Finlex →789/1992 — Laki kasvinjalostajanoikeudesta

Kasvilajikkeen jalostaja tai se, jolle hänen oikeutensa on siirtynyt, (lajikkeen omistaja) voi rekisteröinnillä saada yksinoikeuden lajikkeen ammattimaiseen hyväksikäyttämiseen sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, jalostajanoikeus voidaan myöntää myös, jos maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että se suomalaisen kasvinviljelyn tai kasvilajikkeen maahantuonnin kannalta on perusteltua.

Kasvinjalostajanoikeus voidaan myöntää ainoastaan lajikkeeseen:

Kasvinjalostajanoikeutta ei saa myöntää, jos lajikkeen lisäysaineistoa tai satoa on lajikkeen omistajan suostumuksella myyty tai muulla tavoin luovutettu nimenomaisessa hyödyntämisen tarkoituksessa:

Edellä 6 §:ssä säädetty lajikkeen omistajan oikeus koskee myös:

Kasvinjalostajanoikeus ei rajoita lajikkeen käyttämistä:

Maanviljelijällä on 6 c §:ssä säädetyin edellytyksin oikeus omalla tilallaan käyttää tuottamaansa lajikkeen kylvösiementä.

Maanviljelijällä on oikeus korvausta maksamalla käyttää lisäystarkoituksiin omalla tilallaan tässä laissa tarkoitetun oikeussuojan piiriin kuuluvien kasvien, hybridejä lukuun ottamatta, korjattua satoa. Tämä oikeus koskee vain seuraaviin kasvilajeihin kuuluvien lajikkeiden viljelyä: kaura, ohra, ruis, vehnä, ruisvehnä, rypsi, rapsi, öljypellava, herne, härkäpapu, peruna ja tattari.

Maksettavan korvauksen on oltava selvästi pienempi kuin lajikkeen lisäysaineiston markkinoinnissa perittävä rojalti. Lajikkeen omistajalle maksettavan kohtuullisen korvauksen määrästä voidaan tehdä sopimus lajikkeen omistajan ja viljelijän tai heitä edustavien järjestöjen kesken. Jos sopimusta ei ole tehty tai sitä ei sovelleta, viljelijällä on velvollisuus maksaa lajikkeen omistajalle korvaus, joka on 50 prosenttia lajikkeen lisäysaineiston markkinoinnissa perittävästä summasta.

Viljelijällä, jonka hallinnassa oleva peltopinta-ala on alle 10 hehtaaria, on oikeus korvausta maksamatta käyttää suojatun lajikkeen lisäysaineistoa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Suojatun perunalajikkeen viljelystä on tällaisessa tapauksessa kuitenkin korvaus maksettava, jos lajikkeen viljelyala on suurempi kuin 2 hehtaaria tai varhaisperunan katteenalaisessa viljelyssä suurempi kuin 1 hehtaari.

Maanviljelijä ja lisäysaineiston kunnostaja ovat velvollisia antamaan pyydettäessä viranomaiselle ja lajikkeen omistajalle maksuvelvollisuuden toteamiseksi tarvittavan tiedon.

Kasvinjalostajanoikeus ei koske toimia, jotka liittyvät suojatun lajikkeen tai 6 a §:ssä tarkoitettujen kasvien aineistoon, jota omistajan toimesta tai tämän suostumuksella on myyty tai muutoin markkinoitu missä tahansa Euroopan vapaakauppa-alueeseen kuuluvassa valtiossa, ellei näitä toimia tehdä:

Lajikkeen aineistolla tarkoitetaan 1 momentissa:

Lajikkeen omistajalla on oikeus saada 6 c §:ssä säädetyn maksuvelvollisuuden toteuttamiseksi tarvittavat tiedot maaseutuelinkeinorekisteristä annetussa laissa (1515/1994) tarkoitetusta maaseutuelinkeinorekisteristä. Tällaisina tietoina voidaan luovuttaa seuraavat viljelijää koskevat tiedot:

Lajikkeen omistaja saa käyttää 1 momentin mukaisesti luovutettuja tietoja vain 6 c §:ssä tarkoitetun maksunsaantioikeutensa toteuttamiseksi. Lajikkeen omistajalla ei ole oikeutta luovuttaa tietoja edelleen.

Edellytyksenä 1 momentin mukaiselle tietojenluovutukselle on, että lajikkeen omistaja ja viljelijä tai heitä edustavat järjestöt ovat sopineet 6 c §:n mukaisesti lajikkeen omistajalle maksettavasta korvauksesta.

Lajikkeen omistajan on hävitettävä 6 f §:n nojalla luovutetut tiedot yhden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jota koskevan 6 c §:ssä tarkoitetun maksuvelvollisuuden toteuttamiseksi tiedot on luovutettu.

Kasvinjalostajanoikeus käsittää myös koristekasvien taimet tai sellaisten kasvien osat, joita tavallisesti käytetään muuhun tarkoitukseen kuin lisäykseen, jos niitä käytetään kaupallisesti lisäysaineistona koristekasvien tai leikkokukkien tuottamiseen.

Rekisteriviranomaisena on kasvilajikelautakunta, joka pitää kasvilajikerekisteriä.

Kasvilajikelautakunnan asettaa maa- ja metsätalousministeriö. Lautakunnassa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja enintään kymmenen jäsentä. Jäsenillä on kullakin varajäsen. Lautakunta asetetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tarkemmat säännökset lautakunnasta annetaan asetuksella.

Rekisteröintihakemus tehdään kirjallisesti rekisteriviranomaiselle.

Rekisteröintihakemuksessa tulee kuvata, miten uusi lajike poikkeaa muista lajikkeista sekä antaa lajikkeelle nimi. Hakemuksessa on ilmoitettava jalostajan nimi. Jos muu kuin lajikkeen jalostaja hakee kasvinjalostajanoikeutta, hakijan on osoitettava oikeutensa lajikkeeseen. Hakijan on vakuutettava, ettei lajiketta ennen hakemusta ole tarjottu kaupaksi tai markkinoitu 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Hakijan on suoritettava rekisteröintimaksu.

Hakemuspäiväksi merkitään se päivä, jona hakemusasiakirjat on toimitettu viranomaiselle ja rekisteröintimaksu suoritettu.

Lajikkeen nimen perusteella lajike tulee voida erottaa muista lajikkeista.

Lajikkeen nimeä ei saa hyväksyä, jos se:

Jos hakija ei ole noudattanut hakemusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä tai jos rekisteriviranomainen havaitsee olevan muita esteitä rekisteröinnille, on hakijaa välipäätöksellä kehotettava määräajassa antamaan lausumansa tai korjaamaan puutteellisuuden.

Jos hakija ei välipäätöksessä määrätyn ajan kuluessa anna lausumaansa tai ryhdy toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi, on hakemus jätettävä sillensä. Edellä 1 momentissa tarkoitetussa välipäätöksessä on mainittava tästä seuraamuksesta.

Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija kuukauden kuluessa välipäätöksessä määrätyn ajan päättymisestä sitä pyytää sekä antaa lausumansa tai ryhtyy toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi ja saman ajan kuluessa suorittaa uudelleenkäsittelymaksun.

Jos hakijan antaman lausuman jälkeen on olemassa este hakemuksen hyväksymiselle, on hakemus hylättävä, jollei ole aihetta antaa hakijalle uutta välipäätöstä.

Jos joku rekisteriviranomaiselle väittää, että hänellä on parempi oikeus lajikkeeseen kuin hakijalla, ja jos asia on epäselvä, viranomainen voi välipäätöksessä kehottaa häntä nostamaan kanteen tuomioistuimessa määrätyn ajan kuluessa. Jos kannetta ei nosteta määräajassa, väite jätetään ottamatta huomioon, mistä on mainittava välipäätöksessä.

Jos riita paremmasta oikeudesta lajikkeeseen on vireillä tuomioistuimessa, voidaan rekisteröintihakemuksen käsittely keskeyttää, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Jos joku rekisteriviranomaiselle näyttää, että hänellä on parempi oikeus lajikkeeseen kuin hakijalla, rekisteriviranomaisen tulee hänen vaatimuksestaan siirtää hakemus hänelle. Samalla siirronsaajan on suoritettava uusi rekisteröintimaksu.

Ennen kuin siirtovaatimus on lopullisesti ratkaistu, hakemusta ei saa jättää sillensä, hyväksyä, hylätä tai peruuttaa.

Jos hakemus on vaatimusten mukainen, on rekisteriviranomaisen julkaisemalla hakemus varattava yleisölle mahdollisuus hakemusta koskevien väitteiden tekemiseen.

Hakemusta koskevat väitteet on tehtävä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle sen määräämän ajan kuluessa.

Hakijan on toimitettava tarvittava kasviaineisto ja tarpeelliset muut tiedot sille, joka suorittaa tutkimuksen.

Hakijan, joka on pyytänyt etuoikeutta toisessa maassa tehdyn hakemuksen perusteella, on neljän vuoden kuluessa etuoikeusajan päättymisestä toimitettava kasviaineisto ja tarpeelliset muut tiedot.

Kun väitteiden tekemiseen varattu aika on kulunut ja lajikkeesta on tehty tarpeelliset tutkimukset, otetaan hakemus jatkettuun käsittelyyn ja rekisteriviranomainen tekee päätöksen lajikkeen rekisteröimisestä.

Hakijalle on varattava tilaisuus antaa lausumansa esitetyistä huomautuksista ja suoritetusta tutkimuksesta.

Rekisteriviranomaisen 19 §:ssä tarkoitetun päätöksen saatua lainvoiman lajike on merkittävä kasvilajikerekisteriin. Rekisteröinti on julkaistava. Hakijalle annetaan todistus rekisteröinnistä.

Hakemuksen hylkäämistä koskeva päätös on julkaistava sen jälkeen, kun se on saanut lainvoiman.

Kun rekisteröidyn kasvilajikkeen lisäysaineistoa pidetään kaupan, on siitä käytettävä sen rekisteröityä nimeä vielä senkin jälkeen, kun kasvinjalostajanoikeuden voimassaoloaika on päättynyt tai oikeus muuten lakannut.

Lajikkeen rekisteröityä nimeä tai siihen helposti sekoitettavaa nimeä ei saa käyttää saman taikka läheisen lajin lajikkeesta tai sellaisen lajikkeen lisäysaineistosta niin kauan kuin lajikenimi on rekisteröity.

Rekisteriviranomaisen on kumottava rekisteröity lajikkeen nimi:

Rekisteriviranomaisen on ilmoitettava omistajalle nimityksen kumoamisvaatimuksesta ja kehotettava tätä esittämään uusi nimiehdotus 30 päivän kuluessa siitä, kun tämä on saanut tiedon vaatimuksesta. Jos lajike ei enää ole suojattu, rekisteriviranomainen voi itse tehdä ehdotuksen uudeksi nimeksi.

Uutta nimeä koskeva ehdotus on tutkittava ja julkaistava niin kuin kasvinjalostajanoikeutta koskevassa asetuksessa (907/1992) säädetään. Uusi nimi on rekisteröitävä ja julkaistava sen jälkeen kun se on hyväksytty. Aikaisempi nimi on samalla kumottava.

Jos käyttölupa kuuluu yritykselle, saadaan käyttölupa luovuttaa yrityksen luovutuksen yhteydessä, jollei muuta ole sovittu.

Jos rekisteröidyn lajikkeen lisäysaineistoa ei tuoteta markkinoille kohtuullisin ehdoin ja elintarvikehuollon yleisiin tarpeisiin nähden riittävästi, voi se, joka haluaa käyttää lajiketta ammattimaisesti Suomessa, saada siihen pakkoluvan, jollei lajikkeen omistajan menettelyyn ole hyväksyttävää syytä. Pakkolupa sisältää myös oikeuden saada lajikkeen omistajalta tarpeellinen määrä lajikkeen lisäysaineistoa.

Pakkolupa voidaan myöntää vain sille, jolla katsotaan olevan edellytykset hyväksyttävällä tavalla ja pakkoluvassa määrättävillä ehdoilla käyttää hyväksi jalostajanoikeuden kohteena olevaa lajiketta.

Pakkolupa ei estä lajikkeen omistajaa itse käyttämästä oikeuttaan tai luovuttamasta lajikkeen käyttölupaa.

Pakkoluvan myöntää tuomioistuin, joka määrää, missä laajuudessa rekisteröityä lajiketta saa käyttää, sekä vahvistaa vastikkeen ja muut pakkoluvan ehdot. Tuomioistuin voi lajikkeen omistajan vaatimuksesta kumota pakkoluvan tai vahvistaa sille uudet ehdot, jos oleellisesti muuttuneet olosuhteet sitä edellyttävät.

Jos bioteknologisen keksinnön patentin haltija ei voi hyödyntää patenttia loukkaamatta lajiketta koskevaa aiempaa kasvinjalostajanoikeutta, hän voi hakea asianmukaista korvausta vastaan pakkolupaa kyseisen oikeuden suojaaman lajikkeen muulla kuin yksinoikeudella tapahtuvaa käyttöä varten. Jos patentin haltijalle myönnetään tällainen pakkolupa, on kasvinjalostajanoikeuden haltijalla tällöin oikeus saada kohtuullisin ehdoin annettava vastavuoroinen lupa käyttää suojattua keksintöä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun luvan hakijan on osoitettava, että hän ei ole onnistunut sopimusteitse saamaan lupaa kasvinjalostajanoikeuden haltijalta ja että keksintö edustaa huomattavaa teknistä kehitystä, johon liittyy huomattava taloudellinen etu suojattuun kasvilajikkeeseen nähden.

Patenttilaissa (550/1967) säädetään kasvinjalostajan oikeudesta saada pakkolupa käyttää patentilla suojattua keksintöä.

Kun kasvinjalostajanoikeus on siirtynyt tai jollekin annettu käyttölupa taikka käyttölupa on luovutettu toiselle, siitä on pyynnöstä tehtävä merkintä kasvilajikerekisteriin. Sama koskee kasvinjalostajanoikeuden panttausta. Pakkoluvan myöntäminen merkitään kuitenkin aina rekisteriin.

Jos näytetään, että rekisteriin merkitty käyttölupa, panttioikeus tai pakkolupa on lakannut, merkintä on poistettava rekisteristä.

Rekisterimerkintöjen tekemisestä peritään maksu.

Lajikkeen omistajaksi katsotaan se, joka viimeksi on merkitty rekisteriin lajikkeen omistajaksi.

Lajikkeen omistaja voi luopua oikeudestaan ilmoittamalla siitä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle, jolloin viranomainen poistaa lajikkeen rekisteristä.

Jalostajanoikeus lakkaa, jos vuosimaksua ei makseta säädetyssä ajassa.

Asioissa, jotka koskevat kasvinjalostajanoikeuden mitättömäksi julistamista, tuomioistuimen on pyydettävä rekisteriviranomaisen lausunto.

Muissa kasvinjalostajanoikeutta koskevissa asioissa tuomioistuin voi hankkia rekisteriviranomaisen lausunnon, jos siihen on aihetta.

Jos joku loukkaa kasvinjalostajanoikeuden tuottamaa yksinoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa.

Tuomioistuin voi 29 §:ssä tarkoitettua kannetta käsitellessään kasvinjalostajanoikeuden haltijan vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään kasvinjalostajanoikeutta loukkaavaksi väitetyn käytön (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon kasvinjalostajanoikeuden väitetyn loukkaajan, välittäjän ja kasvinjalostajanoikeuden haltijan oikeudet.

Ennen 29 §:ssä tarkoitetun kanteen nostamista pykälässä tarkoitettu tuomioistuin voi kasvinjalostajanoikeuden haltijan vaatimuksesta antaa keskeyttämismääräyksen, jos sen antamiselle on 1 momentissa mainitut edellytykset ja jos on ilmeistä, että oikeudenhaltijan oikeuksien toteutuminen muutoin vakavasti vaarantuisi. Tuomioistuimen on varattava sekä sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, että sille, jonka väitetään loukkaavan kasvinjalostajanoikeutta, tilaisuus tulla kuulluksi. Tiedoksianto sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, voidaan toimittaa postitse taikka telekopiota tai sähköpostia käyttäen. Asian käsittelyyn sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetään.

Tuomioistuin voi pyynnöstä antaa 2 momentissa tarkoitetun keskeyttämismääräyksen väliaikaisena väitettyä loukkaajaa kuulematta, jos asian kiireellisyys sitä välttämättä vaatii. Määräys on voimassa, kunnes toisin määrätään. Väitetylle loukkaajalle on määräyksen antamisen jälkeen viipymättä varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kun väitettyä loukkaajaa on kuultu, tuomioistuimen on viipymättä päätettävä, pidetäänkö määräys voimassa vai peruutetaanko se.

Tämän pykälän nojalla annettu keskeyttämismääräys ei saa vaarantaa kolmannen oikeutta lähettää ja vastaanottaa viestejä. Keskeyttämismääräys tulee voimaan, kun hakija asettaa ulosottomiehelle ulosottolain (37/1895) 7 luvun 16 §:ssä tarkoitetun vakuuden, jolleioikeudenkäymiskaaren 7 luvun 7 §:stä muuta johdu. Tämän pykälän 2 tai 3 momentin nojalla annettu keskeyttämismääräys raukeaa, jollei 29 §:ssä tarkoitettua kannetta nosteta kuukauden kuluessa määräyksen antamisesta.

Keskeyttämismääräystä vaatineen on korvattava sille, jolle määräys on annettu, samoin kuin väitetylle loukkaajalle määräyksen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko sekä asiassa aiheutuneet kulut, jos 29 §:ssä tarkoitettu kanne hylätään tai jätetään tutkimatta taikka jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että kantaja on peruuttanut kanteensa tai jäänyt saapumatta tuomioistuimeen. Sama on voimassa, jos keskeyttämismääräys 3 momentin nojalla peruutetaan tai 4 momentin nojalla raukeaa. Vahingon ja kulujen korvaamista koskevan kanteen nostamisessa noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:ssä säädetään.

Lajikkeen omistaja tai se, jolla käyttö- tai pakkoluvan perusteella on oikeus käyttää hyväksi kasvinjalostajanoikeuden nojalla suojattua kasvilajiketta, voi ajaa vahvistuskannetta siitä, nauttiiko hän myönnetyn kasvinjalostajanoikeuden perusteella suojaa toista vastaan, jos asia on epäselvä ja siitä aiheutuu hänelle haittaa.

Joka käyttää tai aikoo käyttää hyväksi kasvinjalostajanoikeuden perusteella suojattua kasvilajiketta, voi samoilla ehdoilla ajaa jalostajanoikeuden haltijaa vastaan vahvistuskannetta siitä, onko myönnetyn kasvinjalostajanoikeuden johdosta olemassa este sanotulle toiminnalle.

Tässä pykälässä säädetystä korvauksesta on lisäksi soveltuvin osin voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa (412/74) säädetään.

Maanviljelijä, joka laiminlyö 6 c §:ssä säädetyn velvoitteen, on velvollinen suorittamaan korvausta. Korvauksen suuruus määrätään Euroopan yhteisön kasvinjalostajanoikeutta koskevien säännösten mukaan.

Tuomioistuin voi oikeudenloukkauksen kärsineen kanteesta, sen mukaan kuin on kohtuullista, määrätä, että lajikkeen kasviaineisto, johon oikeudenloukkaus kohdistuu, on luovutettava loukatulle lunastusta vastaan. Edellä sanottu ei koske sitä, joka vilpittömässä mielessä on saanut kasviaineiston tai erityisen oikeuden siihen eikä itse ole loukannut kasvinjalostajanoikeutta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu kasviaineisto saadaan ottaa takavarikkoon, mikäli oikeudenloukkauksen kärsinyt on tehnyt vaatimuksen lajikkeen kasviaineiston luovuttamiseksi sen mukaan kuin ulosottolain 7 luvussa säädetään.

Jos joku muu kuin hakija sen jälkeen, kun 10 §:ssä tarkoitettu hakemus on pantu vireille, käyttää ammattimaisesti hyväksi lajiketta, johon on haettu kasvinjalostajanoikeutta, on kasvinjalostajanoikeuden loukkausta koskevia säännöksiä vastaavasti sovellettava, jos jalostajanoikeus sittemmin myönnetään.

Jos vahingonkorvauskanne pannaan vireille vuoden kuluessa kasvinjalostajanoikeuden rekisteröimisestä, ei 31 §:n 3 momentin säännöstä sovelleta.

Tuomioistuin voi kasvinjalostajanoikeuden loukkausta koskevassa riita-asiassa kantajan vaatimuksesta määrätä, että vastaajan on korvattava kustannukset, jotka kantajalle aiheutuvat siitä, että hän soveltuvin toimin julkistaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu loukanneen kasvinjalostajanoikeutta. Määräystä ei saa antaa, jos tietojen levittämistä on muussa laissa rajoitettu. Harkitessaan määräyksen antamista ja määräyksen sisältöä tuomioistuimen tulee ottaa huomioon julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta aiheutuvat kustannukset ja muut vastaavat seikat.

Tuomioistuin määrää vastaajan korvattavien kohtuullisten julkistamiskustannusten enimmäismäärän. Kantajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos tietoja tuomiosta ei ole julkistettu tuomioistuimen määräämässä ajassa lainvoimaiseksi tulleen tuomion antamisesta.

Maanviljelijä ja lisäysaineiston kunnostaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö 6 d §:ssä säädetyn velvollisuutensa, on tuomittava lajikkeen viljelytietojen antamisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä sakkoon.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta luovuttaa tai käyttää 6 f §:n nojalla luovutettuja tietoja vastoin 6 f §:n 2 momentissa mainittua käyttötarkoitusta, on tuomittava suojattua lajiketta koskevien viljelytietojen väärinkäytöstä sakkoon.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 22 §:n säännöksiä lajikenimen käyttämisestä, on tuomittava, jollei rikkomus ole vähäinen, kasvin lajikenimen väärinkäytöstä sakkoon.

Jos kasvinjalostajanoikeuden hakijalla tai sen haltijalla ei ole kotipaikkaa Suomessa, on hänellä oltava täällä asuva asiamies, joka on oikeutettu edustamaan hakijaa kaikissa kasvinjalostajanoikeutta koskevissa asioissa.

Rekisteriviranomaisen kasvinjalostajanoikeutta koskevaan lopulliseen päätökseen voi hakija tai kasvinjalostajanoikeuden haltija hakea muutosta, jos päätös on hänelle vastainen. Väitteentekijä voi hakea muutosta päätökseen, jolla hakemus on hyväksytty siitä huolimatta, että sitä vastaan on asianmukaisesti tehty väite. Jos väitteentekijä peruuttaa muutoksenhakunsa, asia voidaan kuitenkin tutkia, mikäli siihen on erityisiä syitä.

Päätökseen, jolla 16 §:ssä tarkoitettu vaatimus hakemuksen siirtämisestä on hyväksytty, voi hakija hakea muutosta. Päätökseen, jolla vaatimus hakemuksen siirtämisestä on hylätty, voi vaatimuksen tekijä hakea muutosta.

Tässä laissa säädettyjen maksujen suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo). Rekisteröintimaksun ja vuosimaksun suuruus voidaan kuitenkin määrätä siten, että niistä perittävien maksujen kokonaismäärä vastaa arviolta rekisterin pitämisestä valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää.

Kasvilajikelautakunnan samanlaatuisista suoritteista voidaan määrätä samansuuruinen maksu silloinkin, kun suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvat kustannukset poikkeavat toisistaan. Tällaisen kiinteän maksun suuruutta määrättäessä on otettava huomioon suoritteiden keskimääräiset kokonaiskustannukset.

Kansainvälisistä sopimuksista taikka elinkeinopoliittisista tai käytännöstä johtuvista syistä maksu voidaan määrätä perittäväksi yleisesti suoritteen omakustannusarvoa tai 1 momentin toisen virkkeen mukaan laskettavaa maksua korkeampana tai alempana taikka jättää kokonaan perimättä.

Muilta osin maksujen osalta on noudatettava, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella. Kasvilajikelautakunta voi antaa yksityiskohtaisia määräyksiä rekisteröintihakemuksesta ja sen käsittelystä.

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä lokakuuta 1992. Lain 8 §:n 2 momentin 1 kohta tulee voimaan kuitenkin vasta asetuksella säädettävänä päivänä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.