Finlex →248/1991 — Maaseutuelinkeinoasetus

Maaseutuelinkeinolain (1295/90) 7 §:ssä tarkoitettua kannattavuutta arvioitaessa on huomiota kiinnitettävä myös tuotteiden ja palvelusten markkinointimahdollisuuksiin.

Lainaa ei saa myöntää, jos hakijan ei velkojen hoitomenot ja niihin käytettävissä olevat tulot huomioon ottaen voida katsoa selviytyvän lainan hoitomenoista.

Kehittämissuunnitelmaa laadittaessa on maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91, jäljempänä rakenneasetus, 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn lisäksi otettava huomioon, mitä suunnitelmasta maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/94) nojalla säädetään tai määrätään.

Jos yritystä harjoittavat useammat henkilöt, jotka eivät ole aviopuolisoita tai muita maaseutuelinkeinolain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuja henkilöitä, otetaan huomioon eniten ansaitsevan tulot. (16.10.1992/918)

Maaseutuelinkeinolain 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen muusta kuin maaseutuelinkeinolain mukaisesta yritystoiminnasta saamien valtionverotuksessa veronalaisten tulojen määränä otetaan huomioon sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitetun sen yhteisön osakkaan tai jäsenen ja häneen edellä 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön tulot, jolla ne ovat suurimmat. (16.10.1992/918)

Maatilahallitus tarkistaa edellä 1 momentissa mainitut tulorajat vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti. (16.10.1992/918)

Poissaolo 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulta asuinpaikalta katsotaan tilapäiseksi, jos se johtuu:

Asumisvaatimuksen ei kuitenkaan katsota täyttyvän, jos poissaolo kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ellei joku tilan tai yrityksen hoitoon osallistuva perheenjäsen asu tilan tai yrityksen sijaintipaikalla tai niiden läheisyydessä.

Maaseutuelinkeinolain mukaisia etuuksia voidaan lain 11 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos:

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tai, milloin sen lausunto ei ole välttämätön, maaseutuelinkeinopiirin on hankittava maaseutuelinkeinolain mukaista etuutta koskevasta hakemuksesta kunnanhallituksen lausunto, jos hakemuksessa tarkoitettu hanke toteutetaan 1 momentissa tarkoitetuilla alueilla. Etuutta ei saa myöntää, mikäli kunnanhallitus katsoo toimenpiteen aiheuttavan huomattavaa haittaa kaavan toteutumiselle.

Maatilataloudellinen kokonaisuus katsotaan maaseutuelinkeinolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla pirstotuksi, jos:

Jos luovutetun alueen tilalle on ilman valtion tukea hankittu luovutettua aluetta vastaava alue tai jos luovutus on ollut välttämätön tilan maksuvalmiuden palauttamiseksi tai uhkaavan maksukyvyttömyyden välttämiseksi, luovutusta ei kuitenkaan katsota maaseutuelinkeinolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi pirstomiseksi.

Maaseutuelinkeinolain 12 §:n 4 momentissa ja 59 §:n 7 momentissa tarkoitetun ennakkotiedon antaa hakemuksesta maaseutuelinkeinopiiri. Luovutuksia arvioitaessa on aina selvitettävä myös niiden vaikutus maatilaa rasittaviin valtion- ja korkotukilainoihin sekä valtion myyntihintasaamisiin.

Valtiontakausta koskeva hakemus jätetään sille luottolaitokselle, jolta takauksen kohteena olevaa lainaa haetaan tai joka on sen myöntänyt. Luottolaitoksen on toimitettava hakemus ja sitä koskeva lausuntonsa sille maaseutuelinkeinopiirille, jonka alueella tila tai yritys sijaitsee.

Maaseutuelinkeinolain 29 §:n 3 momentissa tarkoitettua lyhennysmaksun lykkäämistä ja korkovapauden myöntämistä koskeva hakemus jätetään luottolaitokselle.

Vapaaehtoista velkajärjestelyä koskeva hakemus jätetään maaseutuelinkeinopiirille. Hakemukseen on liitettävä 51 d §:n 2 momentissa tarkoitetun suunnittelijan maa- ja metsätalousministeriön määräämin tavoin laatima selvitys hakijan taloudellisesta tilanteesta sekä ainakin sen velkojan lausunto, jonka myöntämien luottojen järjestelyä hakemus pääasiassa koskee.

Luottolaitoksen vaihtoa, korkotukilainan ehtojen muuttamista, valtion- ja korkotukilainan siirtoa sekä velkavastuusta vapauttamista koskeva hakemus jätetään luottolaitokselle. Hakemuksesta hankittavista lausunnoista ja muusta menettelystä antaa maa- ja metsätalousministeriö tarvittaessa tarkemmat määräykset.

Takautumisvaatimuksesta luopumista koskeva hakemus jätetään maaseutuelinkeinopiirille.

Maaseutuelinkeinolain 47 §:n 2 momentissa tarkoitetuilta viranomaisilta ja yhteisöiltä voidaan tarvittaessa pyytää niiden toimialaan kuuluvaa maaseutuelinkeinolain mukaisiin hankkeisiin liittyvää neuvontaa, avustamista suunnittelu- ja valvontatehtävissä sekä lausuntoja ja muutakin maaseutuelinkeinolainsäädännön täytäntöönpanoa varten tarpeellista asiantuntija-apua.

Jos hankkeen kustannukset ovat suuremmat kuin 1 500 000 markkaa, ei maaseutuelinkeinolaissa tarkoitettua lainaa saa myöntää, jos Kehitysaluerahasto Oy on valmis myöntämään tähän hankkeeseen lainaa.

Luottolaitos ei saa 1 momentissa säädetyn lisäksi periä lainansaajalta valtionlainan säännönmukaiseen käsittelyyn ja hoitoon välittömästi liittyvistä kustannuksista muuta korvausta.

Maatilatalouden tuotannollisiin käyttö- ja vaihto-omaisuusinvestointeihin voidaan myöntää tukea, jos investointi täyttää rakenneasetuksen 12 artiklan 4 kohdan mukaiset tuen myöntämisen edellytykset.

Maatilatalouden harjoittajille, jotka täyttävät rakenneasetuksen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset, voidaan myöntää tukea kiinteitä käyttöomaisuusinvestointeja varten:

Maatilatalouden harjoittajille, jotka täyttävät rakenneasetuksen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset, voidaan myöntää tukea irtaimiston hankintaan:

Sen estämättä, mitä 15 a §:ssä säädetään, voidaan rakenneasetuksen 12 artiklan 5 kohdassa säädetyin edellytyksin ympäristönsuojelullisiin investointeihin, eläinten hygieenisten olojen parantamista koskeviin hankkeisiin, tie-, vesihuolto- ja sähköistämishankkeisiin sekä työsuojelullisten investointien suunnittelukustannuksiin myöntää tukea enintään 30 prosenttia investoinnin hyväksyttyjen kustannusten tai hyväksyttyjen suunnittelukustannusten määrästä. Niin ikään tukea voidaan myöntää maaseudun perinneympäristön säilyttämiseksi säännöllisestä tuotannosta poistettujen rakennusten ja rakennelmien korjaamiseen ja parantamiseen sekä kyseisessä säilyttämisessä tarvittavien alkuinvestointien osalta enintään 30 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä.

Edellä 15 §:ssä säädetyn estämättä voidaan rakenneasetuksen 12 artiklan 5 kohdassa säädetyin edellytyksin myöntää investointitukea myös alueellisten ja paikallisten energianlähteiden käytön, energiansäästön ja uuden energiantuotantoteknologian käyttöönoton edistämiseksi. Tukemiskelpoisena pidetään jätelämpöä, vesistön, ilman tai maaperän lämpöä tai muuta paikallista energianlähdettä taikka tuuli- tai aurinkoenergiaa hyödyntävän laitoksen rakentamista tai muutostyötä. Tukea voidaan myöntää myös toiminassa olevan energiaa tuottavan laitoksen sellaiseen muutostyöhön, jonka tarkoituksena on edellä mainittujen energialähteiden käytön tehostaminen, lisääminen tai siihensiirtyminen. Tukea voidaan myöntää enintään 30 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä.

Maaseutuelinkeinolain 15 a §:n 1 momentissa tarkoitettua investointitukea voidaan myöntää:

Muiden kuin neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 11 artiklassa tarkoitettujen nuorten viljelijöiden tekemien investointien tukitason tulee tukea myönnettäessä olla vähintään 5 prosenttiyksikköä alempi kuin 1 momentissa säädetään.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun kehittämissuunnitelman laatiminen.

Myönnettäessä nuorten viljelijöiden lisätukea tilanpidon aloittamiskustannuksina pidetään maatilan hyväksyttävää hankintahintaa tai, jos tilanpito aloitetaan vuokraamalla maatila, kahdelta ensimmäiseltä vuodelta maksettavia vuokria. Aloittamiskustannuksiin voidaan lukea myös maatilan hankintaa tai vuokrausta seuranneen vuoden aikana hankitun maatalousirtaimiston hyväksyttävä hankintahinta sekä ensimmäisenä viljelyskautena tarvittavien siementen ja lannoitteiden hyväksyttävät hankintakustannukset.

Jos maatilan yhteisomistajista ainakin yksi täyttää lainan tai avustuksen saamisen edellytykset sekä omistaa maatilasta vähintään yhden kolmasosan tai perintökaaren 25 luvun 1 b §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vähemmänkin, voidaan heille yhteisesti myöntää investointiavustusta ja muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua lainaa, vaikka muut yhteisomistajat eivät täyttäisikään sanottuja edellytyksiä. Mitä edellä on sanottu yhteisomistajista, koskee soveltuvin osin maatilaa tai sen osaa pitkäaikaisen vuokrasopimuksen nojalla hallitsevia henkilöitä.

Kehittämisavustusta voidaan myöntää yrityksen esittämän suunnitelman mukaisesti rajattuun kehittämishankkeeseen. Kehittämishankkeen on muiden kuin koulutuspalveluiden osalta oltava yrityksen toiminnan laajuus huomioon ottaen merkittävä. Avustuksen edellytyksenä ei ole laajennus- tai muun investointihankkeen toteuttaminen.

Kehittämisavustusta voidaan myöntää:

Tuotantotoimintaan liittyvien koneiden ja laitteiden kustannukset saavat muodostaa enintään puolet kehittämishankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Myönnettäessä maaseutuelinkeinolain 22 a §:n nojalla avustusta kehittämishankkeisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota:

Jos kehittämishankkeeseen ei liity investointeja, avustusta voidaan ohjelman toteuttamisen kannalta keskeisissä hankkeissa myöntää hankkeen koko hyväksyttävien kustannusten määrä.

Tuen kohteita valittaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 28 §:ssä säädetään ja sen nojalla annetuissa päätöksissä määrätään.

Myönnettäessä tukea elinkeinonharjoittajalle tai yritykselle sovelletaan, mitä maaseutuelinkeinolain 5 §:ssä säädetetään yritysmuodosta.

Alueelliselle toimintaryhmälle voidaan myöntää avustusta toimintaryhmän laatimaan kehittämisohjelmaan sisältyvää yhteisöllistä toimintaa varten. Avustuskelpoisena yhteisöllisenä toimintana pidetään alueellista kehitystä edistävää suunnittelu-, selvitys- ja tutkimustyötä, koulutusta, yritysten kehittämistä, itsensä työllistämistä, tiedottamista sekä kehittämisohjelman toteuttamiseen liittyviä välttämättömiä hallintotoimia.

Avustusta voidaan myöntää vain sellaisen kehittämisohjelman kustannuksiin, jonka rahoitus jakautuu eri rahoittajien kesken ohjelma-asiakirjassa tarkemmin määriteltävällä tavalla.

Avustusta voidaan myöntää vain sellaiselle toimintaryhmälle, joka on rekisteröity yhdistys, osuuskunta tai muu yksityisoikeudellinen oikeushenkilö. Tuen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että asianomainen ministeriö hyväksyy kehittämisohjelman.

Alueelliselle toimintaryhmälle myönnettävästä avustuksesta yksittäiselle toimenpiteen toteuttajalle maksettava määrä ei saa ylittää komission vähämerkityksisestä tuesta antamassa tiedonannossa (96/C 68/06) mainittua enimmäismäärää.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan myönnettävän tuen enimmäismäärissä noudatetaan myös niitä ehtoja, jotka on asetettu yhteisön puitteista tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtion tuelle annetussa komission tiedonannossa (96/C 45/06).

Alueellinen toimintaryhmä voi kirjallisella sopimuksella antaa kehittämisohjelman toteuttamisen osaksi tai kokonaan yhden tai useamman valitsemansa yksityisen tai oikeushenkilön suoritettavaksi. Toimintaryhmä maksaa saamastaan avustuksesta kehittämisohjelmaan sisältyvien toimenpiteiden toteuttajalle hänen suorittamiaan toimenpiteitä vastaavan osuuden.

Valitessaan ohjelman toteuttajia alueellisen toimintaryhmän tulee soveltuvin osin noudattaa, mitä maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 28 §:ssä säädetään ja sen nojalla annetuissa päätöksissä määrätään.

Asianomainen ministeriö hyväksyy ohjelman toteuttajien valinnan ja päättää tuettavan toiminnan yleisistä perusteista, avustuksen enimmäismäärästä edunsaajaa kohden, avustuksen maksamisen edellytyksistä sekä avustuksen käytön valvontaa, avustuksen lakkauttamista ja takaisinperimistä koskevista tarkemmista ehdoista sekä tarvittaessa takaisin perimisen varmistamiseksi asetettavista vakuuksista.

Alueelliselle toimintaryhmälle myönnettyä avustusta voidaan käyttää seuraaviin 27 c §:ssä tarkoitetusta toiminnasta aiheutuviin hyväksyttäviin kohtuullisiin kustannuksiin:

Yritystoimintaan liittymätön vapaaehtoistyön arvo voidaan ottaa huomioon omarahoitusosuutena arvioitaessa kehittämisohjelman rahoitusosuuksien toteutumista.

Avustusta ei saa käyttää alueellisen toimintaryhmän tai ohjelman muun toteuttajan varsinaisiin toimintamenoihin eikä maan hankintaan.

Alueellisen toimintaryhmän ja sen valitsemien kehittämisohjelman muiden toteuttajien tulee pitää kirjanpitolain (655/1973) mukaisesti erillistä kirjanpitoa siitä toiminnasta, johon avustusvaroja käytetään. Velvollisuutta erillisen kirjanpidon pitämiseen ei kuitenkaan ole, jos tuettava toiminta liittyy yrityksen tai yhteisön toimintaan ja jos tuettavan toiminnan rahoituksen tilinpito esitetään kirjanpidossa omilla tileillään siten, että sen valvominen on vaikeudetta mahdollista.

Avustuksen saajan on säilytettävä kaikki tuettavan toiminnan toteuttamiseen liittyvät tositteet siten, että niiden tarkastaminen on vaikeudetta mahdollista. Kirjanpito ja siihen liittyvä aineisto on säilytettävä kirjanpitolain mukaan.

Asuntolainaa voidaan myöntää sijainniltaan, pohjaratkaisuiltaan, teknisiltä rakenteiltaan ja varusteiltaan tarkoituksenmukaisten sekä asumiskustannuksiltaan kohtuullisten asuntojen aikaansaamiseksi. Kyseisiä lainoja myönnettäessä on huomiota kiinnitettävä myös siihen, että asianomaisilla toimenpiteillä edistetään hyvää ympäristön laatua.

Asuntolainan avulla rakennettavassa ja laajennettavassa rakennuksessa olevan asunnon huoneistoala saa olla enintään 160 neliömetriä ja kahden samassa rakennuksessa olevan asunnon rakentamista ja laajentamista varten yhteensä enintään 200 neliömetriä. Erityisistä syistä voi laajennuksessa huoneistoala olla edellä sanottua jonkin verran suurempi. Peruskorjattavan asuinrakennuksen huoneistoala voi olla edellä sanottua suurempikin, mutta lainoitettavana huoneistoalana otetaan kuitenkin lukuun enintään 250 neliömetriä.

Asuntolainaa voidaan myöntää asuinrakennuksen laajentamista ja peruskorjaamista varten myös silloin, kun asuntoa tarvitaan maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetussa laissa (2/85) tarkoitetun maatalouslomittajan käyttöön.

Maanostolainaa enintään kahden hehtaarin suuruisen asuntotilan hankkimiseen sekä määräosien hankkimista varten asuntotilasta voidaan myöntää vain, jos tilalla on vähintään tyydyttävässä kunnossa oleva ja kooltaan riittäväksi katsottava asuinrakennus. Jos asuntotilan vaatimukset täyttävä alue on pinta-alaltaan edellä sanottua suurempi, voidaan sen hankintahinnasta lainoittaa ainoastaan rakennuksen sekä edellä sanotun suuruisen rakennuspaikan osuutta vastaava kauppahinnanosa.

Valtiontakaus annetaan sellaisin ehdoin, että luottolaitoksen tulee hoitaa takausluottoa hyvää pankkitapaa noudattaen ja valvoa valtion etua takaajana sekä noudattaa maatilahallitukselta tätä varten mahdollisesti saamiaan ohjeita.

Takauksesta perittävät maksut on maksettava vuosittain kahdessa erässä maaseutuelinkeinolain nojalla myönnettyjen valtionlainojen kantoaikoina.

Maaseutuelinkeinopiiri voi päättää, että luottolaitoksen on irtisanottava takausluotto kokonaan tai osaksi heti maksettavaksi, jos: (10.9.1993/806)

Mitä 4 momentin 2, 4 ja 7 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta sinä aikana, jona vapaaehtoista velkajärjestelyä koskeva hakemus on vireillä.

Valtiolle ostettavaksi tarjotun tai vaihdettavan omaisuuden hinnoittelee ja ostotarjouksen tekee maaseutupiiri. Jos osto- ja vaihto-oikeutta ei ole määrätty maaseutupiirille, sen on tehtävä maatilahallitukselle esitys omaisuuden ostamisesta tai vaihtamisesta.

Jos valtiolle ostettua tilaa tai tilanosaa rasittaa eläkeoikeus, maaseutupiiri voi eläkeoikeuden haltijan kanssa tehtävän sopimuksen perusteella suorittaa hänelle valtion varoista rahana eläkeoikeudesta saatua vuosituloa vastaavan määrän vuosineljänneksittäin etukäteen sopimuksen tekemisestä lukien niin kauan kuin hän on elossa tai maksaa hänelle eläkeoikeuden pääoma-arvoa vastaavan kertakaikkisen korvauksen.

Vuosineljänneksittäin suoritettavan korvauksen kulloinkin erääntyvä määrä on korotettava tai alennettava elinkustannusindeksin muutoksia vastaavasti.

Jos valtiolle ostettuun tilaan tai tilanosaan on vahvistettu kiinnitys eläkeoikeuden pysyvyyden vakuudeksi ja oikeuden haltijalle suoritetaan 1 momentissa tarkoitettu korvaus, maaseutupiirin on huolehdittava kiinnityksen kuolettamisesta.

Käyttösuunnitelman laatii maaseutupiirin piiripäällikön määräämä henkilö käytettävällä alueella tai sen läheisyydessä pidettävässä kokouksessa. Käyttösuunnitelma voidaan laatia piiripäällikön määräyksestä myös kokouksia pitämättä kirjallisena menettelynä.

Maaseutupiiri saa luovuttaa maaseutuelinkeinolain 41 §:n 2 momentin mukaisesti käyttösuunnitelmaa laatimatta sellaisen maa-alueen tai muun omaisuuden, joka ei ole kooltaan tai arvoltaan huomattava tai jonka luovuttaminen ei aiheuta haitallista pirstoutumista. Lisäksi omaisuutta voidaan luovuttaa käyttösuunnitelmaa laatimatta maaseutuelinkeinolain 39 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin.

Jos käyttösuunnitelma laaditaan kokousmenettelyssä, on kokouksesta ilmoitettava paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä ja sen lisäksi kirjeellä asianomaiselle kunnalle ja mahdollisuuksien mukaan niille henkilöille, jotka saattavat tulla maan tai muun etuuden saajina kysymykseen. Alkukokouksessa voidaan päättää muiden kokousten pitämisestä ja niiden ilmoittamisesta.

Jos pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annetun lain (23/38) mukaan lunastetun tilan tai alueen saajana tulisi kysymykseen entinen omistaja tai hänen lähisukulaisensa, ei alkukokouksesta tarvitse ilmoittaa sanomalehdessä.

Kirjallisessa menettelyssä laadittavaa käyttösuunnitelmaa koskevat tiedoksiannot toimitetaan siten kuin maaseutuelinkeinolain 42 §:n 1 momentissa säädetään.

Henkilön, joka haluaa ostaa lisäaluetta tai muuta omaisuutta, on toimitettava maaseutupiiriin 36 §:ssä tarkoitetussa kokousilmoituksessa tai muussa tiedoksiannossa mainittuun määräaikaan mennessä maanostohakemus. Hakemus voidaan toimittaa myös alkukokoukselle. Myöhemmin toimitettu hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi vain, mikäli se asian käsittelyä haittaamatta voi käydä päinsä.

Lisäalueen, maatilan ja muun tämän lain mukaisen etuuden luovuttamisen edellytyksenä on, että toimenpide parantaa maaseutuelinkeinolain tavoitteiden mukaisesti maatalouden rakennetta ja sen toimintaedellytyksiä. Lisäaluetta haluavien keskinäistä etusijajärjestystä harkittaessa on erityisesti otettava huomioon muodostuvien maatilojen elinkelpoisuus ja tilusten tarkoituksenmukainen sijainti sekä hakijoiden edellytykset menestyä maatilatalouden harjoittajina.

Käyttösuunnitelmaehdotukseen tyytymätön asianosainen saa tehdä siitä kirjallisen muistutuksen maaseutupiirille 14 päivän kuluessa kokouksesta, jossa käyttösuunnitelmaehdotus on julkistettu. Jos käyttösuunnitelmaehdotus on laadittu kirjallisessa menettelyssä, 14 päivän määräaika muistutuksen tekemiselle alkaa siitä päivästä, jona asianosainen on saanut tiedon ehdotuksesta. Mikäli maaseutupiirillä ei ole oikeutta vahvistaa käyttösuunnitelmaa, maaseutupiiri siirtää asian lausuntonsa kera maatilahallituksen ratkaistavaksi.

Jos käyttösuunnitelma laaditaan maaseutuelinkeinolain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetulle alueelle taikka alueelle, joka on rakennuskiellossa rakennuskaavan tai rantakaavan laatimista varten, käyttösuunnitelman laatijan on pyydettävä laatimastaan käyttösuunnitelmaehdotuksesta asianomaisen kunnanhallituksen lausunto.

Kauppakirjojen laatimisesta ja allekirjoittamisesta maaseutuelinkeinolain tarkoituksiin luovutetun omaisuuden osalta huolehtii valtion puolesta maaseutupiiri.

Ostajan on allekirjoitettava kauppakirja maaseutupiirin asettaman 30 vuorokauden pituisen määräajan kuluessa uhalla, että maaseutupiiri voi katsoa oikeuden ostamiseen rauenneeksi.

Muuhun kuin maaseutuelinkeinolain tarkoituksiin luovutettavan omaisuuden osalta huolehtii kauppakirjan laatimisesta ja sen allekirjoittamisesta valtion puolesta maaseutupiiri, milloin se on vahvistanut käyttösuunnitelman tai muutoin päättänyt luovutuksesta. Muutoin sanotuista toimenpiteistä huolehtii maatilahallitus.

Velaksi jäävälle myyntihinnan osalle on määrättävä maksettavaksi 12 prosentin suuruista vuotuista korkoa kauppakirjan allekirjoittamisesta lukien.

Jos ennen kauppakirjan allekirjoittamista havaitaan hinnan määräämisessä sattuneen laskuvirheen tai muun erehdyksen, voi maaseutupiiri tai, milloin kysymys on maatilahallituksen vahvistamasta käyttösuunnitelmasta, maatilahallitus vahvistaa hinnan uudelleen. Jos laskuvirhe tai muu erehdys on vähäinen, se voidaan jättää oikaisematta.

Maaseutupiiri tai, jos kysymys on maatilahallituksen vahvistamasta käyttösuunnitelmasta, maatilahallitus vahvistaa niin ikään hinnan uudelleen, jos tilan tai alueen arvo on olennaisesti muuttunut hinnan määräämisen jälkeen eikä kauppakirjaa vielä ole allekirjoitettu.

Mitä 2 momentissa säädetään, noudatetaan soveltuvin osin osuuksien ja oikeuksien kohdalta.

Kun tila, alue tai osuus on myyty, on maaseutupiirin tehtävä ilmoitus siitä asianomaiselle lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjälle maaseutuelinkeinolain 46 §:ssä tarkoitetun panttioikeuden merkitsemiseksi saantorekisteriin sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Kun alueen erottaminen itsenäiseksi tilaksi on merkitty kiinteistörekisteriin, tulee maaseutupiirin lähettää ilmoitus samalle viranomaiselle merkinnän siirtämiseksi muodostettua tilaa koskevaksi.

Kun saaminen on täysin maksettu, on maaseutupiirin tehtävä ilmoitus siitä asianomaiselle lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjälle panttivastuusta vapautumista koskevan merkinnän tekemistä varten.

Maaseutupiirin ja maatilahallituksen on ilmoitettava maaseutuelinkeinolain nojalla tapahtuneista kiinteän omaisuuden luovutuksista, mukaan luettuna myös sanotun lain ulkopuolisiin tarkoituksiin tapahtuneet luovutukset, viipymättä kauppahintarekisteriä varten asianomaiselle maanmittauskonttorille. Ilmoitus on tehtävä kaupanvahvistaja-asetuksen (1080/79) 5 §:n 3 momentissa tarkoitetulla lomakkeella.

Korkotukilainan laina-aika sovitaan luottolaitoksen ja lainansaajan kesken.

Vuokra-alueelle rakennettaessa laina on maksettava takaisin jäljellä olevan vuokra-ajan kuluessa.

Lainaehtoja määrättäessä on otettava huomioon asianomaisen henkilön varallisuus, tulot, perhesuhteet, lähiajan investoinnit ja muut hänen taloudelliseen kantokykyynsä vaikuttavat seikat.

Valtionlainan vuotuinen korko eli kokonaiskorko on sama kuin niiden luottojen korko, jotka myönnetään maatilatalouden kehittämisrahastosta maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 4 ja 5 §:n mukaisiin tarkoituksiin.

Lainansaajan on maksettava valtionlainasta ja korkotukilainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa.

Korkoetuudella tarkoitetaan 45 a §:n mukaisen koron ja lainansaajalta perittävän maaseutuelinkeinolain 26 §:n 2 momentissa tarkoitetun koron välistä erotusta, ottaen kuitenkin huomioon, mitä 45 b §:ssä säädetään.

Tukea myönnettäessä korkoetuus lasketaan sen koron perusteella, joka oli voimassa luottolupausta annettaessa riippumatta siitä, minä ajankohtana valtionlaina luottolaitoksessa myönnetään tai nostetaan.

Myöntäessään valtionlainaan liittyvää korkoetuutta maaseutuelinkeinoviranomainen päättää siitä enimmäismarkkamäärästä, joka tukipäätöksen mukaisena laina-aikana voidaan käyttää lainan korkoetuutena. Korkoetuutena myönnettävän tuen enimmäismäärä on viiden prosentin enimmäiskorkoetuuden perusteella puolen vuoden korkojaksoilta laskettujen nimellisarvoisten erien yhteenlaskettu määrä.

Jos valtionlainaan liittyy korkoetuuden lisäksi maaseutuelinkeinolain 29 §:n 2 momentissa tarkoitettu korkovapaus, myös lainkohdassa mainittu kahden vuoden korkovapaus muunnetaan avustukseksi 45 c §:n 2 momentin mukaisen koron perusteella noudattaen soveltuvin osin, mitä 1 momentissa säädetään.

Myöntäessään korkotukilainaan liittyvää korkotukea maaseutuelinkeinoviranomainen päättää siitä enimmäismarkkamäärästä, joka tukipäätöksen mukaisena laina-aikana voidaan käyttää lainan korkotukena. Korkotukena myönnettävän tuen enimmäismäärä on neljän prosentin enimmäiskorkotuen perusteella luottolupauksen mukaisilta korkojaksoilta laskettujen nimellisarvoisten erien yhteenlaskettu määrä.

Tukitasolla tarkoitetaan korkoetuutena tai korkotukena muodostuvan rahoitustuen osuutta investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista.

Tukitaso saadaan laskemalla kysymyksessä olevasta lainasta puolivuosittain kertyvien korkoetuuksien tai korkotukien myöntämisvuoteen diskontattujen nykyarvojen summan prosenttiosuus investoinnin määrästä.

Diskonttauskorkona sekä valtionlainaan että korkotukilainaan liittyvää tukitasoa laskettaessa käytetään 45 a §:ssä tarkoitettua korkoa.

Luottolaitos on velvollinen suorittamaan erääntyneet lyhennykset ja korot valtiolle seitsemän pankkipäivän kuluessa eräpäivästä.

Korko on suoritettava yhden, kolmen, kuuden tai kahdentoista kuukauden pituiselta korkojaksolta.

Muutoin korkotukilainan ehdot määräytyvät velkakirjaehtojen mukaisesti.

Maaseutuelinkeinolain mukaisten myyntihintojen lyhennysten ja korkojen maksuunpanossa, kannossa ja tilittämisessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä eräiden valtion rahasaamisten maksuunpanosta, kannosta ja tilittämisestä annetussa asetuksessa (559/67) säädetään siinä mainittujen saamisten osalta. Kantoviranomaisena on lääninhallituksen sijasta kuitenkin maatilahallitus.

Lainansaaja ja luottolaitos voivat sopia laina-ajan lyhentämisestä sekä ylimääräisen lyhennyksen maksamisesta ja niiden vaikutuksesta erääntyviin lyhennyksiin. Ylimääräisestä lyhentämisestä huolimatta on maksamattomalle pääomalle lasketut korkoerät suoritettava lyhentämistä seuraavina eräpäivinä.

Saaminen on kokonaisuudessaan maksettava yhdellä kertaa lähinnä seuraavana eräpäivänä, jos maksamaton pääoma on enintään 5 000 markkaa. (10.9.1993/806)

Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää siten, että laina-aikaa pidennetään lykkäysvuosien määrällä ja lykätyt lyhennyserät peritään yhtä monessa erässä alkuperäisen laina-ajan päätyttyä. Laina on kuitenkin maksettava takaisin maaseutuelinkeinolain 29 §:ssä säädetyn enimmäislaina-ajan kuluessa. Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää myös siten, että lykkäysvuosien jälkeen maksettavia puolivuotis- tai lyhennysmaksuja tarkistetaan laina-aikaa muuttamatta.

Luottolaitos ja lainansaaja eivät saa sopia korkotukilainan ehtojen muuttamisesta ilman maaseutuelinkeinopiirin suostumusta, jos on todennäköistä, että muutoksen johdosta valtion korkotukimenot lisääntyvät jäljellä olevana laina-aikana.

Lainansaajan voidaan katsoa joutuneen maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 1 momentissa tarkoitettuihin pysyviin taloudellisiin vaikeuksiin, jos hän on tullut tai on ilmeisessä vaarassa tulla maksukyvyttömäksi eikä maksukykyä voida pysyvästi palauttaa 51 §:ssä mainituilla toimenpiteillä taikka sellaisilla varoilla, jotka ovat saatavissa hakijan yrityspääomia haitallisesti vähentämättä.

Maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vapaaehtoinen velkajärjestely voidaan suorittaa valtionlainojen ja myyntihintasaamisten osalta, jos näiden saamisten osuus hakijan kaikista veloista on yli 60 prosenttia tai pitkäaikaisista luotoista yli 80 prosenttia.

Maaseutuelinkeinolain 29 a §:n mukaisessa vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä velallisen maksukyvyn palauttamiseksi on ensisijaisesti pidennettävä lainojen ja saamisten takaisinmaksuaikaa ja alennettava korkoa. Valtionlainojen ja -saamisten koron alentamisen edellytyksenä on muissa kuin maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, että myös muut merkittävät velkojat alentavat vuotuisia lainanhoitokustannuksia tai ovat kahden vuoden kuluessa ennen hakemuksen jättämistä perineet vuotuiset lyhennykset ja korot alempina, mitä lainaa myönnettäessä on sovittu hakemuksessa tarkoitettujen lainojen osalta taikka viiden vuoden aikana merkittävästi helpottaneet hakijan luottojen hoitoa. Valtionlainojen ja -saamisten lyhennyksille ja koroille voidaan samoin poikkeuksin ja edellytyksin myöntää enintään viideksi vuodeksi maksuvapautuksia, mikäli hakijan maksuvalmiutta ei voida palauttaa edellä mainituilla tai muilla toimenpiteillä.

Maaseutuelinkeinolain 29 a ja 29 b §:n mukainen vapaaehtoinen velkajärjestely voidaan suorittaa ilman maatilan muiden yhteisomistajien tai -haltijoiden taikka takaajan suostumusta, mikäli velkajärjestely tulee myös heidän hyväkseen eikä velkajärjestely ole vastoin velkajärjestelyn hakijan ja muiden yhteisomistajien nimenomaisia vastuun jakoa koskevia sitoumuksia taikka takaussitoumusta.

Jollei kysymys ole 3 momentissa tarkoitetusta tapauksesta, maaseutuelinkeinopiirin on toimitettava vapaaehtoista velkajärjestelyä koskeva hakemus oman lausuntonsa kera selvityksen laatineelle tai lausunnon antaneen luottolaitoksen kanssa neuvoteltuaan muulle suunnitelman laatijalle. Lausunnossaan maaseutuelinkeinopiirin on myös lausuttava vakuutena olevan omaisuuden arvosta. Samalla maaseutuelinkeinopiirin on ilmoitettava suunnittelijalle, korvaako valtio suunnittelukustannukset.

Maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 6 momentissa tarkoitetun suunnitelman voi laatia maaseutuelinkeinopiirin tehtävään päteväksi katsoma neuvontajärjestön toimihenkilö tai vastaavasti muu riittävän asiantuntemuksen ja kokemuksen omaava henkilö, joka on perehtynyt asianomaiseen toimialaan.

Maaseutuelinkeinopiirin ei tule toimittaa hakemusta suunnittelijalle, jos hakemukseen liittyneen suunnittelijan alustavan selvityksen tai luottolaitoksen lausunnon perusteella taikka muutoin jo tässä vaiheessa on todettavissa, ettei vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytyksiä ole olemassa. Maaseutuelinkeinopiirin on tällöin annettava päätös asiassa.

Vapaaehtoisen velkajärjestelyn hakijan tulee suunnittelijan pyynnöstä kohtuullisessa määräajassa antaa suunnittelijalle maa- ja metsätalousministeriön määräämiä asiakirjoja ja toimia muutoinkin velkajärjestelyn edellytysten selvittämiseksi maa- ja metsätalousministeriön määräämällä tavalla.

Suunnitelman laatijan tulee perehtyä hakijan tilaan, toimintaan, yrityksen ja yrittäjän taloudelliseen asemaan sekä mahdollisuuksiin tuotantoa muuttamalla, omaisuutta rahaksi muuttamalla tai muulla tavoin parantaa hakijan maksuvalmiutta ja yrityksen toimintaedellytyksiä. Suunnitelmaan tulee sisältyä laskelma yrityksen tuloista, menoista, maksuvalmiuden kehittymisestä, investoinneista ja pääomatarpeesta riittävän pitkältä ajanjaksolta.

Suunnitelman laatijan on ennen suunnitelman tekemistä kuultava niitä hakijan velkojia, joiden saamisia aiotaan järjestellä, ja neuvoteltava heidän kanssaan suunnitelmaan sisällytettävistä toimenpiteistä. Tarvittaessa on muitakin velkojia kuultava.

Jos suunnittelija ja hakija yhdessä toteavat, ettei velkajärjestelyn edellytyksiä ole, suunnittelijan on ilmoitettava kirjallisesti sekä velkojille että maaseutuelinkeinopiirille, ettei suunnittelua jatketa ja samalla palautettava hakemus maaseutuelinkeinopiirille.

Suunnitelma on, jollei kysymys ole 51 e §:n 4 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, toimitettava hakemuksen kera maaseutuelinkeinopiirille. Sen on tarkastettava suunnitelma sekä todettuaan vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytysten täyttyvän ja annettuaan velkajärjestelyhakemukseen päätöksen siltä osin kuin kysymys on maaseutuelinkeinolain 29 a §:ssä tarkoitetusta valtionlainojen ja -saamisten järjestelystä ja korvausten maksamisesta sekä suostumuksen sanotun lain 29 b §:ssä tarkoitettujen korkotukilainojen järjestelyyn laadittava suunnitelman mukainen sopimus.

Sopimuksessa hakijan, velkojien ja maaseutuelinkeinopiirin on omalta osaltaan sitouduttava suunnitelman edellyttämiin toimenpiteisiin. Sopimukseen tulee sisältyä korvaus hakijalle 8 c §:ssä tarkoitetun selvityksen laatimisesta aiheutuneista kustannuksista siltä osin kuin selvityksen kustannukset ylittävät maa- ja metsätalousministeriön asettaman omavastuuosuuden. Mitä 51 g §:n 1 ja 3 momentissa, 51 h §:ssä, 58 §:n 1 momentissa ja 60 §:n 1 momentissa vapaaehtoisesta velkajärjestelystä säädetään, on otettava sopimuksen ehdoksi.

Sopimus tulee voimaan sen jälkeen kun maaseutuelinkeinopiiri, ne velkojat, joiden saamisia suunnitelman mukaan on tarkoitus järjestellä, ja hakija ovat allekirjoittaneet sopimuksen. Edellä sanotun estämättä sopimus voi muiden sopimusosapuolten osalta tulla voimaan jonkun velkojan jätettyä allekirjoittamatta sopimuksen, jos kyseisen velkojan saatava ei ylitä viittä prosenttia sopimukseen sisältyvistä hakijan veloista.

Jos edellytyksiä sopimuksen allekirjoittamiselle ei ole tai jos sopimus ei tule voimaan, maaseutuelinkeinopiirin on lisäksi tutkittava maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 3 momentissa tarkoitetun valtionlainojen ja -saamisten vapaaehtoisen järjestelyn edellytykset.

Velkajärjestelysopimuksen toteutumista on seurattava. Velallisen on maa- ja metsätalousministeriön määräämin tavoin annettava maaseutuelinkeinopiirille tarvittavat tiedot seurantaa varten.

Saatuaan velalliselta tarvittavat tiedot maaseutuelinkeinopiirin on, tarvittaessa 51 d §:n 2 momentissa tarkoitettua henkilöä apunaan käyttäen, huolehdittava siitä, että suunnitelmaan sisältyvät laskelmat ja toimenpiteet velkajärjestelyn toimeenpanemiseksi laaditussa suunnitelmassa pysyvät ajantasaisina ja toteuttamiskelpoisina. Käytettäessä mainittua henkilöä apuna valtio korvaa toimeksiannon aiheuttamat kustannukset.

Tarvittaessa velkajärjestelysopimusta voidaan muuttaa noudattaen soveltuvin osin, mitä 51 e ja 51 f §:ssä säädetään. Valtionlainojen ja -saamisten osalta muutoksenhaun johdosta tehdyt velkajärjestelyn tarkistukset tulevat noudatettaviksi ilman eri sopimusmuutosta.

Maaseutuelinkeinopiiri voi 51 f §:ssä tarkoitetun sopimuksen muita osapuolia kuultuaan päättää, että vapaaehtoinen velkajärjestely maaseutuelinkeinolain 29 c §:n 2 momentissa säädetyn lisäksi raukeaa, jos:

Maaseutuelinkeinopiiri voi määrätä sopimuksen raukeamaan siten, että järjestellyt maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 4 momentissa tarkoitetut valtionlainat ja -saamiset palautetaan, maksetut lyhennykset, korot ja muut suoritukset kuitenkin huomioon ottaen, kokonaan tai osaksi sen suuruisiksi kuin ne olivat ennen sopimuksen tekemistä. Maaseutuelinkeinopiirin päätöksellä valtionlainat ja -saamiset voidaan 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa irtisanoa kokonaan tai osaksi samoin kuin mainitun lain 29 b §:ssä tarkoitettujen korkotukilainojen korkotuki lakkauttaa sekä jo maksetut korkotuet periä kokonaan tai osaksi takaisin velalliselta. Korkotuki voidaan määrätä perittäväksi takaisin siitä hetkestä lukien, jona 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu raukeamisperuste on syntynyt. Muilta osin menetellään korkotukilainojen samoin kuin muiden pankkilainojen osalta sopimuksen rauetessa siten kuin sopimuksessa on sovittu.

Maaseutuelinkeinolain 27 §:n 5 momentissa tarkoitetun suostumuksen antaa maaseutuelinkeinopiiri.

Luottolaitoksen on pyydettävä maaseutuelinkeinopiiriltä maaseutuelinkeinolain 27 §:n 5 momentissa tarkoitettu lausunto, kun valtionlaina tai -saaminen on 100 000 markkaa ylittävä vakuusvelka tai 50 000 markkaa ylittävä muu velka.

Maaseutuelinkeinopiirin on annettava lausunto kiireellisenä.

Luottolaitosten on haettava valtionlainoista maksettavaa maaseutuelinkeinolain 30 §:n mukaista korvausta maatilahallitukselta kultakin kalenterivuosineljännekseltä erikseen.

Luottolaitosten on haettava maaseutuelinkeinolain 28 §:ssä tarkoitettua korkotukea maatilahallitukselta kultakin korkojaksolta erikseen. Korkotukea saadaan hakea enintään kerran kuukaudessa.

Jos tuen määrä tai tukiehdot päätöksestä tehdyn valituksen johdosta muuttuvat, on lainan määrää ja ehtoja muutettava vastaamaan valitukseen annetun päätöksen ehtoja. Luottolaitos ei kuitenkaan ole velvollinen muuttamaan lainamäärää sitä määrää suuremmaksi, jota se on tukea haettaessa puoltanut.

Korkotukilainan ehtoja ei saa tehdyn valituksen johdosta vastoin luottolaitoksen suostumusta muuttaa.

Valtionlaina tai avustus voidaan määrätä kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi:

Tilanpidon tulevan jatkajan lainoihin sovelletaan 1 momentissa sanottuja irtisanomisperusteita siten, että tilanpidon jatkajan ja hänen vanhempiensa omistamien tilojen ja tilanosien katsotaan yhdessä muodostavan maatilan.

Mitä 1 momentin 5, 6, 9 ja 11 kohdassa lainansaajan osalta säädetään, ei sovelleta, jos 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuun toimenpiteeseen on päädytty taikka jos lainan pysyvyydestä tai lainan ehdoista on päätetty yrityssaneerauksessa, yksityishenkilön velkajärjestelyssä tai vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä.

Suunnittelijalle maksettu korvaus velkajärjestelyyn liittyvien suunnitelman laatimisesta maksettujen palkkioiden ja muiden sanottuun menettelyyn liittyneiden kustannusten korvaamisesta voidaan periä takaisin, jos velkajärjestelysopimuksen perusteena oleviin laskelmiin on sisältynyt niin olennaisia virheitä, että niiden johdosta velkajärjestelysopimus on tehty ilmeisen virheellisesti.

Takaisinperiminen voidaan suorittaa myös siten, että samalle suunnittelijalle tai neuvontajärjestölle, jonka palveluksessa suunnittelija on, myöhemmin maksettavia palkkioita ja korvauksia vähennetään takaisin perittävällä määrällä.

Takaisinperimisestä päättää maaseutuelinkeinopiiri.

Lainaa ja avustusta irtisanottaessa on samalla päätettävä, onko maksettavaksi määrätty pääoma suoritettava yhdessä vai useammassa erässä. Samalla on myös määrättävä takaisinmaksuajankohta, joka ei saa olla avustuksen osalta yhtä vuotta ja valtionlainan osalta kahta vuotta pitempi.

Myyntihintasaamisen määrää maksettavaksi maaseutupiiri.

Sen lisäksi, mitä 56 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa säädetään, 27 b §:ssä tarkoitettu ohjelmaperusteinen avustus voidaan määrätä maksettavaksi takaisin tai sen maksaminen lakkauttaa osaksi tai kokonaan, jos avustuksen saaja laiminlyö avustuksen käyttöön, seurantaan, kirjanpitoon ja valvontaan liittyvät tässä asetuksessa säädetyt tai avustuksen käytölle asetetuissa ehdoissa ja ohjeissa määrätyt velvollisuutensa tai jos avustuksen saaja kieltäytyy antamasta avustuksen myöntäneen viranomaisen määräämälle tarkastajalle avustuksen käytön valvonnan ja toimenpiteen toteutumisen seurannan kannalta tarpeellisia tietoja.

Maaseutuelinkeinolain 27 ja 33 §:ssä tarkoitettu lainansaajan ja takaajan maksukyvyttömyys on todettava ulosmittauksessa. Jos vakuutena oleva omaisuus on maaseutuelinkeinopiirin hyväksymin tavoin myytävissä muutoin kuin pakkohuutokaupalla, lopullinen menetys todetaan omistusoikeuden siirtymisen ja kauppahinnan maksamisen jälkeen. Muuten lopullinen menetys todetaan pakkohuutokaupassa lainalle maksetun jako-osuuden perusteella. Jos yrityssaneerauksessa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä on päätetty taikka vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä tai sitä vastaavassa muussa menettelyssä sovittu, ettei vakuutta käytetä vakuusvelan maksuun, lopullisena menetyksenä pidetään lainan jäljellä olevan määrän ja erääntyneiden korkojen sekä saneerausohjelmassa, maksuohjelmassa tai niitä vastaavassa sopimuksessa velalliselle asetetun maksuvelvollisuuden erotusta. Hyvitystä ei makseta sellaisesta erääntymättömästä osasta lainaa, jonka lainansaaja edellä mainittujen järjestelyjen jälkeen on velvollinen suorittamaan vahvistetun tai sovitun ohjelman mukaisesti niin kauan kuin lainaa hoidetaan sen mukaisesti.

Valtion vastuulle jäävä osuus maaseutuelinkeinolain 59 b §:ssä tarkoitettujen lainojen menetyksistä lasketaan 1 momentin mukaisesti todetun menetyksen perusteella.

Jos kysymys on yrityssaneeraukseen tai yksityishenkilön velkajärjestelyyn perustuvasta menetyksestä, maaseutuelinkeinolain 27 ja 59 b §:ssä tarkoitetun hyvityksen saa maksaa luottolaitokselle jo alioikeuden vahvistaman saneeraus- tai maksuohjelman perusteella taikka 60 a §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen järjestelyn perusteella, kun se on tullut voimaan. Jos saneeraus- tai maksuohjelma muutoksenhaun johdosta muuttuu, puuttuva hyvitys maksetaan lainvoimaisen saneeraus- tai maksuohjelman perusteella. Liikaa maksettu hyvitys tilitetään maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle sitä mukaa kuin lainansaaja suorittaa ohjelman mukaan lainaansa luottolaitokselle. Vastaavasti menetellään, jos 60 a §:ssä tarkoitettu vapaaehtoinen järjestely raukeaa.

Maaseutuelinkeinolain 27 ja 59 b §:ssä tarkoitetun hyvityksen maksamista on erikseen haettava maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselta. Hakemukseen on liitettävä maa- ja metsätalousministeriön määräämät selvitykset valtionvastuulle jäävän lainanosan määrän toteamista varten.

Luottolaitokselle maksettujen hyvitysten perimisestä suoraan lainansaajalta takaisin valtiolle huolehtii maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus.

Luottolaitos on velvollinen luovuttamaan valtiolle tai säilyttämään valtion lukuun sellaisten luottojen vakuudet, joiden jäljellä olleen määrän valtio on maksanut luottolaitokselle tai jota koskeva saatava on kuitattu ja jotka eivät ole lakanneet olemasta voimassa pakkotäytäntöönpanossa.

Valtio kuittaa valtion ja luottolaitoksen välisiin velkakirjoihin lopullisen menetyksen sitä mukaa ja sen suuruisena kuin saneeraus- tai maksuohjelmassa, vapaaehtoisen velkajärjestelyn perusteena olleessa sopimuksessa tai muussa vastaavassa järjestelyssä määritellyt maksuvapautukset ovat toteutuneet.

Mikäli saneeraus- tai maksuohjelma tai vapaaehtoinen velkajärjestely kuitenkin raukeaa, palautuu myös valtion ja luottolaitoksen välinen velka tältä osin sen suuruiseksi kuin raukeamispäätöksessä luottolaitoksen ja velallisen välisestä luotosta on päätetty.

Jos maaseutuelinkeinolain mukaista lainaa tai avustusta saanut henkilö kieltäytyy antamasta avustuksen tai lainan käyttöön liittyviä tietoja taikka tili- ja muita asiakirjoja maatilahallituksen tai maaseutupiirin määräämille tarkastajille tai avustamasta tarpeellisessa määrin heitä maaseutuelinkeinolain 48 §:n mukaisten tarkastusten muussa suorittamisessa, voi maatilahallitus määrätä valtionlainan osaksi tai kokonaan irtisanottavaksi, avustuksen perittäväksi osaksi tai kokonaan takaisin sekä korkotuen lakkautettavaksi ja perittäväksi osaksi tai kokonaan takaisin.

Takaisin perittävälle määrälle voidaan periä 16 prosentin vuotuinen korko lainan tai avustuksen tai sen ensimmäisen erän nostamisesta tai korkotuen maksamisesta lukien.

Maaseutuelinkeinolain 31 §:n 2 momentissa tarkoitetuille lainahakemuksia tarkastamaan määrätyille henkilöille maksetaan maatilatalouden kehittämisrahaston varoista palkkiota, jonka suuruudesta päättää maa- ja metsätalousministeriö.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista maatilatalouteen liittyvää rakentamista ja muuta maatilatalouden kehittämistoimintaa koskevien tutkimusten ja selvitysten suorittamiseen vuosittain osoitettuja määrärahoja saadaan käyttää sellaisten sosiaalisten, hallinnollisten, taloudellisten ja teknisten kysymysten tutkimiseen ja selvittelyyn, jotka koskevat:

Tutkimusvaroja saadaan käyttää myös tarpeelliseen kilpailu- ja koerakennustoimintaan samoin kuin aineiston kääntämiseen sekä sen ja tutkimustulosten ja selvitysten julkaisemiseen.

Tutkimusvaroja saadaan myöntää sellaiselle virastolle ja laitokselle sekä yhdistykselle, yhtiölle ja muulle yhteisölle, säätiölle ja yksityiselle henkilölle, jonka voidaan katsoa olevan pätevä tehtävän suorittamiseen.

Sellaisen tehtävän suorittamiseen, jonka tarkoituksena on patentilla suojattavan rakennusaineen, laitteen, koneen tai valmistusmenetelmän keksiminen tai kehittäminen, ei tutkimusvaroja saa myöntää.

Tutkimusvarat myöntää ja maksaa hakemuksesta maatilahallitus saatuaan asiasta lausunnon maa- ja metsätalousministeriöstä annetun asetuksen 11 §:ssä tarkoitetulta maataloustutkimuksen neuvottelukunnalta. Varat on pidettävä tehtävän suorittajan käytettävissä olevalla valtion postisiirtotilillä, josta varoja saadaan nostaa työn edistymisen mukaan. Tehtävän suorittamiseen voidaan antaa myös ennakkoa.

Tutkimusvarojen saajan on toimitettava maatilahallitukselle varojen käytöstä tilitys, johon on liitettävä jäljennökset tilitositteista sekä selvitys työn edistymisestä ja muista sen suorittamiseen liittyvistä seikoista.

Tutkimustulokset on julkaistava maatilahallituksen hyväksymällä tavalla.

Tämä asetus tulee voimaan 18 päivänä helmikuuta 1991.

Aloittamisavustuksen enimmäismäärä on 14 §:n 1 ja 2 momentissa säädetystä poiketen vuonna 1991 ja 1992 kuitenkin enintään 62 500 markkaa ja se myönnetään täysinä viisinäsatoina markkoina. Aloittamisavustusta saadaan vuonna 1991 ja 1992 myöntää seuraavasti: (3.4.1992/297)