Finlex →694/1990 — Tuotevastuulaki

Tämä laki koskee tuotteesta henkilölle taikka yksityiseen käyttöön tai kulutukseen tarkoitetulle ja vahinkoa kärsineen pääasiassa sellaiseen tarkoitukseen käyttämälle omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamista.

Tuotteella tarkoitetaan irtainta esinettä, ei kuitenkaan toisen maalla olevaa rakennusta. Laki koskee tuotteesta aiheutunutta vahinkoa, vaikka tuote on liitetty toiseen irtaimeen esineeseen tai kiinteistöön.

Tuotetta koskevia säännöksiä sovelletaan myös sähköön.

Osatuotteella tarkoitetaan tuotteen raaka-ainetta ja osaa sekä tuotteen valmistamisessa tai tuottamisessa käytettyä ainetta.

Laki ei koske:

Laki ei koske:

Vahingonkorvausta on suoritettava vahingosta, joka on johtunut siitä, että tuote ei ole ollut sitä liikkeelle laskettaessa niin turvallinen kuin on ollut kohtuudella aihetta odottaa. Turvallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon tuotteen ennakoitavissa oleva käyttö, tuotteen markkinointi ja käyttöohjeet sekä muut seikat.

Vahingonkorvausta on suoritettava vahingosta, joka on johtunut siitä, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin on ollut aihetta odottaa. Turvallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon ajankohta, jona tuote laskettiin liikkeelle, tuotteen ennakoitavissa oleva käyttö, tuotteen markkinointi ja käyttöohjeet sekä muut seikat.

Jos vahinko on syntynyt osatuotteen puutteellisen turvallisuuden seurauksena, vahingon on katsottava aiheutuneen sekä tuotteesta että osatuotteesta.

Vahinkoa kärsineen on näytettävä toteen vahinko, tuotteen puutteellinen turvallisuus sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys.

Tämän lain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus on:

Tämän lain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus on:

Mitä 1 momentin 3 kohdassa säädetään, ei sovelleta Luganossa 16 päivänä syyskuuta 1988 tehdyn tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan yleissopimuksen ratifioineiden valtioiden väliseen tuontiin sikäli kuin vahingon kärsineelle myötäinen tuomio voidaan ratifioinnin johdosta panna täytäntöön 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdan mukaan vahingonkorvausvelvollista vastaan.

Tämän pykälän 1 momentin 3 kohdan ja 2 momentin soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan ja Sveitsin valaliittoon säädetään erikseen asetuksella.

Muukin kuin 5§:ssä tarkoitettu, joka on laskenut tuotteen liikkeelle, vastaa tuotteesta aiheutuneesta vahingosta kuten valmistaja, jos tuotteesta tai sen pakkauksesta ei käy ilmi ketään, joka on 5§:n mukaan vastuussa vahingosta, taikka jos kellään tuotteesta tai sen pakkauksesta ilmi käyvällä ei ole kotipaikkaa Suomessa.

Korvausvelvollisuutta 1 momentin nojalla ei kuitenkaan ole, jos tuotteen liikkeelle laskenut kuukauden kuluessa pyynnöstä ilmoittaa korvausta vaativalle sellaisen 5§:n mukaan vastuussa olevan, jolla on kotipaikka Suomessa, tai sen 1 momentin mukaan vastuussa olevan, jolta hän on hankkinut tuotteen ja jolla on kotipaikka Suomessa.

Jos tuotteesta ei käy ilmi sen valmistajaa tai tuottajaa, jokainen tuotteen liikkeelle laskenut vastaa samalla tavoin kuin valmistaja tuotteen aiheuttamasta vahingosta, jollei hän vahinkoa kärsineeltä korvausvaatimuksen tai muulla tavoin ilmoituspyynnön saatuaan kohtuullisessa ajassa ilmoita vahinkoa kärsineelle vahingosta 5 §:n mukaan vastuussa olevaa tai sitä, joka on tarjonnut hänelle tuotetta kaupaksi. Sama koskee myös maahan tuotua tuotetta, vaikka tuotteesta kävisi ilmi 5 §:n 1 momentin 1 tai 4 kohdan mukaan vastuussa oleva, jollei tuotteesta käy ilmi 5 §:n mukaista maahantuojaa.

Korvausvelvollisuutta 5 tai 6 §:n nojalla ei ole, jos se, jolta vaaditaan korvausta, näyttää, että:

Korvausvelvollisuutta ei ole myöskään, jos se, jolta vaaditaan korvausta, saattaa todennäköiseksi, ettei tuotteen turvallisuudessa ollut vahingon aiheuttanutta puutetta silloin, kun hän laski sen liikkeelle.

Osatuotteen valmistanut tai tuottanut ei ole korvausvelvollinen myöskään, jos hän näyttää, että puutteellinen turvallisuus johtuu sen tuotteen suunnittelusta, johon osatuote on liitetty, tai tuotteen tilanneen valmistajan antamista ohjeista.

Tämän lain mukainen korvaus määrätään noudattamalla soveltuvin osin vahingonkorvauslakia (412/74).

Korvausvelvollisuutta tämän lain nojalla ei ole alle 2 350 markan määräisestä omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta. Mainittua markkamäärää voidaan asetuksella muuttaa, milloin talouskehitys ja rahaolojen kehitys antavat siihen aihetta.

Tähän lakiin perustuva korvauskanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun korvausta vaativa sai tiedon tai hänen olisi pitänyt saada tieto vahingon ilmenemisestä, tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta ja korvausvelvollisesta.

Kanne on kuitenkin pantava vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun 5 tai 6 §:ssä tarkoitettu korvausvelvollinen laski vahingon aiheuttaneen tuotteen liikkeelle.

Ennen vahingon ilmenemistä tehdyn sopimuksen ehto, joka rajoittaa vahinkoa kärsineen oikeutta tämän lain mukaiseen korvaukseen, on mitätön.

Tämä laki ei rajoita vahinkoa kärsineen oikeutta korvaukseen sopimuksen perusteella taikka vahingonkorvauslain tai muun lain nojalla.

Tähän lakiin perustuva korvauskanne voidaan nostaa myös kantajan kotipaikan tuomioistuimessa.

Asetuksella voidaan säätää, että maahantuojalla ei 5§:n 2 kohdasta poiketen ole vahingonkorvausvelvollisuutta, jos tuote on tuotu Suomeen valtiosta, jonka kanssa on vastavuoroisuuden edellytyksellä tehty sopimus maahantuojan vapauttamisesta tuotevastuusta (sopimusvaltio).

Edellä 1 momentissa tarkoitettu sopimus voidaan tehdä, jos:

Se, joka on tuonut tuotteen sopimusvaltiosta, on velvollinen avustamaan vahinkoa kärsinyttä korvausvaatimuksen kääntämisessä vieraalle kielelle. Jollei maahantuoja avusta siinä, maahantuojan on korvattava vahinkoa kärsineelle korvausvaatimuksen käännättämisestä aiheutuneet tarpeelliset kustannukset. Edellä tarkoitettu avustamis- tai korvausvelvollisuus koskee myös tuotteen myöhempää liikkeelle laskijaa, jollei hän kuukauden kuluessa pyynnöstä ilmoita maahantuojaa korvausta vaativalle.

Sitä, joka on tuonut tuotteen sopimusvaltioiden alueelle, pidetään tätä lakia sovellettaessa tuotteen valmistajana. Tämän lain 6§:ää sovellettaessa siihen, jolla on kotipaikka Suomessa, rinnastetaan se, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa.

Se, joka on tuonut tuotteen Suomeen, on velvollinen avustamaan vahinkoa kärsinyttä korvausvaatimuksen kääntämisessä vieraalle kielelle. Jollei maahantuoja avusta siinä, maahantuojan on korvattava vahinkoa kärsineelle korvausvaatimuksen kääntämisestä aiheutuneet tarpeelliset kustannukset. Edellä tarkoitettu avustamis- ja korvausvelvollisuus koskee myös tuotteen myöhempää liikkeelle laskijaa, jollei hän kohtuullisessa ajassa pyynnöstä ilmoita maahantuojaa korvausta vaativalle.

Jos vakuutuksenantaja on liikennevakuutuslain (279/1959) tai lääkevahinkovakuutuksen nojalla maksanut korvausmäärän, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ollut oikeutettu vaatimaan tämän lain mukaan korvausvelvolliselta, vahinkoa kärsineen oikeus tässä laissa säädettyyn vahingonkorvaukseen ei siirry vakuutuksenantajalle.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1991.

Tämän lain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus on sillä, joka on laskenut vahinkoa aiheuttaneen tuotteen liikkeelle lain voimaantulon jälkeen.