Finlex →666/1998 — Asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta kappaletavarana aluksessa

Tässä asetuksessa säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta kappaletavarana:

Tätä asetusta ei sovelleta:

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Vaarallisten aineiden kuljetuksiin kappaletavarana aluksessa sovelletaan IMDG-säännöstöä siten kuin siitä tässä asetuksessa säädetään ja merenkulkulaitos määrää. Määräystä antaessaan merenkulkulaitos voi poiketa IMDG-säännöstöstä, jos siihen on erityistä syytä ja vastaava turvallisuustaso voidaan muutoin saavuttaa.

IMDG-säännöstöstä antaa tietoja merenkulkulaitos.

Vaarallisten aineiden kuljetuksiin kappaletavarana aluksissa sovelletaan IMDG- ja INF-säännöstöä siten kuin siitä tässä asetuksessa säädetään. Asetuksen 4 §:n 2 momentissa, 4 a §:ssä, 9 §:n 3 momentissa ja 12 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voidaan kuitenkin IMDG-säännöstön sijasta ro-ro-aluskuljetuksiin Itämerellä soveltaa vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (ADR; SopS 23/1979) tai kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF; SopS 52/2006) liitteessä C olevien vaarallisten tavaroiden kansainvälisten rautatiekuljetusmääräysten (RID) vastaavia määräyksiä.

IMDG- ja INF-säännöstöistä antaa tietoja Liikenteen turvallisuusvirasto.

Vaarallisten aineiden kuljetuksiin kappaletavarana aluksissa sovelletaan IMDG- ja INF-säännöstöä siten kuin siitä tässä asetuksessa säädetään. Toiminnanharjoittaja voi halutessaan päättää, että pakattujen vaarallisten aineiden kuljetuksiin sovelletaan IMDG-säännöstöstä poiketen vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) lain 6 §:n 4 momentin nojalla tehtyä sopimusta, joka on IMDG-säännöstön kohdassa 7.9.1 tarkoitettu poikkeus.

IMDG- ja INF-säännöstöistä antaa tietoja Liikenne- ja viestintävirasto.

Vaaralliset aineet luokitellaan seuraaviin vaarallisuusluokkiin:

Tarkemmat määräykset ja ohjeet vaarallisten aineiden luokituksesta antaa merenkulkulaitos.

Merenkulkulaitoksen määräämissä tapauksissa aineen luokittelee tai luokituksen hyväksyy turvatekniikan keskus tai säteilyturvakeskus, joka voi vaatia, että aineen laivaaja tai lastinantaja esittää tulokset testeistä luokituksen selvittämiseksi.

Jos IMDG-säännöstössä tarkoitettu ulkomainen toimivaltainen viranomainen on luokitellut tai hyväksynyt luokituksen, luokitusta saa käyttää myös Suomessa.

1 momentti on kumottu A:lla 26.11.2015/1373.

Jos IMDG-säännöstössä edellytetään, että toimivaltainen viranomainen luokittelee aineen tai hyväksyy aineen luokituksen, radioaktiivisten aineiden osalta tehtävä kuuluu Suomessa Säteilyturvakeskukselle ja muiden aineiden osalta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Viranomainen voi vaatia, että aineen laivaaja tai lastinantaja esittää tulokset testeistä luokituksen selvittämiseksi.

Jos IMDG-säännöstössä tarkoitettu ulkomainen tai Ahvenanmaan maakunnan toimivaltainen viranomainen on luokitellut aineen tai hyväksynyt aineen luokituksen, luokitusta saa käyttää myös Suomessa.

Jos IMDG-säännöstössä edellytetään, että toimivaltainen viranomainen luokittelee aineen tai hyväksyy aineen luokituksen, radioaktiivisten aineiden osalta tehtävä kuuluu Suomessa Säteilyturvakeskukselle ja muiden aineiden osalta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Viranomainen voi vaatia, että aineen laivaaja tai lastinantaja esittää tulokset testeistä tai muut tarpeelliset tiedot luokituksen selvittämiseksi.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ja Säteilyturvakeskus radioaktiivisten aineiden osalta voivat myös hyväksyä luokitusvaatimusten mukaisesti vaarallisen aineen luokituksen, vaikka aineen ominaisuudet eivät vastaa koetulosten perusteella aineelle kuljetusta varten määriteltyä luokitusta.

IMDG-säännöstössä tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen, sen valtuuttaman toimielimen ja Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaisen viranomaisen suorittamat aineen luokitukset ja luokituksen hyväksymiset ovat voimassa Suomessa.

Matkatavarana kuljetettavan vaarallisen aineen tulee olla pakattu vähittäismyyntiin ja tarkoitettu henkilökohtaiseen tai kotitalouden käyttöön.

Eläviä eläimiä ei saa käyttää kantajina tartuntavaarallisia aineita kuljetettaessa. Aluehallintovirasto voi kuitenkin hyväksyä kuljetuksen, jos tartuntavaarallista ainetta ei voida kuljettaa millään muulla tavalla tai eläimeen on tarkoituksella tartutettu vaarallinen tauti. Hyväksyntä sisältää tarvittavat kuljetusehdot.

Yleisistä eläinten kuljetusta koskevista vaatimuksista säädetään eläinten kuljetuksesta annetussa laissa (1429/2006) ja eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2005.

Vaarallinen aine on pakattava kuljetusta varten tämän asetuksen ja merenkulkulaitoksen määräysten mukaisiin pakkauksiin.

Niiden pakkauksen osien, jotka joutuvat suoraan kosketukseen vaarallisten aineiden kanssa, tulee olla sellaisia, että ne kestävät kuljetettavan vaarallisen aineen kemiallisen ja mahdollisen muun vaikutuksen. Näissä pakkauksen osissa ei saa käyttää sellaisia aineita, jotka voivat reagoida sisällön kanssa vaarallisesti, muodostaa sisällön kanssa vaarallisia yhdisteitä tai heikentää merkittävästi pakkausta.

Pakkauksen tulee kestää sisällöstä mahdollisesti aiheutuvat paineen vaihtelut. Tarvittaessa on käytettävä sopivia paineentasauslaitteita.

Tyhjät, puhdistamattomat pakkaukset on suljettava samalla tavalla ja yhtä tiiviisti kuin täydet pakkaukset.

Laivaaja ja lastinantaja ovat vastuussa siitä, että kuljetettavaksi jätetty kolli ja lastinkuljetusyksikkö on merkitty säännösten ja määräysten mukaisilla merkinnöillä ja varoituslipukkeilla.

Tyhjiä puhdistamattomia pakkauksia sisältävä kolli ja lastinkuljetusyksikkö on varustettava samoilla merkinnöillä ja varoituslipukkeilla kuin täysi pakkaus.

Kollin saa pakata erilliseen lisäpäällykseen, joka ei kuitenkaan saa olla ristiriidassa kuljetettavaa ainetta koskevien pakkaussäännösten ja -määräysten kanssa. Lisäpäällyksessä on oltava merenkulkulaitoksen määräämät kollin merkinnät ja varoituslipukkeet.

Kollin saa pakata erilliseen lisäpäällykseen, joka ei kuitenkaan saa olla ristiriidassa kuljetettavan aineen pakkaamista koskevien säännösten tai määräysten kanssa.

Jos pakkaukselta edellytetään IMDG-säännöstön mukaista tyyppihyväksyntää, sen on oltava turvatekniikan keskuksen tai sen valtuuttaman yhteisön taikka IMDG-säännöstössä tarkoitetun ulkomaisen, toimivaltaisen viranomaisen tai sen valtuuttaman yhteisön hyväksymä.

Suomessa hyväksyttävät pakkaustyypit on testattava IMDG-säännöstön mukaisesti turvatekniikan keskuksen hyväksymässä laboratoriossa.

Säiliöiden on oltava turvatekniikan keskuksen tai sen valtuuttaman yhteisön taikka IMDG-säännöstössä tarkoitetun ulkomaisen, toimivaltaisen viranomaisen tai sen valtuuttaman yhteisön hyväksymiä.

Radioaktiivisten aineiden pakkausten osalta toimivaltainen viranomainen on turvatekniikan keskuksen asemesta säteilyturvakeskus siten kuin merenkulkulaitos tarkemmin määrää.

Vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävän pakkauksen ja säiliön vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta säädetään vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen pakkausten, säiliöiden ja irtotavarakonttien vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta ja tähän liittyviä tehtäviä suorittavista tarkastuslaitoksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (124/2015).

Vaarallisten aineiden kuljetukseen saa käyttää myös IMDG-säännöstössä tarkoitetun ulkomaisen tai Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaisen viranomaisen taikka sen valtuuttaman yhteisön hyväksymää pakkausta tai säiliötä.

IMDG-säännöstön 6.1, 6.3, 6.4, 6.5 ja 6.6 luvuissa tarkoitettujen pakkauksen valmistajan ja myöhemmän jälleenmyyjän on annettava tiedot noudatettavista menettelytavoista sekä kuvaus suljinten ja muiden tarvittavien osien tyypeistä ja mitoista, jotta voidaan varmistua siitä, että kuljetukseen tarjottava pakkaus täyttää säädetyt vaatimukset.

Laivaaja, lastinantaja, kuljetuksen suorittaja ja vastaanottaja ovat velvollisia ilmoittamaan tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa tapahtuneesta tyyppihyväksytyn pakkauksen rakenteen rikkoutumisista turvatekniikan keskukselle tai säteilyturvakeskukselle sen mukaan, kumman viranomaisen toimialaan pakkauksen tyyppihyväksyntä kuuluu.

Laivaaja, lastinantaja, kuljetuksen suorittaja ja vastaanottaja ovat velvollisia ilmoittamaan tavanomaisissa kuljetusoloissa tapahtuneesta hyväksytyn tai muuten vaatimustenmukaiseksi osoitetun pakkauksen tai säiliön rakenteen rikkoutumisista Säteilyturvakeskukselle, jos rikkoutuminen on tapahtunut radioaktiivisten aineiden kuljetuksessa, ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle, jos rikkoutuminen on tapahtunut muiden vaarallisten aineiden kuljetuksessa.

Vaarallisten aineiden aluskuljetukseen osallistuvalla tulee olla tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen soveltuvat työnopastuksen ja koulutuksen avulla hankitut tiedot vaarallisten aineiden turvallisesta käsittelystä kuljetuksessa, jos niiden edellyttäminen perustuu Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen.

Jos ro-ro-aluskuljetukseen Itämerellä sovelletaan 3 §:n 1 momentissa mainittujen kansainvälisten sopimusten määräyksiä, kuljetukseen osallistuvalla tulee lisäksi olla riittävät tiedot näitä kuljetuksia koskevista määräyksistä.

Laivanisännän on varmistettava, että aluskuljetuksiin osallistuvalla on 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot.

Jos maissa työskentelevä henkilö ei ole saanut 1 ja 2 momentissa tarkoitettua koulusta, hänen tulee saada vaarallisten aineiden kuljetuksesta ja tilapäisestä säilytyksestä satama-alueella annetun asetuksen (251/2005) 7 §:n mukaista hänen vastuuseensa ja tehtäviinsä soveltuvaa koulutusta IMDG-säännöstön määräyksistä.

Vaarallisten aineiden aluskuljetukseen osallistuvalla tulee olla tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen soveltuvat työnopastuksen ja koulutuksen avulla hankitut tiedot vaarallisten aineiden turvallisesta käsittelystä kuljetuksessa, jos niiden edellyttäminen perustuu Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen.

Laivanisännän on varmistettava, että aluskuljetuksiin osallistuvalla on 1 momentissa tarkoitetut tiedot.

Jos maissa työskentelevä 1 momentissa tarkoitettu henkilö ei ole saanut mainitussa momentissa tarkoitettua koulutusta, hänelle on annettava vaarallisten aineiden kuljetuksesta ja tilapäisestä säilytyksestä satama-alueella annetun valtioneuvoston asetuksen (251/2005) 7 §:n mukaista hänen vastuuseensa ja tehtäviinsä soveltuvaa koulutusta IMDG-säännöstön määräyksistä.

Turvatekniikan keskuksella ja säteilyturvakeskuksella on tarvittaessa ja erityisesti, jos pakkaus särkyessään aiheuttaa haittaa tai vaaraa, oikeus suorituttaa määräämässään laboratoriossa testejä sen varmistamiseksi, että sarjatuotteena valmistettu pakkaus täyttää kyseiselle pakkaustyypille asetetut vaatimukset.

Turvatekniikan keskus ja säteilyturvakeskus pitävät rekisteriä Suomessa tyyppihyväksytyistä pakkauksista.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla ja Säteilyturvakeskuksella on tarvittaessa ja erityisesti, jos pakkaus särkyessään aiheuttaa haittaa tai vaaraa, oikeus suorituttaa määräämässään laboratoriossa testejä sen varmistamiseksi, että sarjatuotteena valmistettu pakkaus täyttää kyseiselle pakkaustyypille asetetut vaatimukset.

Säteilyturvakeskus pitää rekisteriä radioaktiivisten aineiden kuljetukseen tarkoitetuista pakkauksista ja säiliöistä, jotka on tyyppihyväksytty tai joiden tyypin vaatimustenmukaisuus on muuten osoitettu. Pakkauksista ja säiliöistä, jotka on tarkoitettu muiden vaarallisten aineiden kuljetukseen, pitää rekisteriä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.

IMDG-säännöstön kohdassa 5.1.5 tarkoitetuissa tapauksissa laivaajan ja lastinantajan on haettava hyväksyntä radioaktiivisten aineiden kuljetukseen säteilyturvakeskukselta ja ilmoitettava radioaktiivisten aineiden kuljetuksista säteilyturvakeskukselle.

Sillä, joka kuljettaa radioaktiivista ainetta, tulee olla IMDG-säännöstön kohdassa 1.5.2 tarkoitettu säteilysuojeluohjelma. Ohjelmassa on esitettävä radioaktiivisten aineiden kuljetuksesta aiheutuvan säteilyaltistuksen estämiseksi ja rajoittamiseksi toteutettavat toimenpiteet. Toimenpiteet on suhteutettava säteilyaltistuksen määrään ja todennäköisyyteen. Ennen kuljetustoimintaan ryhtymistä säteilysuojeluohjelma on toimitettava tiedoksi Säteilyturvakeskukselle.

Jollei IMDG-säännöstön kohdassa 1.5.3 muuta määrätä, toiminnanharjoittajan on laadittava toimintojensa vaatimuksenmukaisuuden varmistamiseksi toiminnassaan sovellettava IMDG-säännöstön kohdassa 1.5.3 tarkoitettu johtamisjärjestelmä radioaktiivisten aineiden kuljetusta ja IMDG-säännöstön kohdassa 1.5.1.3 tarkoitettuja toimenpiteitä varten.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun johtamisjärjestelmän tulee perustua vaatimuksiin, joita Säteilyturvakeskus pitää hyväksyttävinä. Johtamisjärjestelmän tulee Säteilyturvakeskuksen pyynnöstä olla sen saatavilla.

Lastinantaja ja laivaaja ovat vastuussa siitä, että ennen vaarallisen aineen lastausta alukseen aluksen päällikölle annetaan vaarallisten tai merta pilaavien aineiden aluskuljetuksiin liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista annetun asetuksen (869/1994) 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys täydennettynä tiedoilla aineen mahdollisesta leimahduspisteestä sekä lähetykseen kuuluvien kollien lukumäärästä ja pakkausten laadusta. Lisäksi selvityksessä tulee olla vakuutus siitä, että lähetys on oikein pakattu ja merkitty sekä hyvässä kuljetuskunnossa. Selvitykseen on liitettävä ohjeet onnettomuuksien varalta.

Ennen vaarallisen aineen purkamista Suomessa aluksen päällikön on annettava jäljennös 1 momentissa tarkoitetusta selvityksestä liitteineen satamaviranomaiselle ja purkaustyön suorittajalle tai tämän edustajalle.

Aluksessa palveluksessa olevilla on oikeus saada nähtäväkseen tässä pykälässä tarkoitettu täydennetty selvitys liitteineen.

Lastinantaja ja laivaaja ovat vastuussa siitä, että ennen vaarallisen aineen lastausta alukseen aluksen päällikölle tai laivanisännälle annetaan IMDG-säännöstön 5.4 luvussa tarkoitetut tiedot, mainitussa luvussa tarkoitettu lähettäjän vakuutus sekä kontin tai ajoneuvon pakkaustodistus. Itämeren ro-ro-aluskuljetuksia varten Liikenteen turvallisuusvirasto voi kuitenkin antaa IMDG-säännöstön 5.4 luvussa tarkoitettuja tietoja sekä lähettäjän vakuutusta ja kontin tai ajoneuvon pakkaustodistusta koskevia poikkeavia määräyksiä.

Ennen vaarallisen aineen purkamista Suomessa aluksen päällikön on annettava 1 momentissa tarkoitetut tiedot satamanpitäjälle ja purkaustyön suorittajalle tai tämän edustajalle.

Laivaajan ilmoitusvelvollisuudesta säädetään alusliikennepalvelulain (623/2005) 22 e §:ssä sekä vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden aluskuljetuksia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (346/2014).

Vaarallisia aineita kuljettavassa aluksessa tulee olla erityinen lastiluettelo, johon on merkitty vaarallinen aine ja sen sijoituspaikka. Yksityiskohtaista ahtauspiirrosta, johon on merkitty kaikkien aluksessa olevien vaarallisten aineiden luokat ja niiden sijoituspaikat, voidaan käyttää lastiluettelon sijasta.

Aluksella palveluksessa olevilla on oikeus saada nähtäväkseen 1 momentissa tarkoitettu selvitys.

Tulli- ja satamaviranomaisille esitettävään aluksen lastiluetteloon tai alusilmoitukseen on selvästi merkittävä, että lasti on vaarallista ainetta.

Vaarallisia aineita kuljettavassa aluksessa tulee olla:

Suomalaisen aluksen INF-säännöstön mukaisen valmiussuunnitelman hyväksyy Liikenteen turvallisuusvirasto. Valvontaviranomaiselle ja satamanpitäjälle esitettävään aluksen lastiluetteloon tai ahtauspiirrokseen on selvästi merkittävä, että lasti on vaarallista ainetta.

Aluksella palveluksessa olevilla on oikeus saada nähtäväkseen 1 momentissa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat.

Laivanisännän tai aluksen päällikön on huolehdittava siitä, että vaaralliset aineet lastataan, ahdetaan ja kiinnitetään turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti ottaen huomioon niiden laatu.

Lastin kiinnitykseen liittyvien turvallisuustoimenpiteiden tulee täyttää SOLAS-sopimuksen liitteen VII luvun A ja D osassa määrätyt vaatimukset.

Vaarallisten aineiden kuljetuksia kappaletavarana aluksessa valvovat merenkulkulaitos, poliisi- ja satamaviranomaiset sekä tullilaitos ja rajavartiolaitos. Puolustusvoimien valvonnassa tapahtuvista kuljetuksista säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa.

Muulla tavoin toimivaltaisia viranomaisia ovat merenkulkulaitos, turvatekniikan keskus, säteilyturvakeskus ja geenitekniikan lautakunta siten kuin siitä tässä asetuksessa säädetään ja merenkulkulaitos tarkemmin määrää.

Vaarallisten aineiden kuljetuksia kappaletavarana aluksessa valvovat Liikenteen turvallisuusvirasto, poliisi, tullilaitos ja rajavartiolaitos. Puolustusvoimien valvonnassa tapahtuvista kuljetuksista säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa.

Säteilyturvakeskus toimii radioaktiivisten aineiden kuljetukseen liittyvissä asioissa valvojana yhteistyössä 1 momentissa mainittujen viranomaisten kanssa.

Jollei vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa tai sen nojalla toisin säädetä, IMDG-säännöstössä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen vaarallisten aineiden kuljetuksessa kappaletavarana aluksessa on Liikenteen turvallisuusvirasto. Lisäksi Säteilyturvakeskus on toimivaltainen viranomainen radioaktiivisten aineiden kuljetuksessa kappaletavarana aluksessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voi antaa IMDG-säännöstön 2.6.3.3 kohdassa tarkoitettuja biologisia tuotteita koskevia kansallisia vaatimuksia tai rajoituksia.

Tarkastuslaitoksen on ilmoitettava vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitetun pakkauksen tai säiliön tyyppihyväksymisestä tai muusta vastaavasta vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Kiireellisissä pelastustehtävissä saa tämän asetuksen säännöksistä ja sen nojalla annetuista määräyksistä poiketa, jos säännösten ja määräysten noudattaminen vaikeuttaa pelastustoimintaa.

Kiireellisissä pelastustehtävissä saa tämän asetuksen säännöksistä poiketa, jos säännösten noudattaminen vaikeuttaa pelastustoimintaa.

Onnettomuuksista ja vaaratilanteista tehtävistä ilmoituksista merenkulkulaitos antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä.

Vaarallisen aineen kuljetuksessa tapahtuneesta onnettomuudesta tai vaaratilanteesta on tehtävä ilmoitus siten kuin SOLAS-sopimuksen liitteen VII luvun A osassa määrätään.

Turvatekniikan keskus voi muiden pakkausten kuin radioaktiivisten aineiden kuljetukseen käytettävien pakkausten osalta yksittäistapauksessa myöntää hakemuksesta tarpeellisiksi katsomillaan ehdoilla poikkeuksia tämän asetuksen nojalla annetuista määräyksistä.

Säteilyturvakeskus voi yksittäistapauksissa myöntää hakemuksesta radioaktiivisten aineiden kuljetukseen tarpeellisiksi katsomillaan ehdoilla poikkeuksia tämän asetuksen nojalla annetuista määräyksistä.

Merenkulkulaitos voi muissa kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa hakemuksesta myöntää yksittäistapauksissa luvan poiketa tämän asetuksen säännöksistä ja sen nojalla annetuista säännöksistä ja määräyksistä.

Edellä 1―3 momentissa tarkoitettuja poikkeuksia voidaan myöntää vain, jos poikkeamiseen on erityinen pakottava tarve tai jos säännösten tai määräysten noudattaminen aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia taikka huomattavaa haittaa. Poikkeuksen myöntäminen edellyttää lisäksi, että vaadittava turvallisuus voidaan saavuttaa muulla tavoin.

Merenkulkulaitos antaa tarvittaessa ohjeita tämän asetuksen soveltamisesta.

Turvatekniikan keskus, säteilyturvakeskus, geenitekniikan lautakunta, poliisihallinnosta vastaava ministeriö, tullilaitos ja rajavartiolaitos voivat tarvittaessa antaa ohjeita toimialaansa tämän asetuksen mukaan kuuluvista asioista.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1998.

Tällä asetuksella kumotaan vaarallisten aineiden kuljettamisesta aluksessa 16 päivänä toukokuuta 1980 annettu asetus (357/1980).

Tällä asetuksella kumotun asetuksen nojalla annetut määräykset jäävät edelleen voimaan kunnes niistä toisin säädetään tai määrätään.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.