Finlex →814/2017 — Maa- ja metsätalousministeriön asetus varotoimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten ja kotieläiminä pidettävien lintujen välillä

Tässä asetuksessa säädetään niistä siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen pitäjiä velvoittavista kielloista ja toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä luonnonvaraisissa linnuissa mahdollisesti esiintyvän korkeapatogeenisen lintuinfluenssan leviäminen siipikarjaan ja muihin vankeudessa pidettäviin lintuihin. Lisäksi asetuksessa säädetään tartunnan varhaiseen havaitsemiseen liittyvistä toimenpiteistä.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Eläintautilain 14 §:ssä säädetään toimijan velvollisuudesta ilmoittaa kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastolle lintuinfluenssaepäilystä sekä sellaisesta olennaisesta eläinten käyttäytymiseen tai tuottavuuteen liittyvästä muutoksesta, joka voi viitata taudin esiintymiseen. Mainittuna muutoksena pidetään erityisesti selittämätöntä eläinten kuolleisuuden nousua sekä rehun- ja vedenkulutuksen ja muninnan laskua.

Elintarviketurvallisuusviraston on suoritettava luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan seurantaa siten kuin siitä säädetään:

Siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai sellaisessa muussa paikassa, johon luonnonvaraiset linnut eivät pääse.

Jos pitopaikassa on käytössä lintujen hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia vesialtaita, on luonnonvaraisten vesilintujen ja petolintujen pääsy niihin estettävä.

Siipikarjalle ja muille vankeudessa pidettäville linnuille annettava vesi ei saa olla peräisin pintavesistä sellaisesta paikasta, jossa luonnonvaraisia vesilintuja on paljon, ellei vettä ennen siipikarjalle ja muille vankeudessa pidettäville linnuille antamista kuumenneta tai desinfioida siten, että mahdollinen lintuinfluenssavirus tuhoutuu käsittelyssä.

Siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen rehu on varastoitava suojattuna luonnonvaraisilta linnuilta ja muilta eläimiltä.

Siipikarjan rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai sellaisessa muussa paikassa, johon luonnonvaraiset vesi- ja petolinnut eivät pääse.

Jos pitopaikassa on käytössä siipikarjan hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia vesialtaita, on luonnonvaraisten vesilintujen ja petolintujen pääsy niihin estettävä.

Siipikarjalle annettava vesi ei saa olla peräisin pintavesistä sellaisesta paikasta, jossa luonnonvaraisia vesilintuja on paljon, ellei vettä ennen siipikarjalle antamista kuumenneta tai desinfioida siten, että mahdollinen lintuinfluenssavirus tuhoutuu käsittelyssä.

Siipikarjan rehu on varastoitava suojattuna luonnonvaraisilta linnuilta ja muilta eläimiltä.

Siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen pitäminen ulkona on kielletty vuosittain maaliskuun 1 päivän ja toukokuun 31 päivän välisenä aikana. Kielto koskee myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia pitopaikkoja.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto ei kuitenkaan koske:

Eläimistä vastuussa olevan toimijan on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille ennakolta siipikarjan tai muiden vankeudessa pidettävien lintujen ulkonapidosta 6 §:n 1 momentissa säädettynä aikana mainitun pykälän 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa pitopaikassa.

Ilmoitus on tehtävä kirjallisena ja siitä on käytävä ilmi seuraavat seikat:

Ilmoitusta ei tarvitse uusia vuosittain, ellei 2 momentissa tarkoitetuissa seikoissa tapahdu olennaisia muutoksia.

Siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen vieminen eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin on kielletty vuosittain maaliskuun 1 päivän ja toukokuun 31 päivän välisenä aikana. Kielto ei koske vähintään kuuden kuukauden ajan maassa olleita ja yksinomaan sisätiloissa lemmikkieläiminä pidettäviä häkkilintuja.

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä joulukuuta 2017.

Tällä asetuksella kumotaan varotoimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (386/2006).