Finlex →1255/2013 — Voimalaitosverolaki

Suomessa sijaitsevasta generaattorien yhteenlasketulta nimellisteholtaan yli yhden megavolttiampeerin vesi-, tuuli- ja ydinvoimalaitoksesta, joka on valmistunut vuonna 2003 tai aikaisemmin, on suoritettava valtiolle veroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Verovelvollinen on se, joka harjoittaa 1 §:ssä tarkoitettua voimalaitostoimintaa verokauden alkaessa.

Verokausi on kalenterivuosi.

Verokauden veron määrä on liitteen taulukon 1 mukainen prosenttiosuus voimalaitoksen ja sitä välittömästi palvelevan rakennuksen tai rakennelman yhteenlasketusta jälleenhankinta-arvosta.

Veroa ei suoriteta verokaudelta, jonka voimalaitos on ollut pitkäaikaisesti tai pysyvästi käytöstä poistettuna.

Tätä lakia sovellettaessa voimalaitoksen ja sitä välittömästi palvelevan rakennuksen tai rakennelman jälleenhankinta-arvona pidetään varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 30 §:n ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti laskettavaa jälleenhankinta-arvoa verokautta edeltävältä kalenterivuodelta.

Jos 1 momentin mukaista arvoa ei ole laskettu, vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvona pidetään liitteen taulukon 2 mukaista arvoa. Tuulivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvona pidetään 50 000 euroa.

Verohallinnon tehtävänä on veron ilmoittamisen ja maksamisen valvonta sekä veronkanto.

Verovelvollisen on ilmoitettava ja maksettava verokaudelta suoritettava vero oma-aloitteisesti viimeistään verokauden joulukuussa verotililaissa (604/2009) säädettynä ajankohtana. Veroa koskevien tietojen ilmoittamisesta kausiveroilmoituksella säädetään verotililain 7 §:ssä.

Verohallinto antaa tarkemmat määräykset kausiveroilmoituksella ilmoitettavista tiedoista ja ilmoituksen antotavasta.

Jos veroa ei ole ilmoitettu tai sitä on ilmoitettu liian vähän, Verohallinto maksuunpanee puuttuvan määrän verovelvollisen maksettavaksi. Maksuunpannulle määrälle peritään verotililain mukainen viivästyskorko.

Maksuunpanoa koskeva päätös on tehtävä viiden vuoden kuluessa sen verokauden päättymisestä, jolta vero on jäänyt ilmoittamatta tai sitä on ilmoitettu liian vähän. Ennen maksuunpanoa verovelvolliselle on varattava tilaisuus selvityksen antamiseen.

Jos verovelvollinen on laiminlyönyt veron ilmoittamisen kokonaan tai on ilmoittanut sitä ilmeisesti liian vähän eikä ole kehotuksesta huolimatta antanut veron määräämistä varten tarvittavia tietoja, Verohallinnon on arvioitava veron määrä ja maksuunpantava vero verovelvollisen maksettavaksi. Maksuunpannulle määrälle maksettavasta viivästyskorosta säädetään verotililaissa.

Maksuunpano on toimitettava viiden vuoden kuluessa sen verokauden päättymisestä, jolta vero on jäänyt suorittamatta. Ennen arviomaksuunpanoa on verovelvolliselle varattava tilaisuus selvityksen antamiseen.

Jos verovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut ilmoituksen tai muun tiedon tai asiakirjan virheellisenä tai olennaisesti puutteellisena taikka jos verovelvollinen on muutoin laiminlyönyt kokonaan tai osittain ilmoittamisvelvollisuutensa eikä laiminlyöntiä ole pidettävä vähäisenä, veron määrää voidaan maksuunpanon yhteydessä korottaa enintään 30 prosentilla.

Jos verovelvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka jättänyt muutoin ilmoittamisvelvollisuutensa täyttämättä ja menettely on ollut omiaan aiheuttamaan sen, että veroa olisi jäänyt määräämättä, veron määrää voidaan korottaa vähintään 20 prosentilla ja enintään 50 prosentilla.

Jos 2 momentissa tarkoitettua verovelvollisen menettelyä ottaen huomioon sillä saavutettavissa oleva hyöty ja asiaan muutoin vaikuttavat olosuhteet on pidettävä törkeänä, veron määrää voidaan korottaa vähintään 50 prosentilla ja enintään 100 prosentilla.

Korotus määrätään siitä veron määrästä, jota 1–3 momentissa tarkoitettu laiminlyönti on koskenut.

Veronkorotusta ei kuitenkaan määrätä, jos verovelvollisen veroa varten antamissa tiedoissa on virhe, josta verovelvollisen ei voida kohtuudella olettaa olleen tietoinen.

Jos verovelvollinen tai verosta vastuussa oleva luovuttaa verokauden aikana voimalaitostoimintansa kokonaan tai osittain, myös toiminnan vastaanottanut yhteisö vastaa verokaudelta suoritettavasta verosta seuraamuksineen.

Jos verovelvollinen on verokauden aikana osallisena sulautumisessa tai jakautumisessa, myös sulautumisessa tai jakautumisessa vastaanottavana yhteisönä oleva yhteisö vastaa kyseiseltä verokaudelta suoritettavasta verosta seuraamuksineen.

Verovelvollinen oikaisee kausiveroilmoituksessa olevan virheen antamalla kyseiseltä verokaudelta kausiveroilmoituksen oikaisuilmoituksen. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset oikaisuilmoituksessa annettavista tiedoista ja tietojen antotavasta.

Oikaisuilmoitus on annettava viiden vuoden kuluessa sen verokauden päättymisestä, jolta vero on ilmoitettu.

Verovelvollinen tai veron suorittamisesta 10 §:n nojalla vastuussa oleva ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea muutosta Verohallinnon päätökseen kirjallisella oikaisuvaatimuksella. Oikaisuvaatimus tehdään verotuksen oikaisulautakunnalle. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen haetaan valittamalla muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä verovelvollisen kotikunta on. Jollei mainittua perustetta voida käyttää, valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeudelle.

Oikaisuvaatimukseen, valitukseen ja ennakkopäätösvalitukseen sekä niiden käsittelyyn sovelletaan verotusmenettelystä annettua lakia (1558/1995).

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen on niillä, jotka voivat hakea muutosta Verohallinnon päätökseen. Muutoksenhaussa noudatetaan tällöin verotusmenettelystä annetun lain 70 ja 71 §:ää.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä kuullaan ja päätös annetaan tiedoksi siten, että Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle varataan tilaisuus tutustua verotusasiakirjoihin.

Jos Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö katsoo, että verovelvollisen maksettavaksi olisi määrättävä veroa, veronlisäystä tai veronkorotusta, Verohallinnon on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön pyynnöstä tehtävä asiassa päätös, johon liitetään valitusosoitus.

Jos muutoksenhaun johdosta annetun päätöksen perusteella vero on poistettava tai sitä on alennettava, Verohallinto muuttaa verotusta ja palauttaa takaisin liikaa maksetun veron. Palautettavalle verolle maksettavasta korosta säädetään verotililaissa.

Jos muutoksenhaun johdosta annetun päätöksen perusteella veroa tulee määrättäväksi tai veroa on korotettava, Verohallinto antaa uuden päätöksen ja perii maksamattoman veron. Maksamattomalle verolle perittävästä korosta säädetään verotililaissa.

Jos verovelvollisen veron määrä on muuttunut toisen verovelvollisen veron määrään vaikuttavalla tavalla tai jos verovelvollisen muuta kuin tämän lain mukaista verotusta on muutettu tämän lain mukaiseen veroon vaikuttavalla tavalla, veron määrää oikaistaan muutosta vastaavaksi, jollei muutoksen tekeminen ole erityisestä syystä kohtuutonta.

Edellä 1–3 momentissa tarkoitettu muutos voidaan tehdä, vaikka 7 §:n 2 momentissa, 8 §:n 2 momentissa tai 11 §:n 2 momentissa säädetty määräaika on päättynyt.

Verovelvollisen on vaadittaessa annettava Verohallinnolle veron suorittamisen valvontaa ja maksuunpanoa varten tarvittavat tiedot, asiakirjat ja muu tarpeellinen selvitys veron suorittamisvelvollisuudesta ja perusteista.

Verotarkastukseen sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 14 §:ää.

Verohallinnon oikeuteen saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä verotusta tai muutoksenhakua koskevan asian käsittelyä varten tietoja sivulliselta ja viranomaiselta sekä oikeuteen tarkastaa ne asiakirjat, joista sivullisen tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja voi olla saatavilla, sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 19–22, 22 a, 23, 23 a, 23 b, 24 ja 25 §:ää.

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että verosta vapauduttaisiin, verotuksessa on meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.

Rangaistus veron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–3 §:ssä.

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuotta 2014 koskevaan verotukseen.