Finlex →594/2015 — Valtioneuvoston asetus kestävän metsätalouden rahoituksesta

Tässä asetuksessa säädetään kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (34/2015), jäljempänä rahoituslaki, nojalla myönnettävien tukien ehdoista, määrästä ja niiden määräytymisperusteista.

Yhteisön ja yhteenliittymän katsotaan harjoittavan pääasiallisesti maatila- tai metsätaloutta, kun liikevaihdosta ja tasearvosta yli puolet muodostuu maatila- tai metsätaloudesta viiden kalenterivuoden ajalta ennen tuen hakemista.

Maatila- tai metsätalouden harjoittamisen katsotaan muodostavan pääosan säätiön toiminnasta, kun säätiön liikevaihdosta ja tasearvosta yli puolet muodostuu maatila- tai metsätaloudesta.

Tässä pykälässä maatilataloudella tarkoitetaan maa- ja metsätalouden harjoittamista.

Yhteisön katsotaan harjoittavan pääasiallisesti maatila- tai metsätaloutta, kun liikevaihdosta ja tasearvosta yli puolet on muodostunut maatila- tai metsätaloudesta tuen hakemista välittömästi edeltävällä päättyneellä tilikaudella.

Maatila- tai metsätalouden harjoittamisen katsotaan muodostavan pääosan säätiön toiminnasta, kun säätiön liikevaihdosta ja tasearvosta yli puolet muodostuu maatila- tai metsätaloudesta tuen hakemista välittömästi edeltävällä päättyneellä tilikaudella.

Tuloverolain (1535/1992) 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun verotusyhtymän katsotaan harjoittavan pääasiallisesti maatila- tai metsätaloutta, kun sille on viimeksi toimitetussa verotuksessa vahvistettu maatalouden tai metsätalouden puhdas tulo ja kun maatila- tai metsätalouden voidaan verovelvollisen ilmoittamista varten pitämien muistiinpanojen perusteella arvioida muodostaneen pääosan verotusyhtymän toiminnasta.

Tässä pykälässä maatilataloudella tarkoitetaan maa- ja metsätalouden harjoittamista.

Tässä asetuksessa eteläisen Suomen, keskisen Suomen ja pohjoisen Suomen alueilla tarkoitetaan metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen (1308/2013) 1 §:ssä määriteltyjä alueita.

Tuki-intensiteetin ja hyväksyttävien kustannusten laskemisessa käytettävät luvut on ilmaistava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Arvonlisäveron osuus katsotaan hyväksyttäväksi kustannukseksi vain metsäluonnon hoitohankkeessa edellyttäen, että tuensaaja ei voi vähentää arvonlisävero-osuutta omassa kirjanpidossaan.

Useammassa erässä maksettava tuki ja hyväksyttävät kustannukset diskontataan tuen myöntämishetken arvoon. Diskonttauksessa käytettävä korko on tuen myöntämispäivänä sovellettava diskonttauskorko. Diskonttauskorkona käytetään viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta annetussa komission tiedonannossa (08/C 14/02) tarkoitettua viitekorkoa.

Toimenpiteiden, joissa tuki määräytyy todellisten kustannusten perusteella, toteuttamisen yhteydessä tuensaajalle syntyvät tulot vähennetään toimenpiteen kokonaiskustannuksista. Tällaisiksi tuloiksi katsotaan toimenpiteen toteuttamista koskevan rahoitushakemuksen jättämisen jälkeen metsätaloudesta syntyvät tulot.

Taimikon varhaishoitoa ja nuoren metsän hoitoa koskeva työ tulee toteuttaa 12 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona metsäkeskus on myöntänyt toimenpiteeseen tuen.

Taimikon varhaishoidon kohteen pinta-alan tulee olla vähintään hehtaari. Kohde voi koostua useasta eri kuviosta kuitenkin niin, että pienimmän kuvion koko on vähintään puoli hehtaaria.

Kasvatettavan taimikon keskipituuden tulee työn jälkeen olla vähintään 0,7 metriä ja enintään kolme metriä. Kasvatettavalla taimikolla tarkoitetaan pääpuulajina kasvatettavaa puustoa.

Taimikon varhaishoidossa kohteelta tulee poistaa vähintään 3 000 runkoa hehtaarilta. Pohjoisessa Suomessa taimikon varhaishoidossa tulee poistaa vähintään 2 000 runkoa hehtaarilta. Jos taimikko on aukkoinen tai epätasainen, tuki myönnetään työn tehoalan mukaisena. Perkaamattomat riistatiheiköt luetaan tehoalaan silloin, kun niiden yhteinen pinta-ala on alle kymmenen prosenttia kuvion pinta-alasta.

Taimikon varhaishoidon jälkeen kasvatettavan puuston määrä saa olla enintään 5 000 runkoa hehtaaria kohden.

Taimikon varhaishoidon tuki on 160 euroa hehtaaria kohden.

Nuoren metsän hoitokohteen pinta-alan tulee olla vähintään kaksi hehtaaria. Kohde voi koostua useasta eri kuviosta kuitenkin niin, että pienimmän kuvion koko on vähintään puoli hehtaaria.

Kasvatuskelpoisen puuston keskipituuden tulee työn jälkeen olla yli kolme metriä ja pohjapinta-alalla punnittu keskiläpimitta rinnankorkeudelta enintään 16 senttimetriä. Kasvatuskelpoisella puustolla tarkoitetaan pääpuulajina kasvatettavaa puustoa.

Kohteelta tulee kaataa vähintään 1 000 kappaletta kantoläpimitaltaan vähintään kolmen senttimetrin runkoa hehtaarilta. Pohjoisessa Suomessa kohteelta tulee kaataa vähintään 800 kappaletta kantoläpimitaltaan vähintään kolmen senttimetrin runkoa hehtaarilta.

Toimenpiteen jälkeen kasvatettavan puuston määrän tulee olla enintään 3 000 runkoa hehtaaria kohden. Jos kohde on aukkoinen tai epätasainen, tuki myönnetään työn tehoalan mukaisena. Perkaamattomat riistatiheiköt luetaan tehoalaan silloin, kun niiden yhteinen pinta-ala on alle kymmenen prosenttia kuvion pinta-alasta.

Nuoren metsän hoidon tuki on 230 euroa hehtaarilta. Jos eteläisessä tai keskisessä Suomessa nuoren metsän hoidon yhteydessä syntyvää pienpuuta kerätään kohteelta vähintään 35 kiintokuutiometriä hehtaaria kohden ja pohjoisessa Suomessa vähintään 25 kiintokuutiometriä hehtaaria kohden, tuki on 450 euroa hehtaarilta. Viimeksi mainitun, korotetun tuen edellytyksenä on, että pienpuuta kertyy kuviokohtaisesti ja tällöin pääosin tasaisesti.

Nuoren metsän hoidon tuki on 230 euroa hehtaarilta. Jos eteläisessä tai keskisessä Suomessa nuoren metsän hoidon yhteydessä syntyvää pienpuuta kerätään kohteelta vähintään 35 kiintokuutiometriä hehtaaria kohden ja pohjoisessa Suomessa vähintään 25 kiintokuutiometriä hehtaaria kohden, tuki on kuitenkin 430 euroa hehtaarilta. Korotetun tuen edellytyksenä on, että pienpuuta kertyy kaikilta kuvioilta ja pääosin tasaisesti.

Terveyslannoituskohteen pinta-alan tulee olla vähintään kaksi hehtaaria. Kohde voi koostua useasta eri kuviosta kuitenkin niin, että pienimmän kuvion koko on vähintään puoli hehtaaria.

Tukea ei myönnetä terveyslannoitukseen silloin, kun maaperä on vettä läpäisemätöntä savikkoa. Turvemaan kohteen tulee olla ravinnetasoltaan vähintään puolukkaturvekangasta vastaava.

Tuen myöntäminen terveyslannoituksen tekemiseen taimikossa edellyttää, että taimikon varhaishoito on tehty tarkoituksenmukaisella tavalla ja taimikon keskipituus on vähintään 0,7 metriä.

Käytettävän lannoitevalmisteen määrä ja koostumus tulee määritellä puustossa havaittavien kasvuhäiriöiden ja neulasten värivikojen perusteella tai ravinneanalyysin avulla taikka puuston kehityksen ja kasvuolosuhteiden perusteella. Tukea ei myönnetä, jos lannoituksessa käytetään pelkästään kasvatuslannoitukseen tarkoitettua lannoitevalmistetta.

Käytettävän boori- tai tuhkalannoitteen määrä tulee määrittää puustossa havaittavien kasvuhäiriöiden ja neulasten värivikojen perusteella tai ravinneanalyysin avulla taikka puuston kehityksen ja kasvuolosuhteiden perusteella.

Käytettävän boorilannoitteen määrä tulee määrittää puustossa havaittavien kasvuhäiriöiden ja neulasten värivikojen perusteella tai ravinneanalyysin avulla taikka puuston kehityksen ja kasvuolosuhteiden perusteella. Käytettävän tuhkalannoitteen määrä ja tarpeellisuus tulee määrittää kasvupaikan perusteella.

Lannoitevalmiste tulee levittää siten, että vesistöjen rannoille jätetään lannoittamaton suojakaista.

Ojitusalueilla tulee välttää lannoitevalmisteen joutumista suoraan ojiin.

Lannoitevalmiste tulee levittää sulan maan aikana tuhkalannoitteita lukuun ottamatta.

Terveyslannoituksen tuki on 40 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä, kohtuullisista kokonaiskustannuksista.

Hyväksyttäviin kokonaiskustannuksiin voidaan sisällyttää suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannukset. Suunnittelukustannukset voivat sisältää ravinneanalyysistä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset.

Yhteishankkeissa kustannukset ositellaan osakastiloille niille aiheutuneiden kustannusten mukaan.

Suometsän hoitokohteen pinta-alan tulee olla vähintään kaksi hehtaaria. Kohde voi koostua useasta eri kuviosta kuitenkin niin, että pienimmän kuvion koko on vähintään puoli hehtaaria.

Suometsän hoitotoimenpiteen jälkeen kohteen puuston kasvun tulee olla keskimäärin vähintään puolitoista kiintokuutiometriä hehtaaria kohden vuodessa ilman toistuvia lannoituksia. Suometsän hoitokohteen ravinteisuustason alarajan on oltava eteläisessä ja keskisessä Suomessa kuivan kankaan ravinteisuustasoa vastaava ja pohjoisessa Suomessa kuivahkon kankaan ravinteisuustasoa vastaava.

Tukea ei myönnetä, jos kohteen puusto on kärsinyt sellaisista kasvuhäiriöistä, joita ei voida tunnistaa näkyvien oireiden tai ravinneanalyysin taikka puuston kasvun ja kasvuolosuhteiden perusteella ja joiden syytä ei voida poistaa.

Kohteen puuston katsotaan olevan rahoituslain 15 §:n 2 momentin 4 kohdassa edellytetyssä metsänhoidollisesti tyydyttävässä kunnossa, jos alueella on tehty puuston kehityksen kannalta välttämättömät taimikonhoitotyöt ja metsänhoidollisesti tarpeelliset hakkuut eikä kohteella arvioida olevan hakkuu- tai hoitotarvetta kasvupaikasta riippuen seuraavan 5–10 vuoden aikana.

Suometsän hoitokohteen tulee olla vähintään kahden hehtaarin suuruinen yhtenäinen alue.

Suometsän hoitotoimenpiteen jälkeen kohteen puuston kasvun tulee olla keskimäärin vähintään puolitoista kiintokuutiometriä hehtaaria kohden vuodessa ilman toistuvia lannoituksia.

Suometsän hoitokohteen ravinteisuustason alarajan on oltava eteläisessä ja keskisessä Suomessa kuivan kankaan ravinteisuustasoa vastaava ja pohjoisessa Suomessa kuivahkon kankaan ravinteisuustasoa vastaava. Mainitusta ravinteisuustason alarajasta voidaan kuitenkin poiketa, jos se on ojitusteknisesti tarkoituksenmukaista.

Tukea ei myönnetä, jos kohteen puusto on kärsinyt sellaisista kasvuhäiriöistä, joita ei voida tunnistaa näkyvien oireiden tai ravinneanalyysin taikka puuston kasvun ja kasvuolosuhteiden perusteella ja joiden syytä ei voida poistaa.

Kohteen puuston katsotaan olevan rahoituslain 15 §:n 2 momentin 4 kohdassa edellytetyssä metsänhoidollisesti tyydyttävässä kunnossa, jos alueella on tehty puuston kehityksen kannalta välttämättömät taimikonhoitotyöt ja metsänhoidollisesti tarpeelliset hakkuut eikä kohteella arvioida olevan hakkuu- tai hoitotarvetta kasvupaikasta riippuen seuraavan 5–10 vuoden aikana.

Rahoituslain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu piennartie voidaan tehdä ojastoa lähimmälle kantavalle maapohjalle asti.

Rahoituslain 15 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja vesiensuojelun kannalta välttämättömiä toimenpiteitä kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämiseksi ovat lietekuoppien, laskeutusaltaiden, kaivu- ja perkauskatkojen, vesistöjen suojakaistojen, patojen ja pintavalutusalueiden sekä muiden kiintoainesta pidättävien sekä eroosiota ja ravinteiden kulkua vesistöön vähentävien vesiensuojelurakenteiden tekeminen.

Suometsän hoidon tuki on 70 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä, kohtuullisista kokonaiskustannuksista, kun suometsän hoitokohde on vähintään viisi hehtaaria. Muutoin tuen määrä on 40 prosenttia hyväksyttävistä, kohtuullisista kokonaiskustannuksista.

Hyväksyttäviin kokonaiskustannuksiin voidaan sisällyttää suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannukset sekä hankkeeseen liittyvät lupa- ja toimitusmaksut. Hankkeen toteutuksesta aiheutuvat osakkaiden toisilleen maksamat korvaukset ovat hyväksyttäviä kustannuksia vain pintavalutus- ja lasketusallasalueiden osalta.

Yhteishankkeissa kustannukset ositellaan osakastiloille niille aiheutuneiden kustannusten mukaan.

Metsätien katsotaan soveltuvan ympärivuotiseen käyttöön siitä huolimatta, että tiellä liikennöintiä rajoitetaan kelirikkoaikoina.

Tien, siihen liittyvien kääntö- ja ohituspaikkojen sekä varastoalueiden mitoituksessa ja toimivuudessa tulee noudattaa metsätalouden käyttöön laadittuja hyvän ammattikäytännön mukaisia metsätienormeja, joita edellytetään ympärivuotisesti liikennöitäviltä alemman asteisilta teiltä kelirikkoaikoja lukuun ottamatta.

Perusparannettavan yksityistien tulee olla vähintään 500 metriä pitkä.

Perusparannettavan yksityistien kuljetuksista yli 30 prosenttia tulee olla metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia. Metsätalouden kuljetusten osuus määritetään samojen periaatteiden mukaisesti kuin niiden osuus määritetään tietoimituksessa tienpitovelvollisuuden ja siitä aiheutuvien kustannusten jakamiseksi tieosakkaiden kesken.

Perusparannukseen voidaan sisällyttää uuden metsätien rakentamista, jos se on perusparannettavan tien käyttötarkoituksen kannalta tarkoituksenmukaista. Uuden metsätien osuus perusparannuksesta saa olla enintään 20 prosenttia tuettavan tien kokonaispituudesta, mutta kuitenkin enintään 1 000 metriä.

Jos perusparannukseen sisältyy uuden tien tekemistä, tietiheys saa olla enintään 15 metriä hehtaaria kohden perusparannettavan tieosuuden ja uuden tieosuuden yhteisellä vaikutusalueella.

Perusparannettavan yksityistien tulee olla aikanaan rakennettu vähintään tien rakentamisaikaisia, varsitien rakentamista koskeneita teknisiä ohjeita vastaavaksi. Lisäksi tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tietyypin edellyttämästä tarpeellisesta sorastuksesta, rumpujen ja siltojen kunnosta sekä tukkeutuneiden ojien avaamisesta ja muista kunnossapidon edellyttämistä töistä on huolehdittu tien käyttöä vastaavalla tavalla alun perin valtion rahoituksella toteutetun metsätien hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden voimassaolon aikana.

Perusparannetun yksityistien päällysrakenteen leveyden tulee olla leveydeltään vähintään 3,6 metriä.

Yksityistien perusparannuksen tuen määrä on eteläisessä Suomessa 40 prosenttia, keskisessä Suomessa 50 prosenttia ja pohjoisessa Suomessa 60 prosenttia perusparannuksesta aiheutuneista hyväksyttävistä, kohtuullisista kokonaiskustannuksista. Silloin kun perusparannus käsittää sillan korjaamista, voidaan sillan suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannuksiin myönnettävää tuen määrää korottaa kymmenellä prosenttiyksiköllä edellä mainitusta.

Hyväksyttäviin kokonaiskustannuksiin voidaan sisällyttää suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannukset sekä hankkeeseen liittyvät lupa- ja toimitusmaksut. Tietoimituksessa osakastiloille mahdollisesti määrättävät korvaukset eivät ole hyväksyttäviä kustannuksia.

Yksityistien perusparannuksen tuen määrä on eteläisessä Suomessa ja keskisessä Suomessa 50 prosenttia ja pohjoisessa Suomessa 60 prosenttia perusparannuksesta aiheutuneista hyväksyttävistä, kohtuullisista kokonaiskustannuksista. Silloin kun perusparannus käsittää sillan korjaamista, voidaan sillan suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannuksiin myönnettävän tuen määrää korottaa kymmenellä prosenttiyksiköllä edellä mainitusta.

Hyväksyttäviin kokonaiskustannuksiin voidaan sisällyttää suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannukset sekä hankkeeseen liittyvät lupa- ja toimitusmaksut. Tietoimituksessa osakastiloille mahdollisesti määrättävät korvaukset eivät ole hyväksyttäviä kustannuksia.

Uuden metsätien tulee olla vähintään 500 metriä pitkä, jos tien vaikutusalueen arvioitu kestävä vuotuinen hakkuumäärä on vähintään kolme kuutiometriä hehtaaria kohden, ja vähintään 800 metriä, jos vaikutusalueen arvioitu vuotuinen hakkuumäärä on alle kolme kuutiometriä hehtaaria kohden.

Uuden metsätien tietiheys saa olla enintään 15 metriä vaikutusalueen hehtaaria kohti. Alueilla, joilla arvioitu vuotuinen hakkuumäärä on enintään kuutiometri hehtaaria kohden, tietiheys saa olla korkeintaan kahdeksan metriä vaikutusalueen hehtaaria kohti. Tästä poiketen tuki voidaan myöntää, jos kyseessä on metsäkuljetuksen estävän maastovaikeuden poistaminen.

Uuden metsätien kuljetuksista yli puolet tulee olla metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia. Metsätalouden kuljetusten osuus määritetään samojen periaatteiden mukaisesti kuin niiden osuus määritetään tietoimituksessa tienpitovelvollisuuden ja siitä aiheutuvien kustannusten jakamiseksi tieosakkaiden kesken.

Uuden metsätien päällysrakenteen leveyden tulee olla leveydeltään vähintään 4,0 metriä.

Yhteishankkeena toteutettavan uuden metsätien tekemisen tuki on eteläisessä Suomessa 30 prosenttia, keskisessä Suomessa 40 prosenttia ja pohjoisessa Suomessa 50 prosenttia uuden metsätien tekemisestä aiheutuneista hyväksyttävistä, kohtuullisista kustannuksista. Silloin kun uuden tien tekeminen sisältää sillan rakentamisen, voidaan sillan suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannuksiin myönnettävän tuen määrää korottaa kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Hyväksyttäviin kokonaiskustannuksiin voidaan sisällyttää suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannukset sekä hankkeeseen liittyvät lupa- ja toimitusmaksut. Tietoimituksessa osakastiloille mahdollisesti määrättävät korvaukset eivät ole hyväksyttäviä kustannuksia.

Yhteishankkeina toteutettavan uuden metsätien tekemisen tuki on eteläisessä Suomessa 30 prosenttia, keskisessä Suomessa 40 prosenttia ja pohjoisessa Suomessa 50 prosenttia uuden metsätien tekemisestä aiheutuneista hyväksyttävistä, kohtuullisista kustannuksista. Silloin kun uuden tien tekeminen sisältää sillan rakentamisen, voidaan sillan suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannuksiin myönnettävän tuen määrää korottaa kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Hyväksyttäviin kokonaiskustannuksiin voidaan sisällyttää suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannukset sekä hankkeeseen liittyvät lupa- ja toimitusmaksut. Tietoimituksessa osakastiloille mahdollisesti määrättävät korvaukset eivät ole hyväksyttäviä kustannuksia.

Ympäristötuki tulee ensisijaisesti kohdentaa metsälain (1093/1996) 10 §:ssä tarkoitettujen erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämiseen.

Metsäkeskus voi myöntää ympäristötukea rahoituslain 19 §:ssä säädetyillä edellytyksillä myös muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin kohteisiin.

Ympäristötuen määrä on kolmasosa siitä määrästä, joka saadaan vähentämällä kohteen peruskorvauksen ja hakkuuarvokorvauksen summasta maanomistajan omavastuuosuus.

Peruskorvaus on maakuntapohjaisesti määritellyn alueen puukuutiometrin kantohinta kerrottuna kymmenellä ympäristötukikohteen kutakin alkavaa hehtaaria kohden.

Hakkuuarvokorvaus saadaan kertomalla kohteella olevan puuston määrä maakuntapohjaisesti määritellyn alueen puukuutiometrin kantohinnalla. Puustoksi katsotaan metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen 16 §:ssä tarkoitettu markkinakelpoinen puusto.

Omavastuuosuus on neljä prosenttia sen kiinteistön puuston arvosta, jolla kohde sijaitsee tai enintään 3 000 euroa. Puuston arvon määrittämisessä käytetään maakuntapohjaisesti määritellyn alueen puukuutiometrin kantohintaa.

Ympäristötukisopimuksen valmistelu korvataan todellisten kustannusten perusteella ja sen määrä on enintään 20 prosenttia sopimuskohteelle myönnettävän ympäristötuen määrästä. Lisäksi ympäristötukena voidaan korvata kokonaan ne kohtuulliset kustannukset, jotka aiheutuvat hoito- ja kunnossapitosuunnitelman laatimisesta ja toteuttamisesta.

Rahoituslain 21 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla kulotuksella tarkoitetaan hakkuutähteiden ja pintakasvillisuuden polttamista ja, jos alueelle on jätetty säästöpuita, säästöpuuryhmien polttamista.

Metsäluonnon hoidon tukena voidaan korvata kokonaan hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset.

Maanomistajalle voidaan korvata säästöpuiden polttamisesta aiheutunut taloudellinen menetys. Korvaus saadaan kertomalla ennen polttamista arvioitu markkinakelpoisen puuston määrä maakuntapohjaisesti määritellyn alueen puukuutiometrin kantohinnalla.

Metsäluonnon hoitohankkeiden rahoituspäätökset tehdään hakemusten perusteella. Hakemusten hyväksymisperusteina ovat esitettyjen toimenpiteiden merkittävyys ja vaikuttavuus sekä kustannustehokas toteuttamistapa metsäluonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta. Rahoitus kohdennetaan niihin toimenpiteisiin, joilla voidaan saavuttaa alueellisesti merkittävimmät luonnon monimuotoisuudelle, vesiensuojelulle sekä metsien monikäytölle ja maisema-, kulttuuri- ja virkistysarvoille asetetut tavoitteet.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2015.