Finlex →1323/2001 — Opetusministeriön asetus eräiden oppilailta ja opiskelijoilta perittävien maksujen perusteista

Tässä asetuksessa säädetään maksuista, joita koulutuksen järjestäjät voivat periä oppilailta ja opiskelijoilta perusopetuslain (628/1998), lukiolain (629/1998) ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) nojalla.

Asetusta sovelletaan kunnan, kuntayhtymän, rekisteröidyn yhteisön tai säätiön ja valtion järjestämässä koulutuksessa opiskelijoilta perittäviin maksuihin.

Perusopetuslain 31 §:n 3 momentissa tarkoitetussa ulkomailla järjestettävässä opetuksessa oppilailta voidaan periä maksuja enintään 2 420 euroa vuodessa. Japanin ja Brysselin suomalaisissa kouluissa oppilaalta voidaan kuitenkin periä maksuja enintään 10 700 euroa vuodessa.

Perusopetuslain 31 §:n 3 momentissa tarkoitetussa vieraskielisessä opetuksessa, jota yksityinen opetuksen järjestäjä järjestää opetusministeriön määräämän erityisen koulutustehtävän perusteella, oppilaalta voidaan periä maksuja enintään 673 euroa vuodessa. Helsingin Kansainvälisen koulun oppilaalta voidaan kuitenkin periä maksuja enintään 8 914 euroa vuodessa.

Perusopetuslain 33 §:n 4 momentissa tarkoitetulta oppilaalta, joka on otettu muuhun kuin perusopetuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hänelle osoitettuun kouluun, voidaan periä hänelle järjestetystä majoituksesta ja täysihoidosta maksua enintään mainittujen palvelujen järjestämisestä aiheutuvien keskimääräisten oppilasta kohden laskettujen vuosikustannusten mukaisesti. Sisäoppilaitoksessa järjestettävässä koulutuksessa mainituista kustannuksista vähennetään oppilaasta koulutuksen järjestäjälle opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun asetuksen (806/1998) 5 §:n 1 momentin nojalla maksettava euromäärä. Tässä momentissa tarkoitetulta oppilaalta voidaan periä majoituspaikan ja kodin välisistä matkoista maksua enintään asianomaisen oppilaan matkoista aiheutuvien kustannusten mukaisesti.

Perusopetuslain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetulta aineopiskelijalta, joka ei ole oppivelvollinen, voidaan periä opetuksesta maksua, joka on enintään 50 prosenttia kurssin järjestämisestä aiheutuvista keskimääräisistä oppilasta kohden lasketuista vuosikustannuksista.

Lukiolain 28 §:n 4 momentissa tarkoitetussa ulkomailla järjestettävässä lukiokoulutuksessa opiskelijoilta voidaan periä maksuja enintään 2 420 euroa vuodessa. Espanjan suomalaisessa lukiossa opiskelijalta voidaan kuitenkin periä maksuja enintään 2 900 euroa vuodessa

Lukiolain 28 §:n 4 momentissa tarkoitetussa vieraskielisessä opetuksessa, jota yksityinen opetuksen järjestäjä järjestää opetusministeriön määräämän erityisen koulutustehtävän perusteella, opiskelijoilta perittävistä maksuista on voimassa, mitä 2 §:n 2 momentissa säädetään.

Lukiolain 20 §:n 3 momentissa tarkoitetulta aineopiskelijalta voidaan periä opetuksesta maksua, joka on enintään 50 prosenttia kurssin järjestämisestä aiheutuvista keskimääräisistä opiskelijaa kohden lasketuista vuosikustannuksista.

Lukiolain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kokeesta, jossa lukion oppimäärä tai osa siitä suoritetaan oppimäärään kuuluvien tietojen ja taitojen hankkimistavasta riippumatta, opiskelijalta voidaan periä enintään 50,5 euron suuruinen maksu.

Lukiolain 18 §:ssä tarkoitetusta ylioppilastutkinnosta perittävistä maksuista säädetään erikseen.

Lukiolain 34 §:n 2 momentissa tarkoitetussa ulkomailla järjestettävässä lukiokoulutuksessa opiskelijoilta voidaan periä maksuja enintään 2 420 euroa vuodessa. Espanjan suomalaisessa lukiossa opiskelijalta voidaan kuitenkin periä maksuja enintään 2 900 euroa vuodessa.

Lukiolain 34 §:n 2 momentissa tarkoitetussa vieraskielisessä opetuksessa, jota yksityinen koulutuksen järjestäjä järjestää opetus- ja kulttuuriministeriön määräämän erityisen koulutustehtävän perusteella, opiskelijoilta perittävistä maksuista on voimassa, mitä 2 §:n 2 momentissa säädetään.

Lukiolain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetulta aineopiskelijalta voidaan periä opetuksesta maksu, joka on enintään 50 prosenttia opintojakson järjestämisestä aiheutuvista keskimääräisistä opiskelijaa kohden lasketuista vuosikustannuksista.

Lukiolain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetusta erityisen tutkinnon kokeesta opiskelijalta voidaan periä enintään 50,5 euron suuruinen maksu.

Ylioppilastutkinnosta perittävistä maksuista säädetään erikseen.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 27 §:n 4 momentissa tarkoitetulle yksityisopiskelijalle järjestettävästä kokeesta voidaan periä opiskelijalta enintään 50,5 euron suuruinen maksu.

Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa ammatti- ja erikoisammattitutkintokoulutuksessa opiskelijalta perittävä maksu voi olla enintään 25 prosenttia koulutuksen järjestäjän arvioimista koulutuksen järjestämisestä aiheutuvista keskimääräisistä kustannuksista.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa ammatillista osaamista syventävässä tai täydentävässä koulutuksessa opiskelijalta perittävä maksu voi olla enintään 50 prosenttia koulutuksen järjestäjän arvioimista koulutuksen järjestämisestä aiheutuvista keskimääräisistä kustannuksista.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa koulutuksissa, jotka valmistavat ansio- ja liikennelentäjän tehtäviin, lennonjohtajan tehtäviin tai kaupunkiraideliikenteen kuljettajan tehtäviin opiskelijalta perittävä maksu voi olla enintään 25 prosenttia koulutuksen järjestäjälle koulutuksen järjestämisestä aiheutuvista keskimääräisistä kustannuksista.

Opiskelijamaksujen määräämisessä opiskelijoille 4, 4 a ja 4 b §:n perusteella on noudatettava yhdenvertaisia perusteita.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 17 §:ssä tarkoitetussa ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa opiskelijalta voidaan periä maksu, joka on enintään 50 prosenttia opiskelijakohtaisesta määrästä, joka on laskettu opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun asetuksen 10 a §:n mukaisen ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinnan perusteella. Muussa ammatillisessa lisäkoulutuksessa opiskelijalta voidaan periä maksu, joka on enintään 75 prosenttia edellä mainitulla tavalla opiskelijaa kohden lasketusta määrästä.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 §:n 4 momentissa tarkoitettu näyttötutkintoina suoritettaviin ammatillisiin perustutkintoihin, ammattitutkintoihin ja erikoisammattitutkintoihin osallistuvalta perittävä kiinteä tutkintomaksu on 50,5 euroa.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 57 §:ssä tarkoitetun tutkintotodistuksen tai 58 §:ssä tarkoitetun valmentavan koulutuksen suorittamisesta annetun todistuksen arvosanan korottamisesta voidaan periä enintään 150 euron suuruinen maksu.

Jos lukiokoulutuksen taikka ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun perustutkintokoulutuksen tai valmentavan koulutuksen järjestäjä antaa opiskelijalle opiskelun edellyttämiä oppikirjoja tai muita opiskelijan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja oppimateriaaleja taikka henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja työvälineitä, koneita, laitteita, materiaaleja ja muita tarvikkeita, jotka koulutuksen päätyttyä jäävät opiskelijalle, voi koulutuksen järjestäjä periä niistä maksun enintään todellisten hankinta- tai tuotantokustannusten mukaisesti. Jos opiskelija hankkii mainitut oppimateriaalit ja tarvikkeet muuten, häneltä ei voida periä tässä momentissa tarkoitettuja maksuja.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuina oppimateriaaleina ja tarvikkeina ei pidetä maksuttomaan opetukseen kuuluvia opetuksen järjestämisen edellyttämiä työvälineitä, koneita, laitteita, suojavaatteita, työturvallisuussäännösten edellyttämiä varusteita, opetuksessa käytettäviä koulutuksen järjestäjälle kuuluvia materiaaleja ja tarvikkeita eikä muita vastaavia opetusvälineitä.

Tämän asetuksen 2 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu oppilaalta ja opiskelijalta perittävä maksu ei saa ylittää euromäärää, joka saadaan, kun koulutuksen järjestäjälle koulutuksen järjestämisestä oppilasta tai opiskelijaa kohden aiheutuneista keskimääräisistä kustannuksista vähennetään kunkin oppilaan tai opiskelijan osalta koulutuksen järjestäjälle myönnetty valtionrahoitus.

Tämän asetuksen 2 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu oppilaalta ja opiskelijalta perittävä maksu ei saa ylittää euromäärää, joka saadaan, kun koulutuksen järjestäjälle koulutuksen järjestämisestä oppilasta tai opiskelijaa kohden aiheutuneista keskimääräisistä kustannuksista vähennetään kunkin oppilaan tai opiskelijan osalta koulutuksen järjestäjälle myönnetty valtionrahoitus.

Tässä asetuksessa säädettyjen maksujen perusteina käytettäviä kustannuksia laskettaessa otetaan huomioon kustannukset, joita käytetään määriteltäessä valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:ssä tarkoitettua suoritteen omakustannusarvoa.

2 momentti on kumottu A:lla 5.10.2017/681.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002. Asetusta sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä maksuja vuodelle 2002.

Tällä asetuksella kumotaan eräiden oppilailta ja opiskelijoilta perittävien maksujen perusteista 22 päivänä joulukuuta 1998 annettu opetusministeriön päätös (1096/1998) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tämän asetuksen mukaiset maksut voidaan vuoden 2002 helmikuun loppuun asti maksaa myös käyttäen maksuvälineenä markkamääräisiä seteleitä ja metallirahoja. Tällöin euromääräinen hinta muutetaan markkamääräiseksi kertomalla se luvulla 5.94573 sekä pyöristämällä loppusumma lähimpään penniin.