Finlex →249/2014 — Valtioneuvoston asetus öljyvahinkojen torjunnasta

Tässä asetuksessa säädetään alueen pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman ja alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja vahvistamisesta sekä öljyn varastoijalta, sataman ylläpitäjältä ja laitoksen toiminnan harjoittajalta vaadittavasta torjuntavalmiudesta.

Sen lisäksi, mitä öljyvahinkojen torjuntalain (1673/2009) 12 §:ssä säädetään, alueen pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa on oltava:

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua selvitystä laadittaessa on otettava huomioon yhtäältä alueella olevat erityistä öljyvahingon vaaraa aiheuttavat kohteet, kuten väylät, avun tarpeessa olevia aluksia varten tehdyt aluevaraukset, öljysatamat, korjaustelakat, öljyvarastot sekä teollisuuslaitokset, voimalaitokset ja vastaavat muut laitokset, joissa teollisesti käsitellään ja varastoidaan runsaasti öljyä, sekä toisaalta luonnonsuojelualueet, uimarannat, vedenottamot, pohjavesialueet ja muut herkät luontokohteet, joiden suojelu tulee erityisesti ottaa huomioon öljyvahinkojen torjunnassa.

Jos öljyntorjuntakalustoa, -tarvikkeita tai muuta torjuntasuunnitelmassa tarkoitettua hankintaa ei ole tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan öljyvahinkojen torjuntaan, suunnitelmassa on esitettävä arvio siitä, mikä on öljyvahinkojen torjunnan osuus hankinnan käytöstä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on ennen alueen pelastustoimen hyväksymän öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman vahvistamista pyydettävä suunnitelmasta lausunto aluehallintovirastolta.

Suunnitelman vahvistamista harkitessaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että hankittava öljyntorjuntakalusto on alueen öljyvahingon uhka ja torjuntavalmiuden taso huomioon ottaen tarpeellista ja tarkoituksenmukaista.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on lähetettävä vahvistettu suunnitelma tiedoksi öljysuojarahaston hallitukselle, Suomen ympäristökeskukselle ja aluehallintovirastolle.

Alueen pelastustoimen on tarkistettava 2 §:n 1 momentin 3 kohdan b, d ja e alakohdassa tarkoitettuja hankinta-, koulutus- ja käyttökustannuksia koskevat öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman osat vähintään joka neljäs vuosi. Tarkistuksen johdosta muutettu suunnitelma on vahvistettava noudattaen, mitä 3 §:ssä säädetään.

Alueen pelastustoimen tulee huolehtia siitä, että öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman muut kuin 1 momentissa tarkoitetut tiedot saatetaan määräajoin ja aina merkittävien muutosten jälkeen vastaamaan muuttuneita olosuhteita. Suunnitelman muutosta ei tarvitse tältä osin saattaa vahvistettavaksi, vaan se lähetetään tiedoksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, Suomen ympäristökeskukselle, öljysuojarahaston hallitukselle ja aluehallintovirastolle.

Öljyvahinkojen torjuntalain 13 §:ssä tarkoitettu alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelma laaditaan seuraaville alueille:

Saimaan syväväylän yhteistoimintasuunnitelma laaditaan vain alusöljyvahinkojen varalta, elleivät suunnitelma-alueen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, torjuntaan osallistuvat viranomaiset ja virka-apuviranomaiset toisin päätä.

Edellä 5 §:ssä tarkoitettuja alueita koskevien yhteistoimintasuunnitelmien laatimisesta vastaavat:

Yhteistoimintasuunnitelman laatimisesta vastaavan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on laadittava suunnitelma yhteistyössä seuraavien alueella toimivien viranomaisten kanssa:

Suomen ympäristökeskuksen tulee osallistua yhteistoimintasuunnitelman laadintaan. Öljyvahinkojen torjuntalain 8 §:ssä tarkoitetut alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan osallistuvat viranomaiset ottavat osaa suunnitelman laadintaan, jos niillä on toimintaa suunnitelma-alueella.

Suunnitelman laadinnasta vastaavan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on yhteistoimintasuunnitelmaa valmisteltaessa varattava kaikille alueella alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa toimiville viranomaisille ja yhteistyötahoille tilaisuus tutustua suunnitelmaluonnokseen ja esittää siitä mielipiteensä.

Suunnitelman laadinnasta vastaavan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee lähettää yhteistoimintasuunnitelma Suomen ympäristökeskukselle. Tämän tulee hankkia siitä tarpeelliset lausunnot sekä lähettää suunnitelma ympäristöministeriölle vahvistettavaksi ja liittää siihen oma lausuntonsa.

Yhteistoimintasuunnitelmassa on oltava:

Yhteistoimintasuunnitelmaan tulee lisäksi sisältyä arvio torjuntavalmiuden kehittämisen tarpeesta alueella sekä tiedot suunnitelman uudistamisesta ja päivittämisestä.

Öljyvahinkojen torjuntalain 15 ja 16 §:ssä tarkoitetussa öljyvahingon ja aluskemikaalivahingon varalta tehtävässä suunnitelmassa on oltava:

Suunnitelmaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota öljyvaraston, sataman ja laitoksen kaluston riittävyyteen ja sopivuuteen vahingon torjunnan ensivaiheessa sekä riittävän henkilökunnan kouluttamiseen torjuntatilanteiden varalle. Suunnitelmaa laadittaessa on varmistettava hyvä ja joustava tiedonkulku ja yhteistyö varaston, sataman ja laitoksen ja alueen pelastustoimen kesken.

Öljyvahinkojen torjuntalain 15 ja 16 §:ssä tarkoitetun öljyn varastoijan, sataman ylläpitäjän ja laitoksen toiminnan harjoittajan on huolehdittava siitä, että suunnitelma saatetaan ajan tasalle vastaamaan alueella tai toiminnassa tapahtuneita muutoksia. Tarkistettu suunnitelma on viivytyksettä saatettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja alueen pelastustoimen tietoon.

Öljyvahinkojen torjuntalain 15 ja 16 §:ssä tarkoitetun öljyn varastoijan, sataman ylläpitäjän ja laitoksen toiminnan harjoittajan on vahingon rajoittamiseksi ja ihmisten ja ympäristön suojaamiseksi pidettävä varaston, sataman ja laitoksen alueella paikallisten olosuhteiden vaatima määrä öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan soveltuvaa kalustoa ja varusteita. Kalustoon tulee kuulua varusteet torjuntahenkilöstölle, imeytys- ja suojausaineet ja -tarvikkeet, keräily- ja säilytyskalusto, padot ja tarpeellinen kuljetuskalusto.

Satamalla on oltava niin paljon puomi-, poiju- ja ankkurointikalustoa, että sen avulla voidaan estää öljyn ja öljyn tavoin veden pinnalla kelluvan, satamassa käsiteltävän muun vaarallisen aineen leviäminen vesistössä. Myös muulla laitoksella ja varastoalueella on oltava vastaava määrä öljypuomia, jos alue sijaitsee siten, että sieltä voi öljyvuodon yhteydessä joutua öljyä vesistöön. Satamalla, varastolla ja laitoksella on oltava tarpeellinen kalusto puomin levitykseen ja vesialueella tehtävään keräilyyn.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2014.

Alueen pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma on saatettava vastaamaan asetuksen vaatimuksia vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta.

Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelma on saatettava vastaamaan asetuksen vaatimuksia kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta.

Suuren öljyvaraston, sataman ja laitoksen 10 §:ssä tarkoitettu suunnitelma on toimitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja alueen pelastustoimen tietoon vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta.