Finlex →140/1987 — Metsänparannuslaki

Yksityismetsien puuntuotannon edistämiseksi valtion tulo- ja menoarvioon vuosittain otettavista määrärahoista (metsänparannusvarat) osoitetaan metsänparannustöitä varten avustusta, lainaa ja ennakkorahoitusta sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Yhteisön tai säätiön hyväksi saadaan metsänparannusvaroja käyttää vain sen mukaan, kuin 8 ja 15§:ssä on erikseen säädetty. Yhteisöjä ja säätiöitä koskevia rajoitus- ja muita säännöksiä ei sovelleta yhteismetsän osakaskuntaan tai muun yhteisen alueen osakkaiden muodostamaan yhteisöön eikä pääasiallisena tarkoituksenaan maatila- tai metsätaloutta harjoittavaan perheyhtiöön eikä myöskään, 15§:ssä säädettyä poikkeusta lukuunottamatta, tiekuntaan.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoilla tai uusjakojen tukemisesta annetun lain (24/81) nojalla toteutettaviin metsänparannustöihin saadaan metsänparannusvaroja käyttää vain 8§:ssä ja 10§:n 2 momentissa tarkoitettuihin kustannuksiin.

Muiden kuin 8§:n perusteella valtion lopulliseksi menoksi jäävien kustannusten (toteuttamiskustannukset) rahoittamiseen voidaan hakemuksesta myöntää metsänparannusvaroista avustusta ja lainaa taikka yksinomaan avustusta tai lainaa. Siihen osaan kustannuksista, jota ei rahoiteta avustuksella tai lainalla, voidaan myöntää ennakkorahoitusta.

Kokonaan avustuksena voidaan suorittaa ne toteuttamiskustannukset, jotka aiheutuvat:

Kokonaan avustuksena voidaan suorittaa myös lisäkustannukset, jotka aiheutuvat metsänparannushankkeen välttämättömästä toteuttamisesta työllisyyden, luonnonsuojelun tai metsien muun kuin puuntuotannollisen käytön vuoksi tavanmukaisesta työtavasta poiketen tai muulloin kuin tavanomaisena työkautena.

Avustuksen suuruuden ja lainaehtojen määräämistä varten maa jaetaan vyöhykkeisiin siten, että avustuksen määrä on suurin metsätaloudellisilta olosuhteiltaan heikoimmilla alueilla. Avustuksen enimmäismäärä on 70 prosenttia muista kuin 10§:ssä tarkoitetuista hankkeen toteuttamiskustannuksista, jollei 12-14§:stä muuta johdu. Vyöhykkeistä ja niillä sovellettavista avustusprosenteista säädetään asetuksella.

Milloin metsänparannusvaroilla rahoitettavaan metsänuudistamiseen sisältyvän kulotuksen tai erillisenä hankkeena toteutettavan kulotuksen toteuttamiskustannukset muodostuvat asetuksella säädettävällä tavalla määrättäviä keskimääräisiä kustannuksia suuremmiksi, voidaan keskimääräiset kustannukset ylittäviin toteuttamiskustannuksiin myöntää avustusta 80 prosenttia.

Milloin on kyse luonnontuhosta tai siihen rinnastettavasta alueen omistajasta riippumattomasta muusta syystä aiheutuneen vahingon johdosta olennaisilta osiltaan merkityksensä menettäneen metsänparannushankkeen uusimisesta ja suunnitelman toteuttamisen edellytykset muutoin ovat olemassa, voidaan hankkeen toteuttamiskustannukset suorittaa kokonaan avustuksena metsänparannusvaroista.

Yhteisölle tai säätiölle voidaan myöntää toteuttamiskustannuksiin rahoitusta metsänparannusvaroista vain yhteisestä ojituksesta ja yhteishankkeena toteutettavasta metsätien tekemisestä aiheutuvien kustannusten suorittamiseen siten, että 10§:n 2 momentissa tarkoitettuihin kustannuksiin rahoitus myönnetään kokonaan avustuksena ja muihin kuin 10§:ssä tarkoitettuihin toteuttamiskustannuksiin ennakkorahoituksena. Edellä sanottua sovelletaan myös tiekuntaan siltä osin, kuin sanotut kustannukset vahvistettujen tieyksiköiden mukaan kohdistuvat metsätien osakkaana olevaan yhteisöön tai säätiöön.

Yhteisessä ojituksessa voidaan sellaiselle hyödynsaajalle, joka ei ole vaatinut ojitusta tai yhtynyt tällaiseen vaatimukseen, myöntää edellä 10 ja 11§:ssä tarkoitettua avustusta sen mukaan, kuin edellä tässä laissa on säädetty. Muu osa tällaisen hyödynsaajan maksettavaksi vesilain nojalla tulevista kustannuksista voidaan etukäteen suorittaa metsänparannusvaroista ja on valtiolla näiden kustannusten takaisinperimisessä samanlainen oikeus kuin vesilain mukaan ojittajalla.

Metsänuudistamista, kulotusta, taimikonhoitoa ja metsäojitusta varten myönnetty laina on maksettava takaisin toistaiseksi kuuden prosentin, pystypuiden karsintaa, metsätien tekemistä ja metsäojituksen kunnostusta varten myönnetty laina toistaiseksi kymmenen prosentin ja metsänlannoitusta varten myönnetty laina toistaiseksi kahdeksantoista prosentin vuotuismaksuin, ellei lainaa ole vuotuismaksulle asetuksella säädetyn vähimmäismäärän perusteella perittävä takaisin edellä mainittua suuremmin vuotuismaksuin.

Vuotuismaksusta luetaan lainan koroksi toistaiseksi kolme prosenttia maksamattomalle pääomalle lukuunottamatta metsänlannoitusta, jonka osalta korko maksamattomalle pääomalle on toistaiseksi viisi prosenttia. Muu osa vuotuismaksusta luetaan pääoman lyhennykseksi.

Myönnettävän lainan vähimmäismäärästä, viivästyskorosta, vuotuismaksujen suorittamisen alkamisajasta, vähimmäismäärästä ja kannosta, saamisen ylimääräisestä lyhentämisestä ja lainojen muista ehdoista samoin kuin ennakkorahoituksena myönnetyn luoton ja 16 §:ssä tarkoitettujen muiden kuin avustuksena suoritettujen varojen takaisin perimisestä säädetään asetuksella.

Ennakkorahoituksena saatu luotto on maksettava takaisin valtiolle rahoituspäätöksessä määrätyssä ajassa, kuitenkin viimeistään kolmen vuoden kuluessa luovutuskokouksesta tai loppuselvityksestä.

Ennakkorahoituksena saadulle luotolle on maksettava korkoa kaksitoista prosenttia vuodessa siitä lukien, kun luovutuskokouksesta tai loppuselvityksestä on kulunut 30 päivää.

Metsähallitus antaa metsänparannustoimintaa koskevat ohjeet ja valvoo metsänparannustoimintaa sekä metsänparannusvarojen käyttöä.

Keskusmetsälautakunta ohjaa metsälautakuntien käytännön metsänparannustoimintaa metsähallituksen antamien ohjeiden puitteissa sekä huolehtii metsänparannustöiden työmenetelmien kehittämisestä ja koulutustoiminnasta.

Milloin maanomistajan hakeman metsänparannushankkeen suunnitteluun ei voida ryhtyä tai suunnitelmaa ei voida laatia maanomistajan haluamalla tavalla, metsälautakunnan on annettava maanomistajan pyynnöstä asiasta kirjallinen päätös.

Jos metsäojitus tai metsäojituksen kunnostus taikka metsätien tekeminen toteutetaan yhteisenä hankkeena, osakkaiden on valittava yksi tai useampi toimitsija edustamaan osakkaita hanketta koskevissa asioissa.

Maanomistajan, joka on tyytymätön hankkeen toteuttamistyöhön, tulee, jos hankkeen johdosta pidetään luovutuskokous, esittää huomautuksensa tai vaatimuksensa tässä kokouksessa. Jos luovutuskokousta ei pidetä, maanomistajan tulee esittää huomautuksensa tai vaatimuksensa metsälautakunnalle vuoden kuluessa loppuselvityksen tiedoksisaannista. Jos maanomistaja kuitenkin voi osoittaa, että kyseessä on sellainen virhe, jota hän ei ole voinut hanketta luovutettaessa havaita, voi maanomistaja tehdä huomautuksensa tai vaatimuksensa metsähallitukselle viimeistään kolmen vuoden kuluessa luovutuskokouksesta tai loppuselvityksen tiedoksisaannista.

Metsähallituksen ja metsälautakunnan tulee huomautuksen tai vaatimuksen saatuaan selvittää, onko hanketta jatkettava tai korjattava, sekä päättää metsänparannusvarojen myöntämisestä hankkeen jatkamiseen. Milloin kysymys on 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työssä havaitun oleellisen virheen korjaamisesta, tulee matsälautakunnan lähettää metsänparannusvarojen myöntämistä tarkoittava esitys metsähallituksen ratkaistavaksi.

Jos metsänparannussuunnitelman laatiminen on keskeytetty sen johdosta, ettei suunnitelmaa pyytänyt halua sitä jatkettavan, tai jos tehty suunnitelma on maanomistajasta riippuvasta syystä osaksi tai kokonaan jäänyt toteuttamatta siinä asetetussa määräajassa eikä toteuttamatta jättämiseen ole esitetty pätevää syytä, voi metsähallitus määrätä, että suunnitelman laatimisesta aiheutuneet kustannukset on osaksi tai kokonaan suoritettava takaisin.

Metsänuudistamisesta, metsäojituksesta, metsäojituksen kunnostuksesta tai metsätien tekemisestä hyötyä saanut maanomistaja on velvollinen huolehtimaan toimenpiteen kohteena olleen alueen tai metsätien hoidosta ja kunnossapidosta kaksikymmentä vuotta hankkeen luovutuksesta tai loppuselvityksen tiedoksisaannista lukien. Milloin kiinteistö siirtyy uudelle omistajalle, tälle siirtyy myös hoito- ja kunnossapitovelvollisuus. Metsälautakunnan tulee valvoa hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden noudattamista.

Jos metsänuudistamis-, metsäojitus- tai metsäojituksen kunnostusalueen hoito taikka metsätien kunnossapito on laiminlyöty, tulee metsälautakunnan kehottaa hoito- ja kunnossapitovelvollista korjaamaan laiminlyönti määräajassa.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun laiminlyönnin johdosta metsänparannustoimenpide on vaarassa menettää huomattavalta osalta merkityksensä eikä maanomistaja ole määräajassa noudattanut annettua kehotusta, metsähallitus voi päättää, että hankkeeseen myönnetyt metsänparannusvarat osaksi tai kokonaan peritään takaisin kuten ennakkorahoituksesta on säädetty, ja että 36 §:n mukainen hoito- ja kunnossapitovelvollisuus lakkaa.

Jos metsän uudistusaluetta taikka metsäojituksen tai sen kunnostuksen hyötyaluetta on alettu käyttää siten, että alueen käyttö metsätaloudelliseen tarkoitukseen olennaisilta osin estyy, metsähallituksen on asiasta tiedon saatuaan määrättävä metsänparannuslaina ja ennakkorahoituksena myönnetty luotto alueen osalta heti maksettavaksi takaisin. Jollei hankkeen toteuttamisesta ole kulunut kahtakymmentä vuotta, metsähallitus voi määrätä, että maanomistajan on maksettava valtiolle osaksi tai kokonaan alueen osalle myönnetty avustus lukuunottamatta 10§:n 2 momentin ja 13§:n 2 momentin mukaista avustusta. Metsähallituksen tehtyä tässä tarkoitetun päätöksen lakkaa alueen 36§:n mukainen hoito- ja kunnossapitovelvollisuus.

Jos metsänparannusvaroilla rahoitettu metsänuudistaminen, metsäojitus tai metsäojituksen kunnostus taikka metsätie on olennaisilta osin menettänyt merkityksensä luonnontuhon, maanomistajasta riippumattomasta syystä aiheutuneen kulon tai muun syyn taikka vahingon välttämiseksi tarpeellisista toimista aiheutuneiden vahinkojen johdosta, eikä metsänparannustyön uusiminen 14§:n mukaisesti ole tarkoituksenmukaista, metsähallitus voi hakemuksesta päättää, että tuhon kohteeksi joutuneen alueen taikka metsätien hoito- ja kunnossapitovelvollisuus lakkaa ja että metsänparannuslainan enemmästä perimisestä luovutaan.

Jos omistusoikeus kiinteistöön on ennen luovutuskokousta tai loppuselvitystä siirtynyt yhteisölle tai säätiölle, jolle ei saada myöntää lainaa, on kiinteistön osalle tuleva laina tai kiinteistölle vahvistettujen tieyksiköiden mukaan kohdistuva osuus tiekunnalle myönnetystä lainasta maksettava takaisin valtiolle siten kuin ennakkorahoituksesta on säädetty. Milloin omistusoikeus siirtyy edellä tarkoitetulle yhteisölle tai säätiölle luovutuskokouksen tai loppuselvityksen jälkeen, metsälautakunnan on omistajanvaihdoksesta tiedon saatuaan ilmoitettava asiasta metsähallitukselle lainan perimiseksi heti kokonaisuudessaan takaisin valtiolle.

Jos henkilön, joka on velvollinen maksamaan valtion saamisen takaisin, maksukyky on hänen ja hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioon ottaen erityisistä syistä, kuten elatusvelvollisuuden, työttömyyden tai sairauden johdosta olennaisesti alentunut, metsähallitus voi myöntää lykkäystä valtion saamisen takaisin maksamiseen. Lykkäys voidaan myöntää enintään kahden vuoden ajaksi kerrallaan ja yhteensä enintään kahdeksan vuoden ajaksi. Siltä ajalta, jonka lykkäys kestää, ei valtion saamiselle peritä korkoa.

Tämän lain nojalla saadut etuudet eivät ole veronalaisia.

Tämän lain täytäntöönpanon yleinen johto kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle.