Finlex →666/1993 — Metsästysasetus

Metsästyslain (615/93) 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu pyyntilupa on saatava euroopanmajavan, kanadanmajavan, ilveksen, itämeren norpan, muflonin ja kanadanhanhen metsästykseen.

Lisäksi lupa on saatava karhun metsästykseen muualla kuin metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella sekä peltopyyn metsästykseen muualla kuin Turun ja Porin, Uudenmaan, Vaasan ja Oulun lääneissä. Pyyntilupa tarvitaan lisäksi 27 ja 28 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

Pyyntiluvan myöntää riistanhoitopiiri.

Metsästyslain (615/1993) 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu pyyntilupa on saatava:

Metsästyslain (615/1993) 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu pyyntilupa on saatava:

Edellä 1 §:ssä tarkoitettua pyyntilupaa haetaan kirjallisesti siltä riistanhoitopiiriltä, jonka alueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu.

Pyyntiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että asianomaisen riistaeläimen kanta on alueella elinvoimainen eikä sen säilyminen metsästyksen johdosta vaarannu. Pyyntilupa myönnetään enintään haetulle riistaeläinmäärälle. Jos kannan tarkoituksenmukainen hoitaminen sekä metsästyksen tasapuolinen ja tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä edellyttää, voidaan pyydettävien eläinten määrää luvassa vähentää. Pyyntilupaa myönnettäessä on myös otettava huomioon, että kyseisten eläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla.

Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa asettaa riistanhoitopiireittäin enimmäismäärät lupien nojalla metsästettäviksi sallittaville eläimille ja antaa ohjeita pyynnin rajoittamisesta sekä luvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä.

Jos riistaeläinlajin kannan tarkoituksenmukainen hoitaminen sekä metsästyksen tasapuolinen ja tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä edellyttää, voidaan metsästettävien eläinten määrää vähentää haetusta. Pyyntilupaa myönnettäessä on otettava huomioon, että kyseisen riistaeläinlajin aiheuttamat vahingot pysyvät alueella kohtuullisella tasolla. Pyyntilupa myönnetään enintään haetulle riistaeläinten yksilömäärälle.

Edellä tarkoitettuun pyyntilupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, millä alueella ja minä ajankohtana lupahakemuksessa tarkoitettua riistaeläintä on tarkoitus metsästää. Lisäksi hakijan on toimitettava riistanhoitopiirille selvitys lupahakemuksessa tarkoitetun riistaeläimen kannan suuruudesta alueella, jos riistanhoitopiiri sitä vaatii. Riistanhoitopiirin vaatimuksesta pyyntiluvan hakijan on esitettävä selvitys metsästysoikeudestaan alueella, jota hakemus koskee.

Edellä 1 §:ssä tarkoitettua pyyntilupaa koskevaan hakemukseen on liitettävä selvitys siitä, millä alueella ja minä ajankohtana pyyntilupahakemuksessa tarkoitettua riistaeläinlajia on tarkoitus metsästää. Lisäksi hakijan on toimitettava Suomen riistakeskukselle selvitys pyyntilupahakemuksessa tarkoitetun riistaeläinlajin kannan suuruudesta alueella, jos Suomen riistakeskus sitä vaatii. Suomen riistakeskuksen vaatimuksesta hakijan on esitettävä selvitys metsästysoikeudestaan alueella, jota pyyntilupahakemus koskee.

Myönnetyssä pyyntiluvassa on mainittava alue, jota pyyntilupa koskee, sekä pyydettävien eläinten lukumäärä. Erityisestä syystä voidaan luvassa asettaa pyyntitapaa koskevia rajoituksia sekä ottaa lupaan pyydettävien eläinten ikää ja sukupuolta koskevia määräyksiä.

Myönnetty pyyntilupa on voimassa enintään vuoden myöntämisajankohdasta lukien.

Edellä 1 §:ssä tarkoitetussa pyyntiluvassa on mainittava alue, jota pyyntilupa koskee, sekä metsästettävien eläinten yksilömäärä. Erityisestä syystä voidaan pyyntiluvassa asettaa pyyntitapaa tai pyyntialuetta koskevia rajoituksia sekä ottaa pyyntilupaan pyydystettävien eläinten ikää ja sukupuolta koskevia määräyksiä.

Myönnetty pyyntilupa on voimassa enintään vuoden myöntämisajankohdasta lukien.

Karhun metsästyksessä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella on noudatettava maa- ja metsätalousministeriön määräämää kiintiötä. Sanotulla alueella metsästyksessä tapetusta karhusta on välittömästi ilmoitettava Lapin riistanhoitopiirille. Kiintiön tultua täyteen Lapin riistanhoitopiirin on määrättävä karhunmetsästys lopetettavaksi. Lapin riistanhoitopiirin määräyksestä on tiedotettava riittävän tehokkaasti. Metsästyksen lopettamisen katsotaan tulleen metsästäjien tietoon kolmen päivän kuluessa määräyksen antamisesta.

Hallin Itämerellä tapahtuvaa metsästystä varten on kiintiö seuraavilla alueilla:

Saaliiksi saadusta halliyksilöstä on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun halli on saatu saaliiksi. Ilmoituksessa on kerrottava:

Kiintiön tultua täyteen Suomen riistakeskuksen on määrättävä hallinmetsästys kannanhoitoalueella lopetettavaksi. Suomen riistakeskuksen määräyksestä on tiedotettava riittävän tehokkaasti. Metsästyksen lopettamisen katsotaan tulleen metsästäjien tietoon kolmen vuorokauden kuluttua määräyksen antamisesta.

Suomen riistakeskuksen on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle tiedot hallin metsästyksestä kunkin kalenterivuoden päätyttyä.

Hallin ja itämeren norpan lajikohtaiset metsästyskiintiöt ovat seuraavilla alueilla:

Saaliiksi saadusta yksilöstä on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun yksilö on saatu saaliiksi. Saalisilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

Kiintiön tultua täyteen Suomen riistakeskuksen on määrättävä metsästys kannanhoitoalueella lopetettavaksi. Suomen riistakeskuksen määräyksestä on tiedotettava riittävän tehokkaasti. Metsästyksen lopettamisen katsotaan tulleen metsästäjien tietoon kolmen vuorokauden kuluttua määräyksen antamisesta.

Suomen riistakeskuksen on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle tiedot metsästyksestä kunkin kalenterivuoden päätyttyä.

Saaliiksi saadusta metsäkauriista, villisiasta, hilleristä ja metsähanhesta on tehtävä saalisilmoitus Suomen riistakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai sähköisen palvelun kautta Suomen riistakeskukselle. Saalisilmoitus on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa eläimen pyydystämisestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa saalisilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

Saaliiksi saadusta metsäkauriista, villisiasta, hilleristä, metsähanhesta, haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, punasotkasta, tukkasotkasta, haahkasta, allista, tukkakoskelosta, isokoskelosta sekä nokikanasta on tehtävä saalisilmoitus Suomen riistakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai sähköisen palvelun kautta Suomen riistakeskukselle. Saalisilmoitus on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa eläimen pyydystämisestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa saalisilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

Suomen talousvyöhykkeeltä saadusta saaliista on ilmoitettava 2 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Saaliiksi saadusta villisiasta on ilmoitettava pyyntipaikan koordinaatit.

Saaliiksi saadusta metsäkauriista, villisiasta, hilleristä, merihanhesta, metsähanhesta, haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, punasotkasta, tukkasotkasta, haahkasta, allista, tukkakoskelosta, isokoskelosta sekä nokikanasta on tehtävä saalisilmoitus Suomen riistakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai sähköisen palvelun kautta Suomen riistakeskukselle. Saalisilmoitus on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa eläimen pyydystämisestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa saalisilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

Suomen talousvyöhykkeeltä saadusta saaliista on ilmoitettava 2 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Saaliiksi saadusta villisiasta on ilmoitettava pyyntipaikan koordinaatit.

Hirvieläimen pyyntilupaa tarkoittava hakemus on tehtävä kirjallisesti ja siihen on liitettävä kartta lupahakemuksessa tarkoitetusta alueesta ja selvitys alueen pinta-alasta.

Riistanhoitopiirin vaatimuksesta hakijan on tarvittaessa liitettävä hakemukseen luettelo niistä kiinteistörekisterin tai maarekisterin yksiköistä tai niiden osista, joiden alueella hirvieläimen metsästys tapahtuu, taikka metsästysoikeuden osoittamiseksi tarvittavat asiakirjat.

Jos pyyntilupahakemus koskee hirvieläimen metsästämistä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella ja metsästysalueeseen sisältyvien valtion omistamien alueiden pinta-ala on yli 1 000 hehtaaria, hakemukseen on liitettävä alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista ja heidän vakinaisista asuinpaikoistaan sekä heidän muista hirvenmetsästysmahdollisuuksistaan. Jos pyyntilupaa haetaan metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetun metsästysoikeuden perusteella, on hakemukseen liitettävä valtion maita koskeva metsähallituksen alueyksikön antama metsästysosoitus.

Hirvieläimen metsästystä koskevaan pyyntilupahakemukseen on liitettävä kartta lupahakemuksessa tarkoitetusta alueesta ja selvitys alueen pinta-alasta.

Suomen riistakeskuksen vaatimuksesta hakijan on liitettävä hakemukseen luettelo niistä kiinteistörekisterin tai maarekisterin yksiköistä tai niiden osista, joiden alueella hirvieläimen metsästys tapahtuu, taikka metsästysoikeuden osoittamiseksi tarvittavat asiakirjat.

Jos pyyntilupahakemus koskee hirvieläimen metsästämistä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella ja metsästysalueeseen sisältyvien valtion omistamien alueiden pinta-ala on yli 1 000 hehtaaria, hakemukseen on liitettävä alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista ja heidän vakinaisista asuinpaikoistaan sekä heidän kyseisen hirvieläimen muista metsästysmahdollisuuksistaan.

Hirvieläimen metsästystä koskevaan pyyntilupahakemukseen on liitettävä kartta lupahakemuksessa tarkoitetusta alueesta, selvitys alueen pinta-alasta sekä luettelo niistä kiinteistörekisterin yksiköistä tai niiden osista, joiden alueella hirvieläimen metsästys tapahtuu.

Suomen riistakeskus voi edellyttää hakijalta selvitystä pyyntilupahakemuksessa tarkoitetun alueen metsästysoikeudesta.

Jos pyyntilupahakemus koskee hirvieläimen metsästämistä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella ja metsästysalueeseen sisältyvien valtion omistamien alueiden pinta-ala on yli 1 000 hehtaaria, hakemukseen on liitettävä alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista ja heidän vakinaisista asuinpaikoistaan sekä heidän muista mahdollisuuksistaan metsästää kyseistä hirvieläintä.

Yhden hirvieläimen pyyntilupa oikeuttaa kaatamaan yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Lupaan voidaan ottaa tarkempia määräyksiä kaadettavien hirvieläinten iästä tai sukupuolesta, jos se on tarpeen hirvieläinkannan tarkoituksenmukaisen hoidon kannalta.

Vasalla tarkoitetaan vuotta nuorempaa hirvieläintä.

Yhden hirvieläimen pyyntilupa oikeuttaa pyydystämään yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Pyyntilupaan voidaan ottaa tarkempia määräyksiä pyydystettävien hirvieläinten iästä tai sukupuolesta, jos se on tarpeen hirvieläinkannan tarkoituksenmukaisen hoidon kannalta.

Vasalla tarkoitetaan vuotta nuorempaa hirvieläintä.

Yhden hirvieläimen pyyntilupa oikeuttaa pyydystämään yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Pyyntilupaan voidaan ottaa tarkempia määräyksiä pyydystettävien hirvieläinten iästä tai sukupuolesta, jos se on tarpeen hirvieläinkannan tarkoituksenmukaisen hoidon kannalta. Suomen riistakeskus voi määrätä pyyntilupien alueellisesta kohdentumisesta pyyntilupa-alueen sisällä.

Vasalla tarkoitetaan vuotta nuorempaa hirvieläintä.

Hirvieläimen pyyntilupaa koskeva hakemus on toimitettava viimeistään 30 päivänä huhtikuuta sille riistanhoitoyhdistykselle, jonka toimialueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu.

Riistanhoitoyhdistyksen tulee viimeistään 15 päivänä toukokuuta toimittaa hakemusasiakirjat ja oma lausuntonsa riistanhoitopiirille.

Riistanhoitopiirin tulee ratkaista hakemukset viimeistään 10 päivänä elokuuta ja toimittaa päätökset viipymättä hakijoille.

Hirvieläimen pyyntilupa on voimassa metsästysvuoden kerrallaan.

Hirvieläimen pyyntilupaa koskeva hakemus on toimitettava viimeistään 30 päivänä huhtikuuta sille riistanhoitoyhdistykselle, jonka toimialueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu.

Riistanhoitoyhdistyksen tulee viimeistään 15 päivänä toukokuuta toimittaa hakemusasiakirjat ja oma lausuntonsa Suomen riistakeskukselle.

Suomen riistakeskuksen tulee ratkaista hakemukset viimeistään 10 päivänä elokuuta ja toimittaa päätökset viipymättä hakijoille.

Hirvieläimen pyyntilupa on voimassa metsästysvuoden kerrallaan.

Kukin riistanhoitoyhdistys laatii oman alueensa hirvieläinten verotussuunnitelman viimeistään 15 päivänä huhtikuuta.

Hirvieläimen pyyntilupa on haettava viimeistään 30 päivänä huhtikuuta. Hakemus on saatettava tiedoksi sille riistanhoitoyhdistykselle, jonka toimialueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu.

Hirvieläimen pyyntilupa on voimassa metsästysvuoden kerrallaan.

Luvan saajan on ilmoitettava riistanhoitoyhdistykselle pyyntiluvan nojalla tapahtuneen metsästyksen tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä seitsemän päivän kuluessa pyyntiluvassa mainittujen eläinten tultua pyydystetyiksi taikka, jos eläimiä on jäänyt pyydystämättä, seitsemän päivän kuluessa rauhoitusajan alkamisesta.

Ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja pyyntipaikka. Hirvieläinten osalta on lisäksi ilmoitettava pyydystettyjen aikuisten hirvieläinten ja vasojen lukumäärä, niiden sukupuoli sekä pyyntiajankohta. Ilmoitukseen on myös liitettävä tosite kaatolupamaksun suorittamisesta.

Riistanhoitoyhdistyksen on toimitettava edellä tarkoitetut tiedot riistanhoitopiirille 14 vuorokauden kuluessa asianomaista riistaeläintä koskevan rauhoitusajan alkamisesta. Riistanhoitopiirin tulee vuosittain toimittaa maa- ja metsätalousministeriölle yhdistelmä myönnettyjen pyyntilupien sekä niiden nojalla saaliiksi saatujen eläinten määrästä.

Luvan saajan on ilmoitettava riistanhoitoyhdistykselle metsästyslain 10 §:ssä tarkoitetun pyyntiluvan sekä mainitun lain 26 §:ssä tarkoitetun hirvieläimen pyyntiluvan nojalla tapahtuneen metsästyksen tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa pyyntiluvassa mainittujen eläinten tultua pyydystetyiksi taikka, jos eläimiä on jäänyt pyydystämättä, seitsemän vuorokauden kuluessa rauhoitusajan alkamisesta.

Ilmoituksessa on mainittava metsästettyjen eläinten määrä, niiden sukupuoli, pyyntiajankohta ja pyyntipaikkatieto. Metsästyslain 26 §:ssä tarkoitettujen hirvieläinlajien osalta on lisäksi ilmoitettava pyydystettyjen aikuisten hirvieläinten ja vasojen lukumäärä sekä liitettävä ilmoitukseen tosite pyyntilupamaksun suorittamisesta.

Riistanhoitoyhdistyksen on toimitettava sille ilmoitetut tiedot Suomen riistakeskukselle 14 vuorokauden kuluessa asianomaista riistaeläinlajia koskevan rauhoitusajan alkamisesta.

Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain toimittaa maa- ja metsätalousministeriölle yhdistelmä myönnettyjen pyyntilupien sekä niiden nojalla saaliiksi saatujen eläinten määrästä.

Luvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai sähköisen palvelun kautta Suomen riistakeskukselle metsästyslain 10 §:ssä tarkoitetun pyyntiluvan sekä mainitun lain 26 §:ssä tarkoitetun hirvieläimen pyyntiluvan nojalla tapahtuneen metsästyksen tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa pyyntiluvassa mainittujen eläinten tultua pyydystetyiksi taikka, jos eläimiä on jäänyt pyydystämättä, seitsemän vuorokauden kuluessa rauhoitusajan alkamisesta.

Ilmoituksessa on mainittava ampujan nimi ja metsästäjänumero, saaliiksi saatujen eläinten laji ja määrä, niiden sukupuoli, pyyntiajankohta ja pyyntipaikkatieto. Ampujan nimeä ja metsästäjänumeroa ei tarvitse ilmoittaa peltopyytä koskevassa ilmoituksessa. Metsästyslain 26 §:ssä tarkoitettujen hirvieläinlajien osalta on lisäksi ilmoitettava pyydystettyjen aikuisten hirvieläinten ja vasojen lukumäärä sekä liitettävä ilmoitukseen tosite pyyntilupamaksun suorittamisesta.

Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain toimittaa maa- ja metsätalousministeriölle yhdistelmä myönnettyjen pyyntilupien sekä niiden nojalla saaliiksi saatujen eläinten määrästä.

Luvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai sähköisen palvelun kautta Suomen riistakeskukselle metsästyslain 10 §:ssä tarkoitetun pyyntiluvan sekä mainitun lain 26 §:ssä tarkoitetun hirvieläimen pyyntiluvan nojalla tapahtuneen metsästyksen tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa pyyntiluvassa mainittujen eläinten tultua pyydystetyiksi taikka, jos eläimiä on jäänyt pyydystämättä, seitsemän vuorokauden kuluessa rauhoitusajan alkamisesta. Lisäksi jokaisesta pyydystetystä hirvieläimestä on ilmoitettava seitsemän vuorokauden kuluessa siitä, kun eläin on tullut pyydystetyksi.

Ilmoituksessa on mainittava ampujan nimi ja metsästäjänumero, saaliiksi saatujen eläinten laji ja määrä, niiden sukupuoli, pyyntiajankohta ja pyyntipaikkatieto. Metsästyslain 26 §:ssä tarkoitettujen hirvieläinlajien osalta on lisäksi ilmoitettava pyydystettyjen aikuisten hirvieläinten ja vasojen lukumäärä sekä pyyntipaikan koordinaatit.

Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain toimittaa maa- ja metsätalousministeriölle yhdistelmä myönnettyjen pyyntilupien sekä niiden nojalla saaliiksi saatujen eläinten määrästä.

Rautoja saa käyttää majavien, piisamin, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, kärpän, minkin, hillerin, näädän, mäyrän ja saukon metsästykseen sekä rauhoittamattomiin eläimiin kuuluvien nisäkkäiden pyydystämiseen. Riistaeläinten pyydystämiseen tarkoitettujen rautojen on oltava sellaiset, että eläin joutuu menemään rautojen lävitse ja että ne eläimen kokoon nähden riittävällä iskuvoimalla aiheuttavat niihin joutuneen eläimen välittömän kuoleman. Rautojen läpimitta saa olla enintään 30 senttimetriä.

Ansoja saa käyttää riekon ja kiirunan pyyntiin Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa.

Riistaeläinten pyydystämisessä saa käyttää vain rautoja, jotka aiheuttavat lauetessaan eläimen välittömän kuoleman. Raudat on huollettava säännöllisesti. Raudat on sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu vaaraa ihmisille tai muille kuin pyydystettäville eläimille.

Rautoja saa käyttää maalla hillerin, kärpän, minkin, näädän ja oravan metsästämiseen sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Rautojen läpimitta saa olla enintään 20 senttimetriä.

Rautoja saa käyttää veden alla euroopanmajavan, kanadanmajavan, minkin ja piisamin metsästämiseen sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Rautojen läpimitta saa olla enintään 30 senttimetriä.

Eläinten pyydystämisessä saa käyttää vain rautoja, jotka aiheuttavat lauetessaan eläimen välittömän kuoleman. Raudat on huollettava säännöllisesti. Raudat on sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu vaaraa ihmisille eikä muille kuin pyydystettäville eläimille.

Rautoja saa käyttää maalla hillerin, kärpän, näädän ja oravan metsästämiseen sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Tällöin rautojen läpimitta saa olla enintään 20 senttimetriä.

Rautoja saa käyttää veden alla euroopanmajavan ja kanadanmajavan metsästämiseen sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Tällöin rautojen läpimitta saa olla enintään 30 senttimetriä.

Eläinten pyydystämisessä saa käyttää vain rautoja, jotka aiheuttavat lauetessaan eläimen välittömän kuoleman. Raudat on huollettava säännöllisesti. Raudat on sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu vaaraa ihmisille eikä muille kuin pyydystettäville eläimille.

Rautoja saa käyttää maalla tai veden päälle sijoitetun rakenteen päällä hillerin, kärpän, näädän ja oravan metsästämiseen sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Tällöin raudat on sijoitettava suojarakenteen sisälle. Suojarakenteen suuaukon läpimitta saa olla enintään 8 senttimetriä. Suojarakennetta ei kuitenkaan tarvitse käyttää, jos rautoja käytetään rottien, hiirien tai myyrien pyydystämiseen.

Rautoja saa käyttää veden alla euroopanmajavan ja kanadanmajavan metsästämiseen sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Tällöin rautojen läpimitta saa olla enintään 30 senttimetriä.

Ansoja saa käyttää riekon ja kiirunan pyyntiin Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa.

Elävänä pyytävää loukkua tai muuta vastaavaa pyyntilaitetta saa käyttää ilveksen, majavien, piisamin, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, kärpän, minkin, hillerin, näädän, mäyrän ja saukon sekä rauhoittamattomien eläinten pyydystämiseen. Riistanhoitopiirin luvalla tällaista laitetta saadaan käyttää muunkin eläimen pyydystämiseen riistanhoitoa varten. Loukun ja muun pyyntilaitteen on oltava sellainen, että eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa, ja rakenteeltaan sellainen, että eläin ei voi vahingoittaa itseään.

Jalkanarua saa käyttää ketun pyydystämiseen maaston ollessa lumipeitteinen. Jalkanarun silmukan halkaisijan tulee lauenneena olla vähintään 30 millimetriä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun pyyntilaitteen käyttäminen on järjestettävä siten, että ainakin kerran vuorokaudessa voidaan todeta, onko eläin mennyt pyyntilaitteeseen.

Elävänä pyytävää loukkua tai muuta vastaavaa pyyntilaitetta saa käyttää ilveksen, euroopanmajavan, kanadanmajavan, piisamin, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, kärpän, minkin, hillerin, näädän, mäyrän, saukon, villikanin, oravan, itämeren norpan ja hallin sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Loukun ja muun pyyntilaitteen on oltava sellainen, että eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa vahingoittamatta itseään.

Jalkanarua saa käyttää ketun pyydystämiseen maaston ollessa lumipeitteinen. Jalkanarun silmukan halkaisijan tulee lauenneena olla vähintään 30 millimetriä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun pyyntilaitteen käyttäminen on järjestettävä siten, että ainakin kerran vuorokaudessa voidaan todeta, onko eläin mennyt pyyntilaitteeseen.

Elävänä pyytävää loukkua tai muuta vastaavaa pyyntivälinettä saa käyttää ilveksen, euroopanmajavan, kanadanmajavan, piisamin, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, kärpän, minkin, hillerin, näädän, mäyrän, saukon, villikanin, oravan, itämeren norpan ja hallin sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Loukun ja muun pyyntivälineen on oltava sellainen, että eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa vahingoittamatta itseään.

Jalkanarua saa käyttää ketun pyydystämiseen maaston ollessa lumipeitteinen. Jalkanarun silmukan halkaisijan tulee lauenneena olla vähintään 30 millimetriä.

Elävänä pyytävää aitausta saa käyttää villisian pyydystämiseen. Aitauksen tulee olla riittävän suuri, jotta villisika jälkeläisineen mahtuu sinne. Aitauksen tulee olla kattamaton ja muodoltaan pyöreä tai soikea. Aitauksen ulkopuolella, mutta kiinteästi sen sivulla, tulee olla villisikojen erottelua varten suljettavissa oleva käytävä (erottelukäytävä).

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun pyyntivälineen käyttäminen on järjestettävä siten, että ainakin kerran vuorokaudessa voidaan todeta, onko eläin mennyt pyyntivälineeseen. Edellä 3 momentissa tarkoitetun pyyntivälineen toteamisen on tapahduttava vähintään kaksi kertaa vuorokaudessa.

Elävänä pyytävää loukkua tai muuta vastaavaa pyyntivälinettä saa käyttää ilveksen, euroopanmajavan, kanadanmajavan, tarhatun naalin, ketun, kärpän, hillerin, näädän, mäyrän, saukon, villikanin, oravan, villisian, itämeren norpan ja hallin sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Loukun ja muun pyyntivälineen on oltava sellainen, että eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa vahingoittamatta itseään.

Jalkanarua saa käyttää ketun pyydystämiseen, jos maasto on lumipeitteinen. Jalkanarun silmukan halkaisijan tulee lauenneena olla vähintään 30 millimetriä.

Elävänä pyytävää aitausta saa käyttää villisian pyydystämiseen. Aitauksen tulee olla niin suuri, että villisika jälkeläisineen mahtuu sinne. Aitauksen tulee olla kattamaton ja muodoltaan pyöreä tai soikea. Aitauksen ulkopuolella, kiinteästi sen sivulla, tulee olla villisikojen erottelua varten suljettavissa oleva käytävä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun pyyntivälineen käyttäminen on järjestettävä siten, että ainakin kerran vuorokaudessa todetaan, onko eläin mennyt pyyntivälineeseen. Jos 1 momentissa tarkoitettua pyyntivälinettä käytetään villisian pyydystämiseen tai käytetään 3 momentissa tarkoitettua pyyntivälinettä, toteamisen on tapahduttava vähintään kaksi kertaa vuorokaudessa.

Hirvieläinten metsästyksessä ei saa käyttää kytkemättömänä sellaista ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli 28 senttimetriä.

Metsäkauriin metsästyksessä saa käyttää 1 momentin mukaan sallittua koiraa vain syyskuun viimeisestä lauantaista 31 päivään tammikuuta saakka.

Hirvieläinten metsästyksessä ei saa käyttää kytkemättömänä sellaista ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli 39 senttimetriä.

Metsäkauriin metsästyksessä 1 momentissa tarkoitettua koiraa saa käyttää vain syyskuun viimeisestä lauantaista 31 päivään tammikuuta.

Hirvieläinten metsästyksessä ei saa käyttää kytkemättömänä sellaista ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli 39 senttimetriä.

Metsäkauriin metsästyksessä 1 momentissa tarkoitettua koiraa saa käyttää vain syyskuun viimeisestä lauantaista 15 päivään helmikuuta.

Hirven metsästyksessä koiran käyttäminen on kiellettyä poronhoitoalueella tammikuun 1 päivästä 15 päivään tammikuuta. Kielto ei kuitenkaan koske koiran käyttämistä haavoittuneen eläimen jäljittämiseen.

Karhua ei saa ajaa pesästä eikä ampua pesältä tai haaskalta taikka sellaiselta pellolta, jolta satoa ei ole korjattu. Karhun metsästyksessä ei myöskään saa käyttää apuna ravintoon liittyvää houkutinta.

Keinotekoista valonlähdettä saa käyttää haavoittunutta tai jalkanarussa olevaa eläintä jäljittäessä ja lopetettaessa sekä loukussa olevaa eläintä lopetettaessa.

Keinotekoista valonlähdettä saa käyttää haavoittunutta tai jalkanarussa olevaa eläintä jäljitettäessä ja lopetettaessa sekä luolassa, loukussa, louhikossa, rakennuksessa, rakennuksen tai puupinon alla taikka muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä lopetettaessa.

Lehtipuhallinta saa käyttää vain luolassa, louhikossa, rakennuksessa, rakennuksen tai puupinon alla taikka niitä vastaavissa olosuhteissa olevan tarhatun naalin, ketun, supikoiran, minkin, kärpän, oravan, mäyrän, pesukarhun sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseksi tai karkottamiseksi.

Lehtipuhallinta saa käyttää vain luolassa, louhikossa, rakennuksessa, rakennuksen tai puupinon alla taikka niitä vastaavissa olosuhteissa olevan tarhatun naalin, ketun, kärpän, oravan, mäyrän sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseksi tai karkottamiseksi.

Rottien, hiirien ja myyrien tappamiseen saa käyttää myrkkyä ja myrkytettyä syöttiä vain rakennuksessa, pihapiirissä, puutarhassa, turkistarhassa, kaatopaikalla ja kalanviljelylaitoksessa. Myrkyt ja myrkytetyt syötit on asetettava siten, että ne eivät aiheuta vaaraa ihmisille tai muille eläimille.

Rottien, hiirien ja myyrien tappamiseen saa käyttää myrkkyä ja myrkytettyä syöttiä vain rakennuksessa, pihapiirissä, puutarhassa, turkistarhassa, kaatopaikalla ja vesiviljelylaitoksessa. Myrkyt ja myrkytetyt syötit on asetettava siten, että ne eivät aiheuta vaaraa ihmisille tai muille kuin tässä pykälässä tarkoitetuille eläimille.

Sähköä saa käyttää vain suljetulla loukulla pyydystetyn rotan, hiiren tai myyrän lopettamiseksi. Tällaista loukkua saa käyttää vain rakennuksessa, pihapiirissä, puutarhassa, turkistarhassa, kaatopaikalla ja vesiviljelylaitoksessa. Loukut on asetettava siten, että ne eivät aiheuta vaaraa ihmisille tai muille kuin tässä pykälässä tarkoitetuille eläimille. Sähköllä tappava loukku on huollettava säännöllisesti.

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 150 joulea (E 0 > 150 J).

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on:

Edellä 2 momentin 3 ja 4 kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen ei saa käyttää kokovaippaista luotia.

Käsiasetta ei saa käyttää metsästyksessä.

Itselataavaa asetta, jonka lippaaseen mahtuu kolme patruunaa, ei saa käyttää metsästyslain 5 §:ssä mainittujen lintujen eikä metsäjäniksen, euroopanmajavan, suden, karhun, hillerin, saukon, näädän, ilveksen, itämeren norpan, kirjohylkeen ja hallin ampumiseen. Sellaisen itselataavan aseen, jonka lippaaseen mahtuu enemmän kuin kolme patruunaa, käytön kieltämisestä metsästyksessä säädetään metsästyslain 33 §:ssä.

Metsästyksessä saa käyttää vain ampuma-aselain (1/1998) 6 §:n 2 momentin 1–3 ja 8 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta sekä 11 ja 12 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta, joka on vähintään 600 millimetriä pitkä ja jonka piippu on vähintään 300 millimetriä pitkä.

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 100 joulea (E 0 > 100 J).

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään:

Edellä 2 momentin 3 ja 4 kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen on käytettävä laajenemaan suunniteltua luotia.

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 100 joulea.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään:

Edellä 2 momentin 3 ja 4 kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen on käytettävä laajenemaan suunniteltua luotia.

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 100 joulea.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään:

Edellä 2 momentin 3 ja 4 kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen on käytettävä laajenevaa luotia.

Kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, karhua tai villisikaa rihlatulla luotiaseella metsästettäessä ampujana saa toimia ainoastaan se, joka on suorittanut metsästyslain 21 §:ssä tarkoitetun ampumakokeen.

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 100 joulea.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään:

Edellä 2 momentin 3 ja 4 kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen on käytettävä laajenevaa luotia.

Kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, karhua tai villisikaa rihlatulla luotiaseella metsästettäessä ampujana saa toimia ainoastaan se, joka on suorittanut metsästyslain 21 §:ssä tarkoitetun ampumakokeen.

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän haulikon kaliiperin on oltava 10-20. Pienempikaliiperista haulikkoa saa kuitenkin käyttää piisamin, oravan, kärpän, riekon, kiirunan, pyyn, peltopyyn, lehtokurpan ja sepelkyyhkyn ampumiseen, ei kuitenkaan haulikkoa, jonka kaliiperi on pienempi kuin 36.

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän haulikon kaliiperin on oltava 10–20. Pienempikaliiperista haulikkoa saa kuitenkin käyttää villikanin, piisamin, oravan, kärpän, riekon, kiirunan, pyyn, peltopyyn, lehtokurpan ja sepelkyyhkyn ampumiseen, ei kuitenkaan haulikkoa, jonka kaliiperi on pienempi kuin 36.

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän haulikon kaliiperin on oltava 10 tai pienempi mutta vähintään 20. Haulikkoa, jonka kaliiperi on pienempi kuin 20, saa kuitenkin käyttää villikanin, oravan, kärpän, riekon, kiirunan, pyyn, peltopyyn, lehtokurpan ja sepelkyyhkyn ampumiseen, ei kuitenkaan haulikkoa, jonka kaliiperi on pienempi kuin 36.

Haulipatruunalla ladatulla haulikolla ei saa ampua hirveä, valkohäntäpeuraa, saksanhirveä, metsäpeuraa, kuusipeuraa, japaninpeuraa, karhua, villisikaa, hyljettä tai muflonia.

Haulikkoa varten valmistettua luotia ei saa käyttää hirven eikä karhun ampumiseen.

Sen estämättä, mitä edellä säädetään, saa luolassa, loukussa tai muutoin vastaavissa olosuhteissa olevan eläimen sekä haavoittuneen tai loukkaantuneen eläimen ampumiseen käyttää tarkoitukseen sopivaa ampuma-asetta.

Tarkoitukseen sopivaa ampuma-asetta saa käyttää haavoittunutta, jalkanarussa, luolassa, loukussa, louhikossa, rakennuksessa, rakennuksen tai puupinon alla taikka muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä lopetettaessa.

Jousiasetta saa käyttää vain villikanin, metsäjäniksen, rusakon, oravan, euroopanmajavan, kanadanmajavan, piisamin, rämemajavan, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, pesukarhun, mäyrän, kärpän, hillerin, näädän, minkin ja metsäkauriin sekä riistaeläimiin kuuluvien lintujen samoin kuin rauhoittamattomien eläinten ampumiseen.

Riistaeläimen ampumiseen saa käyttää vain sellaista jousiasetta, jonka jännittämiseen tarvittava voima on vähintään 180 newtonia (180 N).

Eläimen ampumiseen käytettävän nuolen kärjen on oltava sellainen, että asianmukainen osuma on heti tappava. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan, kanadanmajavan tai metsäkauriin ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan tai kanadanmajavan ampumiseen, nuoli on lisäksi kytkettävä siimalla jouseen.

4 momentti on kumottu A:lla 11.4.2013/270.

Jousiasetta saa käyttää vain villikanin, metsäjäniksen, rusakon, oravan, euroopanmajavan, kanadanmajavan, piisamin, rämemajavan, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, pesukarhun, mäyrän, kärpän, hillerin, näädän, minkin, metsäkauriin, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, valkohäntäpeuran, metsäpeuran, muflonin ja villisian sekä riistaeläimiin kuuluvien lintujen samoin kuin rauhoittamattomien eläinten ampumiseen.

Riistaeläimen ampumiseen saa käyttää vain sellaista jousiasetta, jonka jännittämiseen tarvittava voima on vähintään 180 newtonia (180 N).

Eläimen ampumiseen käytettävän nuolen kärjen on oltava sellainen, että asianmukainen osuma on heti tappava. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan, kanadanmajavan, metsäkauriin, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, valkohäntäpeuran, metsäpeuran, muflonin tai villisian ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan tai kanadanmajavan ampumiseen, nuoli on lisäksi kytkettävä siimalla jouseen.

Metsäkaurista, kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, muflonia tai villisikaa jousella metsästettäessä ampujana saa toimia ainoastaan se, joka on suorittanut metsästyslain 21 §:ssä tarkoitetun ampumakokeen.

Jousiasetta saa käyttää vain villikanin, metsäjäniksen, rusakon, oravan, euroopanmajavan, kanadanmajavan, tarhatun naalin, ketun, mäyrän, kärpän, hillerin, näädän, metsäkauriin, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, valkohäntäpeuran, metsäpeuran, muflonin ja villisian sekä riistaeläimiin kuuluvien lintujen ja rauhoittamattomien eläinten ampumiseen.

Riistaeläimen ampumiseen saa käyttää vain sellaista jousiasetta, jonka jännittämiseen tarvittava voima on vähintään 180 newtonia.

Eläimen ampumiseen käytettävän nuolen kärjen on oltava sellainen, että asianmukainen osuma on heti tappava. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan, kanadanmajavan, metsäkauriin, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, valkohäntäpeuran, metsäpeuran, muflonin tai villisian ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan tai kanadanmajavan ampumiseen, nuoli on lisäksi kytkettävä siimalla jouseen.

Metsäkaurista, kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, muflonia tai villisikaa jousella metsästettäessä ampujana saa toimia ainoastaan se, joka on suorittanut metsästyslain 21 §:ssä tarkoitetun ampumakokeen.

Ilma-asetta saa käyttää vain rakennuksen sisällä ja siellä vain muun rauhoittamattoman nisäkkään kuin villiintyneen kissan tappamiseen.

Ilma-asetta saa käyttää riistaeläimen tai rauhoittamattoman eläimen ampumiseen tainnuttavaa ainetta sisältävällä ammuksella tutkimus-, istutus- tai uudelleensijoitustarkoituksessa.

Ilma-asetta saa käyttää vain rakennuksen sisällä ja siellä vain variksen, harakan, kesykyyhkyn, oravan, näädän, kärpän ja minkin sekä muun rauhoittamattoman nisäkkään kuin villiintyneen kissan tappamiseen.

Ilma-asetta saa käyttää riistaeläimen tai rauhoittamattoman eläimen ampumiseen tainnuttavaa ainetta sisältävällä ammuksella tutkimus-, istutus- tai uudelleensijoitustarkoituksessa.

Ilma-asetta saa käyttää vain rakennuksen sisällä ja siellä vain variksen, harakan, naakan, kesykyyhkyn, oravan, näädän ja kärpän sekä muun rauhoittamattoman nisäkkään kuin villiintyneen kissan tappamiseen.

Ilma-asetta saa käyttää riistaeläimen tai rauhoittamattoman eläimen ampumiseen tainnuttavaa ainetta sisältävällä ammuksella tutkimus-, istutus- tai uudelleensijoitustarkoituksessa.

Kissan sekä rauhoittamattomien lintujen ampumiseen saa käyttää ampuma-asetta, joka täyttää 16 §:n 1 momentissa tai 17 §:ssä asetetut vaatimukset.

Kissan sekä rauhoittamattomien lintujen ampumiseen saa käyttää ampuma-asetta, joka täyttää 16 a §:n 1 momentissa tai 17 §:ssä asetetut vaatimukset.

Hirvieläinten metsästyksessä on metsästykseen osallistuvien henkilöiden käytettävä selvästi näkyvää punaista tai oranssinpunaista päähinettä tai päähineen suojusta sekä väriltään samantapaista liiviä, takkia tai muuta vastaavaa vaatekappaletta.

Kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästyksessä metsästykseen osallistuvien on käytettävä oranssinpunaista tai oranssia päähinettä tai päähineen suojusta ja ylävartalon peittävää vaatetta. Oranssia tai oranssinpunaista väriä on oltava vähintään kaksi kolmasosaa vaatteen ja päähineen näkyvästä pinta-alasta.

Edellä 1 momentissa säädetty vaatimus ei kuitenkaan koske metsästäjää, joka metsästää rakennelman suojasta.

Kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästyksen johtajan tulee:

Metsästyksen johtajasta ja varajohtajasta on pyyntiluvan saajan ilmoitettava kirjallisesti ennen metsästyksen alkamista asianomaiselle riistanhoitoyhdistykselle.

Kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästyksen johtajan tulee:

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta metsästyksen johtajasta ja varajohtajista on pyyntiluvan saajan ilmoitettava kirjallisesti ennen metsästyksen alkamista asianomaiselle riistanhoitoyhdistykselle.

Karhun, suden, ahman ja ilveksen metsästyksen johtajan tulee:

Suden metsästyksen johtajasta ja varajohtajista on poikkeusluvan saajan ilmoitettava kirjallisesti ennen metsästyksen alkamista asianomaiselle riistanhoitoyhdistykselle.

Seuruemetsästyksessä on joko metsästyksen johtajan tai varajohtajan oltava läsnä. Metsästyksen johtajan tai varajohtajan ei kuitenkaan ole oltava läsnä, jos metsästys tapahtuu vahtimalla. Seuruemetsästyksellä tarkoitetaan metsästystapahtumaa, jossa on läsnä useampi kuin yksi metsästäjä.

Riistaeläimet ovat rauhoitettuja seuraavasti:

Saukko, ahma, kirjohylje, halli ja vuotta nuorempi karhu ovat aina rauhoitettuja.

Riistaeläimet ovat rauhoitettuja seuraavasti:

Riistaeläimet ovat rauhoitettuja seuraavasti:

Sen estämättä mitä 1 momentin 10, 11, 12 ja 16 kohdassa säädetään, saa:

Edellä 2 momentin 2 ja 4 kohdassa tarkoitettu kielto ei koske koiran käyttämistä haavoittuneen eläimen jäljittämiseen.

Riistaeläimet ovat rauhoitettuja seuraavasti:

Sen estämättä mitä 1 momentin 10, 11 ja 16 kohdassa säädetään, saa:

Tarhatun naalin, ketun, supikoiran, pesukarhun, mäyrän, hillerin ja minkin naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu 1.5.-31.7.

Karhun, villisian, ilveksen, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, metsäkauriin, hirven, valkohäntäpeuran ja muflonin naaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on aina rauhoitettu.

Maa- ja metsätalousministeriö voi metsästyslain 19 §:ssä ja 41 §:n 2 momentissa mainituista syistä myöntää poikkeuksia tässä asetuksessa säädettyihin rauhoitusaikoihin.

Harmaalokkikoloniat ovat aina rauhoitettuja.

Tarhatun naalin, supikoiran, pesukarhun, hillerin, minkin ja rämemajavan naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu toukokuun 1 päivästä heinäkuun 31 päivään.

Villisian, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, metsäkauriin, hirven, valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja muflonin naaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on aina rauhoitettu.

Tarhatun naalin, supikoiran, pesukarhun, hillerin, minkin ja rämemajavan naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu toukokuun 1 päivästä heinäkuun 31 päivään.

Villisian naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu maaliskuun 1 päivästä heinäkuun 31 päivään.

Hirven naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu syyskuun 1 päivästä lokakuun toista lauantaita edeltävään päivään.

Japaninpeuran, kuusipeuran, metsäkauriin, muflonin, valkohäntäpeuran ja saksanhirven naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu syyskuun 1 päivästä syyskuun viimeistä lauantaita edeltävään päivään.

Tarhatun naalin ja hillerin naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu toukokuun 1 päivästä heinäkuun 31 päivään.

Villisian naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu maaliskuun 1 päivästä heinäkuun 31 päivään.

Hirven naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu syyskuun 1 päivästä lokakuun toista lauantaita edeltävään päivään.

Japaninpeuran, kuusipeuran, metsäkauriin, muflonin, valkohäntäpeuran ja saksanhirven naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu syyskuun 1 päivästä syyskuun viimeistä lauantaita edeltävään päivään.

Rauhoittamattomat linnut ovat rauhoitettuja seuraavasti:

Rauhoittamattomat linnut ovat rauhoitettuja seuraavasti:

Piisamin ja majavan asuttua pesää ei saa rikkoa. Asuttuun pesään liittyvän padon tai muun rakennelman saa vahinkojen estämiseksi kuitenkin rikkoa 15.6.-15.9.

Jos vahinkojen estämiseksi on tärkeää, riistanhoitopiiri voi antaa luvan padon tai rakennelman rikkomiseen muunakin kuin 1 momentissa tarkoitettuna aikana samoin kuin asutun pesän rikkomiseen 1.8.-31.8.

Piisamin ja majavan asuttua pesää ei saa rikkoa. Asuttuun pesään liittyvän padon tai muun rakennelman saa vahinkojen estämiseksi kuitenkin rikkoa:

Majavan asuttua pesää ei saa rikkoa. Asuttuun pesään liittyvän padon tai muun rakennelman saa vahinkojen estämiseksi kuitenkin rikkoa:

Poiketen siitä, mitä 24 §:n 1 momentissa säädetään, saa sepelkyyhkyä metsästää 1.6.-9.8, jos se on tärkeää sepelkyyhkyn viljelyksille aiheuttamien vahinkojen estämiseksi Tällaiseen metsästykseen on saatava 1 §:ssä tarkoitettu pyyntilupa.

Poiketen siitä, mitä 24 §:n 1 momentissa säädetään, saavat Uudenmaan sekä Turun ja Porin lääneissä merialueeseen rajoittuvissa kunnissa vakituisesti asuvat henkilöt metsästää allia sekä haahkan, telkän, tukkakoskelon ja isokoskelon uroksia 10.4.-21.5.

Edellä 28 §:ssä tarkoitettuun metsästykseen on saatava 1 §:ssä tarkoitettu pyyntilupa. Pyyntilupa voidaan myöntää sellaiselle rekisteröidylle metsästysyhdistykselle, joka toimii sanotussa pykälässä mainitulla merialueella. Pyyntiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että metsästettäväksi sallittavien lajien kannat ovat metsästyskelpoiset ja että yhdistys on järjestänyt riittävän riistanhoidon ja metsästyksen valvonnan.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa pyyntiluvassa on määrättävä ampumapaikat ja ne muut alueet, joilla metsästystä saa harjoittaa.

Jos riistanhoitopiiri metsästyslain 38 §:n nojalla rajoittaa riistaeläimen metsästämistä siten, että eläimen metsästys kielletään muulloin kuin tämän asetuksen 24 §:n 1 momentissa mainittuna rauhoitusaikana, on päätöksessä yksityiskohtaisesti perusteltava syyt, joihin päätös perustuu.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta tai rajoituksesta riistanhoitopiirin on ilmoitettava vuosittain Metsästäjäin keskusjärjestön julkaisemassa valistuslehdessä.

Suomessa metsästetyn metson ja teeren kauppa on kielletty.

Suomessa metsästetyn kanadanhanhen, metsähanhen, heinätavin, allin, telkän, tukkakoskelon, isokoskelon, pyyn, teeren ja metson samoin kuin niiden tunnistettavien osien tai niistä valmistettujen tuotteiden kauppa on kielletty.

Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa säätelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanosta säädetään luonnonsuojelulain (1096/1996) 44 §:ssä.

Metsästyslain 55 §:n 3 momentissa tarkoitettu korvaus koiran hoitamisesta määrätään siten, että se kattaa haltuunotetun koiran hoidosta aiheutuneet kustannukset täysimääräisesti. Tällaisina kustannuksina otetaan huomioon hoitamiseen käytetty työ, hoitamista varten hankitut tarvikkeet ja asianmukainen osuus hoitoon käytettyjen tilojen kustannuksista hoitoajalta.

Riistanhoitopiirien toiminta-alueet ovat seuraavat:

Jos metsästäjätutkinnon suorittanut henkilö haluaa liittyä sellaisen riistanhoitoyhdistyksen jäseneksi, jonka toiminta-alueeseen kuuluvassa kunnassa hänellä ei ole kotipaikkaa, tai hän ei halua kuulua jäsenenä mihinkään riistanhoitoyhdistykseen, hänen on ilmoitettava siitä kirjallisesti metsästäjärekisterin pitäjälle.

Riistanhoitoyhdistyksen jäsenyydestä tehdään merkintä metsästyskorttiin. Jos henkilö ei halua kuulua mihinkään riistanhoitoyhdistykseen, hänet merkitään metsästäjärekisteriin kotipaikkansa mukaan.

Jäsenyys kestää kerrallaan sen metsästysvuoden, jolta riistanhoitomaksu on suoritettu. Jäsenyys alkaa metsästysvuoden alusta, jos maksu on suoritettu ennen asianomaisen metsästysvuoden alkamista, ja muutoin maksun suorittamisajankohdasta. Jäsenyys lakkaa, jos riistanhoitomaksua ei makseta.

Metsästäjäin keskusjärjestö pitää metsästäjistä rekisteriä (metsästäjärekisteri), johon merkitään kustakin metsästäjästä seuraavat tiedot:

Henkilö, joka viitenä edellisenä vuotena ei ole suorittanut riistanhoitomaksua, poistetaan rekisteristä.

Rekisteriä käytetään metsästäjien koulutukseen ja neuvontaan, metsästyksen valvontaan sekä metsästys- ja riistanhoitotoiminnan käytännön järjestelyyn. Lisäksi rekisteriä käytetään riistanhoitomaksun suorittaneiden henkilöiden kokonaismäärän sekä metsästäjille lähetettävän riistanhoitomaksun tilillepanokortin osoitteiston selvittämiseen.

Metsästäjärekisteristä saadaan antaa tietoja 3 momentissa tarkoitettuja tehtäviä suorittaville valtion viranomaisille sekä Metsästäjäin keskusjärjestölle, riistanhoitopiireille ja riistanhoitoyhdistyksille. Muutoin henkilötietojen luovutuksessa sovelletaan, mitä yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 18 a §:ssä säädetään.

Riistanhoitomaksuina kertyvistä varoista Metsästäjäin keskusjärjestölle, riistanhoitopiirille ja riistanhoitoyhdistykselle myönnetyt määrärahat käytetään metsästyslain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisten tehtävien suorittamiseen. Metsästäjäin keskusjärjestön on huolehdittava metsästäjäin ryhmävakuutuksen voimassa pitämisestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut varat myöntää maa- ja metsätalousministeriö Metsästäjäin keskusjärjestön hakemuksesta. Hakemukseen on liitettävä Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien talousarviot ja toimintasuunnitelmat sekä riistanhoitoyhdistysten osalta riistanhoitopiirin ehdotus yhdistyksille myönnettävien varojen määrästä.

Myönnetyt määrärahat maksaa maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus vuosineljänneksittäin ennakkona. Määrärahojen käytöstä on Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirin toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle selostus viimeistään maksamisvuotta seuraavan vuoden helmikuun 16 päivänä. Riistanhoitopiirin selostukseen on liitettävä riistanhoitoyhdistysten selostukset varojen käytöstä.

Metsästäjäin keskusjärjestö, riistanhoitopiiri ja riistanhoitoyhdistys voivat periä suorittamistaan tehtävistä maksuja seuraavasti:

Metsästyslain 46 §:n 3 momentissa tarkoitettu lupa voidaan myöntää ulkomaalaiselle, joka metsästää sanotussa momentissa tarkoitetulla alueella suomalaisen metsästäjän kanssa. Edellytyksenä on lisäksi, että asianomainen täyttää riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain (616/93) 2 §:ssä säädetyt edellytykset.

Metsästyslain 83 §:n 5 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä poliisille sekä metsästysoikeuden haltijalle suullisesti, puhelimitse tai muulla tavoin viimeistään seuraavana päivänä siitä kun pyydystyksen kohteena ollut eläin on otettu haltuun. Jollei metsästysoikeuden haltijaa tavoiteta kahden vuorokauden kuluessa siitä kun ilmoitus on tehty poliisille, ampuja saa pitää eläimen.

Jos metsästysoikeuden haltija ottaa metsästyslain 83 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa eläimen, katsotaan hänen käyttäneen ampujan sijasta sitä vastaavan pyyntiluvan.

Metsästyslain 83 c §:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä suullisesti, puhelimitse tai muulla tavoin viimeistään riistaeläimen löytymistä seuraavana arkipäivänä. Jollei metsästysoikeuden haltijaa tavoiteta kahden vuorokauden aikana, metsästäjä saa pitää eläimen.

Jos metsästysoikeuden haltija ottaa metsästyslain 83 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa eläimen, hänen katsotaan käyttäneen metsästäjän sijasta sitä vastaavan pyyntiluvan.

Metsään jääneestä haavoittuneesta hirvieläimestä samoin kuin karhun, suden tai ahman haavoittamisesta on viipymättä ilmoitettava lähimmälle poliisille.

Metsään haavoittuneena jääneestä villisiasta, sudesta, karhusta, ahmasta tai ilveksestä on viipymättä ilmoitettava lähimmälle poliisille.

Metsästyslain 40 §:ssä tarkoitettua lupaa on haettava kirjallisesti riistanhoitopiiriltä. Hakemuksessa on esitettävä ne syyt, joiden vuoksi lupaa haetaan, samoin kuin käytettävät pyyntimenetelmät. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että luvassa tarkoitetusta toimenpiteestä ei aiheudu merkittävää haittaa luonnonvaraisille riistaeläinkannoille.

Riistanhoitopiirin päätöksessä on mainittava, mitkä pyyntitavat luvan nojalla sallitaan ja kuinka monta eläintä hakija saa pyydystää tai ottaa.

Myönnetty lupa on voimassa vuoden kerrallaan, jollei lupapäätöksessä voimassaoloaikaa määrätä lyhyemmäksi.

Metsästyslain 40 §:ssä tarkoitettua lupaa on haettava kirjallisesti Suomen riistakeskukselta. Hakemuksessa on esitettävä ne syyt, joiden vuoksi lupaa haetaan, samoin kuin käytettävät pyyntimenetelmät. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että luvassa tarkoitetusta toimenpiteestä ei aiheudu merkittävää haittaa luonnonvaraisille riistaeläinkannoille.

Lupapäätöksessä on mainittava:

Myönnetty lupa on voimassa vuoden kerrallaan, jollei lupapäätöksessä voimassaoloaikaa määrätä lyhyemmäksi.

Jos metsästyslain 81 §:n 2 momentissa tarkoitetun pyyntilaitteen omistaja tiedetään ja jos pyyntilaite vähäisin korjauksin voidaan muuttaa asetetut vaatimukset täyttäväksi pyyntilaitteeksi tai jos sen osilla on käyttöarvoa, pyyntilaite palautetaan omistajalle. Muussa tapauksessa pyyntilaite hävitetään.

Jos 1 momentin mukaisesti palautettu pyyntilaite uudestaan otetaan talteen metsästyslain 81 §:n nojalla, pyyntilaite hävitetään.

Oikeusministeriön on lähetettävä ilmoitus metsästyskieltoon määräämisestä metsästäjärekisterin pitäjälle rekisteriin tehtävää merkintää varten. Lisäksi ilmoitus on lähetettävä kieltoon määrätyn henkilön kotipaikan poliisille.

Metsästyslain 63 §:n 4 momentissa tarkoitettu metsästyksenvartija allekirjoittaa seuraavan vakuutuksen: ''Minä N.N. vakuutan kunnian ja omantunnon kautta, että minä uutterasti ja tunnollisesti, puolueettomasti ja ilman oman voiton tavoittelua parhaan ymmärrykseni ja taitoni mukaan täytän velvollisuuteni valvoa metsästystä ja riistanhoitoa niin etten mistään syystä toimessani edistä vääryyttä.''

Metsästyksenvartijalla tulee olla riistanhoitoyhdistyksen antama todistus tai tunnuskortti, joka on vaadittaessa esitettävä.

Metsästäjän on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle metsäkauriin metsästyksen tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa siitä, kun metsäkauris on tullut metsästetyksi.

Ilmoituksessa on mainittava metsäkaurisyksilöittäin saaliiksi saadun metsäkauriin:

Pyyntipaikka tulee ilmoittaa kiinteistörekisterin rekisteriyksikön tarkkuudella. Lisäksi tulee ilmoittaa, kuuluuko kyseinen rekisteriyksikkö metsästysseuran tai metsästysseurueen metsäkauriin metsästysalueeseen vai onko kyseessä niistä erillinen rekisteriyksikkö. Samoin tulee ilmoittaa, minkä suuruinen metsästysseuran tai metsästysseurueen metsästysalueen pinta-ala on. Jos saalis on saatu rekisteriyksiköltä, joka ei sisälly metsästysseuran tai metsästysseurueen metsästysalueeseen, tulee myös tämän rekisteriyksikön pinta-ala ilmoittaa.

Suomen riistakeskuksen on toimitettava sille ilmoitetut edellä tarkoitetut tiedot yhdistelmänä maa- ja metsätalousministeriölle 30 vuorokauden kuluessa rauhoitusajan alkamisesta.

Suorittaessaan sellaisia poronhoitotöitä, joissa metsästysasetta voi tarvita, poromiehellä on oikeus kuljettaa maastossa metsästyslain 35 §:n 3 momentin säännöksen estämättä sellaista metsästyskivääriä, joka täyttää tämän asetuksen 16 §:n 3 momentissa säädetyt vaatimukset.

Poliisi voi paliskunnan poroisännän esityksestä antaa poronhoitotyötä suorittavalle poromiehelle luvan kuljettaa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa metsästyslain 35 §:n 3 momentin säännöksen estämättä sellaista metsästyskivääriä, jonka luodin osumaenergia täyttää tämän asetuksen 16 a §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetyt vaatimukset.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1993.

Poiketen siitä, mitä 24 §:ssä säädetään, noudatetaan 1 päivästä elokuuta 1993 31 päivään maaliskuuta 1994 tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisia metsästysaikoja.

Milloin syytä siihen on, voi maa- ja metsätalousministeriö määrätä poikettavaksi 1 momentin mukaisista hirven metsästysajoista.

Edellä 36 §:n 3 momentissa säädetystä poiketen maksaa vuonna 1993 myönnetyt määrärahat riistanhoitopiireille ja riistanhoitoyhdistyksille asianomainen lääninhallitus, jolle myöskin on annettava selostus varojen käytöstä.