Lukuohje ja menetelmäkuvaus
Tämä sivu esittää yksittäisen säädöksen ajantasaisen version. Vihreä laatikko näyttää säännöksen voimaantulopäivän, sininen muutossäädöksen ja punainen kumotun säännöksen.
Valitse päivämääräväli suodattimesta nähdäksesi, mitkä säännökset olivat voimassa tiettynä ajanjaksona. Näytä kumotut -valinta hallitsee kumottujen säännösten näkyvyyttä. Aiemmat sanamuodot -painikkeesta näet pykälän historian.
Muutossäädökset (2)
| Säädös | Voimaan | Huomautus | Muutoskohtia |
|---|---|---|---|
| 445/2013 | 2013-07-01 | 91 | |
| 1011/2015 | 2016-01-01 | muutt. 16 ja 17 §, lis. 18 § | 7 |
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
SoveltamisalaTässä laissa säädetään uusiutuvista energialähteistä ja tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön alkuperän varmentamisesta sekä sähkön alkuperän ilmoittamisesta.
Tällä lailla säädetään menettelyistä, joita käyttäen voimalaitoksen haltija voi varmentaa erikseen säädetyillä tuotantotavoilla ja erikseen säädetyistä energialähteistä tuottamansa sähkön alkuperän sekä sähkön alkuperän ilmoittamista koskevista sähkönmyyjän vähimmäisvelvoitteista. Sähkön alkuperän varmentamisessa voidaan käyttää tässä laissa säädetyn sähkön alkuperätakuun asemasta myös muita varmennustapoja.
Tämän lain 2 a §:n 3 momenttia ja 3 a §:ää ei sovelleta tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön alkuperätakuuseen.
1 §
Lain tarkoitusTällä lailla säädetään menettelyistä, joita käyttäen voimalaitoksen haltija voi varmentaa erikseen säädetyillä tuotantotavoilla ja erikseen säädetyistä energialähteistä tuottamansa sähkön alkuperän sekä sähkön alkuperän ilmoittamista koskevista sähkönmyyjän vähimmäisvelvoitteista. Sähkön alkuperän varmentamisessa voidaan käyttää tässä laissa säädetyn sähkön alkuperätakuun asemasta myös muita varmennustapoja.
1 a §
MääritelmätTässä laissa tarkoitetaan:
uusiutuvilla energialähteillä tuuli-, aurinko- ja ilmalämpöenergiaa, geotermistä energiaa, hydrotermistä energiaa, valtamerienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikkakaasuja, jäteveden käsittelylaitosten kaasuja ja biokaasuja;
ilmalämpöenergialla ilmassa lämpönä olevaa energiaa;
geotermisellä energialla maaperään pinnan alle lämpönä varastoitunutta energiaa;
hydrotermisellä energialla tarkoitetaan pintaveteen lämpönä varastoitunutta energiaa;
biomassalla maatalouden kasvi- ja eläin-aineista sekä metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta, kalastus ja vesiviljely mukaan lukien, peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa;
uusiutuvista energialähteistä tuotetulla sähköllä sähköä, joka tuotetaan yksinomaan uusiutuvia energialähteitä käyttävissä voimalaitoksissa ja sitä osuutta uusiutuvia ja muita energialähteitä käyttävissä voimalaitoksissa tuotetusta sähköstä, joka tuotetaan uusiutuvista energialähteistä sekä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä, jota käytetään varastointijärjestelmien täyttämiseen, lukuun ottamatta varastointijärjestelmien tuottamaa sähköä;
omakäyttölaitteilla niitä laitteita ja koneistoja, jotka voimalaitoksessa tarvitaan sähkön tai sähkön ja lämmön tuottamiseen ja tuotantovalmiuden ylläpitämiseen ja jotka tarvitaan voimalaitoksen aiheuttamien ympäristöhaittojen poistamiseen tai pienentämiseen;
yhteistuotannolla lämpöenergian ja sähkö- tai mekaanisen energian samanaikaista tuottamista samassa prosessissa;
tehokkaalla yhteistuotannolla energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU, jäljempänäenergiatehokkuusdirektiivi, liitteessä II asetetut perusteet täyttävää yhteistuotantoa;
yhteistuotannolla tuotetulla sähköllä hyötylämmön tuotantoon liittyvässä prosessissa tuotettua ja energiatehokkuusdirektiivin liitteessä I säädetyn menetelmän mukaisesti laskettua sähköä;
myynninedistämisaineistolla sähkön markkinoimiseksi suoraan sähkönkäyttäjälle jaettua tai lähetettyä kirjallista aineistoa sekä vastaavaa sähköistä aineistoa, jonka sähkönkäyttäjä voi tallentaa ja toisintaa muuttumattomana;
sähkönkäyttäjällä sähkön loppukäyttäjää sekä luonnollista tai oikeushenkilöä, joka toimittaa sähköä vain muille samaan konserniin kuuluville yhtiöille taikka kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisällä.
1 b §
EU- ja ETA-valtioiden uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle myöntämien alkuperätakuiden tunnustaminenEuroopan unionin (EU) tai Euroopan talousalueen (ETA) toisen valtion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY mukaisesti uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle myöntämät alkuperätakuut on tunnustettava käytettäväksi osoituksena 2 §:n ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisista seikoista sekä 11 §:n mukaiseen tarkoitukseen.
Työ- ja elinkeinoministeriö voi päättää, että Suomi ei tunnusta tietyn EU- tai ETA-valtion 1 momentin mukaisia alkuperätakuita käytettäväksi 11 §:n mukaiseen tarkoitukseen, jos alkuperätakuun täsmällisyydestä, luotettavuudesta ja todenperäisyydestä on perusteltuja epäilyjä. Työ- ja elinkeinoministeriön on ilmoitettava kieltäytymisestä ja sen perusteista komissiolle. Jos Energiamarkkinavirasto tai rekisterinpitäjä katsoo, että tietyn EU- tai ETA-valtion alkuperätakuiden tunnustamisesta tulisi kieltäytyä, sen on ilmoitettava asiasta työ- ja elinkeinoministeriölle.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut alkuperätakuut, joita Suomi ei työ- ja elinkeinoministeriön päätöksen mukaan tunnusta, voidaan 2 momentin estämättä käyttää 11 §:n mukaiseen tarkoitukseen, jos ne on merkitty rekisterinpitäjän sähköiseen rekisteriin viimeistään kahden kuukauden kuluessa työ- ja elinkeinoministeriön päätöksestä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää 1 momentin soveltamisesta myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolella myönnettyihin alkuperätakuisiin.
1 c §
EU- ja ETA-valtioiden tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetulle sähkölle myöntämien alkuperätakuiden tunnustaminenToisen EU- tai ETA-valtion tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetulle sähkölle myöntämät alkuperätakuut on tunnustettava osoituksena 2 §:n ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisista seikoista.
Työ- ja elinkeinoministeriö voi päättää, että Suomi ei tunnusta tietyn EU- tai ETA-valtion 1 momentin mukaisia alkuperätakuita, jos alkuperätakuun täsmällisyydestä, luotettavuudesta ja todenperäisyydestä on perusteltuja epäilyjä. Työ- ja elinkeinoministeriön on ilmoitettava kieltäytymisestä ja sen perusteista komissiolle. Jos Energiamarkkinavirasto tai rekisterinpitäjä katsoo, että tietyn EU- tai ETA-valtion alkuperätakuiden tunnustamisesta tulisi kieltäytyä, sen on ilmoitettava asiasta työ- ja elinkeinoministeriölle.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut alkuperätakuut, joita Suomi ei työ- ja elinkeinoministeriön päätöksen mukaan tunnusta, voidaan 2 momentin estämättä käyttää osoituksena 1 momentissa mainituista seikoista, jos ne on merkitty rekisterinpitäjän sähköiseen rekisteriin viimeistään kahden kuukauden kuluessa työ- ja elinkeinoministeriön päätöksestä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää 1 momentin soveltamisesta myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolella myönnettyihin alkuperätakuisiin.
2 luku
Sähkön alkuperän varmentaminen alkuperätakuilla (14.6.2013/445)
2 §
Sähkön alkuperätakuuSähkön alkuperätakuu voidaan myöntää uusiutuvista energialähteistä tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetulle sähkölle. Sitä ei kuitenkaan voida myöntää sähkölle, joka kulutetaan voimalaitoksen sähkön tai yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon omakäyttölaitteissa.
Sähkön alkuperätakuu sisältää tiedon sähkön tuotantotavasta ja sen energialähteistä sekä maininnan tuotantoajankohdasta ja -paikasta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että sähkön alkuperätakuun tulee sisältää myös muita sähkön tuotantotapaa ja sen energialähteitä koskevia tietoja.
Uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö voidaan varmentaa vain tässä laissa säädetyllä alkuperätakuulla.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään sähkön tuotantotavat ja energialähteet, joista peräisin olevalle sähkölle myönnetään alkuperätakuita tämän lain mukaisesti.
Sähkön alkuperätakuun on sisällettävä tieto sähkön tuotantotavasta ja sen energialähteistä sekä maininta tuotantoajankohdasta ja -paikasta. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä muista sähkön tuotantotapaa tai sen energialähteitä koskevista tiedoista, joita alkuperätakuun tulee sisältää, sekä alkuperätakuun yksilöimiseksi tarpeellisista tiedoista.
2 §
Sähkön alkuperätakuuSähkön alkuperätakuu sisältää tiedon sähkön tuotantotavasta ja sen energialähteistä sekä maininnan tuotantoajankohdasta ja -paikasta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että sähkön alkuperätakuun tulee sisältää myös muita sähkön tuotantotapaa ja sen energialähteitä koskevia tietoja.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään sähkön tuotantotavat ja energialähteet, joista peräisin olevalle sähkölle myönnetään alkuperätakuita tämän lain mukaisesti.
2 a §
Alkuperätakuun standardiyksikkö ja voimassaoloaikaAlkuperätakuun standardiyksikkönä on käytettävä yhtä megawattituntia. Kutakin tuotettua energiayksikköä kohden voidaan myöntää vain yksi sähkön alkuperätakuu.
Alkuperätakuu myönnetään tuotetun energiamäärän perusteella kalenterikuukausittain. Jos tuotantomäärä kalenterikuukaudessa on vähemmän kuin yksi megawattitunti, alkuperätakuu myönnetään sinä kalenterikuukautena, jolloin tuotantomäärä saavuttaa yhden megawattitunnin.
Alkuperätakuu voidaan käyttää 12 kuukauden kuluessa sitä vastaavan sähköenergian viimeisestä tuotantopäivästä.
3 §
Alkuperätakuun myöntäminen ja rekisterinpitäjäSähkön alkuperätakuu on myönnettävä pyynnöstä tämän lain soveltamisalaan kuuluvalla tuotantotavalla tuotetulle sähkölle ja tämän lain soveltamisalaan kuuluvista energialähteistä tuotetulle sähkölle, jos:
sähkön tuotantotapa ja sen energialähteet on todennettu tämän lain mukaisesti; ja
hakija on ilmoittanut alkuperätakuun myöntämisen edellyttämät tiedot rekisterinpitäjälle.
Järjestelmävastuuseen määrätyn kantaverkonhaltijan tehtävänä on myöntää sähkön alkuperätakuita sähkömarkkinoiden osapuolten kannalta tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla. Alkuperätakuun myöntämiseen liittyvän palvelun hinnoittelun on oltava kohtuullista. Palvelun myyntiehdot ja -hinnat tulee julkaista.
Rekisterinpitäjän tehtävänä on sähkön alkuperätakuiden myöntäminen, siirtäminen, peruuttaminen ja mitätöinti sähkömarkkinoiden osapuolten kannalta tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla.
Sähkön alkuperätakuu on myönnettävä pyynnöstä tämän lain soveltamispiiriin kuuluvalla tuotantotavalla tuotetulle sähkölle ja tämän lain soveltamispiiriin kuuluvista energialähteistä tuotetulle sähkölle, jos:
sähkön tuotantotapa ja sen energialähteet on varmennettu tämän lain mukaisesti; ja
hakija on ilmoittanut alkuperätakuun myöntämisen edellyttämät tiedot alkuperätakuun myöntäjälle.
Järjestelmävastuuseen määrätty kantaverkonhaltija toimii rekisterinpitäjänä. Rekisterinpitäjä voi antaa tehtävän hoitamisen kokonaan omistamansa tytäryhtiön hoidettavaksi. Rekisterinpitäjä voi myös hankkia tehtävän järjestämiseksi tarvittavat palvelut osittain tai kokonaan sopimuskumppaninaan toimivalta palveluntuottajalta. Rekisterinpitäjä on vastuussa tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta.
3 §
Alkuperätakuun myöntäminenJärjestelmävastuuseen määrätyn kantaverkonhaltijan tehtävänä on myöntää sähkön alkuperätakuita sähkömarkkinoiden osapuolten kannalta tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla. Alkuperätakuun myöntämiseen liittyvän palvelun hinnoittelun on oltava kohtuullista. Palvelun myyntiehdot ja -hinnat tulee julkaista.
Sähkön alkuperätakuu on myönnettävä pyynnöstä tämän lain soveltamispiiriin kuuluvalla tuotantotavalla tuotetulle sähkölle ja tämän lain soveltamispiiriin kuuluvista energialähteistä tuotetulle sähkölle, jos:
sähkön tuotantotapa ja sen energialähteet on varmennettu tämän lain mukaisesti; ja
hakija on ilmoittanut alkuperätakuun myöntämisen edellyttämät tiedot alkuperätakuun myöntäjälle.
3 a §
Alkuperätakuun peruuttaminen ja mitätöintiSähkönmyyjän on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava kirjallisesti tai muulla rekisterinpitäjän hyväksymällä tavalla alkuperätakuun käyttämisestä 11 §:n mukaiseen tarkoitukseen rekisterinpitäjälle tai tämän osoittamalle muulle taholle. Rekisterinpitäjän on peruutettava alkuperätakuu heti, kun se on saanut tiedon takuun käyttämisestä.
Rekisterinpitäjän on omasta aloitteestaan mitätöitävä alkuperätakuu heti, jos sitä ei ole käytetty 12 kuukauden kuluttua alkuperätakuuta vastaavan sähköenergian viimeisestä tuotantopäivästä.
3 b §
Alkuperätakuiden sähköinen hallinnointi ja palvelun hinnoitteluSähkön alkuperätakuu myönnetään, siirretään, peruutetaan ja mitätöidään sähköisesti. Alkuperätakuiden myöntäminen, siirtäminen, peruuttaminen ja mitätöinti on järjestettävä siten, että ne ovat tarkkoja, luotettavia ja vaikeasti väärennettävissä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä alkuperätakuiden myöntämisessä, siirtämisessä, peruuttamisessa ja mitätöinnissä käytettävästä menettelystä.
Alkuperätakuun myöntämiseen ja siirtämiseen liittyvän palvelun hinnoittelun on oltava kohtuullista. Palvelun maksuilla voidaan kattaa rekisterinpitäjälle tästä laista johtuvien velvoitteiden hoitamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset sekä kohtuullinen voitto palvelun hoitamisesta. Palvelun hinnoittelussa tai muissa ehdoissa on myös otettava huomioon pienempien tuottajien mahdollisuus hyödyntää alkuperätakuujärjestelmää.
Alkuperätakuun peruuttamisesta ja mitätöinnistä ei saa periä erillistä maksua. Palvelun myyntiehdot ja -hinnat tulee julkaista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä palvelujen hinnoittelusta.
4 §
Voimalaitoksen tuotantotavan ja sen käyttämien energialähteiden todentaminenArviointilaitoksen on todennettava voimalaitoksen tuotantotapa ja sen käyttämät energialähteet ennen kuin voimalaitoksen tuottamalle sähkölle voidaan myöntää alkuperätakuita. Todentaminen on voimassa valtioneuvoston asetuksella säädettävän määräajan. Todentaminen on sen voimassaoloaikana uudistettava, jos voimalaitoksen tuotantotavan tekniset ominaisuudet tai sen käyttämät energialähteet muuttuvat aikaisempaan todentamiseen nähden tavalla, joka vaikuttaa tai voi vaikuttaa alkuperätakuiden myöntämiseen voimalaitoksen tuottamalle sähkölle. Valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää, että muuhun todentamisjärjestelmään perustuva todentaminen rinnastetaan tässä laissa säädettyyn todentamiseen.
Arviointilaitoksen on varmennettava voimalaitoksen tuotantotapa ja sen käyttämät energialähteet ennen kuin voimalaitoksen tuottamalle sähkölle voidaan myöntää alkuperätakuita. Varmennus on voimassa valtioneuvoston asetuksella säädettävän määräajan. Varmennus on sen voimassaoloaikana uudistettava, jos voimalaitoksen tuotantotavan tekniset ominaisuudet tai sen käyttämät energialähteet muuttuvat aikaisempaan varmennukseen nähden tavalla, joka vaikuttaa tai voi vaikuttaa alkuperätakuiden myöntämiseen voimalaitoksen tuottamalle sähkölle. Valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää, että muuhun varmennusjärjestelmään perustuva varmennus rinnastetaan tässä laissa säädettyyn varmennukseen.
Arviointilaitoksen antaman todentamistodistuksen tulee sisältää alkuperätakuun myöntämisessä tarvittavat tiedot voimalaitoksen tuotantotavasta ja sen käyttämistä energialähteistä sekä vahvistuksen sille, että voimalaitoksen tuottama sähkö täyttää alkuperätakuun myöntämisen edellytykset. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä todentamisesta ja todentamistodistuksen sisältämistä tiedoista.
Arviointilaitoksen antaman varmennustodistuksen tulee sisältää alkuperätakuun myöntämisessä tarvittavat tiedot voimalaitoksen tuotantotavasta ja sen käyttämistä energialähteistä sekä vahvistuksen sille, että voimalaitoksen tuottama sähkö täyttää alkuperätakuun myöntämisen edellytykset. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä varmennuksesta ja varmennustodistuksen sisältämistä tiedoista.
4 §
Voimalaitoksen tuotantotavan ja sen käyttämien energialähteiden varmentaminenArviointilaitoksen on varmennettava voimalaitoksen tuotantotapa ja sen käyttämät energialähteet ennen kuin voimalaitoksen tuottamalle sähkölle voidaan myöntää alkuperätakuita. Varmennus on voimassa valtioneuvoston asetuksella säädettävän määräajan. Varmennus on sen voimassaoloaikana uudistettava, jos voimalaitoksen tuotantotavan tekniset ominaisuudet tai sen käyttämät energialähteet muuttuvat aikaisempaan varmennukseen nähden tavalla, joka vaikuttaa tai voi vaikuttaa alkuperätakuiden myöntämiseen voimalaitoksen tuottamalle sähkölle. Valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää, että muuhun varmennusjärjestelmään perustuva varmennus rinnastetaan tässä laissa säädettyyn varmennukseen.
Arviointilaitoksen antaman varmennustodistuksen tulee sisältää alkuperätakuun myöntämisessä tarvittavat tiedot voimalaitoksen tuotantotavasta ja sen käyttämistä energialähteistä sekä vahvistuksen sille, että voimalaitoksen tuottama sähkö täyttää alkuperätakuun myöntämisen edellytykset. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä varmennuksesta ja varmennustodistuksen sisältämistä tiedoista.
5 §
Tietojen antaminen voimalaitoksen tuotantotavasta ja energialähteistäVoimalaitoksen haltijan on ilmoitettava rekisterinpitäjälle tiedot sähkön tuotantotavasta sekä niistä energialähteistä, joita voimalaitos on käyttänyt sähkön alkuperätakuun kohteena olevan sähkömäärän tuottamiseen. Voimalaitoksen haltijan tulee huolehtia siitä, että käytettyä tuotantotapaa ja käytettyjä energialähteitä koskevien tietojen luotettavuus voidaan varmistaa vähintään kuuden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jota tiedot koskevat. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoitusmenettelystä sekä tuotantotapaa ja energialähteitä koskevien tietojen säilyttämisestä.
Voimalaitoksen haltijan on ilmoitettava alkuperätakuun myöntäjälle tiedot sähkön tuotantotavasta sekä niistä energialähteistä, joita voimalaitos on käyttänyt sähkön alkuperätakuun kohteena olevan sähkömäärän tuottamiseen. Voimalaitoksen haltijan tulee huolehtia siitä, että käytettyä tuotantotapaa ja käytettyjä energialähteitä koskevien tietojen luotettavuus voidaan varmistaa vähintään kuuden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jota tiedot koskevat. Tarkempia säännöksiä ilmoitusmenettelystä sekä tuotantotapaa ja energialähteitä koskevien tietojen säilyttämisestä voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.
5 §
Tietojen antaminen voimalaitoksen tuotantotavasta ja energialähteistäVoimalaitoksen haltijan on ilmoitettava alkuperätakuun myöntäjälle tiedot sähkön tuotantotavasta sekä niistä energialähteistä, joita voimalaitos on käyttänyt sähkön alkuperätakuun kohteena olevan sähkömäärän tuottamiseen. Voimalaitoksen haltijan tulee huolehtia siitä, että käytettyä tuotantotapaa ja käytettyjä energialähteitä koskevien tietojen luotettavuus voidaan varmistaa vähintään kuuden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jota tiedot koskevat. Tarkempia säännöksiä ilmoitusmenettelystä sekä tuotantotapaa ja energialähteitä koskevien tietojen säilyttämisestä voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.
6 §
Alkuperätakuun epääminen määräajaksiEnergiamarkkinavirasto voi kieltää myöntämästä sähkön alkuperätakuuta voimalaitoksen haltijalle, joka on hakenut sähkön alkuperätakuuta tai jolle sellainen on myönnetty, enintään kahden vuoden pituiseksi määräajaksi, jos voimalaitoksen haltija on sähkön alkuperätakuun saadakseen antanut virheellisiä tietoja arviointilaitokselle tai rekisterinpitäjälle taikka jättänyt antamatta arviointilaitokselle tai rekisterinpitäjälle tietoja ja tästä menettelystä on ollut seurauksena, että sähkön alkuperätakuu on myönnetty perusteettomasti tai todellisuudessa tuotettua määrää olennaisesti suuremmalle sähkömäärälle.
Energiamarkkinavirasto voi kieltää myöntämästä sähkön alkuperätakuuta voimalaitoksen haltijalle, joka on hakenut sähkön alkuperätakuuta tai jolle sellainen on myönnetty, enintään kahden vuoden pituiseksi määräajaksi, jos voimalaitoksen haltija on sähkön alkuperätakuun saadakseen antanut virheellisiä tietoja arviointilaitokselle tai alkuperätakuun myöntäjälle taikka jättänyt antamatta arviointilaitokselle tai alkuperätakuun myöntäjälle tietoja ja tästä menettelystä on ollut seurauksena, että sähkön alkuperätakuu on myönnetty perusteettomasti tai todellisuudessa tuotettua määrää olennaisesti suuremmalle sähkömäärälle.
Arviointilaitoksen ja rekisterinpitäjän on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle, jos se epäilee voimalaitoksen haltijan menetelleen 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Arviointilaitoksen ja sähkön alkuperätakuun myöntäjän on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle, jos se epäilee voimalaitoksen haltijan menetelleen 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
6 §
Alkuperätakuun epääminen määräajaksiEnergiamarkkinavirasto voi kieltää myöntämästä sähkön alkuperätakuuta voimalaitoksen haltijalle, joka on hakenut sähkön alkuperätakuuta tai jolle sellainen on myönnetty, enintään kahden vuoden pituiseksi määräajaksi, jos voimalaitoksen haltija on sähkön alkuperätakuun saadakseen antanut virheellisiä tietoja arviointilaitokselle tai alkuperätakuun myöntäjälle taikka jättänyt antamatta arviointilaitokselle tai alkuperätakuun myöntäjälle tietoja ja tästä menettelystä on ollut seurauksena, että sähkön alkuperätakuu on myönnetty perusteettomasti tai todellisuudessa tuotettua määrää olennaisesti suuremmalle sähkömäärälle.
Arviointilaitoksen ja sähkön alkuperätakuun myöntäjän on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle, jos se epäilee voimalaitoksen haltijan menetelleen 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
7 §
ArviointilaitosArviointilaitoksella tarkoitetaan tässä laissa Energiamarkkinaviraston hyväksymää ETA-alueella toimivaa yhteisöä tai laitosta, joka täyttää arviointilaitokselle asetettavat vaatimukset.
8 §
Arviointilaitokselle asetettavat vaatimukset ja arviointilaitoksen hyväksyminenArviointilaitoksen tulee täyttää seuraavat vaatimukset:
laitos on toiminnallisesti ja taloudellisesti riippumaton sellaisista tahoista, joilla on asiassa välitön tai välillinen etu;
laitoksen henkilökunnalla on hyvä tekninen ja ammatillinen koulutus sekä riittävän laaja-alainen kokemus toimintaan perehdyttävissä tehtävissä; sekä
laitoksella on luotettavaksi arvioitu ja valvottu menetelmä, jonka avulla sähkön alkuperän vaatimustenmukaisuus varmistetaan, sekä asianmukaiset ohjeet toimintaa ja sen seurantaa varten.
Energiamarkkinaviraston on hyväksyttävä vaatimukset täyttävä yhteisö tai laitos tässä laissa tarkoitetuksi arviointilaitokseksi. Hyväksyminen voidaan antaa määräajaksi, jos siihen on erityinen syy.
9 §
Arviointilaitoksen toimintaa koskevista muutoksista ilmoittaminenArviointilaitoksen on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle toimintaansa koskevista muutoksista, joilla on vaikutusta asetettujen vaatimusten täyttymiseen.
10 §
Arviointilaitoksen hyväksymisen peruuttaminenJos arviointilaitos toimii säännösten vastaisesti taikka ei täytä hyväksymiselle asetettuja vaatimuksia, Energiamarkkinaviraston on kehotettava arviointilaitosta korjaamaan puute määräajassa. Jos puutetta ei korjata määräajassa, Energiamarkkinavirasto voi peruuttaa hyväksymisen.
3 luku
Sähkön alkuperän ilmoittaminen
11 §
Velvollisuus varmentaa uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi ilmoitetun sähkön alkuperäSähkönmyyjän, joka myy sähkönkäyttäjälle uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä, on varmennettava myymänsä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön alkuperä. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määrä tai osuus myydystä sähköstä varmennetaan viimeistään Energiamarkkinaviraston määräämänä ajankohtana vastaavalla määrällä peruutettuja alkuperätakuita. Uusiutuvien energialähteiden osuutta ei kuitenkaan tarvitse erikseen varmentaa, jos osuus ilmoitetaan Energiamarkkinaviraston julkaiseman jäännösjakauman avulla.
Sähkönmyyjän tulee ilmoittaa sähkönkäyttäjille suunnatuissa sähkölaskuissa tai niiden liitteissä sekä myynninedistämisaineistossa Suomessa myymänsä sähkön alkuperää koskevia tietoja seuraavasti:
sähkönmyyjän edellisen kalenterivuoden aikana myymän sähkön tuottamiseen käytettyjen energialähteiden osuudet suhteessa myydyn sähkön kokonaismäärään; sekä
viittaus julkisiin tietolähteisiin, joissa on saatavilla tietoja sähkönmyyjän edellisen kalenterivuoden aikana myymän sähkön energialähteistä syntyneistä hiilidioksidipäästöistä ja radioaktiivisista jätteistä.
Sähköntuottajan, joka muussa liiketoiminnassaan ilmoittaa asiakkailleen tietoja käyttämänsä sähkön alkuperästä, on varmennettava uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön alkuperä 1 momentin mukaisesti.
Sähkönmyyjän tulee huolehtia siitä, että 1 momentissa tarkoitettujen tietojen luotettavuus voidaan varmistaa vähintään kuuden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jota tiedot koskevat.
Sähkönkäyttäjän, joka markkinoinnissaan ilmoittaa käyttämänsä sähkön olevan peräisin uusiutuvista energialähteistä, on varmennettava sähkön alkuperä 1 momentin mukaisesti tai pystyttävä muuten osoittamaan, että se on käyttänyt 1 momentin mukaisesti varmennettua sähköä.
Sähköntuottaja, sähkön maahantuoja ja sähkönmyyjä ovat velvollisia antamaan sähkön ostajalle tämän pyynnöstä tiedot, jotka sähkön ostaja tarvitsee kaupan kohteena olevasta sähköstä 1 momentissa säädetyn velvoitteen täyttämiseksi.
11 §
Sähkön alkuperän ilmoittaminen sähkö- laskussa ja myynninedistämisaineistossaSähkönmyyjän tulee ilmoittaa sähkönkäyttäjille suunnatuissa sähkölaskuissa tai niiden liitteissä sekä myynninedistämisaineistossa Suomessa myymänsä sähkön alkuperää koskevia tietoja seuraavasti:
sähkönmyyjän edellisen kalenterivuoden aikana myymän sähkön tuottamiseen käytettyjen energialähteiden osuudet suhteessa myydyn sähkön kokonaismäärään; sekä
viittaus julkisiin tietolähteisiin, joissa on saatavilla tietoja sähkönmyyjän edellisen kalenterivuoden aikana myymän sähkön energialähteistä syntyneistä hiilidioksidipäästöistä ja radioaktiivisista jätteistä.
Sähkönmyyjän tulee huolehtia siitä, että 1 momentissa tarkoitettujen tietojen luotettavuus voidaan varmistaa vähintään kuuden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jota tiedot koskevat.
Sähköntuottaja, sähkön maahantuoja ja sähkönmyyjä ovat velvollisia antamaan sähkön ostajalle tämän pyynnöstä tiedot, jotka sähkön ostaja tarvitsee kaupan kohteena olevasta sähköstä 1 momentissa säädetyn velvoitteen täyttämiseksi.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä:
sähkön alkuperän ilmoittamistavasta;
sähkön energialähteiden osuuksien laskemistavasta;
sähkön energialähteistä syntyneiden hiilidioksidipäästöjen ja radioaktiivisten jätteiden määrän laskemistavasta; sekä
ilmoitusvelvoitteen piiriin kuuluvien tietojen säilyttämisestä.
11 a §
Sähkönmyyjän velvollisuus ilmoittaa sähkön alkuperää koskevia tietojaSähkönmyyjän on ilmoitettava Suomessa myymänsä sähkön alkuperää koskevat tiedot sähkölaskuissa tai niiden liitteissä vähintään kerran kalenterivuodessa. Lisäksi tiedot on ilmoitettava myynninedistämisaineistossa sekä pidettävä sähkönkäyttäjien saatavilla. Sähkönmyyjän on huolehdittava siitä, että tietojen luotettavuus voidaan varmistaa vähintään kuuden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jota tiedot koskevat.
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa on jaoteltava sähkönmyyjän edellisen kalenterivuoden aikana myymän sähkön tuottamiseen käytettyjen energialähteiden osuudet suhteessa myydyn sähkön kokonaismäärään vähintään seuraavalla tarkkuudella:
fossiiliset energialähteet ja turve;
uusiutuvat energialähteet;
ydinvoima.
Sähkönmyyjän sähkönkäyttäjille ilmoittamaan energialähteiden jaotteluun on sisällytettävä sekä sähkönkäyttäjille että sähkönmyyjille myydyn sähkön kaikki hankintalähteet tasesähköyksikön toimittamaa tasesähköä lukuun ottamatta.
Alkuperätakuilla uusiutuvilla energialähteillä tuotetuksi varmennetun sähkön osuus ilmoitetaan energialähteiden jaottelussa uusiutuvilla energialähteillä tuotetuksi. Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun tai ETA-alueen ulkopuolelta tuodun sähkön, jota ei ole varmennettu alkuperätakuilla, sekä alkuperältään tuntemattoman sähkön energialähteiden osuudet on ilmoitettava Energiamarkkinaviraston julkaiseman jäännösjakauman avulla. Muu kuin uusiutuviin energialähteisiin perustuva alkuperältään tunnettu sähkö voidaan jaottelussa ilmoittaa joko tosiasiallisen tuotantotapansa mukaan tai jäännösjakauman avulla.
11 b §
Sähkönmyyjän tiedonsaantioikeusSähköntuottaja, sähkön maahantuoja ja muu sähkönmyyjä on velvollinen antamaan sähkön ostajana toimivalle sähkönmyyjälle tämän pyynnöstä tiedot, jotka sähkönmyyjä tarvitsee kaupan kohteena olevasta sähköstä 11, 11 a tai 11 c §:ssä säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi.
11 c §
Sähkön energialähteistä syntyneiden hiilidioksidipäästöjen ja radioaktiivisten jätteiden määrän ilmoittaminenSähkönmyyjän on sähkölaskuissa tai niiden liitteissä sekä myynninedistämisaineistossa vähintään kerran kalenterivuodessa viitattava julkisiin tietolähteisiin, joista on saatavissa tietoja sähkönmyyjän edellisen kalenterivuoden aikana myymän sähkön tuottamiseen käytetyistä energialähteistä syntyneistä hiilidioksidipäästöistä ja radioaktiivisten jätteiden määrästä.
Yleisön saatavilla olevassa ilmoituksessa on mainittava sähkönmyyjän edellisen kalenterivuoden aikana myymän sähkön tuottamiseen käytetyistä energialähteistä syntyneet:
hiilidioksidin ominaispäästöt grammoina kilowattituntia kohden; sekä
käytetyn ydinpolttoaineen määrä suhteessa myydyn sähkön kokonaismäärään ilmoitettuna milligrammoina kilowattituntia kohden.
Hiilidioksidin ominaispäästöjä koskevassa ilmoituksessa on mainittava ominaispäästöjen laskennassa käytetyt energialähde- ja tuotantotapakohtaiset päästökertoimet sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon päästöjen jakomenetelmä. Käytetyn ydinpolttoaineen määrää koskeva tieto voi perustua joko sähkönmyyjän sähkönhankintaan tai Säteilyturvakeskuksen julkaisemiin tilastotietoihin.
Alkuperätakuilla varmentamattoman uusiutuvista energialähteistä tuotetun, ETA-alueen ulkopuolelta tuodun alkuperätakuilla varmentamattoman sähkön ja alkuperältään tuntemattoman sähkön osalta hiilidioksidipäästöjen ja käytetyn ydinpolttoaineen määrän ilmoittamiseen käytetään Energiamarkkinaviraston laskeman jäännösjakauman tietoja.
11 d §
JäännösjakaumaJäännösjakaumaa käytetään antamaan alkuperä varmentamattomalle uusiutuvilla energialähteillä tuotetulle sähkölle, ETA-alueen ulkopuolelta tuodulle varmentamattomalle sähkölle ja alkuperältään tuntemattomalle sähkölle. Energiamarkkinaviraston on laskettava jäännösjakauma kalenterivuoden ajanjaksolle ja julkaistava se vuosittain seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Sähkönmyyjä, -tuottaja ja -käyttäjä on velvollinen käyttämään viimeisintä jäännösjakaumaa viimeistään kahden kuukauden kuluttua sen julkaisemisesta.
Jäännösjakaumaa laskettaessa on varmistettava, että uusiutuvista lähteistä tuotettu energiayksikkö otetaan huomioon vain kerran. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin jäännösjakauman laskemisesta.
Energiamarkkinaviraston tulee antaa rekisterinpitäjää ja sähkönmyyjiä koskevia jäännösjakauman muodostamiseksi tarpeellisia määräyksiä määräajoista, joita on noudatettava kohdistettaessa käytettyjä alkuperätakuita tietylle kalenterivuodelle sekä ilmoitettaessa Energiamarkkinavirastolle kohdistamista koskevia tietoja.
4 luku
Täydentävät säännökset ja voimaantulo
12 §
ValvontaEnergiamarkkinaviraston tehtävänä on valvoa tämän lain noudattamista.
Tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten estämättä valvotaan kuluttajansuojalain (38/1978) nojalla markkinoinnin lainmukaisuutta markkinoitaessa sähköä kuluttajille.
12 a §
Energiamarkkinaviraston vahvistamat ehdot ja menetelmätEnergiamarkkinaviraston on vahvistettava rekisterinpitäjän noudatettavaksi seuraavat palvelujen ehdot ja palvelujen hinnoittelua koskevat menetelmät ennen niiden käyttöönottamista:
menetelmät alkuperätakuun myöntämiseen ja siirtämiseen liittyvän palvelun kohtuullisen korvauksen sekä myöntämisestä ja siirtämisestä perittävien maksujen määrittämiseksi;
alkuperätakuun myöntämiseen ja siirtämiseen liittyvän palvelun ehdot.
Vahvistuspäätöksen on perustuttava 3 ja 3 b §:ssä sekä niiden nojalla annetuissa säännöksissä säädettyihin palvelun ehtoja ja hinnoittelua koskeviin perusteisiin.
13 §
Tietojen antaminen EnergiamarkkinavirastolleVoimalaitoksen haltija, joka on hakenut sähkön alkuperätakuuta tai jolle sellainen on myönnetty, on velvollinen kehotuksesta antamaan sähkön alkuperätakuiden oikeellisuuden valvomiseksi Energiamarkkinavirastolle voimalaitoksensa tuotantotapaa ja sen käyttämiä energialähteitä sekä sen tuottamia sähkömääriä koskevia tietoja.
Rekisterinpitäjä ja arviointilaitos ovat velvollisia pyynnöstä antamaan Energiamarkkinavirastolle tietoja, jotka ovat tarpeen sähkön alkuperätakuiden oikeellisuuden tai 2 luvussa säädettyjen velvoitteiden valvomiseksi.
Järjestelmävastuuseen määrätty kantaverkonhaltija ja arviointilaitos ovat velvollisia kehotuksesta antamaan Energiamarkkinavirastolle tietoja, jotka ovat tarpeen sähkön alkuperätakuiden oikeellisuuden tai tämän lain 2 luvussa säädettyjen velvoitteiden valvomiseksi.
Sähkönmyyjä on velvollinen kehotuksesta antamaan Energiamarkkinavirastolle myymänsä sähkön energialähteitä koskevia tietoja, jotka ovat tarpeen tämän lain 3 luvussa säädettyjen velvoitteiden valvomiseksi.
Energiamarkkinavirastolla on oikeus tarkastaa tietojen oikeellisuus valvottavan hallinnassa olevissa tiloissa, jotka eivät kuulu kotirauhan piiriin.
14 §
PakkokeinotJos joku rikkoo tai laiminlyö tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä säädettyjä velvoitteitaan, Energiamarkkinaviraston on velvoitettava hänet korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä.
Jos sähkönmyyjä on ilmoittanut sähkönkäyttäjälle sähkön olevan tuotettu uusiutuvista energialähteistä taikka sähköntuottaja tai sähkönkäyttäjä on toiminnassaan ilmoittanut käyttävänsä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä varmentamatta sähkön alkuperää 11 §:n mukaisesti, Energiamarkkinaviraston on velvoitettava sähkönmyyjä, -tuottaja tai -käyttäjä viipymättä toimimaan 11 §:ssä säädetyllä tavalla.
Energiamarkkinavirasto voi asettaa 1 momentissa tarkoitetun velvoitepäätöksensä taikka tässä laissa säädettyä tietojenantovelvoitetta koskevan päätöksensä tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon asettamisessa ja sen tuomitsemisessa maksettavaksi noudatetaan uhkasakkolaissa (1113/1990) säädettyä menettelyä.
Energiamarkkinavirasto voi asettaa 1 tai 2 momentissa tarkoitetun päätöksen taikka tässä laissa säädettyä tietojenantovelvoitetta koskevan päätöksensä tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon asettamisesta ja sen tuomitsemisesta maksettavaksi säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).
15 §
Rekisterinpitäjän ja arviointilaitoksen velvoitteet niiden hoitaessa julkista hallintotehtävääRekisterinpitäjän ja arviointilaitoksen on tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan noudatettava, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa(13/2003), kielilaissa(423/2003) ja hallintolaissa(434/2003) säädetään. Asiakkaan pyynnöstä voidaan kuitenkin poiketa kielilain vaatimusten soveltamisesta sähkön alkuperätakuussa ja todentamistodistuksessa käytettävän kielen osalta.
Alkuperätakuiden myöntäjän ja arviointilaitoksen on tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan noudatettava, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003), kielilaissa (423/2003) ja hallintolaissa (434/2003) säädetään. Asiakkaan pyynnöstä voidaan kuitenkin poiketa kielilain vaatimusten soveltamisesta sähkön alkuperätakuussa ja varmennustodistuksessa käytettävän kielen osalta.
15 §
Alkuperätakuiden myöntäjän ja arviointi- laitoksen velvoitteet niiden hoitaessa julkista hallintotehtävääAlkuperätakuiden myöntäjän ja arviointilaitoksen on tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan noudatettava, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003), kielilaissa (423/2003) ja hallintolaissa (434/2003) säädetään. Asiakkaan pyynnöstä voidaan kuitenkin poiketa kielilain vaatimusten soveltamisesta sähkön alkuperätakuussa ja varmennustodistuksessa käytettävän kielen osalta.
16 §
Muutoksenhaku Energiaviraston päätökseenEnergiaviraston tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Energiamarkkinaviraston tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
16 §
Muutoksenhaku hallintopäätöksistäEnergiamarkkinaviraston tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
17 §
Muutoksenhaku rekisterinpitäjän ja arviointilaitoksen päätökseenRekisterinpitäjän sähkön alkuperätakuuta koskevaan päätökseen ja arviointilaitoksen todentamistodistusta koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa säädetään.
Alkuperätakuiden myöntäjän sähkön alkuperätakuuta koskevaan päätökseen ja arviointilaitoksen varmennustodistusta koskevaan päätökseen saa hakea oikaisua päätöksen antajalta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusohjeet. Oikaisumenettelystä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
Alkuperätakuiden myöntäjän ja arviointilaitoksen oikaisumenettelyssä antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
17 §
Muutoksenhaku alkuperätakuiden myöntäjän ja arviointilaitoksen päätöksistäAlkuperätakuiden myöntäjän sähkön alkuperätakuuta koskevaan päätökseen ja arviointilaitoksen varmennustodistusta koskevaan päätökseen saa hakea oikaisua päätöksen antajalta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusohjeet. Oikaisumenettelystä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Alkuperätakuiden myöntäjän ja arviointilaitoksen oikaisumenettelyssä antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
18 §
Muutoksenhaku hallinto-oikeuden päätökseenHallinto-oikeuden päätökseen arviointilaitoksen hyväksymisen peruuttamista ja alkuperätakuun epäämistä määräajaksi koskevassa asiassa saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuhun 16 ja 17 §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
18 §
AsetuksenantovaltuusTarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
19 §
VoimaantuloTämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004. Lain 11 §:ssä säädettyä velvoitetta sovelletaan laskuihin ja myynninedistämisaineistoon, jotka toimitetaan sähkönkäyttäjille 1 päivänä heinäkuuta 2004 tai sen jälkeen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
TaVM 3/2003
EV 58/2003
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/77/EY (32001L0077); EYVL N:o L 283, 27.10.2001, s. 33
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY (32003L0054); EYVL N:o L 176, 15.7.2003, s. 37
445/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2013. Sen 2 §:n 2 momentti, 11 sekä 11 a–11 d § ja 14 §:n 2 momentti tulevat voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2014. Lain 3, 3 a, 3 b ja 12 a § tulevat voimaan vasta 1 päivänä maaliskuuta 2014.
Sähkön alkuperän ilmoittamisesta annettu valtioneuvoston asetus (233/2005) jää voimaan 31 päivään joulukuuta 2013 asti.
Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetty sähkön alkuperätakuu on voimassa 12 kuukautta sen myöntämisestä.
HE 37/2013, TaVM 12/2013, EV 67/2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/27/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY
1011/2015
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 230/2014, LaVM 26/2014, EV 319/2014