Finlex →1469/1994 — Valmisteverotuslaki

Valmisteveroa suoritetaan valtiolle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Tätä lakia sovelletaan, mikäli asianomaisessa valmisteverolaissa ei toisin säädetä, kannettaessa valmisteveroa seuraavista tuotteista:

Tätä lakia sovelletaan, sen mukaan kuin asianomaisessa valmisteverolaissa säädetään, kannettaessa valmisteveroa myös muista kuin 1 momentissa mainituista tuotteista.

Valmisteveron alaisista tuotteista kannettavan veron perusteesta ja määrästä säädetään asianomaisessa valmisteverolaissa.

Valmisteveron alaisia ovat 2 §:ssä tarkoitetut tuotteet, jotka Suomessa valmistetaan tai vastaanotetaan yhteisön toisesta jäsenvaltiosta sekä tuotteet, jotka tuodaan Suomeen yhteisön ulkopuolelta.

Milloin valmisteveron alaisia tuotteita tuo yhteisön ulkopuolelta muu kuin valtuutettu varastonpitäjä tai rekisteröity elinkeinonharjoittaja, joka samalla on tullilaissa (1466/94) tarkoitettu käteisasiakas, verotuksen toimittamiseen ja muuhunkin menettelyyn sovelletaan, mikäli tässä laissa tai asianomaisessa valmisteverolaissa ei erikseen toisin säädetä, soveltuvin osin, mitä tullista säädetään tai määrätään. Valmistevero on tällöin kuitenkin aina suoritettava ennen kuin valmisteveron alaiset tuotteet luovutetaan vapaaseen liikkeeseen.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Rekisteröidyn elinkeinonharjoittajan sekä veroedustajan on asetettava vakuus valmisteverojen suorittamisesta.

Vakuudet määrää tullihallitus tai, milloin on kysymys 3 momentissa tarkoitetuista yksittäisistä toimituksista, asianomainen piiritullikamari.

Se, joka on hankkinut valmisteveron alaisia tuotteita verotta tämän lain tai asianomaisen valmisteverolain nojalla, on velvollinen suorittamaan tuotteista valmisteveron, jos tuotteet on käytetty muuhun kuin verottomaan tarkoitukseen.

Jos valmisteveron alaisia tuotteita, jotka on jo luovutettu kulutukseen toisessa jäsenvaltiossa, Suomessa luovutetaan tai aiotaan luovuttaa taikka osoitetaan itsenäistä taloudellista toimintaa harjoittavan elinkeinonharjoittajan tai julkisoikeudellisen laitoksen tarpeisiin, verovelvollinen on se, joka vastaanottaa tuotteet Suomessa.

Joka valtuutetun varastonpitäjän konkurssiin asettamisen jälkeen luovuttaa varastosta kulutukseen valmisteveron alaisia tuotteita, on velvollinen suorittamaan tuotteista valmisteveron siten kuin tässä laissa säädetään valtuutetusta varastonpitäjästä.

Mitä tässä pykälässä säädetään, koskee soveltuvin osin tuotteita, jotka on siirretty Suomessa väliaikaisesti valmisteverottomina tai jotka on siirretty vietäviksi yhteisön ulkopuolelle.

Milloin yhteisön ulkopuolelle vietävät valmisteveron alaiset tuotteet on asetettu toisessa jäsenvaltiossa tullikoodeksin 91 artiklassa tarkoitettuun ulkoisen passituksen menettelyyn eikä menettelyä päätetä sitä koskevien säännösten mukaisesti, tuotteista on suoritettava valmistevero tämän lain mukaisesti, jos tuotteet ovat Suomessa tai voidaan olettaa, että ne on täällä kulutettu. Verovelvollinen tällaisista tuotteista on tullikoodeksissa tarkoitettu velallinen.

Avoimen yhtiön osakas ja kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies ovat vastuussa yhtiön suoritettavasta valmisteverosta niin kuin omasta verostaan. Sama vastuu yhtymän valmisteverosta on sellaisen yhtymän osakkaalla, jonka kaksi tai useampia henkilöitä on muodostanut liikkeen harjoittamista varten ja joka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun.

Valmistevero määrätään sinä päivänä voimassa olevien säännösten mukaan, jona tuote on luovutettu kulutukseen väliaikaisesta valmisteverottomuusjärjestelmästä tai jona siellä on todettu hävikkiä, joka ei ole verotonta 16 §:n 5 kohdan nojalla.

Edellä 10 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vero määrätään sinä päivänä voimassa olevien säännösten mukaan, jona tuote on käytetty verolliseen tarkoitukseen.

Jos veronalaisia tuotteita on vastaanotettu taikka tuotu maahan kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen siten, että verotusta ja valvontaa koskevia säännöksiä ei ole noudatettu, vero on määrättävä maksettavaksi sinä päivänä voimassa olevien säännösten mukaan, jona tuotteet on vastaanotettu tai tuotu maahan taikka sääntöjenvastaisuus on muutoin todettu.

Valtuutetulle varastonpitäjälle vero määrätään kultakin verokaudelta niistä tuotteista, jotka sen verokauden aikana on luovutettu kulutukseen varastonpitäjän verottomista varastoista tai joista siellä on todettu verotettavaa hävikkiä.

Rekisteröidylle elinkeinonharjoittajalle ja veroedustajalle vero määrätään kultakin verokaudelta niistä tuotteista, jotka verokauden aikana on vastaanotettu.

Verottomassa varastossa tapahtuneeseen omaan kulutukseen sovelletaan kulutukseen luovutettujen tuotteiden verotusta koskevia säännöksiä.

Jos valtuutetun varastonpitäjän verotonta varastoa koskeva lupa peruutetaan, varastonpitäjän on suoritettava valmistevero verottomassa varastossa luvan päättyessä olevista tuotteista. Valmistevero määrätään tällöin luvan voimassaolon päättymistä seuraavana päivänä voimassa olevien säännösten mukaan. Vero on ilmoitettava ja suoritettava siten kuin 22 §:n 2 momentissa ja 35 §:n 2 momentissa säädetään.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta silloin, kun valtuutettu varastonpitäjä on asetettu konkurssiin.

Verottomia ovat:

Yksityishenkilö saa omaa käyttöään varten verotta vastaanottaa toisesta jäsenvaltiosta toisen yksityishenkilön vastikkeetta lähettämiä tupakkatuotteita ja alkoholijuomia enintään seuraavat määrät:

Joka vastaanottaa tupakkatuotteita tai alkoholijuomia enemmän kuin 1 momentissa säädetään verottomaksi, on velvollinen suorittamaan ylimenevältä osalta valmisteveron, jonka perusteesta ja määrästä säädetään asianomaisessa valmisteverolaissa.

Edellä 18 §:n 1 momentista poiketen Suomeen tässä pykälässä mainitusta jäsenvaltiosta saapuva yksityishenkilö saa tuoda mukanaan verotta omaa käyttöään varten verollisena hankittuja tupakkatuotteita tässä momentissa tarkoitettuna siirtymäaikana enintään seuraavat määrät:

Tupakkatuotteet, jotka edellä 1 momentissa tarkoitettu henkilö osoittaa hankituiksi verollisina muista kuin mainitussa momentissa luetelluista jäsenvaltioista, ovat kuitenkin verottomia 18 §:ssä säädetyin edellytyksin.

Verotta 19 §:n nojalla tuotavien tupakkatuotteiden enimmäismäärä on:

Verotta saa tuoda useampaa kuin yhtä 1 momentissa tarkoitettua tupakkatuotetta, jos niiden prosentuaaliset osuudet verottomista enimmäismääristä ovat yhteensä enintään 100 prosenttia.

Alle 18-vuotias ei saa tuoda tupakkatuotteita verotta.

Pikkusikareina pidetään sikareita, jotka painavat enintään 3 grammaa kappale.

Matkustaja saa 19 §:n nojalla tuoda verotta hiilihapotonta viiniä 4 litraa ja olutta 16 litraa.

Lisäksi matkustaja saa tuoda verotta:

Verotta saa tuoda sekä 2 momentin 1 että 2 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos niiden prosentuaaliset osuudet verottomista enimmäismääristä ovat yhteensä enintään 100 prosenttia.

Verotta saa 19 §:n nojalla lisäksi tuoda moottorikulkuneuvon tavanomaisessa polttoainesäiliössä olevan polttoaineen ja jokaisen moottorikulkuneuvon osalta enintään 10 litraa tällaisella kulkuneuvolla kuljetettavassa kannettavassa säiliössä olevaa polttoainetta.

Se, joka saapuessaan 18 b §:ssä tarkoitetusta jäsenvaltiosta tai yhteisön ulkopuolelta tuo mukanaan tupakkatuotteita enemmän kuin tässä laissa säädetään verottomiksi, on velvollinen suorittamaan ylimenevältä osalta valmisteveroa, jonka perusteesta ja määrästä säädetään tupakkaverosta annetussa laissa (1470/1994). Vastaavasti polttoaineiden osalta valmistevero määrätään nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain(1472/1994) perusteella.

Veroilmoitus on toimitettava 25 §:ssä tarkoitetulle piiritullikamarille.

Postitse saapunut veroilmoitus katsotaan oikeaan aikaan annetuksi, jos veroilmoituksen sisältävä postilähetys on säädetyssä määräajassa jätetty postiin piiritullikamarille osoitettuna.

Veroilmoitus on annettava kirjallisesti. Veroilmoituksessa on annettava valmisteveron määräämistä varten tarvittavat tiedot sekä tuoteryhmittäin tiedot verottomista toimituksista.

Veroilmoitus on annettava erikseen kunkin verottoman varaston osalta, jollei tullihallitus jonkin verovelvollisen osalta erityisistä syistä toisin määrää.

Valtuutetun varastonpitäjän valmisteverotuksen toimittaa sen tullipiirin piiritullikamari, jonka alueella veroton varasto sijaitsee.

Tullihallitus voi erityisistä syistä määrätä valmisteverotuksen toimittamisen muun kuin edellä tarkoitetun piiritullikamarin tehtäväksi.

Piiritullikamarin on veroilmoituksen ja saamansa muun selvityksen perusteella viivytyksettä verotuspäätöksellä vahvistettava suoritettavan valmisteveron määrä.

Jos veroilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei oikaistunakaan voida panna verotuksen perusteeksi, verotus on toimitettava arvion mukaan (arvioverotus). Verotuspäätöksessä on tällöin mainittava arvion perusteet.

Arvioverotus voidaan toimittaa myös silloin, kun 62 §:ssä tarkoitetussa tarkastuksessa havaitaan vajausta.

Jos valmistevero laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen johdosta, että piiritullikamari ei ole asiaa joltakin osin tutkinut, on verovelvollisen sitä aiheuttamatta jäänyt kokonaan tai osaksi määräämättä tai sitä on samanlaisesta syystä palautettu liikaa, piiritullikamarin on, jollei asia muutoin ole vireillä tai valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu, oikaistava antamaansa päätöstä (veronoikaisu veronsaajan hyväksi). Oikaisu on tehtävä vuoden kuluessa sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jolloin vero tai veronpalautus määrättiin tai olisi pitänyt määrätä.

Jos sen johdosta, että verovelvollinen on kokonaan tai osaksi laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen taikka muun tiedon taikka asiakirjan, valmistevero on jäänyt kokonaan tai osaksi määräämättä tai sitä on palautettu liikaa, piiritullikamarin on määrättävä verovelvollisen suoritettavaksi mainitusta syystä määräämättä jäänyt valmistevero (jälkiverotus). Jälkiverotus on toimitettava kolmen vuoden kuluessa sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jolloin vero tai veronpalautus määrättiin tai olisi pitänyt määrätä.

Ennen arvioverotuksen, 28 §:ssä tarkoitetun veronoikaisun tai jälkiverotuksen toimittamista on verovelvolliselle varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi.

Veronoikaisu tai jälkiverotus voidaan toimittaa myös verokautta pidemmältä ajalta, kuitenkin enintään kalenterivuodelta.

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on valmisteverotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

Valmisteveroa voidaan korottaa (veronkorotus):

Jos 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä, ottaen huomioon sillä saavutettavissa olleen hyödyn määrä ja muut asiaan vaikuttavat olosuhteet, on pidettävä törkeänä, on veroa korotettava vähintään 50 ja enintään 100 prosentilla.

Milloin 1 tai 2 momentissa tarkoitettu virheellisyys tai laiminlyönti koskee vain osaa valmisteveron alaisista tuotteista, veronkorotus on määrättävä vain tätä osaa vastaavasta valmisteverosta.

Valtiovarainministeriö määrää rahalaitoksille suoritettavista palkkioista ja niiden suuruudesta.

Jos verovelvollinen ei ole maksanut valmisteveroa määräaikana tai on maksanut sitä vähemmän kuin verotuspäätöksessä on vahvistettu suoritettavaksi, piiritullikamarin on pantava suorittamatta jäänyt valmistevero verovelvollisen maksettavaksi jälkimaksuajan kuluessa ja annettava verovelvolliselle verolippu. Jälkimaksuaika saa olla enintään 30 päivää verolipun lähettämispäivästä.

Veronoikaisuin tai jälkiverotuksin verovelvollisen suoritettavaksi määrätty valmistevero, veronkorotus, virhemaksu ja veronlisäys on niin ikään mainituin tavoin maksuunpantava.

Maksuunpannulle, maksettavaksi erääntyneelle maksamattomalle valmisteverolle on suoritettava viivekorkoa, joka lasketaan siten kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa säädetään.

Pienimmästä tämän lain mukaan kannettavasta ja palautettavasta määrästä säädetään asetuksella.

Tuotteisiin voidaan tällöin soveltuvin osin soveltaa, mitä tullilaissa säädetään tullihuutokaupasta. Tullihuutokaupassa kertyvistä varoista suoritetaan valmistevero sen jälkeen, kun tulli on suoritettu.

Jos piiritullikamari oikaisuvaatimuksesta, valituksen johdosta tai muutoin toteaa, että veroa on määrätty liikaa tai palautettu liian vähän, piiritullikamarin on oikaistava antamaansa päätöstä, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu (veronoikaisu verovelvollisen hyväksi). Oikaisu voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa valmisteveron tai veronpalautuksen määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta tai sanotun ajan kuluessa tehdyn vaatimuksen perusteella myöhemminkin.

Mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään perustevalituksesta, ei sovelleta tässä laissa tarkoitettuihin asioihin.

Valmistevero on valituksesta huolimatta maksettava säädetyssä ajassa.

Lääninoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valitusluvan myöntämisen perusteet ovat:

Valituslupa voidaan myöntää myös siten, että se koskee vain osaa muutoksenhaun kohteena olevasta lääninoikeuden päätöksestä.

Milloin valmistevero on lääninoikeuden päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, on piiritullikamarin suoritettava liikaa maksettu vero muutoksenhausta huolimatta verovelvolliselle.

Milloin korkein hallinto-oikeus on tulliasiamiehen valituksen johdosta muuttanut lääninoikeuden päätöstä, jäljennös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä on toimitettava asianomaiselle piiritullikamarille, jonka tulee viipymättä maksuunpanna verovelvolliselle liikaa suoritettu määrä.

Tullihallitus voi erityisistä syistä hakemuksesta myöntää veron maksamisen lykkäystä. Tullihallitus myöntää lykkäyksen valtiovarainministeriön määräämin ehdoin. Valtiovarainministeriö voi ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen. Ministeriö määrää tällöin lykkäysehdot hakemukseen antamassaan päätöksessä.

Tämän pykälän nojalla annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Mitä tässä pykälässä säädetään, koskee soveltuvin osin tuotteita, joiden verotus muutoin toimitetaan tullia koskevien säännösten mukaan.

Lähettävän valtuutetun varastonpitäjän on varustettava verottomien varastojen välillä tai toiseen jäsenvaltioon väliaikaisesti valmisteverottomina siirrettävät valmisteveron alaiset tuotteet väliaikaisessa valmisteverottomuusjärjestelmässä liikkuvien valmisteveron alaisten tuotteiden hallinnollisesta asiakirjasta annetuissa komission asetuksissa (ETY) N:ot 2719/92 ja 2225/93 tarkoitetulla saateasiakirjalla. Siirrettäessä tuotteita väliaikaisesti valmisteverottomina Suomessa saateasiakirja voidaan korvata vastaavalla muulla luotettavalla selvityksellä.

Milloin toisessa jäsenvaltiossa oleva tuotteiden vastaanottaja on muu kuin valtuutettu varastonpitäjä tai rekisteröity elinkeinonharjoittaja, edellä 1 momentissa tarkoitettuun saateasiakirjaan on liitettävä määräjäsenvaltion asianomaisen viranomaisen antama todistus siitä, että valmistevero on määräjäsenvaltiossa maksettu tai riittävä vakuus verojen suorittamiseksi on asetettu.

Lähettäjän on varustettava valmisteveron alaiset, yhteisön ulkopuolelle vietävät tuotteet edellä 1 momentissa tarkoitetulla saateasiakirjalla, milloin tuotteita ei ole luovutettu kulutukseen.

Sen, joka lähettää kulutukseen luovutettuja valmisteveron alaisia tuotteita toiseen jäsenvaltioon luovutettavaksi itsenäistä taloudellista toimintaa harjoittavan elinkeinonharjoittajan tai julkisoikeudellisen laitoksen tarpeisiin, on varustettava tuotteet lähtöjäsenvaltiossa kulutukseen luovutettujen yhteisön sisällä liikkuvien valmisteveron alaisten tuotteiden yksinkertaistetusta saateasiakirjasta annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 3649/92 tarkoitetulla saateasiakirjalla (yksinkertaistettu saateasiakirja).

Sen, joka Suomesta kaukomyynnillä myy valmisteveron alaisia tuotteita toiseen jäsenvaltioon, on ennen tuotteiden lähettämistä osoitettava kotipaikkansa piiritullikamarille, että tuotteista on asetettu määräjäsenvaltion määräämä vakuus.

Saateasiakirjan on lähettäjälle jäävää kappaletta lukuun ottamatta oltava mukana tuotteiden kuljetuksen aikana.

Valtuutetun varastonpitäjän tai elinkeinonharjoittajan, joka vastaanottaa verottomien varastojen välillä tai toisesta jäsenvaltiosta siirrettäviä väliaikaisesti valmisteverottomia tuotteita, on palautettava lähettäjälle yksi kappale saateasiakirjasta asianmukaisesti täytettynä viimeistään 15. päivänä sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona tuotteet on vastaanotettu.

Mitä edellä 1 momentissa säädetään, koskee myös sitä, joka 10 §:n 4 momentissa mainitussa tarkoituksessa vastaanottaa toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutettuja tuotteita.

Mikäli lähettävä valtuutettu varastonpitäjä ei saa saateasiakirjan palautuskappaletta asianmukaisesti varustettuna 1 momentissa mainitussa määräajassa, varastonpitäjän on ilmoitettava siitä 25 §:ssä tarkoitetulle piiritullikamarille viimeistään kolmen kuukauden kuluessa tuotteiden lähettämisen ajankohdasta.

5 momentti on kumottu L:lla 18.12.1998/1016.

Tässä luvussa säädettyjä yksinkertaistettua saateasiakirjaa koskevia säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun Suomessa kulutukseen luovutettuja tuotteita siirretään Suomessa siten, että tuotteiden kuljetus tapahtuu toisen jäsenvaltion alueen kautta.

2 momentti on kumottu L:lla 18.12.1998/1016.

Sen, joka lähettää tai vastaanottaa tässä luvussa tarkoitetulla tavalla valmisteveron alaisia tuotteita, on annettava tuotteiden lähettämisestä tai vastaanottamisesta tieto tulliviranomaiselle sen mukaan kuin tullihallitus määrää.

Saateasiakirjasta ja tässä luvussa tarkoitetusta tuotteiden siirtämiseen liittyvästä menettelystä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää saateasiakirjan korvaavasta yksinkertaistetusta menettelystä, jota noudatetaan siirrettäessä jo kulutukseen luovutettuja tuotteita säännöllisesti Suomen ja toisen jäsenvaltion välillä, jos tässä toisessa jäsenvaltiossa säädetään tai määrätään samanlaisen menettelyn soveltamisesta Suomeen nähden.

Milloin sellaisia tuotteita, joista Suomessa on suoritettu valmistevero, luovutetaan taikka aiotaan luovuttaa tai osoitetaan itsenäistä taloudellista toimintaa harjoittavan elinkeinonharjoittajan tai julkisoikeudellisen laitoksen tarpeisiin toisessa jäsenvaltiossa, sillä, joka on tuotteet lähettänyt, on oikeus hakemuksesta saada suoritettua veroa vastaava palautus.

Palautuksen saamisen edellytyksenä on, että palautusta koskeva hakemus tehdään hakijan kotipaikan piiritullikamarille ennen tuotteiden lähettämistä. Lähetettävät tuotteet on varustettava 51 §:n 4 momentissa tarkoitetulla saateasiakirjalla. Lähettäjän on esitettävä vastaanottajan asianmukaisesti täyttämä saateasiakirjan palautuskappale täydennettynä asiakirjalla, jolla osoitetaan, että valmistevero on suoritettu siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotteet luovutetaan kulutukseen.

Milloin rekisteröity tai rekisteröimätön elinkeinonharjoittaja tai 7 §:n 6 kohdassa tarkoitettu veroedustaja palauttaa toisessa jäsenvaltiossa olevalle valtuutetulle varastonpitäjälle täällä vastaanotettuja tuotteita, elinkeinonharjoittajalla tai veroedustajalla on oikeus hakemuksesta saada tuotteista suoritettua veroa vastaava palautus.

Palautusta on haettava hakijan kotipaikan piiritullikamarilta kolmen kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona tuotteet on palautettu. Palautettavat tuotteet on varustettava 51 §:n 4 momentissa tarkoitetulla saateasiakirjalla.

Milloin sellaisia tuotteita, joista Suomessa on suoritettu valmistevero, myydään kaukomyynnillä Suomesta toiseen jäsenvaltioon, on sillä, joka tuotteet on myynyt, oikeus hakemuksesta saada suoritettua veroa vastaava palautus.

Palautusta on haettava myyjän kotipaikan piiritullikamarilta kolmen kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona tuotteet on lähetetty. Hakijan on osoitettava, että tuotteista on suoritettu vero määräjäsenvaltiossa.

Milloin 11 §:n perusteella Suomessa verotettuja tuotteita on verotettu myös toisessa jäsenvaltiossa, valtuutetulla varastonpitäjällä on oikeus hakemuksesta saada suoritettua veroa vastaava palautus.

Palautusta on haettava siltä piiritullikamarilta, joka tuotteet on verottanut, kolmen vuoden kuluessa tuotteiden lähettämisajankohdasta. Hakijan on osoitettava, että tuotteista on suoritettu valmistevero toisessa jäsenvaltiossa.

Palautusta viennin perusteella ei suoriteta matkustajien mukanaan viemistä valmisteveron alaisista tuotteista.

Tulliviranomaisella on oikeus päästä varastoihin ja muihin tiloihin, joissa pidetään hallussa tai kaupallisessa tarkoituksessa käsitellään valmisteveron alaisia tuotteita, ja suorittaa tarpeellinen tarkastus.

Tulliviranomaisella on oikeus pysäyttää kulkuneuvo ja tarkastaa se.

Sen, joka on luovuttanut tai hankkinut tuotteita 16 §:n 6 kohdassa verottomaksi säädettyä käyttöä varten, on annettava tulliviranomaiselle tiedot tuotteiden hankinnoista, käytöstä, varastomääristä, luovutuksista ja muista verotuksen valvontaa varten tarpeellisista tiedoista sen mukaan kuin Tullihallitus määrää.

Jos se, joka on toimittanut verottomaan tarkoitukseen taikka hankkinut tuotteita verotta tämän lain tai asianomaisen valmisteverolain nojalla, ei voi jälkikäteen tehtävässä tarkastuksessa osoittaa tuotteita toimitetuksi tai käytetyksi verottomaan tarkoitukseen, on tuotteista suoritettava valmistevero sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Jokaisen on asianomaisen veroviranomaisen kirjallisesta kehotuksesta määräajassa annettava sellaisia toisen verotusta tai siitä johtunutta valitusasiaa varten tarpeellisia toista koskevia tietoja, jotka selviävät hänen hallussaan olevista asiakirjoista tai muutoin ovat hänen tiedossaan, mikäli ne eivät koske asiaa, josta hänellä lain mukaan on oikeus kieltäytyä todistamasta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulla viranomaisella on oikeus tarkastaa tai 62 §:n 1 momentissa mainitulla tavalla tarkastuttaa ne liike- ja muut asiakirjat, joista 1 momentissa mainittuja tietoja voi olla saatavissa.

Sen, joka on 62 ja 64 §:ssä tarkoitetulla tavalla velvollinen esittämään ja antamaan veroviranomaiselle valmisteverotusta koskevia tietoja tai avustamaan tarkastuksessa, on suoritettava nämä toimenpiteet omalla kustannuksellaan.

Tullihallituksella on oikeus uhkasakolla velvoittaa se, joka ei ole noudattanut edellä 62 ja 64 §:ssä tarkoitettua kehotusta, täyttämään velvollisuutensa.

Valmisteverotusta varten annetut tai esitetyt tiedot ja asiakirjat on pidettävä salassa. Niitä ei saa pöytäkirjassa tai päätöksessä selostaa laajemmalti kuin on välttämätöntä.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saadaan tiedot ja asiakirjat kuitenkin antaa veroviranomaisille ja näiden kutsumille asiantuntijoille sekä verotuksen valvontaa, veron perintää, verotuksesta tehdyn valituksen tutkimista ja syytteeseen saattamista varten muillekin viranomaisille sekä näiden edustajille. Tullihallitus voi myös asettamillaan ehdoilla määrätä asiakirjat annettaviksi tilastollista tai muuta tieteellistä tutkimusta varten tällaista tutkimusta suorittavan henkilön tai viranomaisen käytettäväksi. Niin ikään voidaan tullihallituksen, lääninoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset julkaista sanamuodon mukaisina tai lyhennettyinä, asianomaisten nimiä kuitenkaan mainitsematta.

Niin ikään tietoja ja asiakirjoja voidaan antaa alkoholilaissa (1143/94) tarkoitetulle tuotevalvontakeskukselle tämän valvontatehtävää varten.

Tietoja ei saa luovuttaa edelleen eikä käyttää ilman tullihallituksen lupaa muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon ne on luovutettu.

Verotustietojen antamisesta toisen jäsenvaltion veroviranomaisille säädetään erikseen.

Jokainen on velvollinen pitämään salassa ja olemaan käyttämättä hyväkseen, mitä hän virassaan, julkisessa toimessaan, edellä 66 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa taikka muutoin on veroilmoituksesta tai verotusta varten annetuista muista tiedoista tai asiakirjoista saanut tietää toisen liiketoimista tai siitä, mitä niistä piiritullikamarissa tai tullihallituksessa on lausuttu.

Rangaistus valmisteveron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain 29 luvun 1–3 §:ssä.

Tässä laissa tai tämän lain nojalla annettujen säännösten ja määräysten rikkomisen johdosta suoritettavaan esitutkintaan sovelletaan esitutkintalain (449/87) ja pakkokeinolain(450/87) lisäksi soveltuvin osin, mitä tullirikosten esitutkinnasta säädetään.

Valmisteveron alaiset tuotteet, joista veroa ei ole suoritettu, on valmistettava, jalostettava ja varastoitava verottomassa varastossa. Veronalaisten tuotteiden valmistuksessa, jalostuksessa, varastoinnissa ja toimituksissa on lisäksi noudatettava asianomaisen valmisteverolain säännöksiä.

Tulliviranomaisella on oikeus antaa val misteveron alaisen tuotteen purkausta, lastausta, kuljetusta, vastaanottamista, varastointia ja lähettämistä koskevia määräyksiä sekä asettaa valmisteveron alaisen tuotteen päällykseen, kuljetusvälineeseen taikka varastoon lukko, sinetti tai muu tunnistemerkki, jos se on tarpeen verotusta tai sen valvontaa varten.

Tulliasiamiestä kuullaan ja päätös annetaan hänelle tiedoksi siten, että tulliasiamiehelle varataan tilaisuus tutustua päätökseen ja sen perusteena oleviin asiakirjoihin.

Verovelvollisen täytettyä ilmoittamisvelvollisuutensa tulee veroviranomaisen ja verovelvollisen osallistua mahdollisuuksiensa mukaan asian selvittämiseen. Pääasiallisesti sen osapuolen, jolla on siihen paremmat edellytykset, on esitettävä asiasta selvitystä.

Päätös on perusteltava, jos siinä poiketaan verovelvollisen antamasta veroilmoituksesta tai päätös koskee arvioverotusta, oikaisua veronsaajan hyväksi, jälkiverotusta tai veronkorotusta taikka päätöksessä muutoin poiketaan säännönmukaisesta verotuksesta. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä pääasialliset tosiseikat on otettu päätöksen perusteiksi, ja mainittava sovelletut säännökset.

Päätös voidaan jättää perustelematta, jos se on ilmeisen tarpeetonta.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tällä lailla kumotaan 3 päivänä heinäkuuta 1974 annettu valmisteverotuslaki (558/74) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, kuitenkin niin, että mainittua lakia sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa tullivalvonnasta luovutettuihin tai valmistuspaikalta vietyihin valmisteveron, varmuusvarastointimaksun ja öljyjätemaksun alaisiin tuotteisiin. Mitä edellä on säädetty, sovelletaan myös tuotteisiin, jotka olisi pitänyt ilmoittaa tullattavaksi ennen tämän lain voimaantuloa.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Sen, joka tämän lain voimaan tullessa valmistaa tai jolla tällöin on lupa pitää verottomassa varastossa valmisteveron alaisia tuotteita, on kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta haettava tämän lain mukaista valtuutettua varastonpitäjää ja verotonta varastoa koskevaa lupaa.