Finlex →514/1984 — Rauhanturvaamislaki

Suomi voi osallistua sellaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön(ETYJ) päätökseen perustuvaan sotilaalliseen kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen(rauhanturvaamistoiminta), joka tähtää kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen tai humanitaarisen avustustoiminnan ja siviiliväestön suojaamiseen.

Tämä laki koskee soveltuvin osin myös suomalaisen rauhanturvaamisorganisaation osallistumista humanitaariseen avustustoimintaan tai sen suojaamiseen YK:n erityisjärjestön tai viraston pyynnöstä.

Tätä lakia ei sovelleta YK:n peruskirjan 42 tai 51 artiklan nojalla toteutettaviin sotilaallisiin pakotetoimiin osallistumiseen.

Päätöksen Suomen osallistumisesta rauhanturvaamistoimintaan ja osallistumisen lopettamisesta tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Ennen rauhanturvajoukon asettamista koskevan esityksen tekemistä valtioneuvoston on kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Valtioneuvoston on lisäksi kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, mikäli suomalaiselle rauhanturvajoukolle määrättyjä tehtäviä suunnitellaan olennaisesti muutettaviksi.

Jos rauhanturvajoukon voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet tulisivat olemaan perinteistä rauhanturvaamista laajemmat, valtioneuvoston on ennen esityksen tekemistä kuultava eduskuntaa antamalla sille asiasta selonteko, jossa yksilöidään operaatiota koskevien voimankäyttövaltuuksien laajuus. Samoin on meneteltävä, jos rauhanturvajoukon voimankäyttöä koskevia toimivaltuuksia suunnitellaan rauhanturvaamisoperaation kuluessa edellä tarkoitetun tavoin laajennettaviksi.

Puolustusministeriö voi määrätä toiminnan vähäisestä laajentamisesta tai supistamisesta.

Suomalaiseen rauhanturvaamisorganisaatioon voi kuulua rauhanturvajoukkoja, erillisiä yksiköitä, sotilastarkkailijoita ja yksittäisiä henkilöitä. Toiminnallisesti organisaatio on operaation toimeenpanijan ja muutoin puolustusministeriön alainen. Rauhanturvaamistoiminnan käytännön toimeenpanossa organisaatio kuuluu puolustusvoimiin ja on pääesikunnan alainen siten kuin tässä laissa säädetään tai, jollei puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta muuta johdu, ministeriö tarkemmin määrää.

Puolustusministeriö vahvistaa organisaation suuruuden ja joukkotyypin sekä sen osien hallinnollisen aseman ja toimivallan.

Organisaation sisäinen järjestys on sotilaallinen.

4 momentti on kumottu L:lla 18.8.2000/750.

Suomi osallistuu rauhanturvaamistoimintaan siihen valtion talousarviossa ulkoasiainministeriön ja puolustusministeriön pääluokissa myönnettyjen määrärahojen rajoissa. Rauhanturvaamistoiminnasta Suomelle aiheutuneiden kustannusten laskuttamisessa noudatetaan YK:n tai ETYJ:n yleisiä tai erikseen sovittuja korvausperusteita.

Rauhanturvaamishenkilöstön kokonaismäärä saa vaihtohenkilöstöä ja koulutuksessa olevaa henkilöstöä lukuun ottamatta olla enintään 2 000 henkilöä.

Tässä laissa tarkoitettuun rauhanturvaamistoimintaan osallistumisen edellyttämien valmiuksien luomiseksi tarvittavaa rauhanturvaamiskoulutusta voi Suomessa tai muussa maassa kansallisesti järjestetyn koulutuksen lisäksi antaa YK, ETYJ tai muu kansainvälinen järjestö tai järjestely, jossa Suomi on osallisena.

Puolustusvoimat huolehtii rauhanturvaamiskoulutuksesta sekä rauhanturvaamistoiminnan valmius-, järjestely- ja toimeenpanotehtävistä siten kuin puolustusministeriö valtion talousarviossa myönnettyjen määrärahojen rajoissa niistä määrää.

Rauhanturvaamiskoulutusta voidaan antaa myös ulkomaalaisille sotilasyksiköille tai yksittäisille henkilöille Suomessa ja suomalaiset sotilasyksiköt tai yksittäiset henkilöt voivat osallistua rauhanturvaamiskoulutukseen myös ulkomailla.

Edellä 5 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen otetaan henkilöitä, jotka vapaaehtoisesti sitoutuvat olemaan toimintavalmiudessa ja kutsuttaessa seitsemän päivän kuluessa kutsusta tiedon saatuaan osallistumaan sanottuun koulutukseen tai saapumaan palvelukseen rauhanturvaamisorganisaatioon.

Sitoumusaika on yksi vuosi, ja sitä voidaan jatkaa enintään vuodeksi kerrallaan. Koulutusaika on saapumis- ja kotiuttamispäivä koulutuspaikassa mukaan luettuna enintään neljäkymmentäviisi päivää kalenterivuodessa.

Jos sitoumuksen tehnyt jää kutsun saatuaan ilman pätevää syytä saapumatta koulutukseen tai palvelukseen taikka jos hänen koulutuksensa tai palvelussuhteensa päätetään sen vuoksi, ettei hän ole täyttänyt velvollisuuksiaan tai on toiminut vastoin niitä, pääesikunta voi velvoittaa hänet korvaamaan valtiolle ne kustannukset, jotka hänen koulutuksensa tai palveluksensa järjestämisestä ovat aiheutuneet.

Koulutukseen liittyviin tehtäviin voidaan 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden lisäksi määrätä osallistumaan puolustusvoimien palkattua henkilöstöä virkatehtävänä ja lyhytaikaisesti myös asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta suorittavia palvelusvelvollisuudella.

Rauhanturvaamishenkilöstöllä tarkoitetaan rauhanturvaamisorganisaation kokoonpanoihin kuuluvia henkilöitä sekä vaihtohenkilöstöä.

Henkilöstö on palvelussuhteessa valtioon, jota työnantajana edustavat puolustusministeriö ja puolustusvoimat siten kuin ministeriö määrää.

Rauhanturvaamishenkilöstön oikeuksista ja velvollisuuksista on voimassa, mitä niistä tässä laissa säädetään tai puolustusministeriö tämän lain nojalla määrää. Palvelusvelvollisuuksista on lisäksi voimassa, mitä rauhanturvaamisoperaation toimeenpanija niistä 3 §:n 1 momentissa säädetyssä tarkoituksessa määrää.

Puolustusministeriö vahvistaa rauhanturvaamishenkilöstön kelpoisuusehdot.

Rauhanturvajoukon komentajan ja rauhanturvaamisorganisaatiossa kenraalin sotilas- tai palvelusarvossa palvelevan määrää tehtävään tasavallan presidentti valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Palvelussuhde alkaa nimetystä päivästä ja on voimassa toistaiseksi. Muun henkilöstön enintään vuodeksi kerrallaan määrää puolustusministeriö tai puolustusvoimien tehtävään määräävä viranomainen ministeriön määräämien tehtävien osalta. Palvelussuhde alkaa palvelukseen määrätyn ilmoittautuessa palvelukseen pääesikunnan määräämällä tavalla.

Jollei pääesikunta toisin määrää, rauhanturvajoukon komentaja voi ennen joukossa palvelevan palvelussuhteen päättymistä tekemällään päätöksellä jatkaa tämän palvelussuhdetta yhteensä enintään kuudella kuukaudella.

Palvelukseen määrääminen ja palvelussuhteen jatkaminen edellyttävät 6 §:ssä tarkoitetulla sitoumuksella tai muutoin annettua asianomaisen suostumusta.

Rauhanturvajoukon komentajan ja rauhanturvaorganisaatiossa kenraalin sotilasarvossa palvelevan palvelussuhteen määrää päättymään tasavallan presidentti valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Rauhanturvajoukon komentajan palvelussuhde päättyy myös, kun rauhanturvajoukko lakkautetaan.

Muun rauhanturvaamishenkilöstöön kuuluvan kuin rauhanturvajoukon komentajan palvelussuhde päättyy 10 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen määräaikojen päättyessä tai kun kysymyksessä oleva rauhanturvaamistoimintaan osallistuminen lopetetaan.

Pääesikunta voi määrätä 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun palvelussuhteen päättymään, jos rauhanturvaamistoimintaan osallistumista supistetaan.

Edellä 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu tehtävään määräävä viranomainen voi lisäksi määrätä 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun palvelussuhteen päättymään, jos henkilöstöön kuuluva erityisestä syystä sitä pyytää taikka jos hän ei täytä velvollisuuksiaan tai toimii vastoin niitä, jos hänet muutoin havaitaan sopimattomaksi palvelukseen taikka jos hänen palveluskykynsä on sairauden, vamman tai muun syyn johdosta olennaisesti heikentynyt. Rauhanturvajoukon komentajalla on samoin edellytyksin oikeus määrätä joukossa palvelevan palvelussuhde päättymään.

Palvelussuhde jatkuu kuitenkin 11 ja 12 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, kunnes henkilöstöön kuuluva on pääesikunnan määräämällä tavalla kotiutettu Suomessa. Pääesikunta voi henkilöstöön kuuluvan pyynnöstä tai muusta erityisestä syystä määrätä palvelussuhteen päättymään jo ennen sanottua kotiuttamista Suomessa sekä oikeuttaa rauhanturvajoukon komentajan antamaan tällaisen määräyksen joukossa palvelevalle.

Rauhanturvaamishenkilöstöön kuuluvat ja 5 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa olevat ovat rikoslain 45 luvun sotilaita koskevien säännösten alaisia. Heidän palvelusalueellaan tekemiinsä sotilasoikeudenkäyntilaissa(326/83) tarkoitettuihin rikoksiin ei kuitenkaan sovelleta sota-aikana tehtyjä rikoksia koskevia säännöksiä. Heille voidaan määrätä kaikkia sotilaskurinpitolaissa(331/83) tarkoitettuja kurinpidollisia seuraamuksia.

Pakkokeinolain (450/87) 1 luvun 14 §:n 1 momentissa säädetty määräaika pidätettyä koskevan vangitsemisvaatimuksen käsiteltäväksi ottamista varten pitenee pidätetyn kuljettamiseen rauhanturvaamisorganisaation toimialueelta Suomeen tai tuomioistuimen jäsenten matkaan Suomesta toimialueelle käytetyllä ajalla. Puolustusministeriö voi paikallisten olosuhteiden vaatiessa antaa toimivallasta kurinpitomenettelyssä, kurinpitoasian käsittelystä ja valvonnasta sekä seuraamusten täytäntöönpanosta sotilaskurinpitolain ja -asetuksen säännöksistä poikkeavia määräyksiä. Ulkomailla palvelevalle rauhanturvaamishenkilöstöön kuuluvalle ei tarvitse järjestää mahdollisuutta osallistua kurinpitovalituksen oikeuskäsittelyyn Suomessa, jos kurinpitoseuraamuksena on määrätty varoitus tai kurinpitosakko, jollei tuomioistuin toisin määrää.

Sotilaspapin syyttämisestä yleisessä tuomioistuimessa on lisäksi voimassa, mitä kirkkolaissa (635/64) on säädetty.

Sotilasoikeudenkäyntilain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuna tuomioistuimena 14 §:ssä tarkoitetun henkilöstön osalta toimii Helsingin käräjäoikeus. Tuomioistuin voi tarvittaessa pitää istunnon rauhanturvaamisorganisaation toimialueella.

Rauhanturvaamishenkilöstöön kuuluvalla on oikeus saada valtion varoista korvaus vahingosta, joka hänen omaisuudelleen on aiheutunut Suomen ulkopuolella palvelustehtävässä tai siihen liittyvissä olosuhteissa, edellyttäen että vahingoittuneen omaisuuden hallussapito rauhanturvaamisorganisaation toimialueella on ollut rauhanturvaamistehtävän kannalta tarpeellista.

Jos vahinkoa kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta alentaa tai oikeus korvaukseen evätä. Suoritettavasta korvauksesta voidaan lisäksi vähentää, mitä vahinkoa kärsinyt on vahingon johdosta oikeutettu saamaan muun lain tai vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella.

Vahinkona voidaan korvata omaisuuden korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hävinneen omaisuuden arvo. Tämän pykälän nojalla korvaukseen oikeutetulle samasta vahinkotapahtumasta suoritettava korvaus ei, 2 momentin nojalla tehtävät vähennykset mukaan luettuina, saa olla 30 000 markkaa suurempi. Korvausta voidaan kuitenkin suorittaa enemmän, jos vahingoittunutta omaisuutta on sen vahingoittuessa käytetty rauhanturvaamisorganisaation toimintaa merkittävästi edistäneeseen tarkoitukseen tai ihmishengen pelastamiseen.

Korvauksen myöntää ja suorittaa pääesikunta. Korvausta on haettava pääesikunnalta kirjallisesti vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta. Korvaushakemukseen on liitettävä asiakirjat rauhanturvajoukon tai sotilaspoliisiviranomaisen taikka asianomaisen valtion poliisiviranomaisen toimittamasta vahinkotapauksen tutkinnasta.

Vahinkoa kärsineen oikeus vahingonkorvaukseen vahingosta vastuussa olevalta siirtyy valtiolle sinä päivänä, jolloin pääesikunta on päättänyt maksaa korvausta ja enintään siltä osin kuin korvausta on päätetty maksaa.

Muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa on vahingon korvaamiseen sovellettava vahingonkorvauslain (412/74) säännöksiä. Rauhanturvaamishenkilöstöön kuuluva katsotaan lakia sovellettaessa lain 4 luvussa tarkoitetuksi sotilaaksi.

Rauhanturvaamishenkilöstön palkkauksesta ja päivärahasta sekä terveyden- ja sairaanhoidosta ja muista luontoiseduista sekä kustannusten korvauksista ja muista palvelussuhteen ehdoista samoin kuin 5 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa olevalle koulutusajalta sekä 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla koulutukseen sitoutuneelle sitoumusajalta suoritettavista etuuksista on tässä laissa säädetyn lisäksi voimassa, mitä niistä puolustusministeriön päätöksellä määrätään.

Rauhanturvaamishenkilöstöön kuuluvalle ja 5 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa olevalle sotilastapaturmasta ja palvelussairaudesta maksettavasta korvauksesta säädetään sotilastapaturmalaissa (1211/90).

Tässä laissa tarkoitetussa palvelussuhteessa olleen henkilön kuoltua maksetaan ryhmähenkivakuutusta vastaavaa taloudellista tukea siten kuin siitä on sovittu valtion virkaehtosopimuksessa valtion virkamiehen kuoltua suoritettavasta ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta.

Jos tässä laissa tarkoitetussa palvelussuhteessa olleen henkilön kuoltua hänen oikeuden omistajillaan on oikeus YK:n tai ETYJ:n saman palvelussuhteen perusteella kuolemantapauksen johdosta maksamaan korvaukseen, 1 momentissa tarkoitettua tukea maksetaan vain siltä osin kuin se on kyseistä korvausta suurempi.

Tuen myöntää ja maksaa hakemuksesta valtiokonttori noudattaen soveltuvin osin valtion palveluksessa olleen henkilön kuoltua suoritettavan taloudellisen tuen myöntämisestä ja maksamisesta voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

Tässä laissa tarkoitetun palvelussuhteen tuottamasta eläkeoikeudesta on säädetty valtion eläkelaissa (280/66) ja valtion perhe-eläkelaissa(774/68). Tässä laissa tarkoitetussa palvelussuhteessa palveltu aika luetaan hyväksi valtion eläkelaissa tarkoitettua sotilaseläkettä varten.

Tässä laissa tarkoitetussa palvelussuhteessa ollut saa lukea palvelemansa ajan hyväkseen valtion palveluksena ikälisää, ylennystä, vuosilomaa ja muuta sellaista etuutta varten.

Muulle kuin 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulle henkilölle suoritetaan tässä laissa tarkoitetun palvelussuhteen päättyessä lomakorvausta siten kuin vuosilomalaissa (272/73) säädetään.

Jos valtion palveluksessa oleva henkilö otetaan palvelukseen 3 §:ssä tarkoitettuun rauhanturvaamisorganisaatioon tai 5 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen, hänelle on sanotun palveluksen tai koulutuksen ajaksi annettava palkatonta virkavapautta tai vapautusta työstä.

Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen palveluksessa virka- tai työsuhteessa olevat saavat 5 §:ssä tarkoitetun koulutuksen ajalta kiinteän palkkauksen tai säännöllisen työajan palkan.

Työ- tai virkasuhdetta, joka tässä laissa tarkoitettuun palvelukseen tai koulutukseen otettavalla tuolloin on, ei hänen työnantajansa saa sanotun palveluksen tai koulutuksen takia päättää eikä niiden aikana irtisanoa. Palveluksen tai koulutuksen päätyttyä tai keskeydyttyä on asianomainen otettava jälleen aikaisempaan tai siihen rinnastettavaan työhön noudattaen soveltuvin osin, mitä palvelukseen kutsutun asevelvollisen työ- tai virkasuhteen jatkumisesta annetussa laissa (570/1961) säädetään.

Tähän lakiin perustuvasta palveluksesta saadun tulon verottamisesta on voimassa, mitä tuloverolaissa (1535/92) ja rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetussa laissa(627/78) on säädetty sekä vieraiden valtioiden kanssa tehdyissä sopimuksissa määrätty.

Rauhanturvaamishenkilöstölle ja 5 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa olevalle 17 §:n nojalla tehtyjen päätösten mukaisesti kuuluvat päiväraha ja luontoisedut eivät ole tulo- ja varallisuusverolaissa tarkoitettua veronalaista tuloa.

Tässä laissa tarkoitettujen hallintoasioiden käsittelyyn sovelletaan hallintomenettelylakia (598/82).

Aiheettomasti maksettu 16 §:n 1 momentin nojalla tai 17 §:nmjärjestyksessä tehtyyn päätökseen perustuvan etuuden määrä voidaan periä takaisin myös siten, että se vähennetään myöhemmin tällaisesta etuudesta tai muusta asianomaiselle valtiolta tulevasta palkasta niiden maksamisen yhteydessä.

Palkkauksesta ja päivärahasta ei saa 1 momentin nojalla periä enempää kuin palkasta lain mukaan saadaan ulosmitata.

Takaisinperintää aloitettaessa on sen peruste ja takaisin perittävä määrä ilmoitettava asianomaiselle.

Takaisinperintä on aloitettava tässä pykälässä säädetyllä tavalla tai pantava vireille muussa järjestyksessä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana aiheeton määrä on maksettu. Jollei määräaikaa noudateta, on oikeus takaisinperintään menetetty.

Joka katsoo, ettei hänelle ole annettu 17 §:n mukaisessa järjestyksessä tehtyyn päätökseen perustuvaa etuutta sellaisena kuin se olisi hänelle kuulunut taikka, että häneltä on aiheettomasti 24 §:n 1 momentin mukaisessa järjestyksessä peritty takaisin tällainen tai 16 §:n 1 momentin nojalla tehtyyn päätökseen perustuva etuus, saa kirjallisesti vaatia oikaisua siltä viranomaiselta, jonka asiana etuuden antaminen on taikka joka on määrännyt sen perittäväksi takaisin.

Jollei oikaisuvaatimusta ole tehty kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana etuus olisi pitänyt antaa taikka on peritty takaisin, on oikeus etuuteen menetetty.

Joka on tyytymätön 6 §:n 3 momentissa, 10 §:n 1 tai 2 momentissa, 12 tai 13 §:ssä taikka 16 §:n 4 momentissa tarkoitettuun päätökseen tai 25 §:n 1 momentissa tarkoitetun oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen, saa hakea siihen muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Puolustusministeriön tai pääesikunnan alaisessa rauhanturvaamisorganisaatiossa tehdystä päätöksestä valitetaan kuitenkin Helsingin hallinto-oikeuteen.

Muihin tämän lain nojalla annettuihin päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa puolustusministeriön asetuksella.

Jollei tästä laista muuta johdu, kuuluu ratkaisuvalta tämän lain alaan kuuluvissa asioissa puolustusministeriölle.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1985. Sillä kumotaan Lähi-idän suomalaisesta valvontajoukosta 7 päivänä joulukuuta 1956 annettu laki (584/56) ja suomalaisesta valvontajoukosta 26 päivänä toukokuuta 1964 annettu laki(276/64) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tätä lakia sovelletaan myös lain voimaan tullessa Yhdistyneiden Kansakuntien käytössä olevaan suomalaiseen rauhanturvaamisorganisaatioon.

Kunnes tässä laissa tarkoitetut valtioneuvoston ja puolustusministeriön päätökset on annettu ja ne ovat tulleet voimaan, noudatetaan päätöksiä, jotka on annettu kumotun lain tai sen nojalla annetun asetuksen nojalla, mikäli ne eivät ole ristiriidassa tämän lain kanssa.