Finlex →1689/1993 — Valtioneuvoston päätös yritystuesta

Valtioneuvosto vahvistaa käyttösuunnitelman, jossa määritellään kunkin 1 §:ssä tarkoitetun tukimuodon osuus valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetusta myöntämisvaltuudesta.

Kehitysalueen investointituella on pyrittävä edistämään kilpailukykyisen yrityskannan ja tuotantotoiminnan lisäämistä.

Kehitysalueen investointituella on ensisijaisesti tuettava sellaisia hankkeita, jotka

Myönnettävän kehitysalueen investointituen markkamäärä määräytyy tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeäksi katsottujen käyttöomaisuuden hankintamenojen perusteella siten, että investointituen osuus käyttöomaisuuden hankintamenosta alueiden kehittämisestä annetun lain 7 §:ssä tarkoitetun kehitysalueen tukialueilla voi olla:

Kehitysalueen investointituki voidaan myöntää 1 momentin mukaista alarajaa pienempänä, milloin se investoinnin suuruuden kannalta on perusteltua.

Tässä pykälässä määrättyjä valtion tukien enimmäismääriä voidaan yksittäistapauksissa ylittää edellyttäen, että noudatetaan valtion tukien ilmoittamisesta annettuja EY:n säännöksiä.

Yrityksen toimintaa laajennettaessa tai käyttöomaisuutta uudistettaessa kehitysalueen investointituen myöntämisen edellytykseksi on yleensä katsottava, että hankkeessa tulee yrityksen kyseessä olevan toimintayksikön työpaikkojen, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten reaalilisäys olemaan vähintään 20 % tai vähintään 10 %, jos siihen on erityisiä aluepoliittisia syitä ja hanke on kustannuksiltaan yrityksen kokoon nähden merkittävä, taikka että hankkeessa perustetaan vähintään 10 uuden työpaikan toimintayksikkö.

Edellä 1 momentissa määrätystä voidaan poiketa, jos yritys uudistaa käyttöomaisuuttaan tekniikaltaan olennaisesti korkeatasoisemmaksi.

Käytettävissä oleviin määrärahoihin nähden suuriin pääomavaltaisiin hankkeisiin myönnettäviin kehitysalueiden investointitukiin tulee suhtautua pidättyvästi erityisesti silloin, kun hankkeen vaikutukset alueen kehitykseen ovat vähäiset tai kysymyksessä on sellainen hanke, johon liittyvä toiminta raaka-aineen hankinnasta johtuvista tai muista syistä luontaisesti edellyttää sijoittumista tuen piiriin kuuluville alueille.

Sellaisen käyttöomaisuuden hankkimiskustannuksiin, johon on valtion varoista aikaisemmin myönnetty tukea, ei tule myöntää kehitysalueen investointitukea, jos on ilmeistä, että käyttöomaisuuden aikaisemmalle omistajalle myönnetty tuki on jo vaikuttanut alentavasti käyttöomaisuuden hankintahintaan.

Kehitysalueen investointituen myöntämiseen on suhtauduttava pidättyvästi myös silloin, kun kyseessä olevassa hankkeessa syntyy sellaista ilmeistä ylikapasiteettia, joka olennaisesti vaarantaa olemassa olevan kilpailukykyisen yritystoiminnan jatkumisen.

Kehitysalueen investointituen myöntämistä puoltavana tekijänä pidetään hankkeen myönteistä ympäristövaikutusta.

Tukea myönnettäessä otetaan huomioon mitä 8 §:ssä on määrätty kehitysalueen investointituen myöntämisestä.

Pienyritysten investointituen markkamäärä määräytyy tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeäksi katsottujen käyttöomaisuuden hankintamenojen perusteella. Investointituki voi olla enintään 15 % näistä menoista. Kehitysalueella ja rakennemuutosalueilla voidaan myöntämistason osalta kuitenkin soveltaa, mitä kehitysalueen investointituen myöntämistasosta näillä alueilla on 4 §:n 1 ja 2 momentissa määrätty.

Pienyritysten käynnistystuen markkamäärä määräytyy yritystoiminnan aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamien ennakonpidätyksen alaisten palkkojen ja välillisten työvoimamenojen sekä yrittäjän laskennallisten palkkakustannusten perusteella. Käynnistystuki voi olla enintään 45 % näistä menoista. Yrityshautomoyritysten osalta pienyritystuen markkamäärä määräytyy muiden menojen kuin investointi- ja palkkamenojen osalta siten, että tuen määrä voi olla enintään 45 % näistä menoista.

Pienyrityksen investointi- ja käynnistystuen ja muun investointihankkeeseen myönnettävän tuen yhteismäärä voi kehitysalueella ja rakennemuutosalueella enintään olla mitä tukien yhteismäärästä näillä alueilla on 5 §:ssä määrätty sekä muualla maassa enintään 15 % käyttöomaisuusinvestointien yhteismäärästä.

Tukea voidaan kuitenkin myöntää 1 momentissa tarkoitettuja prosenttiosuuksia ylittäen toimintansa aloitusvaiheessa olevalle yritykselle. Tällöin tukien yhteismäärä voi olla enintään 100 000 markkaa perustettavaa uutta kokovuotista työpaikkaa kohti ja laskettuna enintään kolmen työpaikan osalta.

Pienyritystukea voidaan kuitenkin myöntää enintään 1 000 000 markkaa samaa hanketta kohden.

Pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistukea (kehittämistuki) suunnataan pienten ja keskisuurten yritysten pitkän aikavälin kilpailukykyä tai kansainvälistymistä parantaviin hankkeisiin.

Myönnettävä kehittämistuen markkamäärä on hankkeen toteuttamisen kannalta tärkeäksi katsotuista kehittämismenoista kehitysalueella enintään 50 %. Muualla kuin kehitysalueella kehittämistuen taso on pääsääntöisesti tätä alempi. Kehittämistuen vähimmäistaso on hankkeen toteuttamisen kannalta tärkeäksi katsotuista kehittämismenoista vähintään 25 %. Kehittämistukea suunnataan erityisesti ulkopuolisten palveluiden ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuviin menoihin.

Jos kysymyksessä on yritysten tiedottamista koskeva yhteishanke tai muu yhteishanke taikka jos siihen on muutoin erityistä syytä, tuki voi olla enintään 75 % edellä tarkoitetuista menoista.

Kehittämistuen myöntämiseen on suhtauduttava pidättyvästi tai sitä on myönnettävä alhaisena, jos hanke koskee tuotteen tai tuotantomenetelmän vähäistä kehittämistä tai jos hankkeeseen ei sisälly merkittävää riskiä tai jos yritys on aikaisemmin saanut huomattavasti kehittämistukea.

Toimintaympäristötuella tuetaan erityisesti sellaisia hankkeita, jotka parantavat pienten ja keskisuurten yritysten edellytyksiä uusien työpaikkojen tarjontaan tai yritysten toiminnan laadulliseen kehittämiseen, jotka edistävät uuden yritystoiminnan käynnistymistä alueella tai parantavat alueen houkuttelevuutta yritystoiminnan kannalta.

Toimintaympäristötukea voidaan myöntää tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeiksi katsottuihin ulkopuolisten palveluiden ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuviin menoihin, tilojen ja laitteiden vuokriin, materiaali-, raaka-aine- ja puolivalmistehankintoihin, käyttöomaisuuden hankintaan sekä menoihin, jotka aiheutuvat käyttö- ja valmistusoikeusmaksuista, palkka- ja matkakustannuksista ja kohtuullisista yleiskustannuksista.

Tukea voidaan myöntää myös Kera Oyj:lle ja muille valtion omistamille tai hallinnoimille pääomasijoitusyhteisöille käytettäväksi rahasto-osuuden merkintään pääomasijoitushankkeeseen, jota rahoitetaan myös Euroopan yhteisöjen rakennerahastoista. Toimintaympäristötukea voidaan käyttää enintään 20 000 000 markkaa yhden pääomasijoitusrahaston rahasto-osuuden merkintää varten.

Jos toimintaympäristöhankkeen toteuttajana ja tuen saajana on yritys, noudatetaan hankkeeseen soveltuvin osin kehitysalueen investointitukea, pienyritystukea tai pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistuen enimmäismääriä koskevia määräyksiä. Tämä ei kuitenkaan koske sellaista yritystä, jonka omistaa pääosin yksi tai useampi kunta, tutkimuslaitos, oppilaitos taikka muu julkinen yhteisö tai yritys, jos yrityksen toiminnan ensisijaisena tarkoituksena on elinkeinotoiminnan, koulutuksen tai tutkimustoiminnan edistäminen.

Muissa kuin yritysten toteuttamissa hankkeissa toimintaympäristötuen ja Euroopan yhteisön rakennerahastoista myönnettävän tuen taso voi olla edellä mainittujen tukimuotojen perusteella määräytyvää enimmäistasoa korkeampi, kuitenkin enintään 75 %. Kun kysymyksessä on alueellinen yhteistyöprojekti, tukitaso voi hankkeen aloitusvaiheessa olla tätä korkeampi. Tällöin kuitenkin tulee toimintaympäristötuen ja Euroopan yhteisön rakennerahastojen tuen yhteismäärän olla enintään 75 % käynnistettävän toiminnan arvioiduista kokonaiskustannuksista.

Toimintaympäristötuen myöntää ja maksaa se kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto, jonka toimialueella hanke pääasiallisesti toteutetaan. Tuen hakemisajankohdasta on soveltuvin osin voimassa mitä yritystuesta annetun lain 23 §:ssä säädetään.

Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa tarkempia määräyksiä niistä perusteista, joiden mukaan eri yritystukiin sisältyvä valtion tuki lasketaan, sekä muista tämän päätöksen soveltamisen kannalta tarpeellisista asioista.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.