Finlex →342/1991 — Laki luvanvaraisesta tavaraliikenteestä tiellä

Liikenneministeriö voi saatuaan asianmukaisen valtuuden vastavuoroisuuden perusteella sopia poikkeuksia lupamenettelystä kansainvälisten maantiekuljetusten osalta ja kansainvälisten sopimusten mukaisista lupajärjestelyistä.

Ulkomailla rekisteröidyllä tai Suomessa rekisteröidyllä mutta ulkomaille vuokratulla kuorma-autolla ja raskaalla perävaunulla tulee olla kuljetuslupa, jollei kansainvälisistä sopimuksista tai Euroopan yhteisön lainsäädännöstä muuta johdu.

Liikenneministeriö voi vapauttaa kuljetusluvista sellaiset ajoneuvot tai kuljetukset, joista ei ole sovittu kansainvälisissä sopimuksissa.

Liikenneluvan myöntää hakijan kotipaikan lääninhallitus.

Tulli myöntää 2 §:n 3 a ja 3 d kohdassa tarkoitetun kuljetusluvan lukuun ottamatta Itävallan tasavallan ja Sveitsin valaliiton läpikulkulupaa, jonka myöntää Ajoneuvohallintokeskus. Ajoneuvohallintokeskus myöntää 2 §:n 3 b ja 3 c kohdassa tarkoitetun kuljetusluvan.

Edellä 7 §:ssä tarkoitetun ammattitaidon hankkimiseksi järjestetään liikenneyrittäjäkoulutusta.

Koulutusta voivat antaa ne oppilaitokset, jotka liikenne- ja viestintäministeriö hyväksyy tähän tarkoitukseen ottaen huomioon koulutuksen tarpeen ja oppilaitoksen edellytykset soveltuvan koulutuksen antamiseen.

Lupaviranomainen myöntää kuljetusluvan hakemuksesta. Hakemuksessa on esitettävä lupaviranomaisen pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot.

Lupaviranomaisen on myönnettävä kuljetuslupa, jos haettua kuljetusta varten on Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen mukaan osoitettavissa kuljetuslupa. Lupaviranomainen voi määrätä luvalle hakuajan. Jos lupa voidaan myöntää lupien vähäisen määrän vuoksi vain osalle hakijoista, se on myönnettävä hakijalle, jonka kuljetus tehokkaimmin hyödyntää haettuun lupaan kohdistuvaa kuljetusoikeutta.

Kuljetusluvan haltija on velvollinen viipymättä palauttamaan käyttämättömäksi jäävän tai käyttämättä jääneen kuljetusluvan lupaviranomaiselle. Lupaviranomainen voi vaatia kuljetusluvan palautettavaksi, jos luvanhaltija ei käytä kuljetuslupaa eikä ota sitä käyttöön lupaviranomaisen asettamassa kohtuullisessa määräajassa.

Lupaviranomaisella on oikeus saada virka-apua poliisilta, tullilta ja rajavartiolaitokselta säännöksen noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi.

Liikenteenharjoittajan tulee vaadittaessa antaa liikenneministeriölle liikenteen harjoittamista koskevia liikenteellisiä ja taloudellisia tietoja.

Liikennelupa voidaan peruuttaa joko kokonaan tai määräajaksi, jos luvanhaltija ei enää täytä liikenneluvan saamisen edellytyksiä.

Jos liikenteen harjoittamisessa ilmenneet rikkomukset ovat vähäisiä, luvanhaltijalle voidaan antaa peruuttamisen sijasta varoitus.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1991.

Tällä lailla kumotaan 29 päivänä maaliskuuta 1957 annetun tieliikennelain (143/57) 5 §:n 3 ja 4 momentti sekä 5 a §, sellaisina kuin ne ovat, 5 §:n 3 momentti muutettuna 6 päivänä kesäkuuta 1969 ja 31 päivänä elokuuta 1978 annetuilla laeilla (366/69 ja 675/78), 5 §:n 4 momentti 5 päivänä elokuuta 1983 annetussa laissa(692/83) ja 5 a § 30 päivänä maaliskuuta 1978 annetussa laissa(249/78), ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä 16 päivänä lokakuuta 1970 annettu asetus(646/70) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, lukuun ottamatta 3–5 ja 20–23 §:ää.

Tämän lain 6 § sekä 8 §:n 1 ja 2 momentti tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993 ja niillä kumotaan 29 päivänä maaliskuuta 1957 annetun tieliikennelain 9 ja 9 a §, sellaisina kuin ne ovat, 9 § 27 päivänä helmikuuta 1970 annetussa laissa (149/70) ja 9 a § 21 päivänä toukokuuta 1965 annetussa laissa(288/65), ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä annetun asetuksen(646/70) 3–5 ja 20–23 §, sellaisina kuin niistä ovat 5 § osittain muutettuna 30 päivänä maaliskuuta 1978 ja 8 päivänä helmikuuta 1985 annetuilla asetuksilla (250/78 ja 173/85), 20, 22 ja 22 a § muutettuna mainitulla 8 päivänä helmikuuta 1985 annetulla asetuksella ja 13 päivänä marraskuuta 1987 annetulla asetuksella(849/87), 20 a § mainitussa 8 päivänä helmikuuta 1985 annetussa asetuksessa ja 22 b § mainitussa 13 päivänä marraskuuta 1987 annetussa asetuksessa, sekä ammattimaisen moottoriajoneuvoliikenteen harjoittamiseen myönnettävien tavaraliikennelupien rajoituksista 18 päivänä joulukuuta 1987 annettu liikenneministeriön päätös(1155/87) ja tavaralinjaliikenteen keräily- ja jakelualueista 18 päivänä joulukuuta 1987 annettu liikenneministeriön päätös n:o 8637/70/87.

Liikennelupa voidaan siirtää luvanhaltijan kuoleman tai eläkkeelle jäämisen johdosta sellaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka täyttää lain 7 §:n mukaiset edellytykset ja jonka lupaviranomainen voi hyväksyä. Lupaa ei voi siirtää enää vuoden 1992 jälkeen.

Ennen tämän lain voimaan tuloa myönnetyt liikenneluvat ovat edelleen voimassa luvassa määrätyn ajan.

Liikennelupahakemukset sekä ilmoitukset liikenteestä vastaavan henkilön muutoksista, jotka on jätetty ennen tämän lain voimaantuloa, mutta joita ei ole ehditty ratkaista tämän lain voimaan tullessa, ratkaistaan tämän lain säännösten mukaisesti.

Luvanhaltijan, jolla on liikennelupa traktorille taikka kuorma- tai pakettiautolle tämän lain voimaan tullessa samoin kuin henkilön, joka toimii liikenteestä vastaavana henkilönä traktorilla taikka kuorma- tai pakettiautolla ammattimaista liikennettä harjoittavassa yrityksessä tämän lain voimaan tullessa, katsotaan täyttävän tässä laissa säädetyn ammattitaitovaatimuksen.

Joka on saanut vähintään kolmanneksen vuosiansiostaan suorittamalla traktorilla välittömästi ennen tämän lain voimaantuloa ainakin kahden vuoden ajan sellaisia kuljetuksia, jotka tämän lain mukaan edellyttävät liikennelupaa, saa edelleen suorittaa näitä kuljetuksia liikennetraktorilla ilman liikennelupaa vuoden 1992 loppuun saakka.