Lukuohje ja menetelmäkuvaus
Tämä sivu esittää yksittäisen säädöksen ajantasaisen version. Vihreä laatikko näyttää säännöksen voimaantulopäivän, sininen muutossäädöksen ja punainen kumotun säännöksen.
Valitse päivämääräväli suodattimesta nähdäksesi, mitkä säännökset olivat voimassa tiettynä ajanjaksona. Näytä kumotut -valinta hallitsee kumottujen säännösten näkyvyyttä. Aiemmat sanamuodot -painikkeesta näet pykälän historian.
Muutossäädökset (5)
| Säädös | Voimaan | Huomautus | Muutoskohtia |
|---|---|---|---|
| 761/1992 | 1993-01-01 | 11 | |
| 194/1993 | 1994-01-01 | ks. A 1324/93; muutt. 3 ja 17 §:ää | 2 |
| 1122/1998 | 1999-01-01 | kum. 15 §:n 2 mom | 1 |
| 302/2006 | 2006-05-01 | 15 | |
| 462/2008 | 2009-01-01 | kum. 14 §:n 2 mom | 1 |
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Tätä lakia sovelletaan kunnalliseen ja yksityiseen eläinlääkintähuoltoon sekä eläinlääkintähuoltoon liittyvään valvontaan ja hallintoon.
2 §
3 §
Tässä laissa tarkoitetaan:
eläinlääkintähuollolla eläinten terveyden ja sairauksien hoitoa ja muuta eläinlääkärinavun antamista, lihantarkastusta, maidontarkastusta, eläimistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotannon ja eläintenpidon terveydellistä valvontaa ja tarkastusta, eläintautien vastustamista ja ennakolta ehkäisemistä sekä eläinsuojelua;
kunnallisella eläinlääkintähuollolla eläinten terveyden ja sairauksien hoitoa ja muuta eläinlääkärinavun antamista, lihantarkastusta, maidontarkastusta sekä eläimistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotannon ja eläintenpidon terveydellistä valvontaa ja tarkastusta siten kuin 3 luvussa tarkemmin säädetään;
yksityisellä eläinlääkintähuollolla palvelujen tuottajan tai itsenäisen ammatinharjoittajan antamaa eläinlääkärinapua, näiden tekemiä tutkimuksia eläinten terveydentilan tai sairauksien toteamiseksi taikka hoidon määrittelemiseksi sekä palvelujen tuottajan tai ammatinharjoittajan harjoittamaa eläimen hoidettavana pitämistä eläinlääkärinavun antamista tai siihen liittyvää tutkimusta varten;
kotieläimillä sellaisia kesyjä eläimiä, joita ihminen hyödyn tai viihtyisyyden vuoksi pitää luonaan, elättää ja hoitaa, sekä poroja, nisäkkäisiin ja lintuihin kuuluvia tarhaeläimiä, viljelykaloja ja mehiläisiä;
hyötyeläimillä tuotantoeläimiä ja muita kotieläimiä, joita pidetään maatilatalouteen tai muuhun alkutuotantoon liittyvään elinkeinotoimintaan kuuluvana taikka ihmiselle tarpeellista työsuoritusta varten;
peruseläinlääkäripalveluilla palveluja, joita eläinlääkäri voi antaa eläinlääketieteellisen perustutkinnon mukaisten tietojen ja taitojen perusteella ja palvelujen antamiseen tarvittavalla varustuksella ottaen huomioon vallitsevat olosuhteet;
tavanomaisilla terveydenhoitopalveluilla toimenpiteitä eläinten terveyden ylläpitämiseksi, niiden terveydentilan toteamista ja todistamista, hedelmöittymisen estämistä ja raskauden keskeyttämistä sekä eläinten lopettamista;
erikoiseläinlääkäripalveluilla palveluja, joiden antaminen edellyttää erikoiseläinlääkärin tutkintoa;
palvelujen tuottajalla yksittäistä henkilöä taikka yhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä, säätiötä tai muuta yhteisöä, joka ylläpitää yksityisiä eläinlääkintähuollon palveluja tuottavaa yksikköä, ei kuitenkaan itsenäistä ammatinharjoittajaa; ja
palvelujen tuottajalla Suomen kansalaista taikka suomalaista yhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä, säätiötä tai muuta yhteisöä, joka ylläpitää yksityisiä eläinlääkintähuollon palveluja tuottavaa yksikköä, ei kuitenkaan itsenäistä ammatinharjoittajaa; ja
itsenäisellä ammatinharjoittajalla henkilöä, joka harjoittaa eläinlääkärintoimen harjoittamisesta annetun lain 2, 3 a tai 3 b §:n nojalla vastaanottotoimintaa.
itsenäisellä ammatinharjoittajalla henkilöä, joka harjoittaa eläinlääkärintoimen harjoittamisesta annetun lain (409/85) 2§:n nojalla vastaanottotoimintaa.
2 luku
Hallinto
4 §
Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo ylimpänä viranomaisena tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista.
Eläinlääkintähuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle.
4 §
Eläinlääkintähuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle.
4 a §
Elintarviketurvallisuusvirasto ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista.
5 §
Lääninhallitus huolehtii tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta läänin alueella.
Läänin alueella eläinlääkintähuollon ohjaus ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriön alaisena lääninhallitukselle.
5 §
Läänin alueella eläinlääkintähuollon ohjaus ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriön alaisena lääninhallitukselle.
6 §
Kunnan tehtävänä on alueellaan suunnitella ja toteuttaa eläinlääkintähuoltoa sen mukaan kuin tässä tai muussa laissa säädetään.
Mitä tässä laissa on säädetty kunnasta, koskee myös kansanterveyslain (66/72) 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua kuntainliittoa.
7 §
Kunnan tehtäväksi tässä laissa säädetystä eläinlääkintähuollon toimeenpanosta ja valvonnasta huolehtii terveyslautakunta, jollei kunnanvaltuusto ole antanut tehtävää muulle lautakunnalle tai viranomaiselle.
3 luku
Kunnan eläinlääkintähuolto
8 §
Eläinlääkintähuoltoon kuuluvina velvollisuuksina kunnan on huolehdittava:
peruseläinlääkäripalvelujen järjestämisestä hyötyeläinten terveyden ja sairauksien hoitamiseksi sekä sellaisten eläinlääkäripalvelujen järjestämisestä, jotka on katsottava tarpeellisiksi muiden kotieläinten sairauksien hoitamiseksi tai tavanomaisten terveydenhoitopalvelujen antamiseksi;
eläimistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotannon terveydellisestä valvonnasta ja tarkastuksesta sekä eläintenpitoon liittyvästä terveydellisestä valvonnasta tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi siltä osin kuin siitä ei ole säädetty eläintautilaissa; sekä
kunnan tehtäväksi säädetystä lihantarkastuksesta ja maidontarkastuksesta.
Kunta voi lisäksi järjestää kotieläimille sellaisia eläinlääkäripalveluja, joiden antaminen vaatii erityisiä toimintavälineitä sekä eläinlääkärin perustutkinnon lisäksi erityistä perehtyneisyyttä. Kunta voi myös järjestää erikoiseläinlääkäripalveluja.
9 §
Eläinlääkintähuoltoon kuuluvien tehtävien hoitamista varten kunta voi ylläpitää yhtä tai useampaa kunnaneläinlääkärin virkaa. Virka voidaan perustaa useamman kunnan tai kuntainliiton taikka kunnan ja kuntainliiton yhteisenä.
Yksityinen palvelujen tuottaja ei voi huolehtia kunnaneläinlääkärin tehtäviin kuuluvasta eläintautilain täytäntöönpanosta eikä eläinsuojeluvalvonnasta.
10 §
Kunnaneläinlääkärin tulee olla laillistettu eläinlääkäri ja perehtynyt virkaan kuuluviin tehtäviin. Kunnaneläinlääkärin viran kelpoisuusvaatimuksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Kunnaneläinlääkärin viran yleisistä kelpoisuusehdoista säädetään asetuksella.
10 §
Kunnaneläinlääkärin viran yleisistä kelpoisuusehdoista säädetään asetuksella.
11 §
Eläinlääkintähuollon ja kunnaneläinlääkärin tehtävien järjestämisestä määrätään tarkemmin johtosäännössä. Johtosäännössä tulee olla määräykset kunnaneläinlääkäreiden toiminta-alueista sekä keskinäisestä tehtäväjaosta.
12 §
Kunnan on järjestettävä 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa varten tarpeelliseksi katsottavat toimitilat ja toimintavälineet.
13 §
Kunta voi periä eläimen omistajalta tai haltijalta klinikkamaksun eläimen vastaanottokäynnistä silloin, kun kunta on järjestänyt toimitilat ja toimintavälineet 8 §:n 2 momentissa mainittuja eläinlääkäripalveluja varten.
Kunnan tulee periä eläimen omistajalta tai haltijalta klinikkamaksu eläimen vastaanottokäynnistä silloin, kun kunta on järjestänyt toimitilat ja toimintavälineet 8§:n 2 momentissa mainittuja eläinlääkäripalveluja varten. Klinikkamaksun suuruus on määrättävä sellaiseksi, että se peittää vastaanottokäynnistä kunnalle keskimäärin aiheutuvat todelliset kustannukset.
Kunta voi lisäksi 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittujen eläinlääkäripalvelujen osalta periä muun kotieläimen kuin hyötyeläimen omistajalta tai haltijalta klinikkamaksun eläimen vastaanottokäynnistä.
Kunta voi lisäksi periä maksun eläimen ylläpidosta silloin, kun eläintä joudutaan säilyttämään kunnan järjestämissä tiloissa 1 momentissa mainittuihin palveluihin kuuluvaa eläinlääkärinavun antamista varten.
Kunta voi myös periä maksun eläimen ylläpidosta silloin, kun eläintä joudutaan säilyttämään kunnan järjestämissä tiloissa 1 ja 2 momentissa mainittuihin palveluihin kuuluvaa eläinlääkärinavun antamista varten.
13 §
Kunnan tulee periä eläimen omistajalta tai haltijalta klinikkamaksu eläimen vastaanottokäynnistä silloin, kun kunta on järjestänyt toimitilat ja toimintavälineet 8§:n 2 momentissa mainittuja eläinlääkäripalveluja varten. Klinikkamaksun suuruus on määrättävä sellaiseksi, että se peittää vastaanottokäynnistä kunnalle keskimäärin aiheutuvat todelliset kustannukset.
Kunta voi lisäksi periä maksun eläimen ylläpidosta silloin, kun eläintä joudutaan säilyttämään kunnan järjestämissä tiloissa 1 momentissa mainittuihin palveluihin kuuluvaa eläinlääkärinavun antamista varten.
14 §
Antamastaan eläinlääkärinavusta ja siihen liittyvistä muista palveluista kunnaneläinlääkärillä on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta virkaehtosopimuksessa määrätty palkkio ja matkakustannusten korvaus sekä korvaus käyttämistään lääkkeistä ja tarvikkeista aiheutuneista kustannuksista.
2 momentti on kumottu L:lla 26.6.2008/462.
Palkkioiden huomioon ottamisesta kunnaneläinlääkärin eläkkeen perusteena olevana palkkana säädetään asetuksella.
15 §
Kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/92), jollei lailla toisin säädetä.
Tämän lain nojalla kunnan järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (677/82), jollei lailla ole toisin säädetty.
2 momentti on kumottu L:lla 23.12.1998/1122.
15 §
Tämän lain nojalla kunnan järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (677/82), jollei lailla ole toisin säädetty.
16 §
Kunta voi osallistua eläinlääkärin hyötyeläimelle antamasta eläinlääkärinavusta johtuneista käyntimaksusta, matkakustannusten korvauksesta sekä toimenpidemaksuista eläimen omistajalle tai haltijalle aiheutuneisiin kustannuksiin.
Kunnan tulee korvata eläimen omistajalle tai haltijalle eläinlääkärille suoritetusta käyntimaksun ja matkakustannusten korvauksen yhteismäärästä se osa, joka käyntiä kohden ylittää virkaehtosopimuksessa määrätyn 15 kilometrin menomatkaa vastaavan käyntimaksun ja edestakaista matkaa vastaavan matkakustannusten korvauksen yhteismäärän silloin, kun käynti on suoritettu eläinlääkärinavun antamiseksi kunnan alueella pidettävälle hyötyeläimelle.
16 §
Kunnan tulee korvata eläimen omistajalle tai haltijalle eläinlääkärille suoritetusta käyntimaksun ja matkakustannusten korvauksen yhteismäärästä se osa, joka käyntiä kohden ylittää virkaehtosopimuksessa määrätyn 15 kilometrin menomatkaa vastaavan käyntimaksun ja edestakaista matkaa vastaavan matkakustannusten korvauksen yhteismäärän silloin, kun käynti on suoritettu eläinlääkärinavun antamiseksi kunnan alueella pidettävälle hyötyeläimelle.
Kunta voi osallistua myös hyötyeläimelle annetusta eläinlääkärinavusta johtuneista toimenpidemaksuista eläimen omistajalle tai haltijalle aiheutuneisiin kustannuksiin. Valtionosuuteen oikeuttaviksi kunnan menoiksi luetaan tällöin vain ne kustannukset, jotka ovat aiheutuneet kunnan osallistumisesta siihen toimenpidemaksun osaan, joka on käyntiä kohden suurempi kuin 1 momentissa mainittu käyntimaksun ja matkakustannusten korvauksen yhteismäärä eikä ylitä mainittua yhteismäärää nelinkertaisena.
4 luku
Yksityinen eläinlääkintähuolto
17 §
Palvelujen tuottajan tulee ennen yksityiseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvan toiminnan aloittamista tehdä siitä ilmoitus sen läänin lääninhallitukselle ja sen kunnan terveyslautakunnalle, jonka alueella ylläpidettävän yksikön kiinteä toimipaikka sijaitsee.
Itsenäisen ammatinharjoittajan harjoittaessa yksityiseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvaa toimintaa kiinteästä toimipaikasta, hänen tulee tehdä ennen toiminnan aloittamista siitä ilmoitus sen läänin lääninhallitukselle ja sen kunnan terveyslautakunnalle, jonka alueella kiinteä toimipaikka sijaitsee.
Mikäli itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivalla laillistetulla eläinlääkärillä ei ole toiminnan harjoittamista varten kiinteää toimipaikkaa, hänen tulee tehdä vastaava ilmoitus sen läänin lääninhallitukselle, jonka alueella hän pääasiallisesti aikoo harjoittaa yksityiseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvaa toimintaa. Ilman eläinlääkäriksi laillistamista väliaikaisesti eläinlääkäripalveluja tarjoavan henkilön ilmoitusvelvollisuudesta säädetään eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain (29/2000) 8 §:ssä.
Mikäli itsenäisellä ammatinharjoittajalla ei ole toiminnan harjoittamista varten kiinteää toimipaikkaa, hänen tulee tehdä vastaava ilmoitus sen läänin lääninhallitukselle, jonka alueella hän pääasiallisesti aikoo harjoittaa yksityiseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvaa toimintaa.
18 §
Palvelujen tuottajalla tulee olla Suomessa eläinlääkärintointa harjoittamaan oikeutettu henkilö eläinlääkintähuoltoon kuuluvan toiminnan vastaavana johtajana. Vastaavasta johtajasta on tehtävä ennen toiminnan aloittamista ja vastaavan johtajan vaihtuessa ilmoitus sen läänin lääninhallitukselle ja sen kunnan terveyslautakunnalle, jonka alueella ylläpidettävän yksikön kiinteä toimipaikka sijaitsee.
Mitä 1 momentissa on säädetty palvelujen tuottajasta, ei koske yksityisistä sairaanhoito- ja tutkimuslaitoksista annetussa laissa (426/64) tarkoitettuja tutkimuslaitoksia niiden tehdessä yksityiseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvia tutkimuksia.
19 §
Yksityiseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvaa toimintaa varten on oltava asianmukaiset, toiminnan laadun ja laajuuden edellyttämät toimitilat ja toimintavälineet.
20 §
Jos yksityiseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvassa toiminnassa esiintyy merkittäviä puutteita tai epäkohtia ja jos se on toiminnasta eläinten terveydelle tai hyvinvoinnille aiheutuvan vaaran vuoksi välttämätöntä, Elintarviketurvallisuusvirasto voi määrätä toiminnan keskeytettäväksi, kunnes puutteet tai epäkohdat on korjattu.
Jos yksityiseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvassa toiminnassa esiintyy merkittäviä puutteita tai epäkohtia, maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto voi määrätä toiminnan keskeytettäväksi, kunnes puutteet tai epäkohdat on korjattu.
20 §
Jos yksityiseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvassa toiminnassa esiintyy merkittäviä puutteita tai epäkohtia, maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto voi määrätä toiminnan keskeytettäväksi, kunnes puutteet tai epäkohdat on korjattu.
5 luku
Erinäiset säännökset
21 §
Elintarviketurvallisuusvirasto ja lääninhallitus voivat antaa kunnaneläinlääkärille yksittäistapauksessa määräyksiä, jotka ovat tarpeellisia muun kuin kunnallisen eläinlääkintähuollon toteuttamisessa.
Maa- ja metsätalousministeriö ja lääninhallitus sen alaisena voivat antaa kunnaneläinlääkärille määräyksiä ja ohjeita, jotka ovat tarpeellisia muun kuin kunnallisen eläinlääkintähuollon toteuttamisessa.
Elintarviketurvallisuusvirasto ja lääninhallitus voivat määrätä kunnaneläinlääkärin suorittamaan 1 momentissa mainitun eläinlääkintähuollon toteuttamiseen liittyviä tehtäviä.
Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto ja lääninhallitus eläinlääkintöosaston ohjeiden mukaan voivat määrätä kunnaneläinlääkärin suorittamaan 1 momentissa mainitun eläinlääkintähuollon toteuttamiseen liittyviä tehtäviä.
21 §
Maa- ja metsätalousministeriö ja lääninhallitus sen alaisena voivat antaa kunnaneläinlääkärille määräyksiä ja ohjeita, jotka ovat tarpeellisia muun kuin kunnallisen eläinlääkintähuollon toteuttamisessa.
Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto ja lääninhallitus eläinlääkintöosaston ohjeiden mukaan voivat määrätä kunnaneläinlääkärin suorittamaan 1 momentissa mainitun eläinlääkintähuollon toteuttamiseen liittyviä tehtäviä.
22 §
Kunnaneläinlääkärillä on virkatoiminnassaan oikeus saada asianomaisilta valtion ja kunnan viranomaisilta virka-apua sekä viranhoidossaan tarvitsemiaan tietoja.
23 §
Milloin maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto pitää sitä tarpeellisena, kunta on velvollinen määräämään kunnaneläinlääkärin osallistumaan eläinlääkintöosaston järjestämään tai hyväksymään täydennyskoulutukseen, kuitenkin vähintään kerran viidessä vuodessa.
24 §
Lakien ja asetusten mukaan maa- ja metsätalousministeriölle ja sen eläinlääkintöosastolle kuuluvia eläinlääkintähuoltoa koskevia asioita, lukuun ottamatta sellaisia, jotka ministeriöiden toimialaa koskevien säännösten mukaan on ministeriön ratkaistava, voidaan asetuksella siirtää lääninhallituksen ratkaistaviksi.
25 §
Milloin eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa annettavan opetuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen vaatii, että jossakin kunnassa korkeakoulu kokonaan tai osaksi hoitaa kunnalliseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvat tehtävät, voi korkeakoulu sopia kunnan kanssa tehtävien hoidon järjestämisestä.
26 §
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
6 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
27 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
Tällä lailla kumotaan 23 päivänä heinäkuuta 1965 annettu eläinlääkintähuoltolaki (431/65) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
28 §
Tämän lain mukaiset kunnaneläinlääkärin johtosäännöt on saatettava voimaan 1 päivään heinäkuuta 1991 mennessä. Siihen saakka, kun tämän lain mukainen johtosääntö tulee voimaan, noudatetaan aikaisempaa ohje- tai johtosääntöä.
29 §
Kunnaneläinlääkärin eläkkeen perusteena olevana palkkana otetaan huomioon ennen tämän lain voimaantuloa eläimen omistajalta ja haltijalta perityt palkkiot siten kuin tämän lain nojalla säädetään edellyttäen, että palvelussuhde on jatkunut lain voimaan tullessa ja eläketapahtuma on sattunut lain voimassa ollessa.
30 §
Tämän lain voimaan tullessa yksityiseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvaa toimintaa harjoittavan on tehtävä 17 ja 18 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.
31 §
Milloin kunta tämän lain voimaan tullessa ylläpitää kunnaneläinlääkärin virka- asuntoa tai sen rakentaminen, laajentaminen tai peruskorjaus on kesken taikka rakentamista, laajentamista tai peruskorjausta koskeva toteuttamissuunnitelma on hyväksytty ennen sanottua ajankohtaa, suoritetaan niistä kunnalle aiheutuneisiin kustannuksiin valtionosuutta ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
761/1992
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 216/91, HaVM 7/92
194/1993
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 194/1993 tuli A:n 1324/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1994.)
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.
HE 196/92, MmVM 21/92, ETA-sopimuksen liite VII: neuvoston direktiivi (78/1026/ETY)
1122/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
HE 246/1998, StVM 33/1998, EV 222/1998
302/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2006.
HE 203/2005, MmVM 2/2006, EV 31/2006
462/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
HE 65/2008, StVM 9/2008, EV 60/2008