Finlex →1634/1992 — Asuntosäästöpalkkiolaki

Nuorten ensimmäisen omistusasunnon hankintamahdollisuuksien parantamiseksi ja asuntosäästötoiminnan edistämiseksi voidaan tehdä tässä laissa säädettyjä asuntosäästösopimuksia.

Asuntosäästösopimusten perusteella myönnettäville lainoille suoritettavasta valtion korkotuesta säädetään oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta annetussa laissa (639/82) sekä sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä.

Asunnolla tässä laissa tarkoitetaan vähintään puolta asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista tai osuuksista taikka omakotitalosta.

Asuntosäästötallettajaksi voi ryhtyä henkilö, joka ennen tallettamisen aloittamista on täyttänyt 18 mutta ei 31 vuotta. Aviopuolisot voivat ryhtyä yhdessä asuntosäästötallettajiksi, vaikka toinen puoliso on täyttänyt 31 vuotta.

Asuntosäästötallettajaksi ei kuitenkaan voi ryhtyä henkilö, joka on aikaisemmin omistanut asunnon. Asunnon omistamisena ei pidetä sitä, että henkilö on saanut vastikkeetta omistukseensa määräosan asunnosta.

Asuntosäästötallettajaksi voi ryhtyä henkilö, joka ennen tallettamisen aloittamista on täyttänyt 18 mutta ei 40 vuotta. Aviopuolisot ja rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain (950/2001) mukaisessa parisuhteessa olevat voivat ryhtyä yhdessä asuntosäästötallettajiksi, vaikka toinen puoliso on täyttänyt 40 vuotta.

Asuntosäästötallettajaksi voi kuitenkin ryhtyä 15 vuotta täyttänyt, jos asuntosäästösopimuksessa sovitaan, että talletukset koostuvat holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 25 §:ssä tarkoitetuista, omalla työllä ansaituista varoista.

Asuntosäästötallettajaksi ei kuitenkaan voi ryhtyä henkilö, joka on aikaisemmin omistanut asunnon. Asunnon omistamisena ei pidetä sitä, että henkilö on saanut vastikkeetta omistukseensa määräosan asunnosta.

Asuntosäästösopimuksella tarkoitetaan asuntosäästötallettajan ja rahalaitoksen välistä sopimusta, jossa asuntosäästötallettaja sitoutuu tallettamaan asuntosäästöpalkkiotilille talletuksia ensimmäisen oman asunnon hankintaa varten ja jossa rahalaitos ja asuntosäästötallettaja sopivat vastaantulolainasta. Asuntosäästösopimukseen voi liittyä ennen viimeisen talletuksen suorittamista uusi henkilö, joka täyttää 3 §:ssä säädetyt edellytykset.

Rahalaitoksella tässä laissa tarkoitetaan sellaista luottolaitosta, joka ottaa vastaan talletuksia yleisöltä.

Asuntosäästöpalkkiotilille on tehtävä vähintään kahdeksana kalenterivuosineljänneksenä talletus, jonka vähimmäis- ja enimmäissuuruudesta säädetään asetuksella. Talletusten sekä niille suoritettavan koron ja lisäkoron yhteismäärän on vastattava kymmentä prosenttia asunnon kauppa- tai hankintahinnasta. Lisäkorko otetaan tällöin huomioon laskettuna siihen ajankohtaan saakka, jolloin vastaantulolainan suuruudesta sovitaan.

Asuntosäästötallettaja voi sopia rahalaitoksen kanssa siitä, että asunnon rahoitukseen käytetään myös muita kuin asuntosäästöpalkkiotilille talletettuja varoja. Talletusten yhteismäärä voi tällöin olla myös 1 momentissa säädettyä prosenttiosuutta pienempi. Muita kuin asuntosäästöpalkkiotilille talletettuja varoja ei oteta huomioon laskettaessa vastaantulolainan suuruutta.

Asuntosäästösopimuksen avulla hankittavan asunnon on sijaittava Suomessa.

Asuntosäästösopimuksen avulla ei voida hankkia sellaista asuntoa, jossa asuntosäästötallettaja tosiasiallisesti jo asuu ennen kaupantekoa, ellei asuminen perustu huoneenvuokrasuhteeseen tai ellei asuntoa hankita omilta vanhemmilta.

Mitä 2 momentissa säädetään huoneenvuokrasuhteeseen perustuvasta asunnon hankinnasta, ei kuitenkaan sovelleta, jos asunto jo ennen huoneenvuokrasopimuksen tekoa oli osittain tai kokonaan tallettajan käytössä.

Rahalaitos suorittaa asuntosäästötalletukselle korkoa, jonka suuruus on sama kuin tuloverolain (1535/92) 33 §:n 2 momentissa säädetty verovapaan talletuskoron enimmäistaso. Lisäksi rahalaitos suorittaa talletukselle tallettamisen aloittamisvuodelta ja tämän jälkeen enintään viideltä kalenterivuodelta lisäkorkoa, jonka suuruudesta sovitaan asuntosäästösopimuksessa. Lisäkoron suuruuden on kuitenkin oltava vähintään 2 ja enintään 4,5 prosenttia vuodessa.

Lisäkorko maksetaan sen jälkeen, kun asuntosäästötallettaja on täyttänyt asuntosäästösopimuksen ehdot ja asuntoa koskeva kauppakirja on tehty taikka rakennusvalvontaviranomainen on suorittanut tallettajan rakentaman tai rakennuttaman asunnon käyttöön hyväksymistä koskevan loppukatselmuksen.

Rahalaitos suorittaa asuntosäästötalletukselle korkoa, jonka suuruudesta säädetään asetuksella. Lisäksi rahalaitos suorittaa talletukselle tallettamisen aloittamisvuodelta ja tämän jälkeen enintään viideltä kalenterivuodelta lisäkorkoa, jonka suuruudesta sovitaan asuntosäästösopimuksessa. Sovittavan lisäkoron vähimmäis- ja enimmäismääristä säädetään asetuksella.

Asuntosäästötallettajaksi ryhtyvä 15 vuotta täyttänyt ja rahalaitos voivat kuitenkin sopia, että lisäkoron maksuaika alkaa joko tallettamisen aloittamisajankohtana tai silloin kun asuntosäästötallettaja täyttää 18 vuotta.

Lisäkorko maksetaan sen jälkeen, kun asuntosäästötallettaja on täyttänyt asuntosäästösopimuksen ehdot ja asuntoa koskeva kauppakirja on tehty taikka rakennusvalvontaviranomainen on suorittanut tallettajan rakentaman tai rakennuttaman asunnon käyttöön hyväksymistä koskevan loppukatselmuksen.

Jos kaksi alunperin erillistä asuntosäästösopimusta yhdistetään tai erillisten sopimusten perusteella hankitaan muuten yksi asunto, otetaan vastaantulolainan suuruutta laskettaessa huomioon talletuksista kunkin kalenterivuosineljänneksen osalta enintään säädettyä enimmäismäärää vastaava määrä.

Yhteisen asuntosäästösopimuksen tehneet asuntosäästötallettajat voivat rahalaitoksen kanssa sopia talletusten jakamisesta. Kullakin tallettajalla on tällöin erikseen oikeus tehdä oma asuntosäästösopimus ja jatkaa talletuksia sillä edellytyksellä, ettei hän nosta talletusten jakamisen yhteydessä varoja muuhun tarkoitukseen. Jos aviopuolisot jakavat yhteisen asuntosäästösopimuksensa, voi kumpikin puoliso hankkia asunnon oman sopimuksensa perusteella vasta lainvoimaisen avioeron jälkeen.

Asuntosäästösopimus purkautuu eikä asuntosäästötallettajalla ole oikeutta sopimuksen mukaiseen lainaan, jos:

Tämän lain mukaista talletusta tai siitä ennen verovuoden päättymistä talletettua osaa ei pidetä veronalaisina varoina eivätkä rahalaitoksen tällaiselle talletukselle maksama korko ja lisäkorko ole veronalaista tuloa tulo- ja varallisuusverotuksessa. Korosta ja lisäkorosta ei myöskään suoriteta korkotulon lähdeverosta annetussa laissa (1341/90) tarkoitettua lähdeveroa.

Asuntosäästötallettajan on korkotuen edellytysten tarkistamiseksi ilmoitettava rahalaitokselle oma ja aviopuolisonsa henkilötunnus. Jos tallettaja hankkii asuntosäästösopimuksen avulla asunnon määräosan, on hänen ilmoitettava rahalaitokselle myös asunnon muiden omistajien henkilötunnukset.

Rahalaitoksen tulee korkotuen edellytysten tarkistamiseksi ilmoittaa henkilötunnukset valtiokonttorille, kun korkohyvitystä pyydetään maksettavaksi ensimmäisen kerran.

Tässä laissa asunnolle ja asuntosäästötallettajalle asetetuista edellytyksistä, asuntosäästösopimuksen tekemisestä tai muuttamisesta ja asuntosäästösopimusten yleisistä sopimusehdoista voidaan säätää tarkemmin asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Tällä lailla kumotaan 19 päivänä joulukuuta 1980 annettu asuntosäästöpalkkiolaki (862/80) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Asuntosäästötallettajaksi voi tämän lain 3 §:n 1 momentin estämättä ryhtyä sellainenkin henkilö, joka ei ole ennen tallettamisen aloittamista täyttänyt 40 vuotta, jos asuntosäästösopimus tehdään puolen vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

Edellä 13 §:n 2 momentissa kumotun lain nojalla tehtyihin asuntosäästösopimuksiin sovelletaan tämän lain voimaantulon jälkeen edelleen kumotun lain säännöksiä, asuntosäästöpalkkion suorittamista koskevia säännöksiä lukuun ottamatta, sellaisina kuin ne ovat voimassa tämän lain voimaan tullessa. Asuntosäästösopimuksen avulla voidaan tällöin kuitenkin myös asunnon määräosa tämän lain 2 §:ssä säädetyissä rajoissa, jos asuntosäästötallettaja ja rahalaitos niin sopivat.