Lukuohje ja menetelmäkuvaus
Tämä sivu esittää yksittäisen säädöksen ajantasaisen version. Vihreä laatikko näyttää säännöksen voimaantulopäivän, sininen muutossäädöksen ja punainen kumotun säännöksen.
Valitse päivämääräväli suodattimesta nähdäksesi, mitkä säännökset olivat voimassa tiettynä ajanjaksona. Näytä kumotut -valinta hallitsee kumottujen säännösten näkyvyyttä. Aiemmat sanamuodot -painikkeesta näet pykälän historian.
Muutossäädökset (17)
| Säädös | Voimaan | Huomautus | Muutoskohtia |
|---|---|---|---|
| 595/1992 | |||
| 1174/1987 | 3 | ||
| 221/1993 | voim.tulosta sääd. A:lla; muutt. 26 §:ää | ||
| 1005/1993 | TyövoimapalvL, kum. 7, 8 §, muutt. 26 §:ää | 3 | |
| 609/1991 | 1991-10-01 | ||
| 1732/1991 | 1992-01-01 | muutt. 18 §:ää | |
| 1733/1991 | 1992-01-01 | 18 a ja 18 b § voim. 30.4.1994 saakka | 2 |
| 1696/1992 | 1993-01-01 | 7 | |
| 1329/1996 | 1997-01-01 | 14 | |
| 756/1997 | 1997-09-01 | lis. 27 a § | 6 |
| 1081/1997 | 1998-01-01 | muutt. 6 § | 2 |
| 1355/1997 | 1998-01-01 | kum. 17 §, muutt. 21 §:ää | |
| 906/1998 | 1999-01-01 | muutt. 25 §:ää, lis. 17 ja 24 a § | 2 |
| 1432/2001 | 2002-01-01 | muutt. 17 § ja 25 §:ää, lis. 2 a § | 12 |
| 1113/2001 | 2002-01-01 | kum. 4 ja 11 §, muutt. 9 ja 12 § | 6 |
| 861/2001 | 2002-01-01 | muutt. 21 §:ää | 1 |
| 74/2002 | 2002-04-01 | muutt. 16 §:ää | 1 |
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleisiä säännöksiä
1 §
Lain tarkoitusTämän lain tarkoituksena on järjestää Suomen kansalaiselle mahdollisuus tehdä työtä.
2 §
Työllisyystavoite ja sen vaatimat toimenpiteetKansalaisten toimeentulon turvaavan, työpaikan vapaaseen valintaan ja tuottavan työn tekemiseen perustuvan täystyöllisyyden saavuttamiseksi valtion tulee edistää vakaata ja alueellisesti tasapainoista talous-, työllisyys- ja muuta yhteiskunnallista kehitystä.
Täystyöllisyyden toteuttamiseksi valtion tulee edistää korkeaa ja tasaista työvoiman kysyntää yleisillä talouspoliittisilla sekä muilla työllisyyteen vaikuttavilla toimenpiteillä.
Työttömyyden torjumiseksi ja työvoiman puutteen ehkäisemiseksi valtion tulee työvoima- ja koulutuspoliittisilla sekä muilla kehittävillä ja ohjaavilla toimenpiteillä edistää työvoiman kysynnän ja tarjonnan ammatillista ja alueellista sopeutumista.
2 a §
MääritelmätTässä laissa tarkoitetaan:
nuorella alle 25-vuotiasta työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunutta henkilöä;
pitkäaikaistyöttömällä yhtäjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ollutta henkilöä tai henkilöä, joka on ollut useammassa työttömyysjaksossa yhteensä vähintään 12 kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ja joka työttömyyden kokonaiskeston perusteella on rinnastettavissa yhtäjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä olleeseen työnhakijaan;
vajaakuntoisella henkilöä, jonka mahdollisuudet saada sopivaa työtä, säilyttää työ tai edetä työssä ovat huomattavasti vähentyneet asianmukaisesti todetun vamman, sairauden tai vajavuuden takia;
työssäkäyntialueella työministeriön asetuksella tarkemmin määriteltävää yhden tai useamman kunnan muodostamaa aluetta, jolla kunnan asukkaat yleisesti käyvät työssä.
2 luku
Suunnittelu
3 §
Tutkimukset, ennusteet ja tilastotTyövoimapolitiikkaa varten tulee laatia suunnitelmia sekä selvittää tuotantotoiminnan, työvoiman ja työmarkkinoiden muutoksia sekä näiden ja eri toimenpiteiden vaikutuksia työllisyyteen ja työttömyyteen. Tässä tarkoituksessa on tehtävä tutkimuksia, tilastoja ja ennusteita.
4 §
SuunnitelmatValtion työvirastojen sekä kuntien ja kuntainliittojen on ennakolta laadittava seuraavaa vuotta varten suunnitelmat työmäärärahoin toimeenpantavien töittensä järjestämisestä ottaen huomioon tämän lain säännökset.
Valtion virastojen ja laitosten sekä kuntien ja kuntainliittojen on vuosittain laadittava 1 momentissa säädettyjen suunnitelmien lisäksi työllisyysmäärärahoilla kokonaan tai osaksi rahoitettavien töiden suunnitelma.
Valtion virastojen ja laitosten sekä kuntien ja kuntainliittojen on toimitettava 1 ja 2 momentissa tarkoitetut suunnitelmat työvoimaviranomaisille työvoimaministeriön antamien ohjeiden mukaisesti.
Valtioneuvosto hyväksyy vuosittain työvirastojen työmäärärahojen ja työvoiman käyttösuunnitelman sekä työllisyysmäärärahoilla kokonaan tai osaksi rahoitettavien töiden suunnitelman.
5 §
TavoiteohjelmaValtioneuvosto laatii tarvittaessa työllisyyden hoidon lähiajan tavoiteohjelman. Tavoiteohjelman tulee sisältää katsaus talous- ja työllisyysnäkymiin. Ohjelmassa tulee selvittää muun muassa toimenpiteet työvoimapalvelujen kehittämiseksi, nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi, vajaakuntoisten työllistämisen edistämiseksi ja alueellisten työttömyyserojen supistamiseksi sekä niiden edellyttämän eri hallinnonalojen välisen yhteistyön järjestämiseksi.
Valtioneuvosto laatii vuosittain kevätkaudella työllisyyden hoidon lähiajan tavoiteohjelman. Tavoiteohjelman tulee sisältää katsaus talous- ja työllisyysnäkymiin. Ohjelmassa tulee selvittää muun muassa toimenpiteet työvoimapalvelujen kehittämiseksi, nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi, vajaakuntoisten työllistämisen edistämiseksi ja alueellisten työttömyyserojen supistamiseksi sekä niiden edellyttämän eri hallinnonalojen välisen yhteistyön järjestämiseksi.
5 §
TavoiteohjelmaValtioneuvosto laatii vuosittain kevätkaudella työllisyyden hoidon lähiajan tavoiteohjelman. Tavoiteohjelman tulee sisältää katsaus talous- ja työllisyysnäkymiin. Ohjelmassa tulee selvittää muun muassa toimenpiteet työvoimapalvelujen kehittämiseksi, nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi, vajaakuntoisten työllistämisen edistämiseksi ja alueellisten työttömyyserojen supistamiseksi sekä niiden edellyttämän eri hallinnonalojen välisen yhteistyön järjestämiseksi.
6 §
TyöllisyyskertomusHallituksen toimenpidekertomuksen oheisaineistoksi on asianomaisen ministeriön vuosittain laadittava kertomus toimenpiteistä tämän lain tavoitteiden toteuttamiseksi.
Valtiopäiväjärjestyksen 29§:ssä tarkoitetussa hallituksen kertomuksessa on vuosittain selostettava hallituksen toimenpiteet tämän lain tavoitteiden toteuttamiseksi.
6 §
TyöllisyyskertomusValtiopäiväjärjestyksen 29§:ssä tarkoitetussa hallituksen kertomuksessa on vuosittain selostettava hallituksen toimenpiteet tämän lain tavoitteiden toteuttamiseksi.
3 luku
Työllisyyden hoito
7 §
TyövoimapalvelutKansalaisten työhönsijoittumisen turvaamiseksi ja työnantajien työvoiman saannin edistämiseksi valtion tulee järjestää työvoimapalveluja niin kuin niistä tässä laissa ja erikseen säädetään
Työvoimapalveluja ovat erityisesti työnvälitys, ammatinvalinnanohjaus, työllisyyskoulutus, muuttoturvan järjestäminen, sijaintineuvonta, ohjaaminen omatoimiseen työllistymiseen, kansainvälinen harjoittelijanvaihto, tietopalvelu ja vajaakuntoisten erityispalvelut.
Työvoimapalvelut tulee järjestää siten, että niillä varaudutaan työvoiman tarpeen sekä työvoimavarojen määrän ja rakenteen muutoksiin ja että ne edistävät sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista työmarkkinoilla. Työvoimapalvelujen järjestämisessä tulee lisäksi ottaa huomioon työvoiman kansainvälisen liikkuvuuden aiheuttamat tarpeet.
8 §
IlmoitusvelvollisuusTyönantajan on ilmoitettava merkittävistä työvoiman käyttöä koskevista muutoksista ja uusien toimipisteiden perustamisesta sekä avoimiksi tulevista työpaikoista työvoimaviranomaiselle.
Valtioneuvoston ja työnantajia edustavien yhdistysten välillä sovitaan ilmoitusvelvollisuuden tarkemmasta toimeenpanosta.
9 §
SuhdannevaihtelutValtion, kuntien ja kuntayhtymien on huolehdittava siitä, että niiden rahoittamat investoinnit sekä investointien edellyttämä työvoiman käyttö ajoitetaan suhdannevaihteluita tasoittavasti.
Valtion, kuntien ja kuntainliittojen on huolehdittava siitä, että niiden rahoittamat investoinnit sekä niiden edellyttämä työvoiman käyttö ajoitetaan suhdanne- ja kausivaihteluita tasoittavasti.
9 §
Suhdanne- ja kausivaihtelutValtion, kuntien ja kuntainliittojen on huolehdittava siitä, että niiden rahoittamat investoinnit sekä niiden edellyttämä työvoiman käyttö ajoitetaan suhdanne- ja kausivaihteluita tasoittavasti.
Kunnan rahoittamissa töissä ei työmäärärahoilla palkattujen työntekijöiden keskimäärä saa kesäkuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana ylittää vuoden muiden kuukausien vastaavaa keskimäärää. Keskimäärää laskettaessa ei oteta huomioon työpaikkoja, jotka on järjestetty opiskelijoille tai harjoittelijoille.
Milloin siihen on suhdannepoliittisia tai muita erityisiä syitä, työvoimaviranomaisella on oikeus kalenterivuoden aikana myöntää valtion työvirastolle ja kunnalle oikeus poiketa edellä säädetystä velvollisuudesta siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.
Jos kunnan työntekijäin määrä on kesäkautena suurempi kuin 2 momentissa on säädetty, on kunnan suoritettava valtiolle korvaus jokaiselta työpäivältä siten, että päiväkorvaus vastaa valtion investointiluontoisten töiden keskimääräisiä työvoimakustannuksia päivää kohti laskettuina. Korvauksen suuruuden määrää työvoimaministeriö.
10 §
HankinnatValtion virastojen ja laitosten sekä kuntien ja kuntainliittojen on, mikäli ulkomaankauppaa koskevista Suomea velvoittavista kansainvälisistä sopimuksista ei muuta johdu, hankinnoissa otettava huomioon tämän lain säännökset.
11 §
Työhönotto työ- ja työllisyysmäärärahoilla rahoitettuihin töihinValtion virastojen ja laitosten sekä kuntien ja kuntainliittojen on ottaessaan uutta työvoimaa 4§:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin töihin tehtävä se paikallisten työvoimaviranomaisten osoittamalla tavalla. Työvoimaviranomaisten on osoittaessaan työvoimaa 4§:n 2 momentissa tarkoitettuihin töihin annettava etusija niille, joiden työnsaannin tarve on suurin.
12 §
Työllisyys ja valtionavutKun valtion talousarviossa olevasta määrärahasta myönnetään lainoja, avustuksia tai korkotukea investointeihin, on otettava huomioon työllisyyden edistämiseen ja tasapainoiseen aluekehitykseen liittyvät näkökohdat.
Ennen kuin valtion tulo- ja menoarviossa olevasta määrärahasta myönnetään lainoja, avustuksia tai korkotukea investointeihin, on asiasta hankittava työvoimaministeriön lausunto, jollei kysymys ole tulo- ja menoarvion käyttösuunnitelmaan sisältyvästä hankkeesta. Jos lausunnosta halutaan poiketa, on ministeriön päätösvaltaan kuuluva asia saatettava valtioneuvoston raha-asianvaliokunnan käsiteltäväksi.
12 §
Työllisyys ja valtionavutEnnen kuin valtion tulo- ja menoarviossa olevasta määrärahasta myönnetään lainoja, avustuksia tai korkotukea investointeihin, on asiasta hankittava työvoimaministeriön lausunto, jollei kysymys ole tulo- ja menoarvion käyttösuunnitelmaan sisältyvästä hankkeesta. Jos lausunnosta halutaan poiketa, on ministeriön päätösvaltaan kuuluva asia saatettava valtioneuvoston raha-asianvaliokunnan käsiteltäväksi.
Myönnettäessä 1 momentissa tarkoitettuja lainoja, avustuksia tai korkotukea on niiden käytölle asetettava työvoiman käyttöä koskevat ehdot, joiden perusteet valtioneuvosto vahvistaa.
13 §
TyöllisyysmäärärahatValtion tulo- ja menoarvion työllisyysmäärärahoista voidaan osoittaa tai myöntää tulo- ja menoarvion perustelujen mukaisesti määrärahoja valtion virastoille ja laitoksille, kunnille ja kuntainliitoille sekä yksityisille ja yhteisöille rakentamista, kunnossapitoa, perusparannusta, laajentamista ja rakenteellisesti uudelleen järjestämistä koskeviin hankkeisiin tai muihin investointeihin siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään sekä henkilöstön palkkaamiseen tai työttömälle maksettaviin korvauksiin siten kuin siitä on erikseen laissa tai asetuksessa säädetty taikka valtioneuvosto tai työvoimaministeriö päättänyt.
Työllisyysmäärärahoja ovat tulo- ja menoarviossa työvoimaministeriön hallinnonalan pääluokkaan osoitetut määrärahat, jotka on tarkoitettu työllisyyden edistämiseen ja työttömyyden torjuntaan.
14 §
Valtionavun määräTyöllisyysmäärärahoista myönnettävä valtionapu rakentamista, kunnossapitoa, perusparannusta, laajentamista, rakenteellisesti uudelleen järjestämistä tai muuta investointia koskevaan hankkeeseen ei saa yhdessä samaan kohteeseen suoritettavan muun valtionavun kanssa ylittää asianomaista valtionapuhanketta koskevissa erityissäännöksissä tai -määräyksissä säädettyä tai määrättyä taikka muutoin vahvistettua tällaisen hankkeen valtionavun enimmäismäärää. Valtionapu ei kuitenkaan saa ylittää 90 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Työllisyysmäärärahoista myönnetty valtionapu otetaan huomioon erityissäännösten perusteella myönnettävän valtionavun vähennyksenä.
Hankkeisiin, jotka toteutetaan vaikeimmilla työttömyysalueilla, voidaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, osoittaa ylimääräistä valtionapua enintään 20 prosenttia valtionavun perusteeksi hyväksyttävistä kustannuksista. Hankkeeseen tulevan valtion rahoituksen yhteismäärä ei kuitenkaan saa ylittää 90 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Ylimääräistä valtionapua ei oteta huomioon mahdollisesti myönnettävän muun valtionavun vähennyksenä.
Jos valtionavun enimmäismäärästä ei ole annettu 1 momentissa tarkoitettuja erityissäännöksiä tai -määräyksiä, työllisyysmäärärahoista myönnettävä valtionapu yhdessä muun valtionavun kanssa ei saa ylittää 75 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.
15 §
Työllisyysmäärärahojen käytön edellytyksetTyöllisyysmäärärahojen käyttämisen edellytyksenä 14 §:ssä tarkoitettuihin hankkeisiin on, että valtionapuhankkeen suunnittelussa, toteuttamisessa ja valtionaputoiminnassa noudatetaan, mitä kunkin hankkeen osalta mahdollisesti on erikseen säädetty ja määrätty.
4 luku
Työ- ja koulutustilaisuuksien järjestäminen
16 §
Työttömän työllistymisen edistäminen ja työvoimapalvelujen ensisijaisuus (30.12.1992/1696)Työkykyinen 17–64-vuotias työmarkkinoilla käytettävissä oleva työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunut henkilö on pyrittävä työllistämään ensisijaisesti työssäkäyntialueellaan avoimiksi ilmoitettuihin työpaikkoihin työvoimapalvelujen avulla taikka ohjaamaan työnsaantia edistävään koulutukseen.
Jos työnhakijaa ei ole 1 momentissa tarkoitetuilla eikä työnhakijan yksilöllisen tilanteen edellyttämillä tehostetuilla toimenpiteillä onnistuttu työllistämään, voidaan hänen työllistymistään tukea työllisyysmäärärahojen avulla sen mukaan kuin tässä laissa ja asetuksella säädetään. Työvoimaviranomaisten on työllisyysmäärärahoin työllistäessään annettava etusija niille työnhakijoille, joiden työnsaannin tarve on suurin. Työllisyysmäärärahoja kohdennetaan erityisesti nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten työllistämiseen, pitkäaikaistyöttömyyden ennalta ehkäisemiseen sekä alueellisesti tasapainoisen työllisyyden edistämiseen. Talousarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa voidaan työllisyysmäärärahoista myöntää tukea myös muiden työttömien työllistämiseen ja muuhun työllisyyden edistämiseen.
Jos 1 momentissa tarkoitettu henkilö ei ole työllistynyt omatoimisesti eikä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, on valtion tai sen kunnan, jossa henkilöllä on väestökirjalain (141/69) mukainen kotipaikka, pyrittävä järjestämään 13§:ssä tarkoitettujen työllisyysmäärärahojen avulla, siten kuin asetuksella erikseen säädetään, mahdollisuus hänen työkykyään vastaavan toimeentulon turvaavan työn tekemiseen työssäkäyntialueella omassa tai toisen yrityksessä, yhdistyksessä, kunnassa, kuntainliitossa taikka valtion virastossa tai laitoksessa ottaen huomioon, mitä muualla tässä laissa säädetään työ- ja koulutustilaisuuksien järjestämisestä.
Henkilön ei katsota olevan työmarkkinoiden käytettävissä, jos hän itse asettaa sellaisia rajoituksia, jotka estävät tarjotun työn vastaanottamisen työmarkkinoilla yleisesti sovellettavin ehdoin tai tarjottuun hänelle soveltuvaan koulutukseen osallistumisen.
17 §
Työttömälle maksettavat korvauksetTyöttömälle voidaan hänen omaehtoisen työllistymisensä edistämiseksi ja toimeentulonsa turvaamiseksi myöntää työllistämistukea. Tukea voidaan myöntää valtion talousarvion rajoissa työttömälle työelämävalmennukseen työpaikalla, yritystoiminnan käynnistämiseen ja vakiinnuttamiseen, osa-aikaisten työntekomahdollisuuksien lisäämiseen sekä muihin työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Tuen myöntämisen edellytyksistä, tuen määrästä ja kestosta, matka- ja muiden ylläpitokustannusten korvaamisesta sekä tukea koskevan asian käsittelystä säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Alle 20-vuotiaalle nuorelle, jolle työvoimaviranomaiset eivät ole kolmen kuukauden kuluessa hänen ilmoittautumisestaan työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi voineet osoittaa työtä tai työnsaantia edistävää koulutusta, on sen kunnan, jossa nuorella on kotipaikka, järjestettävä työssäkäyntialueella työ- tai harjoittelupaikka kuuden kuukauden ajaksi.
Tämän lain mukaiseen työelämävalmennukseen osallistuva ei ole työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa työelämävalmennuksen järjestäjään eikä työvoimatoimistoon.
Vastuusta työelämävalmennukseen osallistuvan työturvallisuudesta säädetään erikseen.
Tämän lain mukaiseen työelämävalmennukseen sovelletaan, mitä työmarkkinatuesta annetun lain (1542/1993) 6 §:n 2 momentissa, 8 §:n 1–4 momentissa ja 9 §:ssä työmarkkinatuen saajan työelämävalmennuksesta säädetään.
17 §
Nuoren työ- tai harjoittelupaikkaAlle 20-vuotiaalle nuorelle, jolle työvoimaviranomaiset eivät ole kolmen kuukauden kuluessa hänen ilmoittautumisestaan työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi voineet osoittaa työtä tai työnsaantia edistävää koulutusta, on sen kunnan, jossa nuorella on kotipaikka, järjestettävä työssäkäyntialueella työ- tai harjoittelupaikka kuuden kuukauden ajaksi.
18 §
Kuntoutus-, koulutus- ja työntekomahdollisuuden järjestäminenVuonna 1942 tai sen jälkeen syntyneelle 55 vuotta täyttäneelle työttömälle työnhakijalle, jolle on maksettu työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalaissa säädetty enimmäisaika, mutta jolla ennen 1 päivää tammikuuta 1997 voimassa olleiden työttömyysturvalain säännösten mukaan on ollut oikeus saada työttömyyspäivärahaa päivärahakauden keston enimmäisajasta huolimatta 60 ikävuoteen saakka, turvataan mahdollisuus työllistymistä edistävään kuntoutukseen tai koulutukseen. Tällä perusteella järjestetyssä koulutuksessa työttömällä on koulutusaikana oikeus työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (763/90) tarkoitettuihin opintososiaalisiin etuuksiin sanotussa laissa säädetyin edellytyksin.
Työvoimatoimiston tulee yhteistyössä opetus- sekä sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa tehdä selvitys pitkään työttömänä olleen henkilön työllistymis- ja koulutusedellytyksistä sekä laatia tarvittaessa toimenpideohjelma näiden edellytysten parantamiseksi.
Jos 1 momentissa tarkoitettua työtöntä ei voida työllistää avoimille työmarkkinoille eikä hänelle voida järjestää soveltuvaa koulutusta tai kuntoutusta, on sen kunnan, joka kotikuntalain (201/94) 2 §:n mukaan on henkilön kotikunta, työvoimaviranomaisten osoituksesta järjestettävä hänelle työntekomahdollisuus 10 kuukauden ajaksi(työllistämisvelvollisuus). Kunnan on järjestettävä työntekomahdollisuus siten, että työllistettävä voi aloittaa työn työttömyysturvalaissa säädetyn päivärahakauden enimmäisajan täyttyessä. Järjestettävän työn tulee olla alan säännöllisen työajan mukaista kokoaikatyötä.
Jos 16§:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö on ollut työttömänä yhdenjaksoisesti 12 kuukautta tai viimeisten kahden vuoden aikana työttömänä 12 kuukautta eikä häntä ole tänä aikana työllistetty 3 momentin mukaisesti, on työvoimaviranomaisten pyrittävä ohjaamaan työnhakija koulutukseen tai työllistämään hänet 7-16§:n mukaisesti taikka sijoittamaan hänet erityisin työllistämistoimin valtion, kunnan, kuntainliiton, yksityisen tai yhteisön palvelukseen siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Tässä tarkoitetun henkilön työllistämään sitoutuvalle yritykselle maksettavasta työllistämistuesta säädetään niin ikään tarkemmin asetuksella.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos henkilö on jättämällä hakematta päivärahaa tai muutoin saanut aikaan sen, ettei päivärahakauden enimmäisaika ole täyttynyt ennen kuin hän on täyttänyt 55 vuotta.
Jos työnhakijaa ei voida työllistää 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, on valtion tai kunnan työvoimaviranomaisen osoituksesta järjestettävä hänelle työntekomahdollisuus kuuden kuukauden ajaksi. Kunnan ei tarvitse järjestää työntekomahdollisuutta useammalle kuin puolelle työnhakijoista.
Työttömyysturvalaissa säädetyn tarkastelujakson kuluessa tehty työ tai koulutus, joka luetaan työssäoloehtoon, vähentää 10 kuukauden työllistämisvelvollisuutta.
Mitä 2 ja 3 momentissa on säädetty ei koske henkilöä, joka saa työttömyyseläkettä.
Työntekomahdollisuuden järjestämisen toimeenpanosta säädetään tarkemmin asetuksella.
18 §
Työllistymisselvitys ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäiseminenTyövoimatoimiston tulee yhteistyössä opetus- sekä sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa tehdä selvitys pitkään työttömänä olleen henkilön työllistymis- ja koulutusedellytyksistä sekä laatia tarvittaessa toimenpideohjelma näiden edellytysten parantamiseksi.
Jos 16§:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö on ollut työttömänä yhdenjaksoisesti 12 kuukautta tai viimeisten kahden vuoden aikana työttömänä 12 kuukautta eikä häntä ole tänä aikana työllistetty 3 momentin mukaisesti, on työvoimaviranomaisten pyrittävä ohjaamaan työnhakija koulutukseen tai työllistämään hänet 7-16§:n mukaisesti taikka sijoittamaan hänet erityisin työllistämistoimin valtion, kunnan, kuntainliiton, yksityisen tai yhteisön palvelukseen siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Tässä tarkoitetun henkilön työllistämään sitoutuvalle yritykselle maksettavasta työllistämistuesta säädetään niin ikään tarkemmin asetuksella.
Jos työnhakijaa ei voida työllistää 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, on valtion tai kunnan työvoimaviranomaisen osoituksesta järjestettävä hänelle työntekomahdollisuus kuuden kuukauden ajaksi. Kunnan ei tarvitse järjestää työntekomahdollisuutta useammalle kuin puolelle työnhakijoista.
Mitä 2 ja 3 momentissa on säädetty ei koske henkilöä, joka saa työttömyyseläkettä.
18 a §
Työllistämisvelvollisuuden lakkaaminenKunnan velvollisuus järjestää 18 §:n nojalla työntekomahdollisuus siihen oikeutetulle lakkaa, jos
työnhakija ilman työttömyysturvalain 7 a §:ssä tarkoitettua pätevää syytä kieltäytyy hänelle osoitetusta työkykyyn nähden sopivasta työllistämisvelvollisuuden nojalla järjestetystä työstä;
työ, johon työnhakija on osoitettu, keskeytyy työnhakijasta johtuvasta syystä; tai
työnhakijalle ei voida työttömänä työnhakijana olemisen päättymisen vuoksi järjestää työtä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun työllistämisvelvollisuus on tullut voimaan.
19 §
Alueelliset näkökohdatValtion, kuntien ja yritysten yhteisin talous- ja työllisyyspoliittisin toimin huolehditaan alueellisesti tasapainoisesta työllisyydestä niin, ettei minkään työssäkäyntialueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä tasoa.
20 §
Kunnan työllistämisvelvollisuuden rajoitusKunnalla ei ole velvollisuutta järjestää 19 §:n nojalla työntekomahdollisuutta vuositasolla useammalle henkilölle kuin yhdelle prosentille kunnan työvoimasta. Valtio on velvollinen järjestämään työntekomahdollisuuden niille 19 §:ssä tarkoitetuille henkilöille, joita kunta ei ole työllistänyt.
Kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää 17-19§:n nojalla työntekomahdollisuutta vuositasolla useammalle henkilölle kuin kahdelle prosentille kunnan alueen ammatissa toimivasta väestöstä. Valtio on velvollinen järjestämään työntekomahdollisuuden niille 17-19§:ssä tarkoitetuille henkilöille, joita kunta ei ole työllistänyt.
20 §
Kunnan työllistämisvelvollisuuden rajoitusKunnalla ei ole velvollisuutta järjestää 17-19§:n nojalla työntekomahdollisuutta vuositasolla useammalle henkilölle kuin kahdelle prosentille kunnan alueen ammatissa toimivasta väestöstä. Valtio on velvollinen järjestämään työntekomahdollisuuden niille 17-19§:ssä tarkoitetuille henkilöille, joita kunta ei ole työllistänyt.
Jos kunta on järjestänyt 17-19§:ssä tarkoitetun työntekomahdollisuuden kuntainliiton töissä, katsotaan työllistetyt kunnan työllistämiksi 1 momentissa tarkoitettua kunnan työllistämisvelvollisuuden rajoitusta laskettaessa.
21 §
Työllistämistuki kunnalleJos työvoimatoimisto osoittaa kunnan työllistettäväksi 19 §:n nojalla työttömän henkilön, kunnalla on oikeus saada työllisyysmäärärahoista työllistämisestä aiheutuviin kustannuksiin työllistämistukea 19,85 euroa niiltä päiviltä, joilta kunta on velvollinen maksamaan palkkaa, kuitenkin enintään viideltä päivältä viikossa (normaali työllistämistuki). Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että kunnalle maksetaan työttömän työllistämisestä normaalia työllistämistukea korkeampi tuki.
Jos kunta on työllistänyt 16§:n 2 momentissa tarkoitetun työvoimatoimiston osoittaman työttömän henkilön, sillä on oikeus saada työllisyysmäärärahoista työllistämisestä aiheutuviin kustannuksiin valtionosuutta työttömyysturvalain (602/84) mukaista suurinta korotettua peruspäivärahaa vastaava määrä henkilöä kohti niiltä päiviltä, joilta kunta on velvollinen maksamaan palkkaa (normaali valtionosuus).
Normaali työllistämistuki voidaan maksaa kunnalle sellaisen työn järjestämiseksi, jossa työaika on palkanmaksukautta vastaavana ajanjaksona vähintään 75 prosenttia alan säännöllisestä työajasta.
Jos työvoimatoimisto osoittaa kunnan työllistettäväksi 17§:n nojalla alle 20-vuotiaan nuoren henkilön, kunnalla on oikeus saada normaali valtionosuus korotettuna 70 prosentilla. Jos työvoimatoimisto osoittaa kunnan työllistettäväksi 18§:n 3 momentin nojalla pitkäaikaistyöttömän työnhakijan, kunnalla on oikeus saada normaali valtionosuus korotettuna 70 prosentilla. Jos kunta työllistää työvoimatoimiston osoittaman 20-24-vuotiaan 16§:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön, sillä on oikeus saada normaali valtionosuus korotettuna 50 prosentilla (korotettu valtionosuus).
Jos työvoimatoimisto osoittaa kunnan työllistettäväksi 18 §:n nojalla työttömän henkilön, kunnalla on oikeus saada normaali työllistämistuki 80 prosentilla korotettuna.
Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty kunnan oikeudesta valtionosuuteen sovelletaan myös kuntainliittoon sen työllistäessä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun henkilön.
Kunnalle maksetaan lisätukea sen perusteella, kuinka suuren osuuden alueensa työvoimasta kunta on keskimäärin kuukauden aikana työllistänyt työllisyysmäärärahoilla. Lisätukea maksetaan vain niistä työllistetyistä, joiden määrä ylittää työllistettyjen osuuden kunnan työvoimasta. Lisätuen suuruus määräytyy seuraavasti:
| Työllistettyjen osuus kunnan työvoimasta | Lisätuen osuus |
| vähintään 1 % | 10 % |
| "" 1,5 % | 20 % |
| "" 2 % | 30 % |
Kunnalle maksetaan sen perusteella, kuinka suuren osuuden alueensa ammatissa toimivasta väestöstä kunta on keskimäärin vuosineljänneksen aikana työllistänyt 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, lisätukea seuraavasti:
Kunnalle voidaan maksaa työllistämistukea 19 §:n nojalla työttömän työllistämisestä kutakin työllistettyä kohti enintään kuusi kuukautta kerrallaan.
Kunnan työllistäessä työttömiä enemmän kuin 2 prosenttia maksetaan kunnalle lisätukea, jonka määrästä säädetään asetuksella.
21 §
ValtionosuusJos kunta on työllistänyt 16§:n 2 momentissa tarkoitetun työvoimatoimiston osoittaman työttömän henkilön, sillä on oikeus saada työllisyysmäärärahoista työllistämisestä aiheutuviin kustannuksiin valtionosuutta työttömyysturvalain (602/84) mukaista suurinta korotettua peruspäivärahaa vastaava määrä henkilöä kohti niiltä päiviltä, joilta kunta on velvollinen maksamaan palkkaa (normaali valtionosuus).
Jos työvoimatoimisto osoittaa kunnan työllistettäväksi 17§:n nojalla alle 20-vuotiaan nuoren henkilön, kunnalla on oikeus saada normaali valtionosuus korotettuna 70 prosentilla. Jos työvoimatoimisto osoittaa kunnan työllistettäväksi 18§:n 3 momentin nojalla pitkäaikaistyöttömän työnhakijan, kunnalla on oikeus saada normaali valtionosuus korotettuna 70 prosentilla. Jos kunta työllistää työvoimatoimiston osoittaman 20-24-vuotiaan 16§:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön, sillä on oikeus saada normaali valtionosuus korotettuna 50 prosentilla (korotettu valtionosuus).
Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty kunnan oikeudesta valtionosuuteen sovelletaan myös kuntainliittoon sen työllistäessä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun henkilön.
Kunnalle maksetaan sen perusteella, kuinka suuren osuuden alueensa ammatissa toimivasta väestöstä kunta on keskimäärin vuosineljänneksen aikana työllistänyt 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, lisätukea seuraavasti:
Kunnan työllistäessä työttömiä enemmän kuin 2 prosenttia maksetaan kunnalle lisätukea, jonka määrästä säädetään asetuksella.
Kunnalla ja kuntainliitolla on oikeus saada 1 ja 2 momentin mukaista valtionosuutta enintään kuusi kuukautta kerrallaan kutakin työllistettyä kohti.
22 §
Työllistämistuen myöntäminen ja maksaminenTyöllistämistuen myöntämisestä ja maksamisesta säädetään asetuksella.
Valtionosuuden myöntämisestä päättää työvoimatoimisto. Valtionosuuden maksaa työvoimapiirin toimisto.
22 §
Valtionosuuden myöntäminen ja maksatusValtionosuuden myöntämisestä päättää työvoimatoimisto. Valtionosuuden maksaa työvoimapiirin toimisto.
Valtionosuuden maksatuksessa noudatetaan, mitä kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain (35/73) 5 ja 8 luvussa on valtionosuuksista säädetty.
5 luku
Erinäiset säännökset
23 §
TyöttömyysturvaEdellä 16 §:ssä tarkoitetun työttömänä olevan henkilön toimeentulo turvataan siten kuin laissa erikseen säädetään.
24 §
TiedonsaantiTyövoimaviranomaisilla on oikeus korvauksetta saada muilta valtion viranomaisilta sekä kunnilta ja kuntainliitoilta työllisyysasiain hoidossa tarvitsemiaan tietoja.
24 a §
Korko ja viivästyskorkoTyöllisyysmäärärahoista osoitetulle tai myönnetylle takaisin maksettavalle valtionavulle tai tuelle on maksettava valtionavun tai tuen maksupäivästä vuotuista korkoa korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Jollei palautettavaa määrää suoriteta viimeistään takaisinperintäpäätöksessä määrättynä takaisinmaksupäivänä, viivästyneelle määrälle on maksettavakorkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista vuotuista viivästyskorkoa takaisinmaksupäivästä.
25 §
Viranomaisten tehtävätTyövoimaviranomaisten tehtävänä on huolehtia esitysten tekemisestä muiden valtion viranomaisten tavoitteiden ja toimenpiteiden yhteensovittamisesta 2 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn täystyöllisyystavoitteen saavuttamiseksi.
Lain täytäntöönpanossa työvoimaviranomaisten tulee toimia yhteistyössä myös työnantajia ja työntekijöitä sekä kuntia edustavien samoin kuin muiden asianomaisten järjestöjen kanssa.
3 momentti on kumottu L:lla 21.12.2001/1432.
26 §
Lain soveltaminen Suomen kansalaisuutta vailla olevaan henkilöönMyös sellaiselle Suomessa asuvalle henkilölle, joka ei ole Suomen kansalainen, on järjestettävä mahdollisuus tehdä työtä siten kuin tässä laissa säädetään, ottaen kuitenkin huomioon hänen työntekoaan koskevat erikseen annetut säännökset.
2 momentti on kumottu Työvoimapalvelulailla 26.11.1993/1005.
27 §
TyövoimatoimikuntaTyövoimatoimiston yhteydessä toimivassa työvoimatoimikunnassa, josta säädetään erikseen, käsitellään tämän lain toimeenpanoon liittyviä asioita.
27 a §
MuutoksenhakuTyövoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksen, joka koskee työllisyysmäärärahan osoittamista valtion virastolle tai laitokselle rakentamista, kunnossapitoa, perusparannusta, laajentamista tai rakenteellisesti uudelleenjärjestämistä koskevaan hankkeeseen taikka muuhun investointiin myönnettäväksi valtionavun hakijalle, ei saa valittamalla hakea muutosta, ellei erikseen lailla toisin säädetä.
Ellei erikseen lailla toisin säädetä, valittamalla ei liioin saa hakea muutosta työvoimatoimiston päätökseen, joka koskee:
työllistämistuen myöntämistä;
työharjoittelutuen myöntämistä; tai
sijoitusta valtion työtehtäviin.
28 §
AsetuksenantovaltuusTarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
6 luku
Voimaantulo
29 §
VoimaantuloTämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988. Lain 18 §:n 3 momentissa säädetty velvollisuus järjestää työntekomahdollisuus yhdenjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä olleelle henkilölle sekä lain 19 § tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988 Lapin läänin, Oulun, Kainuun, Pohjois-Karjalan läänin, Satakunnan ja Kymen läänin työvoimapiireissä sekä Jämsänkosken, Kinnulan ja Viitasaaren kunnassa, 1 päivänä tammikuuta 1989 Keski-Suomen läänin työvoimapiirin muissa kuin Jämsänkosken, Kinnulan ja Viitasaaren kunnissa, Kuopion läänin, Hämeen ja Mikkelin läänin työvoimapiireissä sekä 1 päivänä tammikuuta 1990 Vaasan läänin, Turun ja Uudenmaan läänin työvoimapiireissä. Lain 18 § 2 momentissa tarkoitetulle viimeisten kahden vuoden aikana 12 kuukautta työttömänä olleelle henkilölle työntekomahdollisuus on järjestettävä 18 §:n 3 momentin mukaisesti muissa työvoimapiireissä kuin Vaasan läänin, Turun ja Uudenmaan läänin työvoimapiireissä sen jälkeen kun henkilö on ollut työttömänä 1 päivän tammikuuta 1988 jälkeen yhteensä 12 kuukautta. Vaasan läänin, Turun ja Uudenmaan läänin työvoimapiireissä työntekomahdollisuus on järjestettävä sen jälkeen kun henkilö on ollut työttömänä yhteensä 12 kuukautta 1 päivän tammikuuta 1989 jälkeen.
Tämä laki tulee voimaa 1 päivänä tammikuuta 1988.
Kunnan järjestäessä työntekomahdollisuuden 18 §:n 2 momentissa tarkoitetulle 12 kuukautta yhdenjaksoisesti työttömänä olleelle pitkäaikaistyöttömälle sille voidaan maksaa 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu korotettu valtionosuus, vaikka kunnalla ei olekaan velvollisuutta työntekomahdollisuuden järjestämiseen. Näin työllistetty henkilö luetaan lain 21 §:n 4 ja 5 momentin nojalla maksettavaan lisätukeen oikeuttaviin työllistettyihin.
Tällä lailla kumotaan 23 päivänä joulukuuta 1971 annettu työllisyyslaki (946/71) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Alle 20-vuotias kolme kuukautta työttömänä ollut nuori ja yhdenjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä ollut henkilö, jolle kunta on järjestänyt työntekomahdollisuuden ennen lain voimaantuloa kunnallisesta työllistämistuesta annetun asetuksen (1092/81) nojalla, katsotaan 1 päivän tammikuuta 1988 jälkeen lain 17 §:n ja 18 §:n 2 momentin nojalla työllistetyksi niin kauan kuin hän on ollut kunnan työllistämänä yhdenjaksoisesti kuusi kuukautta.
Tällä lailla kumotaan 23 päivänä joulukuuta 1971 annettu työllisyyslaki (946/71) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.(23.12.1987/1174)
1174/1987
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.
HE 105/87, sosvk.miet 24/87, svk.miet 120/87
609/1991
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.
HE 259/90, svk.miet. 253/90, sosvk.49/90
1732/1991
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.
Työnhakijalle, joka ennen tämän lain voimaantuloa on ollut viimeisten kahden vuoden aikana työttömänä 12 kuukautta mutta jonka 18 §:n 3 momentin mukainen työntekomahdollisuus on lain voimaan tullessa kokonaan tai osittain järjestämättä, on järjestettävä sanottu työntekomahdollisuus, jos hän sitä vaatii.
HE 147/91, TyV.miet. 9/91
1733/1991
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992. Lain 18 a ja 18 b § ovat voimassa 30 päivään huhtikuuta 1994.
HE 148/91, TyV.miet. 7/91
595/1992
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1992 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1992.
Tämän lain nojalla järjestettyyn työntekomahdollisuuteen sovelletaan, siltä osin kuin työntekomahdollisuus jatkuu vuonna 1993, kyseisenä ajankohtana voimassa olevan lain säännöksiä kuitenkin siten, että työajan tulee olla vähintään tämän lain 19 a §:n mukainen.
Jos oikeus työntekomahdollisuuteen on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa, työntekomahdollisuuteen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 77/92, TyVM 3/92
1696/1992
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.
Jos oikeus työntekomahdollisuuteen on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa, työntekomahdollisuuteen ja sen järjestämiseen sovelletaan oikeuden syntymisajankohtana voimassa olleita säännöksiä.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 305/92, TyVM 15/92
221/1992
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 112/92, TyVM 4/92, ETA-sopimuksen liite V: neuvoston asetus (ETY) N:o 1612/68
1005/1993
HE 102/93, TyVM 7/93
1329/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 210/1996, TyVM 17/1996, EV 225/1996
756/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.
HE 73/1997, TyVM 7/1997, EV 96/1997
1081/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.
HE 92/1997, PeVM 4/1997, EV 156/1997
1355/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 178/1997, TyVM 14/1997, EV 229/1997
906/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 144/1998, TyVM 7/1998, EV 128/1998
861/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
Päätös ja ilmoitus tämän lain mukaisesta tuen määrästä voidaan antaa euromääräisenä jo ennen tämän lain voimaantuloa.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 108/2001, TyVM 6/2001, EV 115/2001
1113/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 191/2001, TyVM 9/2001, EV 147/2001
1432/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
Jos muussa laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä viitataan tämän lain voimaantullessa voimassa olleessa 17 §:ssä tarkoitettuun työharjoitteluun, viittauksen katsotaan koskevan myös tämän lain mukaista työelämävalmennusta, jollei tästä laista muuta johdu.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 161/2001, TyVM 11/2001, EV 185/2001
74/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2002.
HE 169/2001, StVM 38/2001, EV 171/2001