Finlex →1068/2013 — Laki valtion varoista korvattavista merimiesten matkakustannuksista

Valtion varoista korvataan työnantajalle merityösopimuslain (756/2011) 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen työntekijöiden matkakustannuksia aluksen ja Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sijaitsevan työntekijän kodin välillä.

Edellytyksenä matkakustannusten korvaamiselle on, että:

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja matkakustannuksia ei korvata, jos alus toimii Suomeen säännöllisesti suuntautuvassa linjaliikenteessä.

Työsuhteen päättyessä kotimatkan kustannuksia korvataan myös silloin, kun työntekijän kotipaikka on Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolella, jos 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja työntekijän työsuhde on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta.

Muuhun kuin kauppa-alusluetteloon merkittyyn alukseen liittyvistä matkakustannuksista korvataan vain merimiesten vuosilomalain (433/1984) mukaisista matkoista aiheutuneita kustannuksia.

Korvaukseen oikeuttavia matkoja ovat Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvan työntekijän vuosilomamatkat aluksen ja työntekijän kotipaikan välillä edellyttäen, että alus on vuosiloman alkaessa tai päättyessä Suomen ulkopuolella ja työntekijän kotipaikkaan nähden ulkomailla.

Korvauksia maksetaan kalenterivuodessa enintään kahdesta matkasta alukselta kotiin ja kotoa alukselle.

Valtion varoista maksettava korvaus on puolet hyväksyttävistä matkakustannuksista. Matkakustannuksia ovat välittömät matkakustannukset, työntekijän ylläpitokustannukset matkan aikana ja matkan järjestämisestä syntyneet kustannukset.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin korvauskelpoisista kustannuksista.

Työ- ja elinkeinoministeriö ohjaa lain täytäntöönpanoa sekä vastaa korvausjärjestelmän kehittämisestä. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen korvausasiassa sekä huolehtii muista lain täytäntöönpanoon liittyvistä tehtävistä.

Työ- ja elinkeinoministeriö ohjaa lain täytäntöönpanoa sekä vastaa korvausjärjestelmän kehittämisestä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus tekee päätöksen korvausasiassa sekä huolehtii muista lain täytäntöönpanoon liittyvistä tehtävistä.

Hakemus matkakustannusten korvaamisesta tehdään kirjallisesti kehittämis- ja hallintokeskukseen. Työnantajan oikeus korvaukseen valtion varoista raukeaa, jollei sitä ole haettu yhden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus korvaukseen on syntynyt.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin hakemuksessa ilmoitettavista tiedoista, hakemukseen liitettävästä selvityksestä ja hakemuksen käsittelystä.

Kehittämis- ja hallintokeskuksella on oikeus tehdä työnantajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia hakemuksen ja tehdyn päätöksen oikeellisuuden selvittämiseksi. Kehittämis- ja hallintokeskus voi erityisestä syystä valtuuttaa tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitetun tilintarkastajan tekemään tarkastuksen. Tarkastusta suorittavaan tilintarkastajaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.

Tarkastuksen tekijällä on oikeus saada maksutta kaikki pyytämänsä asiakirjat ja muut tiedot, jotka ovat tarpeellisia tarkastuksen toimittamiseksi. Tarkastusta suorittavalla virkamiehellä ja tilintarkastajalla on oikeus päästä tarkastuksen edellyttämässä laajuudessa työnantajan hallinnassa tai käytössä oleviin toimitiloihin. Tarkastusta ei saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa.

Tarkastusta tehtäessä on noudatettava, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään.

Korvauksen saajan tulee viipymättä palauttaa virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa korvaus tai sen osa.

Jos korvauksen saaja ei vapaaehtoisesti palauta virheellisesti, liikaa tai perusteettomasti saamaansa määrää, takaisinperinnästä on tehtävä päätös. Päätöksellä vahvistetaan takaisinperittävä määrä, sille maksettava viivästyskorko ja eräpäivä. Palautettavalle määrälle maksettava viivästyskorko määräytyy korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Palautettava tai takaisinperittävä korvaus voidaan periä siten, että se vähennetään samalle saajalle tämän lain nojalla maksettavasta muusta suorituksesta.

Kehittämis- ja hallintokeskuksen päätökseen saa vaatia oikaisua päätöksen tehneeltä viranomaiselta siten kuin hallintolain 7 a luvussa säädetään.

Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Hallinto-oikeuden matkakustannusten korvaamista koskevaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Kehittämis- ja hallintokeskuksen päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolain 7 a luvussa.

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat hakemukset matkakustannusten korvaamisesta käsitellään ja ratkaistaan työ- ja elinkeinoministeriössä tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.