Finlex →609/2000 — Valtioneuvoston asetus maaseudun kehittämisestä

Tätä asetusta sovelletaan porotaloutta ja luontaiselinkeinoja koskeviin kehittämishankkeisiin, jos kehittämishanke koskee myös muuta rahoituslain mukaista toimintaa harjoittavia yrityksiä. Yksinomaan porotaloutta tai luontaiselinkeinoja harjoittavalle elinkeinonharjoittajalle tuki porotaloutta tai luontaiselinkeinoja koskevaan hankkeeseen tai toimenpiteeseen myönnetään porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) nojalla.

Tätä asetusta sovelletaan rahoituslain 5 §:n 7 momentissa tarkoitettuihin sisävesikalastuksen harjoittajiin siltä osin, kuin siitä erikseen säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Jollei jäljempänä toisin säädetä, se mitä maaseutuyrityksestä säädetään, koskee myös 1 momentin 12 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen tehtävänä on rahoituslain 8 a §:n 1 momentissa tarkoitetussa ohjelmatyössä huolehtia siitä, että maakunnan liitolla ja maakunnan yhteistyöryhmällä, joka yhteensovittaa tavoite 1 -ohjelmaa koskevan suunnitelman laatimista alueella, on suunnitelman laatimiseksi ja ohjelman tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot alueen maa- ja metsätalouden ja maaseutuelinkeinojen tilanteesta ja kehityksestä.

Jollei rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista annetun lain 21 §:stä muuta johdu, varojen osoittamiseksi varainhoitovuodelle tavoite 1 -ohjelmaan sisältyvien rahoituslain 10 §:ssä tarkoitettujen tukijärjestelmien toteuttamiseksi maakuntien yhteistyöryhmän on ilmoitettava maa- ja metsätalousministeriölle 15 päivään marraskuuta varainhoitovuotta edeltävänä vuonna mennessä seuraavat tiedot:

Maa- ja metsätalousministeriö osoittaa rahoituslain 7 §:n mukaisesti varainhoitovuotta varten 1 momentin mukaisiin tarkoituksiin tarvittavat varat ottaen huomioon maakuntien yhteistyöryhmien arviot tuettavista toimenpiteistä ja niihin tarvittavista varoista siten, että varoilla edistetään parhaalla tavalla asianomaisen tavoite 1 -ohjelman toteuttamista. Varoja osoitettaessa on huolehdittava siitä, että ne ovat työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastojen käytettävissä 15 työpäivän kuluessa varainhoitovuoden alkamisesta ja, jos talousarvio hyväksytään varainhoitovuonna, viimeistään 15 työpäivän kuluessa talousarvion hyväksymisestä.

Tuki tulee myöntää tavoite 1 -ohjelmassa sovituin ja seurantakomitean tarkentamien menettelytapojen mukaisesti. Tukea myönnettäessä on otettava huomioon myös ohjelman seurantakomitean hyväksymät muutokset.

Maaseutuohjelmaksi tarkoitetun maaseutusuunnitelman, joka koskee muita kuin rahoituslain 2 §:n 2 momentissa taikka 11 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä, laatii maa- ja metsätalousministeriö niiden alueellisten suunnitelmien perusteella, joita työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat laatineet yhteistyössä alueella toimivien toimielimien ja yhteistyötahojen kanssa. Työvoima- ja elinkeinokeskusten asiana on huolehtia, että yhteistyössä ovat mukana ainakin:

Maa- ja metsätalousministeriön tulee suunnitelmaa laatiessaan kuulla muita ministeriöitä, joita asia koskee, ja maaseutuohjelman toimeenpanoon osallistuvia.

Työvoima- ja elinkeinokeskus toteuttaa maaseutuohjelmaa yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa. Keskus valitsee alueelle soveliaimman yhteistyömuodon. Lisäksi maaseutuohjelman toteuttaminen on sovitettava yhteen aluetta koskevien muiden alueellisten ohjelmien kanssa maakunnan yhteistyöryhmän maaseutujaostossa.

Maaseutujaostossa tulee olla edustettuina 6 §:n 1 momentissa tarkoitetut toimielimet ja asiantuntijat.

Maaseutujaoston tehtävänä on

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen on vuosittain esitettävä maa- ja metsätalousministeriölle selvitys ohjelman toimeenpanosta.

Työvoima- ja elinkeinokeskus toteuttaa maaseutuohjelmaa myöntämällä rahoitusta ohjelmiin sisältyviin toimenpiteisiin. Etusija rahoituksessa annetaan sellaisille hankkeille ja toimenpiteille, joiden avulla tehokkaimmin voidaan saavuttaa ohjelmassa asetetut tavoitteet.

Maa- ja metsätalousministeriö seuraa maaseutuohjelmassa sovittujen indikaattoreiden avulla ohjelman toteutumista. Maa- ja metsätalousministeriössä toimii neuvoa antavana maaseutuohjelman seurantaryhmä, johon maa- ja metsätalousministeriö voi kutsua edustajat valtiovarainministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä, työministeriöstä, opetusministeriöstä, ympäristöministeriöstä sekä sosiaali- ja terveysministeriöstä. Lisäksi seurantaryhmään kutsutaan tarpeellinen määrä ohjelman toimeenpanoon osallistuvien edustajia.

Maa- ja metsätalousministeriö laatii selvityksiä eri maaseutuohjelmien ja tavoiteohjelmien yhteisvaikutuksesta valtakunnallisesti ja niiden merkityksestä maaseudun kehitykselle.

Tällä asetuksella otetaan käyttöön kansallinen tukijärjestelmä, jonka toteuttamisessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä tässä asetuksessa maaseutuohjelman toimeenpanosta säädetään. Tukijärjestelmä toteutetaan kansallisena maaseutuohjelmana. Mitä 6–8 §:ssä sekä 58 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään alueellisen maaseutuohjelman laatimisesta, tarkistamisesta, toimeenpanosta ja seurannasta sekä teknisen avun hyväksyttävistä kustannuksista ohjelmaa toteutettaessa, noudatetaan soveltuvin osin vastaaviin kansallista maaseutuohjelmaa koskeviin toimenpiteisiin. Kansallisen maaseutuohjelman ohjelma-ajan tulee päättyä viimeistään vuoden 2006 lopussa eikä tukea ohjelman toteuttamiseen osoitetuista varoista voida myöntää vuoden 2006 jälkeen.

Julkisen rahoituksen osuus ei saa tukea myönnettäessä tai maksettaessa ylittää yhteisön lainsäädännön ja yhteisön toimielinten asettamien tukijärjestelmäkohtaisten tai valtiontukea koskevien säännösten ja määräysten enimmäismääriä.

Julkisen rahoituksen osuus ohjelmien toteuttamisessa ei saa ylittää ohjelmassa sovittuja enimmäismääriä.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että maa- ja metsätalousministeriö on osoittanut tuesta päättävän elimen käyttöön tarkoitusta varten myöntövaltuuden valtion talousarvioon otetusta määrärahasta tai myöntämisvaltuudesta taikka maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmassa osoitetusta määrärahasta.

Tukea voidaan myöntää:

Tukea voidaan lisäksi myöntää:

Edellä 11 §:ssä tarkoitetulle yrittäjälle tai yritykselle, joka ei harjoita maataloutta, voidaan myöntää tukea metsätaloutta koskevaan hankkeeseen tai toimenpiteeseen. Tukea ei kuitenkaan saa myöntää kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) mukaiseen toimintaan. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijan omistaman metsän kestävä hakkuumäärä on vähintään 300 kuutiometriä vuodessa, yrittäjä tai hakijana olevan yhteisön määräysvaltaiset osakkaat tai jäsenet osallistuvat itse puunkorjuutyöhön ja metsätalouden tulot muodostavat vähintään puolet yrittäjän tai määräysvaltaisten jäsenten tai osakkaiden vuotuisista kokonaistuloista.

Edellä 11 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttävälle yrittäjälle tai yritykselle, joka harjoittaa tai ryhtyy harjoittamaan metsätaloutta ja sen yhteydessä muuta yritystoimintaa, voidaan myöntää tukea muuta yritystoimintaa varten, jos metsän kestävä hakkuumäärä on vähintään 150 kuutiometriä vuodessa ja metsätaloudesta ja muusta yritystoiminnasta saatavat yrittäjän tai määräysvaltaisten osakkaiden tai jäsenten tulot muodostavat vähintään puolet heidän vuotuisista kokonaistuloistaan.

Tuen myöntämisen edellytyksenä maaseutuyritykseen rinnastettavalle yritykselle on, että

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tulee olla kestoltaan ja laajuudeltaan yrityksen toimintaan nähden tarkoituksenmukaisella tavalla pitkäjänteinen.

Niitä edellytyksiä ja ehtoja, jotka koskevat maaseutuyritykseen rinnastettavaa yritystä, sovelletaan myös myönnettäessä tukea maatilan ulkopuolella toteutettavaan maaseutuyrityksen hankkeeseen tai toimenpiteeseen.

Tuen myöntämisen edellytyksenä yhteisömuotoiselle maaseutuyritykselle on, että:

Määräysvallalla osakeyhtiössä tarkoitetaan tässä asetuksessa osakeomistusosuutta, joka yrittäjän tai yhdessä hänen perheenjäsentensä osuuksien kanssa tuottaa joko suoraan tai heidän hallitsemiensa yhtiöiden kautta yli puolet yhtiön kaikkien osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä.

Perheenjäsenillä tarkoitetaan 2 momentissa yrittäjän aviopuolisoa, yrittäjän tai hänen aviopuolisonsa lasta sekä yrittäjän ja hänen aviopuolisonsa vanhempia.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on tuettavan toiminnan harjoittaminen siten, että sillä on olennaista merkitystä yrittäjän toimeentulolle. Muusta kuin rahoituslain mukaisesta elinkeinotoiminnasta saatujen tulojen määrä ei yksin estä tuen myöntämistä.

Jos 1 momentissa tarkoitettu henkilö saa pääasiallisen toimeentulonsa maatilataloudesta, tuettavan muun yritystoiminnan osuus toimeentulosta voi olla pienempi, jos kysymyksessä olevan muun yritystoiminnan avulla maatilatalouden jatkaminen on mahdollista.

Rahoituslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuksi yrittäjäksi katsotaan yhtiö- tai osuuskuntamuotoisessa yrityksessä se, joka täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja jolla on suurin osuus yhtiön tai osuuskunnan äänimäärästä.

Rahoituslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua maaseutuyrityksen taloudellista elinkelpoisuutta arvioitaessa tulee ottaa erityisesti huomioon tuettavan toiminnan kannattavuus ja jatkuvuus, yrityksen taloudellinen asema ja maksuvalmius sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointimahdollisuudet.

Elinkelpoisuuden osoittamiseksi tuen hakijan on esitettävä laskelma 1 momentissa tarkoitetuista seikoista sekä kuvaus tuettavasta toiminnasta, tukikohteesta ja tuen vaikutuksesta toimintaan. Maa- ja metsätalousministeriö voi määrätä esitettävien laskelmien laajuudesta tukikohteittain.

Jos tukimuotona käytetään valtionlainan vakuudettomuutta tai valtiontakausta, tuettavan toiminnan tulee olla toiminnallisesti vakaata ja päätöstä tehtäessä käytettävissä olevien tietojen perusteella arvioiden ilman merkittäviä rahoitukseen liittyviä riskejä.

Vakuudettomuutta tai valtiontakausta tukimuotona käytettäessä 2 momentissa tarkoitettujen laskelmien tulee olla perusteellisia.

Kirjanpito ja siihen liittyvä aineisto on säilytettävä siten, kuin kirjanpitolain (1336/1997) 2 luvun 9 ja 10 §:ssä säädetään. Jos tuki myönnetään henkilölle, jota verotetaan maatilatalouden tuloverolain ((543/1967) mukaisesti, riittävänä kirjanpitona pidetään, että tuen saaja pitää liiketoiminnastaan sellaisia muistiinpanoja ja säilyttää tositteet siten, kuin siitä verotuksen suorittamista varten erikseen säädetään. Edellytyksenä tällöin on, että tilinpidon valvonta on vaikeudetta mahdollista tukimuoto ja tuen kohde huomioon ottaen.

Jos tuen perusteena on laskennallinen työ- tai muu kustannus, tuensaajan on pidettävä työhön käytetystä ajasta tuntikirjanpitoa tai muusta kustannuksesta tukipäätöksessä määrättävää muuta kirjanpitoa siten, kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella erikseen säädetään. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään myös, miten automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidetyn kirjanpidon tositteet ja kirjanpito pidetään ja tositteet esitetään niin, että kirjanpito on valvottavissa.

EY:n kokonaan tai osaksi rahoittamasta tuesta kirjanpito, muistiinpanot ja tositteet on kuitenkin säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan Euroopan yhteisöjen komission suorittamasta ohjelmakauden loppuerän maksusta.

Maatilataloudessa maatilan tai muussa yritystoiminnassa yrityksen toimipaikan tulee sijaita Suomessa ja, jos tukea myönnetään 2 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetun ohjelman tai muun kehittämisohjelman perusteella, kyseisellä ohjelma-alueella.

Yrityksen katsotaan sijaitsevan siinä kunnassa, jossa maatilan talouskeskus on tai, jos muussa yritystoiminnassa yrityksen kotipaikka ei ole Suomessa, siellä missä sen pääasiallinen toimipaikka on.

Yhteisömuotoisen yrityksen kotipaikan tulee sijaita Euroopan unionin alueella.

Sellaiseen toimenpiteeseen tai hankkeeseen, joka ei ole voimassa olevan yleiskaava-, asemakaava- tai ranta-asemakaavamääräysten tai niitä vastaavien aikaisempien kaavamääräysten mukainen, tukea voidaan myöntää vain, jos toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tuettavan toimenpiteen tai hankkeen toteuttamisen. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 110 §:n 1 momentissa tarkoitetulla alueella toteutettavissa toimenpiteissä ja hankkeissa on otettava huomioon ne tavoitteet, joita suunnittelualuetta nimettäessä maankäytölle on asetettu.

Rahoituslain 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetulla maatilataloudellisella kokonaisuudella tarkoitetaan yhden tai useamman rekisteritilan tai sen osan muodostamaa maatilatalouden harjoittamiseen tarkoitettua yksikköä, jota hallitaan yhtenä kokonaisuutena omistuksen tai kirjallisen vuokrasopimuksen perusteella. Maatilataloudelliseen kokonaisuuteen katsotaan kuitenkin kuuluvan vain sellaisten tuotantoon käytettävissä olevien alueiden, joiden vuokra-aikaa on tukihakemuksen vireille tullessa jäljellä vähintään viisi vuotta. Tuotantoon käytettyä rakennusta tai rakennettua aluetta koskevan vuokrasopimuksen jäljellä olevan vuokraajan tulee kuitenkin olla vähintään kymmenen vuotta. Mainittu kymmenen vuoden vuokra-aika koskee myös aluetta, jolle tukihakemuksessa tarkoitettu investointi tehdään, jos kysymys on yli 34 000 euron suuruisesta investoinnista. Rakennettua tai rakennettavaa tilaa tai tilanosaa koskevan vuokrasopimuksen tai kiinteisön hallinnan jakamista koskevan sopimuksen tulee olla kiinnitetty tai rekisteröity.

Maatilaksi voidaan katsoa myös asuntotilaan verrattava tila ja sillä olevat irtaimet tuotantovälineet, jos niiden avulla muodostuu merkittäviltä osin maatilatalouden harjoittamiseen tarkoitettu yksikkö ja kysymys on toiminnasta, joka ei edellytä peltoviljelyä.

Edellä 17 §:n 2 momentissa tarkoitettuna talouskeskuksena pidetään kotieläintuotannossa tuotantorakennuksia ja muussa tuotannossa talousrakennuksia tai suojia, joissa yritystoiminnassa tarpeellisia tuotantovälineitä säilytetään.

Jollei jäljempänä toisin säädetä, se mitä tässä asetuksessa säädetään omistuksesta ja omistajasta, koskee myös 1 momentin mukaista vuokrasopimusta ja vuokraajaa.

Tuki maatilaa varten myönnetään sen omistajalle, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Tukea maatilaa varten voidaan myöntää yhteisesti myös aviopuolisoille, joista vain toinen omistaa maatilan, jos molemmat puolisot muutoin täyttävät tuen saamisen edellytykset. Puolisoiden tulee tällöin hakea tukea yhteisesti. Tuki voidaan kuitenkin myöntää yksin sille aviopuolisolle, joka ei omista maatilaa, vain jos hän lisäksi osoittaa pystyvänsä täyttämään maaseutuelinkeinojen rahoituslaissa säädetyt tuen valvontaa koskevat velvollisuudet

Haettaessa tukea rakennusinvestointiin sellaisella maatilalla, jonka hakijan aviopuoliso yksin omistaa, tuki voidaan myöntää, jos hakijalle yksin voidaan myöntää hankkeeseen rakennuslupa ja jos;

Ellei jäljempänä toisin säädetä, maatilan omistusta tai omistusosuutta arvioitaessa aviopuolisot katsotaan yhdeksi henkilöksi. Aviopuolisoon rinnastetaan myös henkilö, joka avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää hakijan kanssa yhteisessä taloudessa.

Tukea ei myönnetä, jos maatilaa tai sen osaa hankittaessa luovuttajan taikka, vuokrattaessa maatila tai sen osa, omistajan vastattavaksi on jäänyt tai jää niin huomattava määrä maatilaa rasittavia velkoja tai muita velvoitteita, että mahdollisessa pakkotäytäntöönpanossa hakijan mahdollisuus jatkaa tilanpitoa olisi ilmeisessä vaarassa eikä hakijan asemaa ole vakuusjärjestelyinkään mahdollista parantaa.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrittäjällä on tuettavaa yritystoimintaa koskeva riittävä ammattitaito.

Jos tuotantosuunta ei tuettavan hankkeen tai muun toimenpiteen kuin tilanpidon aloittamisen tai yritystoiminnan käynnistämisen vuoksi muutu, pidetään 2 momentissa säädetyn estämättä kolmen vuoden työkokemusta riittävänä.

Jos yritystoiminta liittyy muuhun kuin maatilatalouteen, edellä 2 ja 3 momentissa säädetyistä vaatimuksista voidaan perustellusta syystä poiketa.

Poiketen siitä, mitä rahoituslain 5 §:n 3 momentissa säädetään, yrittäjälle, joka on täyttänyt 65 vuotta, voidaan myöntää kansallisista varoista tukea ympäristönsuojelua koskevaan investointiin ja kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen kuntoonpanoa varten.

Alle 18-vuotiaalle voidaan myöntää tukea vain, jos hän on solminut avioliiton, jos hän on yrityksen yhteisomistaja yhdessä vanhempiensa tai heistä jommankumman kanssa taikka jos tuen myöntämiseen on muita erityisiä syitä.

Tukea ei saa myöntää sellaiselle maaseutuyritykselle tai sellaiseen toimintaan, joka ei täytä kyseisen tuotannonalan markkinajärjestelyä koskevia yhteisön lainsäädännön ja sen toimeenpanemiseksi annettujen kansallisten lakien ja niiden nojalla annettujen säännösten ja määräysten ehtoja.

Tukea ei saa myöntää, jos hakemuksen tietojen perusteella voidaan päätellä tai muuten on ilmeistä, että 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset eivät täyty. Hakijalle on tällöin ennen hakemuksen ratkaisemista varattava tilaisuus osoittaa, miten vaatimukset täyttyvät viimeistään tukea myönnettäessä.

Tukea ei saa myöntää muissakaan tapauksissa, jos sille tuotteelle, jota tukihakemus koskee, ei ole tavanomaisia markkinoita. Tavanomaisia markkinoita tarkastellaan tällöin yhteisön alueella, kansallisesti ja alueellisesti. Tukea yksinomaan alueellisen markkinatilanteen perusteella voidaan myöntää vain, jos hakija osoittaa tai muutoin voidaan todeta, että tuotteella tai palvelulla on kysyntää alueella eikä tuen arvioida vaarantavan olemassa olevien kilpailukykyisten yritysten toimintaedellytyksiä.

Sen lisäksi, mitä Euroopan unionin neuvoston tai Euroopan yhteisöjen komission oikeudesta keskeyttää investointituen myöntäminen yhteisön alueella säädetään, maa- ja metsätalousministeriöllä on oikeus keskeyttää tuen myöntäminen alueellisesti tai koko maassa määräajaksi tai toistaiseksi, jos siihen olemassa oleva tuotantokapasiteetti ja markkinatilanne huomioon ottaen on aihetta. Ennen keskeytystä asiasta on neuvoteltava niiden tuottajajärjestöjen kanssa, joita asia koskee. Keskeytyksestä on tiedotettava asianmukaisesti ja ilmoitus siitä julkaistava Virallisessa lehdessä.

Yrityksen tulee täyttää, mitä ympäristöstä, hygieniasta ja eläinten hyvinvoinnista yhteisön lainsäädännössä säädetään. Lisäksi tuen saajan on noudatettava, mitä kansallisesti edellä mainituista seikoista on säädetty tai maa- ja metsätalousministeriö on ympäristöön liittyvistä seikoista ympäristöministeriötä kuultuaan hakemuksen kohteena olevasta tuotannosta tai toimenpiteestä erikseen säätänyt tai asianomaisten lakien nojalla määrännyt. Maa- ja metsätalousministeriön on pidettävä tuen hakijoiden saatavilla luetteloa niistä säädöksistä ja asianomaisten lakien nojalla annetuista määräyksistä, joiden noudattamista tässä edellytetään.

Tukea ei saa myöntää, jos hakemuksen tietojen perusteella voidaan päätellä tai muuten on ilmeistä, että 1 momentissa tarkoitettut vaatimukset eivät täyty. Hakijalle on tällöin ennen hakemuksen ratkaisemista varattava tilaisuus osoittaa, miten vaatimukset aiotaan täyttää kolmen vuoden kuluessa tuen myöntämisestä. Jos kysymys kuitenkin on eläinsuojelulain (247/1996) tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamisesta, määräaikaa asetettaessa ei saa ylittää sanottuun lainsäädäntöön perustuvia määräaikoja.

Edellä 26 §:ssä tarkoitettujen investointien hyväksyttäviin kokonaiskustannuksiin voidaan myöntää tukea vain siltä osin, kuin kustannukset eivät ylitä 840 000 euron määrää.

Tukikelpoisten kustannusten enimmäismäärä voidaan korottaa kaksinkertaiseksi, jos investointi koskee muuta tuotantoa kuin puutarhataloutta ja investoinnin toteuttaa:

Tomaatin tai kurkun viljelyalaa lisäävien kasvihuoneiden rakentamiseen voidaan myöntää tukea 15 päivästä huhtikuuta 2003 31 päivään joulukuuta 2007 siltä osin, kuin hyväksyttävät kustannukset koskevat yhteensä enintään yhden hehtaarin kasvihuonealaa yrittäjää kohden. Yrittäjä ja hänen aviopuolisonsa katsotaan tällöin yhdeksi henkilöksi.

Enimmäisalaan luetaan myös ala, joka vastaa yrittäjän ja hänen aviopuolisonsa taikka yrittäjän ja hänen aviopuolisonsa alaikäisten lasten omistusosuutta tuettavassa maaseutuyrityksessä. Lisäksi tukikelpoiseen enimmäisalaan luetaan kasvihuoneala, jonka rakentamiseen on kysymyksessä olevana aikana myönnetty rahoituslain nojalla tukea ja joka vastaa yrittäjän ja hänen aviopuolisonsa taikka yrittäjän ja hänen aviopuolisonsa alaikäisten lasten välittömästi tai välillisesti omistamia osuuksia samassa tai muissa kasvihuonetuotantoa harjoittavissa yrityksissä.

Mitä 35 §:n 3 momentissa säädetään aviopuolisosta, sovelletaan 1 ja 2 momentissa tarkoitettua tukikelpoista enimmäisalaa laskettaessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tukea voidaan myöntää maataloustuotteiden jalostusta tai markkinointia koskevaan investointiin. Tukea ei kuitenkaan myönnetä investointiin, jonka hyväksyttävät kustannukset ylittävät 25 miljoonaa euroa, eikä tuen enimmäismäärä voi ylittää 12 miljoonaa euroa.

Jos investointi koskee puun tai siitä peräisin olevan valmisteen polttoaineeksi muokkaamisessa tai käyttämisessä välttämättömän koneen tai laitteen hankintaa taikka edellä tarkoitettua polttoainetta käyttävän lämpökeskuksen ja siihen tarvittavien rakennelmien rakentamista tai peruskorjausta, tukea voidaan 1 momentista poiketen myöntää enintään 25 prosenttia myös I tukialueen ulkopuolella.

Jos tuki myönnetään kansallisista varoista tai osarahoitettavana myönnettävä tuki koskee muita investointeja kuin 3 momentissa tarkoitettuja investointeja, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnetystä valtiontuesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 (2001/L 10/06) mukaiset ehdot täyttyvät.

Tukea voidaan myöntää enintään 100 000 euroa ja enintään 30 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä, jos muualla kuin maatilalla toteutettava investointi liittyy maaseutuyrityksen

Tukea myönnettäessä otetaan tuen enimmäismäärässä huomioon samaan investointiin kohdistuva aikaisemmin myönnetty rahoituslain tai sitä vastaavan aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnetty tuki ja muun viranomaisen myöntämä tuki.

Jos investointia varten on myönnetty korkotukilainaa taikka muuta rahoitusta kuin tässä asetuksessa tarkoitettua julkista rahoitusta, tämän asetuksen nojalla myönnettävä tuettu rahoitus yhdessä muun julkisen rahoituksen ja korkotukilainan kanssa ei saa ylittää investoinnin hyväksyttyjä kokonaiskustannuksia.

Avustuksen ja korkotukilainan määrä yhteensä eivät saa ylittää investoinnin hyväksyttäviä kustannuksia. Rahoituslain 7 §:n 2 momentin nojalla annetulla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään, missä tapauksissa voi rahoituslain nojalla myönnetty lainan ja avustuksen määrä yhteensä vastata koko investoinnin hyväksyttäviä kustannuksia.

Myönnettäessä tukea 29 §:ssä tarkoitettuihin investointeihin korkotukilainan ja avustuksen määrä yhteensä voi ylittää investoinnin hyväksyttävien kustannusten määrän. Siltä osin, kuin tuen määrä yhteensä ylittää EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 7 artiklassa säädetyn tuen enimmäismäärän, ylittävä osa myönnetään erillisenä lisäavustuksena. Lisäavustuksena myönnetään 50 prosenttiyksikköä ja nuorilla viljelijöillä 60 prosenttiyksikköä ylittävä osuus koko tuen määrästä. Tukea ei kuitenkaan myönnetä lisäavustuksena niihin investoinnin kustannuksiin, joihin myönnetään tukea 75 prosenttia.

Julkinen rahoitus yhteensä ei saa ylittää hankkeen hyväksyttäviä kustannuksia vähennettynä kustannusarvion mukaisen oman työn ja muiden omien tuotantopanosten ja voimavarojen osuudella lukuun ottamatta 4 momentissa tarkoitettua tukea.

Tukea rahoituslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa, 3 §:n 2 momentissa ja 10 §:n 3 momentissa tarkoitetussa yritystoiminnassa tarvittaviin investointeihin voidaan myöntää, jos tuettavan investoinnin katsotaan merkittävästi edistävän:

Edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi investointituen myöntäminen edellyttää, että tuki edistää elinkeinorakenteen monipuolistumista ja uudistumista, jos investointi toteutetaan kehitysalueen ja Euroopan yhteisöjen komission hyväksymien tavoiteohjelma-alueiden ulkopuolisilla alueilla.

Tukea muuta yritystoimintaa varten voidaan myöntää myös yritystoiminnassa tarpeellisiin käyttöomaisuuden hankintoihin sekä käyttöomaisuuden muutos- ja parannustöihin, jos kustannukset kohdistuvat:

Tukea ei saa myöntää sellaiselle maaseutuyritykselle tai sellaiseen maatilalla toteutettavaan investointiin, joka edellyttää ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:ssä tarkoitettua ympäristölupaa ja johon ympäristölupaa ei voitaisi myöntää. Tuen saajan on ennen tuen myöntämistä toimitettava tuen myöntäjälle selvitys ympäristöluvan myöntämisestä tai siitä, ettei sitä tarvita.

Myönnettäessä tukea rakentamiseen hyväksyttävinä kustannuksina pidetään maa- ja metsätalousministeriön rahoituslain 7 §:n 3 momentin nojalla hyväksymiä yksikkökustannuksia. Jos hyväksytyn kustannusarvion mukaiset kustannukset kuitenkin ovat pienemmät kuin edellä tarkoitetut kustannukset, kyseiseen tarkoitukseen ei ole vahvistettu yksikkökustannuksia tai kysymyksessä on vähäinen hanke, tuki myönnetään kustannusarvion mukaisten kustannusten perusteella.

Päätettäessä investointituen myöntämisestä tuotantorenkaan osakkaan navettahankkeeseen voidaan osaksi myöntämisen edellytyksenä olevaa maitokiintiötä hyväksyä tuotantorenkaan yhdistetty viitemäärä, joka voi koostua tuotantorenkaan osakastilan tai -tilojen viitemääristä. Yhdistetyn viitemäärän tai sen osan perusteella voi investointitukea hakea vain yksi tuotantorenkaan osakkaista.

Tuotantorenkaasta ja sen toimintaehdoista tulee olla kirjallinen sopimus, ja sopimuksen keston tulee olla vähintään kuusi vuotta. Tuotantorengasta ei saa ennen määräajan umpeen kulumista purkaa, ellei tuotantorenkaan viitemäärän perusteella investoinnin suorittaneen tuen saajan tilalle vahvisteta viitemäärää, joka vastaa tuotantorenkaan osakastilojen viitemääriä.

Käytettäessä erityisviitemäärää osana tuotantorenkaan viitemäärää investointitukea voidaan 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myöntää vasta, kun erityisviitemäärä on vahvistettu viitemääräksi.

EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 8 artiklassa tarkoitettua aloitustukea voidaan myöntää alle 40-vuotiaalle yrittäjälle, joka on ryhtynyt tai ryhtyy omaan lukuunsa harjoittamaan maataloutta 13 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta.

Tukea ei myönnetä luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolle tai jonka osakkuuden tai jäsenyyden perusteella on jo aikaisemmin myönnetty vastaavaa tukea tilanpidon aloittamiseen.

Tilanpito katsotaan aloitetuksi, kun 35 §:ssä tarkoitettu yrittäjä on luovutuskirjan tai kirjallisen vuokrasopimuksen perusteella saanut hallintaansa yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa 15 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävän taloudellisesti elinkelpoisen maatilan tai sen osan 2 momentissa säädetyin tavoin.

Aloittamisajankohta ratkaistaan sen luovutuskirjan tai vuokrasopimuksen allekirjoitushetken perusteella, jolla yrittäjä on saanut hallintaansa:

Maatilan vaiheittaisessa sukupolvenvaihdoksessa 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua osuutta laskettaessa maatilakokonaisuuteen ei lueta niitä yhdysviljelyetäisyydellä olevia alueita, joiden hallinnan yrittäjä on saanut omiin nimiinsä tilanpidon jatkajana ja joita on viljelty tai joita siirrytään viljelemään osana hankitun maatilan muodostamaa maaseutuyritystä. Alueet voidaan kuitenkin ottaa huomioon maatilan elinkelpoisuutta arvioitaessa.

Aloitettaessa tilanpito 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin siten, että vaiheittain omaan hallintaan saaduista alueista muodostetaan rakennettu maatila, tilanpidon aloittamisen ajankohta ratkaistaan sen luovutuksen tai hallinnan siirron perusteella, jolla tilanpidon aloittajalle muodostuva maatilataloudellinen kokonaisuus täyttää 15 ja 19 §:ssä säädetyt edellytykset.

Edellä 35 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa tilanpito katsotaan aloitetuksi, kun aviopuoliso on saanut hallintaansa maatilasta tilan, alueen tai rakennuksen taikka niiden osan, jossa itsenäistä yritystoimintaa ryhdytään harjoittamaan.

Jos maatilataloutta yhdellä maatilalla harjoittaa 12 §:n 1 momentissa tarkoitettu yhteisö, sille voidaan myöntää EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 8 artiklassa tarkoitettua aloitustukea, jos tuen hakija täyttää 3 luvussa sekä soveltuvin osin 35 ja 36 §:ssä säädetyt edellytykset ja yrittäjää koskevat aloitustuen myöntämisen edellytykset täyttyvät niiden 12 §:n 1 momentissa tarkoitettujen osakkaiden tai jäsenten osalta, joiden perusteella yhteisön tukikelpoisuus arvioidaan.

Luonnolliselle henkilölle, joka saatuaan maatilan tai sen osan hallintaansa 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla liittyy samaan aikaan sellaisen avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön tai osakeyhtiön osakkaaksi tai osuuskunnan jäseneksi, jonka pääasiallisena tarkoituksena on harjoittaa maataloutta yhteisön yhden tai useamman osakkaan tai jäsenen maatilalla tai maatiloilla, voidaan myöntää EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 8 artiklassa tarkoitettua aloitustukea, jos:

Aloitustuki voidaan myöntää myös sellaiselle 13 ja 22 §:ssä, 23 §:n 2 momentissa ja 35 §:ssä tarkoitetut edellytykset täyttävälle luonnolliselle henkilölle, joka osuuksia 11 §:n 1 momentin 2–5 kohdassa tarkoitetusta yhteisöstä hankkimalla on saanut määräysvallan sellaisessa yhteisössä, jonka omistama maatila täyttää 3 luvussa säädetyt maatilaa ja maaseutuyritystä koskevat edellytykset.

Jos maatila, jonka perusteella tukikelpoisuus arvioidaan, ei täytä taloudellisen elinkelpoisuuden edellytyksiä taikka ympäristöön, hygieniaan tai eläinten hyvinvointiin liittyviä 25 §:ssä tarkoitettuja vähimmäisvaatimuksia, hakijan on osoitettava ne toimenpiteet, joiden avulla taloudellinen elinkelpoisuus saavutetaan tai edellä tarkoitetut vähimmäisvaatimukset täyttyvät kolmen vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu eläinsuojelulain tai sen nojalla säädettyjä määräaikoja koskeva poikkeus. Toimenpiteiden riittävyys arvioidaan hakemusta ratkaistaessa ja niiden toteuttaminen on tuen myöntämisen ehto.

Jos hakijan ammattitaito ei täytä 22 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä, hakijalle voidaan tukipäätöksessä antaa tilanpidon aloittamisesta laskettava enintään kahden kalenterivuoden määräaika riittävän ammattitaidon hankkimiseksi.

Muutoin tuen myöntämisen edellytysten tulee ikä mukaan lukien täyttyä päätöstä annettaessa.

Sen estämättä, mitä maatilasta ja sen hankkimisesta tai muusta hallinnan saamisesta 36 ja 37 §:ssä säädetään, EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 8 artiklassa tarkoitetun aloitustuen myöntämisen esteenä ei ole maatilan metsätalousmaan jättäminen luovutuksen tai vuokrauksen ulkopuolelle. Tukea ei kuitenkaan myönnetä, jos on todennäköistä, että metsätalousmaan jättäminen luovutuksen tai vuorkauksen ulkopuolelle haittaa olennaisesti maatilan kehittämistä tilanpidon aloittamisen jälkeen.

Jos maatilaa hallitaan kokonaan vuokra-sopimuksen perusteella, vuokraoikeuden pysyvyys on vahvistettava maakaaren (540/1995) 10 luvun 2 §:n mukaisella kirjaamisella tai muulla riittäväksi katsottavalla tavalla.

Jos vuokrasopimus koskee rakennuksia tai sellaisia alueita, joilla hakija taloudellisen elinkelpoisuuden saavuttamiseksi taikka ympäristöä, hygieniaa tai eläinten hyvinvointia koskevien vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi on ilmoittanut suorittavansa investointeja, eikä investointeja voida pitää vähäisinä, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että vuokrasopimuksen ehtojen mukaan tuen saajalla on oikeus korvaukseen siltä osin, kuin investointi on korottanut hallinnan kohteena olevan alueen arvoa, ja että korvausperusteista on sovittu.

Lainaan liittyvää tukea voidaan myöntää:

Käytettyjen koneiden ja laitteiden hankintaan tukea voidaan myöntää kuitenkin vain siinä tapauksessa, että niiden hankkiminen käytettyinä on huomattavasti tarkoituksenmukaisempaa kuin vastaavan irtaimiston hankinta uutena.

Maanostolainaa pelto- tai metsälisäalueen hankkimista varten ei saa myöntää, jos pelto on yli 20 kilometrin etäisyydellä tai metsä yli 50 kilometrin etäisyydellä ostajan maatilan talouskeskuksesta kulkukelpoista tietä pitkin mitattuna. Erityisistä syistä lainaa voidaan myöntää, vaikka etäisyys on edellä sanottua jonkin verran pitempi.

Jollei kysymys ole maatilan vaiheittaisesta sukupolvenvaihdoksesta, lainaa maatilan osuuden hankintaan voidaan myöntää vain sille, joka jo ennestään omistaa maatilasta osan.

Tukea rahoituslain 21 §:n 1 momentin 4 tai 5 kohdan mukaiseen tarkoitukseen voidaan myöntää, jos maatila jää hakijan tai hakijan ja hänen aviopuolisonsa yksinomaiseen omistukseen. Jos kysymys on perintökaaren 25 luvun 1 b §:n mukaisesta tilanteesta, omistajaksi voi jäädä myös toinen hakijan vanhemmista.

Rahoituslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuun lainoitettavaan hankintahintaan voidaan sisällyttää käytetyn irtaimiston hyväksyttävät hankintakustannukset vain, jos tämän asetuksen 31 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät ja elollisen irtaimiston hankinnassa kysymys on ensimmäisten eläinten tai laadukkaiden siitoseläinten hankinnasta.

Edellä 44 ja 45 §:ssä tarkoitetun tuen myöntämisen edellytyksenä on, että kiinteistön omistus- ja hallintaoikeus siirtyy viimeistään lainan viimeisen erän nostamisen yhteydessä.

Sen lisäksi, mitä tässä luvussa säädetään, noudatetaan maanhankinnan tukemiseen 26 §:ssä säädettyjä tukitasoja lukuun ottamatta soveltuvin osin, mitä 3 luvussa investointien tukemisesta säädetään.

Kehittämistukea voidaan myöntää yrityksen esittämän suunnitelman mukaisesti rajattuun kehittämishankkeeseen. Kehittämishankkeen on muiden kuin koulutuspalveluiden osalta oltava yrityksen toiminnan laajuus huomioon ottaen merkittävä. Yritysten yhteishankkeen merkittävyyttä voidaan kuitenkin tarkastella sen kokonaismerkityksen kannalta. Tuen myöntämisen edellytyksenä ei ole laajennus- tai muun investointihankkeen toteuttaminen.

Kehittämishankkeeseen liittyvään yksittäisen yrityksen kehittämiseen voidaan myöntää tukea sellaista suunnittelu- ja selvitystyötä, koulutusta tai asiantuntija-apua varten, jonka avulla parannetaan tuotteiden tai tuotantomenetelmien tasoa, liikkeenjohto- tai markkinointitaitoa, kansainvälistymistä taikka perustamis- tai toimintaedellytyksiä.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrittäjällä tai yrityksellä katsotaan olevan riittävät edellytykset tuettavan kehittämishankkeen toteuttamiseen.

Tukea voidaan myöntää:

Edellä 1 momentissa tarkoitetuiksi hyväksyttäviksi kustannuksiksi ulkopuolisten asiantuntijoiden tai muiden käytöstä katsotaan asiantuntijan kohtuulliset palkka- ja palkkiokustannukset. Edellä 1 momentin 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitettuihin ulkopuolisiin palveluihin voivat sisältyä yrityksen henkilökunnan tai yrittäjän koulutukseen osallistumisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Kehittämishankkeen hyväksyttäviin kustannuksiin ei voi sisältyä rakennusten tai kiinteistön hankkimisesta johtuvia kustannuksia.

Jos suunnitelma koskee kysymyksessä olevassa liitteessä I tarkoitettuja tuotteita, tukea enintään 2 vuoden hankkeeseen, joka täyttää maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (2000/C 28/0002) 14 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetut edellytykset, voidaan myöntää yritystä kohden kolmen vuoden aikana enintään 100 000 euroa.

Yhden tai useamman yrityksen toteuttamaan tai yrityksiä hyödyttävään laajaan maataloutta koskevaan kehittämishankkeeseen, jota varten myönnettävän tuen määrä ylittää 48 §:n 5 momentissa säädetyn enimmäismäärän, voidaan myöntää tukea enintään 90 prosenttia 48 §:n 1 momentissa tarkoitetuista hyväksyttävistä kustannuksista. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuen saaja ja tuettava toimenpide täyttävät tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle annettujen yhteisön puitteiden, sellaisina kuin ne ovat yhteisön tiedonannon (98/C 48/02) kohdassa 5.14 tarkoitetut edellytykset.

Muun yritystoiminnan kuin maatilatalouden käynnistämiseksi tai olennaiseksi laajentamiseksi voidaan vähämerkityksisenä tukena myöntää tukea enintään 45 prosenttia yritystoiminnan aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamista ennakonpidätyksenalaisista palkka- ja välillisistä työvoimakustannuksista. Jollei hakija muuta osoita, välillisten työvoimakustannusten määräksi katsotaan 25 prosenttia palkkakustannuksista

Tukea myönnetään enintään kahdelle tai erityisestä syystä enintään kolmelle 12 kalenterikuukauden pituiselle käynnistysvuodelle.

Kehittämishankkeeseen osallistuvalle yrittäjälle tai yritykselle voidaan yrityskohtaiseen toimenpiteeseen myöntää tukea siten, kuin edellä 3 ja 4 sekä 6–8 luvussa säädetään.

Tukea voidaan myöntää kerrallaan enintään kolmen vuoden toimintaa varten. Laajoihin toimialakohtaisiin kehittämishankkeisiin voidaan tukea kuitenkin myöntää enintään viiden vuoden toimintaa varten.

Tukea voidaan myöntää kehittämishankkeen toteuttamiseen luonnolliselle henkilölle, useammalle luonnolliselle henkilölle yhdessä taikka yksityis- tai julkisoikeudelliselle yhteisölle tai säätiölle, jos:

Tuen myöntämisen edellytyksenä yksityisoikeudelliselle yhteisölle on, että:

Mitä 2 momentin 3 kohdassa säädetään, sovelletaan myös luonnollisiin henkilöihin tuen saajina.

Myönnettäessä tukea julkisoikeudelliselle yhteisölle hakijana olevalla yksiköllä tai laitoksella tulee olla toimivalta toteuttaa kehittämishanke ja edustaa julkisoikeudellista yhteisöä. Jos julkisoikeudellinen yhteisö hakee tukea sellaiseen kehittämishankkeeseen, jossa vastuullinen toteuttaja ei kuulu julkisyhteisön organisaatioon, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että julkisyhteisön ja vastuullisen toteuttajan välisin sopimuksin riittävällä tavalla varmistetaan hankkeen toteuttaminen ja toteuttamisen julkisuus hanketta valvottaessa. Mitä 2 momentissa säädetään, noudatetaan soveltuvin osin myönnettäessä tukea julkisoikeudelliselle yhteisölle.

Mitä tässä luvussa muutoin säädetään, koskee soveltuvin osin 1 momentissa tarkoitettuja hankkeita. Tuen maksamiseen sovelletaan kuitenkin, mitä 91 §:ssä säädetään.

Muun tuen saajan kuin julkisoikeudellisen yhteisön tulee tarvittaessa antaa riittävä vakuus siltä varalta, että tuen saajalta takaisin perittävä tuki voidaan palauttaa EY:lle hankkeen toteuttamatta jäämisen, virheellisen toteuttamisen tai rahoituslain 46 §:n 1–3 momentissa tarkoitetun muun syyn vuoksi. Vakuus tulee antaa tuen myöntäneen viranomaisen haltuun.

Kehittämishankkeen tukikelpoisiksi kustannuksiksi voidaan hyväksyä:

Hankkeen kustannusten tulee olla todennettavissa. Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista on esitettävä tositteet sekä hyväksyttävä selvitys niistä jakoperusteista, joiden mukaan kustannukset jaetaan tuetun hankkeen kustannuksiksi ja muun toiminnan kustannuksiksi. Jos samaan tositteeseen perustuva kustannus jaetaan useamman kuin yhden tuetun hankkeen kustannukseksi, tuetut osuudet yhteensä eivät saa ylittää koko kustannusta.

Tuki 52 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettuihin kehittämishankkeisiin myönnetään vähämerkityksisestä tuesta annetussa komission asetuksessa (EY) 69/2001 tarkoitettuna vähämerkityksisenä tukena siten, että tuen määrä jaetaan laskennallisesti yrityskohtaiseksi vähämerkityksiseksi tueksi samassa suhteessa, kuin kehittämishankkeesta aiheutuvat hyväksyttävät kustannukset kohdistuvat kehittämishankkeeseen osallistuviin yrityksiin. Sellaisen yrityksen kustannusosuuteen, joka on aikaisemmin saanut vähämerkityksistä tukea, voidaan tukea myöntää kuitenkin enintään määrä, joka vastaa vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän ja yritykselle päätöstä edeltäneenä kolmena vuonna myönnetyn vähämerkityksisen tuen erotusta. Tukea ei myönnetä muiden kuin rahoituslaissa tarkoitettujen yrityksen kustannusosuuteen.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että ne yritykset, joita koskeviin kustannuksiin tuki myönnetään vähämerkityksisenä tukena, ovat suostuneet sanottuun menettelyyn ja sitoutuneet noudattamaan vähämerkityksisen tuen ehtoja.

Poiketen siitä, mitä 55 §:n 1 momentissa ja 56 §:ssä säädetään, hyväksyttäviin kustannuksiin sovelletaan, mitä 48 §:n 1-3 momentissa tukitasoja lukuun ottamatta säädetään. Tukea voidaan lisäksi myöntää kustannuksiin, jotka aiheutuvat hankkeeseen osallistuvien yritysten esiintymisestä messuilla ja vastaavissa tilaisuuksissa, yritysten esitteiden laatimisesta, yritysten yhteisen markkinapaikan kehittämisestä tietoverkkoon ja niihin verrattavasta toiminnasta, sekä kehittämishankkeen vastuullisen toteuttajan 55 §:n 1 momentin 1, 2 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin kustannuksiin siltä osin, kuin ne eivät jo sisälly edellä lueteltuihin kustannuksiin.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös myönnettäessä tukea asuinrakennuksen peruskorjaamiseen tai laajennukseen taikka asuinympäristön parantamiseen.

Lainaa voidaan myöntää sijainniltaan, pohjaratkaisuiltaan, teknisiltä rakenteiltaan ja varusteiltaan tarkoituksenmukaisten sekä asumiskustannuksiltaan kohtuullisten asuntojen aikaansaamiseksi. Lainaa myönnettäessä on huomiota kiinnitettävä myös siihen, että toimenpiteillä edistetään hyvää ympäristön laatua.

Asuntolainoitettavassa uudisrakennuksessa olevan asunnon huoneistoala saa olla enintään 160 neliömetriä ja kahden samassa uudisrakennuksessa olevan asunnon huoneistoala yhteensä enintään 200 neliömetriä. Laajennustapauksissa huoneistoala voi olla edellä mainittua suurempi, jos se asunnon toiminnallisuuden tai muun perustellun syyn takia on tarkoituksenmukaista. Peruskorjattavassa asuinrakennuksessa lainoitettava huoneistoalaosuus voi olla enintään 250 neliömetriä.

Asuntolainaan liittyvän tuen määrä voi olla enintään 30 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Lainaa asuntotilan hankintaan voidaan myöntää 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen tuen saajien lisäksi yhdelle tai useammalle luonnolliselle henkilölle, joka saa toimeentulonsa muusta kuin rahoituslain mukaisesta elinkeinotoiminnasta.

Lainaa asuntotilan hankintaan voidaan myöntää enintään kahden hehtaarin suuruisen, taaja-asutuksen ulkopuolella sijaitsevan asuntotilan tai sen määräosan hankkimiseen, jos tilalla on vähintään tyydyttävässä kunnossa oleva ja kooltaan riittäväksi katsottava asuinrakennus. Jos asuntotilan vaatimukset täyttävä alue on suurempi kuin kaksi hehtaaria, sen hankintahinnasta voidaan lainoittaa ainoastaan rakennuksen sekä edellä sanotun suuruisen rakennuspaikan osuutta vastaava kauppahinnanosa.

Asuntotilan hankintaan myönnettävään lainaan liittyvän tuen määrä voi olla enintään 30 prosenttia asuntotilan hankintahinnasta.

Asuntotilan hankintaan myönnettävään lainaan sovelletaan, mitä maanostolainasta säädetään.

Poiketen siitä, mitä rahoituslain 5 §:n 3 momentissa säädetään, tämän asetuksen 60 §:ssä tarkoitettua asuntolainaa asuinrakennuksen peruskorjaamiseen voidaan myöntää maatilan omistajalle, joka on täyttänyt 65 vuotta.

Mitä 23 §:n 2 momentissa säädetään alle 18-vuotiaalle myönnettävästä tuesta, sovelletaan myös 60 ja 61 §:ssä tarkoitettuihin lainoihin.

Poiketen siitä, mitä rahoituslain 5 §:n 2 momentissa säädetään, tämän asetuksen 60 ja 61 §:ssä tarkoitettua tukea myönnettäessä riittää, että hakija esittää hankkeen laajuus huomioon ottaen riittävän maksuvalmiuslaskelman.

Tukea tutkimukseen saadaan myöntää sellaiselle virastolle ja laitokselle sekä yhdistykselle, yhtiölle ja muulle yhteisölle, säätiölle ja luonnolliselle henkilölle, jonka voidaan katsoa olevan pätevä tehtävän suorittamiseen.

Sellaisen tehtävän suorittamiseen, jonka tarkoituksena on patentilla suojattavan rakennusaineen, laitteen, koneen tai valmistusmenetelmän keksiminen tai kehittäminen, tutkimusvaroja saa myöntää siten, kuin 65 §:n 7 momentissa mainituissa valtion tukea koskevissa yhteisön puitteissa määrätään.

Lukuun ottamatta rahoituslain 21 §:ssä tarkoitettuja lainoja lainaa voidaan myöntää enintään 90 prosenttia tukikelpoisen hankkeen tai toimenpiteen hyväksyttävistä kustannuksista. Edellä 60 §:ssä säädettyyn tarkoitukseen lainaa voidaan kuitenkin myöntää enintään 70 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista ja, jos kysymys on kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta rakennuksesta, enintään 80 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, ja muuten sekä 61 §:ssä säädettyyn tarkoitukseen enintään 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Laina-aika on vähintään kolme vuotta.

Valtionlainan viitekorko voi olla 6 tai 12 kuukauden euribor -korko.

Viitekorkoon lisätään kahden prosenttiyksikön kiinteä osuus.

Rahoituslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu tämän pykälän 2 momentin mukainen lainan kokonaiskorko vaihtuu laina-aikana viitekoron vaihtelun mukaisesti.

Ehto, joka koskee valtionlainan koron muuttumista 3 momentissa säädetyllä tavalla, on mainittava työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksessä.

Korkoetuudella tarkoitetaan 68 §:n 3 momentin mukaisen koron ja rahoituslain 25 §:ssä tarkoitetun lainansaajan maksaman koron erotusta.

Tuotantorakennuksen ja asuinrakennuksen rakentamiseen, peruskorjaukseen ja laajentamiseen sekä maanostoon myönnetyt valtionlainat ovat kaksi ensimmäistä lainavuotta korottomat. Korkovapautena myönnettävä tuki lasketaan 68 §:n 3 momentissa tarkoitetun kokonaiskoron perusteella.

Päätettäessä valtionlainaa koskevasta tuesta voidaan päättää, ettei yhden, kahden tai kolmen vuoden lyhennyksiä peritä, vaan ne kuitataan maksetuiksi ennen sitä eräpäivää, jona ensimmäinen lyhennys olisi tullut maksaa. Perimättä jäävät lyhennykset lasketaan mukaan tukeen lainaan liittyvää kokonaistukea laskettaessa. Vapaavuosien lyhennyserät otetaan tukea laskettaessa huomioon myönnetyn kokonaislainamäärän mukaan laskettuina.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään erikseen menettelystä siinä tapauksessa, että 1 momentissa tarkoitettuna ensimmäisenä eräpäivänä kuitattavien lyhennysten määrä on suurempi kuin nostettu lainamäärä.

Jos valtionlaina hyväksytään myönnettäväksi osaksi ilman turvaavaa vakuutta, rahoituslain 24 §:n 1 momentissa tarkoitettu tuen arvo on 0,45 prosenttia lainan määrästä. Jos laina hyväksytään myönnettäväksi kokonaan ilman vakuutta, tuen arvo on 1,0 prosenttia lainan määrästä.

Mitä 69 §:ssä säädetään valtionlainan korkoetuudesta, koskee soveltuvin osin rahoituslain 29 §:n mukaista korkotukilainan korkoa ja korkotukea.

Työvoima- ja elinkeinokeskus päättää siitä enimmäiseuromäärästä, joka laina-aikana voidaan enintään käyttää valtionlainan korkoetuutena, vapaavuosien lyhennyksinä, korkovapautena ja vakuudettomuuteen liittyvänä tukena tai korkotukilainan korkotukena.

Korkoetuutena myönnettävän tuen enimmäismäärä on viiden prosentin enimmäiskorkoetuuden ja korkotuki neljän prosentin enimmäiskorkotuen perusteella puolen vuoden korkojaksoilta laskettujen nimellisarvoisten tukierien yhteenlaskettu määrä.

Valtionlainan korkovapaus lasketaan kokonaiskoron perusteella noudattaen soveltuvin osin, mitä 2 momentissa säädetään. Valtionlainan vapaavuosien lyhennykset lasketaan mukaan hyväksytyn kokonaislainamäärän mukaisina lyhennyksinä.

Myönnettäessä tuki lainaan liittyvänä tukena tukitasolla tarkoitetaan valtionlainan korkoetuuden, vapaavuosien lyhennysten, korkovapauden ja vakuudettomuuden arvon sekä korkotukilainan korkotuen kokonaismäärän osuutta investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista.

Tukitasoa laskettaessa diskontataan puolivuosittain maksettava korkoetuus, korkovapaus ja vapaavuosien lyhennykset sekä korkotukilainan korkotuki tuen myöntämisvuoden arvoon.

Diskonttauskorkona käytetään viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä annetussa komission tiedonannossa (97/C 273/03) tarkoitettua viitekorkoa.

Valtionlainan ja korkotukilainan myöntämisestä, nostamisesta, pääoman ja koron maksamisesta, maksuhelpotuksista ja luottolaitokselle suoritettavasta valtionlainan ja pääomalainan hoitopalkkion sekä korkotukilainan korkotuen maksamisesta, valtionlainojen valtionvastuun toteutumisesta samoin kuin muista lainan hoitoon liittyvistä seikoista säädetään eräistä maaseudun kehittämiseen myönnettävistä lainoista annettavassa valtioneuvoston asetuksessa. Samoin valtionlainan ja korkotukilainan siirtämisestä ja lainansaajan vastuusta vapauttamisesta sekä valtionlainojen ja korkotukilainojen vapaaehtoisesta velkajärjestelystä säädetään erikseen valtioneuvoston asetuksella.

Valtiontakausta voidaan myöntää pääsääntöisesti sellaisten maaseutuyritysten lainojen vakuudeksi, joiden maatilalla tai yrityksellä ei ole vuokrauksen, maatilan sijainnin, rakennuskannan tai muun vastaavan syyn vuoksi lainan saamiseksi riittäviä vakuuksia eikä hakijan käytettävissä ole muitakaan pankkitoiminnassa yleisesti käytettäviä vakuuksia.

Valtiontakauksia myönnetään ensisijaisesti sellaiseen toimintaan, jolla luodaan uusia työpaikkoja maatiloille tai jonka avulla laajennetaan maatilan tuotantotoimintaa. Valtiontakausta ei myönnetä maanhankintaan.

Rahoituslain 32 §:n mukaisen tuen arvo on 0,45 prosenttia takauksen määrästä. Jos takauksen määrä vastaa koko lainan määrää, tuen arvo on kuitenkin 1,0 prosenttia takauksen määrästä.

Valtio ja rahoituslain 3 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettu keskusrahalaitos voivat sopia puolivuotismaksujen perimisen jättämisestä luottolaitoksen tehtäväksi niin, että 0,2 prosenttia takausluoton kulloinkin jäljellä olevasta määrästä saadaan jättää tulouttamatta korvauksena sanotusta tehtävästä. Muilta osin maksut tuloutetaan maatilatalouden kehittämisrahastoon.

Ympäristönsuojelu- ja vesivarahankkeista työvoima- ja elinkeinokeskuksen on tarvittaessa pyydettävä alueellisen ympäristökeskuksen lausunto ennen avustuksen myöntämistä.

5 momentti on kumottu A:lla 15.4.2004/266.

Työvoima- ja elinkeinokeskus voi ottaa rakentamista koskevan myöhemminkin tehdyn hakemuksen käsiteltäväkseen, jos rakennussuunnitelma tai sen luonnos on toimitettu työvoima- ja elinkeinokeskukselle ja rakentamisen aloittaminen on johtunut tuen hakijasta itsestä riippumattomasta pakottavasta syystä kuten tulipalosta, eläinten hyvinvointia koskevista välittömiä toimenpiteitä vaativista viranomaisten vaatimuksista tai muusta vastaavasta syystä.

Edellä 2 momentissa tarkoitettuihin tarkoituksiin myönnettäviä tukia lukuun ottamatta tässä asetuksessa tarkoitettuja tukia saa hakea jatkuvasti.

Sen estämättä, mitä 5 momentissa säädetään, markkinatilanteen sitä edellyttäessä tai tukivarojen riittävyyden turvaamiseksi maa- ja metsätalousministeriö voi kuitenkin asetuksella säätää määräajan, jonka kuluessa tukea ei saa hakea asetuksessa säädettyyn tarkoitukseen.

Sen lisäksi, mitä 78 §:ssä säädetään, valtionlainaa tai korkotukea koskevaan tukihakemukseen on ennen hakemuksen jättämistä liitettävä luottolaitoksen luottolupaus.

Maksuhelpotuksia koskeva hakemus jätetään luottoa hoitavalle luottolaitokselle.

Valtiontakausta koskeva hakemus jätetään sille luottolaitokselle, jolta takauksen kohteena olevaa lainaa haetaan tai joka on sen myöntänyt tai jolle se on siirtynyt. Luottolaitoksen on toimitettava hakemus ja sitä koskeva lausuntonsa sille työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka alueella maaseutuyritys sijaitsee.

Työvoima- ja elinkeinokeskus myöntää tuen. Jos hankkeen kustannukset kuitenkin ylittävät maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetyn enimmäismäärän, hakemuksesta on pyydettävä maa- ja metsätalousministeriön lausunto. Työvoima- ja elinkeinokeskus voi tarvittaessa hakemuksesta päättää myös myöntämänsä tuen ehtojen muuttamisesta tai lisätuen myöntämisestä hankkeeseen, jos tuen myöntämisen edellytykset edelleen täyttyvät ja hankkeen tarkoituksenmukainen toteuttaminen edellyttää tuen ehtojen muuttamista tai lisätuen myöntämistä. Lisätuen tarpeen tulee johtua sellaisesta syystä, joka tukea haettaessa ja myönnettäessä ei ollut kohtuudella ennakoitavissa. Työvoima- ja elinkeinokeskus voi siirtää myöntämänsä tuen maatilan tai maaseutuyrityksen uudelle omistajalle, jos myös uusi omistaja täyttää tuen myöntämisen edellytyksenä olleet ehdot.

Tuen myöntämistä koskevassa päätöksessä on mainittava ainakin tuen kokonaismäärä sekä erikseen mahdollinen EY:n osuus ja kansallinen osuus sekä prosentteina että markkoina ja euroina, hyväksyttävät kustannukset, tarvittaessa niiden jakautuminen, tuen myöntämisen ehdot, maksatuksen ajoittuminen, ehdot ja menettely sekä tuen takaisinperimistä koskevat ehdot.

Hylkäävä päätös on perusteltava selkeästi.

Jos samaan tarkoitukseen haetaan korkotukilainaa ja valtiontakausta, päätökseen valtiontakauksen myöntämisestä on lisättävä ehto, että valtiontakaukseen sisältyvän tuen määrä vähennetään korkotuen määrästä, jos myönnettävä tuki muuten ylittäisi tuen enimmäismäärän.

Jos samaan tarkoitukseen haetaan valtiontakausta ja avustusta, päätökseen valtiontakauksen myöntämisestä on lisättävä ehto, että 1 momenttia vastaava vähennys tehdään avustuksen määrästä.

Siinä tapauksessa, että samaan tarkoitukseen valtiontakauksen lisäksi haetaan sekä korkotukilainaa että avustusta, valtiontakaukseen sisältyvän tuen määrä vähennetään korkotuesta.

Avustuksen myöntänyt viranomainen maksaa hakemuksesta avustuksen kiinteän tai irtaimen omaisuuden hankinnasta, hankkeen kustannuksista taikka työn tai toimenpiteen suorittamisesta esitetyn hyväksyttävän selvityksen perusteella. Avustuksen maksun teknisestä välittämisestä huolehtii maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus saatuaan avustuksen maksavalta viranomaiselta maksumääräyksen.

Maataloudelliseen tutkimukseen myönnettyä tukea koskevat maa- ja metsätalousministeriön maksamat varat on pidettävä tehtävän suorittajan käytettävissä olevalla valtion maksuliiketilillä, josta varoja saadaan nostaa työn edistymisen mukaan. Tehtävän suorittamiseen voidaan maksaa myös ennakkoa. Ennakkoon sovelletaan, mitä 89 §:n 1 momentissa säädetään.

Yritystoiminnan investointeihin liittyvän tuen maksamisen edellytyksenä on, että investointi on toteutettu myös muiden viranomaisten kuin tuen myöntäjän asettamien rajoitusten ja lupaehtojen mukaisesti ja niiden täyttämisestä on annettu riittävä selvitys.

Avustuksen saa maksaa, vaikka tuen myöntäneen viranomaisen päätös ei olisikaan vielä lainvoimainen. Jos valituksen johdosta annetun lainvoimaisen tuki- tai maksatuspäätöksen mukaan avustuksesta maksettavissa oleva määrä poikkeaa jo maksetusta määrästä, on puuttuva avustus tai sen osa maksettava tuen saajalle mahdollisimman pian.

Sellaisen tuen maksamisessa, ennakoiden hakemisessa, tilityksissä ja selvityksissä, jonka kustannuksia rahoitetaan EMOTR:n tukiosastosta, on otettava huomioon, mitä maksajavirastosta yhteisö lainsäädännössä tai laissa säädetään taikka yhteisön lainsäädännön tai lain nojalla säädetään tai määrätään.

Edellä 42 §:ssä tarkoitettua nuorten viljelijöiden aloitustukena myönnettyä avustusta lukuun ottamatta avustuksen maksamista on haettava maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetyssä tukipäätöksessä asetetussa ajassa.

Avustusta ei makseta viivästyneen hakemuksen perusteella, jollei työvoima- ja elinkeinokeskus ennen määräajan päättymistä tehdystä hakemuksesta ole myöntänyt maksatuksen hakemiselle jatkoaikaa erityisen painavasta syystä. Maksatuksen hakemiselle voidaan kuitenkin myöntää jatkoaikaa enintään kolme kuukautta.

Edellä 3 momentista poiketen osarahoitettuna tavoite 1 -ohjelmasta myönnetty 26 §:ssä tarkoitettu maatilatalouden kehittämisrahaston varoista myönnetty investointituki maksetaan kokonaan kansallisista varoista, jos tuen maksamista koskeva hakemus tulee vireille 1 päivänä heinäkuuta 2008 tai sen jälkeen. Osarahoitettuna myönnetty nuorten viljelijöiden aloitustuki maksetaan kokonaan kansallisista varoista 1 päivästä syyskuuta 2008.

Irtaimisto katsotaan hankituksi, kun koko kauppahinta on maksettu ja omistusoikeus siirtynyt. Avustusta ei makseta osamaksu kaupalla tai muulla vastaavalla tavalla rahoitettuun hankintaan. Avustus voidaan maksaa yhdessä tai useammassa erässä siten kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tarkemmin määrätään.

Jollei nuori viljelijä, jolle on myönnetty 42 §:n 3 momentissa tarkoitettua korkotukea 30 000 euroa, ole kahden kuukauden kuluessa mainitussa 3 momentissa säädetyn määräajan päättymisestä osoittanut momentissa säädetyn edellytyksen täyttyneen määräajassa ja samoin kahden kuukauden kuluessa osoittanut 42 §:n 4 momentissa tarkoitetun edellytyksen täyttyneen momentissa säädetyssä määräajassa, korkotukea maksetaan ainoastaan 25 000 euroa.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen on ilmoitettava luottolaitokselle ja tuen saajalle kolmen kuukauden kuluessa 42 §:n 4 momentissa säädetyn määräajan päättymisestä korkotuen lopullinen määrä.

Edellä 30 a §:n 4 momentissa tarkoitettu lisäavustus, maksetaan viitenä yhtä suurena eränä vuosittain. Erillisen avustuksen ensimmäinen erä maksetaan investoinnin valmistumista tai hankkeen toteuttamista ensiksi seuraavan helmi- tai syyskuun viimeisenä päivänä. Erillisen avustuksen ensimmäisen erän maksamisen edellytyksenä on, että tuen saaja viimeistään kuukautta ennen lisäavustuksen maksupäivää toimittaa työvoima- ja elinkeinokeskukselle hyväksyttävän selvityksen rakennushankkeen valmistumisesta ja tai investoinnin toteuttamisesta investointiavustuksen viimeisen erän maksamiseksi.

Tuki maksetaan viran puolesta. Maksamisen edellytyksenä on, että tuensaaja kirjallisesti vastaa työvoima- ja elinkeinokeskuksen tuen maksamisen edellytysten täyttymistä koskevaan tiedusteluun hyvissä ajoin ennen maksupäivää. Lisäavustusta ei makseta, ennen kuin työvoima- ja elinkeinokeskus on saanut vastauksen. Lisäavustusta tai sen osaa ei makseta lainkaan, jos tuen saaja ilmoittaa, etteivät lisäavustuksen myöntämisen edellytykset enää täyty.

Ennakkoa ei katsota EY:n rahoitusta haettaessa tukikelpoiseksi menoksi. Vuotuista toista ja kolmatta erää maksettaessa on huolehdittava siitä, että viimeistään kolmannen maksuerän jälkeen EY:n varoista ja kansallisista varoista myönnetyn tuen maksetut osuudet ovat tukipäätöksen mukaisessa suhteessa keskenään. Ennakosta mahdollisesti aiheutuva menetys jää kansalliseksi vahingoksi.

Tuki, joka on myönnetty 57 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiseen investointiin, maksetaan hyväksyttävien tositteiden perusteella enintään kahdessa erässä sen jälkeen, kun investointi on toteutettu ja selvitys varojen käytöstä tukipäätöksen ehtojen mukaisesti on määräajassa toimitettu työvoima- ja elinkeinokeskukselle.

Tutkimukseen myönnetty tuki maksetaan maksettujen kustannusten mukaan vuosittain enintään kolmessa erässä mahdollinen ennakko mukaan lukien.

Ennakkona voidaan maksaa enintään 50 prosenttia avustuksesta. Yleensä ennakkona maksetaan kuitenkin enintään puolen vuoden tarvetta vastaava määrä. Seuraava ennakkona maksettava erä voidaan maksaa vasta, kun edellistä erää vastaava osuus tutkimuksesta on toteutettu ja selvitys varojen käytöstä ja työn edistymisestä on toimitettu maa- ja metsätalousministeriölle. Selvityksen tulee sisältää tilitys, johon on liitettävä jäljennökset tilitositteista.

Viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on kuitenkin, että tuen saaja toimittaa määräajassa selvityksen toiminnastaan ja varojen käytöstä sekä siitä, että tutkimus on toteutettu tukipäätöksen ehtojen mukaisesti. Viimeinen erä on vähintään 15 prosenttia tuesta.

Ohjausryhmästä huolimatta hakija vastaa hankkeen asianmukaisesta toteuttamisesta ja tukivarojen käytöstä säädösten mukaisesti. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen edustaja ei voi ohjausryhmässä antaa lupaa sellaisiin hankkeen sisältöä, toteuttamista tai rahoitusta koskeviin muutoksiin, joista päättäminen säädösten tai tukipäätöksen mukaan kuuluu työvoima- ja elinkeinokeskukselle.

Kustannukset, jotka aiheutuvat ohjausryhmään kuuluvien viranomaisten osallistumisesta ryhmän toimintaan, eivät ole hankkeen kustannuksia, jos osallistuminen liittyy viranhoitoon.

Maa- ja metsätalousministeriö valitsee vuosittain keskitetysti ne tuensaajat, joiden luona valvonta suoritetaan. Valinta tehdään pääsääntöisesti riskianalyysiin perustuvalla satunnaisotannalla.

Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa muun syyn perusteella suorittaa tai määrätä suoritettavaksi lisätarkastuksia. Työvoima- ja elinkeinokeskus voi myös omasta aloitteestaan tarvittaessa suorittaa tarkastuksia lisävalvontana. Lisäksi suoritetaan ne lisätarkastukset, joiden tekemistä yhteisöjen toimielimet edellyttävät.

Valvontaa ei saa suorittaa henkilö, joka on päättänyt tuen myöntämisestä tai hyväksynyt maksamisen tai muuten olennaisella tavalla vaikuttanut tarkastettavien kustannusten hyväksymiseen.

Valvontaa suorittavalla henkilöllä tulee olla joko maa- ja metsätalousministeriön antama valtuutuksen sisältävä valvontapassi tai rahoituslain 44 §:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen tai toimielimen antama valtakirja. Valvontapassi tai valtakirja on pyydettäessä esitettävä tuen saajalle tai tämän edustajalle ennen tarkastuksen aloittamista.

Valvonnassa voidaan tarvittaessa käyttää apuna asiantuntijoita. Asiantuntijalla tulee olla valtuutus 2 momentissa tarkoitetulta viranomaiselta tai toimielimeltä.

Kansallisesti rahoitettuja tukia valvontaotannan perusteella valvottaessa tarkastuksen ajankohdasta on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa tuen saajalle. Lisävalvonta voidaan suorittaa siitä etukäteen ilmoittamatta.

Osarahoitettavia tukia valvottaessa noudatetaan, mitä 1 momentissa säädetään, ellei yhteisön lainsäädännöstä muuta johdu.

Tarkastus tulee pääsääntöisesti toteuttaa siten, että tuen saajalle tai hänen edustajalleen varataan tilaisuus olla läsnä tarkastusta suoritettaessa.

Tarkastus on suoritettava sillä tavoin, että tarkastuksen perusteella voidaan todeta, ovatko tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset olleet olemassa sekä onko tukipäätöksen ehtoja noudatettu.

Tarkastuksen tulee lisäksi käsittää sekä tuen saajan kirjanpidon, muiden asiakirjojen että tarvittaessa tuensaajan tietojärjestelmien tarkastuksen sillä tavoin ja siinä laajuudessa, kuin tuen asianmukaisen käytön varmistaminen edellyttää.

Osarahoitettua tukea valvottaessa on tarkastettava ne seikat, jotka yhteisön lainsäädännössä ja valvontaa koskevissa määräyksissä edellytetään yhteisön tuen osalta tarkastettavaksi. Kansallista tukea valvottaessa on noudatettava soveltuvin osin samoja periaatteita.

Tarkastuksen suorittamisesta on laadittava viipymättä pöytäkirja.

Valvontapöytäkirjasta tulee riittävästi yksilöidä tarkastus, tarkastetut kohteet, tarkastustapa ja tarkastuksen keskeiset havainnot.

Tarkastuksen suorittajan on allekirjoitettava valvontapöytäkirja. Tuen saajalle tai hänen edustajalleen on varattava mahdollisuus lausua käsityksensä tarkastuksesta ja saada se merkityksi pöytäkirjaan tai liitettäväksi siihen. Tuen saajalle on annettava jäljennös pöytäkirjasta, jonka saa lähettää postitse tavallisena kirjeenä.

Valvontapöytäkirja on viipymättä toimitettava tukijärjestelmästä vastaavalle viranomaiselle sekä asianomaisen tuen myöntämistä ja maksamisesta vastanneelle viranomaiselle tai toimielimelle.

Asianomaisen viranomaisen tai toimielimen on tarkastettava, antavatko valvontapöytäkirjassa esitetyt havainnot aihetta jatkotoimenpiteisiin, ja tarvittaessa ryhdyttävä asian edellyttämiin toimenpiteisiin.

Lainaa ja avustusta irtisanottaessa ja tukea takaisin perittäessä on samalla päätettävä, onko maksettavaksi määrätty pääoma suoritettava yhdessä vai useammassa erässä. Samalla on myös määrättävä takaisinmaksuaika, joka ei saa olla avustukselle yhtä vuotta ja valtionlainalle kahta vuotta pitempi.

Jos korkotuen maksaminen lakkautetaan lainoitetun omaisuuden omistusoikeuden siirtymisen taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistamisen perusteella, korkotuki maksetaan omistusoikeuden siirtymispäivään taikka toiminnan lakkaamiseen tai olennaiseen supistumiseen saakka, jollei korkotuen lakkauttamista koskevasta päätöksestä muuta johdu. Mainitun ajankohdan jälkeiseltä ajalta maksetut korkohyvitykset peritään takaisin lainansaajalta. Muissa tapauksissa korkotuki maksetaan lakkauttamista koskevan päätöksen antamispäivään saakka, jollei korkotuen lakkauttamista koskevasta päätöksestä muuta johdu.

Työvoima- ja elinkeinokeskus voi myöntää tukea sellaisen paikallisen toimintaryhmän toimintaan, jonka toiminta-ohjelma on 7 §:n 3 momentin 5 kohdassa tarkoitetuin tavoin hyväksytty. Työvoima- ja elinkeinokeskus päättää samalla siitä enimmäiseuromäärästä, jonka rajoissa toimintaryhmän puoltamia hankkeita tuetaan.

Tavoite 1 -ohjelman ja alueellisen maaseudun kehittämisohjelman toteuttamiseen osallistuvan paikallisen toimintaryhmän päätehtävänä on vastata oman alueensa kehittämissuunnitelman laadinnasta ja täytäntöönpanosta sekä siitä tiedottamisesta. Paikallisen toimintaryhmän tulee avustaa avustuksen hakijoita ja hankkeiden toteuttajia hankkeiden valmistelussa ja toteuttamisessa sekä asioinnissa viranomaisten kanssa.

Paikallinen toimintaryhmä käsittelee sille esitetyt hanke-esitykset ja antaa niistä lausunnon työvoima- ja elinkeinokeskukselle, joka tekee niistä päätökset. Työvoima- ja elinkeinokeskus voi myöntää avustuksen ryhmälle varatusta rahoituskehyksestä vain sellaiselle avustuksen hakijalle, jota paikallinen toimintaryhmä on puoltanut. Tuen saajan on pyydettävä tuen maksamista koskevasta hakemuksesta paikallisen toimintaryhmän lausunto.

Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy sellaisen rahoituslain 3 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetun paikallisen toimintaryhmän, jonka tarkoituksena on toteuttaa LEADER+ -yhteisöaloiteohjelmaa tai rahoituslain 3 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettua kansallista ohjelmaa. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy samalla myös toimintaryhmän esityksen sen kehittämissuunnitelmaksi. Toimintaryhmää ja sen kehittämissuunnitelmaa hyväksyttäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä 7 §:n 3 momentin 5 kohdassa säädetään.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen myöntäessä tukea muuhun kuin maatilatalouteen, asuntorakentamiseen tai asuntotilan hankintaan, hakemus on ennen hakemuksen ratkaisemista käsiteltävä työvoima- ja elinkeinokeskuksessa siten, että sekä yritystoiminnan tukemista koskevan lainsäädännön mukaiset yritystuen myöntämisen periaatteet että työvoima- ja elinkeinokeskuksessa noudatetut tuen painopisteet ja EMOTR:n varoilla osarahoitettavien tukien osalta tavoite-, maaseutu- tai yhteisöaloite-ohjelmassa sovitut periaatteet tulevat huomioon otetuiksi. Yhteensovituksessa tulee ottaa huomioon myös edellä sanotun lainsäädännön mukaiset tukitasot jollei EY:n maaseudun kehittämisasetuksessa, rahoituslaissa ja ohjelmissa asetetuista tavoitteista muuta johdu. Hakemuksen käsittelyyn osallistuvat ne työvoima- ja elinkeinokeskuksen osastoilla toimivat yritystukia käsittelevät henkilöt siten, kuin asiasta työvoima- ja elinkeinokeskuksista annetussa asetuksessa (93/1997) säädetään sekä työvoima- ja elinkeinokeskuksen työjärjestyksessä määrätään. Hakemusasiakirjoihin on liitettävä muistio tai pöytäkirjanote käsittelystä. Muistioon tai pöytäkirjaan tulee sisältyä ehdotus tuettaviksi kustannuksiksi ja tuen määräksi.

Maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä toimii maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, jonka puheenjohtajan ja muut jäsenet valtioneuvosto määrää. Yhteistyöryhmässä tulee olla edustettuina ne ministeriöt, joiden toimialaan kuuluu maaseudun kehittämiseen liittyviä asioita, sekä sellaisia muita organisaatioita, joiden toiminnalla on olennaista vaikutusta maaseudun kehittämisessä. Yhteistyöryhmällä voi olla teemaryhmiä, joista kukin keskittyy johonkin maaseudun kehittämiseen liittyvään osa-alueeseen.

Toimintaansa varten yhteistyöryhmän on laadittava ohjesääntö, jonka maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy. Yhteistyöryhmän on vuosittain annettava selvitys varainkäytöstään ja kertomus toiminnastaan maa- ja metsätalousministeriölle.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän tehtävänä on, siten kuin yhteistyöryhmää asetettaessa tarkemmin määrätään:

Muilta osin yhteistyöryhmän toimintaan sovelletaan, mitä komiteoista säädetään tai määrätään.

Jollei rahoituslaissa tai valtioneuvoston asetuksessa toisin säädetä, viranomainen, joka on myöntänyt tuen, päättää myös tukiehtojen muuttamisesta, tuen siirtämisestä sekä muusta yksittäistä tuen saajaa tai samaa kehittämissuunnitelmaa koskevasta asiasta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu tuen myöntänyt viranomainen antaa myös rahoituslain 49 §:n 2 momentissa tarkoitetun ennakkotiedon.

Ministeriön, jolle maa- ja metsätalousministeriö on rahoituslain 8 §:n 1 momentin nojalla antanut EMOTR:n varoja rahaston rahoittamien ohjelmien täytäntöönpanoa varten, on annettava maa- ja metsätalousministeriölle yhteisön lainsäädännössä edellytetyt rahaston varojen hallinnointia koskevat tiedot.

Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus antaa Euroopan yhteisöjen komissiolle todistukset EMOTR:sta myönnettyjen tukienmaksamisesta valtiolle aiheutuneista kustannuksista ja hakee komissiolta sekä ennakkoa että kustannusten korvaamiseen perustuvaa maksatusta saatuaan maa- ja metsätalousministeriön luvan.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2000. Asetuksen 11–14 §, 15 §:n 1 ja 2 momentti, 16–25 §, 4–11 luku, 67–71 §, 73–76 §, 14, 15, 15 a ja 16 luku, 97–102 § ja 103 §:n 2 ja 3 momentti tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä marraskuuta 2000. Asetuksen 13 luku tulee voimaan 20 päivänä syyskuuta 2001. Asetuksen 15 §:n 3 ja 4 momentti sekä 72 § tulevat voimaan valtioneuvoston asetuksella erikseen säädettävänä ajankohtana.

Tätä asetusta sovelletaan rahoituslain nojalla tehtyihin hakemuksiin, jotka tämän asetuksen voimaan tullessa ovat vireillä.

Tämän päätöksen 102 §:n 2 ja 3 momenttia sovelletaan kuitenkin selvityksiin, todistuksiin ja maksatushakemuksiin, jotka koskevat maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/1994) nojalla myönnettyä tukea.

Sen estämättä, mitä 39 §:n 3 momentissa säädetään, sovelletaan vuonna 2000 vireille tulleisiin hakemuksiin, mitä Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1750/1999 muuttamisesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2075/2000 1 artiklan 2 kohdassa säädetään.

Sen estämättä, mitä 78 §:ssä tuen hakemisesta asiakirjan luonnoksen perusteella ja 79 §:ssä tuen hakemisen ajankohdasta säädetään, nuorten viljelijöiden aloitustukea ja rahoituslain 21 §:ssä tarkoitettua tukea maanhankintaan voidaan myöntää, jos tukea ei ole voinut hallinnollisista syistä hakea tässä asetuksessa tarkoitetuin tavoin määräajassa ja jos

Tilanpidon aloittamista koskevaan luovutuskirjaan tai vuokrasopimukseen sovelletaan, mitä 36 §:n 2 momentissa säädetään.

Tukea ei saa myöntää, jos päätös hakemukseen annetaan 31 päivän joulukuuta 2001 jälkeen eikä kysymys ole valituksen johdosta annetusta uudesta päätöksestä.