Finlex →1124/1996 — Ennakkoperintäasetus

Verokortin antaa se lääninverovirasto, jonka alueella on verovelvollisen kotikunta. Jos verovelvollinen ei saa postitse verokorttia, hän on velvollinen itse sitä pyytämään lääninverovirastolta. Verokortin voi tällöin myöntää mikä tahansa lääninverovirasto.

Verokortin antaa Verohallinto. Jos verovelvollinen ei saa postitse verokorttia, hän on velvollinen itse sitä pyytämään Verohallinnolta.

Verokortin antaa Verohallinto. Jos verovelvollinen ei saa verokorttia, hän on velvollinen itse pyytämään sitä Verohallinnolta.

Verokortti on annettava hyvissä ajoin ennen suorituksen maksua sille työnantajalle tai muulle pidätysvelvolliselle, jonka maksama suoritus on saajan pääasiallista ennakonpidätyksenalaista tuloa. Muuta tuloa varten tarkoitettu verokortti on esitettävä tulon maksajalle.

Verokorttia ei ole tarpeen antaa muun suorituksen kuin palkan ja työkorvauksen maksajalle, jos muun suorituksen maksaja on saanut verokorttiin merkityt pidätystiedot ennakkoperintälain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla verohallitukselta tai tapaturmavakuutuslain 39 §:ssä tarkoitetulla tapaturmailmoituksella korvauksensaajan työnantajalta.

Ennakonpidätysvelvollisen on säilytettävä verokortti. Se voidaan kuitenkin luovuttaa veroviranomaiselle esittämistä varten tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen. Ennakonpidätysvelvollisuuden päättyessä verovuoden aikana verokortti on välittömästi palautettava verovelvolliselle. Jos verokortissa on ennakonpidätyksen toimittamista tulon määrän perusteella rajoittava määräys, ennakonpidätysvelvollisen on merkittävä verokorttiin siinä vaaditut tiedot.

Verokortti on annettava hyvissä ajoin ennen suorituksen maksua sille työnantajalle tai muulle pidätysvelvolliselle, jonka maksama suoritus on saajan pääasiallista ennakonpidätyksenalaista tuloa. Muuta tuloa varten tarkoitettu verokortti on esitettävä tulon maksajalle.

Verokorttia ei ole tarpeen antaa tai esittää suorituksen maksajalle, jos maksaja on saanut verokorttiin merkityt pidätystiedot ennakkoperintälain (1118/1996) 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla Verohallinnolta tai työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 111 §:ssä tarkoitetulla ilmoituksella korvauksensaajan työnantajalta.

Verokorttia ei ole tarpeen antaa tai esittää suorituksen maksajalle, jos maksaja on saanut verokorttiin merkityt pidätystiedot ennakkoperintälain (1118/1996) 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla Verohallinnolta tai tapaturmavakuutuslain (608/1948) 39 §:ssä tarkoitetulla tapaturmailmoituksella korvauksensaajan työnantajalta.

Ennakonpidätysvelvollisen on säilytettävä verokortti. Ennakonpidätysvelvollisuuden päättyessä verovuoden aikana verokortti on välittömästi palautettava verovelvolliselle.

Jos palkkaa varten annetussa verokortissa on ennakonpidätyksen toimittamista tulon määrän perusteella rajoittava määräys, ennakonpidätysvelvollisen on merkittävä verokorttiin palkan maksaja, maksetun ennakonpidätyksen alaisen palkan määrä ja palkan maksun ajanjakso. Jos verokorttia ei ole 2 momentin nojalla luovutettu ennakonpidätysvelvolliselle, verovelvolliselle on annettava erillinen todistus, josta käyvät ilmi edellä mainittujen tietojen lisäksi verovelvollisen yksilöintitiedot ja käytetyt ennakonpidätystiedot.

Verokortti on esitettävä työnantajalle tai muulle ennakonpidätysvelvolliselle tulon maksajalle hyvissä ajoin ennen suorituksen maksua.

Verokorttia ei ole tarpeen esittää suorituksen maksajalle, jos maksaja on saanut verokorttiin merkityt ennakonpidätystiedot ennakkoperintälain (1118/1996) 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla Verohallinnolta tai työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 111 §:ssä tarkoitetulla ilmoituksella korvauksensaajan työnantajalta.

Ennakonpidätys on toimitettava 60 prosentin suuruisena, jos suorituksen saaja ei anna suorituksen maksajalle verokorttia eikä maksaja saa 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla pidätyksen toimittamista varten tarvittavia tietoja eikä ennakonpidätystä toimitettaessa ole sovellettava tässä asetuksessa tai verohallituksen ennakonpidätyksen määrästä antamassa päätöksessä tarkoitettuja muita pidätysprosentteja.

Ennakonpidätys on toimitettava 60 prosentin suuruisena, jos suorituksen saaja ei anna suorituksen maksajalle verokorttia eikä maksaja saa 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla pidätyksen toimittamista varten tarvittavia tietoja eikä ennakonpidätystä toimitettaessa ole sovellettava tässä asetuksessa tai Verohallinnon ennakonpidätyksen määrästä antamassa päätöksessä tarkoitettuja muita pidätysprosentteja.

Ennakonpidätys on toimitettava 60 prosentin suuruisena, jos suorituksen saaja ei esitä suorituksen maksajalle verokorttia eikä maksaja saa 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennakonpidätyksen toimittamista varten tarvittavia tietoja eikä ennakonpidätystä toimitettaessa ole sovellettava tässä asetuksessa tai Verohallinnon ennakonpidätyksen määrästä antamassa päätöksessä tarkoitettuja muita ennakonpidätysprosentteja.

Ennakonpidätys on toimitettava 60 prosentin suuruisena, jos suorituksen saaja ei anna suorituksen maksajalle verokorttia eikä maksaja saa 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla pidätyksen toimittamista varten tarvittavia tietoja eikä ennakonpidätystä toimitettaessa ole sovellettava tässä asetuksessa tai verohallituksen ennakonpidätyksen määrästä antamassa päätöksessä tarkoitettuja muita pidätysprosentteja.

Ennakonpidätys on toimitettava 60 prosentin suuruisena, jos suorituksen saaja ei anna suorituksen maksajalle verokorttia eikä maksaja saa 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla pidätyksen toimittamista varten tarvittavia tietoja eikä ennakonpidätystä toimitettaessa ole sovellettava tässä asetuksessa tai Verohallinnon ennakonpidätyksen määrästä antamassa päätöksessä tarkoitettuja muita pidätysprosentteja.

Ennakonpidätys on toimitettava 60 prosentin suuruisena, jos suorituksen saaja ei esitä suorituksen maksajalle verokorttia eikä maksaja saa 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennakonpidätyksen toimittamista varten tarvittavia tietoja eikä ennakonpidätystä toimitettaessa ole sovellettava tässä asetuksessa tai Verohallinnon ennakonpidätyksen määrästä antamassa päätöksessä tarkoitettuja muita ennakonpidätysprosentteja.

Ennakonpidätys on toimitettava verokorttiin merkityn perus- ja lisäprosentin mukaan tai verokorttiin merkityn muun asianomaista tuloa koskevan pidätysprosentin mukaan.

Ennakonpidätys toimitetaan perus- ja lisäprosentin mukaan siten, että ennakonpidätys lasketaan kunakin maksukautena maksettavasta määrästä perusprosentin mukaan verokorttiin merkittyyn maksukauden tulorajaan asti ja tulorajan ylittävästä tulon osasta lisäprosentin mukaan.

Jos suoritus maksetaan aikaisemmin maksetun määrän lisäksi tai useamman kuin yhden maksukauden ajalta, ennakonpidätys voidaan toimittaa 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Pidätys voidaan toimittaa myös siten, että kuhunkin maksua edeltäneeseen saman kalenterivuoden maksukaudelta maksettuun määrään lisätään niihin kohdistuva osa maksettavasta suorituksesta. Näin saaduista yhteismääristä lasketuista ennakonpidätyksistä vähennetään aikaisemmin samalta ajalta toimitettujen ennakonpidätysten määrä. Näin saatu erotus on maksettavasta suorituksesta toimitettava ennakonpidätys.

Ennakonpidätys on toimitettava verokorttiin merkityn ennakonpidätysprosentin ja lisäprosentin mukaan tai verokorttiin merkityn muun asianomaista tuloa koskevan ennakonpidätysprosentin mukaan.

Jos verokorttiin on merkitty tuloraja, ennakonpidätys toimitetaan verokorttiin merkityn ennakonpidätys- ja lisäprosentin mukaan. Ennakonpidätys lasketaan ennakonpidätyksen alaisesta tulosta ennakonpidätysprosentin mukaan verokorttiin merkittyyn tulorajaan asti ja tulorajan ylittävästä tulon osasta lisäprosentin mukaan. Maksajan on otettava tulorajassa huomioon maksettavan tulon lisäksi kaikki verokortin voimassaoloaikana maksamansa suoritukset, joihin verokorttia on käytetty.

Edellä 4 §:stä poiketen suorituksen maksaja voi laskea ennakonpidätyksen määrän seuraavasti:

Sivutulosta ennakonpidätys toimitetaan sivutuloverokorttiin merkityn henkilökohtaisen prosenttiluvun mukaan tai muuhun tarkoitusta varten myönnettyyn verokorttiin merkityn henkilökohtaisen ennakonpidätysprosentin mukaan.

Jos suorituksia maksetaan satunnaisesti erikseen muuhun maksettavaan määrään lisäämättä, ennakonpidätys on toimitettava verokortista ilmenevän lisäprosentin suuruisena tai tarkoitusta varten myönnettyyn verokorttiin merkityn prosenttiluvun mukaan.

Mitä ennakkoperintälain 11 §:ssä säädetään sovelletaan myös etukäteen maksettavaan suoritukseen.

Päätoimesta maksettavasta lomaltapaluurahasta, lomarahasta ja muusta vastaavasta loma-ajan lisäksi suoritettavasta loman pituuden mukaan määräytyvästä korvauksesta ennakonpidätys toimitetaan päätoimen verokorttiin merkityn perusprosentin tai verokortista ilmenevän muun vastaavan henkilökohtaisen pidätysprosentin mukaan.

Kun ennakonpidätys toimitetaan edellä 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla lomaraha ja muu 2 momentissa tarkoitettu suoritus lisätään aikaisemmin maksettuihin palkkioihin ja ennakonpidätys toimitetaan näin saadusta palkkojen yhteismäärästä siten kuin 5 §:ssä säädetään.

4 momentti on kumottu A:lla 30.12.1999/1351.

5 momentti on kumottu A:lla 19.12.1997/1267.

Ennakonpidätys muusta kuin rahana maksettavasta suorituksesta toimitetaan maksukausittain lisäämällä suoritus rahana maksettavaan määrään. Jos muu kuin rahana maksettava suoritus on satunnainen, ennakonpidätys toimitetaan samana kalenterivuonna siten, että suoritus lisätään joko sen myöntämistä lähinnä seuraavan maksukauden aikana maksettavaan määrään tai suoritusta seuraavina kalenterivuoden jäljellä olevina maksukuukausina maksettavaan määrään tasasuuruisiin eriin jaettuna.

Jos satunnaisen suorituksen arvo on enintään 400 euroa vuodessa, ennakonpidätys voidaan toimittaa kerran vuodessa, viimeistään kalenterivuonna tapahtuvan viimeisen rahana maksettavan suorituksen ennakonpidätyksen yhteydessä.

Tuloverolain 67 ja 68 §:ssä tarkoitetuista eduista ennakonpidätys toimitetaan vähintään kerran vuodessa, viimeistään kalenterivuonna tapahtuvan viimeisen rahana maksettavan suorituksen ennakonpidätyksen yhteydessä.

Ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetuista luonnolliselle henkilölle maksettavista työ- ja käyttökorvauksista ennakonpidätys on toimitettava siten kuin 4–6 §:ssä säädetään, jollei 15 §:n 1 momentista muuta johdu. Arvonlisäveron osuus vähennetään ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetuista luonnolliselle henkilölle maksettavista työ- ja käyttökorvauksista ennakonpidätys on toimitettava siten kuin 4 §:ssä säädetään, jollei 15 §:n 1 momentista muuta johdu. Arvonlisäveron osuus vähennetään ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Jos on ilmeistä, että ulkomailla tehdystä työstä saatuun palkkaan sovelletaan tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua kuuden kuukauden sääntöä, säännön vaikutus otetaan ennakkoperinnässä huomioon verokorttiin tehdyn merkinnän mukaisesti.

Ennakonpidätys henkilöstörahaston rahasto-osuudesta ja ylijäämästä toimitetaan verovelvollisen sivutuloja varten vahvistetun henkilökohtaisen pidätysprosentin tai verokorttiin merkityn lisäprosentin mukaan.

Ennakonpidätys henkilöstörahaston rahasto-osuudesta ja ylijäämästä toimitetaan verovelvollisen verokorttiin merkityn lisäprosentin mukaan tai tätä tarkoitusta varten myönnettyyn verokorttiin merkityn ennakonpidätysprosentin, lisäprosentin ja tulorajan mukaan.

Luonnollinen henkilö tai kuolinpesä ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä eikä maksamaan työnantajan sosiaaliturvamaksua, jos suoritus ei ylitä vuosittain 8 000 markkaa tai jos se ei liity ennakkoperintälain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun maksajan toimintaan.

Luonnollinen henkilö tai kuolinpesä ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä eikä maksamaan työnantajan sosiaaliturvamaksua, jos suoritus ei ylitä vuosittain 1 500 euroa tai jos se ei liity ennakkoperintälain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun maksajan toimintaan.

Luonnollinen henkilö tai kuolinpesä ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä eikä maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua, jos suoritus ei ylitä vuosittain 1 500 euroa tai jos se ei liity ennakkoperintälain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun maksajan toimintaan.

Ennakonpidätystä pääomatulosta ei toimiteta, jos suorituksen määrä on enintään 100 markkaa. Ennakonpidätystä ei myöskään toimiteta eikä työnantajan sosiaaliturvamaksua suoriteta, jos muun yksittäisen, satunnaisesti maksettavan suorituksen määrä on enintään 100 markkaa.

Ennakonpidätystä pääomatulosta ei toimiteta, jos suorituksen määrä on enintään 20 euroa. Ennakonpidätystä ei myöskään toimiteta eikä työnantajan sosiaaliturvamaksua suoriteta, jos muun yksittäisen, satunnaisesti maksettavan suorituksen määrä on enintään 20 euroa.

Pääomatulosta ei toimiteta ennakonpidätystä, jos suorituksen määrä on enintään 20 euroa. Ennakonpidätystä ei myöskään toimiteta eikä työnantajan sairausvakuutusmaksua suoriteta, jos muun yksittäisen, satunnaisesti maksettavan suorituksen määrä on enintään 20 euroa kalenterikuukaudessa.

Ennakonpidätys pääomatulosta, kuten korosta, voitto-osuudesta ja jälkimarkkinahyvityksestä, on 28 prosenttia, jollei toisin säädetä tai määrätä. Ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitetusta käyttökorvauksesta ennakonpidätys toimitetaan niin ikään 28 prosentin suuruisena, jos korvaus perustuu perintönä tai testamentilla saatuun tai vastiketta vastaan hankittuun oikeuteen.

Ennakonpidätys yli 500 markan määräisestä puun myyntitulosta ja metsää kohdanneen vahingon perusteella suoritetusta vähintään mainitun suuruisesta vakuutuskorvauksesta on 18 prosenttia. Pienemmästä määrästä ei toimiteta ennakonpidätystä. Ennakonpidätys yli 500 markan määräisestä hankintakaupasta on 12 prosenttia.

Ennakonpidätys ennakkoperintärekisteriin merkitsemättömälle yhteisölle, yhteisetuudelle ja yhtymälle maksettavasta ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työkorvauksesta on 12 prosenttia.

Arvonlisäveron osuus vähennetään ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Ennakonpidätys toimitetaan seuraavasti:

Ennakonpidätys yli 100 euron määräisestä puun myyntitulosta ja metsää kohdanneen vahingon perusteella suoritetusta vähintään mainitun suuruisesta vakuutuskorvauksesta on 19 prosenttia. Pienemmästä määrästä ei toimiteta ennakonpidätystä. Ennakonpidätys yli 100 euron määräisestä hankintakaupasta on 13 prosenttia.

Ennakonpidätys yli 100 euron määräisestä puun myyntitulosta ja metsää kohdanneen vahingon perusteella suoritetusta vähintään mainitun suuruisesta vakuutuskorvauksesta on 20 prosenttia. Pienemmästä määrästä ei toimiteta ennakonpidätystä. Ennakonpidätys yli 100 euron määräisestä hankintakaupasta on 14 prosenttia.

Ennakonpidätys ennakkoperintärekisteriin merkitsemättömälle yhteisölle, yhteisetuudelle ja yhtymälle maksettavista ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetuista työkorvauksesta ja käyttökorvauksesta on 13 prosenttia.

Arvonlisäveron osuus vähennetään ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Jos on ilmeistä, että ennakonpidätys 15 §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetuista tuloista on maksuunpantavien verojen ja maksujen suoritukseksi liian suuri, myös verovelvollisen muut tulot ja niistä toimitettava ennakkoperintä huomioon ottaen, lääninverovirasto voi verovelvollisen pyynnöstä, saatuaan verovelvollisen selvityksen asiasta, alentaa pidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja.

Jos on ilmeistä, että ennakonpidätys 15 §:n 3 momentissa tarkoitetusta työkorvauksesta on muusta syystä kuin työstä johtuvien tavanomaisten kustannusten vuoksi liian suuri, lääninverovirasto voi verovelvollisen pyynnöstä, saatuaan verovelvollisen selvityksen asiasta, alentaa ennakonpidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja. Jos ennakkoperintärekisteriin merkitsemättömän luonnollisen henkilön ennakonpidätysprosentti on ilmeisesti liian suuri, lääninverovirasto voi selvityksen satuaan alentaa ennakonpidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja.

Jos on ilmeistä, että ennakonpidätys 15 §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetuista tuloista on maksuunpantavien verojen ja maksujen suoritukseksi liian suuri, myös verovelvollisen muut tulot ja niistä toimitettava ennakkoperintä huomioon ottaen, Verohallinto voi verovelvollisen pyynnöstä, saatuaan verovelvollisen selvityksen asiasta, alentaa pidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja.

Jos on ilmeistä, että ennakonpidätys 15 §:n 3 momentissa tarkoitetusta työkorvauksesta on muusta syystä kuin työstä johtuvien tavanomaisten kustannusten vuoksi liian suuri, Verohallinto voi verovelvollisen pyynnöstä, saatuaan verovelvollisen selvityksen asiasta, alentaa ennakonpidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja. Jos ennakkoperintärekisteriin merkitsemättömän luonnollisen henkilön ennakonpidätysprosentti on ilmeisesti liian suuri, Verohallinto voi selvityksen saatuaan alentaa ennakonpidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja.

Palkansaajalle voidaan ennakonpidätystä toimittamatta maksaa Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta johtuvia matkakustannusten korvauksia sen mukaan kuin Verohallinnon vuosittain antamassa kustannuspäätöksessä määrätään.

Palkansaajan on esitettävä työnantajalle selvitys (matkalasku) korvausten maksamista varten. Matkalaskusta tulee käydä ilmi matkan tarkoitus, kohde, tarvittaessa matkareitti, matkustamistapa, matkan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä ulkomaille tehtyjen matkojen osalta tiedot maasta tai alueesta, jossa matkavuorokausi on ulkomailla päättynyt.

Maksettaessa korvauksia palkansaajan omistamalla tai hallitsemalla kulkuneuvolla tehdystä työmatkasta matkalaskuun on merkittävä 2 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi korvausten perusteena käytetyt kilometrimäärät sekä yksikköhinnat.

Matkalaskuun on liitettävä tositteet tai muu selvitys, joiden perusteella työnantaja maksaa korvauksia palkansaajalle.

Jos muuta selvitystä ei esitetä, palkansaajan kustannusten osuudeksi kokonaisansiosta voidaan laskea:

Kun palkansaajalle maksetaan korvausta valokuvaan perustuvan tekijänoikeuden käyttämisestä, saadaan valokuvaan kohdistuvien materiaali- ja välinekustannusten osuudeksi muun selvityksen puuttuessa laskea 20 prosenttia korvauksen määrästä.

Ennakkoperintälain 23 §:ssä tarkoitetun muun tulonhankkimistoiminnan tuottamaksi tuloksi katsotaan kalastuksesta ja metsästyksestä, palvelurahoista, katsastuksesta ja tarkastuksesta, kurssien järjestämisestä sekä yksityisopetuksen antamisesta ja muusta sellaisesta toiminnasta saadut tulot.

Ennakkovero kannetaan verohallituksen määrääminä kantokuukausina siten, että eri kuukausina kannettavat ennakot on maksettava viimeistään kunkin kalenterikuukauden 23 päivänä.

Ennakkovero kannetaan Verohallinnon määrääminä kantokuukausina siten, että eri kuukausina kannettavat ennakot on maksettava viimeistään kunkin kalenterikuukauden 23 päivänä.

Verovuoden aikana kannettavan ennakon eräpäivä on kantokuukauden 23 päivä.

Verovuoden päättymisen jälkeen kannettavan ennakon eräpäivä on kolmen viikon kuluttua ennakon määräämisestä. Verovuoden päättymisen jälkeen kannettavalle ennakolle voidaan määrätä aikaisempi eräpäivä, jos verovelvollinen sitä vaatii. Eräpäivä voi kuitenkin olla aikaisintaan se päivä, jolloin ennakko määrätään. Jos verovuoden päättymisen jälkeen kannettava ennakko määrätään ennen verovuoden päättymistä, ennakon eräpäivä on aikaisintaan verovuoden päättymistä seuraavan kuukauden 1 päivä.

Jos ennakon eräpäivä ei ole pankkipäivä, eräpäivä on seuraava ensimmäinen pankkipäivä.

Jos verovelvollinen pyytää ennakon uudelleen määräämistä tai sen poistamista, hänen on esitettävä vaatimuksensa tueksi selvitys.

Jos verovelvollinen vaatii ennakon määräämistä, muuttamista tai poistamista, hänen on esitettävä vaatimuksensa tueksi selvitys.

Jos ennakon koko määrästä on verotusmenettelystä annetun lain 52 §:n nojalla vastuussa muukin henkilö kuin verovelvollinen, ennakko on maksuunpantava verovelvollisen ja ennakosta vastuussa olevien henkilöiden yhteisvastuullisesti suoritettavaksi. Ennakkoverolippuun on tällöin merkittävä ennakosta vastuussa olevat henkilöt.

Jos ennakkoverolippuun ei ole tehty 1 momentissa tarkoitettua merkintää ennakosta vastuussa olevasta henkilöstä tai jos toinen henkilö on vastuussa vain osasta ennakkoa, se lääninverovirasto, jossa maksuunpano on tapahtunut, voi tarvittaessa määrätä edellä tarkoitettua henkilöä kuultuaan hänet verovelvollisen kanssa yhteisvastuulliseksi ennakon tai sen osan suorittamisesta.

Vaatimuksen ennakon uudelleen määräämisestä tai poistamisesta saa tehdä myös ennakosta vastuussa oleva. Vaatimuksen johdosta on verovelvollista kuultava.

Lääninveroviraston on tehtävä ennakkoperintälain 24 §:ssä tarkoitettu maksuunpanopäätös siten, että yhteisö tai yhteisetuus voi maksaa ennakon ennen tilikauden päättymistä ja muu verovelvollinen ennen kalenterivuoden päättymistä. Rajoitetusti verovelvolliselle ennakko voidaan määrätä muulloinkin.

Verohallinnon on tehtävä ennakkoperintälain 24 §:ssä tarkoitettu maksuunpanopäätös siten, että yhteisö tai yhteisetuus voi maksaa ennakon ennen tilikauden päättymistä ja muu verovelvollinen ennen kalenterivuoden päättymistä. Rajoitetusti verovelvolliselle ennakko voidaan määrätä muulloinkin.

Ennakkoperintälain 34 §:ssä tarkoitettu satunnaisesti palkkaa maksava työnantaja on maksaja, jolla on verovuoden aikana palveluksessaan vain yksi palkansaaja tai jos palkansaajia on enintään viisi, heidän työsuhteensa ei kestä koko kalenterivuotta.

Ennakkoperintälain 12 §:ssä tarkoitetut määrät maksetaan lääninverovirastolle viimeistään kalenterikuukauden 10 päivänä.

Pidätetty määrä voidaan maksaa lääninveroviraston luvalla työnantajan eri toimipaikkojen osalta erikseen.

Ennakkoperintälain 32 §:ssä tarkoitettu valvontailmoitus annetaan viimeistään kalenterikuukauden 15 päivänä.

Verohallitus määrää tarvittaessa milloin ennakkoperintälain 33 §:ssä tarkoitettu vuosi-ilmoitus on viimeistään oikaistava.

Ennakkoperintälain 39 §:n 5 momentissa ja 43 §:n 4 momentissa tarkoitettu ennakonpidätyksenalainen suoritus, josta ei ole toimitettu ennakonpidätystä, voi olla määrältään enintään 2 000 markkaa kalenterivuodessa. Suoritukset, joista ei ole toimitettu ennakonpidätystä, eivät voi pidätysvelvollisen osalta yhteismäärältäänkään olla kalenterivuodessa 3 000 markkaa suurempia.

Ennakkoperintälain 39 §:n 5 momentissa ja 43 §:n 4 momentissa tarkoitettu ennakonpidätyksenalainen suoritus, josta ei ole toimitettu ennakonpidätystä, voi olla määrältään enintään 400 euroa kalenterivuodessa. Suoritukset, joista ei ole toimitettu ennakonpidätystä, eivät voi pidätysvelvollisen osalta yhteismäärältäänkään olla kalenterivuodessa 600 euroa suurempia.

Mitä verotusmenettelystä annetun asetuksen 2 ja 3 §:ssä säädetään verovelvollisen esittämisvelvollisuudesta ja sen laajuudesta ja sisällöstä sovelletaan myös työnantajaan ja muuhun suorituksen maksajaan.

Jos henkilöä on ennakkoperintälain mukaan kuultava ennen asian ratkaisemista tai toimenpiteeseen ryhtymistä, on asia, jollei asianomaista ole muulla tavoin kuultu, annettava hänelle tiedoksi siinä järjestyksessä kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232 /1966) säädetään ja samalla varattava hänelle tilaisuus esittää määräajassa tarpeelliseksi katsomansa selvitys.

Ennakkoperintää koskevaan päätökseen tai muuhun asiakirjaan, joka annetaan automaattista tietojenkäsittelyä tai muutoin ainakin osittain painomenetelmää käyttäen, voidaan allekirjoitus jättää merkitsemättä.

Ennakonpidätys määrätään täysin markoin siten, että lasketun määrän päättyessä penneihin ne jätetään lukuun ottamatta.

Ennakon eriä määrättäessä jätetään täysien markkojen yli menevä osa lukuun ottamatta.

Ennakon eriä määrättäessä jätetään täysien senttien yli menevä osa lukuun ottamatta.

Saadakseen sellaisessa kansainvälisessä sopimuksessa, jonka tarkoituksena on välttää veron ennakon periminen useammassa kuin yhdessä valtiossa, edellytetyn todistuksen ennakonpidätyksen toimittamisesta Suomessa, työnantajan on ilmoitettava lääninverovirastolle työntekijän nimi, henkilötunnus, työskentelyajat toisessa sopimusvaltiossa sekä muut tarvittavat tiedot. Jos ennakonpidätystä ei olosuhteiden muuttumisen johdosta enää toimiteta Suomeen, on työnantajan ilmoitettava tästä välittömästi lääninverovirastolle.

Saadakseen sellaisessa kansainvälisessä sopimuksessa, jonka tarkoituksena on välttää veron ennakon periminen useammassa kuin yhdessä valtiossa, edellytetyn todistuksen ennakonpidätyksen toimittamisesta Suomessa, työnantajan on ilmoitettava Verohallinnolle työntekijän nimi, henkilötunnus, työskentelyajat toisessa sopimusvaltiossa sekä muut tarvittavat tiedot. Jos ennakonpidätystä ei olosuhteiden muuttumisen johdosta enää toimiteta Suomeen, on työnantajan ilmoitettava tästä välittömästi Verohallinnolle.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Tällä asetuksella kumotaan 1 päivänä joulukuuta 1978 annettu ennakkoperintäasetus (904/1978) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen kuitenkin niin, että kumotun asetuksen 32 ja 34 §:ää sovelletaan vuodelta 1996 maksettuihin suorituksiin, ja mitä ennakonpidätystodistuksesta on kumotussa asetuksessa säädetty sovelletaan vuosilta 1996 ja 1997 toimitettavissa verotuksissa.

Ennakkoperintälain 39 §:ssä tarkoitettua maksuvelvollisuuden poistamista varten työnantajan on tehtävä lääninverovirastolle asiaa koskeva hakemus, josta tulee käydä selville maksulipun tiedot ja hakemuksen kohteena olevat palkansaajat, kun hakemus koskee maksuunpanoa, joka on toimitettu ennen 1 päivää tammikuuta 1998.