansa eikä kysymyksessä ole yhteisöjen sulautuminen taikka jos verovelvollisen omaisuus luovutetaan konkurssiin, luetaan verovelvollisen investointivaraus sen vuoden veronalaiseksi tuloksi, jona päätös purkamisesta, toiminnan lopettamisesta tai konkurssiin luovuttamisesta tehdään. Verovelvollisella on tällöin oikeus nostaa tuloksi luettavaa investointivarausta vastaava investointitalletus.
Jos osakeyhtiö tai osuuskunta puretaan eikä kysymyksessä ole osakeyhtiön yhdistäminen toiseen yhtiöön tai osuuskunnan sulautuminen toiseen osuuskuntaan, tahi jos muu verovelvollinen lopettaa toimintansa taikka jos verovelvollisen omaisuus luovutetaan konkurssiin, luetaan verovelvollisen investointivaraus sen vuoden veronalaiseksi tuloksi, jona päätös purkamisesta, toiminnan lopettamisesta tai konkurssiin luovuttamisesta tehdään, ja on tällöin muutoin noudatettava, mitä 18 §:n 1 momentissa on säädetty.
21 §.
Jos osakeyhtiö tai osuuskunta puretaan eikä kysymyksessä ole osakeyhtiön yhdistäminen toiseen yhtiöön tai osuuskunnan sulautuminen toiseen osuuskuntaan, tahi jos muu verovelvollinen lopettaa toimintansa taikka jos verovelvollisen omaisuus luovutetaan konkurssiin, luetaan verovelvollisen investointivaraus sen vuoden veronalaiseksi tuloksi, jona päätös purkamisesta, toiminnan lopettamisesta tai konkurssiin luovuttamisesta tehdään, ja on tällöin muutoin noudatettava, mitä 18 §:n 1 momentissa on säädetty.
22 §
Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta antaa tarvittaessa valtioneuvosto.
23 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979 ja sitä sovelletaan investointivarauksiin, jotka tehdään tämän lain säännöksiä noudattaen.
Tällä lailla kumotaan investointirahastoista 8 päivänä kesäkuuta 1964 annettu laki (309/64) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Viimeksi mainittua lakia on kuitenkin sovellettava verovelvollisilla tämän lain voimaantullessa olleisiin investointirahastoihin. Verovuosina 1991–1997 saadaan investointirahasto lukea veronalaiseksi tuloksi investointirahastoista annetun lain 10 §:stä poiketen ilman korotusta ja veronlisäystä. Jos verovelvollinen ei ole käyttänyt investointirahastoa tai sitä ei ole luettu veronalaiseksi tuloksi viimeistään verovuonna 1997, käyttämättä jätetty osa investointirahastosta luetaan verovelvollisen verovuoden 1997 veronalaiseksi tuloksi.
Tällä lailla kumotaan investointirahastoista 8 päivänä kesäkuuta 1964 annettu laki (309/ 64) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Viimeksi mainittua lakia on kuitenkin sovelettava verovelvollisilla tämän lain voimaantullessa olleisiin investointirahastoihin.
978/1979
536/1982
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1982 ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1982 toimitettavassa verotuksessa.
HE 84/82, vvvk.miet 31/82, svk.miet 84/82
1253/1988
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989. Lakia sovelletaan vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa jäljempänä mainituin poikkeuksin. Vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa ei sovelleta investointivarauslain 16 §:ää, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 21 päivänä joulukuuta 1979 annetulla lailla (978/79).
Investointitalletuksen korko lain voimaantuloa edeltäneeltä ajalta ei ole veronalaista tuloa vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa.
Sen estämättä, mitä 9 §:n 1 kohdassa on säädetty, saadaan ennen tämän lain voimaantulopäivää päättyneeltä tilikaudelta tehtyä investointivarausta käyttää verovuonna 1989 myös kotimaisen henkilöauton hankintaan tässä laissa säädetyllä tavalla.
Ennen tämän lain voimaantulopäivää päättyneeltä tilikaudelta tehtyä investointivarausta saa muukin verovelvollinen kuin yhteisö käyttää verovuonna 1989 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla samoin edellytyksin kuin yhteisö.
Ennen tämän lain voimaantulopäivää päättyneeltä tilikaudelta tehdyn investointivarauksen käytön perusteella saadaan 16 §:ssä tarkoitettu investointivähennys tehdä vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
Vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa ennen lain voimaantulopäivää alkaneena tilikautena tehty investointivähennys otetaan huomioon vahvistettaessa tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetussa laissa (362/68) tarkoitettua verovelvollisen tappiota.
Vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa verohallituksen ennen tämän lain voimaantuloa antaman investointitalletuksen nostoluvan mukaiseen tarkoitukseen ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten edellyttämällä tavalla käytetty investointivaraus katsotaan käytetyksi tässä laissa säädetyllä tavalla.
HE 113/88, svk.miet 207/88, vvvk.miet 85 ja 85 a/88
660/1989
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa jäljempänä mainituin poikkeuksin.
Investointitalletuksen korko 1 päivää tammikuuta 1989 edeltäneeltä ajalta ei ole veronalaista tuloa.
Sen estämättä, mitä 9 §:n 1 kohdassa on säädetty, voidaan ennen 1 päivää tammikuuta 1989 päättyneeltä tilikaudelta tehtyä investointivarausta käyttää myös kotimaisen henkilöauton hankintaan tässä laissa säädetyllä tavalla, ei kuitenkaan myöhemmin kuin verovuonna 1993.
Ennen 1 päivää tammikuuta 1989 päättyneeltä tilikaudelta tehtyä investointivarausta saa muukin verovelvollinen kuin yhteisö verovuonna 1990 käyttää 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla samoin edellytyksin kuin yhteisö.
Ennen 1 päivää tammikuuta 1989 päättyneeltä tilikaudelta tehdyn investointivarauksen käytön perusteella saadaan vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa 16 §:ssä tarkoitettu investointivähennys tehdä ennen 1 päivää tammikuuta 1989 voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
Vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa verohallituksen ennen 1 päivää tammikuuta 1989 antaman investointitalletuksen nostoluvan mukaiseen tarkoitukseen ennen 1 päivää tammikuuta 1989 voimassa olleiden säännösten edellyttämällä tavalla käytetty investointivaraus katsotaan käytetyksi tässä laissa säädetyllä tavalla.
HE 10/89, vvvk.miet 33/89, svk.miet. 95/89
1366/1991
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa. Lain 10 a §:ää, 14 §:n 2 momenttia ja 23 §:n 2 momenttia sekä 18 §:ää muutetussa muodossaan sovelletaan kuitenkin jo vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa.
Lain 9 §:n 2 a kohta ja 12 §:n 4 momentti ovat voimassa vuoden 1993 loppuun, ja niitä sovelletaan vuosilta 1992 ja 1993 toimitettavissa verotuksissa.
Sen estämättä, mitä 9 §:n 1 kohdassa säädetään, voidaan ennen 1 päivää tammikuuta 1989 päättyneeltä tilikaudelta tehtyä investointivarausta käyttää myös kotimaisen henkilöauton hankintaan tässä laissa säädetyllä tavalla, ei kuitenkaan myöhemmin kuin verovuonna 1993.
HE 79/91, vvvk.miet. 29/91