Finlex →298/2010 — Laki ulkomaisen maksulaitoksen toiminnasta Suomessa

Tämä laki koskee ulkomaisen maksulaitoksen oikeutta liiketoimintana tarjota maksupalvelua Suomessa.

Mitä tässä laissa säädetään ulkomaisen maksulaitoksen sivuliikkeestä, sovelletaan soveltuvin osin myös ulkomaisen maksulaitoksen Suomeen sijoittautuneeseen asiamieheen.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Ulkomaisen maksulaitoksen Suomessa tapahtuvan toiminnan valvonnasta sekä Finanssivalvonnan oikeudesta antaa tietoja ulkomaiselle Finanssivalvontaa vastaavalle valvontaviranomaiselle säädetään Finanssivalvonnasta annetussa laissa (878/2008).

Ulkomaisen maksulaitoksen Suomessa tapahtuvan toiminnan valvonnasta sekä Finanssivalvonnan oikeudesta antaa tietoja ulkomaiselle Finanssivalvontaa vastaavalle valvontaviranomaiselle, Euroopan komissiolle ja Euroopan pankkiviranomaiselle säädetään tässä laissa, Finanssivalvonnasta annetussa laissa (878/2008) ja maksulaitoslain 4 §:n 2 momentissa.

Ulkomainen maksulaitos voi perustaa sivuliikkeen Suomeen yrityksen kotivaltion valvontaviranomaisen ilmoitettua sivuliikkeen perustamisesta Finanssivalvonnalle. Ilmoituksessa on oltava riittävät tiedot maksulaitoksen nimestä ja osoitteesta, tarjottavista maksupalveluista, sivuliikkeen organisaatiorakenteesta sekä sivuliikkeen toiminnasta vastuussa olevien henkilöiden nimet.

Ulkomainen maksulaitos voi tarjota maksupalveluita Suomessa sivuliikkeen tai asiamiehen välityksellä, kun sivuliike tai asiamies on merkitty maksulaitoksen kotivaltion maksulaitosrekisteriin.

Finanssivalvonnan on kuukauden kuluessa saatuaan ilmoituksen maksulaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta maksupalveluiden tarjonnan aloittamisesta sivuliikkeen tai asiamiehen välityksellä arvioitava saamansa tiedot ja annettava kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille asianmukaiset tiedot tarjottavaksi aiotuista maksupalveluista. Finanssivalvonnan on noudatettava maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366, jäljempänä maksupalveludirektiivi, 28 ja 29 artiklan nojalla annettuja teknisiä sääntelystandardeja yhteistyössään ja tietojenvaihdossaan toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

Maksulaitosten ja sähkörahayhteisöiden, jotka olennaisesti tarjoavat maksupalvelua Suomeen sijoittautumisoikeuden nojalla, on nimettävä keskitetty yhteyshenkilö. Keskitetty yhteyshenkilö vastaa maksulaitoksen tai sähkörahayhteisön lukuun maksupalvelulain säännösten noudattamisen valvontaan liittyvästä yhteydenpidosta Finanssivalvontaan ja kuluttaja-asiamieheen. Maksupalveludirektiivin 29 artiklan nojalla annettavassa teknisessä sääntelystandardissa määritetään olosuhteet, joissa yhteyshenkilö on nimettävä ja yhteyshenkilön tehtävät.

Ulkomaisella maksulaitoksella on oikeus harjoittaa toimintaa Suomessa myös perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä.

Ulkomainen maksulaitos voi aloittaa maksupalvelun tarjoamisen Suomessa, kun Finanssivalvonta on saanut maksulaitokselle toimiluvan myöntäneen valtion Finanssivalvontaa vastaavalta valvontaviranomaiselta ilmoituksen tarjottavista maksupalveluista ja tiedon siitä, miten maksulaitos aikoo tarjota maksupalvelua Suomessa, mikä on maksulaitoksen organisaatiorakenne sekä mitkä ovat maksupalvelutoiminnasta vastuussa olevien henkilöiden nimet.

Ulkomaisella maksulaitoksella on oikeus harjoittaa toimintaa Suomessa myös perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä taikka käyttämättä asiamiestä.

Ulkomainen maksulaitos voi aloittaa maksupalvelun tarjoamisen Suomessa, kun maksulaitoksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt sen. Lisäksi toimintaan sovelletaan 4 §:n 2 momenttia.

Jos ulkomainen maksulaitos jatkaa yrityksen kotivaltion Finanssivalvontaa vastaavan toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteistä huolimatta säännösten tai määräysten vastaista toimintaa Suomessa, Finanssivalvonnan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin sellaisen toiminnan estämiseksi, joka vaarantaa maksupalvelun käyttäjien aseman tai maksujärjestelmien luotettavan toiminnan taikka josta aiheutuu rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen uhka. Tarvittaessa Finanssivalvonta voi estää uusien liiketoimien aloittamisen. Sivuliikkeen toiminnan ja maksupalvelun tarjoamisen kieltämiseen sovelletaan lisäksi, mitä Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:ssä säädetään.

Jos Finanssivalvonta havaitsee sivuliikkeen tai asiamiehen välityksellä maksupalveluja tarjoavan maksulaitoksen toimivan tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti, Finanssivalvonnan on ilmoitettava siitä viivytyksettä maksulaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Jos asian kiireellisyys vaatii, Finanssivalvonnan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin sellaisen toiminnan estämiseksi, joka voi vakavasti vaarantaa maksupalvelunkäyttäjien aseman. Tarvittaessa Finanssivalvonta voi estää uusien liiketoimien aloittamisen. Toimenpiteiden on oltava väliaikaisia ja tasapuolisia. Finanssivalvonnan on ilmoitettava toimenpiteestä ja sen perusteesta maksulaitokselle. Finanssivalvonnan tulee ilmoittaa toimenpiteestä maksulaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, tapauksen mukaan muiden Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden toimivaltaisille viranomaisille, Euroopan komissiolle ja Euroopan pankkiviranomaiselle. Ilmoitus viranomaisille on tehtävä etukäteen, jos asian kiireellisyydestä ei muuta johdu, ja joka tapauksessa ilman aiheetonta viivytystä. Sivuliikkeen tai asiamiehen toiminnan ja maksupalvelun tarjoamisen kieltämiseen sovelletaan lisäksi Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:ää.

Sivuliikkeellä on oltava sen toiminnasta vastaava johtaja, joka myös edustaa ulkomaista maksulaitosta sivuliikkeen toimintaa koskevissa oikeussuhteissa.

Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty ei saa olla sivuliikkeen johtajana.

Sivuliikkeen johtaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän tehtävässään on rikkomalla tätä lakia tai muuta sivuliikkeen toimintaa koskevaa säännöstä tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut sivuliikkeen asiakkaalle tai muulle henkilölle.

Sivuliikkeestä on tehtävä ilmoitus kaupparekisteriin niin kuin siitä kaupparekisterilaissa (129/1979) säädetään.

Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään toiminimestä, maksulaitos voi Suomessa harjoittaa toimintaansa samalla toiminimellä kuin sillä on kotivaltiossaan.

Patentti- ja rekisterihallitus voi vaatia, että toiminimeen tehdään erottava lisäys, jos se ei selvästi erotu parempaa etuoikeutta nauttivista nimistä tai jos on olemassa vaara, että se on sekoitettavissa sellaiseen toiminimeen tai tavaramerkkiin, johon jollain toisella on aikaisempi yksinoikeus Suomessa.

Sivuliikkeen toiminimen kirjoittaa sen johtaja tai ulkomaisen maksulaitoksen antaman valtuutuksen perusteella muu yksin tai useampi yhdessä.

Sivuliike ei saa toiminnassaan ottaa niin suurta riskiä, että siitä aiheutuu olennaista vaaraa sivuliikkeen toiminnalle. Sivuliikkeellä on oltava toimintaansa nähden riittävät riskienhallintajärjestelmät.

Sivuliikkeen toimihenkilön salassapitovelvollisuudesta, tietojenanto-oikeudesta ja salassapitovelvollisuuden rikkomisesta on voimassa, mitä maksulaitoslain 37, 38 ja 50 §:ssä säädetään.

Sivuliikkeellä on oikeus 1 momentin estämättä antaa edustamalleen ulkomaiselle maksulaitokselle toimiluvan myöntäneen valtion Finanssivalvontaa vastaavalle valvontaviranomaiselle sekä edustamansa ulkomaisen maksulaitoksen tilintarkastajalle ne tiedot, jotka on säädetty tai asianmukaisessa järjestyksessä määrätty ilmoitettaviksi.

Ulkomaisen maksulaitoksen sivukonttoriin ja ulkomaiseen maksulaitokseen, joka muuten tarjoaa Suomessa maksupalvelua, sovelletaan, jollei muusta laista muuta johdu, mitä maksulaitoslain 32―36 §:ssä säädetään.

Ulkomaisen maksulaitoksen sivukonttoriin ja ulkomaiseen maksulaitokseen, joka muuten tarjoaa Suomessa maksupalvelua, sovelletaan, mitä maksulaitoslain 9 a, 32–36, 36 a ja 41 c §:ssä säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Ulkomaisen maksulaitoksen sivukonttoriin ja ulkomaiseen maksulaitokseen, joka muuten tarjoaa Suomessa maksupalvelua, sovelletaan, mitä maksulaitoslain 9 a, 32–36, 36 a, 39 a ja 41 c §:ssä säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä.