Lukuohje ja menetelmäkuvaus
Tämä sivu esittää yksittäisen säädöksen ajantasaisen version. Vihreä laatikko näyttää säännöksen voimaantulopäivän, sininen muutossäädöksen ja punainen kumotun säännöksen.
Valitse päivämääräväli suodattimesta nähdäksesi, mitkä säännökset olivat voimassa tiettynä ajanjaksona. Näytä kumotut -valinta hallitsee kumottujen säännösten näkyvyyttä. Aiemmat sanamuodot -painikkeesta näet pykälän historian.
Sisäasiainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 17 päivänä toukokuuta 1947 annetun rajavyöhykelain (403/1947) 1 §:n 1 momentin nojalla:
1 §
Rajavyöhykkeenä on valtakunnan rajan rajaviivan ja tässä asetuksessa säädetyn rajavyöhykkeen takarajan välinen alue.
2 §
Tässä asetuksessa käytetyillä paikannimillä, maastokohtien nimillä ja karttapisteillä tarkoitetaan Maanmittauslaitoksen vuonna 1997 julkaiseman, mittakaavaltaan 1:50 000 peruskartan nimikkeistöä ja karttapisteitä.
Rajamerkillä tarkoitetaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä 23 päivänä kesäkuuta 1960 allekirjoitetussa sopimuksessa Suomen ja Neuvostoliiton välisellä valtakunnan rajalla noudatettavasta järjestyksestä ja rajatapahtumain selvittämisjärjestyksestä (SopS 32/1960) mainittua rajamerkkiä.
3 §
Rajavyöhykkeen takaraja merkitään maanomistajan suostumuksella maastoon maalaamalla takarajalla oleviin puihin keltainen rengas tai kiinnittämällä niiden ympärille keltaisesta muovinauhasta rengas taikka pystyttämällä keltaiseksi maalattuja viittoja.
Vesialueella rajavyöhykkeen takaraja merkitään joko keltaisilla viitoilla tai keltaisilla poijuilla. Laajoilla vesistöillä voidaan takarajan kulku merkitä rannalle takarajan suuntaan osoittavilla linjataulupareilla.
Teiden, polkujen ja muiden kulku-urien kohdalla sekä tarpeen vaatiessa muuallakin takaraja merkitään erityisillä kieltotauluilla.
4 §
Rajavyöhykkeen takaraja kulkee tässä asetuksessa mainittujen kiintopisteiden kautta siten kuin se on maastoon merkitty. Takarajan kulkua kuvaamaan käytetyt järvet, joet, purot, tiet, polut ja muut kulkureitit eivät kuulu rajavyöhykkeeseen, ellei tässä asetuksessa niin erikseen säädetä.
5 §
Jos kiinteistön käyttötarkoitus tai muu syy huomattavasti vaikeuttaa rajavyöhykkeen takarajan riittävää merkitsemistä maastoon tässä asetuksessa lueteltujen kiintopisteiden ja maastokohtien mukaisesti, voidaan takaraja merkitä rajavartiolaitoksen esikunnan päätöksellä vähäisessä määrin niistä poikkeavasti, kuitenkin sillä edellytyksellä, ettei rajavyöhyke tällaisen takarajan merkitsemisen johdosta laajennu.
6 §
Rajavyöhykkeen takaraja kulkee karttapisteiden ja maastokohtien kautta seuraavasti:
1. Kotkan kaupunki ja Vehkalahden kunta
2. Virolahden kunta
3. Miehikkälän kunta
4. Ylämaan kunta
5. Lappeenrannan kaupunki
6. Joutsenon kunta
7. Imatran kaupunki
8. Ruokolahden kunta
9. Rautjärven kunta
10. Parikkalan kunta
11. Saaren kunta
12. Uukuniemen kunta
13. Kiteen kaupunki
14. Tohmajärven kunta
15. Värtsilän kunta
16. Tuupovaaran kunta
17. Ilomantsin kunta
18. Lieksan kaupunki
19. Kuhmon kaupunki
20. Suomussalmen kunta
21. Kuusamon kaupunki
22. Sallan kunta
23. Savukosken kunta
24. Sodankylän kunta
25. Inarin kunta
7 §
Rajavartiolaitoksen esikunta antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä rajavyöhykkeen takarajan merkitsemisestä.
8 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2001.
Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Tällä asetuksella kumotaan rajavyöhykkeestä ja rajavyöhykkeen takarajasta 18 päivänä lokakuuta 1993 annettu sisäasiainministeriön päätös (883/1993) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.