Finlex →886/1993 — Väestötietoasetus

Rekisteritoimiston on annettava jokaiselle väestötietojärjestelmään otettavalle henkilölle henkilötunnus, kun hänet ensi kerran rekisteröidään.

Henkilötunnus muodostuu syntymäajasta, yksilönumerosta ja tarkistusmerkistä mainitussa järjestyksessä.

Yksilönumerolla erotetaan toisistaan henkilöt, joilla on sama syntymäaika. Yksilönumeroksi annetaan kolminumeroinen luku, joka on miespuolisilla pariton ja naispuolisilla parillinen.

Tarkistusmerkki on numero tai kirjain. Se saadaan jakamalla syntymäajan ja yksilönumeron muodostama yhdeksännumeroinen luku 31:llä, jolloin tarkistusmerkki määräytyy jakojäännöksen mukaan seuraavasti:

Jos henkilötunnus on virheellinen, rekisteritoimiston on annettava henkilölle viipymättä uusi henkilötunnus. Virheelliseksi todettua tunnusta ei saa antaa toiselle henkilölle.

Luonnollisen henkilön sähköinen asiointitunnus muodostuu kahdeksasta numerosta ja tarkastusmerkistä. Tarkastusmerkki on numero tai kirjain. Tarkastusmerkki lasketaan jakamalla kahdeksannumeroinen luku 31:llä, jolloin tarkastusmerkki määräytyy siten kuin 2 §:n 4 momentissa säädetään.

Jos sähköinen asiointitunnus on virheellinen, Väestörekisterikeskuksen on annettava henkilölle viipymättä uusi asiointitunnus. Virheelliseksi todettua tunnusta ei saa antaa toiselle henkilölle.

Suomen kansalaisesta talletetaan väestötietojärjestelmään henkilötunnuksen lisäksi:

Suomen kansalaisen perheenjäsenestä, jota ei ole otettu väestötietojärjestelmään, voidaan tallettaa lisäksi osoite ja kuolinaika, jos se on Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen tai muun erityisen syyn vuoksi tarpeen ja jos tiedoista on saatu luotettava selvitys.

Väestötietojärjestelmään voidaan merkitä myös tietopalvelussa tarpeelliset asiakasmerkinnät.

Muusta väestötietojärjestelmään otettavasta ulkomaalaisesta voidaan tallettaa sellaisia 4 §:ssä säädettyjä tietoja, jotka ovat Suomessa asumisen tai työskentelyn, Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen velvoitteiden täyttämisen tai muun erityisen syyn johdosta tarpeen ja joista on saatu luotettava selvitys.

Väestötietojärjestelmään talletetaan lisäksi maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (493/1999) 31 §:n 1 momentin perusteella ilmoitettu tieto oleskeluluvan saaneen lapsen edustajan määräämistä tai vapauttamista koskevasta tuomioistuimen päätöksestä.

Terveydenhuollon toimintayksikön, jossa synnytys on tapahtunut, on ilmoitettava elävänä syntyneestä lapsesta väestötietojärjestelmään.

Lääkärin, kätilön, terveydenhoitajan tai sairaanhoitajan, joka on avustanut äitiä muualla kuin terveydenhuollon toimintayksikössä tapahtuneessa synnytyksessä, on ilmoitettava elävänä syntyneestä lapsesta väestötietojärjestelmään.

Jos lapsi on syntynyt muissa kuin 1 tai 2 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa, äidin tai sen, jonka hoidossa lapsi on, on ilmoitettava tieto syntymästä terveydenhuollon toimintayksikölle tai lääkärille, kätilölle, terveydenhoitajalle taikka sairaanhoitajalle, joiden on ilmoitettava syntymästä edelleen väestötietojärjestelmään.

Terveydenhuollon toimintayksikön ja edellä mainitun terveydenhuollon ammattihenkilön on tehtävä 1–3 momentissa tarkoitettu ilmoitus lapsen syntymästä sille maistraatille, jonka toimialueella äidillä on kotikunta, viimeistään synnytystä seuraavana päivänä tai viimeistään seuraavana päivänä siitä, kun tieto lapsen syntymästä on ilmoitettu toimintayksikölle tai terveydenhuollon ammattihenkilölle. Jos äidillä ei ole kotikuntaa Suomessa tai siitä ei ole tietoa, ilmoitus on tehtävä lapsen syntymäpaikan maistraatille.

Ilmoitus väestötietojärjestelmään voidaan tehdä myös tietoliikenneyhteyksin tai muutoin konekielisesti.

Saatuaan 5 a §:ssä tarkoitetun ilmoituksen lapsen syntymästä tai ilmoituksen ulkomailla syntyneestä lapsesta maistraatin on viipymättä talletettava tiedot väestötietojärjestelmään.

Lapsen vanhempien tai huoltajan on kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä ilmoitettava väestötietojärjestelmään lapsen nimi ja äidinkieli. Maistraatin on viipymättä talletettava tiedot väestötietojärjestelmään.

Saatuaan kuolemansyyn selvittämisestä annetun asetuksen (948/1973) 19 tai 21 a §:ssä tarkoitetun ilmoituksen henkilön kuolemasta tai, jos henkilö on kuollut ja haudattu ulkomailla, alkuperäisen kuolintodistuksen tai muun luotettavan selvityksen kuolinajasta, maistraatin on viipymättä talletettava tieto kuolemasta väestötietojärjestelmään.

Maistraatin on viipymättä talletettava tieto kuolleeksi julistamista koskevasta päätöksestään väestötietojärjestelmään.

Ulkomaalaisen ilmoituksen vastaanottavan viranomaisen on tarkastettava ilmoituksen tehneen ulkomaalaisen henkilöllisyys voimassa olevasta passista tai muusta luotettavasta henkilötodistuksesta ja oleskelun laillisuus voimassa olevasta oleskelun laillisuuden osoittavasta asiakirjasta, jos ulkomaalaisella on se oltava ulkomaalaislain mukaan. Viranomaisen on lisäksi tarkistettava, että ulkomaalaista koskevia tietoja ei ole aikaisemmin talletettu väestötietojärjestelmään.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen on liitettävä ulkomaalaisen asuinkunnan maistraatille lähetettävään ulkomaalaisen ilmoitukseen viranomaisen varmentama jäljennös ulkomaalaisen esittämästä passista tai henkilötodistuksesta ja oleskelun laillisuuden osoittavasta asiakirjasta.

Sosiaalilautakunnan on ilmoitettava viipymättä väestötietojärjestelmään lapsen ottamisesta sosiaalilautakunnan huostaan sekä huostassapidon lakkaamisesta. Samoin sosiaalilautakunnan on ilmoitettava vahvistamastaan lapsen huoltoa koskevasta sopimuksesta.

Henkilötietojen luotettavuus on varmistettava ensisijaisesti menetelmin, jotka eivät edellytä kansalaisilta toimenpiteitä.

Tietoja, joita ei pidetä säännöllisesti ajantasalla tai joissa on perusteltua syytä olettaa olevan virheitä tai puutteita, voidaan tarkistaa henkilöille lähetettävin kyselyin.

Ulkomaalaisen tietojen ylläpito väestötietojärjestelmässä lopetetaan, kun tietojen ylläpidon peruste on lakannut.

Edellä 4 §:n 1 momentin 17 kohdassa tarkoitettu tieto on poistettava viipymättä väestötietojärjestelmästä, kun sen tallettamisen peruste on lakannut.

Jokaisella väestötietojärjestelmään merkityllä kiinteistöllä ja kiinteistörekisterilaissa (392/85) tarkoitetulla yksiköllä on kiinteistörekisterilain mukainen kiinteistötunnus, johon voidaan lisätä tarkistusmerkki. Tarkistusmerkki lasketaan noudattaen soveltuvin osin 2 §:n 4 momentin säännöksiä. Väestörekisterikeskus antaa kuntanumeron.

Kiinteistöstä talletetaan väestötietojärjestelmään seuraavat tiedot:

Kiinteistörekisterin pitäjän on viipymättä ilmoitettava väestötietojärjestelmään virka-alueensa uudet kiinteistöt ja kiinteistöjä koskevat muutokset.

Tuomioistuimen on, jollei tietoja toimiteta oikeusministeriön ylläpitämästä tietojärjestelmästä, ilmoitettava väestötietojärjestelmään vuosineljänneksen aikana annetut lainhuudot kuukauden kuluessa vuosineljänneksen päättymisestä.

Ilmoituksesta on käytävä ilmi kunkin huudatetun kiinteistön yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot, kiinteistön omistajan ja luovuttajan nimi ja henkilötunnus tai liike- ja yhteisötunnus, saannon laatu ja aika sekä lainhuudon antamispäivä.

Kiinteistötietojen luotettavuus on varmistettava menetelmin, jotka eivät edellytä kansalaisilta toimenpiteitä.

Jokaisella rakennuksella on rakennustunnus, joka muodostuu rakennuksen sijaintikiinteistön kiinteistötunnuksesta ja rakennusnumerosta.

Väestötietojärjestelmään talletetaan tietoja rakennuslupaa edellyttävistä rakennuksista sekä niissä olevista asuinhuoneistoista ja toimitiloista lukuun ottamatta seuraavia rakennuksia:

Rakennuksesta talletetaan väestötietojärjestelmään:

Rakennusluvan perusteella voidaan tallettaa lisäksi:

Talousrakennuksista, maatalouden tuotantorakennuksista ja muista niihin verrattavista rakennuksista talletetaan väestötietojärjestelmään kuitenkin vain rakennuksen yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot, käyttötarkoitus, valmistumisvuosi, kerrosala, tilavuus, rakennusaine ja rakennustapa.

Asuinhuoneistolla, joka sijaitsee useamman kuin yhden huoneiston käsittävässä rakennuksessa, on huoneistotunnus. Se muodostuu rakennustunnuksesta sekä huoneiston tunnisteesta. Huoneiston tunnisteen muodostavat kirjainosa ja numero-osa tai toinen näistä. Lisäksi huoneiston tunnisteessa voi olla huoneiston jakamista osoittava kirjain.

Asuinhuoneistosta talletetaan väestötietojärjestelmään:

Toimitilasta voidaan tallettaa väestötietojärjestelmään:

Väestötietojärjestelmässä on oltava kuntajako, kameraalinen jako, äänestysaluejako, seurakuntajako ja muu niihin verrattava tarpeellinen aluejako.

Väestötietolain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu rekisteritoimiston ja kunnan välinen sopimus rakennus- ja huoneistotietojen ylläpidosta on tehtävä kirjallisesti. Väestörekisterikeskus voi vahvistaa sopimuksen kaavan.

Sopimus tai sen muutos on lähetettävä tiedoksi väestörekisterikeskukselle viimeistään kuukautta ennen sopimuksen tai muutoksen voimaantuloa.

3 momentti on kumottu A:lla 24.4.2003/327.

Kiinteistörekisterin pitäjän tai kunnan määräämän viranomaisen tulee ilmoittaa väestötietojärjestelmään uudet rakennustunnukset ja rakennustunnusten muutokset.

Rekisteritoimiston on toimitettava rakennustunnuksen antamiseksi tarvittavat tiedot, ellei niitä ole saatavissa suoraan väestötietojärjestelmästä.

Kunnan on ilmoitettava myönnetyistä rakennusluvista viipymättä väestötietojärjestelmään 21–23 §:ssä tarkoitetut tiedot, jotka ovat tällöin kunnan tiedossa.

Virallisen tilaston edellyttämät tiedot rakennusluvista ja rakennustoiminnasta väestörekisterikeskuksen on luovutettava viipymättä tilastokeskukselle.

Tietojen luotettavuus on varmistettava ensisijaisesti menetelmin, jotka eivät edellytä kansalaisilta toimenpiteitä.

Tietoja, joita ei pidetä säännöllisesti ajantasalla tai joissa on perusteltua syytä olettaa olevan virheitä tai puutteita, voidaan tarkistaa rakennuksen omistajilta tai huoneistoihin lähetettävin kyselyin.

Rakennuksen omistajan tai tämän edustajan on annettava 21 ja 22 §:ssä ja huoneiston haltijan tai omistajan 23 ja 24 §:ssä tarkoitetut tiedot rakennus- ja huoneistotietojen tarkistamista varten. Jos 23 ja 24 §:ssä tarkoitettuja tietoja ei saada huoneiston haltijalta tai omistajalta, rakennuksen omistaja tai tämän edustaja on velvollinen antamaan ne.

Jollei tietoja saada 1 momentissa edellytetyllä tavalla, kunnan on annettava asianomaiset tiedot, jos ne ovat kunnan hallussa olevassa tietoaineistossa, tai muutoin avustettava tietojen hankkimisessa.

Todistukseen merkitään sen käyttötarkoitus ja tarvittavat tiedot väestötietolain 25–27 §:ssä säädetyin rajoituksin.

2 momentti on kumottu A:lla 26.11.1999/1064.

Todistukseen merkitään henkilön aikaisemmat suku- ja etunimet vain hakijan pyynnöstä. Jos nimi on muutettu henkilön täytettyä 15 vuotta, aikaisempi nimi on kuitenkin aina merkittävä todistukseen, joka annetaan:

Aikaisemmat nimet on aina merkittävä todistukseen, joka annetaan liitettäväksi hakemukseen nimen muuttamisesta.

Väestötietojärjestelmästä annettava asiakirja voidaan allekirjoittaa koneellisesti. Tästä on oltava maininta asiakirjassa. Todistuksessa ei saa olla korjauksia tai lyhenteitä, jotka voivat aiheuttaa epäselvyyttä.

Jos lapsen tietoja ei ole merkitty väestötietojärjestelmään, maistraatti, jolle 5 a §:ssä tarkoitettu ilmoitus on toimitettu, voi pyynnöstä antaa lapsen äidille tai sille, jonka hoidossa lapsi on, ilmoituksen perusteella todistuksen lapsen syntymästä.

Rekisteritoimiston on viipymättä ilmoitettava sosiaalilautakunnalle siitä, että lapsi on huoltajan kuoleman johdosta jäänyt vaille huoltajaa.

Väestörekisterikeskus vahvistaa tämän asetuksen edellyttämien lomakkeiden kaavat, jollei erikseen toisin säädetä.

Lomakkeiden kaavoja vahvistettaessa on otettava huomioon tietosuojan ja virallisen tilaston vaatimukset.

Mitä tässä asetuksessa säädetään kiinteistörekisterin pitäjästä, koskee myös maarekisterin ja tonttikirjan pitäjää.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1993.

Tällä asetuksella kumotaan kielilain soveltamisesta henkikirjoituksessa 14 päivänä joulukuuta 1946 annettu asetus (857/46).

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.