Lukuohje ja menetelmäkuvaus
Tämä sivu esittää yksittäisen säädöksen ajantasaisen version. Vihreä laatikko näyttää säännöksen voimaantulopäivän, sininen muutossäädöksen ja punainen kumotun säännöksen.
Valitse päivämääräväli suodattimesta nähdäksesi, mitkä säännökset olivat voimassa tiettynä ajanjaksona. Näytä kumotut -valinta hallitsee kumottujen säännösten näkyvyyttä. Aiemmat sanamuodot -painikkeesta näet pykälän historian.
Muutossäädökset (7)
| Säädös | Voimaan | Huomautus | Muutoskohtia |
|---|---|---|---|
| 434/2007 | 2007-05-01 | muutt. 8 ja 10 §:ää sekä 6, 7 ja 11 § | 4 |
| 1495/2007 | 2008-01-01 | 10 | |
| 1487/2009 | 2010-01-01 | muutt. 7 §:ää | 1 |
| 1055/2010 | 2011-01-01 | muutt. 1 ja 3 § sekä 8 §:ää | 10 |
| 196/2013 | 2013-03-19 | muutt. 12 ja 14 § | 4 |
| 1002/2011 | 2014-01-01 | muutt. 1, 2, 4, 7, 10 ja 13 §:ää, lis. 8 a § | 11 |
| 1190/2013 | 2014-01-01 | kum. 5 §, muutt. 1 § sekä 8 a ja 10 §:ää | 7 |
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
SoveltamisalaTämän lain nojalla voidaan valtion talousarviossa osoitetun määrärahan rajoissa myöntää vuosilta 2014 ja 2015 satovahinkokorvauksina viljelmäkohtaista korvausta ja yleiskorvausta sekä korvausta eräistä poikkeuksellisista vesistötulvista Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107–109 artiklan tai muun Euroopan unionin lainsäädännön mukaisena valtiontukena.
Valtion varoista voidaan maksaa satovahinkokorvauksina viljelmäkohtaista korvausta ja yleiskorvausta sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
1 §
SoveltamisalaValtion varoista voidaan maksaa satovahinkokorvauksina viljelmäkohtaista korvausta ja yleiskorvausta sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
2 §
SatovahinkokorvausTässä laissa tarkoitettuja korvauksia (satovahinkokorvaus) voidaan maksaa vahingosta, joka aiheutuu:
kasvavalle tai korjuuvaiheessa olevalle sadolle hallasta, raesateesta, kaatosateesta, rajuilmasta, poikkeuksellisista tulvista, poikkeuksellisesta kuivuudesta tai muusta vastaavasta viljelijästä riippumattomasta, poikkeuksellisen suuresta luonnonolojen vaihtelusta;
talvehtivalle kasville poikkeuksellisista talvehtimisolosuhteista; taikka
poikkeuksellisen tulvan tai poikkeuksellisen runsaiden sateiden aiheuttaman märkyyden vuoksi kylvämättä jäämisestä.
Tässä laissa satovahingolla tarkoitetaan sadolle aiheutunutta määrällistä vahinkoa. Satovahinkokorvausta voidaan maksaa myös, jos sadolle on 1 momentissa tarkoitetusta syystä aiheutunut sellainen vahinko, ettei sato heikentyneen laatunsa vuoksi kelpaa mihinkään kaupalliseen käyttötarkoitukseen.
Tässä laissa satovahingolla tarkoitetaan sadolle aiheutunutta määrällistä vahinkoa. Satovahinkokorvausta voidaan maksaa myös, jos sadolle on 1 momentissa tarkoitetusta syystä aiheutunut sellainen vahinko, ettei sato heikentyneen laatunsa vuoksi kelpaa mihinkään käyttötarkoitukseen.
Tarkemmat säännökset 2 momentissa tarkoitetusta laadullisesta vahingosta ja siitä, milloin osittainen satovahinko voidaan katsoa täydelliseksi satovahingoksi, annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
4 momentti on kumottu L:lla 26.8.2011/1002. :
Poikkeuksellisten tulvien korjatulle tai varastossa olevalle sadolle aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen sovelletaan, mitä siitä erikseen säädetään.
3 §
Korvauksen saajatTässä laissa tarkoitettua korvausta voidaan maksaa Suomessa maa- tai puutarhataloutta harjoittavalle viljelijälle, joka on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmä.
Satovahinkokorvausta voidaan maksaa Suomessa maa- tai puutarhataloutta harjoittavalle viljelijälle, joka on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmä.
Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että:
viljelijä tai hänen puolisonsa on vahinkovuotta edeltävän kalenterivuoden viimeisenä päivänä vähintään 18-vuotias, mutta ei yli 68-vuotias, eivätkä viljelijä ja hänen puolisonsa saa maatalousyrittäjien eläkelainsäädännössä tarkoitettua vanhuuseläkettä; tai
useamman luonnollisen henkilön yhdessä harjoittaessa maa- tai puutarhataloutta tai yhteisömuodossa harjoitettavassa toiminnassa vähintään yksi maa- tai puutarhataloutta itse harjoittava viljelijä, yhtiömies, jäsen tai osakas on sellainen luonnollinen henkilö, joka täyttää 1 kohdassa säädetyn edellytyksen.
Edellytyksenä satovahinkokorvauksen maksamiselle luonnolliselle henkilölle on, että viljelijä tai hänen puolisonsa on satovahinkovuotta edeltävän vuoden päättyessä vähintään 18-vuotias ja enintään 65-vuotias. Satovahinkokorvausta voidaan maksaa alle 18-vuotiaalle hyväksyttävästä syystä.
Sen estämättä, mitä 2 momentin 1 kohdassa säädetään, korvausta voidaan myöntää alle 18-vuotiaalle viljelijälle, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän harjoittaa maa- tai puutarhataloutta yhteisomistajana tai yhdessä vanhempiensa tai toisen heistä kanssa taikka, jos korvauksen myöntämiseen on muita näihin rinnastettavia erityisiä syitä.
Puolisolla tarkoitetaan aviopuolisoa ja tuloverolain (1535/1992) 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua henkilöä.
Puolisoilla tarkoitetaan aviopuolisoita ja tuloverolain (1535/1992) 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuja avioliitonomaisissa olosuhteissa eläviä henkilöitä.
Edellä 2 momentin 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät koske julkisoikeudellista yhteisöä, koulutilaa eikä vankilatilaa.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään tarkemmin tässä pykälässä viljelijälle säädetyistä edellytyksistä.
3 §
Korvauksen saajatSatovahinkokorvausta voidaan maksaa Suomessa maa- tai puutarhataloutta harjoittavalle viljelijälle, joka on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmä.
Edellytyksenä satovahinkokorvauksen maksamiselle luonnolliselle henkilölle on, että viljelijä tai hänen puolisonsa on satovahinkovuotta edeltävän vuoden päättyessä vähintään 18-vuotias ja enintään 65-vuotias. Satovahinkokorvausta voidaan maksaa alle 18-vuotiaalle hyväksyttävästä syystä.
Puolisolla tarkoitetaan aviopuolisoa ja tuloverolain (1535/1992) 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua henkilöä.
4 §
Korvauksen saamisen edellytyksetTässä laissa tarkoitettuja korvauksia voidaan maksaa viljelijälle, jolla on vähintään kolme hehtaaria peltoa viljelyksessä tai vähintään puoli hehtaaria avomaan puutarhakasvien tuotantoa.
Satovahinkokorvauksia voidaan maksaa viljelijälle, jolla on vähintään kolme hehtaaria peltoa viljelyksessä tai vähintään puoli hehtaaria avomaan puutarhakasvien tuotantoa.
Korvausta ei kuitenkaan voida maksaa sellaisessa pellossa aiheutuneesta vahingosta, jota koskee luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain(1330/1992) 9 §:ssä tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain(1293/1994) 12 §:ssä tarkoitettu sitoumus.
Korvausta ei voida myöskään maksaa, ellei valtioneuvoston asetuksella toisin säädetä, sellaisessa kasvulohkossa aiheutuneesta vahingosta, josta viljelijällä on valtion kanssa tehty sopimus luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisestä, siltä ajanjaksolta, jolta tuottajalle maksetaan Euroopan yhteisön kokonaan tai osittain rahoittamaa siirtymävaiheen tukea tavanomaisesta tuotannosta luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisen vuoksi.
Korvausta voidaan maksaa vain sellaisella tuotantoalalla aiheutuneesta vahingosta, jota viljellään vähintään paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset siitä, mitä pidetään paikkakunnan tavanomaisena viljelytapana.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään niistä kasvilajeista, joita kohdanneet satovahingot otetaan huomioon viljelmän satovahinkoja määrättäessä.
5 §
Määräraha korvausten maksamista vartenKorvausten maksamista varten otetaan valtion talousarvioon vuosittain 3 400 000 euron suuruinen määräraha.
Jos 1 momentissa tarkoitettu määräraha osoittautuu poikkeuksellisen laajojen vahinkojen takia riittämättömäksi, määrärahaan voidaan osoittaa talousarviossa korotus.
6 §
Kasvilajien yksikköhinnatMaaseutuvirasto antaa vuosittain määräykset tämän lain mukaan korvattavien satovahinkojen arvioinnissa käytettävien kasvilajien yksikköhinnoista satovahinkoneuvottelukuntaa kuultuaan. Yksikköhinnat määrätään vastaamaan kyseisen satovuoden aikana saatuja keskimääräisiä myyntihintoja.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella vahvistetaan vuosittain tämän lain mukaan korvattaville kasvilajeille yksikköhinnat käytettäviksi satovahinkojen arvioinnissa. Yksikköhintana pidetään interventiohintaa tai vahinkovuotta edeltäneenä vuonna toteutunutta markkinahintaa, jolloin voidaan ottaa huomioon myös markkinoiden myöhempi kehitys. Jos interventio- tai markkinahintaa ei ole, maa- ja metsätalousministeriö määrää yksikköhinnan satovahinkoneuvottelukuntaa kuultuaan. Yksikköhintaa määrättäessä voidaan ottaa huomioon kasvilajille maksettava tuotantotuki.
6 §
Kasvilajien yksikköhinnatMaa- ja metsätalousministeriön asetuksella vahvistetaan vuosittain tämän lain mukaan korvattaville kasvilajeille yksikköhinnat käytettäviksi satovahinkojen arvioinnissa. Yksikköhintana pidetään interventiohintaa tai vahinkovuotta edeltäneenä vuonna toteutunutta markkinahintaa, jolloin voidaan ottaa huomioon myös markkinoiden myöhempi kehitys. Jos interventio- tai markkinahintaa ei ole, maa- ja metsätalousministeriö määrää yksikköhinnan satovahinkoneuvottelukuntaa kuultuaan. Yksikköhintaa määrättäessä voidaan ottaa huomioon kasvilajille maksettava tuotantotuki.
7 §
NormisatoKasvilajin normisadolla tarkoitetaan normisatoalueella saatua keskimääräistä vuosisatoa pinta-alayksikköä kohti. Normisato on vahinkovuotta edeltäneiden viiden vuoden satomäärien aritmeettinen keskiarvo, jota laskettaessa ei oteta huomioon suurinta eikä pienintä satomäärää. Jos tietoa viiden vuoden satomäärästä ei ole käytettävissä, normisato lasketaan vahinkovuotta edeltäneiden kolmen vuoden satomäärien aritmeettisena keskiarvona.
Normisatojen määräämistä varten valtakunnan alue jaetaan normisatoalueisiin siten kuin valtioneuvoston asetuksella erikseen säädetään. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään vuosittain kasvilajeittain normisadot kullekin normisatoalueelle.
Kasvilajin normisadon arvo lasketaan käyttämällä kertoimena kyseiselle kasville Maaseutuviraston antaman määräyksen mukaista yksikköhintaa.
Kasvilajin normisadolla tarkoitetaan normisatoalueella saatua keskimääräistä vuosisatoa pinta-alayksikköä kohti. Normisato lasketaan vahinkovuotta edeltäneiden viiden vuoden satotilastojen perusteella aritmeettisena keskiarvona. Tästä laskemistavasta voidaan poiketa, jos poikkeamiseen on erityinen syy tai jos tarvittavia satotilastoja ei ole käytettävissä.
Viljelmän normisadon arvolla tarkoitetaan viljelmällä viljeltyjen 4 §:n 5 momentin mukaan korvattavien kasvilajien normisatojen viljelyaloilla kerrottujen arvojen summaa.
Kasvilajin normisadon arvo lasketaan käyttämällä kertoimena maa- ja metsätalousministeriön kyseiselle kasville vahvistamaa yksikköhintaa.
Normisatojen määräämistä varten valtakunta jaetaan normisatoalueisiin, jotka vastaavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueita. Maaseutuvirasto antaa kutakin vuotta koskevat määräykset normisadoista kasvilajeittain.
Viljelmän normisadon arvolla tarkoitetaan viljelmällä viljeltyjen tämän lain mukaan korvattavien kasvilajien normisatojen viljelyaloilla kerrottujen arvojen summaa.
7 §
NormisatoNormisatojen määräämistä varten valtakunnan alue jaetaan normisatoalueisiin siten kuin valtioneuvoston asetuksella erikseen säädetään. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään vuosittain kasvilajeittain normisadot kullekin normisatoalueelle.
Kasvilajin normisadolla tarkoitetaan normisatoalueella saatua keskimääräistä vuosisatoa pinta-alayksikköä kohti. Normisato lasketaan vahinkovuotta edeltäneiden viiden vuoden satotilastojen perusteella aritmeettisena keskiarvona. Tästä laskemistavasta voidaan poiketa, jos poikkeamiseen on erityinen syy tai jos tarvittavia satotilastoja ei ole käytettävissä.
Kasvilajin normisadon arvo lasketaan käyttämällä kertoimena maa- ja metsätalousministeriön kyseiselle kasville vahvistamaa yksikköhintaa.
Viljelmän normisadon arvolla tarkoitetaan viljelmällä viljeltyjen tämän lain mukaan korvattavien kasvilajien normisatojen viljelyaloilla kerrottujen arvojen summaa.
8 §
Viljelmäkohtainen satovahinkokorvausViljelmäkohtainen satovahinko lasketaan vähentämällä viljelmän normisadon arvosta vahinkovuoden sadon arvo. Jos poikkeuksellisten talvehtimisolosuhteiden johdosta talvehtimisvahingon kärsinyt kasvusto rikotaan ja kylvetään uudelleen tai jätetään kesannoksi tai hoidetuksi viljelemättömäksi pelloksi, viljelmäkohtaista satovahinkoa laskettaessa otetaan kuitenkin huomioon vain 30 prosenttia asianomaisen kasvin normisadon arvosta tuhoutuneella viljelyalalla. Tarkempia säännöksiä talvehtimisvahingon korvaamisesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
Viljelmäkohtainen satovahinko lasketaan vähentämällä viljelmän normisadon arvosta vahinkovuoden sadon arvo. Jos poikkeuksellisten talvehtimisolosuhteiden johdosta talvehtimisvahingon kärsinyt kasvusto rikotaan ja kylvetään uudelleen tai jätetään kesannoksi, viljelmäkohtaista satovahinkoa laskettaessa otetaan kuitenkin huomioon vain 30 prosenttia asianomaisen kasvin normisadon arvosta tuhoutuneella viljelyalalla. Tarkempia säännöksiä talvehtimisvahingon korvaamisesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
Vahinkovuoden sadon arvo lasketaan kasvilajien pinta-alojen ja yksikköhintojen perusteella käyttämällä vahingolta säästyneiden kasvilajien satoina niiden normisatoja ja vahingoittuneiden kasvilajien satoina vahinkoalalta arvioituja satoja.
Viljelijän omavastuuosuus viljelmän satovahingosta on 30 prosenttia viljelmän normisadon arvosta. Talvehtimisvahingon osalta viljelijän omavastuuosuus lasketaan talvehtivien kasvien pinta-alan perusteella.
Viljelmäkohtaista satovahinkokorvausta voidaan maksaa enintään satovahingon määrä vähennettynä viljelijän omavastuuosuudella, muun lainsäädännön nojalla saaduilla korvauksilla ja saaduilla vakuutuskorvauksilla. Valtioneuvoston asetuksella säädetään vuosittain siitä, miten suuri osa omavastuuosuudella, muun lainsäädännön nojalla saaduilla korvauksilla ja saaduilla vakuutuskorvauksilla vähennetystä satovahingosta korvataan. Korvausta ei makseta, jos korvattava määrä on viljelijää ja tukityyppiä kohti pienempi kuin 100 euroa.
Viljelmäkohtaista satovahinkokorvausta voidaan maksaa enintään viljelijän omavastuuosuudella vähennetty satovahingon määrä. Valtioneuvoston asetuksella säädetään vuosittain siitä, miten suuri osa omavastuuosuudella vähennetystä satovahingosta korvataan. Korvausta ei suoriteta, jos korvattava määrä olisi 90 euroa pienempi.
Tässä pykälässä tarkoitettua korvausta on haettava ennen kuin sadonkorjuu vahinkoalalla aloitetaan. Jos vahinko on todettavissa vasta satoa korjattaessa, hakemuksen voi tehdä sadonkorjuun yhteydessä. Hakemus on kuitenkin tehtävä niin hyvissä ajoin ennen satovahinkoa kärsineen kasvulohkon sadonkorjuun päättymistä, että satovahingon arviointi voidaan suorittaa. Sadonkorjuun jälkeen tehdyn hakemuksen perusteella korvausta ei myönnetä. Talvehtimisvahinkojen osalta hakemus on tehtävä ennen vahingoittuneen kasvuston rikkomista ja viimeistään vahingon ilmenemistä seuranneen kesäkuun 15 päivänä. Maaseutuvirasto voi antaa määräyksiä korvausta haettaessa noudatettavasta menettelystä.
Tässä pykälässä tarkoitettua korvausta on haettava ennen kuin sadonkorjuu vahinkoalalla aloitetaan. Korvausta talvehtimisvahingosta on haettava ennen vahingoittuneen kasvuston rikkomista ja viimeistään vahingon ilmenemistä seuranneen kesäkuun 30 päivänä. Korvausasian käsittelee sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jonka alueella viljelmän talouskeskus sijaitsee. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä korvausta haettaessa noudatettavasta menettelystä.
8 a §
Eräiden poikkeuksellisista vesistötulvista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminenKorvausta voidaan maksaa poikkeuksellisesta vesistötulvasta muille kuin 4 §:n 5 momentissa tarkoitetuille kasvaville tai korjuuvaiheessa oleville puutarhatuotteille taikka näiden kasvilajien kylvämättä jäämisestä aiheutuneesta vahingosta. Lisäksi korvausta voidaan maksaa tällaisesta tulvasta ulkona varastoidulle korjatulle sadolle aiheutuneesta vahingosta. Korvaus maksetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maataloustuotteiden tuotannon alalla annetun komission asetuksen (EY) N:o 1535/2007 3 artiklan mukaisena tukena.
Korvausta voidaan maksaa enintään 80 prosenttia vahingon määrästä vähennettynä muun lainsäädännön nojalla saaduilla korvauksilla ja saaduilla vakuutuskorvauksilla. Vahingon määrä lasketaan noudattaen soveltuvin osin, mitä 7 §:ssä säädetään kasvilajien yksikköhinnoista ja normisadoista. Korvausta ei makseta, jos korvattava määrä on pienempi kuin 100 euroa.
Korvausta ei makseta vahingosta, jonka korvaamisesta säädetään vesilaissa (587/2011) tai joka on aiheutunut yksityiskäyttöön tarkoitetuille puutarhatuotteille.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää korvausprosentista, korvauksen enimmäismäärästä ja korvauksen tarkemmista määräytymisperusteista.
9 §
YleiskorvausJos vahinko on aiheutunut laajalla, maantieteellisesti selvästi rajattavalla alueella, valtioneuvoston asetuksella säädettävillä perusteilla voidaan maksaa vahinkoa kärsineille viljelijöille yleiskorvauksia.
Jos vahinko on aiheutunut laajalla, maantieteellisesti selvästi rajattavalla alueella, valtioneuvoston asetuksella määrättävillä perusteilla voidaan maksaa vahinkoa kärsineille viljelijöille yleiskorvauksia.
9 §
YleiskorvausJos vahinko on aiheutunut laajalla, maantieteellisesti selvästi rajattavalla alueella, valtioneuvoston asetuksella määrättävillä perusteilla voidaan maksaa vahinkoa kärsineille viljelijöille yleiskorvauksia.
9 a §
Korvauksen enimmäismääräEdellä 8 §:ssä tarkoitetut viljelmäkohtaiset satovahinkokorvaukset ja 9 §:ssä tarkoitetut yleiskorvaukset eivät saa yhdessä tai erikseen johtaa 1 §:ssä tarkoitetun komission asetuksen 19 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin ylikorvauksiin kenenkään korvauksensaajan osalta.
10 §
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävätTässä laissa tarkoitetut korvaushakemukset käsittelee ja korvauksen myöntämisestä päättää sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jonka alueella viljelmän talouskeskus sijaitsee. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävänä on myös huolehtia vahingon arvioinnista 8 ja 8 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Vahinkojen arvioinnissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiset voivat tarvittaessa käyttää asiantuntijoina neuvontajärjestöjä. Neuvontajärjestöille voidaan maksaa niiden antamasta asiantuntija-avusta korvausta valtion talousarviossa satovahinkojen korvaamiseen varatusta määrärahasta. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisella on oikeus saada elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta ja tarvittaessa Suomen ympäristökeskukselta asiantuntija-apua vesistötulvan poikkeuksellisuuden selvittämisessä. Kunnilla on oikeus periä korvausta hakeneelta viljelijältä vahinkoarvion suorittamisesta maksu. Tarkempia säännöksiä neuvontajärjestölle maksettavasta korvauksesta ja vahinkoarvion suorittamisesta viljelijältä kunnalle perittävästä maksusta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
Tässä laissa tarkoitetut korvaushakemukset käsittelee ja korvausten myöntämisestä päättää sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jonka alueella viljelmän talouskeskus sijaitsee. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävänä on myös huolehtia satovahingon arvioinnista 8 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Vahinkojen arvioinnissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiset voivat tarvittaessa käyttää asiantuntijoina neuvontajärjestöjä. Neuvontajärjestöille voidaan maksaa niiden antamasta asiantuntija-avusta korvausta 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta määrärahasta maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettävillä perusteilla. Kunnilla on oikeus periä korvausta hakeneelta viljelijältä satovahinkoarvion suorittamisesta maksu, jonka perusteista säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on toimitettava tässä laissa tarkoitettuihin korvauksiin liittyvät tiedot Maaseutuvirastolle. Maaseutuvirasto voi antaa määräyksiä tietojen toimittamiseen liittyvistä menettelytavoista.
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on toimitettava satovahinkokorvauksiin liittyvät tiedot maa- ja metsätalousministeriölle siten kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tarkemmin säädetään.
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen päättää korvauksen maksamisesta 8 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa sen jälkeen kun Maaseutuvirasto on yksittäistapauksittain todennut korvauksen hyväksyttävyyden ja Maaseutuvirasto on määrärahojen rajoissa osoittanut yksittäistapausten perusteella lasketut vahinkojen korvaamiseen tarvittavat varat kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen käytettäviksi.
10 §
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävätTässä laissa tarkoitetut korvaushakemukset käsittelee ja korvausten myöntämisestä päättää sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jonka alueella viljelmän talouskeskus sijaitsee. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävänä on myös huolehtia satovahingon arvioinnista 8 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Vahinkojen arvioinnissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiset voivat tarvittaessa käyttää asiantuntijoina neuvontajärjestöjä. Neuvontajärjestöille voidaan maksaa niiden antamasta asiantuntija-avusta korvausta 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta määrärahasta maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettävillä perusteilla. Kunnilla on oikeus periä korvausta hakeneelta viljelijältä satovahinkoarvion suorittamisesta maksu, jonka perusteista säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on toimitettava satovahinkokorvauksiin liittyvät tiedot maa- ja metsätalousministeriölle siten kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tarkemmin säädetään.
11 §
SatovahinkoneuvottelukuntaTässä laissa tarkoitettujen toimenpiteiden valmistelua varten valtioneuvosto asettaa satovahinkoneuvottelukunnan, jonka tehtävänä on toimia maa- ja metsätalousministeriön ja Maaseutuviraston apuna satovahinkojen korvaamista koskevissa asioissa. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö, Maaseutuvirasto sekä maataloustuottajain keskusjärjestöt. Neuvottelukunnasta ja sen tehtävistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Tässä laissa tarkoitettujen toimenpiteiden valmistelua varten valtioneuvosto asettaa satovahinkoneuvottelukunnan, jonka tehtävänä on toimia maa- ja metsätalousministeriön apuna satovahinkojen korvaamista koskevissa asioissa. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö sekä maataloustuottajain keskusjärjestöt. Neuvottelukunnasta ja sen tehtävistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
11 §
SatovahinkoneuvottelukuntaTässä laissa tarkoitettujen toimenpiteiden valmistelua varten valtioneuvosto asettaa satovahinkoneuvottelukunnan, jonka tehtävänä on toimia maa- ja metsätalousministeriön apuna satovahinkojen korvaamista koskevissa asioissa. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö sekä maataloustuottajain keskusjärjestöt. Neuvottelukunnasta ja sen tehtävistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
12 §
Muiden säännösten soveltaminenTässä laissa tarkoitettujen korvausten myöntämisessä, maksamisessa, takaisinperinnässä, oikaisussa ja valvonnassa noudatetaan maatalouden tukien toimeenpanosta annettua lakia (192/2013). Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset valvonnassa noudatettavasta menettelystä.
Tässä laissa tarkoitettujen korvausten myöntämisessä, maksamisessa, takaisinperinnässä, oikaisussa ja valvonnassa noudatetaan maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettua lakia (1336/1992). Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset valvonnassa noudatettavasta menettelystä.
12 §
Muiden säännösten soveltaminenTässä laissa tarkoitettujen korvausten myöntämisessä, maksamisessa, takaisinperinnässä, oikaisussa ja valvonnassa noudatetaan maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettua lakia (1336/1992). Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset valvonnassa noudatettavasta menettelystä.
13 §
Korvauksen alentaminen ja epääminenKorvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos korvauksen hakijan puolella on tahallisesti tai huolimattomuudesta myötävaikutettu vahinkoon tai jos viljelyä on harjoitettu kasvupaikalla, joka on kunnoltaan tai sijainniltaan kyseiselle viljelykasville sopimaton.
Satovahinkokorvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos korvauksen hakijan puolella on tahallisesti tai huolimattomuudesta myötävaikutettu vahinkoon.
Korvaus voidaan evätä, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on korvauksen saamiseksi annettu sellainen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta.
Satovahinkokorvaus voidaan evätä, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on korvauksen saamiseksi annettu sellainen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta.
13 §
Korvauksen alentaminen ja epääminenSatovahinkokorvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos korvauksen hakijan puolella on tahallisesti tai huolimattomuudesta myötävaikutettu vahinkoon.
Satovahinkokorvaus voidaan evätä, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on korvauksen saamiseksi annettu sellainen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta.
14 §
MuutoksenhakuTämän lain nojalla tehtyyn kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökseen haetaan muutosta siinä järjestyksessä kuin maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa säädetään.
Tämän lain nojalla tehtyyn kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökseen haetaan muutosta siinä järjestyksessä kuin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa säädetään.
14 §
MuutoksenhakuTämän lain nojalla tehtyyn kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökseen haetaan muutosta siinä järjestyksessä kuin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa säädetään.
15 §
AsetuksenantovaltuusKorvauksen määräämisessä ja maksamisessa noudatettavasta menettelystä sekä muusta tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarkemmat säännökset maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
16 §
VoimaantuloTämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Tällä lailla kumotaan satovahinkojen korvaamisesta 4 päivänä heinäkuuta 1975 annettu laki (530/1975) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Tämä laki tuli voimaan A:n 269/2003 mukaisesti 9.4.2003.
434/2007
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2007.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 218/2006, MmVM 20/2006, EV 282/2006
1495/2007
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 133/2007, MmVM 9/2007, EV 138/2007
1487/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 161/2009, HaVM 18/2009, EV 205/2009
1055/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Tämän lain 1 §:ää sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen todettuihin satovahinkoihin.
HE 193/2010, MmVM 19/2010, EV 190/2010
1002/2011
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 295/2010, MmVM 31/2010, EV 325/2010
196/2013
Tämä laki tulee voimaan 19 päivänä maaliskuuta 2013.
HE 156/2012, MmVM 10/2012, EV 7/2013
1190/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleet asiat ratkaistaan hakemuksen vireilletulohetkellä voimassa olleen lain mukaisesti.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään vuoden 2013 satovahinkokorvausten osalta siitä, miten suuri osa omavastuuosuudella, muun lainsäädännön nojalla saaduilla korvauksilla ja saaduilla vakuutuskorvauksilla vähennetystä satovahingosta korvataan.
Maaseutuvirasto antaa vuoden 2013 satovahinkokorvausten osalta määräykset satovahinkojen arvioinnissa käytettävien kasvilajien yksikköhinnoista satovahinkoneuvottelukuntaa kuultuaan. Yksikköhinnat määrätään vastaamaan satovuoden 2013 aikana saatuja keskimääräisiä myyntihintoja.
HE 143/2013, MmVM 19/2013, EV 196/2013