Finlex →735/1991 — Ympäristölupamenettelylaki

Tämän lain mukaisen käsittelyn perusteella myönnettyä lupaa kutsutaan ympäristöluvaksi.

Jos ympäristölupaan sisältyy ainoastaan eräistä naapuruussuhteista annetun lain 18 §:ssä tarkoitettu sijoitusratkaisu, asia käsitellään kuitenkin rakennuslainsäädännön mukaisessa lupamenettelyssä.

Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja sen nojalla säädetään.

Jos laitoksen toiminnan aloittamiseen tai muuttamiseen on 3 §:n mukaisesti haettava ympäristölupa, ei toimintaa saa aloittaa tai jatkaa ennen kuin siihen myönnetty lupa on saanut lainvoiman, ellei 15 §:stä muuta johdu.

Kunnanvaltuusto voi antaa kunnan ympäristölupaviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle. Toimivaltaa ei kuitenkaan voida siirtää viranhaltijalle asiassa, joka sisältää hallinnollisen pakon käyttämistä.

Viranhaltijaan, jonka hoidettavaksi on 1 momentin nojalla annettu tehtäviä, sovelletaan, mitä kunnan ympäristölupaviranomaisesta ja muutoksenhausta sen päätöksiin säädetään.

Lupahakemus on annettava toimivaltaiselle lupaviranomaiselle. Hakemukseen on liitettävä selvitys laitoksesta, sen vaikutuksista ympäristöön ja muista lupaharkinnan kannalta merkityksellisistä seikoista sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristöministeriö antaa tarvittaessa yleisiä ohjeita hakemuksen tekemisestä ja hakemukseen liitettävistä selvityksistä. (10.6.1994/471)

Lupaviranomaisen on varattava niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, tilaisuus kirjallisesti tehdä muistutuksia hakemuksen johdosta.

Myös muilla henkilöillä kuin 1 momentissa tarkoitetuilla asianosaisilla sekä myös sellaisilla yhteisöillä, jotka eivät edusta asianosaisia, on oikeus ilmaista mielipiteensä hakemuksen johdosta samassa määräajassa kuin hakemuksesta voidaan tehdä muistutuksia.

Asianosaisten kuulemisesta ja asian vireillä olosta ilmoittamisesta on muutoin voimassa, mitä hallintomenettelylaissa (598/82) ja tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa(232/66) säädetään.

Lupaviranomainen ratkaisee ympäristölupa-asian soveltaen kulloinkin niitä 2 §:n 2 momentissa mainittujen lakien säännöksiä sekä niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat asianomaista laitosta.

Lupapäätös on perusteltava ja siinä yksilöitävä ne säännökset, joiden nojalla päätös mahdollisine lupamääräyksineen on annettu.

Lupapäätös annetaan julkipanon jälkeen, jolloin sen katsotaan tulleen asianosaisen tietoon silloin, kun se on annettu.

Päätös on lähetettävä tiedoksi hakijalle, asetuksella säädettäville viranomaisille ja niille, jotka ovat sitä erikseen pyytäneet. Päätöksestä on lisäksi tiedotettava sanomalehdessä sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Tieto lääninhallituksen lupaviranomaisena antamasta päätöksestä on lisäksi julkaistava laitoksen sijaintikunnassa ja sellaisessa kunnassa, jossa laitoksen toiminnalla saattaa olla merkitystä ympäristönsuojelun kannalta, siten kuin kunnallislain 144 §:n 1 momentissa säädetään.

Jos hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia, lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten mainitun lain mukainen arviointi on otettu ympäristölupamenettelystä annetun lain säännösten nojalla huomioon.

Valvontaviranomaisella ja sen määräämällä henkilöllä on samat oikeudet valvonnan suorittamiseksi tehdä tarkastuksia ja niihin liittyviä tutkimuksia sekä suorittaa tarkkailua kuin valvontaviranomaisella on ilmansuojelulain ja jätehuoltolain mukaan.

Terveydenhoidon valvonnasta on lisäksi säädetty erikseen.

Jos joku harjoittaa ympäristölupaa edellyttävää toimintaa ilman lupaa, asianomainen ympäristölupaviranomainen voi velvoittaa hänet hakemaan luvan sakon uhalla tai uhalla, että laitoksen toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan.

Valitusoikeus lupapäätöksestä on luvan hakijalla ja niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä kunnanhallituksella ja viranomaisilla, joiden tehtävänä on valvoa asiassa yleistä etua.

Valituksesta on muutoin voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Lupaviranomainen voi hakijan pyynnöstä määrätä, että lupapäätöstä noudatetaan valituksesta huolimatta, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen tai mahdollisten vahinkojen korvaamiseksi lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräysten muuttamisen varalta. Määräys voidaan antaa vain, mikäli täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Valitusviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon.

Mitä 1 momentissa on säädetty vakuuden asettamisesta, ei koske valtiota tai sen laitosta eikä kuntaa tai kuntainliittoa.

Mikäli tämän lain säännöksistä ei muuta johdu, tässä laissa tarkoitetuissa asioissa noudatetaan, mitä 2 §:n 2 momentissa mainituissa laeissa säädetään.

Asetuksella säädetään tarkemmin lupaviranomaisten toimivallan jaosta, lupahakemuksesta, lausunnoista ja muusta lupa-asian käsittelystä ja lupapäätökseen otettavista seikoista sekä päätöksestä tiedottamisesta. Asetuksella voidaan myös säätää viranomaisten keskinäisestä tietojen vaihdosta tämän lain täytäntöön panemiseksi.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Jos jotakin 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua lupaa tai päätöstä koskeva hakemus, ilmoitus tai suunnitelma on tehty asianomaiselle viranomaiselle ennen tämän lain voimaantuloa, noudatetaan käsittelyssä tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Mitä 11 §:ssä säädetään ympäristöluvan varaisten laitosten valvonnasta, koskee myös sellaisia laitoksia, joille aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti on annettu jokin 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu lupa tai päätös.