Lukuohje ja menetelmäkuvaus
Tämä sivu esittää yksittäisen säädöksen ajantasaisen version. Vihreä laatikko näyttää säännöksen voimaantulopäivän, sininen muutossäädöksen ja punainen kumotun säännöksen.
Valitse päivämääräväli suodattimesta nähdäksesi, mitkä säännökset olivat voimassa tiettynä ajanjaksona. Näytä kumotut -valinta hallitsee kumottujen säännösten näkyvyyttä. Aiemmat sanamuodot -painikkeesta näet pykälän historian.
Muutossäädökset (10)
| Säädös | Voimaan | Huomautus | Muutoskohtia |
|---|---|---|---|
| 1487/1994 | 1995-01-01 | ||
| 1491/1994 | 1995-01-10 | lis. 11 a § | 2 |
| 1768/1995 | 1996-01-01 | 8 | |
| 587/1997 | 1997-07-01 | muutt. 9 §:ää | 2 |
| 1266/1997 | 1998-01-01 | muutt. 9 §:ää | 1 |
| 1117/1999 | 2000-01-01 | 7 | |
| 1303/2003 | 2004-01-01 | 8 | |
| 136/2010 | 2010-03-03 | muutt. 1 §:ää ja 2 § | 5 |
| 571/2010 | 2010-09-01 | muutt. 8–10 §:ää | 2 |
| 528/2015 | 2015-07-01 | muutt. 8 § ja 10 a §:ää | 25 |
Valtiovarainministerin esittelystä säädetään 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun arvonlisäverolain (1501/93) 221 §:n nojalla:
1 luku
Liiketapahtumien kirjaaminen (30.12.2003/1303)
1 §
Suoritettavan ja vähennettävän arvonlisäveron selvittämiseksi kirjanpitovelvollisen verovelvollisen on kirjattava veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat aikajärjestyksessä sen ajankohdan mukaan, jolloin niiden perusteella suoritettava tai vähennettävä vero on otettava huomioon verokaudelta tilitettävää veroa laskettaessa.
Suoritettavan ja vähennettävän arvonlisäveron selvittämiseksi verovelvollisen on kirjattava veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat aikajärjestyksessä sen ajankohdan mukaan, jolloin niiden perusteella suoritettava tai vähennettävä vero on otettava huomioon kalenterikuukaudelta tilitettävää veroa laskettaessa.
Eri verokantojen alaisten myyntien ja ostojen on oltava vaikeuksitta erotettavissa toisistaan asiajärjestyksessä pidettävässä kirjanpidossa.
Eri verokantojen alaisten myyntien ja ostojen on oltava vaikeuksitta erotettavissa toisistaan asiajärjestyksessä pidettävässä kirjanpidossa. Niiden tavaroiden myyntien, joista verovelvollinen on tehnyt arvonlisäverolain 83 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähennyksen, on oltava vaikeuksitta erotettavissa muista myynneistä.
Niiden tavaroiden myyntien ja ostojen, joihin verovelvollinen jälleenmyyjä soveltaa arvonlisäverolain 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä, on oltava vaikeuksitta erotettavissa muista myynneistä ja ostoista. Mikäli verovelvollinen jälleenmyyjä soveltaa sekä arvonlisäverolain 79 j §:ssä että 79 k §:ssä tarkoitettua menettelyä, tulee mainittujen menettelyjen piiriin kuuluvien liiketoimien olla vaikeuksitta erotettavissa toisistaan.
Kirjaukset voidaan tehdä ostoista tai myynneistä aikajärjestyksessä pidettävään osakirjanpitoon tai muuhun kirjanpitokirjaan siten, että niiden yhteys kirjanpitolain 7 §:ssä tarkoitettuun asiajärjestyksessä pidettävään pääkirjanpitoon on vaikeuksitta todettavissa.
Arvonlisäverolain 43 b §:ssä tarkoitetun sijoituskullan myyntien on oltava vaikeuksitta erotettavissa muista liiketapahtumista.
Kirjaukset voidaan tehdä ostoista tai myynneistä aikajärjestyksessä pidettävään osakirjanpitoon tai muuhun kirjanpitokirjaan siten, että niiden yhteys kirjanpitolain (1336/1997) 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun asiajärjestyksessä pidettävään pääkirjanpitoon on vaikeuksitta todettavissa.
6 momentti on kumottu A:lla 30.12.2003/1303.
Elinkeinonharjoittajan kirjanpidosta on voitava tunnistaa sellaiset irtaimet esineet, jotka toisessa jäsenvaltiossa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja on hänelle tästä jäsenvaltiosta lähettänyt esineeseen kohdistuvaa työsuoritusta tai arvonmääritystä varten.
2 §
Kirjanpitovelvollisen verovelvollisen, jonka verokausi on kalenterikuukausi tai neljänneskalenterivuosi, on kirjattava suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat kuukausikohtaisesti verokautta seuraavan toisen kalenterikuukauden 12 päivään mennessä.
Suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat on kirjattava kuukausikohtaisesti kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 25 päivään mennessä.
Kirjanpitovelvollisen verovelvollisen, jonka verokausi on kalenterivuosi, on kirjattava suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat kirjanpitolain mukaisesti, kuitenkin kuukausikohtaisesti viimeistään verokautta seuraavan helmikuun 28 päivään mennessä.
2 §
Suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat on kirjattava kuukausikohtaisesti kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 25 päivään mennessä.
3 §
Suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavien liiketapahtumien on perustuttava kirjanpitolaissa tarkoitettuun tositteeseen.
Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 2 kohdassa, 107, 110, 112 ja 113 §:ssä tarkoitettu maahan tuodusta tavarasta vähennettävän veron määrä sekä 72 §:ssä tarkoitettu määrä on selvitettävä tullauspäätöksellä ja siihen liittyvillä asiakirjoilla.
4 §
Verovelvollisen myyjän on tehtävä verovelvollisten välisiä liiketoimia koskeviin asiakirjoihin verovelvollisuutta osoittava merkintä "ALV rek.".
5 §
Verovelvollisen myyjän on merkittävä myyntitositteeseen myynnistä suoritettavan veron rahamäärä jokaisen verokannan osalta erikseen silloin, kun myynti tapahtuu toiselle verovelvolliselle tai 122 §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeutetulle. Jos myyjä on tehnyt tavarasta 83 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähennyksen, mainitunlaiselle ostajalle annettavaan tositteeseen on kuitenkin tehtävä merkintä siitä, ettei myyntihinta sisällä vähennettävää veroa.
Jos myynnistä toiselle verovelvolliselle ei ole suoritettava veroa, myyntitositteeseen on tehtävä verottomuutta osoittava merkintä.
6 §
Myyjän on verovelvollisen ostajan pyynnöstä annettava selvitys siitä, että kysymyksessä on myyjän omasta alkutuotannosta saadun tuotteen myynti, tai siitä, että myyjä on arvonlisäverolain 52 §:ssä tarkoitetun lannoite- tai rehuaineen valmistaja.
Arvonlisäverolain 62 §:ssä tarkoitetun liiketoiminnan jatkajan on myyjän pyynnöstä annettava selvitys siitä, että luovutettuja tavaroita ja palveluja ryhdytään käyttämään vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
Arvonlisäverolain 59 §:n 4 kohdassa tarkoitetun palvelun ostajan on myyjän pyynnöstä annettava selvitys siitä, että palvelua tullaan käyttämään pääasiallisesti verottomassa rahoitus- ja vakuutustoiminnassa.
2 luku
Kansainväliseen kauppaan liittyvät verottomuudet (29.12.1995/1768)
7 §
Arvonlisäverolain 72 §:ssä tarkoitettu määrä on selvitettävä tullauspäätöksellä ja siihen liittyvillä asiakirjoilla.
8 §
Arvonlisäverolain 70 b §:n 1 momentissa tarkoitetun ostajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on varmistettava passista ja oleskelu- tai työluvasta taikka muista asiakirjoista, jotka selvittävät kotipaikan tai vakinaisen asuinpaikan luotettavasti.
Arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetun ulkomaisen ostajan asuinpaikka on varmistettava passista tai siihen merkitystä oleskelu- tai työluvasta tai muista asiakirjoista, jotka selvittävät asuinpaikan luotettavasti.
Arvonlisäverolain 70 b §:n 1 momentissa tarkoitetuksi selvitykseksi siitä, että ostaja on vienyt tavarat momentissa tarkoitetulla tavoin Yhteisön ulkopuolelle, katsotaan myynnistä laadittu tosite, jonka on vahvistanut:
se tullitoimipaikka, jonka kautta tavarat poistuvat Yhteisöstä; tai
matkailijamyynnistä suoritetun arvonlisäveron käteispalautustoimintaa harjoittavan velvollisuuksista annetun lain (250/2015) mukaisen toimiluvan saanut elinkeinonharjoittaja.
Arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetuksi selvitykseksi siitä, että ostaja on vienyt tavarat Suomesta, katsotaan liikevaihtoverottoman matkustajamyynnin järjestämisestä annetun asetuksen (485/85) mukaisen toimiluvan saaneen palautusliikkeen antama todistus. Kun myynti tapahtuu lentoaseman ulkomaanliikenteen lähtöhallissa, selvitykseksi siitä, että ostaja itse vie tavarat Suomesta, katsotaan myös ostajan esittämä ulkomaanlennon tarkastuskortti. Myynnistä on tällöin täytettävä verohallituksen hyväksymä arvonlisäverotonta myyntiä koskeva lomake.
Edellä 2 momentissa tarkoitetussa tositteessa on oltava seuraavat tiedot ainakin suomen tai ruotsin kielellä:
ostajan nimi, passin numero ja kotipaikka sekä vakinainen asuinpaikka, jos se on eri kuin kotipaikka;
myyjän nimi, osoite sekä yritys- ja yhteisötunnus;
tavaroiden määrä ja laji;
tavaroiden toimituspäivä, jollei se ole sama kuin tositteen antamispäivä;
tavaroista maksettu hinta;
suoritettavan veron määrä euroissa verokannoittain tai veron peruste verokannoittain;
ostajalle palautettava määrä tai, jos se ei ole tiedossa, palautuksen vähimmäis- ja enimmäismäärä;
pakkauksien lukumäärä.
Jos kassakuitti tai muu maksutosite ei sisällä kaikkia 3 momentissa tarkoitettuja tietoja, myynnistä tulee laatia erillinen tosite. Tässä tositteessa ei tarvitse toistaa maksutositteessa olevia tietoja. Näiden tositteiden on oltava joko kiinteästi toisiinsa liitettyjä tai erillisessä tositteessa on oltava yksiselitteinen viittaus maksutositteeseen.
Myyjän on muissa kuin 6 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa luovuttaessaan tavarat ostajalle sinetöitävä ne siten, että niiden yhteys myyjäliikkeeseen sekä käyttämättömyys on todettavissa tavaroita vietäessä Yhteisön ulkopuolelle.
Kun myynti tapahtuu lentoaseman ulkomaanliikenteen lähtöhallissa, selvitykseksi siitä, että ostaja vie tavarat Yhteisön ulkopuolelle, katsotaan myös ostajan esittämä ulkomaanlennon tarkastuskortti. Myyjän on tällöin laadittava myynnistä tosite, jossa on oltava seuraavat tiedot:
ostajan nimi, passin numero ja kotipaikka sekä vakinainen asuinpaikka, jos se on eri kuin kotipaikka;
lennonnumero;
myyjän nimi ja yritys- ja yhteisötunnus;
tavaroiden määrä ja laji;
tavaroiden toimituspäivä, jollei se ole sama kuin tositteen antamispäivä;
tavaroista maksettu hinta.
Jos tavarat on ostettu toisesta jäsenvaltiosta ja ostaja vie ne matkatavaroissaan Suomen kautta Yhteisön ulkopuolelle, asianomainen tullitoimipaikka vahvistaa ostajan pyynnöstä leimalla, että tavarat viedään Yhteisöstä.
8 §
Arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetun ulkomaisen ostajan asuinpaikka on varmistettava passista tai siihen merkitystä oleskelu- tai työluvasta tai muista asiakirjoista, jotka selvittävät asuinpaikan luotettavasti.
Arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetuksi selvitykseksi siitä, että ostaja on vienyt tavarat Suomesta, katsotaan liikevaihtoverottoman matkustajamyynnin järjestämisestä annetun asetuksen (485/85) mukaisen toimiluvan saaneen palautusliikkeen antama todistus. Kun myynti tapahtuu lentoaseman ulkomaanliikenteen lähtöhallissa, selvitykseksi siitä, että ostaja itse vie tavarat Suomesta, katsotaan myös ostajan esittämä ulkomaanlennon tarkastuskortti. Myynnistä on tällöin täytettävä verohallituksen hyväksymä arvonlisäverotonta myyntiä koskeva lomake.
9 §
Arvonlisäverolain 72 d §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavaroiden ja palvelujen myyjällä on oltava diplomaattisen edustuston, muun samassa asemassa olevan edustuston, lähetetyn konsulin viraston tai Euroopan yhteisöjen toimielimen sijaintivaltion asianomaisen viranomaisen antama kirjallinen vahvistus siitä, että tavaroiden ja palvelujen myynti olisi veroton tai niiden hankinta oikeuttaisi veron palautukseen, jos myynti tapahtuisi sijaintivaltiossa. Euroopan yhteisöjen toimielimen ja sen henkilökunnan hankintojen osalta vahvistuksen antaa asianomainen toimielin.
Arvonlisäverolain 97 §:ssä tarkoitettu veronpalautus myönnetään maahantuojan vaatimuksesta tavaran tullauksen yhteydessä. Jos vaatimus esitetään myöhemmin, noudatetaan, mitä tullilaissa (573/78) säädetään muutoksenhausta.
Arvonlisäverolain 72 d §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavaroiden ja palvelujen myyjällä on oltava kansainvälisen järjestön sijaintivaltion asianomaisen viranomaisen antama kirjallinen vahvistus siitä, että kansainvälisen järjestön perustamis- tai päämajasopimuksen mukaan myynti olisi veroton tai hankinta oikeuttaisi veron palautukseen, jos myynti tapahtuisi sijaintivaltiossa.
Jos maahantuojalta peritään arvonlisäverolain 99 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa edellä 1 momentissa mainittu veronpalautus takaisin, maahantuojan on annettava tulliviranomaiselle jäljennös veronpalautusta koskevasta päätöksestä.
Arvonlisäverolain 72 d §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavaroiden ja palvelujen myyjällä on oltava määränpäävaltion asianomaisen viranomaisen antama kirjallinen vahvistus siitä, että myynti olisi veroton tai hankinta oikeuttaisi veron palautukseen, jos myynti tapahtuisi määränpäävaltiossa.
Ulkoasiainministeriö vahvistaa Suomessa sijaitsevan diplomaattisen edustuston, muun samassa asemassa olevan edustuston, lähetetyn konsulin viraston, kansainvälisen järjestön tai niiden henkilökunnan jäsenen pyynnöstä niiden toisessa jäsenvaltiossa tehtävää tavaroiden ja palvelujen hankintaa varten, olisivatko ne oikeutetut hankintaan sisältyvän veron palautukseen tai olisiko tavaroiden ja palvelujen myynti veroton, jos myynti tapahtuisi Suomessa. Vahvistus tehdään Verohallinnon tai, valmisteveronalaisten tavaroiden osalta, Tullihallituksen vahvistamalle lomakkeelle.
Arvonlisäverolain 72 e §:n 1 momentissa tarkoitetulla moottoriajoneuvon myyjällä on oltava ulkoasiainministeriön antama kirjallinen vahvistus siitä, että ostajalla olisi oikeus tuoda maahan verotta vastaava ajoneuvo 94 §:n 1 momentin 20 kohdan nojalla. Euroopan yhteisöjen toimielimen hankkiman moottoriajoneuvon osalta myyjällä on oltava asianomaisen toimielimen antama kirjallinen vahvistus siitä, että sillä on oikeus verottomaan hankintaan.
9 §
Arvonlisäverolain 97 §:ssä tarkoitettu veronpalautus myönnetään maahantuojan vaatimuksesta tavaran tullauksen yhteydessä. Jos vaatimus esitetään myöhemmin, noudatetaan, mitä tullilaissa (573/78) säädetään muutoksenhausta.
Jos maahantuojalta peritään arvonlisäverolain 99 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa edellä 1 momentissa mainittu veronpalautus takaisin, maahantuojan on annettava tulliviranomaiselle jäljennös veronpalautusta koskevasta päätöksestä.
3 luku
Erityisiä säännöksiä
10 §
Arvonlisäverolain 169 §:ssä tarkoitettua tarkastuksessa esitettävää aineistoa ovat tasekirja, tase-erittely ja muut kirjanpitokirjat, tilipuitteet käyttöaikaa koskevin merkinnöin, kirjaussuunnitelma, koneellisen kirjanpidon menetelmäkuvaus, tositteet, kirjeenvaihto, muistiinpanot sekä muu kirjanpitoaineisto ja laskentatoimeen kuuluva aineisto, sopimusja velkakirjat sekä pöytäkirjat. Aineiston esittämisvelvollisuus koskee kirjallisia ja kuvallisia esityksiä (asiakirja) sekä sellaisia tietovälineitä, joiden sisältö on luettavissa, katseltavissa, kuunneltavissa tai muuten ymmärrettävissä vain teknisin apuvälinein(tekninen tallenne). Tarkastuksessa esitettävällä omaisuudella tarkoitetaan toimintaan kuuluvia varastoja ja muuta omaisuutta. Tarvittaessa tarkastettavaksi on esitettävä myös kaikki muu aineisto ja omaisuus.
Liikevaihtovero-oikeuden on lähetettävä valitusta koskevat asiakirjat lääninverovirastoon säilytettäviksi.
Tarkastus toimitetaan verovelvollisen toimitiloissa, tilitoimistossa tai Verohallinnossa. Tarkastus voidaan toimeenpanna jo tilikauden aikana. Jos tarkastus toimitetaan verovelvollisen toimitiloissa tai tilitoimistossa, verovelvollisen on asetettava tarkastuksen suorittavan virkamiehen käyttöön tarkoituksenmukaiset tilat sekä tarpeelliset apuvälineet ja apulaiset. Asiakirjat ja tekniset tallenteet on esitettävä tarkastettavaksi tai toimitettava sinne, missä tarkastus suoritetaan. Teknisistä tallenteista on viranomaisen kehotuksesta valmistettava jäljennökset tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, jos se on tarkastuksen suorittamista varten tarpeen.
Korkeimman hallinto-oikeuden on lähetettävä valitusta koskevat asiakirjat lääninverovirastoon säilytettäviksi liikevaihtovero-oikeuden välityksellä.
Edellä 2 momentissa apuvälineellä tarkoitetaan kirjoitus- ja laskukonetta, kopiointilaitetta sekä tietokonetta tai muuta teknistä apuvälinettä, jolla tekniset tallenteet voidaan saattaa luettavaan, katseltavaan, kuunneltavaan tai muuten ymmärrettävään muotoon.
10 §
Liikevaihtovero-oikeuden on lähetettävä valitusta koskevat asiakirjat lääninverovirastoon säilytettäviksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden on lähetettävä valitusta koskevat asiakirjat lääninverovirastoon säilytettäviksi liikevaihtovero-oikeuden välityksellä.
10 a §
Arvonlisäverolain 209 s §:ssä tarkoitettu asiakas on tunnistettava 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla luotettavalla asiakirjalla.
Elinkeinonharjoittaja ja oikeushenkilö tunnistetaan kaupparekisteriotteen tai muun vastaavan julkisen rekisteriotteen perusteella. Todettavia tunnistamistietoja ovat toiminimi, yksilöivä rekisterinumero, kotipaikka ja osoite. Lisäksi on todettava elinkeinonharjoittajana toimivan sekä elinkeinonharjoittajan tai oikeushenkilön puolesta toimivan luonnollisen henkilön henkilöllisyys 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Luonnollisen henkilön henkilöllisyys todetaan voimassa olevan ajokortin, poliisiviranomaisen antaman henkilökortin, passin, kuvallisen sairausvakuutuskortin tai muun vastaavan asiakirjan perusteella. Todettavia tunnistamistietoja ovat nimi, henkilötunnus ja ulkomaisen henkilön kansalaisuus. Jos ulkomaisen henkilön henkilötunnus puuttuu, todetaan hänen syntymäaikansa.
Tunnistaminen voi tapahtua myös muulla tavalla kuin 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla asiakirjalla, jos myyjä voi luotettavasti varmistua tunnistamistietojen todenperäisyydestä.
11 §
Mitä tässä asetuksessa säädetään verovelvollisesta, vähennykseen oikeuttavasta käytöstä ja vähennettävästä verosta, sovelletaan myös arvonlisäverolain 130–131 a §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeutettuun, palautukseen oikeuttavaan käyttöön ja palautettavaan veroon.
Mitä tässä asetuksessa säädetään verovelvollisesta, vähennykseen oikeuttavasta käytöstä ja vähennettävästä verosta, sovelletaan myös arvonlisäverolain 130 ja 131 §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeutettuun, palautukseen oikeuttavaan käyttöön ja palautettavaan veroon.
11 §
Mitä tässä asetuksessa säädetään verovelvollisesta, vähennykseen oikeuttavasta käytöstä ja vähennettävästä verosta, sovelletaan myös arvonlisäverolain 130 ja 131 §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeutettuun, palautukseen oikeuttavaan käyttöön ja palautettavaan veroon.
11 a §
Verotusta koskevaan päätökseen tai muuhun asiakirjaan, joka annetaan automaattista tietojenkäsittelyä tai muutoin ainakin osittain painomenetelmää käyttäen, voidaan allekirjoitus jättää merkitsemättä.
12 §
Valtiovarainministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta.
1487/1994
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.
1491/1994
Tämä asetus tulee voimaan 10 päivänä tammikuuta 1995.
1768/1995
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
587/1997
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1997.
Asetuksen 9 §:n 1 momenttia sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 1995.
1266/1997
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.
Asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1995.
1117/1999
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
1303/2003
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
136/2010
Tämä asetus tulee voimaan 3 päivänä maaliskuuta 2010.
571/2010
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010.
528/2015
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2015.